PALOTURVALLISUUSSEURANNAN KEHITTÄMINEN Sami Häkkinen Suomen Palopäällystöliitto Iso Roobertinkatu 7 A 5, 00120 Helsinki Tiivistelmä Paloturvallisuuden ja pelastustoimen mittaamiselle on syntynyt pelastuslain uudistamisen, Sisäisen turvallisuuden ohjelmien ja muun ohjelmatyön kautta tarpeita seurata ja ohjata pelastustoimen kehitystä. Tällä vuonna 2008 alkaneella hankkeella tuotetut mittarit antavat tietoa, jonka avulla pelastustoimi voi suunnitella toimintansa suuntaamista ja kehittämistä. Mittarit jakaantuvat 1) aiheutuneiden vahinkojen, 2) sidosryhmien ja yhteiskunnan, 3) turvallisuusviestinnän, 4) paloturvallisuusvalvonnan ja -huollon, 5) tutkimuksen ja kehittämisen, 6) toimintaympäristön kehittymisen ja 7) henkilöstön toimintakyvyn, osaamisen ja hyvinvoinnin mittareihin. Mittaristoon on hahmoteltu 8) resursoinnin, 9) pelastustoiminnan ja 10) toimijoiden välisen yhteistyön mittareita, mutta nämä osakokonaisuudet on jätetty hankkeesta. Pelastuslaitosten kanssa suunnitellaan mittariston hyödyntämistä johtamisen työkaluna ja toteutetaan kehittämishankkeet, joista keskeisimpiä ovat: 1) vahinkomittareiden hyödyntäminen strategisessa suunnittelussa (esim. palvelutasopäätökset), 2) turvallisuusviestinnän palautejärjestelmä, 3) tunnuslukujen valtakunnalliset laskentaperusteet, 4) henkilöstömittareiden valtakunnalliset käytännöt, 5) PRONTO-tietoihin perustuvien mittareiden automatisoiminen ja 6) pelastustoimen valvonnan mittaaminen osana valvontatoiminnan kehittämishankkeita. JOHDANTO Hanke käynnistyi vuonna 2008 diplomityöllä, jossa selvitettiin paloturvallisuuden kannalta olennaisimpia vahinkotilastoja ja sosio-demografisia tekijöitä [1]. Hankkeen toisessa vaiheessa 2/2009-1/2011 tarkasteltiin ennen kaikkea onnettomuuksien ehkäisyn mittareita, joihin diplomityövaiheessa ei ollut otettu kantaa. Työn edetessä on myös arvioitu mittariston toiminnallisia käyttökohteita yhdessä pelastuslaitosten kanssa. Hankkeessa vietiin rinnakkain onnettomuuksien ehkäisyn eri osa-alueiden tutkimusta. Valvontatoiminta rajattiin työn ulkopuolelle, koska valmistelussa ollut uusi pelastuslaki asetti valvontatoiminnalle ennakoimattomia muutostarpeita, jolloin valvonnan mittaamiseen tarkoitetut tunnusluvut olisivat olleet vanhentuneita jo selvityksen valmistuttua. Hankkeen tutkimuksellisiksi päälinjoiksi muodostui yhtäältä turvallisuusviestinnän mitattavuus ja toisaalta pelastustoimen tutkimus- ja kehittämistoiminnan mitattavuus. Viimeksi mainitusta valmistui selvitys syyskuussa 2010 ja ensiksi mainitusta lokakuussa 2010 [2, 3]. Tutkimusongelma molemmissa selvityksissä keskittyy kysymykseen, millä tunnusluvuilla toimintaa olisi tarkoituksenmukaisinta seurata, jotta toiminta tukisi tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisyä mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Molemmissa selvityksissä kysymystä tarkasteltiin lähtökohdasta, mitä mittareita nykyisin kerättävien tietojen pohjalle voidaan rakentaa. Selvityksissä otettiin kantaa myös siihen, mitä tietoja pelastustoimen tulisi 1
