PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2013

AHMA YMPÄRISTÖ OY 10724/2014 PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2013 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU

PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2013 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO OSA I OSA II OSA III JOHDANTO VESISTÖTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU Ahma ympäristö Oy Satu Ojala, limnologi FM Jyrki Salo, FM

VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILUN YHTEENVETO Vuosi 2013 oli Pyhäjoen vesistötarkkailussa laaja vuosi, jolloin raportti sisältää vuosittaisten tarkkailutoimenpiteiden lisäksi myös muuta tarkkailua. Laajana vuotena toteutetaan lisäksi mm. laaja alueellinen veden laadun tarkkailu, virtavesien perifytonin piilevätarkkailu, kasviplanktontarkkailu Haapajärvessä ja Pyhäjärvessä, pohjaeläintarkkailu Pyhäjoessa ja Haapajärvessä sekä kalojen metallipitoisuusmääritykset. Lisäksi laajana vuotena raporttiin liitetään selvitys vesistön tilan kehityksestä ja vesistön tilatavoitteiden saavuttamisesta. Yhteistarkkailuraportissa käsitellään vuosittain myös ympäristöhallinnon seurantatuloksia tarkkailualueelta sekä kuntien uimavesi-seurantojen tuloksia. Pyhäjoen intensiivitarkkailun tuloksia tarkasteltiin raportissa myös aikajaksolla 2011-2013. Veden laadun vaihtelut vuosijaksolla 2011-2013 olivat yleensä ottaen melko vähäisiä. Pyhäjärvestä lähtevä vesi oli tarkkailujaksolla aiempaan tapaan väriltään kirkkaampaa sekä vähähumuksisempaa ja niukkaravinteisempaa kuin alempana joessa. Sivujoista tuleva kuormitus heikentää näin ollen veden laatua Pyhäjoen keski- ja alaosalla. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuus oli tarkkailujaksolla Pyhäjoen keski- ja alaosaa sekä Piipsanjokea korkeampi. Pyhäjärvestä lähtevän veden sähkönjohtavuutta kasvattivat Pyhäsalmen kaivoksen jätevedet. Ravinne- tai a-klorofyllipitoisuuksissa ei havaittu suuria erovaisuuksia vuosijaksolla 2011-2013. Kokonaisuutena tarkastellen ravinteiden ja a-klorofyllin pitoisuudet ovat viime vuosina olleet pääosin rehevien vesien tasoa. Piipsanjoen vesi oli vuosina 2011-2013 tummempaa ja fosforipitoisempaa sekä ajoittain humuspitoisempaa ja typpipitoisempaa kuin Pyhäjoen pääuoman vesi. Pyhäjoen alueen vedenlaatu ei merkittävästi poikennut laajana vuotena 2013 edellisen laajan vuoden 2010 vedenlaadusta. Pyhäjoen veden laatu oli vuonna 2013 aiempaan tapaan pääosin parhaimmillaan vesistön yläjuoksulla sijaitsevassa Pyhäjärvessä. Pyhäjärven veden laatua heikentää kuitenkin hajakuormituksen lisäksi Junttiselälle laskettavat Pyhäsalmen kaivoksen ja Pyhäjärven kaupungin jätevedet. Keväisin Junttiselällä ilmenee ajoittain voimakkaita happamoitumispiikkejä. Junttiselän ilmastuskokeilun aikana 2010 2013 havaittiin pidempiaikaisen ilmastuksen lieventävän syvänteiden lämpötilakerrostuneisuutta. Vaikka ilmastus ei estänyt hapettomuutta, havaittiin sen kuitenkin vähentävän vähähappisen alusvesimassan määrää. Haapajärven veden laatu oli vuonna 2013 jokseenkin tavanomainen ja vesi oli tummaa, humuspitoista ja rehevää kuten Pyhäjoen pääuomassakin. Iso Vatjusjärvi, Piipsjärvi, Pirnesjärvi, Vihannin Kirkkojärvi ja Lohvanjärvi olivat vuonna 2013 reheviä. Kaikissa järvissä happitilanne oli ajoittain heikentynyt. Vuoden 2013 kesäaikaisen epäorgaanisen ravinnesuhteen perusteella molemmat ravinteet olivat potentiaalisia minimiravinteita Junttiselällä, Kirkkoselällä ja Pyhäselällä sekä Haapajärvessä, Pirnesjärvessä ja Lohvanjärvessä. Iso-Vatjusjärvi, Vihannin Kirkkojärvi ja Piipsjärvi olivat lähinnä typpirajoitteisia. Vesistön typpirajoitteisuus lisää riskiä sinileväkukintojen esiintymiselle. Ympäristöhallinnon koordinoimassa leväseurannassa havaittiin Pieni Vatjusjärvessä ja Pyhäjärven Emolahdessa vähän levää vuoden 2013 viikkoina 23-26. Sosiaali- ja terveysministeriön pieniä yleisiä uimarantoja koskeva asetuksen 354/2008 mukaan sisävesien uimaveden toimenpiderajana on fekaalisten koliformisten bakteereiden osalta 1000 pmy/100 ml ja fekaalisten streptokokkien osalta 400 pmy/100 ml. Vuonna 2013 fekaalisten koliformisten bakteerien määrä ei ylittänyt toimenpiderajaa heinä- tai elokuussa yhteistarkkailun pisteillä.

