YHTEISKUNTATIETEIDEN LAITOKSEN TUTKIMUSSTRATEGIA 2015 2020 Ymmärrä yhteiskuntaa muuta maailmaa! 1. JOHDANTO Toimintaympäristö Yhteiskuntatieteiden laitos on monitieteinen kokonaisuus, johon kuuluu viisi pääainetta kahdella kampuksella: Joensuun ja Kuopion kampuksilla sosiologia, Joensuun kampuksella yhteiskuntapolitiikka sekä Kuopion kampuksella sosiaalipsykologia, sosiaalipedagogiikka ja sosiaalityö. Kuopion kampuksella annetaan lisäksi filosofian opetusta. Laitos antaa maisterikoulutusta viidessä pääaineessa ja yhdessä kansainvälisessä maisteriohjelmassa sekä tieteellistä jatkokoulutusta kaikissa pääaineissaan. Lisäksi laitos tarjoaa sosiaalityön erikoitumiskoulutusta koulutusta. Yhteiskuntatieteiden laitos on mukana Itä-Suomen yliopiston strategiassa (2015 2020) määritellyllä kansainvälisen huipputason tutkimusalueella Rajat, liikkuvuus ja kulttuurien kohtaaminen (BOMOCULT), sekä kehittyvillä tutkimusaloilla Sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuus (EF- FEC) ja Hyvinvoinnin murtumat ja huono-osaisuus (WR). Laitoksen tutkimusperinteen kannalta keskeiset tutkimusalueet ovat hyvinvointi; kasvatus, koulutus, työ; muuttoliike, monikulttuurisuus ja rajat; sekä sosiaalityöhön liittyvät kysymykset. Tutkimusta kohdistetaan erityisesti Itä-Suomelle tyypillisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja kehittämishaasteisiin. Toiminta-ajatus Yhteiskuntatieteiden laitoksen toiminta-ajatus kiinnittyy tiedeyliopistoperinteeseen, jossa opetus perustuu tutkimukseen. Laitoksella hyödynnetään tieteenalojen välistä vuoropuhelua, jossa etsitään yhteiskunnallisiin tutkimushaasteisiin tuoreita ja omintakeisia lähestymistapoja. Laitoksella harjoitetaan kansainvälisesti korkeatasoista ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä tutkimusta. Laitoksen tutkijat osallistuvat analyyttisesti ja kriittisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Laitoksella tehtävä tutkimus on vapaata, avointa ja julkista, ja se on suunnattu niin tutkijoiden, kansalaisten kuin viranomaisten ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden käytettäväksi. Laitoksen tutkimuspolitiikassa korostetaan tasa-arvoa ja tieteen vapautta sekä tutkimuksen eettisenä perustana että tutkimuskäytäntöjen ja rekrytoinnin lähtökohtina. 2. TUTKIMUKSEN PAINOALAT Laitoksen tutkimusstrategia perustuu edellä esitettyjen periaatteiden lisäksi kahteen lähtökohtaan: 1. Oppiaineiden tutkimustraditiot 2. Itä-Suomen yliopiston tutkimusstrategiset linjaukset
2 Laitoksen tutkimuksen painoalat ovat 1) hyvinvointi, 2) kasvatus, koulutus ja työ, 3) rajat, migraatio ja monikulttuurisuus sekä 4) sosiaalityö. Kaikkien painoalojen sisällä tarkastellaan kysymyksiä sukupuolen merkityksistä. Hyvinvointi Hyvinvointi ja sitä muovaavat ja siihen yhteydessä olevat tekijät muodostavat monitasoisen ja moniulotteisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuskentän. Tutkimuksen lähtökohtana on hyvinvoinnin käsitteen teoreettinen tarkastelu ja sen jäsentäminen, kuinka hyvinvointi ilmenee elämänkulun eri vaiheissa. Tutkimus kohdistuu erityisesti hyvinvoinnin sosiaaliseen ulottuvuuteen. Hyvinvointia tarkastellaan huomioiden käsitteen erilaiset inhimilliset ulottuvuudet sekä kestävän elinympäristön merkitys sen muodostumisessa. Hyvinvoinnin tutkimus kohdistuu koetun