KOHDEN UUTTA YHTEISTÄ MAATALOUSPOLITIIKKAA Slow Food Policy Paper on CAP FI
Kohden uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa Johtuen tähänastisesta suunnittelustaan ja hallinnostaan Euroopan Yhteisön yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) sisältää erittäin voimakkaasti kritisoituja kohtia, jotka aiheuttavat negatiivisia seuraamuksia sekä tuottajille että kuluttajille. Ensinnäkin, politiikka sisältää silmiinpistävän epätasa-arvon niinkutsutun ensimmäisen pilarin taloudellisissa resursseissa (joka sisältää markkinoiden tukemiskeinot, erityisesti suorat maksut tuottajille). Nämä resurssit jaetaan epätasaisesti erityyppisen tuotannon, maatilojen (pienet, keskikokoiset, suuret) ja jäsenvaltioiden kesken. Toiseksi, se suosii erittäin epätasapainoista kuluttajamallia: 250 Euroopaan yhteisön 500 miljoonasta asukkaasta on ylipainoisia ja 42 miljoonaa elää vakavan kieltäymyksen olosuhteissa samalla kun joka vuosi 90 miljoonaa tonnia syömäkelpoista ruokaa heitetään pois (Eurostat 2010). De facto, ruoka on menettänyt luontaisen arvonsa ja hinta on ainoa jäljellä oleva ruokavalintoja ohjaava parametri. Kolmanneksi, politiikka aliarvostaa maataloussektorin työvoimaa: viimeaikainen tutkimus osoitti, että koko Euroopassa maatalouden työpaikkojen määrä on laskenut 25 % alle kymmenessä vuodessa, mikä tarkoittaa 3,7 miljoonan työpaikan menetystä (Eurostat 2010). Tätä työpaikkojen menetystä ei ole seurannut maataloussektorin työntekijöiden palkkojen nousu samassa suhteessa muiden sektorien kanssa; itse asiassa ansiot ja tämän seurauksena sektorin ammattitaso on laskenut tasaisesti. Maanviljelijöiden riittämättömät tulot on eräs monien maataloustuotteiden katoamisen perussyistä. 2 Viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana harjoitettu teollinen maatalousruokamalli on eräs syy vakavimpiin ihmiskunnan koskaan kokemiin ympäristö- ja ilmastokriiseihin. Toisaalta, koska luonnon resursseja, kuten vettä, maata ja metsiä on pidetty loppumattomina, niitä on hyödynnetty umpimähkäisesti ja ne ovat sen vuoksi vähentyneet korvaamattomasti. Toisaalta, teollinen maatalous on käyttänyt fossiilista alkuperää olevia hyödykkeitä, kuten kemiallisia lannotteita, torjunta-aineita ja muoveja yhä holtittomammin. Viimeisen muutaman vuoden aikana yhteiseen maatalouspolitiikkaan on kohdistunut laaja uudistusprosessi. Tämä vaihe, joka on aikataulutettu päättymään uuden CAPin käyttöönottoon 2014 on äärimmäisen tärkeä Euroopan yhteisön tulevaisuudelle. Uudella yhteisellä maatalouspolitiikalla on edessään suuria haasteita. Sen on: varmistettava ruoan turvallisuus ja täysivaltaisuus, tarjottava vastaus ympäristö- ja ilmastokriisiin ja virkistettävä taloutta sekä työllisyyttä maataloussektorilla. Slow Food on päättänyt liittyä mukaan keskusteluun valjastamalla kokemuksensa ja visionsa oikeudenmukaisemman ja kestävämmän CAPin luomiseksi.