ii Poikkeuksena Kärsämäellä Pyhäjoen pääuoman varrella sijaitsevalla Venetpalon uimarannalla ja Pyhäjärven Lossinrannassa ylittyi kesäkuussa enterokokkibakteerien määrä. Voimassa olevan tarkkailuohjelman mukaisesti Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkuvesistön lämpöoloihin ja jäätilanteeseen tarkkaillaan kuukausittain marraskuulta huhtikuulle. Haapaveden voimalaitos oli vain osan vuotta toiminnassa. Vuonna 2013 vain helmi ja joulukuussa havaittiin veden lämpenemistä voimalaitoksen alapuolella. Pyhäjoen ainevirtaamat olivat vuonna 2013 pääosin edellisvuotta hieman pienempiä johtuen lähinnä pienemmästä vesimäärästä. Pyhäjoen valuma-alueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon vaikutuksia vesistön ravinnepitoisuuksiin Pyhäjoen sivujoissa ja pääuomassa tarkasteltiin myös vuoden 2013 laajassa raportissa. Arvioidut pitoisuuslisät eivät merkittävästi poikenneet vuodesta 2010. Vuoden 2013 kasviplanktonnäytteiden perusteella Pyhäjärvessä oli erotettavissa selvästi kolme erilaista osa-aluetta, vahvasti rehevöitynyt Junttiselkä, taajaman keskustan tuntumassa oleva mesotrofinen Kirkkoselkä sekä hieman niukkatuottoisempi Pyhäselkä. Haapajärven tulokset vastasivat monelta osin Pyhäjärven Junttiselän tuloksia ilmentäen myös selvää rehevyyttä. Sinilevien massaesiintymistä ei heinäkuussa 2013 ollut todettavissa Haapajärvelläkään. Haapajärven pohjaeläimistö koostui selvitysvuosina 2007, 2010 ja 2013 pääosin harvasukasmadoista, sekä sulkasääskien ja surviaissääskien toukista. Pyhäjärven kalojen metallipitoisuuksia on aiemmin määritetty yhteistarkkailun puitteissa vuosina 1998, 2001 ja 2007. Vuoden 2013 tulosten mukaan Pyhäjärven kohdealueilta pyydetyt hauet ja ahvenet olivat vuonna 2013 täysin käyttökelpoisia ihmisravinnoksi. Vuonna 2013 piilevätutkimus tehtiin 16 havaintopaikalla. Vuoden 2013 piileväanalyysien tulosten antaman kuvan perusteella Pyhäjoen ekologinen tila oli keskimäärin hyvä. Jätevedenpuhdistamojen vaikutuspiireissä ei tuloksissa voitu havaita kuormituksesta johtuvia eroja. Pyhäjoen yhteistarkkailun kalataloustarkkailuun kuuluvista tarkkailumenetelmistä olivat vuonna 2013 käytössä kaikki, eli kyseessä oli ns. laaja tarkkailuvuosi. Tarkkailu piti sisällään vuosittaisen kirjanpitokalastuksen, sekä kolmen vuoden välein tehtävät sähkökoekalastukset ja kalastustiedustelut. Loppuvuoden poikkeukselliset sääolot pitivät vesistöjä auki yli vuodenvaihteen, minkä vuoksi talvikalastuskautta ei päästy Pyhäjoen vesistöalueella aloittamaan loppuvuodesta 2013. Kirjanpitokalastuksen ja tehtyjen tiedustelujen mukaan yläjuoksulla Haapaveden Haapajärven yläpuolisella alueella hauki- ja etenkin ahvensaaliit olivat monin paikoin aiempaa parempia ja Haapajärven yläpuolisilta alueilta saatiin tiedustelun mukaan myös harjusta aiempaa enemmän. Sen sijaan lahnasaaliit olivat yleisesti varsin vähäisiä, mahdollisesti lajin arvostuksen vähennyttyä vuosien myötä.

iii Haapajärven kokonaissaalismäärissä ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia vuodesta 2010. Kuha näyttää vakiinnuttaneen asemansa Haapajärven saaliissa ja lajin esiintymistä voidaan pitää koko Pyhäjoen mittakaavassa kalastuksellisesti hyvinkin merkittävänä. Hauki ja ahven olivat edelleen Pyhäjoen alueen tärkeimmät saalislajit, joskin myös särkeä saatiin runsaasti Matkanivan ja etenkin Mieluskylän osakaskunnan alueilta. Pyhäjoen pienempien sivujokien kalastus oli edelleen varsin pienimuotoista heitto- ja onkikalastusta, sekä katiskapyyntiä ja saaliit muodostuivat pääosin hauesta ja ahvenesta, sekä särjestä ja paikoin mateesta. Meriedustan kalastajat saivat siikaa kohtalaisesti tiheillä verkoilla, mutta harvemmilla verkoilla saaliit olivat edelleen heikkoja. Harvojen rysien ja loukkujen yksikkösaaliit putosivat niin lohen, siian kuin taimenenkin osalta ja lohisaaliit ovatkin olleet viime vuosina aiempaa heikompia. Siika- ja taimensaaliit ovat pienestä pudotuksesta huolimatta olleet viime vuosina, vuosi 2013 mukaan lukien, aiempaa parempia. Sähkökoekalastusten perusteella Pyhäjoen pääuoman koskikalasto muodostuu pääosin kivisimpuista, kivennuoliaisista ja särjistä, joiden lisäksi muita yleisesti tavattuja lajeja ovat ahven ja mutu. Myös sivu-uomien lajisto on samankaltainen, joskaan särkeä ei esiintynyt yhtä yleisesti ja myös mutu oli harvinaisempi saalis. Mäyräojan lajisto oli muita sivu-uomia runsaampi. Istutuksista riippuvaisia lohi- ja taimenhavaintoja ei kalastusten yhteydessä tehty vuonna 2013 lainkaan.

PYHÄJOEN YHTEISTARKKAILU 2013 OSA I: JOHDANTO Copyright Ahma ympäristö Oy 28.5.2014 Satu Ojala, FM limnologi Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 2 2. TARKKAILUVELVOITTEET... 2 2.1 YHDYSKUNTAJÄTEVEDENPUHDISTAMOT... 2 2.2 TEOLLISUUS... 2 2.3 TURVETUOTANTO... 4 2.4 HAJAKUORMITUS... 5 2.5 MUUT... 5 3. TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 5 4. SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET... 7 4.1 SÄÄ... 7 4.2 VIRTAAMA... 9 5. KUORMITUS... 11 5.1 TAAJAMAT JA TEOLLISUUS... 11 5.2 KAATOPAIKAT... 13 5.3 TURVETUOTANTO... 13 5.4 KOKONAISKUORMITUS... 14 VIITTEET... 16

