KansanOpisto KansanOpisto Folkhögskolan Folkhögskolan 2/2007 Kansanopisto erilaisten opintopolkujen rakentajana Opiskelijat kertovat Studerande berättar
KANSANOPISTO - FOLKHÖGSKOLAN 2/2007 79. vuosikerta/årgång Julkaisija/Utgivare Suomen Kansanopistoyhdistys Finlands Folkhögskolförening Päätoimittaja/Chefredaktör 2/2007 Opiskelijat kertovat Studerande berättar Ajankohtaista... 4 Pääkirjoitus Jari Valtari... 5 Elämänkaarikirjoittaminen Tytti Issakainen... 6 Jari Valtari Rehtori Raseborg-opisto puh. 040 507 6468 Toimitussihteeri/Redaktionssekr. puh. (09) 4542 3332 Osoite Annankatu 12 A 18 00120 Helsinki Puh. (09) 4542 330 Fax (09) 4542 3330 kansanopistolehti Toimitusneuvosto/Redaktionsråd Jari Valtari, puheenjohtaja Kirsi Blomberg Tytti Issakainen Leena Mattila Karin Nyström Sirkku Räihälä Pekka Sallila Aarni Tuominen Sari Virtanen, sihteeri Tilausmaksu/Prenumerationsavg. 15 euro vuosikerta/årgång Ilmoitushinnat vuonna 2007 Annonspriser år 2007 Mustavalkoiset ilmoitukset Svartvita annonser euro 1/1 sivu/sida 440 1/2 sivu/sida 270 1/4 sivu/sida 170 1/8 sivu/sida 100 värilisä/tillägsfärg netto 200 kannet/pärmar II-III-IV 520 (väri/färg) Ilmoitukset/Annonser Armi Kääriä puh./tel. (09) 349 4934 ISSN 0449-7597 Kansi: Anne Nisula Paino Oriveden Kirjapaino 2007 Lastenohjaajalinjalta ammattiin Mari Korhonen... 9 Polun ohjaaja Keijo Kaleva... 10 Elämäni parhaat jaksot Pirkko Kyllönen... 12 Folkhögskolan som andningshål och startgrop Steven Frostdahl... 15 Teatteri vei mennessään Päivi Mikkola... 16 Itseluottamusta kansanopistosta Janne Kärkkäinen... 19 Uuteen ammattiin Kristiina Ikonen... 20 Puheenjohtajan pöydältä... 21 Kuusi vuosikymmentä kansanopiston matkassa Kauko Hörkkö... 22 Oma kansanopistotarinani Sari Pelkonen... 23 Kansanopistopäivien ohjelma... 25 Aslak-kuntoutuskurssi toteutunut Katriina Kojola... 26 Kansanopistovuosi on täyttä toimintaa Emmi Sjöholm... 28 Muistatteko yhteisen asian? Tommi-Tapio Hämäläinen... 29 Toiveopetusministeri... 30 Keskustelua kansalaisyhteiskunnasta Veikko Räntilä... 31 Kirjallisuutta... 34 Kuukauden ruokaohje... 37 Resumé Seuraava numero: ilmestyy 1.6.2007, teema: Yhdenvertaiset mahdollisuudet Nästa nummer: utkommer 1.6.2007, tema: Lika möjligheter 3
ajankohtaista Kansanopistot laajentavat tarjontaansa Uusinta uutta Kansanopistojen ensi syksynä alkavasta pitkäkestoisesta koulutustarjonnasta kertova esite Opiskele kansanopistossa, opinnot 2007 2008 on jokin aika sitten ilmestynyt. Esite tarjoaa yksityiskohtaista tietoa kansanopistojen vapaatavoitteisesta, ammatillisesta sekä peruskouluja lukio-opetuksesta. Suosittuina koulutuksina ovat edelleen mukana teatteri- ja taidelinjat, kielet, viestintä sekä avoimen yliopiston tarjonta. Uusia avauksia ensi syksyn vapaan sivistystyön koulutuksessa ovat muun muassa unkarin kielen ja kulttuurin opetus, pelituotantolinja, kauneudenhoitolinja sekä mediapolitiikka. Kuusi kansanopistoa tarjoaa lukio-opetusta. Peruskoulua ja kymppiluokkaa on noin 30 kansanopistossa, ja viime aikoina ovat lisääntyneet erikoiskoulutukset kuten bändikymppi, porras tulevaisuuteen -10. luokka ja kirjoittajalukio. Sisä- oppilaitoksena toimiva kansanopisto tarjoaa kokonaisvaltaisen ja turvallisen oppimisympäristön oppimisvaikeuksia kokeville tai henkilöille, joille opiskelukokemuksista on jo aikaa. Ammatillinen koulutus Kansanopistot järjestävät myös ammatillista perus- ja lisäkoulutusta. Esimerkkejä ammatillisesta peruskoulutuksesta ovat lapsi- ja perhetyön sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnot. Ammatillista lisäkoulutusta ovat muun muassa koulunkäyntiavustajan ammattitutkinto, romanikulttuurin ohjaajan ammattitutkinto ja audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinto. Joissakin kansanopistoissa ammatillista opetusta voi opiskella myös oppisopimuskoulutuksena. Kansanopistot ja vetäytyvät kansalaiset Kansanopistot pääsivät viime syyskaudella mukaan opetusministeriön opintosetelikokeiluun, jossa tarjottiin maksuttomia opintoja vaikeasti tavoitettaville kohderyhmille kuten työttömille, alhaisen pohjakoulutuksen omaaville, oppimisvaikeuksia kokeville ja maahanmuuttajille. Kokeilun piirissä oli lähes 200 opiskelijaa 15 kansanopistossa. Syyskauden päättyessä todettiin, että opintosetelit löysivät käyttäjänsä ja antoivat avaimia oman elämän hallintaan opinnoissa mukana olleille. Niinpä opetusministeriö on päättänyt jatkaa ja laajentaa opintosetelirahoitusta tulevaisuudessa. Suomessa toimii 90 kansanopistoa, joissa vuosittain opiskelee pitkillä linjoilla ja lyhyillä kursseilla yhteensä noin 130 000 henkilöä. Lisätietoa kansanopistoista ja Kansanopisto-opintojen merkitys jatko-opinnoille Etelä-Pohjanmaan Opistolle uusi rehtori Työväen Akatemia ja Alkio-opisto ovat käynnistämässä tutkimushanketta, jossa selvitetään kansanopisto-opintojen merkitystä ylioppilaiden jatko-opintojen kannalta. Onhan tunnettua, että arviolta pari tuhatta ylioppilasta käyttää ns. välivuotensa kansanopistojen lukuvuoden mittaisilla opintojaksoilla. Tutkittua tietoa ei ole siitä, mikä tällaisen vuoden merkitys ylioppilaille on heidän koulutus- ja työuransa kokonaisuuden kannalta. Tutkimuksen näkökulmia voivat olla ainakin i) korkeakouluun pääseminen kansanopistovuoden jälkeen, ii) kansanopistovuoden pedagoginen merkitys korkeakouluopintojen suorittamisessa ja iii) avoimen yliopiston opintojen suorittamisen vaikutus korkeakouluopinnoille. Tutkimus suoritetaan opiskelijakyselynä sellaisissa opistoissa, joissa avoimen yliopiston opintoja on ollut laajasti ja pitkään tarjolla. Mukana ovat Alkio-opisto, Työväen Akatemia, Etelä-Pohjanmaan opisto ja Helsingin Evankelinen Opisto. 4 Tarkastelu ulotetaan kahdenkymmenen vuoden taakse. Aikaväli jaetaan kolmeen jaksoon: lamaa edeltänyt taloudellisen nousun kausi 1985-1990, lamakausi 1991-1995 ja laman jälkeinen nousukausi 1996-2005. Kyselyyn otetaan 4 000 opiskelijan otos, joka jakautuu edellä oleviin aikajaksoihin ¼ + ¼ + ½. Tutkimuksessa käytetään hyväksi Työväen Akatemiassa tehtyä laajaa surveytä Akatemian eväät. Työväenakatemialaiset opintiellä 1960-2000. Tutkimuksen kysely on tarkoitus toteuttaa vielä keväällä 2007, ja raportin on määrä valmistua keväällä 2008. Etelä-Pohjanmaan Opiston uu- - Kyösti Nyyssölä (s.1963) Seinäjoelta. Hän toimii Ähtärin lukion rehtorina ja sivistystoimen johtajana. Nyyssölä aloittaa Etelä-Pohjanmaan Opistossa 1.8.2007. Opiston nykyinen rehtori Reijo Kauppila jää eläkkeelle 1.9.2007. Etelä-Pohjanmaan Opistossa järjestetään yleissivistävää koulutusta, ammatillista nuoriso- ja vapaa-aikatyön koulutusta sekä eri alojen ammattitutkintoja. Kallelse till årsmöte Finlands svenska folkhögskolförenings årsmöte hålls måndagen den 4 juni 2007 kl. 16.30 på Lärkkulla-stiftelsen folkakademi, Lärkkullavägen 22, 10300 Karis i samband med folkhögskoldagarna. Saklista, mera info: www.folkhogskolor.fi/svenska/aktuellt.html
