VALITUS KORKEIMPAAN HALLINTO-OIKEUTEEN

VALITUS KORKEIMPAAN HALLINTO-OIKEUTEEN MUUTOKSEN HAKIJA Puulan kalastusalue c/o ProAgria Y-tunnus 1456262-9 Kalevi Puukko, hallituksen puheenjohtaja Mikonkatu 5 50100 MIKKELI puh: 020 747 3566 kalevi.puukko@pp1.inet.fi VALITUSOSOITE KORKEIN HALLINTO-OIKEUS PI, 180 00131 HELSINKI Sähköposti: korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi 1. PÄÄTÖS, JOHON HAETAAN MUUTOSTA Puulan kalastusalue haki muutosta Joutsan kunnassa sijaitsevien Havusuon ja Pajusuon turvetuotantoalueiden aluehallintoviraston myöntämään ympäristölupaan 69//10/1 dnro ISAVI/36/04.08/2010. Valituksessaan Puulan kalastusalue vaati ympäristöluvan edellyttämiä pintavalutus- ja kosteikkokenttiä tehokkaampaa jätevesien puhdistusta, joka vaatimuksen mukaisesti olisi tapahduttava kemiallisella puhdistuksella. Vapo Oy jätti hallinto-oikeudelle vastineen jossa se vaati Puulan kalastusalueen valituksen hylkäämistä. Puulan kalastusalue antoi vastaselityksen (dnro 02024-02026/10/5115) Vapo Oy:n vastineeseen. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä nro 11/0223/1, pvm 1.9.2011 Puulan kalastusalueen valitus hylättiin ja hallinto-oikeus jätti tutkimatta Puulan kalastusalueen vastineessaan esittämät vaatimukset aluehallintoviraston päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä. 2. VAATIMUKSET Ensisijainen vaatimus: Puulan kalastusalue vaatii, että Havusuon ja Pajusuon turvetuotantoalueille ei tule myöntää ympäristölupaa, koska lupaehdoissa mainitut puhdistusmenetelmät ovat

humuksen pidättämisen osalta riittämättömät. Vaatimuksena on, että valumavedet pintavalutus- tai kosteikkokentän jälkeen puhdistetaan kemiallisesti ennen vesistöön päästöä. Toissijainen vaatimus: Vapo Oy:lle myönnetyn ympäristöluvan perusteena oleva Puulavettä pilaavan kiintoaineen ja humuksen määrät ovat vain murto-osa todellista päästöistä vesistöön. Samoin juoksutusvesien puhdistuksessa käytettävien pintavalutus- ja kosteikkokentistä ei luvassa ole selvitystä niiden ominaistiedoista. Olemattomien tietojen vuoksi ei voida arvioida, paraneeko vesiensuojelu luvassa esitettyjen toimenpiteiden myötä. Poikkeamat päästöissä ja puutteellisuudet asiakirjoissa ovat niin merkittäviä, että vaatimuksena on, että ympäristölupa tulee perua ja lupaprosessi palauttaa Itä-Savon aluehallintovirastoon uudelleenkäsittelyyn. Pohjana vaatimukselle on valitusajan umpeutumisen jälkeen tietoon tulleet uudet tutkimustulokset ja kenttäselvitykset. Sekä ensi- että toissijaisen vaatimuksen perustana on tarve tehostaa merkittävästi vesiensuojelua. 3. PERUSTELUT 3.1 Pintavesien suojelua ohjaavat lait ja ohjelmat Puulan kalastusalue on muutoksenhakuvaatimuksessaan muistuttanut EU:n antaman vesipuitelain (VPD 2000/60/EU) ja Valtioneuvoston 10.12.2009 hyväksymän Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitosuunnitelman edellyttävän, että pintavesien tilaa ei saa nykyisestä heikentää. Lisäksi laki vesienhoidon järjestämisestä pvm 30.12.2004 kieltää sellaisen toiminnan, jolla hyvään tai erinomaiseen luokkaan kuuluvien vesien tila huononee tai luokka alenee. Hakijan esittämillä turvetuotannon yhteismäärillä Kälkäjoen valuma-alueella Havu- ja Pajusuon ja esitetyillä puhdistusmenetelmillä kieltoa vesien tilan huonontamisesta ei kyetä noudattamaan. Etelä-Savon ELY-keskuksen julkaisemassa Pintavesien hoidon toimenpideohjelma 2010-2015 Puulan ekologis- kemiallinen luokitus on erinomainen. Toimenpideohjelmassa todetaan turvetuotannosta mm seuraavaa: Turvetuotannon vesiensuojelutason riittävyyttä tulee tarkastella erityisesti suhteessa alapuolisten vesistöjen tilaan ja muutosherkkyyteen sekä parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksiin Turvetuotannon sijainnin ohjaus pois herkiltä vesistöalueilta on tärkeä turvetuotannon ympäristönsuojelukeino. Suurin Puulaveden tilaa heikentävä uhkatekijä on Puulan pohjoisosasta tuleva ravinteiden hajakuormitus ja humuksen alueellinen lisääntyminen.

