4. Yksilöiden sopeutuminen ympäristöön Sisällys 1. Avainsanat 2. Sopeutuminen 3. Ympäristön resurssit 4. Abioottiset tekijät 1/2 5. Abioottiset tekijät 2/2 6. Optimi- ja sietoalue 7. Yhteyttäminen 8. Kasvien sopeutumiskeinoja 1/3 9. Kasvien sopeutumiskeinoja 2/3 10. Kasvien sopeutumiskeinoja 3/3 11. Eläinlajien sopeutuminen 1/2 12. Eläinlajien sopeutuminen 2/2 13. Reviiri 14. Peritty käyttäytyminen 1/2 15. Peritty käyttäytyminen 2/2 16. Atrapit 17. Opittu käyttäytyminen 18. Tehtävät 19. Kuvat
Avainsanat sopeutuminen ekologinen lokero abioottiset tekijät bioottiset tekijät optimi sietoalue kasvien sopeutumiskeinot eläinten sopeutumiskeinot
Sopeutuminen Jokainen eliölaji on sopeutunut ympäristöönsä ja käyttää sen resursseja. Ekologinen lokero kuvaa kaikkia niitä luonnon tarjoamia resursseja, joita laji tarvitsee. Mitä monimuotoisempi ympäristö on, sitä enemmän on vaatimuksiltaan erilaisia lajeja.
Ympäristön resurssit Resurssivaatimuksia ovat: 1. bioottiset eli elolliset tekijät 2. abioottiset eli elottomat tekijät a) kemialliset tekijät b) fysikaaliset tekijät
Abioottiset tekijät 1/2 Vesi suurin osa solujen sisällöstä on vettä mukana aineenvaihduntareaktioissa Valosäteily fotosynteesin energialähde eri leveyspiireillä erilaiset valaistusolot
Abioottiset tekijät 2/2 Lämpösäteily ääriolosuhteet ovat vaikeimpia, koska veden tulee säilyä nesteenä Alkuaineet elämälle tärkeitä alkuaineita kierrätetään tuottajat, kuluttajat ja hajottajat
Optimi- ja sietoalue Lajin kannalta parasta mahdollista määrää tiettyä abioottista tekijää kutsutaan sen optimiksi. Abioottisen tekijän vaihteluväliä, jolla lajin yksilöt kykenevät selviytymään ja lisääntymään, kutsutaan sietoalueeksi.
Yhteyttäminen Kasvit tarvitsevat valoa, vettä, hiilidioksidia ja ravinteita. Kasvit ovat ekosysteemien tuottajia. Hiilidioksidista ja vedestä yhteytetään auringon valoenergian avulla sokeria ja happea 6H 2 O + 6CO 2 + valo C 6 H 12 O 6 (glukoosi) + 6O 2 ) Lisäksi kasvuun tarvitaan ravinteita veteen liuenneina.
Kasvien sopeutumiskeinoja 1/3 Vesikasvit Kilpukka on irtokelluja, joka kelluu veden pinnalla. Se ottaa kaikki tarvitsemansa ravinteet suoraan vedestä. Ahvenvita myötäilee veden liikkeitä, jottei se vaurioituisi.
Kasvien sopeutumiskeinoja 2/3 Hernekasvit ja lihansyöjät Hernekasveilla on juurinystyröissään typpibakteereita, jotka pystyvät sitomaan ilmasta typpeä kasvin käyttöön. Kihokki houkuttelee hyönteisiä ja käyttää niiden typpiyhdisteitä lisäravinteinaan.
Kasvien sopeutumiskeinoja 3/3 Kosteat ja kuivat kasvupaikat Monilla kasveilla, kuten vuorijalavalla, on ylimääräisen veden poistamiseksi lehdissään tiputuskärjet. Suokukan pienet vahapintaiset lehdet estävät liiallisen veden haihtumisen.
Eläinlajit sopeutuvat ympäristöönsä 1/2 Pohjoisilla leveysasteilla eläimet sopeutuvat pitkään talveen ja usein niukkoihin resursseihin: 1. Sopeutumalla talviturkki, rasvakerros, ravinnon muuttaminen 2. Muuttamalla kylmyys, pimeys ja ravinnon puute ajavat linnut lämpimään
Eläinlajit sopeutuvat ympäristöönsä 2/2 3. Kylmänhorroksella vaihtolämpöiset eläimet 4. Talvihorroksella jotkut tasalämpöiset nisäkkäät 5. Talviunella suurimmat nisäkkäät Yksilö voi myös muuttaa väliaikaisesti käyttäytymistään, esim. joillekin lajeille kelpaavat monenlaiset pesäpaikat.
Reviiri eläimen tai eläinryhmän puolustama alue tarjoaa ravintoa ja pesimäpaikan puolustetaan tai merkitään, jolloin lajin sisäinen kilpailu vähenee koko vaihtelee jopa vuosittain koko ja sijainti on tärkeää lisääntymismenestyksen kannalta
Peritty käyttäytyminen 1/2 Eläimillä on geneettisesti määräytyviä vaistotoimintoja: taksia eli suuntausliike kineesi eli liikkumisnopeuden muutos Avainärsyke laukaisee vaistotoiminnon erityisen tehokkaasti.
Peritty käyttäytyminen 2/2 Monimutkaisemmillakin eläimillä ärsyke laukaisee vakioliikekaavan. Ulkoiset tekijät ja hormonitoiminta mahdollistavat vaistotoiminnot (esim. lisääntymisvietti).
Atrapit Tutkimuksessa käytetään apuna atrappeja: ylisuuri ärsyke avainärsyke Jos eläimellä laukeaa kaksi vastakkaista vaistotoimintoa, on seurauksena usein sijaistoiminto.
Opittu käyttäytyminen Sopeutumisen kannalta on tärkeää, että yksilöt pystyvät muuttamaan käyttäytymistään kokemuksen tuloksena tottuminen leimautuminen ehdollistuminen yritys ja erehdys -oppiminen matkiminen oivallusoppiminen