pääkirjoitus Suuri on kaunista? Eduskuntavaalit on pidetty ja maassa aloittaa toimintansa uusi hallitus uusine ohjelmineen. Oppilaitosverkoston rakenteellinen kehittäminen eri koulutusaloilla ja -asteilla etenee samoin kuin kuntien palvelurakenneuudistus. Vapaan sivistystyön toisen vaiheen arviointiraportti valmistuu maaliskuussa ja sen pitäisi tulla painosta huhtikuussa. Keväällä ja kesällä on jälleen edessä koulutuspolitiikkaan, vapaaseen sivistystyöhön ja kansanopistoihin liittyviä kysymyksiä, jotka oletettavasti taas kerran pakottavat opistot miettimään olemassaolonsa perustaa. Kansantaloustieteestä tuttu suurtuotannon etujen malli on tullut myös koulutuspolitiikkaan. Suuret tuulet puhaltavat koulutuskentässä kun sekä korkeakoulujen että ammattikorkeakoulujen yhdistämishankkeet etenevät. Pääkaupunkiseudulla pienet ammattikorkeakoulut eli Haaga ja Helia yhdistyivät noin 10 000 opiskelijan Haaga-Helia ammattikorkeakouluksi. Stadia ja Evtek yhdistyvät 1.8.2008 Metropolia ammattikorkeakouluksi jossa on noin 14 000 opiskelijaa. Suunnittelutyöryhmä esitti helmikuussa opetusministeriölle Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyön syventämistä. Mietinnössä työryhmä ehdottaa korkeakoulujen yhdistämistä uudeksi teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisten alojen yliopistoksi. Uudenlaisen yliopiston perustaminen on työryhmän mukaan kansallinen hanke, jonka hyödyt lankeavat koko Suomen kansantaloudelle. Viesti siitä että suuri koko tuo mukanaan taloudellisia hyötyjä on ollut melko selkeästi luettavissa. Opetusministeriön viesti siitä että 300 400 opiskelijan yksiköt ovat elinkelvottoman pieniä kuulostaa kansanopistojen perspektiivistä melko huolestuttavalta. Ylipäätään huolestuttavalta kuulostaa usko siihen, että suuri koko tuo mukanaan merkittäviä tehokkuushyötyjä koulutukseen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajat ovat syystäkin olleet huolissaan henkilökohtaisen ohjauksen ja pedagogisen yhteisön unohtamisesta. Eli juuri niistä asioista joista vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat voineet olla erityisen ylpeitä. Ei ole mitään syytä uskoa että vapaa sivistystyö jäisi syrjään näistä hankkeista. PARAS-hanke tulee varmasti vaikuttamaan erityisesti kansalais- ja työväenopistoihin lähivuosina kun kunnat alkavat yhdistyä tai niitä yhdistetään. Sama usko suuruuden avulla saavutettaviin taloudellisiin hyötyihin on ollut hyvin selvästi esillä myös kunnallisen hallinnon piirissä. Maaliskuun Rehtoripäivillä Ilmajoella käytiin keskustelua kansanopistojen ja vapaan sivistystyön arvioinnista. Erityisteemana olivat kansanopistojen ns. suuntaviivaopinnot. Valtiovallan taholta on kansanopistoihin kohdistettu vahvoja odotuksia suuntaviivaopintojen toteuttamiseksi ja sitä kautta esimerkiksi maahanmuuttajien, työttömien ja syrjäytyneiden aktivoimiseksi yhteiskuntaan ja opintoihin. On korostettu opistojen roolia erityisesti kansalaisuuskasvatuksessa, kansainvälisyyden edistämisessä ja demokratian tukemisessa. Sinällään kyseessä on hieman erikoinen asetelma jossa valtio (OPM) kehottaa vapaan sivistystyön oppilaitoksia pohtimaan demokratiaa, kansalaisuutta ja niihin kasvattamista. Asetelmasta muistuu hyvin mieleen vuonna 1999 Turussa pidetty Elinikäisen oppimisen konferenssi, jossa pääsin raportoimaan työryhmässä aiheesta vapaa sivistystyö, syrjäytymisen ehkäisy ja työllisyyden edistäminen. Osallistujia oli lähes kaikista silloisista EU-jäsenmaista ja aluksi kävimme hyvin vilkkaan ja valaisevan keskustelun jossa pyrimme määrittelemään käsitteet liberal, adult ja education. Kaksi jälkimmäistä olivat melko helppoja mutta sanalla liberal oli niin monta erilaista tulkintaa, että emme päässeet kovin helposti asiassa yhteisymmärrykseen. Erityisesti anglosakseille oli hyvin vaikea ymmärtää pohjoismaista vapaata sivistystyötä jota pohjoismaisten kollegojen kanssa yritimme selventää. Siis sitä mallia jossa järjestelmä saa valtiolta ison osan rahoituksesta mutta ei puutu itse opetuksen sisältöihin. Epäilijöiden mielestä kyseessä on mahdoton yhtälö, joka haiskahtaa totalitarismilta, jossa valtio puuttuu kansalaistensa elämään salakavalalla tavalla. Me pohjoismaalaiset kumosimme väitteet jyrkästi ja vannoimme, että saamme tehdä työmme täysin itsenäisesti eikä valtio puutu millään tavalla opetuksen sisältöihin. Silloin uskoin tähän vakaasti ja toivon että voin uskoa näin myös jatkossa. Sen verran olen kuitenkin itsekin perehtynyt angloamerikkalaiseen yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun, että valtion kehotus kasvattaa ihmisiä kansalaisuuteen herättää kyllä mielessäni pieniä epäluuloja. Kansanopistojen vahvuuksia ovat internaatin lisäksi ehdottomasti myös niiden joustavuus ja itsenäisyys. Opistot ovat hyvinkin nopeasti kyenneet vastaamaan ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin haasteisiin niin avoimen yliopiston opintojen kehittämisessä, työvoimapoliittisessa koulutuksessa, ammatillisessa lisäkoulutuksessa, jopa ammattikorkeakoulun perustamisessa sekä ammattitutkintojen kehittämisessä. Unohtamatta myöskään uusien kansanopistolinjojen perustamista, jota sitäkin on tapahtunut melko paljon. Lähivuosien haasteena tulee varmasti olemaan yhteistyön lisääminen niin opistojen kesken kuin myös muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten kanssa. Yhdessä oleminen, arkielämän perustaidot ja sosiaalisuus ovat arvostettavia asioita ja niitä on syytä tavoitella myös mahdollisten uudenlaisten toimintamuotojen yhteydessä. Ettei perustehtävä pääsisi unohtumaan, tämän numeron teemana ovat opiskelijatarinat. Jutuista käy ilmi sekä kansanopistokentän moninaisuus että opintojen suuri merkitys sekä myöhempien opintojen että työelämän ja aktiivisen kansalaisuuden kannalta. Ne toivottavasti omalta osaltaan tuovat myös esiin sitä pitkäaikaista kansalaisuuskasvatuksen arvokasta työtä jota kansanopistot ovat aina tehneet. JARI VALTARI 5
Kirjailija Pepi Reinikaisen kehittämä elämänkaarikirjoittamisen menetelmä syntyi lasten kirjoituspiirissä. Elämänkaarikirjoittaminen Matka menneen kautta tulevaisuuteen On ollut tärkeää tehdä tämä matka! En ole sama ihminen kuin ennen, toteaa kurssilainen käytyään läpi elämänkaarikirjoittamisen menetelmän. Mitä tapahtuu kirjoitusmatkalla, joka muuttaa ihmisen? Kirjailija, psykoterapeutti Pepi Reinikainen on kehittänyt omaperäisen elämänkaarikirjoittamisen menetelmän. Menetelmä antaa kirjoittajalle tikapuut, joille hän voi nousta katsomaan elämänsä maisemaa uudesta näkökulmasta, Reinikainen kuvaa ideaa, jonka hän on koonnut kirjaansa Elämänkaarikirjoitus ja ihmisen vuodenajat. 6 Menetelmä syntyi lasten kanssa Kahdeksan vuotta sitten kirjailija Pepi Reinikaista pyydettiin vetämään lasten kirjoituspiiriä iltapäiväkerhossa. Vierastin runopajatyyppistä piiriä, Pepi Reinikainen kertoo. Niinpä keksin laittaa 10 12 -vuotiaat kirjoittamaan elämäkerrallista tähänastisen elämänsä tarinaa. Reinikainen pohti aihetta lasten kanssa. Sen pohjalta lapset tekivät haastatteluja ja kirjoittivat ensin isovanhempiensa ja vanhempiensa tarinat. Vasta sitten oli lasten omien tarinoiden vuoro. Kirjoittajat ja perheet ihastelivat tuloksia. Elämänkaarikirjoittamisen perusmalli oli syntynyt.