Ohjelmassa on siis huomioitu, että muutoin vedenlaadultaan erinomaiseksi luokitellun Puulaveden laadun uhkatekijä on ravinteet ja humus siinä osassa vesistöä, jossa Vapo Oy:n tuotantoalueen kuivatusvedet laskevat Puulaan. 3.2 Puulavesi on läntisen maakunnan helmi Puulavesi on luultavasti Etelä-Suomen arvostetuin vesistö liittyen lomailuun, mökkeilyyn ja vapaa-ajan kalastukseen. Puulan tärkein vetovoima ja sen imago perustuu sen puhtaaseen ja kirkkaaseen veteen. Pelkästään sen pääaltaan rannoilla on 4000 5000 vapaa-ajan asuntoa, joka lukuna antaa kuvan sen käyttäjäkunnan laajuudesta. Puulaveden puhtaana ja kirkkaana säilyminen on Hirvensalmen ja Kangasniemen kuntien yritystoiminnalle ja kymmenille tuhansille vapaa-ajan viettäjille ensiarvoisen tärkeää. Siksi on välttämätöntä torjua jo ennakkoon ne vaarat, joita turvetuotannon haittavaikutukset Puulalle voivat aiheuttaa. Kirkasvetisen Puulan tuoma maine ei ole vain sen käyttäjien yksipuolinen ilo. Vapaaajan asukkaille ja vierailijoille tarjottavat palvelut monessa eri muodossa ovat seutukunnan elinkeinoelämälle elinehto. Visio Puulasta, jonka kirkkaus on menetetty, olisi Hirvensalmen ja Kangasniemen kuntien yritystoiminnalle ja rantakiinteistöjen arvolle katastrofi kokoluokassa, jossa alueen turvetuotannon tuomien työpaikkojen arvo on vähäpätöinen! Etelä- Savon ELY-keskuksen toimenpideohjelman mainintaa Turvetuotannon vesiensuojelutason riittävyyttä tulee tarkastella erityisesti suhteessa alapuolisten vesistöjen tilaan ja muutosherkkyyteen tulee soveltaa juuri Puulaveteen. Suurimmassa osassa vesistöä turvetuotannon jäljet eivät vielä näy. Sen ansiosta on tärkeää tehdä oikeita ja pikaisia päätöksiä vesiensuojelun tason tehostamiseksi Puulaan laskevilta turvetuotantoalueilta. Päätös yleensä sallia turvetuotantoa Puulaveteen laskevien vesistöjen varrella oli vakava virhe. Etelä-Savon ELY-keskuksen toimenpidesuunnitelmassa onkin tuotu esiin suojelukeino ohjata turvetuotannon sijainti pois herkiltä vesistöalueilta. Tämä on varteenotettava vaihtoehto, mikäli toimijalta ei edellytetä vaatimusta päästä lähelle nollapäästöä kiintoaineiden ja erityisesti humuksen osalta. Mikäli tuotannon annetaan jatkua nykyisten lupaehtojen mukaisilla päästöillä, sen haittavaikutusten hinta on pitkällä aikavälillä suurempi kuin turpeesta saatavan energian arvo. Kaikki Kälkäjoesta laskevat vedet virtaavat Siikaveden ja Sikosalmen kautta kohti Puulaveden eteläisempiä osia. On välttämätöntä tiedostaa jo ennakkoon ne vaarat, mitä koko Puulan ekologiselle tasapainolle, vesistön virkistyskäytölle ja omistuksen arvoille turvetuotannon vesistöpäästöt voivat aiheuttaa. Lupamenettelyssä olisi välttämätöntä tarkastella tuotannon alapuoliselle vesistölle aiheutuvia haittoja kokonaisuudessaan ja asettaa tuotannolle riittävät ehdot ja sanktiot niiden estämiseksi. 3.3 Kuormitusvaikutukset Puulaan Hakija Vapo Oy vähättelee hakemuksessaan tuotannon vaikutuksia Siikaveteen ja arvioi, että kuormitusvaikutukset Siikaveteen ovat vähäiset, eivätkä voi sanottavasti vaikuttaa itse pääaltaassa Puulassa. Siikaveden varhaisimmasta tilasta ennen turvetuotannon käynnistystä alueella ei valitettavasti löydy dokumentoitua näyttöä. Varhaisin näytteenottotulos Siikavedestä on vuodelta 1975 (Oiva-tietokanta). Silloin järven näkösyvyys oli 2,3 m, kun se

