Liite Bilaga 11 1 Rakennus- ja ympäristölautakunta 12.4.2016 86 Päätösasiakirja maa-aineslupahakemuksesta, Oy Göran Hagelberg Ab Rakennus- ja ympäristölautakunta 28.2.2012 45 Helsingin hallinto-oikeus 27.4.2012 (täytäntöönpanon kieltäminen) Helsingin hallinto-oikeus 9.4.2013 Korkein hallinto-oikeus 20.5.2014 Alkuperäinen hakemus on tullut vireille 24.9.2009. Hakija on 1.9.2015 jättänyt maa-aineslain mukaisen päivitetyn lupahakemuksen kalliokiviaineksen ottamiseksi kiinteistöltä 257-496-5-263. Ottamisalue sijaitsee Kirkkonummen taajamasta noin neljä kilometriä länteen junaradan (rantaradan) pohjoispuolella. Lupaa haetaan 18,8 hehtaarin ottamisalueelle, josta louhinta-aluetta on 12,3 ha, otettavien maa-ainesten ollessa yhteensä 685 000 m3ktr (noin 1,8 milj. tonnia). Alueelta on otettu 28.2.2012 myönnetyllä luvalla jo kalliokiviainesta. HAKEMUS Maa-ainesten ottosuunnitelma Hankkeen alkuperäinen maa-ainesten suunnitelma on valmistunut 21.9.2009. Kirkkonummen rakennus- ja ympäristölautakunta myönsi maa-ainesten ottoluvan 28.2.2012 suunnitelman mukaisille vaiheille 1 ja 2, vaiheelle 3 (voimalinjan pohjoispuolinen alue) lupaa ei myönnetty. Ottoluvasta valitettiin ja asia on palautettu kuntaan uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi (KHO 20.5.2014). Alkuperäistä ottosuunnitelmaa on päivitetty 25.8.2015 ja tehdyt muutokset ja täydennykset on seuraavassa esitetty kursiivilla tekstityylillä. Alkuperäisen ottosuunnitelman valmistumisen jälkeen on alueella tehty uusia selvityksiä (mm. luontoselvityksiä). Suunnittelualueen rajausta on hieman tarkennettu. Lisäksi ottoaluerajaa on muutettu niin, että vaihe 3 on tässä vaiheessa jätetty pois suunnitelmasta ja hakemuksesta. Lupaa haetaan siis samoille toimenpiteille, samalle ottomäärälle ja samalle ottoalueelle, johon lautakunta jo kertaalleen myönsi ottoluvan vuonna 2012. 1. Hankkeen kuvaus 1.1 Yleistä Suunnitelman mukainen maa-ainesten ottoalue sijaitsee Kirkkonummen kunnassa, Överbyn kylässä, kiinteistöllä Överby Skog RN:o 257-496-5-263. Kirkkonummen keskusta sijaitsee ottoalueen itäpuolella, noin 4 km etäisyydellä. Kirkkonummen ja Siuntion välinen kuntaraja kulkee välittömästi ottoalueen länsipuolella. Jorvaksentie (kantatie 51) kulkee ottoalueen eteläpuolella noin 500 m etäisyydellä ja Helsinki-Turku junarata kulkee välittömästi suunnitellun ottoalueen eteläpuolella. Ottoalueelle rakennetaan tieyhteys Isosuontieltä (saatu ELY-keskukselta liittymälupa). Suunnittelualueen pinta-ala on 33,1 ha. Varsinainen ottoalue (eli alue johon varsinainen louhinta kohdistuu) koostuu kahdesta toisistaan erillään olevasta alueesta, joista käytetään nimitystä läntinen osa-alue (vaihe 2)
2 ja itäinen osa-alue (vaihe 1). Vuoden 2009 suunnitelmassa läntinen osa-alue oli jaettu vaiheisiin 2 ja 3, jossa vaihe 3 muodosti voimalinjan pohjoispuolisen alueen. Kyseinen vaihe 3 on jätetty pois hakemuksesta. Tämän suunnitelman mukainen ottoalue (louhinta-alue) on siten pinta-alaltaan 12,3 ha, josta vaihe 1 on 4,3 ha ja vaihe 2 on 8,0 ha. Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolelle kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot (mm. pintamaiden ja murskeen varastointialueet) sijoittuvat, on pinta-alaltaan 18,8 ha. Alueen sijainti- ja maastokartta on esitetty liitteessä 1. Lupaa haetaan maa-ainesten ottamisen aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta ennen luvan lainvoimaiseksi tuloa (MAL 21 ). Ottoalue on yleiskaavassa kokonaisuudessaan osoitettu PT-alueeksi, eli yritystoimintojen alueeksi. Kaavan toteuttaminen edellyttää louhintaa. Hakemuksesta ilmenevin perustein MAL 3 ja 6 mukaiset luvanmyöntämisen edellytykset täyttyvät. 1.2 Hankkeen tavoitteet Alue soveltuu sijaintinsa puolesta hyvin maa-ainesten ottoalueeksi. Se sijaitsee lähellä markkina-aluetta (Kirkkonummen taajamaa) ja hyvien liikenneyhteyksien varrella. Uusia tiejärjestelyitä ei ole tarpeen rakentaa, lukuun ottamatta alueen sisäisiä työmaateitä, koska alue sijaitsee välittömästi Isonsuontien varrella. Alueelle suunnitelluille louhinnoille ei ole kaavoituksellisia esteitä. Suunnittelualue on Kirkkonummen vahvistetussa yleiskaavassa 2020 merkitty yritystoiminnan alueeksi, ja alueen ottaminen kaavan tarkoittamaan käyttöön edellyttää kallioiden poistamista louhinnoilla. Täten suunniteltu maa-ainesten ottohanke on alueen esirakentamista tuleville toiminnoille. Ilman louhintoja kaavassa esitettyjä rakentamistoimenpiteitä ei voida toteuttaa. Louhinnan aloittamisella voidaan myös helpottaa ja nopeuttaa alueelle tulevaa rakentamispäätöstä. Jos louhintaa ei toteuteta suunnitelman mukaisesti, siirtyvät esirakentamisen kustannukset tuleville tonttien rakentajille. Alueen louhintojen suunnittelussa on kuultu Kirkkonummen kunnan edustajia, jotta alue saadaan kunnan tavoitteiden mukaiseksi. Lähialueella on asutusta, jota on pyritty huomioimaan mahdollisimman hyvin suunnittelussa. Alueen läpi kulkee myös sähkönsiirtolinja, joka on otettu huomioon suunnittelussa. Alueella on kesällä 2009 tehty luontoselvitys, joka kokonaisuudessaan on esitetty tämän suunnitelman liitteenä. Vuoden 2009 jälkeen on lisäksi tehty uusia luontoselvityksiä (mm. liito-oravaselvitys, linnusto- ja perhosselvitys). Selvitysten mukaan alueella ei ole luontoarvoja, jotka asettaisivat esteitä suunnitellulle toiminnalle. Suunnittelualueella ei ole ollut maa-ainesten ottotoimintaa ennen, vaan kyseessä on uusi toiminta. Alueen eteläpuolella on kuitenkin laaja toiminnassa oleva louhinta-alue. Kirkkonummella ja sen ympäristössä tarvitaan jatkuvasti kiviaineksia, eivätkä olemassa olevat ottoalueet riitä kattamaan kysyntää, sillä kiviaineksen kysyntä tulee tulevaisuudessakin olemaan suuri. Ottoalueiden sijoittaminen mahdollisimman lähelle kasvukeskuksia vähentää kuljetuskustannuksia ja sen myötä myös siitä aiheutuvia päästöjä. Mikäli kuljetusetäisyydet kasvavat, on sillä myös negatiivisia vaikutuksia rakentamiskustannuksiin.