Sittemmin Reinikainen on vetänyt kursseja aikuisille Hämeenlinnassa, Alastarolla ja Huittisissa kansalaisopistoissa, Turun kristillisessä opistossa ja Helsingissä Maria-instituutissa ja Helsingin Aikuisopistossa. Kurssilaisia on ollut tähän mennessä noin neljäsataa. Mummot heräävät henkiin Elämänkaarikirjoittaminen eroaa muista elämäkerran kirjoittamisen menetelmistä. Kurssi aloitetaan piirtämällä sukupuu ja kirjoittamalla isovanhempien ja vanhempien tarinat. Kirjoittajat etsivät dokumenteista ja haastattelemalla aineistoa sukupuuhun. Yksinkertaisessa piirroksessa selvitetään juuret vain isovanhempiin asti. Monelle sekin voi olla yllätyksiä täynnä. Mummot heräävät henkiin. Eräällekin kirjoittajalle kauan sitten kuollut mummo ilmaantui uneen nuttura tutisten. Keppiä tarmokkaasti heiluttaen mummo totesi: Hyvä, kun nyt tämän työn aloitit! Olin minä sitä jo kauan odottanutkin! Kun päästään omien vanhempien tarinoiden tekoon, se ravistaa usein niin, että kolina kuuluu, Reinikainen hymyilee. Sukutausta on selvitettävä, jotta ymmärtäisi itseään. Vasta sen jälkeen käydään käsiksi omaan elämäntarinaan. Inventaarioikäiset Omaa elämää tarkastellaan seitsemän vuoden jaksoissa. Näitä ikäjaksoja Reinikainen nimittää ihmisen vuodenajoiksi. Ne toimivat kirjoittamisen tukirakenteina. Neljä jaksoa muodostaa yhden kokonaisen vuodenajan. Nollasta 28 ikävuoteen eletään kevättä, siitä 56-vuotiaaksi kesää ja sitten 84- vuotiaaksi syksyä. Talvi ulottuu yli satavuotiaisiin. Kukaan ei ole liian vanha tai liian nuori inventoimaan elämäänsä. Kaikkein kiinnostuneimpia elämänkaarikirjoittamisesta ovat olleet nelikymppiset ja kuusikymppiset inventaarioikäiset, kuten Pepi Reinikainen heitä kutsuu. Kursseilla he saavat etsiä omaa totuuttaan siitä, mitä on tapahtunut, keitä he ovat ja miksi he ovat sellaisia kuin ovat. Kolmen k:n ohjelma Elämänkaariryhmä on noin kymmenen hengen suuruinen. Ryhmä kokoontuu lukuvuoden ajan kahden viikon välein, pari tuntia kerrallaan. Kotona tehdään kirjoitustyöt annettujen tehtävien mukaan. Ohjaaja lukee ja kommentoi tekstit. Ryhmässä tarinoita ei lueta, vaan osallistujat kertovat niistä ja muut kuuntelevat. Näin tekstejä ei vertailla, sillä pääasiana eivät ole kielen muotojen hallinta tai tekstin tasokkuus vaan itse tarinat. Se, mitä kerrotaan, on luottamuksellista ja jää vain ryhmän tiedoksi. Elämänkaariryhmässä opiskellaan kolmen k:n ohjelmaa: kirjoittamista, kertomista ja kuuntelemista. Kun ryhmä laskeutuu jonkun osallistujan kuuntelemiseen, se on aistittava, pyhä hetki, ohjaaja henkäisee. Sen jälkeen ryhmä kannattelee koko tapahtumaa. Elämä kaareutuu tulevaisuuteen Kurssin lopussa useimmilla on koossa aineisto, jota voi työstää eteenpäin kaunokirjallisin keinoin. Oleellisin on kuitenkin jo saavutettu: matka itseen. Kurssien kokemus on, että kirjoittajat katsovat silloin itseään ja tulevaisuuttaan uusin silmin. Elämä kaareutuu aina eteenpäin, tulevaisuuteen, Pepi Reinikainen tiivistää. Kun muuttuu ymmärrys siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut, muuttuu myös tämä hetki ja tulevaisuus! Oma käsitys menneistä tapahtumista saa ikään kuin happea, ja asenne tapahtumiin muuttuu, vaikka tosiasiat pysyvät ennallaan. Kirjoittajien palautteista näkyy, että kipeäkin matka kannattaa. Parantunut muisto on enää muisto, ei tarkoin varjeltava ja voimia vievä taakka. Teksti: TYTTI ISSAKAINEN Tiedottaja Turun kristillinen opisto Kuva: Jukka Granström/Kirjapaja Kansanopisto-opiskelijat Kansanopisto on avoin kaikille; yläikärajaa ei ole! Pääsyvaatimukset ovat linjakohtaisia: yleensä edellytetään joko peruskoulun oppimäärä tai lukio tai lukiota vastaavat tiedot. Kansanopistossa tapaa ihmisiä eri puolilta maata - myös ulkomailta. Opiskelijoiden ikärakenne, kokemukset, maailmankatsomukset ja tottumukset vaihtelevat. Yhdessä asuminen kehittää opiskelijan persoonallisuutta ja sosiaalisia taitoja, opettaa vastuun ottamista, yhteisöllisyyttä ja elämänhallintaa Ominaista kansanopistoille Kansanopistolle ominainen piirre sisäoppilaitosmuodon lisäksi on aatteellinen ja pedagoginen vapaus. Käytännössä opisto voi itse määritellä opetussisältönsä ja kasvatustavoitteensa. Siten kansanopistossa on mahdollista perinteisestä lukujärjestysajattelusta poikkeava opiskelu, joka ylittää luokkahuoneen rajat. Opiskelu on joustavaa ja tarkoituksenmukaista. Erilaiset tapahtumat, lehdet, opiskelijoiden omat projektit antavat kokemusta yhteistyöstä, suunnittelusta ja vastuusta. Työvuoteen voi kuulua harjoittelujaksoja, opintokäyntejä, retkiä ja matkoja, myös ulkomaille. Yhteiset hankkeet murtavat rooleja, lähentävät opiskelijoita toisiinsa, opettajiin ja muuhun henkilökuntaan. 7
8
opiskelijan tarina Lastenohjaajalinjalta ammattiin Kirjoittaja puhumassa lastenohjaajakoulutuksen 35-vuotisjuhlassa Turun kristillisessä opistossa syksyllä 2006. Kirjoitettuani ylioppilaaksi vuonna 1995, hain yhteishaussa opiskelemaan sosiaalialalle, mutta en tuolloin tullut kuitenkaan valituksi. Jäin miettimään, mitä muuta haluaisin opiskella kunnes äitini löysi lehdestä hakuilmoituksen lasten-ohjaajaopiskelusta. Laitoin hakupaperit menemään ja pääsin pääsykokeisiin. Tulin myös valituksi ja aloitin lastenohjaajaopintoni nuorisoasteella, Turun kristillisellä opistolla syksyllä vuonna 1995. Oma opintolinjani oli ensimmäinen Turussa, jossa opetus perustui lastenohjaajan perustutkinnon perusteisiin (100 ov). Lastenohjaajan koulutuksesta vahva pohja kasvatustyölle Opiskelu oli hyvin käytännönläheistä ja antoi eväitä kentällä tapahtuvaan työhön. Opintoihin liittyi paljon käytännön harjoitusta, kuten erilaisten tuokioiden pitämistä toisillemme, näytelmän tekoa sekä tietenkin työharjoittelujaksoja seurakunnassa ja päivähoidossa. Oppitunnit sisälsivät mm. askartelua, lastenlaulujen opettelua, ruoan tekemistä, lastenkirjojen lukemista, mutta myös pohjaa rakentavaa teoriaopetusta mm. kasvatustieteestä, kehityspsykologiasta ja teologiasta. Opiskelu vaati paljon työtä, mutta siitä sai myös paljon. Opistolla oli hyvä olla Opiston henki oli mielestäni hyvä, lämmin ja kristillinen arvopohja välittyi vahvasti. Osa opiskelukavereista asui opistolla ja se varmasti osaltaan edesauttoi, että meistä tuli toisillemme kuin perheenjäseniä. Opettajilla oli aikaa kuunnella opiskelijoiden iloja kuin surujakin. Opistolla järjestettävät perinteiksi muodostuneet juhlat ja opistolaispäivät loivat yhteenkuuluvuutta kaikkien keskuudessa. Ei kaikki toki aina ollut ruusuilla tanssimista ja kuoppiakin opintielle välillä tuli. Tuntui kuitenkin siltä, että vaikka epäonnistuit jossain, oli sinulla mahdollisuus saada tukea ja apua. Opistolla huokui tunne siitä, että kaikki ovat tervetulleita ja jokainen otetaan vastaan erilaisuus ja yksilöllisyys hyväksyen. Opintojen jälkeen Valmistuin opinahjostani jouluna 1997, jonka jälkeen pääsinkin heti työelämään seurakuntaan. Lastenohjaajan opinnot ja työkokemus, jota keräsin muutaman vuoden seurakunnan lisäksi päivähoidossa, antoivat minulle halun jatkaa opiskelua ja kehittää omaa kasvatusnäkemystäni ja -käytänteitäni. Lähdin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi, mutta tuo koulutus tuntui olevan minulle enemmän vanhan kertausta. Koen, että suurin osa tiedoistani ja taidoistani lapseen ja kasvatukseen liittyen pohjautuvat lastenohjaajaopinnoissa oppimiini ja omaksumiini asioihin. Tällä hetkellä työskentelen lastentarhanopettajana Turun kaupungin palveluksessa. Teksti: MARI KORHONEN Lastentarhanopettaja Turku Kuva: Tytti Issakainen 9