2 1. JOHDANTO Pyhäjoen vesistöalueen voimassa oleva yhteistarkkailuohjelma on laadittu vuosille 2012 2018 ja se sisältää kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (Pöyry Finland Oy 2011). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt tarkkailuohjelman päätöksellään POPELY/314/07,00/2011 (22.6.2011) tehden siihen tarkennuksia sekä Kainuun ELY-keskus kalataloustarkkailusuunnitelman päätöksellään Dnro 664/5723 2011 (23.8.2011). Vesistötarkkailu sisältää vuosittain Pyhäjoen pääuoman ja Piipsanjoen intensiivisen tarkkailun sekä eräiden sivujokien pisteiden tarkkailun. Myös Pyhäjärven ja Haapajärven veden laadun tarkkailu on vuosittaista. Määrävuosina toteutetaan laajempi alueellinen veden laadun tarkkailu sekä Pyhäjärven sedimenttitutkimukset, Pyhäjärven ja Haapajärven kasviplanktontarkkailu, Pyhäjoen pääuoman piilevä- ja pohjaeläintarkkailu, Haapajärven pohjaeläintarkkailu, kohdekuvaukset sekä Pyhäjärven kalojen raskasmetallipitoisuuden tarkkailu. Vuosi 2013 oli laajan tarkkailun vuosi, jolloin tarkkailtiin myös perifytonia, kasviplanktonia, pohjaeläimiä ja kaloja. Lisäksi vuonna 2013 otettiin vesinäytteet laajan alueellisen tarkkailun näytepisteiltä. Raportoinnissa hyödynnetään vuosittain myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia. Kalataloudellinen yhteistarkkailu käsittää vuosittaisen kalastuskirjanpidon sekä määrävuosin tehtäviä kalastustiedusteluja ja sähkökoekalastuksia sekä Pyhäjärven Junttiselän verkkokoekalastuksia. Tarkkailuohjelman mukaisesti Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailu raportoidaan erikseen, mutta vesistö- ja kalataloustarkkailut raportoidaan yhdessä. Tässä raportissa esitetään vesistö- ja kalataloustarkkailujen tulokset vuodelta 2013. Raportissa esitetään lisäksi lyhyet yhteenvedot alueella toteutetuista erillistarkkailuista. 2. TARKKAILUVELVOITTEET 2.1 Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Pyhäjoen yhteistarkkailuun kuuluu seitsemän jätevedenpuhdistamoa sekä kaksi pienempää puhdistamoa. Vihannin jätevedenpuhdistamolta jätevedet on johdettu keväästä 2010 alkaen siirtoviemäriä pitkin Raaheen puhdistettavaksi. Vihannin Lampinsaaren lammikkopuhdistamolta oli lupa johtaa käsiteltyjä jätevesiä Vihanninjokeen vielä vuoden 2012 kesäkuun loppuun saakka. Taulukossa 1 on esitetty jätevedenpuhdistamoiden tarkkailuvelvoitteiden perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt. 2.2 Teollisuus Pyhäjoen vesistöalueella on elintarviketeollisuutta. Lisäksi alueella sijaitsevat Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivos ja Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden turvevoimalaitos.

3 Valio Oy:n Haapaveden tehtaan jätevedet johdetaan Haapaveden kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Oulaisten jäähdyttämö on lopettanut toimintansa ja se ei enää ole mukana yhteistarkkailussa. Tarkkailuvelvolliset teollisuuslaitokset sekä niiden velvoitteen perusteena olevat lupapäätökset ja purkuvesistöt on esitetty taulukossa 2. Taulukko 1. Pyhäjoen vesistöalueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittaja Lupapäätös Vesistö tarkkailu velvoite Kalatalous tarkkailu velvoite Lupa voimassa Purkuvesistö Pyhäjärvi PSY nro 86/07/2 Pyhäjärvi 18.9.2007 x x 2014 VNp 888/2006 Kärsämäen PPO-2004-Y-362-121 Vesihuolto Oy 11.8.2005 x x 2015 Pyhäjoki VNp 888/2006 Haapavesi PSY nro 67/08/2 x x 2017 Pyhäjoki 2.6.2008 Oulainen PSY 29/05/2 2.6.2005 x x 2015 Pyhäjoki VNp 888/2006 Pyhäjokisuun PPO-2008-Y-422-111 Vesi Oy 9.12.2009 x 2019 Pyhäjoki VNp 888/2006 Vihannin Vesi Oy, VH 1827/500 x toistaiseksi Vihanninjoki Lampinsaari Merijärvi PPO 1101Y1660-121 2.10.2001 x x 2010* Talusoja VNp 888/2006 Vattukylän koulu Ouvy 1192 A 171/29 10.3.1993 toistaiseksi Pyhäjoki Haapaveden ympäristöjaos, 15.4.1993 Mieluskylän koulu PPO-2006-Y-432-111 toistaiseksi Pyhäjoki 3.4.2007 * uusi ympäristölupa vireillä Taulukko 2. Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten teollisuuslaitosten lupapäätökset ja purkuvesistöt. Kuormittaja Lupapäätös Vesistö tarkkailu velvoite Kalatalous tarkkailu velvoite Purkuvesistö Valio Oy Haapavesi, PPO 2003-Y-83-111, x Haapajärvi lauhdevedet 18.11.2004 Pyhäsalmi Mine Oy, PSY 86/07/2, x Pyhäjärvi Pyhäsalmen kaivos 18.9.2007 Kanteleen Voima Oy, PSY 58/01/2, 29.11.2001 Haapaveden voimalaitos VHO 03/013/3, 4.7.2003 x x Haapajärvi KHO 3043/1/03, 23.11.2005