3 Suuri osa läntisestä osa-alueesta on inventoitu POSKI-projektissa Uudenmaan ympäristökeskuksen toimesta. Tällöin kartoitettu alue todettiin maaainestenottoon soveltuvaksi. Itäinen hankealue (joka ei kuulu POSKIprojektin inventointialueeseen) on läntistä osaa karumpaa ja metsätaloudellisesti voimakkaammin käsitelty. 1. vaihemaakuntakaavassa, jossa käsitellään mm. maa-ainesten ottoalueita, alue on merkitty alueeksi jolla on merkittäviä kiviainesvarantoja. 1.3 Kiinteistöt Suunniteltu ottotoiminta sijoittuu kiinteistöille Överby Skog RN:o 257-496-5-263, joka on kokonaisuudessaan pinta-alaltaan 103 ha. Kiinteistön omistaa Svenska småbruk och egna hem Ab. Oy Göran Hagelberg Ab on tehnyt maanomistajan kanssa esisopimuksen maa-ainesten ottotoiminnasta. Ottotoiminnan kohteena olevalla kiinteistöllä on yhteensä 14 rajanaapuria, kun ei huomioida kiinteistöjä jotka sijaitsevat kauempana Isonsuontien itäpuolella. Ne rajanaapurit, jotka sijaitsevat hankkeen vaikutusalueella (Isonsuontien länsipuolella sekä tien itäpuoliset lähimmät kiinteistöt) on esitetty suunnitelman liitteessä 2.2. Kiinteistörekisterikartta on esitetty liitteessä 2.1 ja lainhuudot liitteessä 2.3. 2. Aluekuvaus 2.1 Alueen topografia sekä maa- ja kallioperä Suunnittelualue on osa laajaa kallioaluetta, jossa maanpinnan taso vaihtelee siten, että kallioiden huiput ovat tasolla +40 +50 ja niiden välillä olevissa painanteissa maanpinnan taso vaihtelee välillä +15 +25. Avokalliota esiintyy yleisesti. Kalliokohoumien välissä olevissa painanteissa maakerrokset ovat yleisesti savea, mutta suunnittelualueella ottoalueiden välillä olevissa painanteissa (ja pohjoispuolella, Stormossen) esiintyy turvetta. Maakerrosten paksuudesta suunnittelualueella ei ole tutkittua tietoa. Ottosuunnitelmaa tehtäessä on pyritty rajaamaan louhinta-aluetta siten, että ne alueet joissa ilmeisimmin esiintyy paksuja maakerroksia, on jätetty toiminnan ulkopuolelle. Ottoalueen sisällä pintamaiden kerrospaksuudet vaihtelevat arviolta 0-2 m välillä. Avokalliota esiintyy yleisesti. Alueen maaperäkartta on esitetty kuvassa 1. Alueen kallioperä koostuu pääasiassa mikrokliinigraniitista. Suunnittelualueen eteläosassa esiintyy kvartsi- ja maasälpägneissiä. Suunnittelualueen länsiosassa kulkee itä-länsi suuntainen paikallinen heikkousvyöhyke ja suunnittelualueen itäosassa kulkee toinen paikallinen heikkousvyöhyke lounaiskoillissuuntaisesti. Suunnittelualueen keskellä oleva suoalue on myös heikkousvyöhykettä. Kallioperäkartta on esitetty kuvassa 2. Varsinaisella suunnittelualueella maanpinta vaihtelee nykytilassa tasovälillä +22 +44 siten, että korkeimmat kohdat sijaitsevat louhittavien alueiden keskiosissa ja maanpinta laskee kohti ottoalueiden keskellä olevaa suoaluetta (Stormossen). Alueen eteläpuolella kulkeva junaratapenger on tasolla noin +26.
Kaukomaisemassa suunnittelualue ei erotu itä- ja eteläpuolelta katsottuna, sillä sitä ympäröivät alueet ovat samalla korkeustasolla. Sen sijaan pohjoisesta ja länsiosasta katsottuna suunnittelualue erottuu maisemallisesti jonkin verran, sillä pohjois- ja länsipuolella maasto on alavampaa. Tosin suoalueen puusto vähentää merkittävästi näkyvyyttä myös pohjoisen suuntaan. 4
5 2.2 Luonnonolot Suunnittelualueen metsät ovat pääosin nuoria, mäntyvaltaisia sekametsiä. Vallitseva metsätyyppi on mustikkatyypin (MT) tuore kangas. Metsät ovat metsätalouskäytössä ja etenkin itäisellä hankealueella on tehty harvennushakkuita. Suunnittelualueen kalliot ja metsät ovat luontoarvoiltaan ja kasvilajistoltaan tavanomaisia. Arvokkaimpia luontokohteita ovat läntisen osa-alueen eteläpuolella sijaitseva pähkinäpensaslehto ja suunnittelualuetta halkova suo. Ottotoiminta ei ulotu näille alueille, kuten ei myöskään alueen pohjoispuolella olevalle Stormossenin alueelle. Suunnittelualueelta ei ole tiedossa uhanalaisten eliölajien eikä luontodirektiivin liitteessä IV mainittujen lajien esiintymiä. Tarkemmat tiedot alueen luonnonolosuhteista on esitetty erillisessä luontoselvityksessä, joka on suunnitelman liitteessä 4. Vuonna 2014 on alueella tehty liito-oravaselvitys. Tämän suunnitelman mukaisella ottoalueella ei löydetty liito-oravalle soveltuvaa elinympäristöä tai merkkejä liito-oravan liikkumisesta alueella. Selvitys on esitetty kokonaisuudessaan liitteenä 7. Alueella on kesällä 2015 tehty perhos- ja linnustoselvitys. Päiväperhosinventoinnissa ei havaittu uhanalaisia tai silmälläpidettäviä, rauhoitettuja tai luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuja päiväperhoslajeja. Linnustoinventoinnin mukaan louhintahankkeiden vaikutuksia pesimälinnustoon ei voida pitää merkittävinä. Selvitys on kokonaisuudessaan esitetty liitteenä 8. Suunnittelualue ei sijaitse luonnonsuojelualueella tai sellaisen läheisyydessä. Lähin suojelualue on Meiko-Lappträskin Natura-alue (FI0100021), joka sijaitsee noin 1,1 km etäisyydellä suunnittelualueen pohjoispuolella. Suojelualuekartta on esitetty suunnitelman liitteenä 3.