vuonna 2009 oli 1,2 m. Turvetuotantoa valmisteleva ojitus aloitettiin alueella 70-luvun toisella puoliskolla. Veden samentuminen reilussa 30 vuodessa on siis ollut merkittävää. Havu-ja Pajusuota koskevassa luvassa laskea kuivatusvedet Kälkäjokeen perustuu Itä-Suomen vesioikeuden lupaan pvm 11.2.2000, Dnro 1995/36. Lupaehdoissa Vapo määrättiin maksamaan tuntuvia korvauksia mm rantakiinteistöjen omistajille virkistyskäyttöhaitoista. Vesistön tilan heikkeneminen oli myönnetty tosiasia jo silloin. Raportissa Kälkä- ja Vallasjoen kalataloudellinen yhteistarkkailu vuonna 2009 (Ympäristöntutkimuskeskus Ambiotica) on esitelty kalastustiedustelu, johon vastasi 41Siikavedessä kalastavaa ruokakuntaa. Tiedustelussa saatuja mielipiteitä ja arvioita: - syitä kalastuksen vähenemiseen Siikavedellä olivat kalakantojen heikkeneminen, rehevöityminen, vedenlaatuongelmat ja pyydysten likaantumisen. Myös kalojen makuhaitat mainittiin. - Siikavedellä tärkeimpinä kalastusta haittaavina tekijöinä pidettiin turvetuotantoa ja pyydysten likaantumista. - Siikavedellä särkikalakantojen katsottiin olevan pääasiassa runsaita. Kuha-, ahven- ja haukikanta arvioitiin useimmin kohtalaiseksi. Vajaa 80 % vastanneista katsoi muikun puuttuvan lajistosta kokonaan ja noin puolet vastanneista arvioi siikakannan heikoksi. Siian, mateen ja kuhan katsottiin yleisimmin vähentyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Raportista käy myös ilmi, että ravut ovat hävinneet vesistöstä ja istutusyritykset uuden rapukannan saamiseksi ovat epäonnistuneet. Paikalliset asukkaat muistavat Siikaveden vielä 60-luvulla olleen kirkasvetisen ja hiekkarantaisen veden, josta nimensä mukaisesti sai hyvin siikaa, jota siinä nyt esiintyy vain satunnaisesti. Järven nimi itsessään on dokumentti siitä, että veden laatu ennen ihmisen tuottamia muutoksia on ollut kelvolliselle siialle. Kuten tunnettua, siika vaatii viihtyäkseen kirkkaan veden ja kovan sora- tai kivipohjan. Hakijan ilmoitus vaikutusten vähäisyydestä Siikavedessä ja sen alapuolisessa Puulavesistössä ei vastaa todellisuutta. Jokainen vesistöä käyttävä voi omin silmin nähdä turvepäästöjen jäljet sekä rannoilla, kasvustossa ja veden värissä että kalapyydysten limoittumisena ja lohensukuisten kalojen katoamisena. Vesistön käyttäjiä ajatellen syntyneen haitan luokittelu vähäiseksi ei miltään osin vastaa todellisuutta. Lisäksi haluamme kommentoida hakijan lupahakemuksen mainintaa, jonka mukaan Valuma-alueella on voimakasta metsätalouden aiheuttamaa kuormitusta ja turvetuotantoa. Kälkäjoen varrella vuosikymmenien takaisista metsäojituksista ei aiheudu kuormitusta, koska ojat ovat kasvaneet umpeen ja kasvavat tällä hetkellä puustoa. Tämän perusteella on selvää, että vesistön humuskuormitus aiheutuu käytännössä yksinomaan turvetuotannosta. 3.4 Morfologia Hakija esittää vastineessaan Puulan kalastusalueen valituksesta Vaasan hallintooikeudelle, että Siikavesi vastaa morfologialtaan pohjoisempana sijaitsevia Lihvanselkää ja Lapinselkää ja perustelee vedenlaatutilastojen avulla Siikaveden laadun olevan muusta kuin turvetuotannosta johtuvaa.