toiminnastaan kerätä, jotta voidaan luoda onnettomuuksien ehkäisytyötä paremmin tukevat tunnusluvut. Turvallisuusviestinnän mittaamisen tarkastelussa hyödynnettiin pelastustoimen tähänastisia strategisia linjauksia [4, 5, 6], joilla selvitettiin toiminnan tavoitteeksi asetettu tahtotila. Työssä perehdyttiin liiketaloudellisiin konsepteihin, kuten markkinointiin [7] ja laatukustannusajatteluun [8], joista ammennettiin ajatuksia pelastustoimen turvallisuusviestinnän kohdentamiseksi ja kehittämiseksi. Psykologian ja sosiaalipsykologian malleista erityisesti suunnitellun käyttäytymisen teoria otettiin selvityksessä tarkempaan tarkasteluun [9]. Näiden mallien pohjalta on tehty ehdotuksia pelastustoimen turvallisuusviestinnän uudenlaisiksi lähestymis- ja toimintatavoiksi [3]. Tutkimuksen ja kehittämisen strategisena lähtökohtana on käytetty pelastusalalla pelastustoimen tutkimusohjelmaa (PETU), joka laadittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2007 [10]. Työssä tutustuttiin myös muihin strategisiin linjauksiin, joita alalla on tehty [11, 12, 13, 14] Mittaamisen malleja etsittiin selvityksessä muiden tieteellistä toimintaa harjoittavien tai rahoittavien tahojen käyttämistä tunnusluvuista [15, 16, 17]. Lisäksi selvityksessä arvioitiin yksityisen sektorin käyttämiä tutkimus- ja kehittämistoiminnan johtamisen ja suunnittelun malleja [18, 19, 20, 21]. Hankkeessa on sivuttu turvallisuusviestinnän sekä tutkimuksen ja kehittämisen ohella henkilöstöön liittyviä kysymyksiä, seurattu palotarkastustoimintaan liittyvää uudistamistyötä, arvioitu muun muassa taloudellisten mittareiden kokoamista ja valmisteltu syrjäytymisen mittaamisen laskentaperusteita. Työssä esitetyt tunnusluvut on koottu liitteeseen 1. TULOKSET Turvallisuusviestintä Pelastustoimen turvallisuusviestintää eli valistusta, neuvontaa ja koulutusta mitataan pääasiassa määrällisin tavoittein kuten väestön prosentuaalisella tavoitettavuudella. Turvallisuusviestintäselosteisiin on tehty vuoden 2010 alusta merkittäviä muutoksia, jotka kuitenkin mahdollistavat monipuolisen toiminnan seuraamisen ja kehittämistarpeiden huomioinnin. Vaikka edellytykset toiminnan seuraamiselle onkin luotu, mittaaminen on yhä lapsenkengissään. Määrällisten tavoitteiden rinnalle nostetaan hankkeessa toteutetussa selvityksessä laadullisia tekijöitä, kuten kohderyhmän merkittävyys ja koulutuksen luonne. Turvallisuusviestinnän pääjakolinjat kulkevat toteuttamistavoissa ja aihealueissa, joiden perusteella turvallisuusviestintä voidaan jakaa tiedolliseen ja taidolliseen koulutukseen sekä näkyvyyden edistämiseen. Lisäksi turvallisuusviestinnän kohderyhmien keskinäisessä arvottamisessa on käytetty riskiperustaisia demografisia tekijöitä. Kulutustuotteiden markkinoinnin tapaan jaotteluun tulisi kuitenkin soveltaa käyttäytymiseen ja elämäntapoihin perustuvaa jaottelua. Palautetta kerätään ja annetaan pelastuslaitoksissa vaihtelevasti, minkä vuoksi turvallisuusviestinnän onnistumisesta ei muodostu palautteiden pohjalta kokonaiskuvaa. Palautteen keräämisen tarpeisiin on luotu turvallisuusviestintää varten palautekyselypohjat, joilla palautetta voidaan ryhtyä keräämään sähköisesti valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla. 2
Ajzenin suunnitellun käyttäytymisen teorian perusteella käyttäytyminen on seurausta aikomuksesta. Aikomus syntyy puolestaan subjektiivisesta normista, koetusta tilanteen hallitsemisesta ja asenteesta kyseistä käyttäytymistä kohtaan (kuva 1). Henkilöiden vaaralliseen käyttäytymiseen vaikutetaan (sosiaali)psykologisen tutkimuksen mukaan tehokkaimmin muuttamalla aikomusta. Tämä edellyttää tilannekontekstin mukaista turvallisuusviestintää nykyisen kohderyhmäviestinnän ohella. [9] Kuva 1. Suunnitellun käyttäytymisen teoria [9] Konkreettisina toimenpiteinä selvityksessä esitetään turvallisuusviestinnän