SELVITYSTYÖN TAUSTA Vuoden 2006 aikana valmistui työryhmätyönä Ulvilan vanhustenhuollon kehittämisohjelma vuosille 2006 2016. Työryhmän esitys hyväksyttiin sekä sosiaali- että terveyslautakunnissa, mutta sen hallitus- ja valtuustokäsittelyä päätettiin lykätä sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisprosessiin ja johtavan viranhaltijan valintan liittyen. Työryhmän esitys piti sisällään mm. pitkäaikaishoitoa antavan vanhainkoti Kanervakodon peruskorjauksen. Peruskorjaussuunnitelmaan liittyvä tarveselvitys on ladittu viranhaltijatyönä vuonna 2006. Siihen palataan myöhemmin tässä tarveselvitysasiakirjassa. Lyhyesti sanottuna kyse on suunnitelmasta, jossa rakennuksen yläkerta on varattu pitkäaikaislaitoshoitoon (18 paikkaa) ja alakerta lyhytaikaisosastoksi (15 paikkaa). Työryhmän esitys piti sisällään lisäksi terveyskeskuksen yhteyteen rakennettavan 40 paikkaisen hoivaosaston, jossa dementiasta aiheutuvat tarpeet olisi huomioitu. Kevään 2007 aikana uusi sosiaali- ja terveysjohtaja yhdessä perustetun sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmän kanssa otti kaupunginhallituksen toimeksiannosta kantaa hyväksymistä vaille olevaan kehittämisohjelmaan. Kannanottoa edelsi aiheen käsittely toistuvasti perustetun sosiaali- ja terveystoimen johtoryhmän kokouksissa ja henkilöstön kanssa käydyt keskustelut ja haastattelut. Käytyjen keskustelujen pohjalta kannanotossa kyseenalaistettiin 40 paikkaisen hoivaosaston rakentaminen. Näin siksi, että palvelujärjestelmä oli todettu jo valmiiksi laitosvaltaiseksi. Lisäksi kasvavassa määrin alkaa olla näyttöjä vaihtoehtoisista ja ennen kaikkea sekä yksilön kannalta että yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisemmista ratkaisutavoista. Viranhaltijaesittelyssä tuotiin esiin, että hoivaosastojen eli laitosten, olivatpa ne miten kodinomaisa tahansa, rakentamisen aika on ohi. Kaupunginhallituksen käsittelyssä ja valtuuston vahvistamana hoivaosasto sanasta luovuttiin ja tilalle tuli maininta 40 paikkaisen asumisyksikön rakentamisen. Muut tunnusmerkit pysyivät entisinä, eli kodinomaisuus, terveyskeskuksen läheisyys ja dementiatarpeiden huomioiminen. Tästä lähtökohdasta käsin kayupunginhallitus on edellyttänyt terveystoimelta asumisyksikön hankesuunnitelman laatimista kaupunginhallituksen 18.6.2007 pidettävään kokoukseen. TILAHANKKEIDEN TARVESELVITYSMALLI Karhukuntien julkaisuna on valmistunut Tilahankkeiden tarveselvitysmalli (Karhukuntien julkaisuja 5/ 2005). Kyseinen Tilahankkeiden tarveselvitysmalli on kaupunginhallituksen hyväksymänä päätetty käyttöönotettavaksi myös Ulvilassa. Tarveselvitysmalli on ollut osa Karhukuntien teknisen ryhmän hanketta, jossa on pyritty kehittämään tilaajaosaamista kunnallisissa tilahankkeissa. (Tilahankkeiden tarveselvitysmalli, Koppelomäki M. Karhukuntien julkaisuja 5/ 2005). 1
Tilahankkeiden tarveselvitysmallin mukainen menettely alkaa tarveselvityksen tekemisellä. Tarveselvityksen tekeminen puolestaa edellyttää laajaa työpanosta sekä tekniseltä toimelta että tässä tapauksessa ns. käyttäjähallintokunnalta eli terveystoimelta. Annetulla aikataululla (18.6.07) tarveselvityksen tekeminen täydellisesti ohjeen mukaisella tavalla ei ole ollut mahdollista. Teknisen toimen käynnissä olevat mittavat urakat ja sosiaali- ja terveystoimen muutosprosessin tärkeä käynnistämisvaihe ovat vaikeuttaneet valmistelua. Toisaalta sosiaali- ja terveystoimen osalta on todettava, että asioiden yhtäaikainen valmistelu on ollut näköaloja avartavaa. Tarveselvitysvaihe, sitten kun se saadaan kokonaan loppuunsaatetuksi, päättyy hankepäätöksen valmisteluun. Hankepäätöksen valmistelu on terveystoimen ja teknisen toimen yhteistyönä suoritettava vaihe. Hankepäätöstä valmisteltaessa käsitellään kaikki toteuttamiskelpoiset tilahankintavaihtoehdot. Vasta tästä valmistelusta on mahdollista tehdä varsinainen hankepäätös. Mikäli päätös on myönteinen, toimii laadittu tarveselvitys hankesuunnittelun suunnitteluohjeena. Hankesuunnitteluvaiheen päättää investointipäätös. TILAHANKKEISTA OPITTUA Tähän lukuun on ensin koottu joukko lyhyempiä otteita edellä mainitusta Karhukuntien julkaisusta. Poimitut asiat ovat merkittäviä valmistelua ohjaavia seikkoja. Alleviivatut seikat erittäin tärkeitä huomioida. Kun todetaan, että tilahanke on välttämätön hallintokunnan toiminnan kehittämiseksi, laatii käyttäjähallintokunta tarveselvityksen teknisen toimen avustamana. Siinä käyttäjähallintokunnan tehtävänä on analysoida ja suunnitella toimintaansa siten, että se vastaa myös tulevaisuuden kehitysennusteita. Käyttäjien (terveystoimi) on päätettävä minkälaisen fyysisen tuotteen he haluavat ja sen lisäksi heidän on päätettävä se, minkälaista palvelua toimitila tuottaa. Tilahankkeen tarveselvitys on selkeästi erotettava suunnitteluvaiheesta. Useat suunnittelijat rakastavat erilaisten luonnosten piirtämistä. Luonnokset voivat kuitenkin vakavasti haitata onnistuneen rakennuksen valmistumista. Käyttäjällä on suurin vastuu olla luova ohjelmointivaiheessa, koska hän on vastuussa toiminnallisesta lopputuloksesta. Kunnallisessa toimintaympäristössä käyttäjähallintokunta edustaa tilojen tulevaa käyttäjää ja siksi sen tehtävänä on selvittää palvelutarpeiden muutokset ja niitä vastaavat tilatarpeet. Mitkä organisation toiminnat ovat kannattavia ja mitä kannattaisi kehittää, sekä saadaan tietoa mistä toiminnoista kannattaisi luopua. Tarveselvitys käsittelee strategioita, toimintoja ja resurssien allokointia 2