Polun ohjaaja Vuosikurssilla Kiljavan ammattiyhdistysopistossa 1976-1977 Olin kesälomilla kokeillut työelämää lautapoikana rakennuksilla syntymäkotipaikalla Virroilla. Ammattikoulun ja varusmiespalvelun jälkeen menin työhön autokorjaamoon vuonna 1969. Liityin Metalliliiton ammattiosastoon, jossa toimin mm. puheenjohtajana. Osastossa oli noin 100 jäsentä. Työpaikallani oli viisi jäsentä. Luottamusmieskursseja 10 Pieniltä työpaikoilta ei päässyt työnantajan tukemana luottamusmieskursseille. Kävin viikonloppukursseja ja tieto lisäsi innostusta. Autoliikkeen työmäärä vaihteli vuodenajoittain. Talvikautena oli työstä puutetta. Kesällä matkailu lisäsi työtä ja maksavia asiakkaita. Siirsin kesälomaa kaksi viikkoa vuonna 1976 kevättalvelle ja sain sen kaksinkertaisena. Tämä oli hyvä sopimus tuohon aikaan, ja olisi vieläkin. Kävin talviloman aikana Kiljavan ay-opiston kuukauden kurssin. Kolmen ammattikouluvuoden aikana oli ammattiyhdistysliikkeestä muistiinpanoihini kertynyt kaksi riviä. Kansalaistaidon tunneilla oli opettaja väkinäisesti asiasta puhunut. Maaseutukoulussa ei opettaja ollut ay-aktiivi. Panin merkille opettajan vastentahtoisuuden. Opettaja saattoi käyttäytymisellään tehdä minulle palveluksen. Kuukauden aikana tutustuin Kiljavan opettajiin ja vuosikurssin oppilaisiin. Työpaikalla ja tuttavapiirissä noteerattiin Kiljavan kurssit. Tä-mä innosti. Kurssilta jäi kytemään ajatus, että minäkin vielä tulen vuosikurssille. Työnantajani asema horjui. Toimintaa oli laajennettu. Sukupolven vaihdos ei sujunut suhteessa pankin ja verottajan ajatuksiin. Syksyllä näytti, ettei työpaikkani ole enää varma ja tuli hakuaika vuosikurssille. Irtisanoutuminen ensimmäisestä pitkäaikaisesta työpaikasta 28-vuotiaana oli vaikea päätös. Piti ajatella, mitä muutkin sanovat. Tuota perheyritystä ja niitä ihmisiä muistelen vieläkin hyvillä mielin. Kiljavalle Kurssin päätösmatkalta Moskovassa Moskva-joen töyräällä Varpusvuorella olevan yliopiston aukiolla 13.4.1977. Kuvassa vasemmalta Keijo, kirjoittaja Keijo, Sakari ja kyykyssä Juha. Kesän aikana olin jotenkin saanut kiinni nuoren naisen, josta tuli vaimoni. Hän lupasi huolehtia asunnosta ja sen kustannuksista. Sunnuntaina 3. lokakuuta 1976 ajoin Mänttään, josta poimin Vallitun Timon mukaani. Kangasalta kyytiin tuli Koiviston Hannu. Kolmen raavaan miehen ja matkatavaroiden takia piti jo hyvissä ajoin ennen jokaista ylämäkeä vaihtaa puolivaloille, jottei heikkovoimainen rättisitikkani olisi nähnyt mäkeä ja hidastanut nopeutta liian aikaisin. Mieleen nousi tunteita, joita syrjäkylällä asuneella pojalla oli kaksitoista vuotta aiemmin ammattikouluun mennessä ollut. Lisäksi huoli siitä riittävätkö rahat talven yli, ja mitä sen jälkeen. Kaikki rahat menivät, mutta onneksi niitä oli vähän. Ay-opiston vuosikurssi jakautui yhteiskunnalliseen ja kielilinjaan. Yhteiskunnallisella linjalla oli enemmän pitkänlinjan työpaikka-aktiiveja, kielilinjalla paremman pohjakoulutuksen omaavia. Ay-opiston opettajissa oli korkeakoulutettuja ja pitkän linjan kautta pätevöityneitä. Aiempiin kouluihin verrattuna opettajat olivat eri tavalla toverillisia. Opettajien auktoriteetti ei tarvinnut etäisyyttä. Metalliliitto tuki kirjojen hankintaa stipendillä. Aika ajoin töitä joutui tekemään tosissaan. Keskiviikko- ja lauantaiaamujen tentteihin luettiin joskus yötä myöten. Harjoitustunnit lyhytkursseilla ja viikonloppukurssin suunnitteluun ja järjestämiseen osallistuminen lisäsivät valmiuksia. Tulevaisuuden suunnitelmista puhuttiin. Jotkut suunnittelivat kielilinjaa seuraavaksi talveksi ja toiset Työväen Akatemian kurssia. Takaisin Virroille Tulin vuosikurssin aikana valituksi kaupunginvaltuustoon, jonka lauantaikokouksiin osallistuin. Kurssin jälkeen halusin palata Virroille, vaikka vanhaa työpaikkaani ei enää ollut. Olin jonkun viikon työttömänä. Palauttelin henkilösuhteita paikkakunnalla ja tutustuin kaupunginvaltuutetun tehtävään. Kirjastolta minut värvättiin puoleksi vuodeksi kirjastoautonkuljettaja-hoitajaksi. Tämä olikin hieno homma nuorelle valtuutetulle. Sain uusia yhteyksiä äänestäjiin ja eri poliittisiin ryhmiin. Joulukuussa menin töihin nimismiespiirin vartijaksi ja haastemieheksi. Erilainen tehtävä, mutta mielekäs tehtäväkokonaisuus. Sain tuntumaa valtionhallinnon toimintaan ja ihmisten arkipäivän ikäviinkin asioihin. Virassa olin kymmenen vuotta, viimeiset pari vuotta virkavapaalla. Olin Metalliliiton jäsen vaikka työni oli
toisella alalla. Korvasin vähän jäsenmaksuillani saamaani kurssitukea. 1980 siirryin Valtion työntekijäin ja viranhaltijain liitto VTVL:n jäseneksi. Pallo haltuun OPISKELLEN Helsinkiin 1985 tuli kutsu pääluottamusmieheksi Helsinkiin. Sisäasiainministeriö oli näköalapaikka maalaispojalle. Olin ollut ehdokkaana valtakunnallisissa ja paikallisvaaleissa. Paikallinen toiminta oli tuonut monta mielenkiintoista tehtävää. Pääkaupungissa nämä vähenivät, mutta uudet työt täyttivät aukot nopeasti. Pääluottamusmieskauden jälkeen kävi käsky liiton toimitsijaksi. Työ- ja virkaehtosopimustoiminta useassa valtion virastossa kahdenkymmenen vuoden aikana on ollut kiintoisaa. On saanut vaikuttaa organisaation pienenä rattaana ihmisten elinoloihin. Nyt olen saanut olla rakentamassa uutta organisaatiota Julkisten ja hyvinvointialojen liittoa JHL:oa. Kansanopistokurssin merkitys Moni joutuu vaihtamaan työpaikkaa ja ammattia työuransa aikana. Näin olen minäkin tehnyt. Mikä on ollut kansanopistokurssin merkitys? Minulle merkitys on ollut hyvin suuri. Se on ohjannut polkuani. En ole katunut ratkaisujani, eivätkä ne kaikki ole omiani edes olleet. Kaiken kaikkiaan työelämässä ihmisellä pitäisi olla sopiva yhdistelmä koulutusta, kädentaitoja ja teoriaosaamista. Vanhana autonasentajana olen jättänyt takakontista työkalut pois. Autot ovat kehittyneet sellaisiksi, että pitäisi koko ammattikoulu käydä uudelleen. Mielen tasapainon vuoksi olen harjoitellut uudelleen kädentaitoa vaativaa askartelua. Teksti: KEIJO KALEVA Neuvottelupäällikkö (valtio) Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry Kuva: Kirjoittajan arkisto JÄREÄKSI POHJAKSI peruskoulu kymppiluokka JATKO- OPINTOIHIN kasvatustiedettä psykologiaa englantia, ruotsia, saksaa, espanjaa viittomakieltä ja visuaalista kommunikaatiota LUKI-TUKI -KESKUS apua ja opastusta lukivaikeuteen lukitestausta yo-kirjoituksia varten harjoitus- ja opetusaineistoja Lue lisää netistä: www.tk-opisto.fi > Koulutus AMMATTIIN web designer viittomakielen ohjaaja lastenohjaaja koululaisten ohjaaja koulunkäyntiavustaja koulunkäyntiavustajatyön erityistuntija suntio LUKION TUEKSI Englantia Oxfordissa -kesälukio 31.7. 