6 Suunnittelualueen lähistöllä ei ole vesialueita, kuten järviä tai jokia. Suunnittelualueen keskellä on Malmmossenin suo-alue, jossa kasvaa tiheää aluskasvillisuutta ja harvaa puustoa (kuva 3). Stormossenin suoalue sijoittuu suunnittelualueen pohjoispuolelle. 2.3 Kaavoitus Alueella ei ole asemakaavaa. Suunnittelualueella on voimassa Kirkkonummen yleiskaava 2020, jonka kunnanvaltuusto on hyväksynyt 18.12.1997 ja korkein hallinto-oikeus vahvistanut 13.9.2000. Yleiskaavassa suunnittelualue on merkitty merkinnällä PT, eli yritystoimintojen alueeksi (alue varataan yksityisille palveluille, hallinnolle, teollisuudelle ja muulle yritystoiminnalle). Uudenmaan maakuntakaavassa, joka on vahvistettu 8.11.2006, alue on merkitty taajamatoimintojen alueeksi. 1. vaihemaakuntakaavassa, jossa käsitellään mm. maa-ainesten ottoalueita, alue on merkitty alueeksi jolla on merkittäviä kiviainesvarantoja. Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa (30.10.2014) ei ole merkintöjä suunnittelualueen kohdalla, kuten ei myöskään valmistelussa olevassa 4. vaihemaakuntakaavassa. Suunnitellulla maa-ainestenottotoiminnalla ei siten ole kaavoituksellisia esteitä eikä ottotoiminta vaadi kaavamuutoksia. Kaavaotteet on esitetty liitteessä 5. 2.4 Asutus Lähin asuintalo sijaitsee itäisen osa-alueen rajan koillispuolella Tervamiiluntiellä noin 220 m etäisyydellä. Kilometrin säteellä ottoalueesta on alueen itäpuolella noin 30 asuintaloa ja alueen pohjoispuolella noin 25 kpl. Ottoalueen eteläpuolella lähin asuintalo sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä. Lännessä
7 Siuntion puolella on etäisyyttä lähimpään asuintaloon noin 700 m. Lähialueen asutus on esitetty maastokartalla (liite 1). 2.5 Lähialueen muut toiminnot Suunnittelualueen läpi kulkee 110 kv voimalinja. Lisäksi itäisen osa-alueen läpi kulkee 20 kv voimalinja, joka siirretään louhinnan edettyä ja siitä neuvotellaan myöhemmin erikseen sähkönsiirtolinjaa hallinnoivien tahojen kanssa. Suunnittelualueen eteläpuolella on Destia Oy:n olemassa oleva louhinta-alue. Aluetta on louhittu tasoon noin +24 ja toiminta jatkuu edelleen. Destian alueen ja junaradan väliselle kallioalueelle on Lemminkäinen Infra hakenut ottolupaa. Alueen eteläpuolelle, Isonsuontien viereen, lähimmillään noin 200 m etäisyydelle tämän suunnitelman mukaisesta itäisestä ottoalueesta, on keväällä 2015 myönnetty ympäristölupa ampumaradan rakentamiselle. 2.6 Pinta- ja pohjavesi 2.6.1 Pintavesi Paikallisesti ottoalueet voidaan jakaa kolmeen eri valuma-alueeseen. Seudullisesti molempien valuma-alueiden vedet purkautuvat Pikkalanlahteen. Valuma-alueen 1 vedet ohjautuvat pohjoisen suuntaan Stormosseniin ja edelleen Kälakärriin ja Bölebäckeniin, joka yhtyy Vikträsketiin noin kuusi kilometriä suunnittelualueesta. Vikträsketista vesi virtaa Pikkalanjokea pitkin Pikkalanlahteen. Valuma-alueen 2 vedet ohjautuvat lännen suuntaan ojastoa pitkin Bölebäckeniin. Valuma-alueen 3 vedet ohjautuvat etelään, jossa vedet yhtyvät Båtvikeniin. Valuma-alueet ja pintavesien virtaussuunnat on esitetty kuvassa 4. Vikträsketin vedenlaatu on tyydyttävä tai välttävä. Vesi on väriltään ruskeaa ja näkösyvyys on alle 0,5 m. Veden kokonaistyppipitoisuus oli talvella 2009 1400 µg/l (lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Vikträsketiin johtavien ojien vedenlaadusta ei ole tietoa.
8 Louhinta-alueelle satavan veden määrän arvioinnissa on käytetty Ilmatieteen laitoksen ilmoittamaa keskimääräistä vuosisadantamäärää. Keskimääräisen valunnan lisäksi on arvioitu maksimikuukausivaluma (ajoittuu keväälle lumen sulamisaikaan) sekä maksimivuorokausisadannan aiheuttama valunta. Lumen vesiarvon maksimi on Etelä-Suomessa noin 100 150 mm, josta voidaan olettaa muodostuvan valumavedeksi noin 80 %. Lumen voimakkain sulamiskausi kestää 7 14 d, jolloin lumen sulamisen teoreettinen maksiminopeus on 10 mm/d. Etelä-Suomessa joka toinen vuosi toistuva maksimivuorokausisadanta on 30 mm. Valumakerrointa käytetään kuvaamaan vesimäärää, joka muodostaa varsinaisen pintavalunnan. Oletus on että, suunnittelualueen kallioalueilla pintavalunnaksi muuttuu noin 40 % sadevedestä. Suunnitellut ottoalueet ovat pinta-alaltaan yhteensä 12,3 ha. Suunnittelualue voidaan jakaa kolmeen paikallisvaluma-alueeseen (kuva 4). Sadanta ottoalueilla on vuodessa keskimäärin noin 80 000 m3, kun keskimääräisenä sadantana käytetään 650 mm/v. Tästä sademäärästä voidaan olettaa, että noin 15 %
9 muodostuu valumavedeksi ja noin 85 % joko haihtuu tai imeytyy kasvustoon, kun kyseessä on metsäinen alue, eli valumavesiä muodostuu ottoalueilla noin 12 000 m3 vuodessa (taulukko 1). Suunnittelualueen valuma-alueella 1 (ks. kuva 4) valuntavedet ohjautuvat nykytilassa Stormosseniin. Suon vesitasapainon muutokset ottotoiminnan myötä siis riippuu kyseisen valuma-alueen muutoksista. Valuma-alueen 1 pinta-ala on noin 7,6 ha, valuma-alueen 2 pinta-ala on noin 3,6 ja valumaalueen 3 noin 1,9 ha. Louhinnan myötä ottoalueille kerääntyvät pintavedet ohjautuvat Stormossenin suuntaan, eli valuma-alueelle 1. Tämä tarkoittaa, että valuma-alueen pinta-ala kasvaa noin 5,5 ha ja Stormosseniin ohjautuvat vesimäärät kasvavat. Kun valuma-alueella 1 nykytilanteessa (ennen louhintaa) muodostuu valuntavesiä teoreettisesti noin 8 000 m3/a, on vastaava luku louhinnan lopputilanteessa noin 32 000 m3/a. Laskelmassa on huomioitu, että valunta on suurempi kun kasvillisuus louhituilla kentillä puuttuu. Laskelmat on esitetty taulukossa 1. Vaikka Stromosseniin suuntautuvat vesimäärät kasvavat louhinnan myötä, ei sillä ole käytännössä suurta merkitystä suon vesitasapainoon. Kun tarkastetaan Stormossenin koko valuma-aluetta, joka on pinta-alaltaan yli 150 ha, on louhinnan aiheuttamat muutokset suon vesitasapainossa hyvin vähäiset. Suunnittelualueen eteläosaan, Malmmossenin eteläosaan on suunniteltu rakennettavaksi suojavalli sekä työmaatie. Koska nämä sijoittuvat suon laidalle, niiden rakentamisesta ei aiheudu muutoksia suon vesitasapainoon. Eteläpuolelta ei ohjaudu merkittävästi vesiä, sillä heti junaradan eteläpuolella pintavedet ohjautuvat etelän suuntaan.