4 2.3 Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2013 kaikkiaan 29 turvetuotantosuota, joista tuotantoa oli 26 suolla. Tuotannossa tai tuotantokunnossa olevaa pinta-alaa oli 2 021 ha, joka on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Kuntoonpanossa oli 157 ha ja poistuneita alueita ilmoitettiin 1 164 ha. Vapo Oy:n Piipsanneva muodosti n. 23 % koko Pyhäjoen valuma-alueen turvetuotantopinta-alasta. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteestä 1. Turvetuotantoalueiden voimassaolevat lupapäätökset on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Pyhäjoen vesistöalueen tarkkailuvelvollisten turvetuotantoalueiden lupapäätökset ja purkuvesistöt. Suon nimi Lupapäätös Voimassa Vesistö tarkkailu velvoite Kalatal. Tarkkailu velvoite Laskureitti Ala Vesistöalue 2012 ha Vapo Oy Ahmaneva 37/03/2, 20.8.03* 2012 x x 32 54.079 Ahmaoja-Vihanninjoki Haaponeva PSY 3707/2, 2.7.2007 2016 x x 321 54.022 Humaloja/Lylyoja Iso-Lamminneva PSY 74/09/2, 30.9.2009 2019 x x 32 54.041 laskuoja-venetoja Kivineva PSY 70/06/2, 1.9.06 2015 x x 87 54.037 laskuoja-luonuanoja Kuljunneva PSY 25/08/2 21.2.08 2018 x x 83 54.032 kuivatusojasto-pyhäjoki Kuuhkamonneva PSY 16/07/2, 2.2.07 2016 x x 314 54.072 Piipsanjoki-Piipsanjärvi-Piipsanjoki Lehtoneva II PSY 79/03/1, Puuro-oja/Tammapuro-Vuohtojoki- 2012 x x 41 54.085 11.9.03 Kärsämäenjoki Luomaneva 93/06/2, 4.12.06 2016 x x 96 54.085 Luomaoja-Vuohtojoki-Kärsämäenjoki Märsynneva PSY/50/09/2, 26.5.2009 2019 x x 128 54.077 Vihanninjoki Piipsanjoki Piipsjärvi Nurmesneva (osa) 87/07/2, 20.9.07* 2012 x x 102 54.047 Iso-Peurapuro Ojaneva PSY 87/07/2, Kilpuanoja-Piipsanjoki-Piipsanjärvi- 2016 x x 52 54.076 20.9.2007 Piipsanjoki Onkineva PSY 28/04/1, 22.3.04 2012 x x 41 54.084 Juurusoja-Kärsämäenjoki Pihlajaneva PSY 64/03/1, 18.7.03* 2012 x x 116 54.085 Luomaoja-Vuohtoj.-Kärsämäenjoki Piipsanneva (osa) 98/07/2, 7.12.07* 2012 x x 889 54.034 Kotaoja-Piipsanoja Porkanneva PSY 39/07/2, 2.4.2007 2016 x x 40 54.085 metsäoja-vuohtojoki-kärsämäenjoki Puutionneva PSY 98/07/2, 54.027 2015 x x 127 7.12.2007 54.028 laskuoja-mäyränoja Siloneva PSY 27/04/1, 22.3.04* 2012 x x 128 54.084 Silo-oja-Juurusoja-Kärsämäenjoki Verkaneva PSAVI/6/04.08/2010 2020 x x 58 54.072 Piipsanjoki Piipsjärvi Vittouvenneva (osa) PSAVI 23/11/1, 27.4.2011** 2013 x x 67 54.051 Sammaljoki-Pyhäjärvi Äijönneva PSY 31/05/2 21.6.05 2015 x x 96 54.028 laskuoja-mäyränoja Turveruukki Lehtoneva PSY 79/03/1, 11.9.03* 2012 x x 115 54.085 Vuohtojoki-Kärsämäenjoki Megaturve Oy Jahtavisneva 100/03/1, 13.11.03* 2012 x 20 54.017 Uitonoja-Tähjänjoki Marjaneva 52/03/2, 16.10.03* 2012 x 15 54.019 Sarpaoja-Talusoja-Tähjänjoki AP-Peat Oy Kärsämäenneva PSY 33/07/2 22.3.07 2016 x x 139 54.081 laskuoja-kärsämäenjoki VHO 07/0601/3, 8.10.2007 KHO 326, 22.2.2008 Tmi Hämäläinen Palaneva PSY 95/06/2, 4.12.2006 2016 x x 26 54.077 metsäoja-vihanninjoki-piipsanjoki- Piipsjärvi Jukuturve Oy Aittoneva PPO lausunto 30.3.1990 x 14 54.06 Viirelänoja-Saarelanoja-Hiito-oja Kanteleen Voima Oy Hankilanneva (osa) PSY 17/07/2, 7.3.03 2012 x x 9,3 54.037 Hankilanoja-Luonuanoja Ilkanneva PSAVI/242/04.08/2010 2021 x x 87 54.036 Makkaraoja-Veneoja Veneneva PSAVI/67/04.08/2010 2020 x x 142 54.036 Makkaraoja-Veneoja Puntarisuo PSY 5/09/2 13.1.09 2019 x x 67 54.046 laskuoja-haapapuro-lohvanjärvi- Lohvanjoki * Lupamääräysten tarkistamishakemus vireillä ** Lupa ei lainvoimainen, valitettu VHO:een

5 2.4 Hajakuormitus Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on alueensa kuntien kunnanhallituksille osoittamalla kirjeellään (22.8.1995) esittänyt, että kunnat kuntien ympäristönsuojeluhallintolain 6 3 lainkohdan perusteella osallistuisivat alueensa vesistön yhteistarkkailuun hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. Pyhäjoen vesistöalueen kaikki kunnat (Merijärvi, Vihanti, Haapavesi, Pyhäjoki, Pyhäjärvi, Kärsämäki ja Oulainen) ovat suhtautuneet myönteisesti vesistöjen tilan tarkkailuun osallistumiseen hajakuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. 2.5 Muut Pohjois-Suomen vesioikeus on päätöksellään nro 68/74/1, 21.8.1974 myöntänyt vesihallitukselle luvan Piipsjärven säännöstelyyn. Päätökseen sisältyy velvoite tarkkailla rakentamisen ja säännöstelyn vaikutusta alapuolisen vesistön kala- ja rapukantaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän ohjelman mukaisesti. Vesihallitus pyysi kirjeessään 16.12.1982 maa- ja metsätalousministeriöltä vapautusta Piipsjärven alapuolisen vesistön kala- ja rapukannan tarkkailusta ja esitti, että vaikutusten seurantaa jatketaan veden laadun tarkkailuna. Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi esityksen kirjeellään 4.11.1983. Hankkeen nykyinen luvanhaltija on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. 3. TARKKAILUALUEEN KUVAUS Pyhäjoki alkaa Pyhäjärven kaupungin alueella sijaitsevasta Pyhäjärvestä. Joki virtaa Pyhäjärven, Kärsämäen, Haapaveden, Oulaisten ja Merijärven kautta kaakko - luodesuunnassa laskien Perämereen Pyhäjoen kunnan alueella. Kärsämäen taajaman yläpuolella pääuomaan laskee idästä Kärsämäenjoki, joka alkaa Kärsämäen kunnan itäosissa sijaitsevilta soilta ja pikkujärvistä. Pyhäjoen toinen huomattava lisäjuoksu, Piipsanjoki, yhtyy pääuomaan Oulaisten kaupungin alueella. Pyhäjoen pituus Pyhäjärvestä Perämereen on 162 km ja korkeusero 140 m. Valumaalueen koko jokisuulla on 3 712 km 2 ja järvisyys 5,2 % (Ekholm 1993). Pyhäjoen vesistöalueella on pinta-alaltaan yli 0,01 km 2 :n järviä kaikkiaan 143 kpl. Järvien kokonaispinta-ala on 189 km 2. Vesistöalueen suurin ja merkittävin järviallas on vesistön latvoilla sijaitseva Pyhäjärvi, jonka kokonaispinta-ala on 126 km 2. Pyhäjoen keski- ja yläosan vesistöjärjestelyt on toteutettu 1950-luvun lopussa ja 1960- luvun alussa, jolloin aloitettiin Pyhäjärven ja Haapajärven säännöstely sekä toteutettiin Kärsämäenjoen, Viirelänojan ja Piipsanojan perkaus. Pyhäjoen yläosaan on rakennettu kolme vesivoimalaitosta (Venetpalo, Kalliokoski, Vesikoski). Lisäksi Haapajärven alapuolella sijaitsee Haapakosken voimalaitos. Koskiensuojelulain (23.1.1987/35) perusteella Pyhäjoen alaosa Haapakosken alapuolelle asti on rauhoitettu voimalaitosrakentamiselta. Pyhäjoen latvalla sijaitseva Pyhäjärvi on laadultaan jokseenkin kirkasvetinen ja niukkaravinteinen. Hyvälaatuisella Pyhäjärven vedellä on olennainen vaikutus Pyhäjoen veden laatuun etenkin alivirtaamakausina.