10.8.2007 Kielituki-kesälukio 16. 26.7.2007 Kurssimuotoinen kesälukio 16. 27.7.2007 Turun kristillinen opisto Lustokatu 7, 20380 Turku puh. (02) 4123 500 info.tko@tk-opisto.fi www.tk-opisto.fi 11
opiskelijan tarina Elämäni parhaat jaksot Totta se on. Elämäni parhaimmat jaksot olen saanut viettää Suomen kansanopistoissa. Mikä on se tekijä, joka on saanut minut viihtymään? Olen sitä monesti miettinyt. Olen nauttinut sopivasta ponnistuksesta uusien asioiden oppimiseksi, hyvästä ruoasta, mukavista opettajista ja kivoista opiskelutovereista. juuri englannin vuoksi. Eräänä keväänä todistuksessa paistoi nelonen englannissa, ja päätin lopettaa koko koulun. Ruotsissakin oli vain viitonen. englannin kielen kurssi. Opettajana oli syntyperäinen englantilainen ja kurssiin kuului kuukauden mittainen oppijakso Englannissa. Ensimmäisen kosketukseni kansanopistoon sain vuonna 1957. Olin silloin 16 vuoden ikäinen. Partiolippukuntamme johtaja vei meidät hiihtolomalle Kylänlahden kansanopistoon (Lieksan kr. opisto). Se oli ihanaa lomaa. Myöhemmin olen saanut osallistua sukututkimusopintopäiviin monessa kansanopistossa. Ensimmäinen eläketalvi kansanopistossa Eläkkeelle jäätyäni 58 vuoden iässä ajattelin, että nyt minulla on aikaa parantaa ruostunutta englannin kielen taitoani. Hakeuduin Viittakiven Opistoon englannin intensiivikurssille. Kurssin oli määrä kestää neljä viikkoa. Samaan aikaan opistolla oli meneillään yleiskurssi, josta puuttui yksi oppilas. Eräänä päivänä kurssin opettaja kysyi halukkuuttani jäädä kyseiselle kurssille. Kuultuani ehdot olin valmis jäämään. Asetin kuitenkin myös ehdon: halusin oman huoneen. Huone järjestyi ja niin ensimmäinen eläketalvi kului rattoisasti kansanopistossa. Sain uusia ystäviä, joihin vieläkin pidän yhteyttä. Viittakivestä käsin kurssimme kävi viikon mittaisilla ATK-kursseilla Mikkelissä Otavan Opistossa. Jo tuolloin minulle selvisi, että tietyissä kansanopistoissa voi suorittaa lukion. Yksi opiskelutovereistani lähtikin lukioon. Itse en vielä tuolloin ollut valmis. Jatkoin englannin kielen opiskelua pääasiassa kansalaisopistossa. Olin aikoinani jättänyt lukion kesken 12 Kun englannin kieli oli ollut kompastuskiveni, niin ajattelin vielä kerran kokeilla meneekö se päähän. Kävin kansanopistojen nettisivulla katsomassa sopivia kursseja. Huomasin, että Päivölän Kansanopisto järjestää noin lukukauden kestäviä kielikursseja. Hakeuduin sinne, mutta kurssi ei alkanutkaan osanottajien vähyyden vuoksi. Olin niin valmistautunut aloittamaan opiskelun, että katsoin, missä muualla olisi vastaavia kursseja. Silloin löysin Länsi-Suomen opiston. Siellä alkoi neljän kuukauden Kirjoittajan lakkiaiset viime joulukuussa Otavan Opistolla: vasemmalta opettajat Kati Jordan, Petri Louhivuori, rehtori Kaisa Lindström, Anna-Maria Ursin, Mia Sivén ja Ulla Ahapainen. Kansanopistolukio Nyt olin jo niin paljon harjoitellut englannin kieltä, että en epäröinyt yhtään kun mikkeliläinen kollegani, myös eläkkeellä, soitti ja ehdotti elokuussa 2005, että eiköhän mentäisi tuonne Otavan Opiston aikuislukioon. Kahden päivän päästä istuin jo pulpetissa. Minulle järjestyi oma rauhallinen huone. Onneksi meitä oli kaksi vanhempaa ihmistä. Muut opiskelijat olivat parikymppisiä, jotkut hiukan vanhempia. Vanhinkin opiskelutove-
opistouutisia reista olisi voinut olla lapseni. Ystäväni kävi kanssani koulua kaksi viikkoa ja julisti sen jälkeen, ettei hän nyt ehdikään käydä tätä koulua. Olin itsekin vähällä lopettaa. Mutta kun olin matkustanut Hämeenlinnasta Mikkeliin asti, niin en keksinyt mitään syytä lopettaa. Koulunkäynti jatkui päivästä toiseen. Huomasin, että ruotsi oli helppoa. Ja englannin kielessäkin pärjäsin jotenkuten. Historian kokeissa sain jopa kiitettäviä. Äidinkieli oli jollain tavalla muuttunut omasta aikaisemmasta kouluajastani. Tehtävät olivat monipuolistuneet. Vaikka kielioppi oli jotakuinkin hallussa, niin kirjoitusharjoitukset teettivät työtä. Preppausta ylioppilaskirjoituksiin Kun olin käynyt lukiota kolme ja puoli kuukautta, niin piti päättää ilmoittautumisesta kevään 2006 ylioppilaskirjoituksiin. Uskallanko yrittää? Mihin aineeseen ilmoittaudun ja mitä tasoa yritän? Lopulta ankarasti mietittyäni valitsin äidinkielen, historian ja yllätys, yllätys pitkän ruotsin. Joululomalla, naapurini, joka oli muutama vuosi aikaisemmin iltakoulusta kirjoittanut, valisti minua: keskity vain niihin kursseihin ja aineisiin, mitä aiot kirjoittaa ja unohda muut. Siihen minulla oli mahdollisuus, koska olin suorittanut Tampereen yliopistossa sosiaalihuoltajan tutkinnon. Kevät koitti nopeasti. Onneksi kirjoitin ruotsin ja äidinkielen preliminäärit. Sain tuntumaa siihen kuden tunnin istumiseen. Opin myös mitä eväitä kannattaa ottaa kirjoituksiin. Juoma oli tärkein. Onneksi koulu tarjosi kokelaille kahvia ja pullaa. Lämmin kahvi virkisti mukavasti. Kun kesäloma koitti, olin selviytynyt läpi kaikista kolmesta kirjoituksesta. Äidinkielestä tuli M, historiasta C ja siitä ruotsista B. Historian ja ruotsin arvosanat nousivat Helsingissä. Oli mukavaa aloittaa kesäloma ruotsin stipendi kainalossa. Kesällä kävin viikon mittaisen englannin abikurssin loman lomassa Lapin kesäyliopiston Tornion toimipisteessä. Syksyllä jatkoin koulun penkillä istumista. Nyt keskityin vain englantiin. Yhtenä viikonloppuna ennen kirjoituksia preppasin itseäni vielä viikonloppukurssilla Mikkelin kesäyliopistossa. Kaikesta oli hyötyä kirjoituksia silmälläpitäen. Lyhyt englanti ei tuntunut liian vaikealta, vaikka istuinkin luokassa viisi ja puoli tuntia. Arvosanaksi tuli C. Ja niin sain kuin sainkin joulukuun 1. päivänä 2006 painaa päähäni sen valkolakin Otavan Opiston kauniissa ja arvokkaassa juhlasalissa koulun opettajien ja muun henkilökunnan