10 Edellä esitetyt pintavesilaskelmat ovat teoreettisia. Louhokseen kerääntyvän veden määrä vaihtelee louhoksen koon, kallion tiiveyden ja sadannan mukaan. Työn aikana louhokseen satavat vedet ohjautuvat rakennettaviin selkeytysaltaisiin ennen poisjohtamista alueelta (ks. luku 3.4). Selkeytysaltaissa hienoaines laskeutuu pohjaan, ennen kuin vedet ohjautuvat ojastoihin. Selkeytysaltailla minimoidaan myös mahdollisten öljypäästöjen joutuminen maastoon. Selkeytysaltaista havaitaan mahdollinen öljypäästö ja öljyllä pilaantuneen veden pääsy maastoon voidaan estää. Pumppausta ei tarvitse suorittaa, sillä ottotaso yhtyy ympäröivään maanpintaan veden purkukohdilla. 2.6.2 Pohjavesi Suunnittelualue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähimmät pohjavesialueet ovat koillisessa noin kolmen kilometrin etäisyydellä sijaitseva Kvarnbyn 1-luokan (0125701) pohjavesialue ja lounaassa noin 3,5 km etäisyydellä sijaitseva Timalabergenin 2-luokan (0175511) pohjavesialue. Pohjavesialueet on esitetty kartalla liitteessä 3. Kallioisella alueella pohjaveden muodostuminen on vähäistä ja pääosa sadevedestä poistuu alueelta pintavesistöjen kautta. Suunnittelualueen louhittavilla alueilla maakerrokset ovat ohuet eikä varsinaista maakerrosten pohjavettä juuri esiinny. Suunnittelualueen keskiosassa ja pohjoispuolella olevalla suoalueella pohjavedenpinta on maastossa tehtyjen havaintojen perusteella miltei maanpinnan tasossa, eli tasolla noin +21 +22. Maapohjaveden virtaussuunta on alueella topografian mukaan pohjoiseen/luoteeseen. Louhintataso on suon maapinnantason yläpuolella, joten ottotoiminnalla ei ole alentavaa vaikutusta suon maapohjaveden tasoon. Kallion heikkousvyöhykkeissä ja raoissa esiintyy kalliopohjavettä. Kalliopohjaveden virtaussuunta lähialueella vaihtelee vaihtelevan topografian takia. Todennäköisemmin kalliopohjavesiä liikkuu alueella olevissa heikkousvyöhykkeissä ja ruhjeissa (ks. luku 2.1, kuva 2). Suunnittelualueella pohjaveden pääasiallinen virtaussuunta on topografian perusteella länteen/luoteeseen alueen länsiosassa ja koilliseen alueen itäosassa. Lähteitä, joista vesi purkaantuisi kallioraoista maanpintaan, ei ole tiedossa suunnittelualueella. Suunnittelualueen läheisyydessä ei ole vedenottamoita. Alueen asukkaat saavat talousvetensä omista kaivoistaan. Ennen toiminnan aloittamista tullaan lähialueen (noin 500 m säteellä ottoalueesta) kaivot kartoittamaan. Soveltuvat kaivot tullaan myöhemmin liittämään pohjaveden tarkkailuohjelmaan, jolloin voidaan seurata louhinnan mahdollisia vaikutuksia vedenlaatuun ja kaivojen vedenantoisuuteen ja ajoissa ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin haittojen ehkäisemiseksi (ks. luku 6). Suunnittelualueen pohjaveden laadusta ei ole tutkittua tietoa. 3. Maa-ainesten ottotoiminta 3.1 Suunnitelman kartta-aineisto Suunnittelussa on käytetty Kirkkonummen kunnan sähköisessä muodossa olevaa kantakartta-aineistoa (lupa n:o 19/2009). Korkeusaineistosta on tehty tietokoneella kolmiulotteinen maastomalli, jonka perusteella on tehty leikkauspiirustuksia ja massalaskelmia. Karttojen koordinaattijärjestelmä on KKJ,
11 kaista 2 ja korkeusjärjestelmä N60. 3.2 Valmistelevat toimenpiteet Ennen varsinaisen louhintatoiminnan aloittamista rakennetaan suunnittelualueelle tieliittymä Isonsuontielle. Tieliittymän sijainti on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Liittymä on jo rakennettu myönnetyn liittymäluvan mukaisesti. Liittymäkohdalla Isonsuontie on verrattain suora (kuva 5). Suunnittelualueen itäosaan sisätulotien yhteyteen rakennetaan varasto- ja tukitoiminta-alue, joka pinta-alaltaan on noin 0,4 ha. Maapohja kyseisellä alueella on suhteellisen tasaista, eikä puiden raivausta pois lukien vaadi laajoja esirakentamistoimenpiteitä. Aluetta tasataan tarpeen mukaan murskeella. Alue on merkitty suunnitelmapiirustukseen S1. Tukitoiminta-alueen rakentamisella minimoidaan riskit öljy- ja muiden haittaaineiden pääseminen ympäristöön. Tukitoiminta-alueella säilytetään työkoneet sekä niille tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet. Tukitoiminta-alueen pohjalle asennetaan tiivis kalvo, jonka päälle levitetään vähintään noin 30 cm paksuinen murskekerros. Tukitoiminta-alueelle varataan myös imeytysmateriaalia öljy- tai polttoainevahinkojen varalta. Tukitoiminta-alueelle varastoidaan kerrallaan vain työkoneiden välittömään tarpeeseen tarvittava polttoainemäärä. Polttoainesäiliöt varustetaan ylitäytön estimillä. Työkoneiden huoltoja ei pääsääntöisesti tehdä suunnittelualueella, vaan huoltoa varten koneet kuljetetaan muualle. Alueella varaudutaan kuitenkin varmuuden vuoksi ongelmajätteiden käsittelyyn ja säilytykseen, esimerkiksi siltä varalta, että työkoneet vaativat pienimuotoista ja kiireellistä huoltoa. Vaarallisten jätteiden väliaikaista varastointia varten alueelle hankitaan asianmukaiset jäteastiat/kontit. Vaarallisten jätteiden käsittelyssä ja varastoinnissa noudatetaan erityistä huolellisuutta, jotta ympäristölle ei aiheuteta vaaraa. Vaaralliset jätteet pyritään kuljettamaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan mahdollisimman nopeasti pitkäaikaisen varastoinnin välttämiseksi alueella. Ennen louhinnan aloittamista tehdään puuston kaato ja pintamaiden poisto.
12 Nämä toimenpiteet tehdään vaiheittain ottamisvaiheiden mukaisesti (ks. luku 3.4). Ottoalue merkitään maastoon paalukepeillä ja tarvittaessa merkkinauhalla. Louhintatason määrittämiseksi asennetaan alueelle kiintopiste, jonka korkeus on tiedossa. Ennen louhinnan aloittamista tehdään louhinnan riskianalyysi, jossa kartoitetaan mahdolliset rakennukset ja määritetään räjäytysten heilahdusnopeudet, käytettävät räjähdysaineet ja raja-arvot. Valmisteleviin toimenpiteisiin kuuluu myös työmaatien rakentamisen Isonsuontien tieliittymältä. Työmaatie rakennetaan siten, että se kiertää itäistä osa-aluetta eteläpuolelta (ks. suunnitelmapiirustus S1). Tämä mahdollistaa louhinnan aloittamista alueen lounaisosasta, mikä asutuksen kannalta on parempaa. Työmaatie on jo rakennettu. 3.3 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma Toiminnassa syntyvillä kaivannaisjätteillä tarkoitetaan alueelta poistettavia pilaantumattomia pintamaita. Alueella siis käsitellään ainoastaan puhtaita maa-aineksia, eikä niiden käsittelyssä tai varastoinnilla aiheudu ympäristölle vaaraa. Puiden kannot varastoidaan pintamaasta erilleen varikko- ja varastoalueelle suunnittelualueen itäosaan siten, että ne voidaan joko hakettaa paikan päällä tai voidaan kuormata suoraan autoon ja kuljettaa muualle haketettavaksi ja edelleen polttolaitokseen. Pintamaan sisältämät kivet murskataan louheen murskauksen yhteydessä ja käytetään osana kiviainestuotteita. Pintamaat varastoidaan ottoalueen reunoille siten, että ne samalla muodostavat meluvalleja idän ja pohjoisen asutuksen suuntaan. Valleilla pyritään erityisesti minimoimaan ottoalueen ja varikkoalueen näkymistä Isonsuontielle ja melun kantautumista koillis- ja pohjoispuoleiselle asutukselle. Suunnittelualueen eteläosaan rakennetaan pintamaista suojavallin, joka samalla toimii junaradasta aiheutuvan melun suojavallina, kun alue myöhemmin otetaan kaavan mukaiseen rakennuskäyttöön. Alueen eteläosaan rakennettava valli saatetaan siis jättää paikoilleen toiminnan loputtua. Muut pintamaavallit saatetaan siirtää ottotoiminnan loputtua ja aineksia käytetään esimerkiksi louhoksen reuna-alueiden loiventamiseen (ks. luku 4). Piirustuksessa S1 on esitetty ohjeelliset paikat pintamaiden varastoinnille. Poistettavia pintamaita on koko ottoalueella (vaiheet 1 ja 2, 12,3 ha) yhteensä arviolta noin 100 000 m3. Pintamaiden varastointiin varattavat alueet ovat pinta-alaltaan yhteensä noin 2,2 ha, kaikki poistettavat pintamaat saadaan mahtumaan näihin kohtiin. Pintamaat koostuvat lähinnä humuksesta ja moreenista, pehmeää savea tai liejua ei juuri esiinny. Liejusta ei voi rakentaa suojavalleja stabiliteettiongelmien takia. Louhinta-alueiden välissä olevalla Malmmossenilla ei suoriteta puiden kaatoa tai pintamaiden poistoa muuta kuin suunnittelualueen eteläosaan rakennettavaa työmaatien vaatimassa laajuudessa. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma-lomake on esitetty liitteessä 6. 3.4 Louhintasuunnitelma, louhintatasot ja vaiheistus