Etelä-Savon ELY-keskus on erotellut Puulan järvialtaat kaikkiaan viiteen osaaltaaseen. Erottelun perusteena ovat hydro-morfologiset ominaisuudet sekä veden väri, joka on keskeinen tyypittelytekijä. Muut tyypittelytekijät ovat vesimuodostuman koko ja keskisyvyys. ELY-keskuksen luokittelussa Siikavesi muodostaa oman erillisen vesimuodostumansa eikä siis edusta samaa morfologista typpiä kuin Lihvanselkä, joka kuuluu Lihvanselkä- Kaiskonselän osa-altaaseen. Mainittu Lapinselkä on pieni tiepenkerellä eristetty ja matala poukama osana Lihvanselkä-Kaiskonselän vesimuodostumaa. Lapinselkää ei siten ole vesienhoidon suunnittelussa erotettu omaksi vesimuodostumakseen. Edellä mainittujen vesien sijainti on osoitettu kartassa [3]. Vapo Oy:n väittämä Siikaveden tilasta sen hydromorfologiaan perustuen on erheellinen. Lisäksi Siikaveteen laskevan Kälkäjoen valuma-alueen vaikutus alapuolisen Puulan tilaan on Lihvanselän-Kaiskonselän valuma-alueen vaikutuksiin verrattuna ratkaisevasti suurempi. Kälkäjoen valuma-alueen pinta-ala on 21000 ha kun taas Lihvanselän-Kaiskonselän valuma-alueen pinta ala on n 2000 ha (Etelä-Savon ELYkeskus). Laskettuna keskimääräisillä sademäärillä Etelä-Savossa Kälkäjoen valumaalueen virtaama Puulaveteen on 1,78 m³ /sek ja Lihvanselän suunnalta tuleva vain 0,178 m³ /sek (Etelä-Savon ELY-keskus, Teemu Tuovinen). Hakijan vastineessaan käyttämät valikoidut ja vain tarkoitukseen soveltuvat analyysitulokset eivät anna erityisen vakuuttavaa kuvaa hakijan tarkoitusperien avoimuudesta. Samoin Lapinselän käyttö referenssinä on erikoista. Hakijalla on ollut hyvin tiedossa sen täysin poikkeava morfologia ja järven pienuus Siikaveteen verrattuna. 3.5 Veden laatu Alla olevassa taulukossa on esitetty Siikaveden veden laadun kehitys vuosina 1975 2009. Vastaavan näytteenottopisteen Siikavesi 1 sijainti on osoitettu karttaliitteessä 3. Taulukon tiedot perustuvat Oiva-tietokannan seurantarekisteriin. Turvetuotanto Siikaveteen laskevan Kälkäjoen varrella on käynnistetty 70-luvun puolivälissä. Vuosi/ kk -75 / 9-76 /1-77 / 9-83 /10-95 / 5-96 /3-97 / 7-99 /3-04 / 2-06 / 8-09 / 3-09 /9 Näkösyvyys m 2,3 2 1,6 1,5 1 0,8 0,8 1,4 2.0 1,2 Väriluku 90 130 130 90 120 80 200 140 160 50 100 80 COD 12 17 18 14 21 12 34 18 19 10 19 14 P kok 20 15 21 19 16 14 23 19 14 13 20 14 N kok 430 500 460 480 670 570 760 710 720 460 600 600 Taulukosta voidaan havaita, että näkösyvyys järvessä on madaltunut selvästi. Samoin kemiallinen hapenkulutuksen COD keskimääräiset arvot ovat kasvaneet. Liitteen 4 tutkimustodistusten (näytteenottopvm 21.7.2011) mukaan Siikaveteen virtaavan Kälkäjoen veden kemiallisella hapenkulutuksella COD mitattu humuksen määrä oli 20 mg/l. Humuspäästölukema oli huomattavan korkea siitä huolimatta, että heinäkuu oli sateeton ja virtaama joessa alhainen.