Slow Food ja sen filosofia Slow Food on kansainvälinen yhdistys, joka pyrkii muuttamaan ihmisten ja ruoan välistä päivittäistä suhdetta edistämällä ruoan täysivaltaisuutta, ihmisten oikeutta päättää, mitä he kasvattavat ja syövät. Slow Foodin mielestä maatalouteen tulisi soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, millä yhdistys tarkoittaa nyt yleisesti tiukasti erillään pidettyjen näkökohtien liittämistä yhteen: sosiaaliset näkökohdat (kuten tuottajien ja kuluttajien välinen suhde), ympäristönäkökohdat (kuten biomonipuolisuus, vesiresurssit ja maaperän hedelmällisyys, tuotteiden jakelu, pakkausten pitkäkestoisuus ja resurssien uudelleenkäyttö) ja kulttuuriresurssit (perinteisen tietämyksen suojaaminen). Yhteisöissä on läheinen ihmisten välinen yhteys, yhteisöjen tapa tuottaa ja kuluttaa ja yhteisöjen kulttuuri ja ympäristö. Slow Food ehdottaa tuotanto- ja kulutusmallien muuttamista koulutuksella ja tietoisuuden parantamisella ruokaja ympäristöasioissa, paikallisten talouksien parantamista, tuottajien tietojen edistämistä sekä monimuotoisten kulttuurien suojaamista. Tarkemmin ilmaistuna Slow Food edistää läheisempää yhteyttä tuottajien ja kuluttajien välillä, jotta saadaan parempi omanarvontunto ensiksi mainituille ja suurempi tietämys jäljempänä mainituille joilla on oltava käytettävissään enemmän työkaluja valintojensa tekemiseen. Huomisen CAP Slow Foodin näkemyksen mukaan Uusi ajatusmalli ja kestävän kehityksen tavoitteet sekä uusi maaseutu Huomisen CAP ei voi olla pelkästään tuotantonäkökohtia käsittelevä: on äärimmäisen tärkeää siirtyä pelkästä maatalouspolitiikasta maataloden ja ruoan sisältävään politiikkaan. 3 Jotta voidaan käsitellä poikkitieteellisiä ongelmia, kuten ympäristön, maiseman ja luonnonresurssien suojelua ja taistella ilmastomuutosta vastaan tehokkaammin, on välttämätöntä myös lisätä vuorovaikutusta yhteisön politiikan eri osa-alueiden välillä. Kaksi suurta CAPia tulevaisuudessa inspiroivaa tavoitetta ovat sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristön pitkäkestoisuus ja uusi maaseutu, jossa tulevaisuuden yhteisö keskittyy maaseutualueiden ympärille.
Neljä perustavanlaatuista muutosta Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisen maatalouspolitiikan rakenteeseen on tehtävä neljä suurta muutosta. 1. Pienen ja keskisuuren tuotannon edistäminen Päätös strukturoida maatalous samojen sääntöjen mukaisesti kuin mikä tahansa muu teollisuussektori on alkuperä dramaattiselle tilanteelle, jossa Euroopan maataloustuotanto on tällä hetkellä. Sensijaan on tarpeen edistää maataloutta harmoniassa ekojärjestelmien kanssa liittäen yhteen innovaatiot ja perinteinen tietämys laaturuoan tuottamiseksi kestävin perustein. Yhteisen maatalouspolitiikan tulisi keskittyä kestävien periaatteiden pienen ja keskisuuren tuotannon laatutuotteisiin yksinomaan ihmis- ja eläinkulutukseen. Tulevaisuuden haaste ei ole tuottaa suurempia määriä maataloustuotteita vaan tuottaa ruokaa tehokkaammin ja kestävämmin keinoin asettaen vastuu pienen ja keskisuuren mittakaavan laatutuotannolle sidottuna tiukasti maahan ja pieneen ympäristövaikutukseen. Koska tämä on työvoimavaltaisempaa, pieni ja keskisuuri tuotanto luo työpaikkoja, on kestävämpää (energiansäästön muodossa), auttaa tukemaan paikallista taloutta (myös marginaalialueilla) ja vähentää kaupunkien väestöpainetta. 