hyvinvoinnin eri aspekteihin sekä resurssilähtöisesti kotitalouksien tuloihin ja palveluihin. Tarkastelussa on sekä koko väestön että erilaisten erityisryhmien (esimerkiksi ikääntyneet, mielenterveysongelmista kärsivät ja vammaiset) hyvinvointi ja siihen liittyvä eriarvoisuus. Lisäksi laitoksella tutkitaan hyvinvoinnin näkökulmasta työtä ja työn organisointia. Koetun hyvinvoinnin tutkimukseen yhdistyvät myös minuuden ylläpitämisen, sosiaalisen identiteetin ja yhteisösuhteiden tarkastelu. Hyvinvointipolitiikan ja -järjestelmien tutkimus analysoi niiden historiaa, muutostekijöitä ja tulevaisuuden vaihtoehtoja. Tutkimusteemat liittyvät muun muassa hyvinvointivaltion ja kansalaisyhteiskunnan uudistumis- ja toimintakykyyn, köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden rakenteellisiin mekanismeihin ja näihin kohdistuviin sosiaalipoliittisiin interventioihin, eri politiikkalohkojen ja - tasojen väliseen vuorovaikutukseen, organisaatioiden rakenteisiin ja toimintaan, yhteisötalouteen, sekä demografiseen murrokseen. Lisäksi tarkastellaan koulutuksen, innovaatiojärjestelmien ja hyvinvointivaltion välisiä mekanismeja. Hyvinvoinnista syrjäyttävien ja sitä vahvistavien mekanismien tutkimus tarkastelee sekä osattomuutta aiheuttavia että osallisuutta edistäviä prosesseja. Tutkimuksessa käsitellään myös mikrososiaalisia haavoittavuuden, turvattomuuden ja osattomuuden prosesseja ja näihin kohdistuvan auttamistyön luonnetta ja ehtoja. Hyvinvoinnin tutkimusta tehdään laitoksen kaikissa oppiaineissa toisiaan täydentävästi ja vahvistavasti. Kansallisesti ja kansainvälisesti laitos toimii tiiviissä vuorovaikutuksessa keskeisten aihepiiriä tutkivien laitosten, keskusten ja verkostojen kanssa. Hyvinvoinnin tutkimus kiinnittyy yliopiston tutkimusstrategian kehittyviin tutkimusaloihin Hyvinvoinnin murtumat ja huono-osaisuus ja Sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuus. Kasvatus, koulutus ja työ Kasvatuksen, koulutuksen ja työn kulttuuriset, institutionaaliset ja poliittiset puitteet sekä yksilöiden ja ryhmien toimintamahdollisuudet on tutkimusala, jonka yhteiskunnallinen relevanssi on erittäin suuri. Sukupuoli, yhteiskuntaluokka, etnisyys ja alueelliset erot muotoilevat yksilöiden valintoja, toimijuutta, koulutusmahdollisuuksia sekä erojen ja hierarkioiden rakentumista. Samoin globalisaatio, migraatio, yksilöllistyminen ja yhteiskunnallisen ohjauksen muutos muokkaavat sekä yhteisyyttä että eroja. Kasvatuksen tutkimus keskittyy kasvattamisen moraalisiin järjestyksiin, kotien ja kasvatusinstituutioiden suhteisiin sekä nuorison toiminnan kasvatuksellisiin muotoihin. Tutkimuksen lähtökohtana on
3 huomioida nuoret kasvatuksen yhteistyökumppaneina ja aktiivisina oma-aloitteisina toimijoina yhteiskunnassa. Kohdealueita ovat lasten, nuorten ja perheiden elinolot, vanhemmuus, nuorten yhteiskunnallinen asema, lastensuojelu, koulun oppilashuolto, nuoriso- ja kansalaiskasvatus sekä nuorten itse oma-aloitteisesti kehittämät toimintamuodot yhteiskunnassa. Koulutuksen tutkimus kohdistuu muutoksiin oppimisen, osaamisen ja sekä tiedollisten, taidollisten että moraalisten kvalifikaatioiden vaatimuksissa. Tarkastelu kohdistuu koulutuspolitiikkaan, eri koulutusinstituutioihin, järjestöihin ja koulutuksen ja työn uusiin suhteisiin. Analyysit