3.6 Päästöt vesistöön Vapo Oy:lle myönnetty ympäristölupa perustuu vuosittainen typpi, fosfori- ja kiintoainepäästömääriin, jotka hakija on arvioinut. Kiintoaineen määritys tapahtuu käytännössä lasikuitusuodattimella, jonka tiheys on 1,2 mikronia (puhelin Naslabs Oulu / Tiina Ylipakkala). Huomionarvoista on, että turveteollisuudessa käytettävä suodatintiheys on noin kolme kertaa karkeampi kuin vesinäytteenotossa yleisesti käytettävä 0,4-0,45 mikronin suodatin. Suuressa osassa tutkimuksista partikkelimaisena orgaanisena hiilenä (POC) pidetään sitä osaa alkutilan orgaanisesta kokonaishiilestä, joka pidättyy 0,45 μm läpäisykyvyn suodatinkalvolle. (Burba ym. 1998) Suodattimen keräämä kiintoaine muodostuu sekä orgaanisista että epäorgaanisista hiukkasista. Tästä saatu tulos punnitaan kuiva-aineena, josta sitten saadaan kiintoainekuormitus, joka ilmoitetaan mg/l. Menetelmän ongelma on, että kaikkein vahingollisin vesistön biologista ja fysikaaliskemiallista tilaa pilaava erittäin hienojakoinen orgaaninen ainesosa läpäisee suodattimen eikä näy mittaustuloksissa. Käytännössä kuiva-aineen käyttö määreenä luvituksessa on täysin harhaanjohtavaa, koska se ei paljasta kaikkein vahingollisinta vesistöjä pilaavaa ainesosaa hienojakeisinta veteen liuennutta humusta. Totuudenmukaisempi tapa ilmaista humuksen pitoisuutta on mitata sen määrää kemiallisen hapenkulutuksen COD-arvolla. Humuspitoisuuden lisääntymisen seuraukset ovat leviämässä Siikavedeltä myös Puulaveden eteläisempiin osiin ja näkyvät veden ruskettumisena, näkösyvyyden madaltumisena, kalapyydysten limettymisenä ja lohensukuisten kalojen vähentymisen 3.7 Päästöselvitys tri Lasse Svahnbäck Puulan kalastusalue on tilannut tri Lasse Svahbäckiltä selvityksen, jossa tarkastellaan Havu- ja Pajusuota koskevissa lupaehdoissa ilmoitettuja päästöjä. Lyhennelmä raportista on valituksen liitteenä [1]. Merkittävimmät poikkeamat hakijan ilmoittamien ja selvityksessä ilmenevien päästölukemien välillä liittyvät kiintoaineen ja ravinteiden määriin ja muodostukseen. Selvityksessä tarkasteltuja poikkeamia ovat: 1. Hakijan arvioima nykyinen vesistöön päästettävä kiintoainemäärä on n 14000 kg /vuosi, jonka lupapäätöksen ehtojen mukaan pitää puolittua pintavalutuskentän ja kasvillisuuskosteikon käyttöönoton avulla. Tri Svahnbäckin laskelmien mukaan todellinen kokonaiskiintomäärä on noin 10- kertainen verrattuna lupapäätöksessä ilmoitettuun määrään. Tämä tarkoittaa, että luvan perustana olevat kiintoainemäärät pintavalutuskenttä- ja kosteikkopuhdistuksella tulevat olemaan 5,3-7 tonnia/a sijaan olemaan luokkaa 50-70 tonnia /a. Edellä mainittu tri Svahnbäckin laskelma todellisista kiintoainepäästöistä perustuu laskelmaan, jossa veden orgaanisen aineen kokonaismäärä saadaan kertomalla kemiallinen hapenkulutus COD (Mn) ml/l arvolla 1.6. (väitöstutkimus Lasse Svahnbäck 2007, s 37, viite Tapani Sallantaus, julkaisu 1983 ja J Wartiovaara, julkaisu 1983).