2. Paikallisten tuotteiden edistäminen Pienimuotoinen tuotanto yksinomaan ei kuitenkaan ole riittävä. Määräävä tekijä tuotteen kestävyyden varmistamisessa on side pienimuotoisen tuotannon ja paikallisten alueiden välillä (käytämme tästä ilmaisua ympäristökutsumus). Paikalliset ja perinteiset tuotteet (vihannesvalikoima, eläinrodut, prosessoidut ruoat) sopivat parhaiten ilmastoon ja maaperäolosuhteisiin ja osoittavat mahdollisuutensa parhaiten alueilla, joihin ne ovat, kiitos ihmistyön, sopeutuneet vuosisatojen kuluessa. Tämän vuoksi ne ovat vastustuskykyisempiä ja tarvitsevat vähemmän ulkopuolista väliintuloa. Täten ne ovat kestävämpiä sekä ympäristö- että taloudellisten näkökohtien perusteella. Lopuksi, niillä on tärkeä tehtävä biomonipuolisuuden suojaamisessa ja yhteisön ruokakulttuurin ja perinteiden edistämisessä. 4 3. Paikallisten maatalousruokajärjestelmien edistäminen Globaalinen markkinatalous paljastaa kaikki jätteitä ja ympäristöharmeja koskevat rajoituksensa. Paikallisen ruoan osto-, jakelu- ja kulutusjärjestelmä voisi vähentää ympäristövaikutusta vähentämällä ruoan kuljetusmatkoja (ruokakilometrejä) ja varmistaa kuluttajille tuoreet paikalliset sesonkituotteet. Leikkaamalla pois joitakin väliportaita tuottajien ja kuluttajien välillä on mahdollista luoda uusi suhde maatalous- ja kaupunkimaailman välille. Määräävässä asemassa paikallisia maatalousruokajärjestelmiä rakennettaessa on koulutus, ei ainoastaan kouluissa vaan myös maatiloilla ja myyntipisteissä. Tässä mielessä on oleellisen tärkeää luoda tietämyksen ja solidaarisuuden vuorovaikutusverkostoja maanviljelijöiden ja kaupunkiasukkaiden välille.
4. Ympäristöystävällisten maatalousruokajärjestelmien edistäminen On helpompaa soveltaa maatalousekologian periaatteita pieneen ja keskisuureen tuotantoon asianmukaiseen luonnonresurssien hallintaan perustuen (biomonipuolisuus, maa, vesi, maisema) paikallisen maatalouskulttuurin tietämyksellä, käyttämällä perinteisiä ja nykyaikaisia moniin erilaisiin maaperä- ja ilmasto-olosuhteiseen sopivia tekniikoita, jättämällä pois geneettisesti muunnellut tuotteet, monokulttuurit ja tehojalostus, vähentämällä ihmisten valmistamien kemikaalien käyttöä tai lopettamalla niiden käyttö kokonaan, suojaamalla maatalousmaisema ja sosiaalinen tasa-arvoisuus. Tulevaisuuden yhteisen maatalouspolitiikan ei tulisi pyrkiä yksinomaan vähentämään maatalousyritysten kokoa vaan samanaikaisesti myös palkitsemaan niitä, jotka todella käyttävät maatalousekologisia tekniikoita tarjoamalla yhteisöille lahjoituksia ympäristöpalvelujen muodossa (CAPin tekeminen vihreäksi ). Politiikan tulisi myös palkita niitä, jotka elävät ja työskentelevät marginaalialueilla (mäet ja vuoret). Poismuutto vuorilta on syy vakaviin vesigeologisiin vaikeuksiin ja se sisältää taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristökustannuksia yhteisöille. Ihmiset, jotka päättävät pysyä näillä vaikeilla alueilla ovat avainasemassa maan suojelemisessa ja ansaitsevat tulla tuetuiksi. Huomisen yhteisen maatalouspolitiikan työkalut Asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja esitettyjen muutosten toimeenpanemiseksi CAP tarvitsee tuekseen riittävät taloudelliset työkalut. Budjetti Jäsenvaltioiden ja yhteisön elinten on vältettävä tekemästä leikkauksia käytettävissä olevaan budjettiin ja annettava tulevaisuuden CAPille riittävät taloudelliset resurssit. Varat on jaettava uudestaan sellaisella tavalla, että se vahvistaa rahoitusta tarkoittaen toisen pilarin vahvistamista (mikä sisältää maaseutualueiden ja ympäristön kehittämisen). 