kohdistuvat koulutuksessa tapahtuviin kulttuurisiin ja sosiaalisiin järjestyksiin, jotka aktivoivat sosiaalisten ryhmien, sukupuolten ja etnisten ryhmien eroja ja yhteisyyden mahdollisuuksia. Koulutusta tarkastellaan historiallisesti muuttuvana ilmiönä, joka sääntelee yksilöiden arkea ja elämänkulkuja mutta samalla mahdollistaa yksilöille emansipoivia tiloja. Työn tutkimus paneutuu perinteisen tavaratuotannon lisäksi yhä enemmän palveluja, hoivaa ja innovaatioita tuottavaan toimintaan. Tarkastelut kohdistuvat työn uusiin muotoihin, työn ja koulutuksen muuttuviin suhteisiin, työurien pirstoutumiseen, sosiaaliseen eriarvoisuuteen, työhyvinvointiin ja - emootioihin sekä osallisuuteen työyhteisöissä. Uusi kansainvälinen työnjako, työn uudet muodot (erityisesti ns. immateriaalisen työn osuuden lisääntyminen) muuttavat ihmisten työtä ja toimeentuloa. Vapaan liikkuvuuden ideaali, feminisoituvat työmarkkinat ja töiden sisältö, perherakenteen muutos ja uudet hoivan muodot sekä vahvistavat että haurastuttavat sukupuolijärjestystä. Ikärakenteen muutos sekä julkisen palvelujärjestelmän uudet järjestelyt muuttavat sitä, millaista hoivaa ihmiset saavat, haluavat, antavat ja miten se organisoidaan. Laitoksella tutkitaan hoivaa sekä osana globaalia taloutta ja tuotantoa että sen paikallisia ja arkisia järjestelyjä niin hoivatyöntekijöiden kuin hoivattavien näkökulmasta. Kasvatuksen, koulutuksen ja työn ja tutkimuksella on yhteiskuntatieteiden laitoksella tuloksekkaat perinteet tutkimushankkeissa, jatkotutkimuksessa ja julkaisutoiminnassa. Yhteistyösuhteet yliopiston sisällä filosofiseen tiedekuntaan ja Karjalan tutkimuslaitokseen, ja ulkopuolella kansallisiin järjestöihin sekä kansainvälisiin tutkijaverkostoihin ovat vakiintuneet ja tiiviit. Migraatio, monikulttuurisuus ja rajat Migraatio on yksi keskeinen nykyistä maailmaa muuttava prosessi. Se haastaa vakiintuneet käsitykset kulttuurisista rajoista ja etnisyydestä sekä synnyttää uusia osallisuuden ja osattomuuden muotoja. Myös Suomessa maahanmuuton lisääntyminen on nostanut etnisyyteen ja monikulttuurisuuteen liittyvät kysymykset ajankohtaisiksi yhteiskunnallisen keskustelun aiheiksi. Tutkimuksen kohteina ovat mm. ylirajaisesti liikkuvien perheiden arki; erilaiset ylirajaisen kiinnittymisen ja kotiutumisen tavat ja prosessit; sekä migraation hallinta. Ylirajaisten ilmiöiden ja prosessien tutkimus on myös metodologialtaan ja premisseiltään ylirajaista sekä usein vertailevaa, ja haastaa yhteiskuntatieteiden metodologista nationalismia. Monikulttuuristuvan arjen yhteiskuntatieteellinen tutkimus kohdistuu tapoihin, joilla perheissä, koulutusinstituutioissa, työelämässä, vapaa-ajan yhteisöissä ja kansalaisyhteiskunnan toiminta-ympäristöissä kohdataan ja ratkaistaan arjen kulttuuriseen monimuotoistumiseen liittyviä kysymyksiä. Tutkimus kohdistuu myös suomalaisen hyvinvointipolitiikan ja sitä toteuttavien instituutioiden valmiuksiin kohdata monikulttuuristumisen luomia haasteita. Kiinnostuksen kohteina ovat maahanmuutto-, kotouttamis-, kasvatus- ja nuorisopolitiikka sekä kansalaisuuskysymykset. Tutkimus kohdistuu myös tasa-arvo-ongelmiin sukupuolten ja sukupolvien välisissä suhteissa; tasa-arvo-ongelmiin sosiaalisten, uskonnollisten ja etnisten ryhmien välillä; sekä tasa-arvokysymysten yhteenkietoutumiseen.