mittaamiskäytäntöjen uudistamisen lisäksi yhteistyötä muun muassa sosiaali- ja terveystoimen sekä Alkon kanssa ja viestinnän kohdentamista ravitsemusliikkeisiin ja kunnallisiin vuokraasuntosäätiöihin. Pelastustoimen tutkimus ja kehittäminen Tutkimus- ja kehittämistoiminnan strategista linjaa on jäsennelty pelastustoimessa viime vuosikymmenen loppupuolella muun muassa laatimalla ensimmäinen pelastustoimen tutkimusohjelma 2007-2011. Pelastustoimen tutkimuksen merkittävin rahoitustaho Palosuojelurahasto on vuodesta 2009 edellyttänyt erityisavustushakemuksiinsa vaikuttavuustavoitetaulukot, mikä on toinen esimerkki järjestelmällisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kehityksestä. Tutkimuksen laatu syntyy lähtökohtaisesti neljän eri vaiheen kautta: onnistunut strateginen tavoitteenasetanta, strategian mukainen tutkimustoiminta, hyvän tieteellisen käytännön mukaisuus ja tutkimustuloksiin perustuva kehittämis- ja toimenpideohjelma (kuva 2). Vaiheiden toteutumista tulee seurata pelastustoimessa eri tasoilla, koska eri toimijat ovat vastuussa eri vaiheista. 3
Kuva 2. Tutkimuksen laadun tuottamisen vaiheet [2] Sisäasiainministeriön pelastusosasto ja Pelastusopisto ovat päävastuussa ensimmäisen vaiheen strategisesta tavoitteenasetannasta - yhteistyössä alan muiden toimijoiden kanssa. Sisäisen turvallisuuden ohjelma määrittelee myös pelastustoimen tavoitteita. Ministeriön pelastusosasto ja Pelastusopisto vastaavat myös 2. kohdassa mainitusta strategisesta johdonmukaisuudesta. Palosuojelurahasto on autonominen suhteessa pelastusosastoon ja pelastustoimen muihin toimijoihin, ja sen antama rahoitus on esimerkiksi pelastustoimen tutkimusohjelman tavoitteista riippumatonta. Selvityksessä suositellaan kuitenkin Rahaston tavoitteiden sitomista muuhun alan strategiseen tavoitteenasetantaan. Vastuu tutkimuksen oikeellisuudesta sekä tiedollisesta ja metodologisesta laadusta kuuluu tutkimusta toteuttaville tahoille. Pelastuslaitosten tulee puolestaan huolehtia kehittämistoimenpiteiden jalkauttamisesta. Eri vaiheiden välisiin viestinnällisiin rajapintoihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. 4
Tutkimuksen ja kehittämisen mittarit on listattu liitteessä 1. Strategioiden toteuttamisen resursointi ja vastuut, tutkimuksen jalkauttaminen ja siihen liittyvä viestintä ovat pelastustoimen tutkimuksen ja kehittämisen suurimmat tämänhetkiset haasteet. Muut mittariston muutokset Henkilöstökysymykset ovat olleet alan keskustelun keskiössä viime vuosina [22, 23, 24]. Tässä hankkeessa on luonnosteltu joitain liitteeseen 1 koottuja tunnuslukuja pelastustoimen henkilöstön resursoinnin, toimintakyvyn, osaamisen ja hyvinvoinnin seuraamiseksi. Resursointikysymyksiin liittyen alalla on hankkeita, joiden kautta mittareille saadaan numeerista tietopohjaa (mm. [25]), ja aihealuetta käsitellään esimerkiksi pelastuslaitosten kumppanuusverkoston henkilöstö- ja taloustyöryhmässä. Toimintakyvyn arvioinnin työkaluista FireFit on tällä hetkellä se, jonka taakse on saatu eniten kriittistä massaa ja jonka käytettävyys toimintakyvyn arviointiin on erittäin hyväksi havaittu. Hankkeen toinen vaihe valmistui syksyllä 2010 [26] ja 3. kehittämisvaihe sai Palosuojelurahaston rahoituksen, jolla arviointityökalua täydennetään edelleen [27]. Osaamisen kartoittamiseen on olemassa työkaluja, joita olisi edellytys laajentaa valtakunnallisiksi, mutta toistaiseksi osaamisen seuraamisen