1 Vaikutusten hallinnan seminaari 26.11.2003 Anton Goebel, Tiehallinto
2 Ohjeistuksen nykytila Jo vuoden 1994 YHTALI:ssa edellytettiin liikennemuotokohtaisten hankearviointiohjeiden laatimista. Myös liikenne- ja viestintäministeriön tuoreessa liikenneväylähankkeiden arvioinnin yleisohjeessa nostetaan esille tarve eri liikennemuotojen hankkeita koskevalle yksityiskohtaisemmalle ohjeistukselle. Tiehallinnolla ei ole tiehankkeiden arviointiohjetta!
3 Ohjeistuksen kehitystyö Vuonna 2002 aloitettiin tiehankkeiden arviointiohjeen laatiminen, joka otetaan käyttöön vuoden 2004 alussa. Samanaikaisesti käynnissä yleissuunnitelman laatimisohjeen tekeminen. Ohje tullaan päivittämään vuonna 2005, jolloin käytettävissä ovat VAHAselvitysten tulokset ja ohjeen käytöstä saadut kokemukset.
4 Tiehallinnon ja LVM:n ohjeistuksen välinen suhde Hierarkkinen suhde selvä; LVM:n yleisohje määrittää arvioinnin kehikon ja yleiset periaatteet, joita Tiehallinnon ohje tarkentaa. LVM:n yleisohjeen yleisten periaatteiden tulee olla hyvin perusteltuja ja mahdollisimman yksiselitteisiä, jotta niitä voidaan soveltaa edelleen väylälaitostasolla. LVM:n yleisohje ei saa olla liian yksityiskohtainen ja kahlitseva, jotta väylälaitoksille jää mahdollisuus ohjeistuksen jatkokehittämiseen ja menetelmällisiin innovaatioihin. Viimekädessä hankearvioinnin ohjeistuksen kehittäminen on vuorovaikutteista; molemmat hyötyvät toistensa kehittämistyöstä.
5 Suunnitteluympäristö Verkollinen asema Hankkeen arviointitapaus Maaseutuhankkeet Parannetaanko hankkeella nykyistä tietä joko paikallaan, tai niin pienillä linjauksen muutoksilla, että vanha tie ei jää erillisenä käyttöön? Arviointitapaus 1. Korvausinvestoinnit Laajennusinvestoinnit Uusinvestoinnit Jääkö edellisessä tapauksessa vanha tielinja paikallisen liikenteen käyttöön, mutta hankkeen alueella ei ole merkittäviä risteäviä yhteyksiä? Arviointitapaus 2. Onko hanke luonteeltaan sellainen ettei sen keskeisiä hyötyjä voida tai osata mitata rahassa? Taajamahankkeet Muodostuuko vanhasta ja uudesta tielinjasta sekä risteävistä teistä suppea tieverkko, jonka alueelle hankkeen vaikutukset rajautuvat? Arviointitapaus 3. Ulottuvatko hankeen liikenteelliset vaikutukset laajalle alueelle, jolloin liikenteen siirtymiä ei voida helposti hallita manuaalisesti? Arviointitapaus 4. Hanke ja sen vaikutukset kuvataan yleisohjeen mukaisesti. Hanke ja sen vaikutukset kuvataan yleisohjeen mukaisesti. Arvioinnin kaikki vaiheet laaditaan yleisohjeen mukaisesti. Onko nykyinen tieverkko niin ruuhkautunut tai huonokuntoinen, että liikenne hakeutuu merkittävissä määrin vaihtoehtoisille reiteille? Arviointitapaus 5. Kannattavuuslaskelmaa ei laadita. Vaikuttavuuden arviointi ei yleensä ole tarpeen. Kannattavuuslaskelmaa ei laadita. Vaikuttavuutta ja toteutettavuutta arvioidaan yleisohjeen mukaisesti. Muodostaako hanke uuden merkittävän yhteyden ruuhkautuneella kaupunkiseudulla, jolloin liikennevirrat muuttuvat laajalla alueella? Arviointitapaus 6. Erikoistapauksia Onko kyseessä sellaisen uuden yhteyden rakentaminen, jonka seurauksena liikenteen kasvu muuttuu voimakkaasti (esim. lossin korvaaminen sillalla, raja-asemat)? Jos liikenteen siirtymiä ei tapahdu, arviointitapaus 1, muuten tapaus 3 tai 4. Onko kyseessä pelkästään maankäytön kehittämiseen (asuinalue, teollisuusalue) liittyvä hanke, joka on välttämätön ko. kehityksen kannalta (esim. Vuosaaren satamatie)? Jos käytettävissä on vaihtoehtoinen maankäytön kehittämissuunnitelma, vaikutusalueeseen on sisällytettävä myös sen alue. Arviointitapaus 5 tai 6 alueen laajuuden mukaan.
6 Yksi kehittämistarve ylitse muiden Hyöty-kustannussuhteen laskenta ohjeistettu kattavasti, mutta eirahamääräisten vaikutusten arvioinnissa paljon kehitettävää. Klassikkolainaus: "Hanke parantaa merkittävästi alueen elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä". Ongelmat menetelmien puuttumisessa ja liikennepoliittisten tavoitteiden asettamisessa. Menetelmien kehittämisen osalta tehdään töitä VAHA:ssa ja tulokset tulevat hyödyntämään myös yleisohjetasolla. Liikennepoliittisia tavoitteita heijastavat ns. vaikuttavuuden arviointinäkökulmat (ihmisten päivittäinen liikkuminen, elinkeinoelämä, ympäristö, liikenneturvallisuus ja taloudellisuus) tulee määritellä riittävän yksityiskohtaisesti ja niiden takana tulee olla poliittinen sitoutuminen.