Tilasuunnittelun vaiheet (Pennanen 2004) 1)information kerääminen, 2)haastatteluiden tekeminen 3)tarvittavista toiminnoista pättäminen 4) toimintoja vastaavien tilojen suunnittelu sekä kustannusarvioiden laatiminen 32 % tilahankkeen virhekustanuksista johtuu hankkeen alkuvaiheen päätöksistä Mitä ennemmän aikaa ja voimavaroja käytetään projektin alkuvaihessa tarpeiden määrittelyyn, sitä kivuttomammin projeksti jatkossa etenee. Tarvesuunnitteluvaiheen ongelmana on riittämätön esisuunnittelu (Hirvensalo 1990) Tilahankkeiden suunnittelua ei tarpeeksi nivelletä osaksi organisaation tilojen suunnittelua, eikä tuotteiden ja toimintojen suunnittelua (Piirainen 1996) Asiakastarpeiden määrittelyprosessin hallinta on erittäin tärkeää, ja sillä voidaan vaikuttaa erittäin paljon tilahankkeen kustannusten muodostumiseen (Tanhuanpää & Lahdenperä 1996) Tilojen on oltava myös ratkaisuiltaan monikäyttöisiä ja muuntojoustavia. Vaatimuksien määrittämisessä keskitytään nykyään yhä enemmän laadullisiin tekijöihin, käyttötalouteen sekä muihin elinkariominaisuuksiin. Tilahankkeen ohjelmointi on heuristinen (oivaltamaan johtava, yrityksen ja erehdyksen kautta etenevä) eikä algoritmi (vaikeittainen ratkaisu- tai matemaattinen menetelmä) Lopullinen päätös syntyy oppimisen, ymmärtämisen, informaation prosessoinnin, arvioinnin ja ongelman ja sen olosuhteiden määrittelyn kautta. Lopuksi vielä kaksi pidempää lainausta julkaisusta. Kohdat sopivat hyvin kuvaamaan myös vanhusten asumisyksikkö-asiaan liittyvää tähän astista valmistelua ja käsittelyä. Kursiivilla olevat kommentit ovat kirjoittajan kommentteja. Päätöksentekoprosessi alkaa päätöksentekoa edeltävällä vaiheella. Tämä vaihe alkaa konfliktin tunteella, mikä aiheuttaa päätöksentekoa motivoivaa jännitystä, koska se aiheuttaa tyytymättömyyttä ja turhautumista nykyisiin olosuhteisiin (erityisesti Kanervakoto). Päätöksentekoa edeltävän konfliktin pääasiallisena lähteenä on sopivien vaihtoehtojen puuttuminen, erityisesti idealisen vaihtoehdon sopimattomuus ( taloudellisesti kestämätön). Päätöksentekijä (viranhaltija ja/tai luottamushenkilö) etsii tärkeimmät kriteerit ja arvioi eri vaihtoehdot niiden kriteerien valossa. Pian havaitaan, että ideaalivaihtoehto ei ole sopiva. Tilahankkeissa konflikteja aiheuttaa se, että käyttäjät haluavat tarpeidensa suurempaa tyydytystä, ja omistajat ovat puolestaanhuolissaan kustannuksista. Käytäntö on lisäksi osoittanut, että tarpeita ja toiveita on aina enemmän, kuin on mahdollista realistisesti toteuttaa. Ideaalivaihtoehdon toteuttaminen olisi yksinkertaisesti liian kallista. Asiakas usein halua enemmän kuin mihin hänellä on varaa. Toimitilasuunnittelussa on useita määrittelyjä ja toiveita, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Ristiriita on suuri, jos määrittelyt ja toiveet yhdistetään ja verrataan olemassa oleviin resursseihin. Tilasuunnittelun tuote ei ole se, että kaikki 3
tavoitteet ja määrittelyt toteutetaan (kodinomainen, inhimillinen, 40 paikkaa, hoivaosasto, asumisyksikkö, terveyskeskuksen vieressä, itseohjautuva vanhus, dementiahoidon erityisvaatimukset, petipaikka, vapaajankeskuksen läheisyys, autoja ja elämää, rauhallisuutta ja estetiikkaa...). Konfliktin havaittuaan päätöksentekijä aloittaa uusien vaihtoehtojen etsinnän, jotka mielellään ovat ideaalivaihtoehdon kaltaisia. Ideaalivaihtoehtokin voi muuttua. Lopulta idealiratkaisun ominaisuudet muuttuvat pysyviksi. Toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon etsiminen jatkuu mutta nyt tarkoituksenmukaisesti kohti idealiratkaisua ( viranhaltijalla; kohti sitä, että pitkäaikaishoidon tarve tyydytetään, mutta resursseja jäisi merkittävästi myös preventiiviseen työhön ja avopalveluihin) Jos ideaaliratkaisusta tulee toteutuskelpoinen, päätöksenteko prosessi loppuu ja konflikti tulee täysin ratkaistuksi. Näin kuitenkin tapahtuu harvoin ja siksi päätöksentekijä kysyy kysymyksen, mikä vaihtoehto laskee konfliktin hyväksyttävälle tasolle. Päätöksentekijä yrittää löytää eri vaihtoehtojen arviointiin mahdollisimman suuria eroja, jotta päätöksenteko on helpompaa. Tiedon kerääminen eri vaihtoehdoista on aluksi objektiivista eli erilaisista tekijöistä ja havannoijasta riippumatonta mutta muuttuu prosessin edetessä subjektiiviseksi eli omakohtaiseksi ja puolueelliseksi. Näin siksi, että päätöksentekijä (viranhaltija tai luottamushenkilö) huomaa, ettei lisäinformaatio muuta vaihtoehtojen paremmuusjärjestystä. Tietoa kerätään tarkoitushakuisesti, osa informaatiosta kuitenkin hylätään tietoisesti tai tietämättä (PARAS-hanke, seudulla tapahtuvat tiloja koskevat rakennemuutokset, SOTE-muutokset). Tilahankkeessa päätöksenteko saattaa muuttua puolueelliseksi tilahankintavaihtoehtojen yhteydessä. Uudisrakennusta pidetään usein oletuksena tilatarpeen tyydyttämiselle. Myös Kuntaliitosta vahvistetaan, Kunnallisten tilahankkeiden yhteydessä tilatarpeen tyydyttämisen ensisijaisena vaihtoehtona pidetään uudisrakennusta. Päätöksentekoa edeltävän vaiheen eli tarveselvittelyn ja hankepäätöksen valmistelun päättyessä voidaan tehdä osittainen päätös. Tämä vaihe sisältää päätöksentekoprosessin ohjausta, eli voidan hylätä ilmeisen huonoja vaihtoehtoja, palauttaa jo kerran hylättyjä vaihtoehtoja, tai lisätä ja poistaa päätöksentekokriteereitä. Kun kaikkia vaihtoehtoja verrataan idealiratkaisuun, voidaan vaihtoehdoista poistaa kaikkein epätodennäköisimmät vaihtoehdot ( alunperinkin pitäisi edellyttää useampien tilaratkaisuvaihtoehtojen esiinnostamista, ei ainostaan uuden rakentamista tai vanhan korjaamista). Jos mahdollisia vaihtoehtoja karsitaan, silloin saatta käydä niin, että idealivaihtoehtokin on liian kaukainen ja siksi ideaalivaihtoehtoa tuodaan lähemmäksi toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ( rakennetaan vain vähän janostetaan olemassaolevan toiminnan tehokkuusastetta tai rakennetaan vain sellaista, mitä ei krta kaikkiaan muutoin saada hankituksi). Kun mikä tahansa (osa)päätös tehdään, niin sen seurauksena hylättyjen vaihtoehtojen houkuttelevuutta lasketaan ja valittujen vaihtoehtojen paremmuutta korostetaan. Mutta heti kun (lopullinen)päätös on tehty, nousevat valitun vaihtoehdon kielteiset asiat ja hylätyn vaihtoehdon positiiviset seikat esiin! 4
1. TARVESELVITYKSEN LÄHTÖTIEDOT Käyttäjän lähtötiedot sisältävät nykytilan kuvauksen, tulevaisuuden määrittelyn ja toimintavaihtoehtojen kartoittamisen. Lähtötietojen kartoittamisen perusteella tarkaistaan se, tarvitaanko muuttuneen tilatarpeen tyydyttämiseksi tilahanketta. 