työkalut ovat alueellisia [28]. Myös työyhteisön hyvinvoinnin seuraamiseen on jo olemassa työkaluja [29], mutta niitä ei tule ottaa käyttöön ilman hyvää suunnitelmallisuutta ja selkeää kehittämistoimenpiteiden toteuttamissuunnitelmaa. Valvontatoiminta on uudistunut paljon uudessa pelastuslainsäädännössä [30, 31]. Valvontasuunnitelmat antavat pelastuslaitoksille mahdollisuuden muuttaa tarkastettavan kohteen tarkastusväliä, jos esimerkiksi kohteen toiminnan luonne, turvallisuuskulttuuri tai turvallisuustekniikka on olennaisesti tavallista heikompi tai parempi [32]. Turvallisuuskulttuurin arvioimiseksi on luotu joitain työkaluja, joilla on tarkoitus huomioida perinteisen rakenteellisen paloturvallisuuden ja turvallisuustekniikan lisäksi muun muassa kohteen johtaminen ja organisaatio, riskienhallintajärjestelmä(t), pelastussuunnitelma ja turvallisuuskoulutus [33]. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Työssä muodostetut tunnusluvut eivät ole kiveen kirjoitettuja, mutta niiden muuttamiseksi tulisi olla painavat perustelut, jotta mittaristo tuottaisi kronologisesti vertailukelpoista tietoa. Erityisesti aiheutuneiden vahinkojen, toimintaympäristön ja onnettomuuksien ehkäisytoiminnan tunnuslukuja on kehitetty jo pitkään. Työhön myönnettiin Palosuojelurahastosta jatkorahoitus, jonka avulla työ on tarkoitus saattaa käytännön strategisen johtamisen työkaluksi pelastuslaitoksille hankkeen päättymiseen 31.8.2012 mennessä. Syksyllä 2010 alkaneen pilotoinnin yhteydessä havaittiin tarpeita kehittämisosahankkeille, jotka tukevat hankkeen käyttöönottoa. Palautepohjaisten tietojen keräämiseksi on rakennettu palautejärjestelmä, laskentaperusteita ja tulosten tulkintaa varten hankkeessa laaditaan mittareille manuaali ja käytön helpottamiseksi mittariston PRONTO-tietoihin pohjautuvat mittarit ovat poimittavissa automaattisesti PRONTOn parametritilastoista Mittarit-välilehdestä. 5
Paloturvallisuusvalvonnan, resurssien ja kustannusten sekä henkilöstön tunnuslukujen osalta alalla on tehty paljon pohjatyötä, jota voidaan hyödyntää mittareiden muodostamisessa [25, 26, 27, 28, 29, 33]. Tunnusluvut rakennetaan yhteistyössä pelastuslaitosten ja keskeisten kehittämistahojen kanssa, jolloin ne muodostuvat elimelliseksi osaksi uudistunutta toimintaa. Pelastustoiminta on resursoinnin määrällä mitaten merkittävin osa pelastustoimen toimintaa [25]. Kokonaisuuden kannalta pelastustoiminta on sen merkittävän aseman vuoksi pakko sisällyttää mittaristoon. Hankkeessa tutkitaan mahdollisuutta teettää pelastustoiminnan seurantatyökalut osaksi mittaristoa ulkopuolisena selvitystyönä yhteistyössä pelastustoimen muiden toimijoiden kanssa. Kiitokset Työn omistajaorganisaatio ja työnantajataho on Suomen Palopäällystöliitto ry. Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtajana toimi dosentti Veli-Pekka Nurmi ja muita ohjausryhmän jäseniä olivat Martti Honkala, Ari Keijonen, Seppo Männikkö, Matti Orrainen, Seppo Pekurinen, Kirsi Rajaniemi, Paavo Tiitta ja Pekka Vänskä. Erityistä tukea ovat tarjonneet myös muun muassa tutkimusjohtaja Esa Kokki, tutkija Johannes Ketola, riskienhallintapäällikkö Jari Lepistö, johtava palotarkastaja Seppo Lucenius, riskienhallintapäällikkö Kimmo Markkanen ja pilotointiin osallistuneet pelastuslaitokset. Työhön ja sen jalkauttamiseen liittyvään jatkohankkeeseen on myönnetty Palosuojelurahaston 100-prosenttinen rahoitus. VIITTEET 1. Häkkinen, S. 2008. Tilastollisen paloturvallisuusseurannan kehittäminen. 