13 Suunnittelualueen pinta-ala on noin 33,1 ha. Varsinaiset ottoalueet (louhintaalueet) ovat pinta-alaltaan 8,0 ha (läntinen osa-alue) ja 4,3 ha (itäinen osaalue), eli yhteensä 12,3 ha. Vanhan suunnitelman mukainen vaihe 3 on tässä vaiheessa jätetty ottoalueen ulkopuolelle. Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolelle kaikki ottamiseen liittyvät toiminnot (mm. pintamaiden ja murskeen varastointi) sijoittuvat, on pinta-alaltaan 18,8 ha. Kiinteistörajalle (kuntarajalle) lännessä jää noin 15 m suojavyöhyke, idässä Isonsuontielle jätetään noin 30 m suojavyöhyke. Junarataan jää vähintään noin 40 m suojavyöhyke. Alueen louhinnoissa tullaan seuraamaan VR:n ohjeita ja varomääräyksiä koskien louhintatoimintoja junaradan läheisyydessä. Toiminta on jaettu kahteen vaiheeseen. Vaiheessa 1 toimitaan itäisellä osaalueella. Louhinta aloitetaan itäisen osa-alueen lounaiskulmalta, josta toiminta etenee itään ja koilliseen. Louhintataso vaihtelee tasovälillä +24 +26 siten, että kallistus on kohti suoaluetta. Vaiheessa 2 toiminta siirtyy läntiselle osa-alueelle. Ennen toiminnan aloittamista rakennetaan osa-alueita yhdistävä työmaatie suoalueen poikki. Tien rakentamiseen käytetään louhetta tarvittavin määrin riittävän kantavuuden saavuttamiseksi. Vaiheen 2 louhinta aloitetaan alueen kaakkoiskulmalta, josta se etenee länteen. Vaihe 3, joka sijoittuu voimalinja pohjoispuolelle, on jätetty hakemuksen ulkopuolelle. Louhintataso läntisellä osa-alueella vaihtelee tasovälillä +24 29 siten, että kallistus on koillisen suuntaan kohti Malmmossenin suoaluetta. Alueelle rakennetaan selkeytysaltaita, joihin louhinta-alueille kerääntyvät pintavedet ohjautuvat. Altaiden ohjeelliset sijainnit on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Selkeytysaltaiden avulla vähennetään hienoaineksen johtumista ojastoihin, sillä hienoaines laskeutuu altaiden pohjalle. Louhintaa tehdään pääsääntöisesti miltei pystysuorana leikkauksena (7:1). Korkeuseroa kallioleikkauksen ylä- ja alareunan välillä jää lopputilanteessa enimmillään noin 10 m, voimalinjan kohdalla enimmillään noin 15 m. Reunaalueilla louhinta on mahdollista suorittaa porrastettuna, tai reuna-alueet loivennetaan alueelta poistetuilla pintamailla tai ylijäämäkiviaineksilla. Suurilta osin lopputilanteessa ei kuitenkaan jää korkeuseroja, sillä louhosten reunaalueet yhtyvät ympäröivään maanpintaan. Lopputilanne on hahmotettu suunnitelmapiirustuksessa S2. Louhinta tehdään normaalia pengerlouhintakalustoa käyttäen, jolloin räjäytellään enimmillään paksuudeltaan noin 10 15 m olevia kenttiä kerrallaan. Louhinta-alueen ympärille rakennetaan tarvittavin osin aita putoamisvaaran estämiseksi. Lisäksi vaarasta varoitetaan varoituskylteillä. Alueen nykytilanne sekä louhinnan vaiheistus ja toiminnan etenemissuunnat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1 sekä leikkauspiirustuksissa S3 S5. Alueen suunniteltu lopputilanne ottotasoineen on esitetty piirustuksessa S2. 3.5 Massamäärät Ottoalueelta louhitaan kalliota yhteensä 685 000 m3ktr (noin 1,8 milj. tonnia). Mikäli toiminta kestää noin 10 vuotta, on vuotuinen ottomäärä keskimäärin noin 68 000 m3ktr. Vuotuinen ottomäärä vaihtelee kuitenkin huomattavasti riippuen kiviaineksen kysynnästä ja vuodenajasta. Ottomäärät osa-alueittain
14 ovat esitetty taulukossa 2. 3.6 Liikennejärjestelyt ja kuljetusmäärät Kuljetukset ohjautuvat Isonsuontielle ja siitä pääosin (arviolta yli 95 %) etelään Jorvaksentielle (tie 51), joka kulkee noin 400 m etäisyydellä suunnittelualueen eteläpuolella. Jorvaksentiellä kuljetukset suuntautuvat sekä länteen että itään, painopisteen ollessa kuitenkin idän suuntaan. Olettaen, että vuotuinen keskimääräinen ottomäärä on 68 000 m3ktr, voidaan arvioida, että kuljetuskäyntejä on alueella vuorokaudessa (arkipäivisin) keskimäärin noin 20 kappaletta, mikäli kuorma-auton kapasiteetti on 40 t. Käy- tännössä murskeen kuljetusmäärät vaihtelevat mm. kiviaineksen kysynnän ja vuodenajan mukaan. 3.7 Toiminta-ajat Alustavan arvion mukaan varsinaista aktiivista louhinta- ja murskaustoimintaa on alueella noin kolme kuukautta vuodessa. Aktiivisena toiminta-aikana louhintapäiviä on arviolta yksi viikossa ja murskausta päivittäin. Kesäkuukausina (kesä-heinäkuu) louhintaa ja murskausta ei suoriteta alueella lainkaan. Kiviaineksen kuljetuksia on ympäri vuoden. 3.8 Jalostustoiminta ja varastointi Louhittu kiviaines murskataan siirrettävässä murskauslaitoksessa, jota tuodaan alueelle urakkaluonteisesti. Kiviaineksen murskauksessa pienennetään suuresta ja epätasaisen kokoisesta lähtömateriaalista määrätyn seulan läpäisevää tuotetta, jonka maksimiraekoko ja raekokojakautuma ovat määrätyt. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastosta. Ylisuuret lohkareet rikotaan ennen murskausta iskuvasaralla. Murskauslaitos sijoitetaan siten, että siitä kantautuu melua mahdollisimman vähän ympäröivään maastoon. Koska alueella toimitaan kallion sisällä, on toiminnan aikana murskauslaitoksen ympärillä melua vaimentavat kallioseinämät. Murskaukseen liittyvät yksityiskohdat ja laitoksen sijaintipaikat käsitellään toiminnalle haettavassa ympäristölupahakemuksessa. Louhe (raaka-aine) sekä murskattu ja seulottu kalliokiviaines välivarastoidaan eri raefraktioita sisältäviin varastokasoihin pääosin ottoalueen sisällä. Alkuvaiheessa perustetaan varastoalue aloituskohdan läheisyyteen itäisen osaalueen lounaisosassa. Myöhemmin varastokasoja muodostuu louhitulle poh-
15 jalle toiminnan edettyä. Varastokasojen korkeudet vaihtelevat, ollen korkeudeltaan pääsääntöisesti 4 8 m. 4. Jälkihoitotoimenpiteet 4.1 Jälkihoidon tavoitteet Koska koko suunnittelualue on yleiskaavassa merkitty merkinnällä PT (yritystoimintojen alue), alueen pohjatasoa ei ole tämän hetken tiedon mukaan tarpeen maisemoida tai istuttaa puuntaimilla toiminnan loputtua, vaan louhitut alueet jätetään avoimiksi kentiksi. Pääasialliset toimenpiteet toiminnan loputtua on alueen siistiminen ja louhosten reuna-alueiden luiskien rakentaminen. Kaikki ottotoimintaan liittyvät laitteet, työkoneet, työmaaparakit ynnä muu ylimääräinen tavara poistetaan. Varikkoalue puretaan ja varmistetaan, ettei haitta-aineita ole valunut maaperään. Mahdollinen ylijäämäkiviaines kuljetetaan pois tai sijoitetaan alueelle maiseman kannalta sopivaan kohtaan reunaalueilla. Mikäli jostain syystä alueelle, tai osalle sitä, ei myöhemmässä vaiheessa tule rakennuskäyttöä, tarkennetaan maisemointisuunnitelma myöhemmin. Tällöin alueen pohjatasoa metsitetään ottoalueiden yleisten jälkihoito-ohjeiden mukaisesti. 4.2 Reunaluiskien rakentaminen ja istutukset Ottoalueiden reuna-alueilla muodostuu lopputilanteessa korkeuseroja louhintatason ja ympäröivän maanpinnan välillä suunnitelmapiirustuksen S2 osoittamilla paikoilla. Näillä kohdin louhinta suoritetaan porrastettuna ja porrastukset tasoitetaan maakerroksilla tai kiviaineksella (kuva 6). Vaihtoehtoisesti louhinta suoritetaan reuna-alueilla pystysuorina kallioleikkauksina, varsinkin niillä kohdin missä korkeusero on pieni, ja reuna-alue loivennetaan kiviaineksella tai aiemmin alueelta poistetuilla pintamailla. Luiskien ylä- ja alapäät pyöristetään. Rakennettavien reunaluiskien luiskakaltevuus on 1:2 1:2,5. Tällöin luiskan pituudeksi muodostuu enimmillään noin 20 25 m. Luiskiin levitettävä materiaali tulee olla moreenia tai kitkamaata; liejua tai muuta liian hienorakeista ja vesipitoista materiaalia ei voida luiskiin sijoittaa. Pintakerrokseen levitetään mahdollisuuksien mukaan humusmaata, joka on parhaiten soveltuvaa kasvualustaksi. Kasvualusta on paksuudeltaan vähintään 30 cm. Rakennettuihin luiskiin voidaan istuttaa puustoa tai muuta kasvillisuutta, kuten esimerkiksi heinä- ja varpuskasveja tai erilaisia pensaita. Istutuksista voidaan sopia myöhemmässä vaiheessa kunnan edustajien kanssa, jotta alueesta maisemallisesti saadaan alueen jälkikäytön tavoitteiden mukainen.