ja omaisteni iloitessa kanssani. Vireyttä opiskelusta Vasta eläkkeellä ollessani olen saanut huomata, että opiskelu on itsetarkoitus. Minun ei tarvitse pyrkiä mihinkään. Pääasia, että tutustun uusiin asioihin. Se pitää ihmisen virkeänä ja elämässä kiinni. Vanhemmalla ihmisellä on helposti syrjäytymisen vaara uhkaamassa. Hän voi tuntea itsensä tarpeettomaksi. Useat ovat todella yksinäisiä. Näihinkin ongelmiin elinikäinen oppiminen on eräs ratkaisu. Ruumiinkulttuuria olen saanut harjoittaa Pajulahden urheiluopistossa. Siellä olen oppinut pärjäämään kipeän lonkkani kanssa siten, että leikkausta on voitu myöhentää. Teksti: PIRKKO KYLLÖNEN, 65, ylioppilas Otavan Opistosta, syksy 2006 Kuva: Kirjoittajan arkisto LIMINGAN TAIDEKOULU Lukuvuosi 13.8.2007-23.5.2008 KUVATAIDELINJA, VAPAALINJA SARJAKUVALINJA JA KIRJOITTAJALINJA AVOIN YLIOPISTO KESÄKURSSIT 2007 RokkiBreikki reilusti erilainen välivuosi Keski-Suomen Opistossa alkaa ensi syksynä uusi vapaan sivistystyön linja, RokkiBreikki. Linja on suunnattu nuorille, joille musiikki on elämän keskeinen sisältö, ja jotka eivät vielä oikein tiedä, minne ja mitä lähtisivät opiskelemaan. Välivuosi-termi on nostettu näkyvästi positiivisessa muodossa mainonnassa esille. Opiskelijat saavat ammattilaisten avustuksella tutustua musiikkimaailmaan ja samalla tuetusti suunnitella jatko-opintoja. Oman paikkansa löytäminen musiikkimaailmasta ei tarkoita pelkästään soittamista tai laulamista bändissä. Musiikkiala tarvitsee monenlaisia tekijöitä. Musiikkitapahtumat eivät synny ilman tuottajia, konsertit ja levytykset vaativat äänentoiston ja studiotyön osaajia. Lisäksi tarvitaan valomiehiä, roudareita ja markkinoinnin osaajia. Ja sekin on hyvä kertoa, että RokkiBreikki ei ole sitten mikään linja Idolsiksi. Tässä ei valmenneta Idolsin laulukarsintoihin, vaikka ihan varmasti ilmiötä käsitellään linjalla, korostaa linjaa suunnitteleva Jukka Vehkala, joka on taustaltaan nuorisotyöntekijä, mutta myös 20 vuoden uran tehnyt musiikin ammattilainen. puh. (08) 514 5700 tai www.limingantaidekoulu.com 13
OPASTUSTA OHJAAJILLE JUSSI ONNISMAA OHJAUS- JA NEUVONTATYÖ Ohjaus on ohjaajan ja ohjattavan yhteistyötä, jossa tulkitaan ohjattavan aiempia päätöksiä, hänen mahdollisuuksiaan ja elämään vaikuttavia riskejä. Teoksessa tarkastellaan ammattietiikkaa, ohjauksen asiantuntijuutta ja vaikuttavuutta sekä vuorovaikutusta: Kuinka ohjaustilannetta ja sen tavoitteita voi selventää? Miten kielenkäyttö vaikuttaa siihen? Mitä ajan, huomion ja kunnioituksen antaminen tarkoittaa käytännössä? Teos esittelee viime vuosien keskustelua ohjaustyön muuttumisesta ja sen mahdollisuuksista. Se perehdyttää ohjauksen lähtökohtiin ja tuo näkökulmia myös kokeneille ohjaajille. 29 euroa. MUISTA MYÖS: SANNA VEHVILÄINEN: OHJAUS VUOROVAIKUTUKSENA Perusteos ohjausvuorovaikutuksesta tarjoaa runsaasti lähtökohtia ohjaustyön kehittämiseen. 27 euroa. KEVÄÄN TIETOKIRJAT GAUDEAMUKSELTA ILKKA HANSKI: KUTISTUVA MAAILMA KAI ALHANEN: KÄYTÄNNÖT JA AJATTELU MICHEL FOUCAULT N FILOSOFIASSA ITKONEN & NEVALA (TOIM.): KUNINGASPELIN KENTÄT KILPINEN, KIVINEN & PIHLSTRÖM (TOIM.): PRAGMATISMI FILOSO- FIASSA JA YHTEISKUNTATIETEISSÄ ROSSI & SEPPÄ (TOIM.): TARKEMMIN KATSOEN: VISUAALISEN KULTTUURIN LUKUKIRJA KOPONEN, LANKI & KERVINEN (TOIM.): KEHITYSMAATUTKIMUS KUJANSIVU & SAARENMAA (TOIM.): TUNNUSTUS JA TODISTUS KUORTTI, LEHTONEN & LÖYTTY (TOIM.): KOLONIALISMIN JÄLJET KETOLA, PYYSIÄINEN & SJÖBLOM (TOIM.): USKONTO JA IHMISMIELI LIISA TAINIO (TOIM.): VUOROVAIKUTUSTA LUOKKAHUONEESSA VESALA & RANTANEN (TOIM.): ARGUMENTAATIO JA TULKINTA HUHTALA & HAKALA: KRIISI JA VIESTINTÄ OLLI-PEKKA VIINAMÄKI: EUROOPPA- HALLINTO JA SUOMI DUNS SCOTUS: JUMALAN TUNNETTAVUUDESTA PERTTI ALASUUTARI: YHTEISKUNTATEORIA JA INHIMILLINEN TODELLISUUS HEISKALA & VIRTANEN (TOIM.): TALOUS JA YHTEISKUNTATEORIA SEPPO KOSKINEN YM. (TOIM.): SUOMEN VÄESTÖ HEINONEN & KORTTI: VAIKUTTAMISTA JA VALINTOJA INKINEN & JAUHIAINEN (TOIM.): TIETOYHTEISKUNNAN MAANTIEDE TUOMAS MYLLY YM. (TOIM.): TEKEMISEN VAPAUS WORLDWATCH-INSTITUUTTI: MAAILMAN TILA 2007 VESA HEIKKINEN: KIELEN VOIMA ALEKSANDR RADIŠTŠEV: MATKA PIETARISTA MOSKOVAAN SAATAVILLA HYVIN VARUSTETUISTA KIRJAKAUPOISTA WWW.GAUDEAMUS.FI 14
Folkhögskolan som andningshål och startgrop Folkhögskolan omfattar ett folkbildningskoncept och ett manöverutrymme som dagens unga vuxna och tonåringar får allt svårare att ta del av. Dels tack vare tempot på arbetsmarknaden men också en tilltagande oförståelse för mjuka människonära värden. Humanism och en intelektuellt stimulerande miljö var något som jag förknippat väldigt starkt på SÖFF, säger Steven Frostdahl. Jag känner stor tacksamhet över att ha fått uppleva det samhälle som ännu fanns före laman i början av 1990-talet. Jag brukar säga att vårt samhällsklimat ändrades i samband med den. När jag inledde mitt tioende grundskoleår på Svenska Österbottens folkakademi i Närpes så hade jag aldrig känt de presta- i dagens grundskola. Javisst ska ungdomar prestera men prestationskraven var förenade med en helt annan, avslappnad attityd. I folkhögskolevärlden fanns utrymme att ta det lungt och känna att kraven var utformade efter människan och inte efter vår förmåga att prestera studieresultat. Idag 15 år senare skulle något sådant uppfattas närmast som besynnerligt eller rent av suspekt. Jag anser att förtjänsterna som den miljön för med sig inte ligger på metoderna för att uppnå studieprestationer, trots att den aspekten är viktig som inom all bildning. Den stora förtjänsten ligger i att fostra fram attityder och förhållningssätt gentemot sig själv och den omkringliggande världen. Det var den största förtjänsten av mina tre folkhögskoleår. Humanism och en intelektuellt stimulerande miljö var något som jag förknippat väldigt starkt på SÖFF. Mina första kontakter med människor från södra Finland var mycket berikande och samtal och samvaro var väldigt ofta tillsammans med vuxna som befann sig mitt i livet och som genom sin livserfarenhet tvingade mig att utveckla min förmåga tilll kommunikation, för att kunna delta i diskussionen. Dagens folkhögskola erbjuder ett alternativ och hjälper individen att förverkliga sina ambitioner. Folkhögskolan vill också öka individens medvetenhet, kritiska hållning och ansvar som samhällsmedlem. Umgänget med jämnåriga var ändå det som i slutänden var det viktigaste. Livet på SÖFF inramades av en intensiv livsföring där vänskapsband knöts men också relationer som visade vår oförmåga att som unga människor utveckla alla relationer i en positiv och uppbygglig riktning. som kunde ha gjorts annorlunda många misstag jag skulle vilja rätta till. Men jag är oerhört tacksam över SÖFF och inte ute i stora världen, där domarna och straffen för ungdomlig okunskap och obetänksamhet är mycket mycket strängare. STEVEN FROSTDAHL 33-årig Nykarlebybo SÖFFare 1989-90 och 1992-94 Historielärare för nuvarande jobbande på det statliga skolhemmet Lagmansgården i Östensö. Stadsfullmäktige- och stadsstyrelseledamot i Nykarleby. Viceordförande för Finlands svenska socialdemokrater (FSD). 15