4 Rasismin tutkimuksessa huomio kohdistuu arjen konflikteihin, rasismin institutionaalisiin muotoihin, syrjiviin viranomaiskäytäntöihin, monikulttuurisuutta vieroksuviin asenteisiin ja ennakkoluuloihin. Laitoksen oppiaineiden perinteisiin vahvuuksiin kuuluu tutkimus, joka koskee kansainvälisen liikkuvuuden merkityksiä ja seuraamuksia arkielämän sosiaalisissa suhteissa ja institutionaalisissa rakenteissa sekä koulutuksen, työn ja sukupuoli- ja sukupolvisuhteiden konteksteissa. Erityisesti työhön sekä hyvinvointi- ja palvelujärjestelmiin liittyvät haasteet koskettavat useita nykyisiä Euroopan unionin ulkorajoja ja rajaseutuja, mukaan lukien Itä-Suomi. Haasteiden taustalla vaikuttavat useat laajat ja monikerroksiset taloudelliset, sosiaaliset ja aluekehityksen kehityskulut mukaan lukien ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvät yhteiskunnalliset kysymykset. Migraatio, monikulttuurisuus ja rajat -painoala kiinnittyy vahvasti Itä-Suomen yliopiston tutkimusstrategian identifioimaan kansainvälisen huipputason tutkimusalueeseen Rajat, liikkuvuus ja kulttuurien kohtaaminen. Sosiaalityö Sosiaalityön tutkimus kohdistuu asiakkaiden psykososiaalisiin ongelmiin, sosiaalityön työmenetelmiin, alan teoreettiseen itseymmärrykseen sekä sosiaalityön hallintoon, johtamiseen ja kehittämiseen. Itä-Suomen yliopistossa korostuvat seuraavat sosiaalityön tutkimuksen aihealueet: Lapsi-, nuoriso- ja perhesosiaalityön tutkimus kohdistuu lastensuojeluun, lasten ja nuorten osallisuuteen ja oikeuksiin, sekä sosiaalityön vaikutuskeinoihin ja mahdollisuuksiin puuttua ongelmiin psykososiaalisin ja rakenteellisen sosiaalityön menetelmin. Kuntouttavan ja terveyssosiaalityön tutkimus käsittelee vanhusten, vammaisten, sairaiden, riippuvuusongelmista kärsivien ja väkivaltaisesti käyttäytyvien sosiaalista kuntoutusta, terveydenhuollon organisaatioissa tehtävää sosiaalityötä ja kuntouttavaa työtoimintaa sosiaalityön lakisääteisenä työalana. Sosiaalityön menetelmien, etiikan ja teorian tutkimus kohdistuu sosiaalityön professionaaliseen toimintajärjestelmään ja sosiaalityön tekemiseen liittyviin arvoihin, normeihin ja etiikkaan sekä työmenetelmien vaikuttavuuden arviointiin. Sosiaalityön tutkimus kiinnittyy muihin laitoksen tutkimuksen painoaloihin samoin kuin yliopiston strategian sisältämiin kansainvälisen huipputason tutkimusalueeseen Rajat, liikkuvuus ja kulttuurien kohtaaminen sekä nouseviin tutkimusaloihin Sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuus ja Hyvinvoinnin murtumat ja huono-osaisuus. ******************************************************** Laitos kohdentaa resursseja ensisijassa tutkimusstrategiassa määritellyille painoaloille sijoittuvaan tutkimukseen. Tutkijoita ja jatko-opiskelijoita tuetaan mahdollisuuksien mukaan myös muilla alueilla tehtävässä korkeatasoisessa tutkimuksessa, jos se merkitsee uusia avauksia. Painoalat eivät ole suljettuja ja laitos tukee niiden leikkauskohdissa syntyviä uusia ja innovatiivisia tutkimusasetelmia. Yhteiskuntatieteiden laitoksen vahvuuksia ovat sekä monitieteisyys että mahdollisuus mikro- ja makrotasoisten tarkastelujen luovaan yhdistämiseen. Laitos verkottuu Itä-Suomen yliopiston sisällä, kansallisesti ja kansainvälisesti monitieteisiin tutkimusverkostoihin. Tutkimusyhteistyötä tehdään myös