16 5. Arvio ympäristövaikutuksista ja toimenpiteet vaikutusten lieventämiseksi 5.1 Pohja- ja pintavesi Koska ottoalueilla pintamaakerrokset ovat ohuet, varsinaista maaperän pohjavettä ottoalueilla ei juuri esiinny. Kallion raoissa ja ruhjeissa esiintyy kuitenkin ns. kalliopohjavettä. Läntinen osa-alue kohoaa kokonaan ympäröiviä alueita korkeammalle, eikä ottotoiminnalla siten ole vaikutuksia ottoalueen tai ympäröivien alueiden kalliopohjaveteen. Louhintataso on ympäröivien alueiden yläpuolella. Alueen läpi kulkee heikkousvyöhyke, mutta näillä kohdin louhintasyvyys on vain muutamia metrejä, eikä sillä ole vaikutusta heikkousvyöhykkeessä mahdollisesti liikkuvaan kalliopohjaveteen. Itäisellä osa-alueen itäosassa louhintataso on alempana kuin ympäröivä maanpinta ja on mahdollista, että jonkin verran vettä kallioraoista tihkuu louhokseen, mikäli kallio on rikkonaista. Alueella oleva heikkousvyöhyke (ks. luku 2.1) näyttää kuitenkin sijoittuvan hieman ottoalueen ulkopuolella. Itäisen osa-alueen länsiosassa ei kuitenkaan ole havaittu lähteitä, joissa kalliopohjavesi purkaantuisi suoalueelle. Alueen kalliopohjaveden tasosta ei ole tutkittua tietoa tässä vaiheessa. Pohjaveden tasoa on mahdollista tarkkailla ja seurata ennen toimintaa asentamalla tarvittaessa kalliopohjaveden havaintoputki itäisen osa-alueen itäosaan. Itäpuolella olevan asutuksen mahdolliset kaivot tullaan kartoittamaan ennen toiminnan aloittamista ja niitä tarkkaillaan toiminnan aikana säännöllisesti. Mahdolliset kaivot sijaitsevat lähimmillään noin 300 m etäisyydellä ottoalueesta. Suunnittelualueen keskiosassa sijaitsevaan Malmmosseniin tai pohjoispuolella sijaitsevaan Stormosseniin louhinnalla ei ole vaikutusta. Suo-alueet on louhinta-tason alapuolella, joten niiden kuivumista ei voi tapahtua. Sen sijaan suolle ohjautuu louhinnan myötä jonkin verran enemmän pintavesiä nykytilanteeseen verrattuna (ks. luku 2.6.1), mutta lisäys on suhteellisen vähäistä.
17 Räjäytysaineiden sisältämiä nitraattiyhdistelmiä vapautuu louhinnan yhteydessä ympäristöön aina jonkin verran. Aineet johtuvat pintavesien mukana Stormosseniin ja siitä edelleen ojastoihin. Oikealla ja ammattitaitoisella panostuksella ympäristöön vapautuvat pitoisuudet ovat yleensä varsin pieniä. Räjähdysaineen räjähtämättä jääminen johtuu useimmiten huolimattomasta panostuksesta tai liian kosteasta räjähdysaineesta. Louhinta saattaa näkyä pintavedessä kohonneina nitraattipitoisuuksina. Yleensä nitraattipitoisuudet kohoavat kuitenkin suhteellisen vähän louhinta-alueiden ympäristön vesistöissä. Muita vaikutuksia pintavesiin alueen normaalista toiminnasta ei aiheudu. Rakennettavalla selkeytysaltaalla varmistetaan, ettei poisjohdettavissa vesissä ole öljyjä tai liikaa hienoainesta. 5.2 Melu, pöly ja tärinä Melua syntyy kiviaineksen louhimisesta, murskauksesta, kuormauksesta sekä työmaa- ja kuljetusliikenteestä. Jalostustoiminta tapahtuu pääasiassa kallion sisällä, jolloin ympäröivät kallioseinämät vaimentavat melun kantautumisen ympäristöön. Esimerkiksi itäisellä osa-alueella toimittaessa murskauslaitoksen edessä on koko ajan vähintään kymmenen metriä korkea kallioseinämä, joka vähentää melun kantautumista asutukseen päin. Porausta tehdään kuitenkin osittain kallion päältä, jolloin korkeataajuuksinen melu kuitenkin saattaa kantautua herkemmin ympäristöön. Alueen ympärille pintamaista rakennettavat suojavallit kuitenkin tässäkin tilanteessa vähentävät melun kantautumista asutuksen suuntaan. Alueen toimintoihin liittyen on tehty erillinen melumallinnus vuonna 2013. Mallinnuksessa on huomioitu myös Destian ja Lemminkäisen ottoalueiden sekä tämän suunnitelman mukaisen ottoalueen yhteisvaikutukset. Suunnitelluilla meluntorjuntatoimenpiteillä melun ohjearvot eivät ylity häiriintyvissä kohteissa. Melumallinnusta on vielä päivitetty kesällä 2015, jossa on lisäksi huomioitu ampumaradan ja junarata-/ tieliikennemelun sekä murskaustoimintojen yhteismeluvaikutukset. Tärinäherkät laitteet ja rakennelmat tullaan selvittämään louhinnan riskikartoituksen yhteydessä, joka tehdään ennen louhinnan aloittamista. Riskikartoituksen toimenpiteisiin kuuluu mm. kiinteistöjen katselmustarpeen selvittäminen, räjäytyksissä syntyvien tärinöiden johtuvuuden selvittämistarpeen kartoitus sekä sopivien räjähdysainemäärien käytön varmistaminen. Riskikartoituksen perusteella voidaan louhintoja suunnitella siten, että ympäristöhaitat (tärinä ja melu) jäävät mahdollisimman pieniksi. Tärinähaittoja voidaan vähentää mm. optimaalisella ominaispanostuksella. Pölyn leviämistä voidaan tarvittaessa vähentää mm. kastelulla. Nykyaikaisia murskauslaitoksia käyttämällä pölyäminen voidaan torjuta suhteellisen tehokkaasti. Myös porauskalusto voidaan varustaa pölynkerättimillä. Tarpeen mukaan myös työmaateitä voidaan kastella pölyämisen ehkäisemiseksi. Kasteluvetenä voidaan käyttää selkeytysaltaaseen kerääntyvää vettä, tai vettä voidaan tuoda alueelle säiliöautossa. 5.3 Luonto ja maisema Ottotoiminnan myötä alueen paikallinen maisemakuva muuttuu kun kalliota louhitaan. Riippuen katselusuunnasta maisemakuva saattaa muuttua jonkin verran myös kaukomaisemassa. Esimerkiksi pohjoisesta katsottuna maisema muuttuu, mutta toisaalta suoalueella kasvava puusto, jota jätetään paikoilleen, vähentää merkittävästi näkyvyyttä kauemmaksi. Louhittavaa aluetta ei