6 Pyhäjärven ja Haapajärven välisellä jokiosuudella Pyhäjoen veden ravinne- ja erityisesti humuspitoisuus kasvaa kuitenkin voimakkaasti humuspitoisista ja ravinteikkaista sivu-uomista tulevien vesien vaikutuksesta. Osaltaan ravinnepitoisuuksia nostaa jokeen kohdistuva taajamien, elintarviketeollisuuden ja turvetuotannon kuormitus. Haapajärven alapuolella veden ravinnepitoisuudet ovat yleensä suurimmillaan ja laskevat jonkin verran jokisuulle mentäessä. Joen keskiosalla sijaitseva Haapajärvi on luonteeltaan rehevä läpivirtausjärvi. Haapaveden voimalaitoksen jäähdytysvesien johtaminen Haapajärveen aiheuttaa järven jäätymisen viivästymistä ja järvellä voi olla laajoja sula-alueita talvellakin. Jäähdytysvesienjohtamisen vuoksi myös Haapajärven alapuolisella Pyhäjoella on ajoittain tavallista suurempia sula-alueita. Kuva Pyhäjoen vesistöalueen toiselle kaudelle arvioidusta ekologista tilasta on esitetty johdannon lopuksi (POPELY, Marjaana Eerola 27.5.2014). Kuvan perusteella Pyhäjärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi Junttiselkää lukuun ottamatta. Junttiselän ekologinen tila on määritelty tyydyttäväksi. Pyhäjoen yläosa Kärsämäenjokeen saakka on tunnistettu voimakkaasti muutetuksi ja sen ekologinen tila suhteessa parhaaseen saavutettavaan tilaan on tyydyttävä. Kärsämäenjoen alapuolella Pyhäjoen ekologinen tila on arvioitu pääosin tyydyttäväksi. Pyhäjoen sivujoista Kärsämäenjoki on luokiteltu välttäväksi. Toisen sivujoen, Piipsanjoen, ekologinen tila on välttävä ja Piipsjärven on tyydyttävä. Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä. Kemiallisessa luokittelussa vedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila ja hyvää huonompi tila. Pyhäjoen vesistöalueella kaikkien luokiteltujen vesimuodostumien kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Vesienhoidon yleistavoitteena on Suomen vesien hyvä ekologinen ja kemiallinen tila vuoteen 2015 mennessä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelmaan liittyvän eteläisten vesistöjen toimenpideohjelman mukaan suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on valtaosassa Pyhäjoen alueen vesimuodostumia liian suuri ravinneja kiintoainekuormitus sekä Pyhäjoen pääuomassa, Piipsanjoessa, Kärsämäenjoessa ja Pyhäjärven Junttiselällä happamuuden aiheuttamat haitat. Lisäksi talviaikainen happitilanne on heikko johtuen sisäisestä ja/tai ulkoisesta kuormituksesta Komujärvessä, Osmangissa, Pienessä ja Isossa Vatjusjärvessä sekä Piipsjärvessä. Tavoitteista tärkein on rehevyystason laskeminen, mutta suuressa osassa kohteista on tarpeen parantaa myös vesimuodostumien hydrologista ja/tai morfologista tilaa. Tilatavoitteen saavuttamiseen ravinnepitoisuuksien alenemisen nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä on arvioitu riittävän ainoastaan Pyhäjärven Pyhäselällä. Lisätoimenpiteitä tarvitaan lähes kaikissa Pyhäjoen vesistön vesimuodostumissa. Myös Pyhäjärven Pyhäselälle esitetään toimenpiteitä alueellisesti tärkeäksi katsotun tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpidesuunnitelmassa on esitetty lisätoimenpiteiksi mm. hajakuormituksen monipuolista vähentämistä, kalateiden rakentamista, järvien ja jokiuomien kunnostuksia, säännöstelykäytäntöjen selvittämistä sekä yhdyskuntajätevesien puhdistuksen keskittämismahdollisuuksien selvittämistä. Pyhäjoki oli v. 1997 käynnistetyn Itämeren kalastuskomission valmisteleman Itämeren lohen laajan kotiuttamisohjelman (Salmon Action Plan) yksi kohdevesistö. Ohjelman tarkoituksena oli palauttaa lohikannat moniin entisiin lohijokiin siten, että vuoteen 2010 mennessä luonnonpoikastuotanto olisi puolet luonnontilaisesta. Pyhäjoella laajamittaiset lohenpoikasten istutukset eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta eikä niitä ole enää tehty v. 2007 jälkeen.

7 Joutennivan kalatie rakennettiin kesällä 2013 ja sen yhteydessä oleva lyhyt koskijakso kunnostettiin samassa yhteydessä. Haapakosken voimalaitoksen (Haapavesi) alapuoliset koskialueet on kunnostettu 1990-luvulla ja myös Pyhäjoen yläosan kunnostussuunnitelmat ovat valmiina toteutusta varten. 4. SÄÄTILA JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 4.1 Sää Tarkkailujaksolla 2011-2013 vuodet 2011 ja 2013 olivat keskimääräistä lämpimämpiä, kun taas vuosi 2012 oli keskimäärin sateisin. Myös kesä-syyskuun keskimääräisiä lämpötiloja ja sadesummaa tarkasteltaessa, vuodet olivat edellisen kaltaisia. (Taulukko 4) Taulukko 4. Vuoden ja kesä-syyskuun keskilämpötila sekä sadesumma Haapavedellä vuosina 2011-2013 sekä vertailujaksolla 1981-2010 keskimäärin. Lähde: Ilmatieteenlaitos. Vuosi Kesä-syyskuu Vuosi ºC mm ºC mm 2011 4,1 505 14,9 275 2012 2,2 634 12,8 320 2013 4,1 609 14,4 290 1981-2010 2,5 527 12,8 253 Vuosi 2011 oli Haapavedellä lämpötiloiltaan pääosin keskimääräinen tai lämpimämpi. Alueella satoi vuonna 2013 hyvin vaihtelevasti. Keskimääräistä enemmän satoi tammi-, elo- ja joulukuussa. Muuten alueella satoi tavanomaisesti tai sen alle. Erityisen kuivia kuukausia olivat huhti- ja marraskuu. Sateisin kuukausi oli heinäkuu. Vuoden kokonaissademäärä 505 mm oli Haapavedellä 4 % alhaisempi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. (Kuva 1) Vuoden keskilämpötila oli 4,1 ºC, mikä on 1,6 astetta korkeampi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Kylmin kuukausi oli helmikuu, joka oli lähes puolta tavanomaista kylmempi. Muuten koko vuosi oli pääosin keskimääräistä lämpimämpi. Erityisen lämmintä oli tavanomaiseen verrattuna joulukuussa, jolloin oli keskimäärin -6,6 ºC tavanomaista lämpimämpää. (Kuva 1) Vuosi 2012 oli Haapavedellä keskimääräistä sateisempi ja hieman kylmempi. Vuoden kokonaissademäärä 634 mm oli Haapavedellä 20 % korkeampi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Sateisin kuukausi oli elokuu, mutta lokakuussa satoi lähes kaksinkertaisesti normaalia enemmän. Huhtikuusta elokuuhun oli tavanomaista sateisempaa, kun taas kuivia kuukausia olivat maalis-, syys- ja marraskuu. Maaliskuu oli kuivin kuukausi ja silloin satoi 73 % normaalia vähemmän. Muutoin kuukausittaiset sademäärät olivat vertailuarvojen tuntumassa. (Kuva 1) Vuoden keskilämpötila oli 2,2 ºC, mikä on 0,3 astetta alempi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Kylmin kuukausi oli joulukuu, jolloin oli 73 % tavanomaista kylmempää.