109 s. + 29 liites. Saatavissa: http://www.sppl.fi/files/610/microsoft_word_- _Tilastollisen_paloturvallisuusseurannan_kehittaminen_opinnaytetyo.pdf. Viitattu 7.4.2011. 2. Häkkinen, S. 2010. Pelastustoimen tutkimuksen ja kehittämisen mitattavuus. 63 s. + 26 liites. Saatavissa: http://www.sppl.fi/files/950/pelastustoimen_tutkimuksen_ja_kehittamisen_mitattavuus.p df. Viitattu 7.4.2011. 3. Häkkinen, S. 2008. Pelastustoimen turvallisuusviestinnän mitattavuus. 60 s. + 11 liites. Saatavissa: http://www.sppl.fi/files/990/pelastustoimen_turvallisuusviestinnan_mitattavuus.pdf. Viitattu 7.4.2011. 4. Valistus- ja neuvontatyön strategia. 2005. Sisäasiainministeriön pelastusosaston muistio 1.9.2005. 8 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wpcontent/uploads/2008/10/muistio-valistus-ja-neuvontatyon-strategia.pdf. Viitattu 7.4.2011. 5. Autere, M., Joutsi, L., Peltokangas, M., Rantala, P., Tervo, V-P, & Turunen, O. 2003. Pelastuslaitoksen valistustyön suunnittelu. Tampere, Sisäasiainministeriö, Pelastusopisto ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK). 53 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/media/raportit/valistus.pdf. Viitattu 7.4.2011. 6. Turvallisuusviestintä työryhmän [sic] toimintasuunnitelma 2010-2011. Yhdessä enemmän vaikuttavuutta. 10 s. Saatavissa: http://sppl.fi/files/876/tuvin_toimintasuunnitelma_10-11.pdf. Viitattu 7.4.2011. 7. Kotler, P. 2002. Marketing Management. 6
8. Green, T. J. 2007. Quality Costs in Education. The TQM Magazine. Vol. 19 No. 4, 2007. pp. 308-314. 9. Ajzen, I. 2005. Attitudes, Personality and Behavior. 2nd ed. Open University Press, Mc- Graw-Hill Education. 191 p. 10. Pelastustoimen tutkimusohjelma (PETU) 2007-2011. 2005. 15 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/media/pdf/061019- pelastustoimen_tutkimusohjelma_2007.pdf. Viitattu 8.4.2011. 11. Kaukonen, E. (toim.) 2008. Pelastustoimen tulevaisuuden ennakointi. Pelastustoimen tulevaisuusluotausraadin osaraportti 1. Pelastustoimen tutkimusraportti 2/2008. Kuopio, Pelastusopisto. 58 s. + 6 liites. Saatavissa: http://www.intermin.fi/pelastus/images.nsf/files/3346f51a62c2b42bc2257475003ee4 95/$file/Kaukonen2008.pdf. Viitattu 11.4.2011. 12. Kaukonen, E. (toim.) 2008. Pelastustoimen tulevaisuuden ennakointi. Pelastustoimen tulevaisuusluotausraadin osaraportti 2. Pelastustoimen tutkimusraportti 3/2008. Kuopio, Pelastusopisto. 40 s. 13. Kaukonen, E. 2008. Tulevaisuuden ennakointi pelastustoimessa. Sotatieteen päivät 21. - 22.5.2008. 15 s. 14. Tutkimus- ja kehittämispalvelut. Pelastusopisto. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/home.nsf/pages/f894790f6717d138c225718d003 8434F?opendocument. Viitattu 11.4.2011. 15. The QS World University Rankings. Times Higher Education. Saatavissa: http://www.topuniversities.com/university-rankings/world-university-rankings. Viitattu 11.4.2011. 16. Suomen Akatemian strategia. 2006. 16 s. Saatavissa: http://www.aka.fi/tiedostot/tiedostot/asiakirjat/suomen%20akatemian%20strategia200 6.pdf. Viitattu 11.4.2011. 17. A More Research-Intensive and Integrated European Research Area - Science, Technology and Competitiveness Key Figures Report 2008/2009. 2008. European Commission, Directorate-General for Research. EUR 23608 EN. 169 p. Saatavissa: http://ec.europa.eu/research/era/pdf/key-figures-report2008-2009_en.pdf. Viitattu 11.4.2011. 