2. Lähes kaikki turvetuotannon kuormitus syntyy rankkasateiden aikana, joita sadetilastojen mukaan esiintyy 3-5 kertaa kaudessa. Muutaman kerran kaudessa tapahtuvien näytteidenottojen perusteella tehtävät arviot turvetuotannon vesistökuormituksesta kertovat vain kuivan kauden aikaisten alhaisien valumien ja ainekuormitusten tilanteista. Ylivalumien aiheuttamat päästöt eivät käytännössä näy seuranta-analyyseissä, ja ne voivat vastata jopa 90% vuosittaisista kokonaispäästöistä. 3. Lupahakemuksessa on ainekuormitustietoina käytetty suon koko turvetuotannon kestoiselle ajalle (25-40 v) vain samansuuruisia alueellisia keskiarvotietoja ominaiskuormitusarvoina. Tutkimuksen mukaan Pajusuon sarkaojahuuhtoumat vaihtelevat runsaasti suon turvelaji- ja maatuneisuusominaisuuksien mukaan. Pajusuon turveominaisuudet vaihtelevat kerroksittain vaihtelevina ainehuuhtoumina siten, että ravinne- ja kiintoainepäästöt kasvavat merkittävästi tuotannon jatkuessa (liite 2). 3.8 Pintavalutus- ja kosteikkokenttien toimivuus Havu- ja Pajusuon ympäristölupaehdoissa edellytetään kuivatusvesien käsittelyä kasvillisuuskosteikoilla (Havusuo) ja pintavalutuskentällä (Pajusuo). Pintavalutuskenttien toimivuudesta saatujen kokemusten mukaan kenttien toimivuus on hyvin tapauskohtaista. Joissain tapauksissa pintavalutuskenttien on todettu toimivan jopa kuormituksen lisääjinä (Tukos ym). Kevättulvan aikaan kosteikko ja pintavalutuskenttä ovat vielä jäässä, mikä heikentää oleellisesti niiden toimivuutta. Kuormituspiikit, joita ilmenee tulvien seurauksena, johtuivatpa ne sulamisvesistä tai rankkasateista, ovat erityisen haitallisia vesistössä. Ympäristöluvassa mainitut ominaiskuormitusluvut perustuvat keskiarvoihin, jotka eivät kerro kuormituspiikeistä mitään eivätkä paljoa muustakaan, koska ne ovat liian yleisiä. Havu- ja Pajusuon ympäristölupa perustuu puhdistukseen pintavalutuskentällä ja kosteikoilla, ilman että niiden suodatusominaisuuksista tai ominaispiirteistä on vaadittu mitään tietoa. On täysin arvailujen varassa, miten ne toimivat ja toimivatko ollenkaan. Samanaikaisesti kun tuotannon ja vesistökuormituksen sallitaan jatkua. Viime aikojen tutkimus tukee vaatimusta ja tarvetta selvittää kunkin pintavalutuskentän tai ojitetun kosteikon soveltuvuus tulokselliseksi valumavesien suodattajaksi. Huonoimmillaan pintavalutuskentän tai kosteikon vaikutus voi olla jopa vesistökuormitusta lisäävä. Oulun yliopiston opinnäytetyössä Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely pintavalutuskentillä ja muilla kosteikoilla /Sari Kantonen on tutkittu 21 pintavalutuskentän ja kosteikon toimintaa Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Merkittävä opinnäytetyön havainto on(sivu 84) pintavalutus, kosteikkokenttien pidätysvaikutuksesta on, että samanaikaisesti kun kiintoaineen reduktiot olivat 40 70%,, kemiallisen hapenkulutuksen COD- arvot kasvoivat ja kentän pidätysteho oli

negatiivinen! Humuksen määrä alapuoliseen vesistöön näin lisääntyi kentältä liuenneen humuslisäyksen myötä. Oulun yliopiston /Syken raportissa pvm 26.8.2011, Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely (TuKos),on on tutkittu ojitetulle turvealueelle perustettua vesiensuojelurakennetta, johon johdetaan vesiä kuten pintavalutuskentille. Raportin tutkimuksista on saatu kemiallisen hapenkulutuksen osalta samansuuntaisia tuloksia Sari Kantosen opinnäytetyössä. Salonnevan, Äijönnevan ja Kapustanevan kosteikkojen pidätyskyky humuksen osalta oli 10-40% negatiivinen (taulukko 26, 27). Raportissa esitetyiksi päätelmiin reduktion huonouteen esitetään