5 Itä-Suomen yliopiston tutkimusinstituuttien ja tutkimuskeskusten kanssa (esimerkiksi Karjalan tutkimuslaitos ja Kuopio Welfare Research Center). Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen eettiset kysymykset eivät aina ole yksinkertaisesti ratkaistavissa sääntöihin nojautumalla, vaan esimerkiksi aineistonkeruu ja tutkimuksen raportointi vaativat tilannekohtaista eettistä pohdintaa. Laitoksella vaalitaan tutkijoiden taitoa tunnistaa ja ratkaista mahdollisia eettisiä ongelmia. Tutkimusetiikan opetusta sisällytetään menetelmäopetuksen kaikille tasoille ja tutkimussuunnitelmia käsitellään aina myös tutkimuseettisten kysymysten kannalta. 3. KANSAINVÄLISYYS Yhteiskuntatieteiden laitoksen tutkimushenkilöstö on mukana lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen verkostoissa. Laitos tukee painoaloihin ja tutkijoiden verkostoitumiseen kiinnittyvää kansainvälistä toimintaa (julkaiseminen, osallistuminen konferensseihin, esitelmien ja artikkeleiden kielentarkastukset yms.) taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan. Kansainvälistä julkaisemista tuetaan ja pyritään lisäämään kaikissa oppiaineissa. Myös tutkijoiden osallistumista kansainvälisiin kongresseihin sekä kansainvälisiin henkilöstön vaihtosopimuksiin perustuvaan liikkuvuuteen tuetaan. Muilta osin yhteiskuntatieteiden laitos noudattaa Itä-Suomen yliopiston kansainvälistymiseen liittyviä strategisia linjauksia. 4. TUTKIJAKOULUTUS Yhteiskuntatieteiden laitoksen jatkokoulutus keskittyy tutkimuksen painoaloille. Perustutkintokoulutuksessa luodaan pohjaa näiden mukaiselle suuntautumiselle ja jatko-opiskelijoiden valinnassa kiinnitetään erityistä huomiota tutkimusaiheiden soveltuvuuteen laitoksen tutkimusprofiiliin. Jatkokoulutukseen liittyvää ohjausta ja koulutusta suunnataan systemaattisesti tutkimuksen painoaloille. Koska laitoksen oppiaineisiin rekrytoituu kuitenkin myös jonkin verran opiskelijoita työelämästä, voidaan erityisen tärkeinä ja hyvinä pidettyjä tutkimussuunnitelmia esittäviä opiskelijoita valita painoalojen ulkopuolelta, mikäli heille pystytään tarjoamaan laitokselta ohjausta. Rekrytoinnissa painotetaan tohtorin tutkintoa tavoitetutkintona. Laitos on mukana seuraavissa Itä-Suomen yliopiston sisäisissä tohtoriohjelmissa - Hyvinvointi, terveys ja johtaminen -tohtoriohjelma (kaikki pääaineet) - Sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisten tohtoriohjelma (kaikki pääaineet) - Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa -tohtoriohjelma (sosiaalipedagogiikka) Sosiaalityön jatkokoulutuksessa on tohtorintutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi myös sosiaalityön erikoistumiskoulutus, joka tapahtuu valtakunnallisen Sosnet-verkoston yhteistyönä. Koulutuksessa suoritetaan ammatillinen lisensiaatin tutkinto. Jatko-opiskelijoiden valinnassa asetetaan etusijalle hakijat, jotka pyrkivät työskentelemään jatkoopintojensa edistämiseksi ainakin osittain päätoimisesti esimerkiksi hankerahoituksen, tohtorikoulupaikan tai apurahojen turvin. Täystoimisille jatko-opiskelijoille pyritään tarjoamaan mahdollisuus työskennellä laitoksen tiloissa sekä mahdollisuuksia tuntiopetukseen ja opinnäytetöiden ohjaukseen. Jatko-opiskelijoiden verkostoitumista sekä laitoksen sisälle että sen ulkopuolelle tuetaan.