18. Ramírez, Y. W. & Nembhard, D. A. 2004. Measuring knowledge worker productivity - a taxonomy. Journal of Intellectual Capital. Vol. 5, No. 4, pp. 602-628. 19. Davenport, T. 2002. Can You Boost Knowledge Work s Impact on the Bottom Line? Harvard Management Update. Vol. 7, No. 11, pp. 3-4. 20. Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The Knowledge-creating Company: How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. Oxford University Press, New York, NY. 21. Cooper, R. G. 1998. Product Leadership: Creating amd Launching Superior Products. Perseus Books Group, Reading, Massachusetts. 314 p. 22. Pelastustoimen strategia 2015. 2007. Sisäinen turvallisuus. Sisäasiainministeriön julkaisuja 13/2007. 19 s. Saatavissa: http://www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/d690450d9b0f32a9c2257298002c2ea7/$f ile/132007.pdf. Viitattu 12.4.2011. 23. Pelastuslaitosten toimintakykyhanke. Asettamispäätös SN075:00/2006. Sisäasiainministeriö. 5 s. Saatavissa: http://toimintakyky.pelastustoimi.net/wpcontent/uploads/asettamispaatos.pdf. Viitattu 12.4.2011. 24. Pelastustoimen strategia 2025. Luonnos 12.2.2011. Sisäasiainministeriö. 16 s. Saatavissa: http://www.pelastustoimi.fi/wp-content/uploads/2011/03/strategia2025.pdf. Viitattu 12.4.2011. 7
25. Määttälä, J. 2010. Kustannuslaskennan nykytila, erityisesti henkilöstöresurssien kohdentaminen pelastustoimessa -esiselvitys. Turun yliopiston kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö, A35/2010. 98 s. Saatavissa: http://www.pelastusopisto.fi/pelastus/images.nsf/files/400c5d10a38cf7fec22577fb0 03B21B6/$file/Kustannuslaskennan%20nykytila.pdf. Viitattu 12.4.2011. 26. Lusa, S., Wikström, M., Punakallio, A., Lindholm, H. & Luukkonen, R. 2010. FireFit - Pelastajien hyvä fyysisen toimintakyvyn arviointikäytäntö. Kehittämishanke (2. vaihe). Loppuraportti. Työterveyslaitos. 33 s. Saatavissa: http://www.ttl.fi/fi/verkkokirjat/documents/firefit2vaihe_loppuraportti.pdf. Viitattu 12.4.2011. 27. Palosuojelurahaston erityisavustukset 2011, 1. hakukierros, myönteiset avustuspäätökset. Kokeilu-, käynnistämis-, tutkimus- ja kehittämishankkeet. Saatavissa: http://palosuojelurahasto.fi/wpcontent/uploads/2009/12/erityisavustukset_1_kierros_2011_myönteiset-päätökset.pdf. Viitattu 12.4.2011. 28. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen toimintasuunnitelma 2011. Pelastuslaitoksen johtokunta 2.12.2011. Asia 4, liite 2. 33 s. Saatavissa: http://www.espoo.fi/binary.asp?path=1;28;11866;44697;9458;87960;87961;87962;87963 &field=fileattachment. Viitattu 13.4.2011. 29. Parempi työyhteisö (ParTy) -kysely. Kyselypalvelut. Työterveyslaitos. Saatavissa: http://www.ttl.fi/fi/asiantuntijapalvelut/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/kyselypalvelut/sivut/def ault.aspx. Viitattu 13.4.2011. 30. Pelastuslaki (468/2003). Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030468. Viitattu 13.4.2011. 31. Hallituksen esitys Eduskunnalle pelastuslaiksi ja laiksi meripelastuslain 23 muuttamisesta. HE 257/2010 vp. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100257.pdf. Viitattu 13.4.2011. 32. Rahikainen, J. 2010. Valvontasuunnitelma - Palotarkastustoiminnan selkäranka. Onnettomuuksien ehkäisyn opintopäivät 10. - 11.11.2010. Turku. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos. 48 s. Saatavissa: http://www.sppl.fi/files/994/rahikainen_valvontasuunnitelma.pdf. Viitattu 14.4.2011. 33. Lucenius, S. 2009. PATA 08. Auditoinnin manuaali. Helsingin kaupunki, pelastuslaitos, riskienhallinnan toimiala / RH-yksikkö, tarkastuspalvelut. 8 s. 8