1.1 Terveystoimen hoiva- ja hoito tulosalueen lähtötiedot 1.1.1 Nykytilan kuvaus Asumispalvelujen määrittely Asumispalvelujen tavoitteena on tukea vanhuksen omatoimisuutta ja asumista järjestämällä olosuhteet sellaiseksi, että välitön hoidon tarve vähenee. Asumisyksiköissä asuvat saavat palveluja samalla periaatteella kuin kotona asuvat vanhukset. (Vanhustenhuollon kehittämisohjelma) Palveluasuminen on avo- ja laitoshoidon välimaastoon sijoittuva palvelumuoto. Palveluasuminen on vanhusten itsenäistä asumista, jota tuetaan ulkoa annettavilla palveluilla. Palveluasuntopaikkoja on 44 Ulvilassa. (Vanhustenhuollon kehittämisohjelma) Sosiaali- ja terveystoimen toiminta- ja taloustilaston luokitusmäärityksissä vanhustenhuollon palveluasuminen määritellään seuraavasti: Palveluasuminen tarkoittaa sitä, että asiakkaalla on käytössään sekä pysyvä asunto että siihen kiinteästi liittyvät, jokapäiväistä selviytymistä edistävät palvelut (esimerkiksi kodinhoitopalvelut, henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät palvelut jne.). Asuminen perustuu vuokra-, omistustai muuhun vastaavaan hallintaan. Mukaan kuuluvat sekä palvelutalot että ryhmä- ja pienkodit. Tehostettu palveluasuminen poikkeaa tavallisesta palveluasumisesta siten, että vanhus saa palveluita ympärivuorikautisesti yksikön sisältä. Tehostetun palveluasumisen paikkoja on vuonna 2006 joko omana toimintana tai ostopalveluna yhteensä 30 Ulvilan kaupungissa. Yksityiset palveluntuottajat on kilpailutettu v. 2005. (Vanhustenhuollon kehittämisohjelma) Asumispalvelut Ulvilassa Vanhusten vuokra-asuntoja on yhteensä 106: - Koivukoto B 19 asuntoa (hissitalo ja kotipalvelun tukipiste), - Friitalan vanhustentalo 8 asuntoa (maan tasalla ja kotipalvelun tukipiste, remontin tarve), - Harjunpään vanhustentalo 11 asuntoa (maan tasalla), - Kaasmarkun vanhustentalo 7 asuntoa (maan tasalla ja kotipalvelun tukipiste), - Koivukoto A 16 asuntoa (kerrostalo, ei hissiä, mutta kotipalvelun tukipiste), - Kekinkulman vanhustenasunnot 10 asuntoa (maan tasalla). -Jokipirtin vanhustenasunnot 20 asuntoa (Pappilanlammen palvelukeskus vieressä, samoin terveyskeskus melko lähellä) - Kullaan Vanhustentalo, 15 asuntoa (Kullaan vanhainkoti ja kotipalvelun tukipiste vieressä). (Vanhustenhuollon kehittämisohjelma) 5
Palveluasuntoja / tuettua asumista Ulvilan kaupungilla on Kanervakodon ja Kotolan läheisyydessä sijaitsevassa Mäntykodossa. Mäntykodon asukkaiden palveluista vastaavat Kotolan dementiayksikön hoitajat. Mäntykoto on rivitalo, jossa on viisi asuntoa. Pappilanlammen palvelukeskus on Ulvilan vanhustenhuoltoyhdistyksen omistama avopalvelukeskus, jossa on 31 palveluasuntoa eli 39 asiakaspaikkaa. Palvelukeskus myy sekä keskuksessa että sen ulkopuolella asuville asiakkailleen aterioita, päivätoimintaa sekä sauna- ja pyykkipalvelua. (Vanhustenhuollon kehittämisohjelma) Tehostettua palveluasumista kaupungin omana toimintana tuotetaan Kotolan dementiayksikössä (saneerattu Kanervakodon yhteyteen v. 1997). Kotolassa on kymmenen asuntoa, joissa on yhteensä 12 asukaspaikkaa. Pappilanlammen palvelukeskuksessa on 21 tehostetun palveluasumisen paikkaa. (Vanhustenhuollon kehittämisohjelma) Tehostetun palveluasumisen kilpailutuksessa on hyväksytty seuraavat yksityiset asumispalvelujen tuottajat Pappilanlammen palvelukeskuksen lisäksi: Kuusama-koti Oy (Kokemäki), Pienkoti Tyllintupa Oy (Harjavalta), Hoivapalvelu Sari Huhtinen (Köyliö), Parkanon Rantakoto Ry (Parkano), Hoitokoti Linnanneito (Rauma), Esperi Oy Ab (Helsinki), Mediset Oy / Dementiakoti Iltatuuli (Huittinen), Ruissalosäätiö Saga - seniorikeskus (Rauma), Satalinna-kuntoutus Oy (Harjavalta), Vuollekoti / Vuollekodin kannatusyhdistys Ry (Kokemäki). Näistä Esperi Oy laajentaa toimintaa Ulvilaan käynnistämällä 5/2008 26 paikkaisen tehostetun asumispalveluyksikön. Ulvilan vanhusten asumisen nykytilaa ja asumiseen/hoitoon hakeutumista on kuvattu liitteenä 1. olevassa diasarjassa. Palvelurakenteen ongelmat Terveystoimessa suurimmat ongelmat vuoden 2006 aikana olivat sairaalan täyttyminen pitkäaikaispotilaista ja tästä johtuen Porin kaupunginsairaalan ja Satakunnan keskussairaalan käyttö kasvoi merkittävästi. Porin Kaupunginsairaalassa oli hoitopäiviä 1148. Satakunnan ssairaanhoitopiirille maksettiin siirtoviimemaksuja 72 hoitopäivältä yhteensä 36 660. Summa vastaa käytännössä yhden ammattihenkilön vuosikustannuksia. Suurimman osan vuotta Ulvilan sairaalassa hoidettavista potilaista yli 50 % on ollut potilaita/asukkaista, joille sairaalaympäristö ei ole tarkoituksenmukaisin paikka, mutta joille ei ole muuta jatkohoitopaikkaa järjestynyt. Tästä syystä terveyskeskussairaalatasoista hoitoa vaativia potilaita on jouduttu sijoittamaan Porin kaupunginsairaalaan ja keskussairaalaan. Tästä syystä päädyttiin pakkotilanteessa lisäämään laitospaikkoja entisestään saneeraamalla Kullaankotoon viisi laitospaikkaa. Samankaltainen saneeraus tehtiin Kanervakodolla, jolloin saatin saneeratuksi myös kuusi uutta lyhytaikaista laitospaikkaa. Stakesin selvityksessä (Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistäminen, 2006) tehty laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen mitoitussuositus perustuu ajatukselle, että 75 - vuotta täyttäneistä 90 % asuu kotona ja laitoshoidossa ja tehostetussa palveluasumisessa 6
on yhteensä 10 % ikäluokasta (5 % + 5 %). Väestöennuste perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2004 laskentaan. Selvityksen perusteella Ulvilassa vanhustenhuolto on laitospainotteinen verrattuna valtakunnallisiin suosituksiin ja väestörakenteeseen. Vastaavasti tehostettu palveluasuminen on alimitoitettu. Laitoshoidon paikat Tehostetun palveluasumisen paikat Yhteensä Palvelurakenne 2007 75 42 117 (ei sairaala) (Ulvilassa 32) Suositus 2006 5% + 5% 47 47 94 Suositus 2010 5% + 5% 50 50 100 Suositus 2016 5% + 5% 62 62 124 Taulukko. Laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen paikkojen määrä Ulvilassa vuonna 2006 ja 2007 sekä suositusten mukaiset paikat vuonna 2006, 2010 ja 2016 Suurin yksittäinen laitoshoidon syy on eriasteisten muistihäiriöiden aiheuttama heikentynyt toimintakyky. Suurten ikäluokkien myötä on alkanut ilmaantua uusia merkittäviä toimintakyvyn menettämiseen johtavia uhkatekijöitä, kuten päihdyttävien aineiden aiheuttama aikainen ja suuri avuttomuus ja muut sosiaaliset ongelmat. Vanhustyön asiakkaista noin 80 % on avohuollon asiakkaita, mutta kustannuksista yli puolet kohdistuu laitoshuollon asiakkaisiin. Asiakkaat Viimeisimmät tilastot, jotka antavat käsityksen asiakasmääristä, on esitetty 4/2007 toteutumasuoriteyhteenvedossa, joka on liitteenä. (Liite 2) Jonotilanne Helmikuussa 2007 dementiapaikkaa tai vanhainkotipaikkaa odotti 7 henkilöä ja palveluasuntoon odotti 21 henkilöä. Kesäkuussa 2007 vanhainkotipaikkaa Kanervakotoon tai Kullaakotoon jonottaa yhtensä 12 henkilöä ja tehostettuun palveluasumiseen jonottaa 20 henkilöä. MRSA positiivisia (tiedossa olevia) henkilöitä on Ulvilassa yhteensä 20. Puolet laitoshoidossa (Kanervakodossa 4, Kullaakodossa 3, sairaalassa 3) ja puolet kotona. Kotona asuvista ennakoidaan osan tarvitsevan tulevaisuudessa muun asumisratkaisun esim. eriasteisten muistihäiriöiden takia. Edellisen tavoin hoitotyössä huomioitava bakteeri on ESBL. Tästä povataan uutta MRSA:n tavoin leviävää ongelma. Sen kantajia Ulvilassa on 2. 7