8 Alkuvuosi ja loppukesä sekä syksy olivat keskimääräistä kylmempiä lukuun ottamatta marraskuuta, jolloin oli jopa 97 % lämpimämpi. Maalis- ja huhtikuu olivat myös normaalia lämpimämpiä kuukausia. (Kuva 1) Vuosi 2013 oli pääosin Haapavedellä keskimääräistä kuivempi ja hieman lämpimämpi. Vuoden kokonaissademäärä 609 mm oli Haapavedellä 16 % korkeampi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Sateisin kuukausi oli kesäkuu, mutta myös joulukuussa satoi lähes kaksinkertaisesti normaalia enemmän. Erityisesti maaliskuu oli tavanomaista kuivempi kuukausi. Maaliskuu oli kuivin kuukausi ja silloin satoi 31 % normaalia vähemmän. (Kuva 1) Vuoden keskilämpötila oli 4,1 ºC, mikä on 1,5 astetta korkeampi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Kylmin kuukausi oli maaliskuu, joka oli lähes puolet kylmempi kuin tavanomainen maaliskuu. Vuosi 2013 oli pääosin tavanomainen tai keskimääräistä lämpimämpi, paisti maaliskuu oli tavanomaista kylmempi. (Kuva 1) Lämpötila ( C) 20 Haapavesi 2011 2012 2013 1981-2010 15 10 5 0-5 -10-15 -20 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sadanta (mm) 140 Haapavesi 2011 2012 2013 1981-2010 120 100 80 60 40 20 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Kuukauden keskilämpötilat ja sademäärät Haapavedellä vuosina 2011-2013 sekä vertailujaksolla 1981 2010 keskimäärin. Lähde: Ilmatieteenlaitos.

9 4.2 Virtaama Pyhäjoen keskivirtaama oli vuonna 2013 pääosin tavanomaista jonkin verran suurempi. Pyhäjärven luusuasta juoksutettu vesimäärä oli keskimäärin 32 % suurempi, Haapakoskesta juoksutettu vesimäärä 49 % suurempi ja Tolpankosken vesimäärä oli noin 24 % suurempi kuin pitkän ajan (1981 2010) keskiarvo. Pyhäjärvestä juoksutetut vesimäärät ovat vaihdelleet melko huomattavasti vuosittain (kuva 2). Keväällä järveä täytetään sulamisvesillä, jolloin juoksutusmäärät ovat vähäisiä. Tarkkailujaksolla 2011-2013 Haapakoskessa ja Tolpankoskessa alkuvuoden pakkasjaksolla virtaamat olivat pääosin pieniä. Vuosina 2012 ja 2013 Tolpankoskella ja Haapakoskella virtaamat olivat pääosin tavanomaisia alkuvuodesta, kun taas Pyhäjärven luusuasta juoksutettiin vettä alkuvuonna normaalia enemmän. Vuonna 2011 Pyhäjärvestä juoksutettiin hieman tavanomaista vähemmän vettä alkuvuodesta. Vuonna 2012 kevättulvahuippu muodostui normaalia myöhemmin toukokuussa, mutta virtaamat olivat koholla jo huhtikuussa. Vuosina 2011 ja 2013 kevättulva oli huipussaan huhtikuussa. Vuonna 2012 virtaamat olivat koko kesän ja syksyn kaikilla Pyhäjoen virtaamamittausasemilla keskimääräistä korkeammat. Vuosina 2011 ja 2013 virtaamat vaihtelivat ja olivat ajoittain myös tavanomaista alhaisempia. Vuonna 2011 marraskuun kuivuus vaikutti todennäköisesti osaltaan marraskuun ja joulukuun alun virtaamia alentavasti. Vuonna 2013 alkusyksystä satoi tavanomaista vähemmän, mikä alensi virtaamia. (Kuva 2) Syksyn suurimmat ylivirtaamapiikit ajoittuivat vuonna 2011 lokakuulle, vuonna 2012 elokuulle ja vuonna 2013 marraskuulle, mihin vaikutti osaltaan ajankohdan runsaat sateet. Vuoden 2012 joulukuussa juoksutukset olivat tavanomaisella tasolla, kun taas erityisesti vuonna 2013 virtaamat olivat selvästi tavanomaista suurempia. Vuoden 2013 joulukuussa satoi puolta tavanomaista enemmän. (Kuva 2)

10 m 3 /s m 3 /s 16 14 12 10 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 8 6 4 2 Pyhäjärvi luusua 2011 2012 2013 1981-2010 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Haapakoski 2011 2012 2013 1981-2010 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. m 3 /s 400 350 300 250 200 150 100 50 Tolpankoski 2011 2012 2013 1981-2010 0 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 2. Vuorokausivirtaama Pyhäjärven luusuassa, Haapakoskella ja Tolpankoskella vuosina 2011-2013 sekä keskimäärin vuosina 1981-2010.