Ruokatauko Työväen Akatemian asuntolassa lukuvuonna 2005-2006. Teatteri vei mennessään Aloitin opiskelut Työväen Akatemian kulttuurisihteerilinjalla vuonna 1994. Päädyin Kauniaisiin aika monen mutkan kautta, ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin opiskellut vuoden Laajasalon kristillisessä opistossa (nykyinen Helsingin kristillinen opisto) tiedotusopin linjalla, tehnyt freelance-toimittajan hommia sekä pyrkinyt eri yliopistoihin tuloksetta. Haaveenani oli opiskella toimittajaksi, mutta ovet eivät avautuneet Tampereen yliopistoon kahden yrityksen jälkeen. Epämääräinen ajelehtiminen alkoi kuitenkin jo riittää ja halusin päästä opiskelemaan. Opiskelupaikkoja etsiessäni silmiini sattui Työväen Akatemian kulttuurisihteerilinja, en ollut aikaisemmin kuullutkaan moisesta, mutta linja vaikutti mielenkiintoiselta ja minulle sopivalta. Työväen Akatemiaan sopeutuminen vei aikansa. Meidät ylioppilaat yhdistettiin jo vuoden linjalla olleisiin peruskoulupohjalta aloittaneisiin opiskelijoihin. Luokka jakautui hyvin selkeästi vanhoihin ja uusiin opiskelijoihin eikä yhteisen sävelen löytäminen ollut aina helppoa. Vikaa oli myös varmasti minussa, en ollut ihan varma vieläkään mitä halusin tehdä ja olinko oikeassa paikassa. Tein opiskelujen ohessa paljon töitä ja seurustelin tiiviisti, joten ns. opiskelijaelämä jäi hyvin vähäiseksi. Opiskeluajalta minulle ovat jääneet hyvin vahvana mieleen tekemämme opintoretket, ne lisäsivät valtavasti luokan yhteishenkeä. Pajulahden urheiluopistossa syötiin enemmän kuin liikuttiin, Sodankylän paikallinen baari oli yhtä eksoottinen kokemus helsinkiläistytölle kuin saamelaiskulttuuri ja kulttuuripääkaupunki Kööpenhaminassa nähtävää olisi riittänyt moneksi kuukaudeksi. Näihin matkoihin liittyy monia hauskoja muistoja ja toivottavasti niissä myös opittiin jotain Monet opettajat ovet jääneet mieleeni, erityisesti oman linjamme vetäjät. Me käyttäydyimme varmasti välillä kuin tarhaikäiset ja kukapa muu meistä olisi huolehtinut ja pistänyt meidät ruotuun kuin omat rakkaat luokanopettajat. Ettei tärkein kuitenkaan unohtuisi - koskaan en ole elämässäni syönyt niin paljon ja hyvin kuin opiskellessani Työväen Akatemiassa! Valmistuin Akatemiasta vuonna 1997 ja jatkoin vuoden ajan työskentelyäni toimittajana. Oman alan työpaikan saanti oli silloin - ja on tänä päivänäkin - hyvin vaikeaa. Olin kuitenkin tehnyt freelance-toimittajana töitä jo niin kauan, että halusin tehdä jotain muuta, koulutusta vastaava työtä. Syksyllä 98 aloitin sitten työt Nukketeatteri Sampossa teatterisihteerinä. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla ei ollut aavistustakaan, että teatteri tulisi viemään minut mennessäni, sillä ensi vuonna vietän teatteriurani 10-vuotisjuhlaa! Vuodet Sampossa olivat hyvin opettavaisia, pienessä paikassa sai tehdä vähän kaikenlaista ja samalla avautui ihan uusi maailma lastenteatteriin ja erityisesti nukketeatteriin. Vuonna 2000 hakeuduin vanhaan kouluuni suorittamaan kulttuurituottajan AMK- tutkintoa Humanistiseen ammattikorkeakouluun. Olimme ensimmäinen täydennyskoulutusryhmä HUMAKissa, koulutuksen suuntaviivat ja muodot olivat vielä hakusessa. Olin luokallani ainoa, joka oli samaan aikaan kokopäivätyössä, vaikka koulutus oli tarkoitettu työn ohella suoritettavaksi. Työn ja 16
koulun yhteensovittaminen ei ollut kovin helppoa ja rimaa hipoen suoritin tutkinnon puolessatoista vuodessa. Toivottavasti lukujärjestystä on hiottu niistä ajoista paremmin työssäkäyville sopivaksi! Muutaman vuoden jälkeen alkoi tehdä mieli nähdä muutakin maailmaa. Uuden, oman alan työpaikan löytäminen oli hyvin vaikeaa, koska kontakteja ei ollut vielä tarpeeksi, vapaita paikkoja oli avoinna todella harvoin ja hakijoita pilvin pimein. Vuonna 2003 pääsin Espoon Kaupunginteatteriin myyntisihteerin äitiyslomasijaiseksi ja otin samalla aikamoisen riskin kun luovuin vakituisesta työpaikasta. Viisi vuotta pienessä lastenteatterissa oli kuitenkin pitkä aika ja hinku muualle oli kova. Tämä riski kuitenkin kannatti, sillä töitä on riittänyt koko ajan ja olen päässyt tekemään niitä asioita mitä todella haluan. Olin Espoossa vuoden ja sen jälkeen menin Q-teatterin niin ikään äitiyslomasijaiseksi. Työpaikoistani Q-teatteri oli hyvin mieluisa, sain tehdä itsenäisesti kahden tuotannon tiedotuksen ja markkinoinnin ja minulle annettiin heti hyvin paljon vastuuta. Q-teatterin demokraattinen ja omaan luovuuteen rohkaiseva työskentelytapa yhdistettynä hyvään yhteishenkeen ja mukaviin työkavereihin sai minustakin uusia ulottuvuuksia esille. Kun pestini Q-teatterissa oli lähenemässä loppuaan, sain kuulla että aivan naapurissa Teatteri Avoimissa Ovissa oli paikka avoinna. Tällä hetkellä työskentelen siis Teatteri Avoimissa Ovissa tuottajana ja taloudenhoitajana, vastuullani on myös tiedotus ja markkinointi. Viihdyn hyvin pienessä teatterissa, sillä työnkuva on todella monipuolinen ja kaikki teatterin tapahtumat ovat hyvin lähellä. Teksti: PÄIVI MIKKOLA Tuottaja, taloudenhoitaja Teatteri Avoimet Ovet Kuva: Anne Nisula Kirjoittajalinja, Musiikkiteatterilinja, Kasvatusalan linja! JAMILAHDEN KANSANOPISTO www.jamilahti.com 17
Aikuisopettaja, Aima on kollegasi! Aima ratkoo aikuiskoulutuksen erityiskysymyksiä, välittää tuoreimman tiedon alasta ja luo yhteyden alan verkostoihin. Loppuvuoden 2007 teemat: 3/2007 Kaiken iän aikuiskoulutus Lehti ilmestyy 27.4. 4/2007 Vapaa sivistystyö yliopistona Lehti ilmestyy 17.9. 5/2007 Kaikkien tietoyhteiskunta Lehti ilmestyy 29.10. 6/2007 Kouluttajan ruumis ja sielu Lehti ilmestyy 10.12. Luo yhteys kollegoihisi. Tilaa Aima: www.ktol.fi/web/aimatilaukset.html Kuusi numeroa vuodessa, kestotilaus 27, vuositilaus 34. Aima on verotuksessa vähennyskelpoinen ammattilehti. 18