Asiakastyytyväisyys Mittava vanhustyön asiakastyytyväisyyskysely toteutetaan kesän 2007 aikana tehtävään palkatun alan korkeakouluopiskelijan toimesta. Laitoshoidossa olevat tai heidän omaisensa haastatellaan 100 %:sti ja kotipalvelun asiakkaista 50% otetaan mukaan asiakastyytyväisyyskyselyyn. Kesely toteutetaan strukturoidulla hastattelulla. Henkilöstö Kotipalvelussa 32 + 1 työllistetty Kanervakodossa 19 + 1 työllistetty 2 oppisopimusopiskelijaa Kotola/Mäntykoto 5 + 1 työllistetty Kullaakoto 17 Kotisairaanhoito 5 perushoitajaa. 2 sairaanhoitajaa 1 terveydenhoitaja;työpanos jaettu 10:lle sosiaalipalveluohjaajia 4 SAS-yhdyshenkilö 1 fysioterapeutti 1 ( vuoden 2007 loppuun) + muiden työpanos vt. sosiaalisihteeri 1 Osastonhoitajat 1+1/2 sairalan henkilöstöä 19.5 Johtavan hoitajan työpanosta kotisairaanhoidon ja sairaalan osalta noin 50% Toimistohenkilöstö 1 Sosiaalityöntekijän työpanosta Lääkärin työpanosta liki 1 sosiaali- ja terveysjohtajan työpanosta Vanhustyön ammattihenkilöiden eli kelpoisuuden omaavan henkilöstön määrä on nykyisellään riittämätön. Laitoshoidon mitoituksia sairaalassa ja vanhainkodeissa on tarvetta lisätä, mikäli laitospaikkojen määrää ei supisteta nykyisestä. Oman henkilöstön määrän kasvattamiseen vaikuttaa se, tuotetaanko palvelu itse, vai hankitaanko se ostopalveluna. Henkilöstön sijoitteluun puolestaan vaikuttaa se, millaiseksi palvelurakenne uudistetaan.kotihoitopainotteinen linja tarkoittaisi (eläköityminen ensin huomioiden), että osa laitoksissa työskentevistä koulutettaisiin kotihoidon tehtäviin. Joka puolella palvelurakennetta on kriittisesti tarkasteltava tehtävä- ja ammattirakennetta osana sote-muutosprosessia. Sekä laitos- että avohoidossa työskentelevillä on sosiaali- ja terveysdenhuollossa jatkuva lisä- ja täydennyskoulutustarve. Vanhustyössä se on suurin, koska 8
gerontologista erityisosaamista on selvitysten (Kivelä - Stakes 2006) mukaan merkittävästi liian vähän sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöillä. Gerontologisen lääketieteen ( geriatrian ja vanhuspsykiatrian), gerontologisen hoitotyön ja gerontologisen sosiaalityön erityisosaajien vähyys tai puuttuminen paikallisissa ja alueellisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on suuri puute. Puutteellisesti on myös integroitu gerontologinen osaaminen kaikkien muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöiden osaamiseen. Hoidon onnistumisessa on kyse osaamisesta. Osaamista mittaavat nykyisin (Mäkinen 2007) 1. Kuntoutuksen osuus (sis. kuntouttava työote) 2. Dementtiasairauksien hoidon osaaminen 3. Vanhuksen lääkehuollon osaaminen ( erik. lääkärit). Organisaatiorakenne Vanhuspalvelut ovat siirtyneet sosiaalitoimesta 1.1.2007 osaksi hoivan ja hoidon tulosalueetta terveyslautakunnan alaisuuteen. Toimenpide on osa sote muutosta eli sosiaali- ja terveysdenhuollon yhdistämisprosesia Ulvilassa. Palveluprosessit ja sitä kautta organisaatio on päätetty uudistaa siten, että uusi sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus on valmis ja toiminnassa vuoden 2009 alusta lukien. Saman aikaisesti on kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain mukaisesti valmisteltava kyseisten palveluiden järjestäminen nykyistä laajemmalle väestöpohjalle, joka merkitsee myös organisatorisia muutoksia. Uudenlaisella organisoitumisella tavoitellaan mm. ammatillisen osaamisen (moniammatillisen) oikea-aikaista kohdentumista Osaamisen, työmenetelmien uudistamista asiakasprosessien johtamista ja asiakasprosesseissa työskentelemistä perinteisen työpaikka-ajattelun sijaan taloudellista ja ajallista resurssia asiakasrajapintaan tukipalveluiden mekanismejä uudistamalla Yhdenvertaisten palveluiden turvaamista ja haavoittuvuuden poistamista seudullisesti palvelurakennetta uudistamalla Nykyinen toimintatapa nimenomaan asumispalvelujen organisoinnissa on sellainen, että sekä isännöintipalvelu että vanhustyö jakaa vastuuta ja ohjausta vanhusten vuokraasuntojen suhteen. Kotolan ja Mäntykodon asumisyksiköt kuuluvat Kanervakodon lähiesimiehen vastuualueeseen ja Kullaan vanhustentalot Kullaankodon lähiesimiehen vastuualueeseen. Tehostetun palveluasumisen organisointi on myös keskitetty yhdelle sosiaalipalveluohjaajalle. Nykyiset tilat toiminnallisilta ominaisuuksiltaan Kanervakodossa ja Kullaakodossa on riittämättömästi huonetilaneliöitä ja asuinneliöitä asukasta kohden nykyvaatimuksiin nähden. Kanervakodon saneerattuja tiloja ( Kotola ja Hilla) lukuunottamatta tilat Kanervakodossa ovat huonossa kunnossa eivätkä vastaa nykymuodossaan tiloilta vaadittavia ominaisuuksia turvallisuuden, hygienian, ergonomian 9
suhteen eivätkä tue riittävästi itsehoitoisen, kuntouttavan ja toimintakykyä ylläpitävän hoito- ja vanhustyönkulttuurin toteuttamista. Kantaa voidaan ottaa myös yksikköjen sijaintiin, jotka jakavat mielipiteitä. Kullaakodon sijainti on hyvä. Siitä, onko sijainti lisärakentamisen näkökulmasta tarkoituksenmukaisnen, ollan eri mieltä. Kullalla terveysaseman läheisyys nähdään hyvänä asiana. Samantyyppisesti on haettu uudisrakentamiselle perusteluja terveysaseman läheisyydestä myös Ulvilsta. Kanervakoto on joiden mielestä kaukana (4 km terveyskeskukselta). Terveyskeskuksen sairasvastanotto ei kuitenkaan ole erityisen sairaille tai iäkkäille pitkäaikaishoidossa tai tehostetussa palveluasumisessa asuville tarkoituksenmukainen asiointipaikka. Säännöllisen griatrista tuntemusta omaavan omalääkärin vastaanoton ja kierron järjestäminen suunnitellusti palvelutaloihin on edellistä vaihtoehtoa huomattavasti perustellumpaa. Etäisyydet ovat suhtellisia. Ulvilassa muutaman kilometrin (4 km) etäisyys koetaan pitkäksi kun toisaalla se nähdään normalina. Kyse on asenteista mutta tietenkin myös julkisen liikenteen toimivuudessa on eroja. Asiointi- ja palveluliikenteen räätälöityjä vuoroja on kuitenkin joka tapauksesa kehiteltävä ja lisättävä kansalaisten voimakkaan ikääntymisen vuoksi. Kanervakodon sijainnin vahvuustekijä on erityishuoltopiirin keskusalueen välitön läheisyys. Julkisia palvelurakenteita laajalti uudistettaessa rakennusten käyttötarkoitukset muuttuvat. Jo tälläkin hetkellä alueella on paljon käyttämättömiä resursseja ikäihmisten palveluiiden näkökulmasta. Alueen mahdollisuuksia kuntoutuksen, ulkoilun ja viriketoiminnan tarpeisiin ei ole hyödynnetty. Myös logistiikassa ja muissa tukipalveluissa synergiset edut olisivat