liian ohut ja hienojakoinen turvekerros ja tarkoitukseen soveltumaton ojitus. Raportin lopputoteamuksena mainitaan, että: Tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että osa ojitetuille alueille rakennetuista kosteikoista toimii vesiä puhdistavasti ja osassa taas vesienpuhdistuksessa on ongelmia erityisesti fosfaattifosforin suhteen ja myös raudan ja humuksen suhteen. Suunnitellun ojitetun kosteikon alueen ominaisuudet ovat tärkeä tekijä, joka tulee tietää, kun uutta vesienpuhdistuskosteikkoa suunnitellaan. Tiettyjen kriteerien täyttyessä ojitetulle alueelle perustettava kosteikko toiminee niin, että se puhdistaa hyvin valumavesiä. Jos nämä kriteerit eivät täyty, vaarana on kosteikon huono toimivuus, jolloin sieltä voi myös huuhtoutua esimerkiksi fosforia ainakin kosteikon käytön alkuvaiheessa. 3.8.1 Havu- ja Pajusuon pintavalutus- ja kosteikkokentät Hakijalta ei ole vaadittu selvitystä pintavalutus- tai kosteikkokenttien ominaisuuksista. Näin ollen niiden pidätyskyvystä esim. kiintoaineen ja humuksen osalta ei ole tietoa. Havusuon kosteikot Havusuon kaikki kosteikot on tehty pääasiassa tuotannosta poistuneille alueille tuotantoalueen keskelle ja reunoille. Alueet ovat osittain jo kasvittuneet, osittain eivät. Kosteikot pengerretään ja välipenkereitäkin on sisäpuolella. Valokuvat yllä esittävät Havusuon kosteikkoja kesältä 2011, jolloin ne eivät olleet vielä aivan valmiit, eikä vettä vielä virrannut kosteikoille (kuvat Keski-Suomen ELY).

Koska kosteikkokentät on perustettu etupäässä tuotannosta poistuneelle alueelle, voidaan varmuudella päätellä, että turvekerroksen vahvuus kentillä on ohut ja että tuotannosta jäljelle jääneen alimman turvekerroksen maatuneisuus tekee siitä huonosti toimivan. Savolainen ym.1996a, 41- mukaan pintavalutuskentän tärkeimpiä mitoitustekijöitä on turpeen maatuneisuusaste, jonka tulee H1 - H3 ( H1=täysin maatumaton, H2=melkein maatumaton, H3=hyvin heikosti maatunut), Kappaleessa 3.8 mainittuihin tutkimustuloksiin viitaten on mahdollista ja jopa todennäköistä, että kenttien reduktiovaikutus voi olla jopa negatiivinen ja humuksen määrää lisäävä. Pajusuon pintavalutuskenttä Ohjeiden mukaan pintavalutusmenetelmässä puhdistettava vesi johdetaan pinnaltaan koskemattoman suoalueen yli, jolloin sen puhdistuu suon ekosysteemissä luontaisesti tapahtuvien fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena (Heikkinen ym. 1994, Heikkinen & Ihme 1995, Heikkinen ym. 1995a, Heikkinen ym. 1995b, Heikkinen ym. 1999, Huttunen ym. 1996). Pajusuon pintavalutuskenttä on tehty suon pohjoispäähän metsäalueelle. Alue on metsäojitettu. Koska Pajusuon kenttä on rakennettu ojitetulle metsäalueelle, se ei täytä pintavalutuskentän luonnontilaisuuden kriteeriä. 3.8.2 Tutustuminen pintavalutuskenttään Puulan kalastusalueen edustajat tutustuivat pintavalutuskenttään maastokäynnillä 1.10.2011. Säätila viimeisten kahden vuorokauden aikana oli ollut aurinkoinen ja sateeton, joten kenttää ei kuormittanut suora sadekuorma. Käynnin yhteydessä otetut alla olevat valokuvat kertovat kentän toiminnasta parhaiten. Liitteeseen 5, Kartta pajusuon pintavalutuskenttä, on merkitty kuvia vastaavat paikat maastossa. Pintavalutuskentältä vesistöön lähtevää vettä Kuva 1, pintavalutuskentällä puhdistettua vettä, joka virtaa mittapadon kautta purkuojaan ja edelleen Pieneen Pajulampeen ja lopulta Puulaveteen. Vasemmanpuoleinen kuva esittää purkuputkesta lähtevää vettä. Oikeanpuoleisesta kuvasta (otettu kokoajakaivon sisältä) käy hyvin ilmi, että pintavalutuskentältä lähtevä vesi on erittäin humuspitoista.