6 Laitos osallistuu Itä-Suomen yliopiston tohtorikoulun ja tohtoriohjelmien koulutuksen tarjontaan tieteellisen jatkokoulutuksen tärkeissä kysymyksissä (metodologia, kirjoittaminen, julkaiseminen, tutkimusetiikka yms.). Yhteiskuntatieteiden laitos kuuluu moniin erilaisiin tutkija- ja yhteistyöverkostoihin ja tukee jatko-opiskelijoiden osallistumista niiden tarjoamiin koulutuksiin. Laitos pyrkii kehittämään kansainvälistä tohtorikoulutusyhteistyötä ja tohtorikoulutettavien liikkuvuutta. 5. TUTKIJANURA Yhteiskuntatieteiden laitos kiinnittyy Itä-Suomen yliopiston linjauksiin tutkijanuran edistämisen mallissa. Laitoksella väitelleiden henkilöiden pyrkimyksiä jatkaa tutkijanuralla edistetään esimerkiksi tukemalla post doc -tutkijoiden rahoitushakemusten laatimista ja hankkimalla mahdollisuuksien mukaan heille hankerahoitusta. Laitos pyrkii mahdollistamaan tutkijanuralla etenemisen kolmiportaisen uramallin mukaisesti. Koko opetus- ja tutkimushenkilökunnalle pyritään luomaan mahdollisuuksia tutkimustyöhön ja siinä etenemiseen. Tutkimustyötä sisällytetään kaikkien työsuunnitelmiin, ja laitos pyrkii turvaamaan kaikille mahdollisuuden muista työtehtävistä vapaisiin tutkimusperiodeihin säännöllisin väliajoin. 6. TUTKIMUKSEN INFRASTRUKTUURI Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tärkein toimintaympäristön resurssi on korkeatasoinen kirjasto. Laitos panostaa myös sekä kvantitatiivisten että kvalitatiivisten yhteiskuntatieteellisten aineistojen keräämiseen ja käsittelyyn tarvittavien laitteistojen ja ohjelmien hankintaan. 7. TUTKIMUSRAHOITUS Yhteiskuntatieteiden laitos korostaa Itä-Suomen yliopiston tutkimusstrategiaan kirjattujen tutkimusrahoituksen kanavien lisäksi rahoitusyhteistyötä yritysten ja kolmannen sektorin kanssa. Ulkopuolisen rahoituksen turvin suoritettavassa tutkimustyössä pyritään siihen, että hankkeisiin sisältyy riittävät mahdollisuudet tutkimuksen teoreettis-käsitteellisten lähtökohtien muotoiluun sekä tieteellisesti vaativien julkaisujen laatimiseen. 8. TUTKIMUKSEN YHTEISKUNNALLINEN RELEVANSSI Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen merkittävyys syntyy pääasiassa neljästä tekijästä. Näitä ovat 1) laitoksen henkilökunnan osallistuminen asiantuntijuusalueensa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja julkaisemisesta myös yleistajuisilla foorumeilla 2) asiantuntijoiden ja ammattilaisten kouluttaminen työelämän moninaisiin tehtäviin 3) uusien ajattelu- ja toimintatapojen tuominen ammatillisiin käytäntöihin kuten koulutusinstituutioon, työelämään, monikulttuurisuustyöhön, sosiaalityöhön ja hyvinvointipalveluihin ja 4) osallistuminen uudistusten suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon sekä kansainvälisiin keskusteluihin näillä alueilla.