ilmeisiä. Kanervakodossa on toteutettu aivan hiljattain ns. homeryhmän tarkistus. Tätä kirjoitettaessa työryhmän raportti ei ole vielä valmistunut. Alustavissa arvioissa on tuotu kuitenkin esille jo edellä mainittuja epäkohtia tilojen riittämättömyydestä ja epätarkoituksenmukaisuudesta. Pitojen kulumiseen ja rikkonaisuuteen on kiinnitetty huomiota ja havaittu niistä johtuvia bakterologisia ongelmia. Myös huonoon siisteyden tasoon, joka on seurusta puhdistuksen kannalta epäedullisista pintamaterialeista ja muodoista, on kiinnitetty huomiota. Työryhmän raportti tullaan oheistamaan myöhemmin tähän selvitykseen (Liite 3.) Kanervakodon saneeraus- ja peruskorjaussuunnitelmia varten on lasittu laadittu vuonna 2006 tilahankkeen tarveselvitys. Siitä käy ilmi nykyiset puutteet tilan toimivuudessa käyttötarkoitukseensa. Tarveselvityksessä on lähdetty tilan täydellisestä saneerauksesta, jolla saavutetaan tila, joka on soveltuva moninaisiin sosiaali- ja terveydenhoitoalan käyttötarkoituksiin eri asukasryhmille. Tarveselvitykseen palataan kohdassa 2.Tavoitteiden määrittely. 10
Organisaation nykyinen taloudellinen tilanne Alla on esitetty Hoito- ja hoivapalveluiden taloudellisia tunnuslukuja vuoden 2007 talousarviosta ja toteumasta Nykyiset tilakustannukset (= sisäiset vuokrat) 55 330 /vuosi sis. rakennusten ja alueiden kunnossapito ja kiinteistönhoidon Henkilöstömenot Kokonaismenot 5 210 358 /vuosi 7 553 267 /vuosi (toteuman 5/07 mukaan tasaisella taulukolla) 8 371 933 /vuosi TA/2007 Henkilöstömenojen osuus 68,98% 1.1.2 Tulevaisuuden hahmottaminen Tulevaisuuden hahmottamisella tarkoitetaan information keräämistä tulevaisuudesta, jonka perusteella laaditaan ennusteita tulevaisuudesta. Ennusteiden avulla voidaan sekä etsiä uusia ideoita että selvittää tulevaisuuden tuomia mahdollisuuksia ja uhkia. tarveselvitysvaihessa on selvitettävä vähintään seuraavat: Muutokset yhteiskunnassa, lainsäädännössä, toimintaympäristössä ja rakennetussa ympäristössä. Demograafisten tekijöiden eli väestön kasvun ja rakenteen ennustaminen ja sen merkitys henkilökunnan määrään. Tulotason kehittyminen ja sen merkitys palvelumaksujen ja yksityisen palvelutuotannon kasvuun Tietoperustan vahvistuminen ja osaamisen haaste Vanhustenhoidon ja vanhustyön tietoperusta on mittavasti vahvistunut viimeisten 20 vuoden aikana. Kansainvälisesti tarkastellen tutkimuksia on tehty kohtalaisen paljon. Tietoperustan vahvistuminen on johtanut lajaan tarpeesen siirtää tietoja käytännön työntekijöiden toiminnan perustaksi. Osaamisen vahvistaminen on keskeisin vanhustyön osa-alueiden kehittämisen haaste maassamme. ( Kivelä Stakes 2006) Kansainväliset kokemukset vanhustenhoidon ja vanhustyön kehittämisen onnistumisesta osoittavat, että parhaiten onnistutaan kouluttamalla erityisosajia eli gerontologisen lääketieteen (geriatrian ja vanhuspsykiatrian), gerontologisen hoitotyön ja gerontologisen sosiaalityön erityisosajia kaikkien muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijöiden osamiseen. Ei onnistuta pelkästään integroimalla gerontologista osaamista kaikkiin jo olemassa olevien osajien ja erityisosaajien tietoihin. Toinen keskeinen kansainvälinen 11
havainto on saumattoman moniammatillisen yhteistyön merkitys hyvän vanhustenhoidon ja vanhustyön toteutumiselle. (Kivelä Stakes 2006) Tulevaisuuden hahmotus näyttöön perustuvien interventioiden kautta (Pitkälä, Strandberg. Missä vanhustenhoidossa näyttöä? Missä sudenkuopat?suomen lääkärilehti 2003;58) Sosiaali- ja terveydenhuollon varoista käytetään kaksi kolmasosaa vanhustenhoitoon. Valtaosa tästä summasta menee erilaisiin vanhusten laitoshoidon ja hoivan kustannuksiin. Suurin osa iäkkäistä haluaisi kuitenkin elää kotonaan mahdollisimman pitkään. On siis sekä yhteiskunnan että ykslöiden etu ylläpitää ikääntyvän väestön toimintakykyä ja heidän edellytyksiään selviytyä kotona. Vanhustenhoidossa alkaa olla näyttöä sekä toimintakyvyn ylläpidon että laitoshoidon lykkäämisen suhteen. Koska laitoshoitoon menee valtaosa vanhustenhuollon varoista, on pienilläkin muutoksella suhteellisessa laitospaikkojen osuudessa heijastusvaikutusta vanhustenhuollon kokonaiskustannuksiin. Eläkeikää kestää usein yli 30 vuotta. Tästä ajasta ihmiset elävät 10-30 vuotta aktiivisina ja hyväkuntoisina. Tällä nuorella eläkeväestöllä on kroonisia sairauksia, useimmiten myös lääkkeitä käytössä. Kuitenkin heidän ruumiillinen ja henkinen toimintakykynsä ovat täysin normaalit ja he huolehtivat itsenäisesti omista asioistaan. Terveydenhuollon varoja he kuluttavat tuskin enempää kuin keski-ikäinen väestö. Noin 75 ikävuoden tienoilla alkavat sairauden kasaantua osalla eläkeläisväestöä. Tällöin ilmaantuu sydän- ja aivoinfarkti, katumisen jälkiseurauksia, selkä- ja nivelkulumavaivoja tai esimerkiksi sydänsairaus oireinen pahenee niin, että että vauhtia aletaan hidastaa. Tämä vaihe vanhentaa nopeammin, mutta harvat tarvitsevat vielä ulkopuolista apua. Jakso kestää viidestä kymmeneen vuotta. Kun ikääntyneen ihmisen varovaisuus lisääntyy pikku hiljaa ja liikunta vähentyy, ruokahalu heikkenee ja väsymystä sekä lihaskatoa ilmaantuu yhä enemmän. Ulkoilu vähenee, jolloin proteiinin saannin lisäksi myös D-vitamiinin saanti heikkenee. Osteoporoosi kiintyy, liikuntakyky heikkenee edelleen ja ikääntyvä ihminen alkaa enenevässä määrin vetäytyä kotiinsa. Usein samanaikaisesti läheisiä ihmisiä kuolee, ja ulkopuolisen avun tarve alkaa lisääntyä. Kun lishaskunto ja kehon hallinta heikkenevät, ikääntyvä ihminen kaatuile ja hänelle tulee murtumia. Hänen muistinsa heikkenee edelleen, ja vähentyneen proteiinin saannin seurauksena infektiot alkavat saada helpommin jälkiseuraurauksia. Sairaalakierre alkaa. Huolimatta kotiavusta erilaisine tukineen, kotisairaanhoidosta ja tilapäisistä sairaalajaksoista, pääsääntöisesti kotona asuvan vanhuksen hoito on vielä verrattain edullista. Näiden apujen turvin vanhus pärjää kotona vielä 1-3 vuotta. Lopulta saattaa kuitenkin ilmaantua sekavuusvaiheita,dementia pahene ja kuvaan tulee myös inkontinensia. Tässä vaihessa tarvitaan jo pysyvää laitoshoitoa, joskin vanhus kykenee liikkumaan itse ja hänen toimintakykynsä on vielä kohtalainen. Kevyempi hoivataso ja vanhainkotihoito tulevat kyseeseen vielä keskimäärin kaksi vuotta, mikä onkin useimmiten edellisempi ja inhimillisempi vaihtoehto kuin sairalatasoinen hoito. Keskimäärin yhden vuoden viimeisensä- vanhus viettää kalliissa, sairalatasoisessa hoidossa. Edellä kuvattua tapahtumaketjua voidaan muuttaa. Kaikenkuntoisten vanhusten hoidossa alkaa olla näyttöä interventioista ( oikeaaikainen väliintulo), joilla toimintakykyä voidan 12