11 Kuvassa 3 on havainnollistettu virtaaman lisääntymistä eri jokiosuuksilla vuonna 2013. Pyhäjärvestä juoksutettu vesi muodosti keskimäärin 20 % koko Pyhäjoen virtaamasta alajuoksulla. Huhtikuussa juoksutusten osuus oli pienin. Toukokuussa sekä marrasjoulukuussa juoksutusten osuus oli myös suhteellisen vähäinen Tolpankosken virtaamasta. Enimmillään Pyhäjärvestä juoksutetun veden osuus oli tammimaaliskuussa Tolpankosken vesimäärästä. 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Pyhäjärvi Haapakoski Tolpankoski Kuva 3. Pyhäjärven luusuan, Haapakosken ja Tolpankosken virtaamien osuudet Pyhäjoena kokonaisvirtaamasta kuukausittain vuonna 2013. 5. KUORMITUS Pyhäjoen vesistöalueen kuormitustarkkailujen tulokset on raportoitu erikseen. Kuntien ja teollisuuden tarkkailujen tulokset on raportoitu Pyhäjoen yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa (Ahma ympäristö Oy 2014b), turvetuotannon kuormitukset on raportoitu Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailuraportissa (Pöyry Finland Oy 2014c) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä raporteissaan (Ahma ympäristö Oy 2014a, Pöyry Finland Oy 2014a-b, d). 5.1 Taajamat ja teollisuus Taulukossa 5 on esitetty Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus. Vuonna 2013 edellisten yhteenlaskettu keskimääräinen happea kuluttava (BOD 7 ) kuormitus Pyhäjoen vesistöalueella oli 26 kg/d happea kuluttavia aineita (BOD 7 ), 5,8 kg/d fosforia, 219 kg/d typpeä ja 124 kg/d kiintoainetta. Kuormitus oli kaikilta osin edellisvuotta pienempi, paitsi fosforin osalta hieman suurempi. Kanteleen Voima Oy:n (30.11.2006 asti Fortum Power and Heat Oy:n) Haapaveden voimalaitoksen jätevedestä tutkitaan ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisäksi metalli, sulfaatti- ja kloridipitoisuudet. Haapaveden voimalaitoksen happea kuluttavan aineen kuormitus mitataan voimalaitoksen jätevesille paremmin soveltuvana COD Mn -kuormituksena.

12 Vesistöön kohdistunut kuormitus oli vuonna 2013 pääosin pienempää kuin vuonna 2012, paitsi fosforikuormitus oli edellisvuoden tasoa. (Taulukko 6) Lampinsaaren lammikkopuhdistamon käyttö jätevedenpuhdistamona lopetettiin 29.6.2012 ja kaikki jätevedet on tästä eteenpäin johdettu siirtoviemärillä Raahen Veden jätevedenpuhdistamolle. Lampinsaaren lammikkopuhdistamosta ei ole tämän jälkeen johdettu vettä purkuvesistöön eikä Lampinsaaren kuormitusta enää esitetty vuonna 2013 taulukossa 5. Taulukko 5. Pyhäjoen vesistöalueen asutuksen, teollisuuden ja kaivostoiminnan kuormitus vuonna 2013 sekä kuormitus yhteensä vuosina 2010 2013. Kuormitus kg/d Kuormittaja BOD7 Kok.P Kok.N Kiintoaine Purkuvesistö Pyhäjärvi 7,7 2,0 27 24 Pyhäjärvi Kärsämäki 2,5 0,2 14 7,3 Pyhäjoki Haapavesi 2,4 2,4 71 35 Pyhäjoki Oulainen 9,4 0,8 53 13 Pyhäjoki Pyhäjoki 2,6 0,1 15 3,1 Pyhäjoki Merijärvi 0,6 0,1 2,7 2,4 Talusoja Yhteensä 25 5,6 183 85 Valio Oy 0,8 0,1 0,8 Haapajärvi Kanteleen Voima Oy 0,1 0,6 6,6 Haapajärvi Pyhäsalmi Mine Oy 35 33 Pyhäjärvi Yhteensä 2013 26 5,8 219 124 2012 47 4,6 226 148 2011 68 7,1 252 277 2010 64 5,5 265 179 Taulukko 6. Kanteleen Voima Oy:n Haapaveden voimalaitoksen kuormitus vuosina 2009 2013. Vuosi Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N SO 4 Cl t/a t/a kg/a kg/a t/a t/a 2009 4,8 5,9 24 770 155 10 2010 11 8,1 2,3 225 32 2,3 2011 6,6 5,2 2,2 21 25 1,4 2012 2,9 2,9 19 263 17 1,0 2013 2,4 2,7 19 213 8 0,7 Keskiarvo 5,4 5,0 13 298 47 3,1

13 Kaivosteollisuutta Pyhäjoen vesistöalueella harjoittaa Pyhäsalmi Mine Oy, jolla on toiminnassa Pyhäsalmen kaivos. Pyhäsalmen kaivoksella tarkkaillaan kiintoaineen, happea kuluttavan aineen (COD Cr ), typpiyhdisteiden sekä sulfaatin ja metallien kuormitusta. Myös kaivoksen fosfaattifosforikuormitusta tarkkailtiin vuosina 2008 2010, mutta koska pitoisuudet olivat alle määritysrajan, ei fosfaattia enää määritetä. Vuonna 2013 kuormitusarvot olivat viime vuotta alhaisempia (taulukko 7). Taulukko 7. Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäsalmen kaivoksen kuormitus vuosina 2009 2013. Tarkkailu- Kiintoaine Ca SO 4 Cu Zn Fe COD Cr Cd Kok. N vuosi t/a t/a t/a kg/a kg/a kg/a t/a kg/a t/a 2009 15 3 791 9 234 133 641 2 676 513 1,2 24 2010 14 4 485 11 196 182 1 823 5 422 578 5,5 34 2011 55 3 558 8 850 238 2 147 16 625 331 5,2 27 2012 14 4 848 12 082 246 2 299 11 543 599 5,7 23 2013 12 3 974 9 602 178 993 5 927 598 1,9 13 keskiarvo 22 4131 10193 195 1581 8439 524 4 24 5.2 Kaatopaikat Pyhäjoen vesistöalueella ei ole enää toiminnassa olevia kaatopaikkoja. Suljettujen kaatopaikkojen (Pyhäjärvi, Kärsämäki, Haapavesi ja Oulainen) päästöjä tarkkailtiin jälkihoitovaiheen tarkkailuna voimassaolevien tarkkailuohjelmien mukaisesti. Tarkkailut on raportoitu erikseen (Ahma ympäristö Oy 2014a, Pöyry Finland Oy 2014a-b, d). Kaatopaikoilla ei ole mitattu virtaamia enää sulkemisen jälkeen. Pyhäjärveltä, Haapavedeltä, Kärsämäeltä ja Oulaisista ei ollut vuoden 2013 käytössä näytekertakohtaisia virtaamia, joilla voisi laskea kuormituksia. Osassa mittapadot olivat vuonna 2013 näytteenottohetkinä mm. kuivia tai kokonaan kadonneet. 5.3 Turvetuotanto Pyhäjoen vesistöalueella oli vuonna 2013 kaikkiaan 29 turvetuotantosuota, joista tuotantoa oli 26 suolla. Tuotannossa tai tuotantokunnossa olevaa pinta-alaa oli 2 021 ha, joka on hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Kuntoonpanossa oli 157 ha ja poistuneita alueita ilmoitettiin 1 164 ha. Vapo Oy:n Piipsanneva muodosti n. 23 % koko Pyhäjoen valuma-alueen turvetuotantopinta-alasta. Suurin osa soista oli Vapo Oy:n hallinnassa. Lisäksi alueella toimi kuusi muuta tuottajaa. Turvetuotantoalueiden sijainti käy ilmi osan II Vesistötarkkailu liitteestä 1. Turvetuotannon kuormitustarkkailu toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella keskitetysti. Osa soista oli päästötarkkailun piirissä (jatkuvatoiminen virtaaman mittaus ja näytteenotto) ja muille tuotantosoille kuormitukset laskettiin tarkkailusoiden ominaiskuormituslukujen perusteella. Tulokset turvetuotannon kuormitustarkkailusta Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella v. 2013 on esitetty erillisessä raportissa (Pöyry Finland Oy 2014c). Turvetuotannon kuormitus on esitetty taulukossa 8. Turvetuotannon vuoden 2013 nettokuormitus (kuormitus, josta on mitatusta bruttokuormituksesta vähennetty luonnontilaisten soiden kuormitus vastaavalla pintaalalla) oli noin 853 kg fosforia, 16 t typpeä ja 157 t kiintoainetta. Bruttokuormitukset olivat osin pienentyneet vuodesta 2012.