5 Tuki vihreälle maataloudelle: julkista rahaa julkisille tavaroille Suorat maksut (ensimmäinen pilari) on yksi tärkeä CAP-työkalu. Niiden päätehtävänä on antaa maanviljelijöille taloudellinen korvaus heidän yhteisölle tuottamistaan ympäristöpalveluista. Sovellettava lähestymistapa on julkista rahaa julkisille hyödykkeille. Suurin tuki tulisi mennä niille ihmisille, jotka käyttävät hyvää ympäristökäytäntöä ja siten suojelevat ympäristöä ja yhteistä omaisuutta, kuten maaperää ja vettä ja niille, jotka suojelevat marginaalialueita. On oleellisen tärkeää, että yksittäisten tuottajien suorien maksujen lisäksi edistetään paikallisia toimenpiteitä ja yhteenliittymien muodostamista. Kestävän maatalous- ja kuluttajakäytäntöjen käyttämiseksi on yhtä oleellisen tärkeää ylittää yksilöllisyys ja synnyttää tuottajien ja kuluttajien verkostoja. Maatalousruoan tuottajien ansioiden tukeminen Tulevan CAPin tulee pyrkiä varmistamaan riittävä ansiotuki kestävän kehityksen pieni- ja keskikokoisen tuotannon harjoittajille. Taloudellisen tuen tulisi suuntautua yksinomaan aktiivisille tuottajille ja asettaa marginaalialueiden tuottajat etuoikeutettuun asemaan. Tämä tavoite voidaan saavuttaa myös maataloustuotteiden suurten hintavaihteluiden vakauttamisella konkreettisin toimenpitein.
Slow Foodin kokemus huomisen yhteisen maatalouspolitiikan käytettävissä Maatalousruokasektorin kokemuksensa pohjalta Slow Food ehdottaa joukkoa konkreettisia aloitteita, erityisesti Euroopan maatalouden tulevaisuuden kannalta määräävässä sektorissa: nuoret ihmiset ja pieni- ja keskikokoinen tuotanto. NUORET IHMISET Seuraavan CAPin keskipisteenä on oltava nuoret ihmiset: ilman selkeitä toimenpiteitä tähän suuntaan Euroopan maataloudella ei ole tulevaisuutta. Maaseutu tyhjenee yhä kiihtyvällä nopeudella ja väestö ikääntyy. Maanviljelyssektorin työvoima on yhä enenevässä määrin marginaalinen ja nuorten ihmisten osuus vähenee koko ajan. Arviot osoittavat, että vain 7 % maanviljelijöistä on alle 35-vuotiaita ja että yksi viidestä 4,5 miljoonaa kokonaismäärältään on yli 65-vuotiaita (Eurostat 2009). Konkreettiset ehdotukset 1. Annetaan maanviljelysammatille arvokkuus, joka voi olla stimuloiva ja palkitseva elämänvalinta. 2. Varmistetaan nuorten ihmisten riittävät ansiot (esim. suorin lisämaksuin tai lisäämällä verohelpotuksia), jotta saadaan riittävä turvallisuus heidän tulevaisuutensa suunnittelulle. 6 3. Edistetään nuorten ihmisten verkostojen sekä maanviljelijöiden että muiden ruokaketjun toimijoiden, kuten ruokakäsityöläisten, ravintoloitsijoiden, kouluttajien, kuluttajien jne. luomista luomalla tiloja, mahdollisuuksia ja työkaluja yhteistyöhön (tapahtumat, internet, sosiaaliset verkot jne.), jotta vältetään eristyneisyys, joka joskus leimaa maanviljelystyötä ja vähentää nuorten ihmisten osallistumismielenkiintoa siihen. 4. Edistetään nuorten maanviljelijöiden koulutusta ei vain toisen koulutusasteen koulukursseilla vaan myös lyhyillä kursseilla ja itse maanviljelijöiden antamalla opetuksella sekä tietojen ja kokemuksen vaihdolla. 5. Vahvistetaan sukupolvien välistä tiedonsiirtoa. 6. Autetaan nuorten ihmisten uusien yritysten käynnistämistä yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla byrokraattisia toimenpiteitä ja tarjoamalla kannusteita, kuten suoraa rahoitusta, rahoitushelpotuksia, pienikorkoisia lainoja, halpoja vakuutuksia jne. 7. Annetaan tuettua teknistä apua agroekologisiin tekniikoihin, liiketoiminnan johtamiseen jne.