ylläpitää, komplikaatioita ehkäistä ja laitoshoitoa lykätä. Näitä interventioita käytetään kuitenkin puutteellisesti tai ne kohdennetan väärin. (Pitkälä Strandberg, 2003) Yllä mainitussa artikkelissa nostetaan esiin seuraavat näyttöön perustuvat interventiot: liikunnan terveysvaikutusten näyttö alkaa olla niin vahva, että olisi suorastaan epäeettistä olla huomioimatta sitä kaatumisten ja murtumien ehkäisy; lääkkeettömät, lääkkeelliset ja vitamiinihoidot sekä investointi suojaimiin sydän- ja verisuonitautien preventiivinen kokonaisdiagnosointi Dementia; lääkityksen varhaisempi aloittaminen, investointi myös kalliisiin uusiin lääkkeisiin infektiot; suojautuminen rokotuksin Vanhustenhoidon sudenkuopat? (Pitkälä, Strandberg. Missä vanhustenhoidossa näyttöä? Missä sudenkuopat?suomen lääkärilehti 2003;58) Vanhustenhoidossa pätevät osin toisenlaiset periaatteet kuin keski-ikäisten hoidossa. Vanhuksen ilmaantuviin oireisiin tulisi aina tarttua hanakasti, diagnosoida ja hoitaa ne nopeasti, sillä nuoremmilla hyvin toimiva katsotaan ja seuraillaan periaate johtaa nopeasti toimintakyvyn heikkenemiseen ja komplikaatioihin. Vanhusta ei myöskään auta yhteen tautiin keskittyminen, vaan vanhusta hoidettaessa tulisi aina katsoa opportunnistisesti ja miettiä muita samanaikaisia sairauksia sekä pohtia myös prevention mahdollisuuksia. Usein hyväkuntoisia ikäihmisiä hoidetan huolellisesti, kun taas huonokuntoisiin laitoshoidon riskiryhmiin suhtaudutan nihilistisesti. Kuitenkin näissä ryhmissä komplikatioiden absoluuttinen määrä ja näin ollen saavutettu hyöty olisivat kaikista suurimmat. Aktiivisen hoidon myötä ei toisaalta pidä sulkea silmiä mahdollisilta hoitojen sivuvaikutuksilta - esimerkiksi lääkkeiden yhteisvaikutuksilta ja monilääkityksen ongelmilta. Lääkelistan säännöllinen kriittinen tarkastelu on tarpeen. Hyväkuntoisten nuorien ikääntyvien ryhmässä hoidetaan usein innokkaasti potilaan esille tuomaa oiretta tai sairautta ja muiden samanaikaisten tautien preventio unohtuu. Kotona asuvien monisairaiden ryhmässä hoito on usein liian konservatiivista, preventio satunnaista, ylipäätään kaikissa edellä luetelluissa näyttöön perustuvissa hoidoissa ja interventioissa on vajetta. Laitoshoidon riskiryhmää, sairaloita ja kotihoitoa runsasti käyttäviä vanhuksia tulisi aina olla hoitamassa asiantunteva geriatrinen tiimi. Geriatrisen asiantuntemuksen ja moniammatillisen työtavan vaikuttavuudesta on kohtalaisen vahvaa näyttöä toimintakyvyn ylläpidon, kuolleisuuden, vähentämisen ja laitoshoitoon joutumisen suhteen. Kuitenkin käytännössä tätä ryhmää hoitavat usein kaikkein kokemattomimmat lääkärit. Näyttöön perustuva hoito on sattumanvaraista. Sairauksia seurataan liian pitkään, komplikaatiot tulevat esille nopeasti ja vanhus joutuu pysyvään laitoshoitoon. Preventioon ei tämän ryhmän hoidossa juurikaan panosteta. Vanhainkotipotilaiden hoidossa on vallalla hoitonimilismiä, heidät lähetetään vasta viimeisessä hädässä sairaalaan. Kuntouttava työote on usein käytännössä vain sanonta monenlaisille hoidollisille lähestymistavoille, eikä suomessa jurikaan panostetan tämän ryhmän fysioterapiaan. Preventiota ei käytännössä ole lainkaan. Sairaalatason 13
pitkäaikaispotilaan hoidossa on parantamisen varaa. Oirehoito on lapsen kengissä ja erityisesti kivun hoidossa on toivomisen varaa. Terveydenhuollon kysyntä, tarjonta ja tarpeet ovat vain osin päällekäisiä. Terveydenhuollon käyttöä ohjaa useimmiten vahvasti tarjonta. Mitä on perinteisesti tarjottavana, sinne ohjataan myös käyttöä. Usein tehdään paljon turhiakin asioita syystä, että resursseja on ohjattu hyödyttömiin tai jopa haitallisiin hoitoihin. Viime vuosina on terveydenhuollossa näkynyt vahvasti kysynnän hoitoa ohjaavat vaikutukset. Omalääkäritoiminnan periaate, kolmen päivän sisällä hoitoon, vastaa ennen kaikkea hoidettavien kysyntään. Näillä keinoin kuitenkin monet hyödylliset, näyttöön perustuvat hoidot ja preventio sattavat unohtua. Tarpeissa, joita hoidettava ei ymmärrä kysyä tai terveydenhuolto tarjota, löytyy sellaisia hoitoja, joissa hyöty saattaa olla kaikista suurin ( esimerkisksi liikunta (lisätietoja mm. www.ukkinstituutti.fi/ikaantyminen). Niukkenevien varojen paineessa tulisi vanhustenhoidossakin panostaa sairauksien hoidon ja oirehoidon ohella ennen kaikea näyttöön perustuvaan interventioon. Mitä on tapahtumassa Ulvilassa ja lähialueella Ulvilan kaupunkistrategian painopiste terveyden edistämiseen ja Vanhustyön kehittämisohjelman linjaukset mm. toimintakyvyn ylläpitämiseen ovat olleet vaikuttamassa alla oleviin kevään 2007 aikana esiin nousseisiin kehityslinjoihin. Alla on lueteltu myös lähialueella käynnistyvää kehittämistoiminta sekä mainittu osa muista muista harmittavista kehittämiskohteista lähitulevaisuudessa. Omat kehittämisen toimintalinjat Sosiaali- ja terveystoimen yhdistämiseen eli sote-muutoksen toimeenpanoon nimetty ikäihmisten prosessien muutostyöryhmä ( 13 jäsentä) on ensimmäisissä kokoontumisissaan ( 29.5. ja 4.6.2007) listannut avohoidon ja kuntoutuksen osaalueita, jotka nousevat näyttöön perustuvista hoidoista ja työtavoista, joiden mukaisesti toimien on aidosti mahdollisuuksia vastata vanhustyön kasvaviin haasteisiin ikäihmisten toivomalla tavalla eli kotona asumista mahdollistaen. Onnistumiseen uskotaan, koska toimintakyvyn ylläpitämisen todettiin perustuvan suhteellisen perustavaa laatua oleviin asioihin kuten, ensimmäiseen hetkeen panostamiseen, työaikarakenteen muuttamiseen, liikunnan ja oikean ravinnon merkitykseen, yksinäisyyden torjuntaan sekä oikea-aikaisen dianostiikan ja oikean lääkehoidon toteuttamiseen. Geriatric assessment- tyyppisen työmallin käyttöönotto osana sairaalan ja kotihoidon moniammatillista kokonaisuutta sote-muutoksen myötä. Kotihoidon asiakkaille tai muille riskiryhmille kohdennetaan omassa sairaalassa tapahtuvaa 2-3 päivän kestävää moniammatillisena ryhmätyönä toteutettavaa arviointia. Kehitettävänä on lääketieteellisesti johdettu, hoitotyötä, fysioterapiaa ja sosiaalityötä sisältävä arviointi. Tätä kehitetään interventiona, jolla ehkäistään mahdollisimman paljon SAS listoille (selvitä, arvioi, sijoita) joutumista. Lisäpanostus fysioterapiaan. Toimintasuunnitelman mukainen kuntoutusprojekti käynnistynyt on käynnistynyt. (Liite 4) 14