14 Turvetuotannon vesistöpäästöjen suuruus riippuu hyvin voimakkaasti valunnasta, joten vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat päästöjen syntymiseen enemmän kuin vaihtelut valumaveden laadussa. Taulukko 8. Turvetuotannon kuormitus Pyhäjoen valuma-alueella vuosina 2009 2013. Vuosi Pinta-ala Bruttokuormitus t/a Nettokuormitus t/a COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine 2009 3946 374 1,3 22 133 1,0 14 103 2010 4136 374 0,9 24 139 0,6 16 110 2011 3584 319 0,9 21 105 0,7 14 79 2012 3483 628 1,4 35 175 1,0 25 134 2013 3342 415 1,2 24 173 0,9 16 157 5.4 Kokonaiskuormitus Viimeisin Pyhäjoen vesistöalueen hajakuormitusselvitys on esitetty ympäristöhallinnon Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuonna 2009 (Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009). Taulukossa 9 on esitetty vesienhoitosuunnitelman mukainen yhteenveto ravinnekuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta koko Pyhäjoen valuma-alueella. Lisäksi taulukossa 9 on esitetty pistekuormitustiedot vuodelta 2013. Taulukossa 9 esitetyt arviot perustuvat jokisuulle v. 2001 2006 laskettuihin ja HELCOMille raportoituihin ainemääriin, joihin on lisätty varovainen järviprosenttiin perustuva arvio sedimentoituneesta kuormituksesta. Ainemäärästä on erotettu laskeuma ja luonnonhuuhtouma ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) tietojen perusteella. Pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon kuormitustietojärjestelmän (VAHTI) v. 2001 2006 tietoihin. Jäljelle jäävä osa on arvioitu hajakuormitukseksi, joka on jaettu eri lähteisiin samassa suhteessa kuin VEPS:issä. (Pöyry Finland Oy 2012) Hajakuormituslähteiden arvioitu kokonaiskuormitus on 45 900 kg/a fosforia ja 609 100 kg/a typpeä, mikä on noin 80 % vesistöalueen kokonaiskuormituksesta (taulukko 9). Maatalous on selvästi suurin kuormittaja Pyhäjoen valuma-alueella. Ravinnekuormituksesta maatalouden osuus on keskimäärin noin 67 %. Seuraavaksi merkittävimpiä hajakuormituslähteitä ovat fosforin osalta haja-asutus ja typen osalta ilmalaskeuma. Hajakuormitus on selvästi pistekuormitusta suurempaa. Vesienhoitosuunnitelman mukaisesti arvioituna pistekuormittajien fosforikuormitus on noin 9 % ja typpikuormitus 13 % kokonaiskuormituksen määrästä. Vuonna 2013 fosforin pistekuormitus oli vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua pienempää. Taajamien fosforikuormitus oli vuonna 2013 suurempaa, mutta teollisuuden ja turvetuotannon selvästi pienempää. Mahdollisesti eroon vaikuttaa jossain määrin myös laskentatapa. Taajamien typpikuormitus oli vuonna 2013 vesienhoitosuunnitelmassa arvioitua suurempaa, mutta teollisuuden ja kaivostoiminnan sekä turvetuotannon kuormitus oli arvioitua pienempää. Fosforin luonnonhuuhtouma on vesienhoitosuunnitelman mukaan noin 30 % ja typen luonnonhuuhtouma noin 60 % kokonaiskuormituksesta (taulukko 9).

15 Taulukko 9. Yhteenveto Pyhäjoen vesistöalueen ravinnekuormituksesta. Fosfori kg/a Typpi kg/a Kuormittaja 2001-2006* 2013 2001-2006* 2013 Haja-asutus 6300 28000 Maatalous 33700 475400 Metsätalous (peltoviljely) 3900 35600 Ilmalaskeuma 2000 70100 Hajakuormitus yht. 45900 609100 Asumajätevedet 1000 2044 30700 66430 Teollisuus ja kaivostoiminta 1800 73 14100 13286 Turvetuotanto 1700 900 50500 16000 Pistekuormitus yht. 4500 3017 95300 95716 Kokonaiskuormitus 50400 704400 Luonnonhuuhtouma 14900 430100 *Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009

16 VIITTEET Ahma ympäristö Oy 2014a. Oulaisten kaupunki. Oulaisten kaupungin jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailuraportti vuodelta 2013. Moniste. Ahma ympäristö Oy 2014b.. Käyttö- ja kuormitustarkkailu. Moniste. Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue 2009. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 Pöyry Finland Oy. 2011. Pyhäjoen kuormitus-, vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma vuosille 2012 2018. Moniste. Pöyry Finland Oy. 2012. Pyhäjoen vesistö- ja kalataloustarkkailu 2011. Moniste. Pöyry Finland Oy 2014a. Haapaveden suljetun kaatopaikan velvoitetarkkailun raportti vuodelta 2013. Moniste. Pöyry Finland Oy 2014b. Kärsämäen kunnan jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu v. 2013. Moniste. Pöyry Finland Oy 2014c. Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna 2013. Moniste. Pöyry Finland Oy 2014d. Pyhäjärven kaupunki. Jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu vuonna 2013. Moniste. Pöyry Finland Oy 2014e. Pyhäjärven kaupunki. Jätteenkäsittelyalueen jälkitarkkailu vuonna 2013. Moniste.

Pyhäjoki Piipsanjoki Kärsämäenjoki Mäyränoja Vatjusjärvet Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono Hyvä, Voimakkaasti muutettu Tyydyttävä, Voimakkaasti muutettu Välttävä, Voimakkaasti muutettu Hyvä, Keinotekoinen Tyydyttävä, Keinotekoinen Välttävä, Keinotekoinen Ei tietoa Parkkimanjärvi Pyhäjoki Pyhäjärvi 0 50 km vesistöalue, vesistöt SYKE