18 voida luokitella kauniiksi maisemakokonaisuudeksi, vaan alue on tavanomaista kalliomaisemaa (kuva 7). Tehdyn luontoselvityksen mukaan suunnittelualueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Uhanalaisia lajeja ei ole suunnitelluilla louhinta-alueilla tavattu. Luontovaikutuksia lievennetään mm. säilyttämällä louhinta-alueiden ympärillä olevaa kasvillisuutta ja puustoa. Ottotoiminnan vaikutuksia suon vesi- ja ravinnetasapainoon voidaan ehkäistä kallistuksin ja rajoittamalla louhintataso suontasoa korkeammalle. Tehdyissä lisäselvityksissä (liito-orava-selvitys, linnusto- ja perhosselvitys) ei ole todettu suojeltuja lajeja ottamisalueella. 6. Vaikutusten seuranta 6.1 Pohja- ja pintaveden tarkkailu Pintavesiä tarkkaillaan suunnittelualueen pohjoisosassa suoalueella soveltuvassa ojassa tai kosteikossa/painanteessa. Näytteenottopiste määritetään ensimmäisen näytteenottokerran yhteydessä. Kaikki alueelle kerääntyvät vedet ohjautuvat pohjoiseen, joten pohjoispuolella saadaan toiminnan vaikutukset pintavesiin parhaiten selvitettyä. Näyte otetaan kerran vuodessa lokakuussa. Pintavesinäytteestä analysoidaan seuraavat parametrit: - sameus - kiintoaine - ph - sähkönjohtavuus - happipitoisuus - CODMn - kokonaistyppi - nitraattityppi - nitriittityppi - kloridi
19 - öljyhiilivetyjakeet Pohjavesiputki ehdotetaan asennettavaksi ennen toiminnan aloittamista itäisen osa-alueen pohjoisosaan suoalueen reunalle. Alueen pohjoispuolelta saadaan parhaiten tarkkailtua vaikutuksettomuutta suoalueen vesitasapainoon sekä pohjaveden laatua. Koska putki sijoittuisi tukitoiminta-alueen (varikkoalueen) alapuolella sen läheisyydessä, saadaan putkiseurannalla myös varmistettua, ettei tukitoiminta-alueelta ohjaudu haitallisia aineita suoalueelle. Toiminnalla ei katsota olevan vaikutuksia porakaivoihin, joten hakijan käsityksen mukaan niiden laajamittaiselle kartoittamiselle ei ole tarvetta. Lähimmät kaivot Tervamiiluntiellä voidaan kuitenkin tarvittaessa kartoittaa ja ottaa pohjaveden laatuseurantaan mukaan. Pohjavesiputkesta mitataan pohjaveden pinta kahdesti vuodessa huhtikuussa ja lokakuussa. Pohjaveden laatu analysoidaan lokakuussa otettavista näytteistä. Joka kolmas vuosi tehdään laaja analyysi ja välivuosina suppea analyysi. Laaja analyysivalikoima on seuraava: - haju, maku ja ulkonäkö - lämpötila - väriluku - sameus - ph - sähkönjohtavuus - happipitoisuus - CODMn - kloridi - sulfaatti - kokonaistyppi - nitraattityppi - nitriittityppi - mangaani - rauta - öljyhiilivetyjakeet (C10-C20, C21-C40 ja C10-C40) Suppea analyysivalikoima on seuraava: - haju, maku ja ulkonäkö - lämpötila - sameus - ph - sähkönjohtavuus - happipitoisuus - CODMn - kokonaistyppi - nitraattityppi - nitriittityppi 6.2 Melutarkkailu Maa-aineslupa-asiassa ei käsitellä murskausta. Meluntorjuntaa ja toiminnan päästöjen vaikutuksia käsitellään ympäristölupa-asiassa. Seuraavassa on kui-
20 tenkin tiedoksi esitetty meluntarkkailuohjelma. Melua esitetään mitattavaksi ottamisalueen ympäristössä lähimpien asuintalojen piha-alueilla kahdessa mittauspisteessä. Esitettyjen mittauspisteiden sijainti on esitetty kuvassa 8. Mittauspisteet on valittu karttatarkastelun sekä alueen kiviaineksen ottohankkeista laaditun melumallinnuksen tulosten perusteella siten, että esitetyt pisteet ovat mallinnuksen perusteella eniten melulle altistuvia kohteita. Esitetyt pisteet ovat myös hankealuetta lähimpänä sijaitsevia asuinkiinteistöjä (yksi itäpuolella ja toinen pohjoispuolella). Mittauspisteiden sijainti tarkennetaan mittauskäynnin alussa, kun murskausmelun kuuluminen ja ympäristön taustaäänet havainnoidaan paikan päällä. Mittaukset tehdään soveltaen ympäristömelun mittausohjetta (Ympäristöministeriön julkaisu 1/1995). Mittaus tehdään yhdellä mittauskerralla, kun kallion poraus, rikotus ja murskaus ovat käynnissä. Mittausjakso kestää yhtäjaksoisesti 1-3 tuntia/mittauspiste, riippuen melun kuulumisesta sekä alueen yleisestä taustamelusta. Mittaus toteutetaan valvottuna eli mittaaja havainnoi melua koko mittausjakson ajan. Havaintojen perusteella mittaustuloksista pyritään poistamaan mittaukseen kuulumattomien häiriöäänten vaikutus. Mittaukset pyritään ajoittamaan siten, että tuulen suunta on ±45 sektorissa murskausalueelta mittauspisteiden suuntaan. Mittaukset voidaan tehdä myös tuulen ollessa tyyntä. Koska mittauspisteet sijaitsevat eri puolilla louhintaaluetta, kaikissa mittaus-pisteissä ei todennäköisesti päästä mittausohjeen vaatimusten mukaisiin tuuliolosuhteisiin. Raportointia varten mittauksen aikaiset sääolosuhteet (mm. tuulen suunta ja nopeus sekä ilman lämpötila) tallennetaan mittauskohteen läheisyyteen sijoitettavalla siirrettävällä sääasemalla tai hankitaan lähimmästä olemassa olevasta sääasemasta (esim. tiesääasema tai vastaava). Mittauksissa käytetään integroivaa tarkkuusluokan 1 vaatimukset täyttävää ääni-tasomittaria. Mittauksen ajalta tallennetaan 1 sekunnin perättäisiä ekvivalenttimelu-tasoja mittarin muistiin. Melumittaus ehdotetaan tehtäväksi kertaluonteisena yhden päivän aikana noin kuukauden kuluessa siitä kun murskaustoiminta alueella on alkanut. Mittaus voidaan tarvittaessa uusia kun toiminta on siirtynyt läntiselle osaalueelle.