PIENI- JA KESKIKOKOINEN TUOTANTO On oleellisen tärkeää antaa hyville tuottajille keskeisempi rooli ja samaan aikaan levittää tietoa heidän tuotteistaan (alkuperä, prosessitekniikka jne.) kouluttaen kuluttajia ja tuoden heidät lähemmäs maanviljelijöitä. Konkreettiset ehdotukset 1. Ajatellaan uudestaan maantieteelliset indikaatiot, mukaanlukien tiukka kestävän kehityksen kriteeristö, side maahan, historia ja biomonimuotoisuuden puolustaminen. Näiden työkalujen on myös suojattava riittävästi niitä pienimittakaavaisia tuottajia, jotka edustavat Euroopan kulttuurin ainutlaatuista vahvuutta. 2. Yksinkertaistetaan byrokraattisia toimenpiteitä pienen- ja keskisuuren tuotannon osalta. 3. Palkitaan tuottajia, jotka suojaavat ja varmistavat paikallisen ja perinteisen biomonipuolisuuden (alkuperäisrodut ja paikalliset vihannesvaihtoehdot), säilyttävät perinteisen agraarimaiseman (vanhat viinitarhat, satavuotiaat oliivitarhat jne.) sekä perinteisen arkkitehtuurin (vesimyllyt, alppimajat, vanhat puuuunit jne.), työskentelevät marginaalialueilla ja ovat tärkeä osa maan suojelemisessa ja luovat erilaisia yhdistyksiä kunnioittamalla yhteisiä tuotantotapoja. 4. Edistetään informaation ja tietojen vaihtoa pientuottajien ja eri sukupolvien välillä. 5. Organisoidaan koulutusohjelmia maatalous- ja prosessitekniikoiden optimoimiseksi ja tuottajaorganisaatioiden vahvistamiseksi sekä niiden markkinointikapasiteetin parantamiseksi (asianmukainen etiketöinti, yksinkertainen ja ekologisesti kestävä pakkaus jne.). 6. Organisoidaan ruoka- ja ympäristökoulutusohjelmia kouluissa, edistämällä esimerkin avulla koulupuutarhojen luomista. Organisoidaan tietoisuus- ja informaatio-ohjelmia koskien maatalousruokajärjestelmän ongelmia, kestävyyttä ja ruokavaliota. Edistetään jatkuvaa tietojenvaihtoa tuottajien ja kuluttajien välillä. 7 7. Luodaan markkinakanavia pienelle- ja keskisuuren tuotannon tuotteille: edistetään maatilatoreja, paikallisia ostoryhmiä, paikallisten tuotteiden käyttöä yhteisruokaloissa ja muita suoramyyntialoitteita. Tuetaan ryhmiä, jotka ovat sitoutuneet tukemaan suoraan paikallista maanviljelyä. 8. Palkitaan ne, jotka erottavat tarjontansa täydentämällä maataloustuotantoa koulutus-, turisti- ja kulttuuritoiminnoilla edistääkseen ympäristön, maan ja maanviljelyn tietämystä (maatilojen monitoimirooli).
Financed by the European Union The contents of this publication are the sole responsibility of the author and the European Commission is not responsible for any use that may be made of the information contained therein. w w w. s l o w f o o d. c o m