Liite 1. Paloturvallisuuden mittaristo 1. Aiheutuneet vahingot Palokuolemat Tulipalojen terveyshaitat Syttyneet tulipalot Tahalliset tulipalot Asuinrakennusten palot Suurpalot Taloudelliset vahingot Palot merkittävimmissä rakennustyypeissä 2. Toimintaympäristö Sukupuoli(jakauma) Kaupunkiasuminen Yksinasuminen Työllisyys Yli 55-vuotiaiden osuus (%) Rakennuksen ikä Koulutustasomittain Päihteiden käyttö Pientalovaltaisuus Pienituloisuus Syrjäytyminen 3. Turvallisuusviestintä Pelastustoimen tiedollisen ja taidollisen koulutuksen määrä asukasta kohden (ka 2007-09, min) Turvallisuusviestinnän henkilötyöaika (h) / 1000 as. Näkyvyyden edistämisen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Taidollisen koulutuksen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Tiedollisen koulutuksen osuus viestintään käytetyistä työtunneista Erityisriskiryhmille tarjotun viestinnän osuus kaikesta viestinnästä Muille erityisen kiinnostaville kohderyhmille tarjotun viestinnän osuus kaikesta viestinnästä Turvallisuusviestinnän kustannustehokkuus Niiden tapahtumien osuus, joista on kerätty palautetta Palautteesta saadut kehittämisehdotukset ja niiden toteuttaminen Palautteesta saatu numeerinen arvosana Kyselytutkimusarvio turvallisuusviestinnästä Internetiin ja sosiaalisiin medioihin käytetyt resurssit Internet-, Facebook- ja muiden sivustojen kävijämäärät Yhteydenottoja ja viestejä Internetin ja sosiaalisten medioiden kautta 4. Paloturvallisuuteen liittyvä valvonta ja huolto Nuohous Valvonnan suuntaamisen tarkoituksenmukaisuus Ennaltaehkäisytyön resursointi Valvonnan toteutuminen (tehdyt tarkastukset suhteessa suunnitelmaan, perusteet poikkeamille, muu ennaltaehkäisy) Valvonnan vaikuttavuus (asiakaspalautteeseen ja itsearviointiin perustuva arvio tarkastusten onnistumisesta) 9
Valvontasuunnitelman perusteet (tarkastusvälien pidentäminen tai lyhentäminen) 5. Tutkimus ja kehittäminen Tutkimukseen ja kehittämiseen käytetyt henkilö- ja taloudelliset resurssit Henkilöstön koulutus Pelastuslaitosten arvio tutkimus- ja kehittämistoiminnasta Lehtiseuranta ja Pelastusasenteet-tutkimus Julkaisujen ja hankkeiden määrä Strategian 2015 ja PETUn toteutuminen Pelastustoimen tutkimuksen koordinointi Tutkimuksen jalkauttaminen PRONTO-tietojen luotettavuus ja kattavuus 6. Toimintaympäristön kehittyminen Asuntotuotanto Väestön ikääntyminen Sprinklattujen asuntojen ja erityiskohteiden osuus Kaupungistuminen ja pientalovaltaisuus Yritysyhteistyö ja omatoiminen varautuminen 7. Henkilöstön toimintakyky, osaaminen ja hyvinvointi Henkilöstön määrä Henkilöstön toimintakyky (FireFit) Savusukelluskelpoisuus (päätoimiset operatiiviset, %) Savusukelluskelpoisuus (sivutoimiset operatiiviset, %) Sairaspoissaolot (pv/htv) Tapaturmat Työyhteisön hyvinvointi ja ilmapiiri (ParTy ) Henkilöstön vaihtuvuus Osaamisen taso ja asetettujen tavoitteiden täyttyminen Koulutus- ja kehittämistavoitteiden täyttyminen Järjestetyn ja osallistutun koulutuksen määrä (ktpv:t) Henkilöstön kehittämisen resursointi 8. Resursointi ja kustannukset 9. Pelastustoiminta ja vahinkojen torjunta 10. Viranomaisyhteistyö ja kunnallinen turvallisuustyö Viranomaisyhteistyön valvontasuunnitelman mukaisuus Moniviranomaisvalvonnan osuus kaikesta valvonnasta Sosiaalisten palveluiden ja tukiasumisen kattavuus erityisriskiryhmistä 10