21 6.3 Muu tarkkailu Pölyä tarkkaillaan aistinvaraisesti. Toiminnan päästöjen vaikutuksia käsitellään ympäristölupa-asiassa 7. Yhteenveto Suunnitelman mukainen maa-ainesten ottoalue sijaitsee Kirkkonummen kunnassa, Överbyn kylässä, kiinteistöllä Överby Skog RN:o 257-496-5-263. Alue sijoittuu Isonsuontien länsipuolelle ja junaradan (Helsinki-Turku) pohjoispuolelle. Suunnittelualueen pinta-ala on 33,1 ha. Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolelle kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot (mm. pintamaiden ja murskeen varastointialueet) sijoittuvat, on pinta-alaltaan 18,8 ha. Varsinaiset louhinta-alueet koostuvat kahdesta toisistaan erillään olevista osa-alueista, joista käytetään nimitystä itäinen osa-alue (4,3 ha) ja läntinen osa-alue (8,0 ha). Yhteensä siis varsinainen maa-ainesten ottoalue (louhinta-alue) on pinta-alaltaan 12,3 ha. Suunnittelualue on Kirkkonummen vahvistetussa yleiskaavassa 2020 merkitty yritystoiminnan alueeksi ja maa-ainesten ottotoiminta on alueen esirakentamista tuleville toiminnoille. Suunnittelualueella maanpinta vaihtelee nykytilassa tasovälillä +22 +44 siten, että korkeimmat kohdat sijaitsevat louhittavien
22 alueiden keskiosissa ja maanpinta laskee kohti ottoalueiden keskellä olevaa suoaluetta (Malmmossen). Vallitseva metsätyyppi on tehdyn luontoselvityksen mukaan mustikkatyypin (MT) tuore kangas. Suunnittelualueen kalliot ja metsät ovat luontoarvoiltaan ja kasvilajistoltaan tavanomaisia. Ottoalueelta louhitaan kalliota yhteensä 685 000 m3ktr, josta 280 000 m3ktr on itäisellä osa-alueella ja 405 000 m3ktr läntisellä osa-alueella. Toiminta on vaiheistettu kahteen vaiheeseen siten, että vaiheessa 1 toiminta aloitetaan itäisen osa-alueen lounaisosaan, josta louhinta etenee koilliseen ja pohjoiseen. Vaiheessa 2 toiminta siirtyy läntisen osa-alueen eteläosaan, jossa louhinta etenee länteen. Louhintataso vaihtelee tasovälillä +24 +29 siten, että taso laskee kohti suoaluetta, joka sijaitsee osa-alueiden välissä. Reuna-alueilla louhintaa tehdään porrastetusti tai niihin läjitetään pintamaita/ylijäämäkiviaineksia siten että lopputilanteen reunaluiskat ovat kaltevuudeltaan 1:2 1:2,5. Muutoin alueen pohjatasoa jätetään avoimeksi kentäksi, sillä aluetta tullaan myöhemmin rakentamaan yleiskaavan mukaista toimintaa. HAKEMUKSEN LIITTEET Liite 1. Sijainti- ja maastokartta Liite 2.1 Kiinteistörekisterikartta Liite 2.2 Kiinteistöjen omistajat Liite 2.3 Lainhuudot Liite 3 Suojelu- ja pohjavesialuekartta Liite 4 Luontoselvitys (Ramboll 14.8.2009) Liite 5 Kaavaotteet Liite 6 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma lomake Liite 7 Liito-oravaselvitys (Ramboll 16.6.2014) Liite 8 Linnusto- ja perhosselvitys (Ramboll 20.8.2015) PIIRUSTUKSET, tarkennettu 18.1.2016 S1B Nykytilanne 1:2000 S2B Lopputilanne 1:2000 S3B-S5B Leikkauspiirustukset 1:1000/1:500 1:500 / 1:500 Lupaviranomaisen merkintä Lupaviranomaisella on ollut käytössä myös seuraavat selvitykset: Täydennysselvitys (Ramboll, 9.1.2012) Meluselvitys, Vuohimäki-Överby Kiviaineksenottohankkeet (Ramboll, 5.2.2013) Täydentävät selvitykset ja seurantaohjelma maa-aines- ja ympäristölupahakemukseen (Ramboll, 7.10.2014) Meluselvityksen 5.2.2013 täydennys (Ramboll, 28.8.2015) Hakemuksen hankkeeseen ja alueen muihin toimintoihin liittyvä YVA tarveharkinta Uudenmaan ELY-keskus on antanut päätöksensä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA)- tarpeesta 3.5.2011. Päätöksen mukaan hankkeeseen ei tarvinnut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. KHO päätöksellä 20.5.2014 hankkeeseen ei ollut tullut soveltaa YVA -menettelyä.
23 Uudenmaan ELY -keskus teki YVA -menettelyn tarpeesta yksityishenkilön vireillepanosta uuden päätöksen 18.11.2015 ja edelleen katsoi, että YVA -menettelyyn ei ole perusteita. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksen vireilläolosta on tiedostettu kuuluttamalla Kirkkonummen ja Siuntion kunnan ilmoitustauluilla sekä Kirkkonummen kunnan internetsivuilla 21.9-21.10.2015. Toiminta-alueen ympäristöä on tiedotettu erityistiedoksiantona lähettämällä 16.9.2015 kuulutus kirjeenä kiinteistönomistajien kotiosoitteeseen, jos osoite on ollut saatavilla. Kuulutus on julkaistu suomeksi Kirkkonummen Sanomat paikallislehdessä 20.9.2015 sekä ruotsiksi Västra Nyland -paikallislehdessä 19.9.2015. Hakemusasiakirjat ovat olleet nähtävillä Kirkkonummen kunnan palvelupisteessä kuulutusajan 21.9.- 21.10.2015. Hakemusasiakirjat on toimitettu sähköisesti 7.9.2015 Siuntion kuntaan. Lausunnot Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Uudenmaan ELY keskukselta, Liikennevirastolta, Kirkkonummen kunnan terveydensuojeluviranomaiselta (Espoon seudun ympäristöterveys), Siuntion kunnalta, Siuntion kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta ja Kirkkonummen kunnan kaavoitukselta ja maankäytöltä. Lausunnonantoaika 4.9.-4.11.2015. Liikennevirasto on lausunut 8.9.2015 saapuneessa lausunnossaan, että louhinnassa on noudatettava Liikenneviraston louhintaohjetta 23/2013, louhinnassa on huomioitava sähköratarakenteiden ja radan rakenteiden suojaus, hakijan on huolehdittava siitä, ettei maa-ainesten otossa ja kuljetuksissa hienoaines leviä radan sähkörakenteisiin tai päällysrakenteeseen sekä alueen vesiä ei saa johtaa radan sivuojaan. Kirkkonummen kaavoitus- ja liikennejärjestelmäpalveluiden 2.10.2015 päivätyssä lausunnossa esitetään huomioimaan eläinten pohjois-eteläsuuntaisen liikkumisyhteyden turvaaminen toimintaalueiden länsipuolella. Siuntion kunnan ympäristö- ja rakennuslautakunta Siuntion kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena lausuu 13.10.2015 toimitetussa lausunnossaan (kokous 6.10.2015), että lupahakemusten käsittelyssä tulisi kiinnittää huomiota erityisesti alueeseen, joka jää haettavien louhimojen ja Siuntion kunnan puolella Pikkalassa toimivan louhimon väliin. Kyseiselle alueelle melu ja tärinä tulisivat kohdistumaan kahdelta suunnalta, joten yhteisvaikutukset on huomioitava ja selvitettävä. Siuntion Pikkalan louhoksen räjäytystöiden aiheuttama melu ja erityisesti tärinä on koettu haitallisena jopa 2 km etäisyydellä. Lähimpiin taloihin (n. 1 km säteellä toiminnasta) on asennettava melu- ja tärinämittauslaitteistot räjäytysten ajaksi. Pikkalan louhimon maa-ainesluvan lupaehtojen mukaan kesä- ja heinäkuun aikana saa toteuttaa vain lastaus- ja kuljetustoimintaa. Sama määräys olisi syytä asettaa myös suunnitelluille louhimolle. Jos näin ei tehdä, ainakin räjäytysten osalta niiden pitkälle kantaman melu- ja tärinävaikutuksen takia Pikkalan louhimon kesäaikainen toimintarajoitus menettää merkityksensä. Lisäksi luvissa tulee antaa seuraavat määräykset: - Räjäytys- ja rikotustöiden ajankohdasta on ilmoitettava alueen asukkaille etukäteen. Niitä saa suorittaa vain klo 8.00-16.00 välisenä aikana. Räjäytyssuunnitelmat on toimitettava ympäristöviranomaiselle. - Kilometrin säteellä räjäytyspaikoista on suoritettava rakennusten katselmus, asennettava melu- ja tärinämittauslaitteistot räjäytysten ajaksi sekä tutkittava talousvesikaivojen radonpitoisuudet - Ennen toiminnan aloittamista asukkaille on järjestettävä tiedotustilaisuus