Ulvila on kutsuttu mukaan pilotoimaan STM:n rahoittamaan ja Diakoniaammattikorkeakoulun koordinoimaan Kansalaistoiminnan kehittämishankkeeseen. Hankkeessa innovoidaan uusia kolmannnen sektorin ja yhteisvastuun yhteiskunnan käytännön toimenpiteitä, joilla seniori-ikäisiä, sosiaali- ja terveys- sekä nuorisojärjestöjä, kyläyhdistyksiä, osuuskuntia ja seurakuntia organisoidaan nykyistä vahvempaan yhteivastuuseen (aihesta mm. STM Hyvinvointi 2015 ohjelma Julkaisuja 2007:3.) Hanke käynnistyy Ulvilan osalta syksyllä 2007. Kuntouttavan työotteen koulutusta/kertausta on sisällytetty vuoden 2007 käyttösuunnitelman mukaisesti tulosalueen koulutussuunnitelmiin. Kouluttajataho, koulutusajankohdat ja kohderyhmät on jo valittu. Koulutus laajennetaan vähittäin koko vanhustyön henkilöstölle. Karhukuntien vanhustenhuollon henkilöstön osaamisen vahvistaminen ladunhallintajärjestelmän avulla hanke. Hankkeen avulla on aloitettu työ, jonka tavoitteena on Ulvilassa johtaa valittujen ikäihmisten palveluiden sertifiointiin. Lähialueella tapahtuva kehittämistoiminta Satakunnan ammattikorkeakoulun Harjavallan toimintojen loputtua tiloihin on suunniteltu yhteistyössä Turun lääketieteellisen tiedekunnan ja professori Sirkka- Liisa Kivelän, Keski-Satakunnan kthky:n, Harjavallan kaupungin, Turun kauppakorkeakoulun Porin toimintojen ja opetusterveyskeskuksen sekä sairaanhoitopiirin kanssa merkittävää Satakunnan seniorityön ja vanhustenhoidon osaamiskeskittymä - hanketta. Kohdealueina tutkimustoiminta mm. seuraavilla alueilla ; o ennaltaehkäisevät työmuodot o lääkkeettömät hoidot o ikääntyminen o lääkevieroitus o universtas o liikuntaryhmä RAI o sisäisen turvallisuuden ehkäisy Muut harkittavat kehittämiskohteet Uusien yksityisten palveluinnovaatioiden hyödyntäminen. Mm. toimintaansa seudulla käynnistävän Hoiva-apu Helpin toimintaperiaattena on tarjota päivittäistä huolenpitoa eri ikäisille henkilöille, joiden toimintakyky on alentunut tai vaarassa alentua. Toiminta on asiakkaan voimavaroja arvostavaa, kuntouttavaa ja sosiaalista kanssakäymistä edistävää monipuolista toimintaa, joka tukee asiakkaan elämää kotona mahdollisimman pitkään. Päivätoimintana tuotettu palvelu yhdistettynä esim. omaishoitajan virkistysvapaiden järjestelyyn on mahdollista siten, että oletuksena on omaishoitajan tukeminen tehtävässään vuoden kauemmin. Menettely säästää kunnalle 32 000 /vuosi/hlö laitoshoitoon verrattuna. Uusien teknologiaratkaisujen hyödyntäminen (Coping at home tutkimushanke Laurea Tekes). Esimerkkinä hyvinvointi TV eli virtuaalinen hyvinvointipalvelu 15
ikääntyville. Sovellusta on hyödynnetty erityisesti omaishoidon tukena. Toiminto tukee osaltaan pärjäämistä ja turvallisuuden tunnetta. Sairauksien hallinta ja nopea reagointi arjessa onnistuvat esim. virtuaalilääkkeenoton ja geriatrisen konsultation avulla. Ei poista, mutta vähentää kotihoidon tarvetta. Sosiaali- ja teveydenhuollon ja kunta-alan palvelurakenneuudistukset mahdollistavat tilojen käyttötarkoitusten muutokset Porin kaupungin kehitysvammahuollon strateginen toimintalinja on kehittymässä sellaiseksi, että Porin kaupungin tavoitteena on peruskuntana vastata itse kokonan tai lähes kokonaan kehitysvammaisten asumisesta ja palveluista (Porin sosiaalitoimen johtoryhmä 5.6.2007). Tämä merkitsee huomattavia tilaresursseja Ulvilan Antinkartanon alueella. Ensimmäinen vapautuva tila on 8.6.2007 tyhjentyvä kahden 6 hengen solusta muodostuva hoitokoti, joka asiantuntijoiden mukaan soveltuu erinomaisesti pienin irtaimisto- ja apuvälinemuutoksin dementiakodiksi. Mahdollisuuden esittelyyn palataan myöhemmin tässä tarveselvityksessä. Sairaanhoitopiiri haluaa luopua Harjavallan Satalinnan sairaalakiinteistöstä ja tilalle on suuniteltu laajasti ymmärretynä vanhusten asumispalveluratkaisuja. Sairaanhoitopiiri on nimennyt rakennustoimikunnan, jonka kumppanina hankkeessa on Skanska OY:n Talonrakennusosaston Länsi-Suomen edustajia. Selvittelyvaihe on käynnissä ja syksyllä on tarkoitus koota yhteenvetoa kuntien näkemyksistä. Sote-muutosprosessin kuluessa ja PARAS-hankkeen edetessä tulee uudistettavaksi kuntien ja kuntayhtymien toimipisteajattelua. Tämän seurauksena myös kunnan omia tiloja tullee vapautumaan uusiin käyttötarkoituksiin. Demograafisten tekijöiden eli väestön kasvun ja rakenteen ennustaminen Väestöennuste Ulvila Ulvsby 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Ikäluokat yhteensä 13803 13603 13400 13246 13086 0 6 1085 1071 1064 1050 1025 7 16 1867 1717 1606 1604 1598 17 19 476 494 451 422 434 20 64 8104 7670 7027 6600 6267 65 74 1336 1535 1861 1921 1671 1569 1317 1283 75 84 724 831 1025 1207 1510 1584 1415 1360 85-211 285 366 442 581 706 952 984 Taulukko.Väestöennuste (Lähde: Tilastokeskus, päivitetty 31.5.2007) Palvelujärjestelmän tasapaino ja ennusteet Kuusikko kunnat eli kuuden Suomen suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluiden kesken tehdyssä vertailussa ( Korpelainen 2006) palvelujärjestelmän 16
katsottiin olevan tasapainossa kun 75 vuotta täyttäneistä enintään 5% hoidetaan vanhainkotien pitkäaikaisosatoilla, 1 % tk-sairalan pitkäaikaishoidossa, 4 % tehostetussa palveluasumisessa ja 3% muussa palveluasumisessa. Tasapainon mittarina käytetään siis eri hoitomuodoissa olleiden 75 vuotta täyttäneiden %-osuus vastaavanikäisestä väestöstä poikkileikkaustietona vuoden lopussa. Uusimman 31.5.2007 päivitetyn tilastokeskuksen väestöennusteen pohjalta ja yllä mainitun mittarin avulla voidaan arvioida palvelujärjestelmän tasapainoa aina vuoteen 2040 saakka. Edellä esiteltyjen näyttöön pohjautuvien prevetiivisten toimenpiteiden ( liikunta, ravitsemus, yksinäisyyden torjunta, dianosointi ja oikea lääkitys sekä kuntouttava työote) pitkäjänteisen toteuttamisen kautta olisi perusteltua asettaa alla olevaa taulukkoon kunnianhimoisempia tavoitteita. Avotyöhön panostamalla laitoshoidon %-osuudeksi tulisi varata korkeintaan 4% (kts. mittarissa maininta enintään 5%) ja kaikki palveluasuminen yhteensä edelleen sama 7%, mutta tavallisen palveluasumisen eduksi. Tältä pohjalta laadittuun analyysiin vuoteen 2040 saakka palataan luvussa 3. tilahankintavaihtoehtojen määrittäminen Tulotason kehittymisen vaikutukset yksityiseen palvelutuotannon kasvuun Tulotason kehittyminen on yksi peruste yksityisen palvelutuotannon kasvuun. Syynä monituottajamallin yleistymiseen nähdään myös se, että kunnan ei kannata panostaa itse