Itseluottamusta kansanopistosta Uskallan sanoa, etten olisi läheskään näin innostunut kuvataiteista ja maalaamisesta ilman Limingan vuosiani, toteaa kirjoittaja. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2002 Kuusiluodon lukiosta Oulussa. Ylioppilaskirjoitusten aikana mietin erilaisia jatko-opiskeluvaihtoehtoja, mutta en kokenut itseäni vielä valmiiksi pyrkimään mihinkään taidekouluun. Onneksi koulumme opinto-ohjaaja kertoi minulle Oulun lähistöllä olevasta Limingan taidekoulusta, jossa voisi kehittää taitojaan ja saisi lisää aikaa miettiä mitä jatkossa haluaisi tehdä. Kiinnostuin tästä mahdollisuudesta ja opinto-ohjaajan kutsusta taidekoulun opettajat Hannu Lukin ja Petri Kulju kävivät pitämässä esitelmän koulun toiminnasta. Innostuin tästä ja päätin aloittaa opiskelun koulussa syksyllä. Limingan taidekouluun ei ollut varsinaisia pääsykokeita, vaan oppilaat otettiin hakemusten jättämisjärjestyksessä. Alusta asti oli selvää, että valitsisin kuvataidelinjan, missä opiskeltiin piirtämistä, maalaamista, gassa oli tuolloin myös mahdollista opiskella animaatiota ja sarjakuvapiirtämistä. Tiesin olevani erittäin itsekriittinen ja jännitinkin paljon maalaamista ja piirtämistä toisten nähden. Hyvin pian huomasin kuitenkin, että ilmapiiri opiskelijoiden keskuudessa ei ollut kilpaileva vaan toisia kannustava. Olimmehan kaikki kiinnostuneita taiteista ja kuvataiteen jatko-opinnoista. Opiskelijajoukko olikin värikästä ja sanoisin, että kuka tahansa persoona oli tervetullut, eikä ketään syrjitty. Hyvä yhteishenki onkin tärkeä motivoivan opiskeluilmapiirin luomisessa. Opetus koulussa toimi jaksoissa, joissa vaihdeltiin piirtämistä, maalaamista, kuvanveistoa ja gra- enemmänkin joihinkin näistä, jos halusi. Maalaaminen aloitettiin öljyväreillä ja suoraan haastavimmasta: elävän mallin maalaamisesta. Havainnon kehittäminen elävän mallin kautta olikin pääasiallinen opetusmuoto eri kursseilla. Kuvanveistossa ja hiilipiirtämisessäkin tutkittiin elävää mallia ja kehitettiin havaintokykyä. tuttiin enemmän eri tekniikoiden hallitsemiseen. Opiskelijat oli jaettu pienryhmiin, mutta kerran kuukaudessa oli yleinen kritiikkipäivä, jossa puitiin opettajan koko koululle antamaa tehtävää. Oli mielenkiintoista ja kehittävää nähdä, miten toiset olivat ratkaisseet saman tehtävän. Ensimmäisen opiskeluvuoteni keväällä koin, että haluaisin olla vielä toisenkin vuoden Limingassa. Se olikin mahdollista, sillä toiselle vuodelle oli suunniteltu opintoja, joissa tekeminen oli vapaampaa mutta syvennyttiin maalaamiseen. Lisäksi valokuvaus tuli mukaan opintoihin. Keväällä uskaltauduinkin jo miettimään pääsykokeita ja ennakkotehtäviä eri kouluihin. Näiden suhteen oli hyvä kysyä opettajien neuvoja ja mielipiteitä olivathan hekin joskus olleet samassa asemassa. Taidekouluihin pyrkimisen kannalta Limingan taidekoulun käyminen on varsin hyödyllinen, ja kahden Limingan vuoteni jälkeen uskaltauduin vihdoin tavoittelemaan opiskelupaikkaa. Nyt olen 25-vuotias ja opiskelen toista vuotta taidekasvatusta Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä. Erityisesti kuvataidekursseja suorittaessa Limingan taidekoulusta on ollut hyötyä sekä varsinkin pääsykokeissa, joissa itsevarmuutta kuvan tekemisessä tarvitaan. Mielestäni on myös helpompaa omaksua taideopinnoissa uusia asioita, kun kuvan tekemisen perusteet ovat jo hallussa. Lisäksi kahden vuoden kuvan tekemiseen keskittyminen Limingassa auttoi varmistamaan, että haluaa opiskella juuri taidealaa. Samalla oppi myös itsenäiseen työskentelyyn, jota kuvataiteen tekeminen pohjimmiltaan on. Uskallan sanoa, etten olisi läheskään näin innostunut kuvataiteista ja maalaamisesta ilman Limingan vuosiani, ja erityisen kiitollinen olen opiston tarjoamasta itsevarmuudesta ja rohkaisusta. JANNE KÄRKKÄINEN Opiskelija Taideteollinen korkeakoulu Kuva: Limingan Kansanopiston arkisto 19
Kuva on Turun kristillisen opiston lastenohjaajaopiskelijoiden valmistaman näytelmän Peppi Pitkätossu seikkailee sirkuksessa -esityksestä. Opistossa lastenohjaajakoulutuksen erityisalueena on ilmaisutaito, ja opiskelijat valmistavat vuosittain näytelmän, jota saapuu katsomaan tuhatkunta lasta päiväkodeista ja -kerhoista. Uuteen ammattiin Opiskeluvuoteni Kiteen Evankelisessa Kansanopistossa Polkuni Kiteen Evankeliseen Kansanopistoon Muutin vuonna 1996 Kiteelle mieheni työn vuoksi ja tiesin, että Kiteellä toimi evankelinen kansanopisto. Olin kuvitellut, että tämäkin oppilaitos sijaitsee kaukana keskustasta, niin kuin yleensä kaikki sisäoppilaitokset mutta kuinka ollakaan Kiteen evankelinen kansanopisto oli keskellä kaupunkia. Ensimmäinen fyysinen kosketukseni opistoon oli vuonna 1999 maaliskuussa, kun osallistuin viikon pituiselle työvoimatoimiston ja kansanopiston yhdessä järjestämään työnhakuryhmään ja siellä ollessani näin kansanopiston esitteen syksyllä 1999 alkavista koulutuslinjoista. Tutustuttuani siihen päätin hakea koulunkäyntiavustajan ammattitutkintoon valmistavalle linjalle ja syksyllä 1999 aloitin opiskelun 17 muun eri-ikäisen naispuolisen opiskelijan kanssa. 20 Opiskelu koulunkäyntiavustajan linjalla Alussa opiskelu oli leppoisaa ja, koska edellisestä opiskeluajasta oli todella pitkä aika (opiskelin liikunnanohjaajaksi v.1981-83), todella mukavaa. Uusia mielenkiintoisia aineita eikä opiskelu ollut pelkästään opettajakeskeistä, vaan keskustelimme paljon ja saimme kertoa omia kokemuksiamme. Vaikka ikäjakauma oli suuri (17 42-vuotiaita), ryhmän yhteishenki oli yllättävän hyvä. Keskusteluissa olivat kaikki mukana ja erimielisyyksiä tuli harvoin. Erimielisyydet pystyttiin ratkomaan keskustelemalla ja luulen, ettei kenellekään jäänyt kaunaa toista kohtaan. Harjoittelujaksot, joita oli kolme, olivat aivan uutta ja mielenkiintoista sekä niiden yhteydessä tehtävät toiminnalliset näytöt kaikkine arviointeineen ja arviointikeskusteluineen hivenen jännitettäviä, koska ei ollut aikaisempaa kokemusta moisesta. Kirjallisia töitä joutui opiskeluaikana tekemään paljon sekä harjoittelujaksoilta että muun opetuksen yhteydessä. Tietokone tuli vuoden aikana tutuksi monena iltana ja yönä. Juuri tähän aikaan keväästä oli varmasti kaikkein kiireisin aika, sillä oli saatava viimeiset näytöt (sekä kirjalliset että toiminnalliset) tehtyä ja sitten oli saatava kaikki loput ainekohtaiset kirjalliset työt tehtyä. Kaiken tämän lisäksi oli tehtävä sellainen kummajainen kuin portfolio. Siinäpä sitten 40-vuotias aikuisopiskelija tuskaili oikein tosissaan ennen kuin todistus oli kädessä. Onneksi opettajat olivat todella ihanan kannustavia ja auttavaisia, mikä mahdollisti sen että kaikki tarvittava aineisto oli valmis portfolion jättöpäivänä. Opintomatkoja tehtiin vuoden aikana useita, ja ne piristivät normaalia arkirutiinia. Järjestimme myös opiskeluun liittyen erilaisia tapahtumia kuten lasten pikkujoulu- ja toritapahtuman. Yhtenä iltana viikossa kävimme ohjaamassa erityislasten kerhoa, mikä toteutettiin yhdessä seurakunnan kanssa. Opiskeluvuoden kohokohta oli tietysti opintomatka Ahvenanmaalle, minkä teimme