Kuva 2, pintavalutuskentän reuna, edessä näkyy keräilyoja. Kuten kuvasta näkyy, vesi valuu turvekerroksen yli suoraan keräilyojaan, kun sen tulisi suodattua turvekerroksen läpi. Vastaavanlaisia ylivuotoja oli lukuisissa kohdissa keräilyojan varrella. Kuvasta käy myös ilmi, että turvekerroksen paksuus on vain kymmeniä senttejä, kun sen suositusten mukaan tulisi olla yli 1 m. Kentän kaikki keräilyojat ulottuvat turvekerroksen alapuolelle kivennäismaahan, mikä TUKOS- tutkimuksen mukaan heikentää kentän suodatusominaisuuksia. Kuva 3, keräilyojan alkupää. Suurin osa keräilyojaan tulevasta vedestä näyttää virtaavan suoraan valutuskentän pinnalta eikä suodattavan turvekerroksen läpi. On hyvin todennäköistä, että kentän reduktiovaikutus humuksen ja kiintoaineen osalta on negatiivinen.

Kuva 4, pumppaustorni sisältä. Kuvassa näkyvä vesi on käsittelemätöntä suolta tulevaa vettä. Silmämääräisesti arvioiden käsittelemätön vesi on vähemmän humuksen värjäämää kuin pintavalutuskentältä vesistöön lähtevä vesi (kuva 1) Sen perusteella voi päätellä, että pintavalutuskentällä on humuksen määrää lisäävä vaikutus. Kuva 5, Pajusuon ja Kälkäjoen vettä. Maastokäynnin lopulla otettiin vesinäytteet mittapadon alapuolisesta ojasta ja Kälkäjoen alajuoksulta Kangasniementien sillan läheltä. Pintavalutuskentältä purkuojaan lähtevän veden väri oli selvästi tummempaa kuin Kälkäjoen alajuoksulta otettu. Tämä osoittaa sen, että Pajusuolta purkautuva vesi laimenee muista lähteistä tuleviin puhtaampiin vesiin. Tämä osoittaa vääräksi Vapon väittämät, joilla se pyrkii siirtämään syyt Puulavesistön likaamisesta muille toimijoille.

4. Yhteenveto Edellä esitettyihin perusteluihin ja näyttöihin viitaten on selvää, että Havusuon ja Pajusuon ympäristölupaehtojen mukaiset toimenpiteen juoksutusvesien puhdistamiseksi humuksen pidättämiseksi eivät vesistönsuojelun kannalta ole riittäviä. Sen vuoksi on välttämätöntä, että vedet kenttäsuodatusten jälkeen puhdistetaan kemiallisella sakkautuksella, joka on tehokkain keino vähentää nimenomaisesti humuksen määrää. Kemiallisen puhdistuksen käyttö on välttämätöntä myös sen vuoksi, että alueelta ei löydy sellaisia soita, joille voidaan sijoittaa toimiva pintavalutus- tai kosteikkopuhdistamo. Hakijan ilmoittamat ja ympäristöluvan perustana olevat kuivatusvesien kiintoainemäärät eivät edusta kuin murto-osaa todellisista vesistöön juoksutettavista orgaanisten hiukkasten ja kolloidien määristä. Samoin uusimman tutkimustiedon valossa pintavalutus- ja kosteikkokenttien toimiminen on ratkaisevasti riippuvainen tekijöistä, joita ei lupamenettelyssä ole selvitetty. Tämän vuoksi on perusteltua, että hakija velvoitetaan laatimaan aluehallintovirastolle uusi yksilöidympi ympäristölupahakemus, jossa nämä seikat on huomioitu. Hirvensalmella 2.10.2011 Puulan kalastusalue Kalevi Puukko hallituksen puheenjohtaja. Liitteet: 1. Raporttilyhennelmä / Lasse Svahnbäck 2. Kartta, luoteisen Puulan selät ym 3. Kartta, Vapon tuotantoalueet 4. Tutkimustodistus Kälkäjoki 5. Kartta Pajusuon pintavalutuskenttä