kaikkeen osaamiseen vaan keskittyä lähtökohtaisesti siihen, jossa sillä on parhaat olemassaolevat resurssit ja osaminen. Taloudellisesti yksikkökustannuksia tarkastelemalla kunnallinen pärjää toisinaan hyvinkin kilpailussa. Vaikuttavuustekijöissä eli pidemmän aikavälin kustannusvertailussa esim. asiakkaan toimintakyvyn säilymisen ja sitä kautta pienempien lääke- ja hoitokustannusten näkökulmasta yksityinen on vahvoilla. Kunnallisella sektorilla tuloshakuisuus on vielä valitettavan alhaista. Tulotason kehittymisellä on ennen kaikkea vaikutusta korkeampaan asumismukavuuteen ja aktvitetteihin. Tästä johtuen on tarkoin mietittävä, onko edes enää 10 vuoden päästä halukkuutta muuttaa nykyisin suunniteltaviin tehostetun palveluasumisen n. 12 neliön huoneisiin ilman keittomahdollisuutta ja omaa uloskäyntiä. Huonokuntoisenakin - jonka välttämiseksi on siis paljon tehtävissä edellytetään tilaa ja omaa kotia. Tavallinen palveluasuminen ja erilaiset muut senioriasumisen muodot tulevat lisääntymään. Tulotason nousu mahdollistaa nämä muodot, koska suurten ikäluokkien ikääntyessä asumisen ja elämisen kustannuksiin on jo totuttu ja varauduttu. Ulvilassakin on Lauttarannan alueelle suunnittelilla asuntoja, joiden kohderyhmään varmasti myös ikääntyvä väestönosa kuuluu. Maassamme on esimerkkejä myös erityisen aktiivisista senioriyhdyskunnista, joiden ideologia pohjautuu virikkeeliseen toimintaan, yhdessä tekemisen ja toimintakyvyn säilyttämiseen. Liitteenä ( Liite 5. ) on esimerkki palitusta Loppukiri yhteisön toiminnasta. 17
Vuokra-asumisen yhteinen koordinointi Ulvilan Isännöintipalvelun ja vanhustyön esimiesten välisessä neuvottelussa (3/2007) on sovittu, että sosiaali- ja terveystoimi ja Isännöintipalvelu tiivistävät yhteistyötä etsien ja koordinoimalla vanhuksille maantasoasuntoja kotihoitopisteiden läheisyydestä asuntojen vapauduttua nykyisiltä asukkailta. Asian puheeksiottoa ei katsottu myöskään mahdottomaksi tilanteessa, jossa maantasoasunnossa on vuokralainen, jolla ei olisi ongelmia selviytyä esim. hissittömässä kerrostalossa. Muutossa tai muuttokustannuksissa avustaminen on hyvä vastaantulo, mikäli halukkuutta muuttamiseen vanhuksen hyväksi esiintyisi. Omakotiasumisen uudet innovaatiot Aiemmin mainitun Kansalaistoiminnan kehittämishankkeen yhteydessä on Ulvilassa mahdollista mallintaa mm. uusia innovaatioita omakotiasumiseen. Esille on noussut malli, jossa perinteiset omakotitalot muuntuvat lasten poismuuton seurauksena neljän ikäihmisen asunnoiksi (Kylväjä 2007). Yksityisten, yhdistysten tai kunnan tarjoama kotihoito olisi mahdolista tehokkaasti kohdenta näihin yhteiskoteihin niille, jotka näkevät tämän kaltaisen pienimuotoisen yhteisöllisyyden itselleen turvalliseksi ja mielekkääksi tavaksi ikääntyä omassa/yhteisessä kodissa. Tämänkaltaisten asioiden kehittäminen edellyttää eri puolille toteutettua taitavaa ja riittävän varhaista markkinointia. Vanhustyön kehittämisohjelmassa mainittu Kolmas-ikä ohjelmasta on tarkoitus mallintaa eläkkeelle siirtyneiden kohtaamisen muotoja, ammattilaisten ja kolmannen iän edustajien välisiä dialogeja ja esimerkiksi alla olevan kaltaista ikääntymisen suunnittelua. Elämäni - tulevaisuuteni Ikääntymissuunnitelma Yksilöllinen Ikääntymissuunnitelma on tarkoitettu yli 65-vuotiaiden käyttöön kun he pohtivat ja suunnittelevat omaa vanhuuttaan. Kansiomuotoinen suunnitelma sisältää viisi osiota, jotka henkilö täyttää. Viides osio, varsinainen yksilöllinen ikääntymissuunnitelma, perustuu edellisen neljän osion läpikäymiselle. Osioissa keskitytään elettyyn elämään, tulevaisuuden suunnitelmiin ja haaveisiin ja niihin henkilön voimavaroihin, jotka auttavat häntä selviytymään myös tulevaisuudessa. 18
Anne Virkkunen Ikääntymissuunnitelmaryhmän ohjaajan opas Ikääntymissuunnitelmaa voidaan käydä läpi myös ryhmissä. Oppaaseen on koottu jokaiseen viiteen osioon aiheita ja teemoja tukemaan ohjaajan työskentelyä siten, että ryhmäläiset laativat lopuksi itselleen omat ikääntymissuunnitelmansa. Nuorten ajatukset ikääntymisestä Tutkimuksissa (Strömmer- Joensuu 1997) on tarkasteltu nuorten aikuisten (keski-ikä 20 v.) käsityksiä siitä, millaiseksi he kuvittelevat elämänsä 50-vuoden päästä. Tutkimus toteutettiin siten, että nuoret kirjoittivat päiväkirjan sivun, jonka johdantolause oli Olet nyt 75-vuotias, kerro tämän päiväkirjan sivulla päivästäsi. Aineistoa tarkasteltiin kolmen laajemman kategorian pohjalta; ikääntymisen kokeminen, sosiaalinen verkosto ja persoonallisuustyypit Tutkimuksella haluttiin selvittää sitä, millaiseksi elämänhallinnan nämä nuoret kuvittelevat vanhuudessaan ja kuinka realistisia näiden nuorten käsitykset ovat verrattuna tämän päivän 75-vuotiaiden elämään. Samalla verrattiin suomalaisten nuorten käsityksiä vastaavaan Brasiliassa tehtyyn tutkimukseen ja selviteltiin kulttuurellista eroavuutta. Ikääntyminen eli vanheneminen on hyvin yksilöllinen tapahtuma. Kronologinen ikä ei kerro välttämättä yksilön todellista vanhenemista. Ikääntyminen voidaan ymmärtää biologisena, psykologisena, sosiaalisena ja toiminnallisena prosessina. Biologisessa vanhenemisessa elimistön toimintaa verrataan nuorempiin ikäluokkiin. Psykologisessa vanhenemisessa tarkastellaan yksilön kognitiivisia, sensorisia. psykomotorisia ja persoonallisia tekijöitä. Sosiaalisessa vanhenemisessa muutokset tapahtuvat sosiaalisissa rooleissa ja toiminnoissa. Toiminnallinen vanheneminen taas liittyy yksilön kykyyn selviytyä ympäristössään. (Hervonen & Ruth 1983, Karjalainen 1984). Nuoria tutkineet tutkijat kirjoittavat: Tutkimuksemme voi antaa viitteitä vanhuspoliittiselle suunnittelulle tulevaisuudessa. Kalliiden monumenttien rakentaminen vanhusten asunnoiksi ei välttämättä ole tarpeen. Tulevaisuuden vanhukset eivät näytä välttämättä olevan niin vaativia materiaalisesti, kuin yhteiskunnallisissa suunnitelmissa tulevaisuudesta visioidaan. Pääosin tavallinen ja rauhallinen kotielämä, ystävyys ja läheisyys näyttävät olevan onnellisuuden ja tyytyväisyyden lähde näille nuorille vanhuudessa. Sisäiset arvot nousevat tärkeämmäksi kuin ulkoiset arvot. Tutkimuksemme nuorten käsitykset vanhuudesta ovat pääosin myönteisiä. Nämä nuoret kokevat olevansa vielä suhteellisen terveitä sekä henkisesti että fyysisesti. He kokevat pääosin olevansa "omillaan" toimeentulevia ja omissa kodeissaan asuvia. Lapset ja lastenlapset ovat tärkeitä. Yhteiskunnalta saaduista palveluista ei paljon mainita, tai niitä 19