MITÄ ETSIVÄ LÖYTÄÄ? Etsivä työ metodina ikääntyneiden päihdeongelmissa Tuula Partanen Opinnäytetyö, kevät 2009 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK)
TIIVISTELMÄ Partanen, Tuula. Mitä etsivä löytää? Etsivä työ metodina ikääntyneiden päihdeongelmissa. Helsinki, kevät 2009, 39 s., 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitä on etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmissa ja miten sitä tulisi kehittää. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Sininauhaliitto. Sininauhaliitto koordinoi Liika on aina liikaa ikääntyminen ja alkoholi monitoimijahanketta. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla neljältä ammattilaiselta. Haastateltavat valittiin niin, että mukana oli kaupungin, järjestön, yksityisen ja seurakunnan toimijoita. Haastatteluaineistoa tukivat kirjalliset lähteet ja tutkimukset. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmissa on alkutaipaleella. Liika on aina liikaa -hanke on tehnyt arvokasta työtä tuottamalla erilaisia keinoja ikääntyneiden päihdeongelmien hoitamiseksi. Etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmissa on moniammatillista verkostotyötä. Työ ikäihmisten parissa vaatii innostusta, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. Haasteena ikääntyneiden päihdeongelmissa on tunnistamisen ja puheeksiottamisen vaikeus sekä ikäihmisille suunnattujen päihdehoitopaikkojen puute. Tärkeimpänä etsivän työn kehittämisessä nähdään moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja työntekijöiden kouluttaminen. Toiminnan funktiona päihdeongelmaisten ikääntyneiden auttamisessa tulisi olla paremman arjen saavuttaminen. Jokainen päihdeongelmainen ikäihminen tarvitsee ja on oikeutettu saamaan apua. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten yksi tärkeä tehtävä on toimia heikompiosaisten äänitorvena. Päättäjien vastuulla on antaa riittävät resurssit ikääntyneiden päihdeongelmaisten auttamiseksi. Asiasanat: etsivä sosiaalityö, etsivä päihdetyö, ikääntyneet, päihdeongelma
ABSTRACT Partanen, Tuula Challenges of outreach work: older people with intoxicant problems. 39 p., 2 appendices. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2009. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The purpose of this study was to find out what challenges outreach work presented with older people with intoxicant problems. The thesis was done for The Finnish Blue Ribbon, co-ordinator of the project Too much is always too much Ageing and Alcohol Development Project. Data to this study was collected by thematic interviews with four professionals working in social welfare. The material was analysed by using content analysis. The result of this study suggested that outreach work with older people with intoxicant problems is in the beginning and a multiprofessional network is utilized. According to the interviewees work with older people required enthusiasm, toughness and patience. It was seen as a challenge to recognise and bring up the intoxicant problems with older people. Drug-care homes for older people were felt to be important. The primary issue in development of outreach work was to develop a multiprofessional network and educate employees. All older people with intoxicant problems do need and do have the right to receive help. Social and healthcare professionals have to be the voice of marginalized people. The duty of state and municipalities is to give resources to help older people with intoxicant problems. Keywords: outreach work, intoxicants, older people
SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 IKÄÄNTYMINEN...8 2.1 Fyysisen toimintakyvyn muutokset...8 2.2 Psyykkisen toimintakyvyn muutokset...9 2.3 Ikääntyminen ja sosiaalinen toimintakyky...10 2.4 Ikäihmiset ja heille tarjottavat palvelut Helsingissä...10 3 PÄIHTEET JA PÄIHDEONGELMA 13 3.1 Päihteet...13 3.2 Alkoholi elimistössä...13 3.3 Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet...14 3.4 Päihdeongelma...15 3.5 Päihderiippuvuus...16 3.6 Ikääntyneiden päihdeongelma...16 4 LOL-HANKE, TUTKIMUKSET JA TOIMINTAMALLIT IKÄÄNTYNEIDEN PÄIHDEONGELMISSA...18 4.1 LOL-hanke...18 4.2 Tutkimukset...19 4.3 Toimintamallit...21 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET.24 6 TUTKIMUSMENETELMÄT...25 6.1 Teemahaastattelu...25 6.2 Teemahaastattelun tarkoitus ja toteutus...26 6.3 Aineiston analyysimenetelmät...26 7 TUTKIMUSTULOKSET...28 7.1 Mitä on etsivä työ ja kuka sitä tekee...28 7.2 Haasteet etsivässä työssä...28 7.3 Etsivän työn kehittäminen...29 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...31 8.1 Johtopäätökset...31
8.2 Eettisyys...32 8.3 Luotettavuus...33 8.4 Pohdinta...33 LÄHTEET...36 LIITE 1: Suostumus haastatteluun LIITE 2: Teemahaastattelurunko
1 JOHDANTO Opinnäytetyön aiheena on ikääntyneiden päihdeongelmat. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä on etsivä työ menetelmänä ikääntyneiden päihdeongelmissa ja miten sitä tulisi kehittää. Heikki Suhosen tutkimus Elämä on pysähtynyt keinu (2005) on yksi keskeinen lähde ja innoittaja opinnäytetyölle. Suhosen tutkimus kertoo ikääntyneistä A-klinikan asiakkaista ja heidän asiakkuudestaan. Yksi keskeinen tutkimuksen tulos oli, että tarve etsivän päihdetyön orientaation vahvistamiseen on merkittävä, jotta ikääntyneet päihdeongelmaiset tavoitettaisiin hoitoon. Vanhusväestö lisääntyy Suomessa huomattavasti tulevina vuosikymmeninä. Alkoholipoliittiset toimenpiteet, mm. alkoholiveron nousu, sekä alkoholikulttuurimme muutokset heijastuvat kasvavina päihdeongelmina. Tämä ilmiö koskee myös ikäihmisiä. Opinnäytetyön toimeksiantaja Sininauhaliitto toivoi teemaksi etsivän työn. Sininauhaliitto koordinoi Liika on aina liikaa monitoimijahanketta (LOL), jonka tavoitteena on tuottaa uudenlaisia päihdepalveluja ikäihmisille. Tavoitteena on kehittää ikääntyvien kohtaamiseen ja hoitoon soveltuvia päihdetyön menetelmiä, tiedottaa ikääntyvien terveyteen vaikuttavista alkoholin haitoista, lisätä päihde- ja vanhustyön ammattilaisten osaamista, tuottaa tutkimustietoa sekä herättää aiheeseen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua. Hanke alkoi vuonna 2005 ja se päättyi vuoden 2008 lopussa. Sininauhaliitto koordinoi kolmea osahanketta, joista yhtä hallinnoi Helsingin Diakonissalaitos yhdessä Sininauhasäätiön kanssa. (Tippavaara 2007.) Tutkimusaiheen valinta on jo eettinen ratkaisu. Tässä yhteydessä mietitään, miksi tutkimukseen ryhdytään, onko aiheen valinnan oleellisena kriteerinä sen helppo toteutus ja onko aihe yhteiskunnallisesti merkittävä. (Hirsjärvi ym. 2005, 26.) Valitsin aiheen oman mielenkiinnon ja toimeksiannon perusteella. Etsivästä työstä ikääntyneiden päihdeongelmissa on vähän tutkimustietoa, joten aiheen valinnan kriteerinä ei ollut helposti löydettävissä oleva taustamateriaali. Aihe on
7 yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen. Toivon tutkimukseni antavan uutta tietoa siitä, mitä on etsivä työ ikäihmisten päihdeongelmissa tällä hetkellä ja miten sitä tulisi kehittää. Ikääntyneiden parissa työtä tekevien ammattilaisten äänellä on tärkeä merkitys tutkimuksessani.
8 2 IKÄÄNTYMINEN Vanheneminen on prosessina fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista. Ensisijaisesti vanheneminen on fyysinen prosessi. Jokapäiväisessä elämässä se näyttäytyy sosiaalisen toimintakyvyn muutoksina ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Vanhenemisen prosesseilla on sekä myönteisiä että kielteisiä seurauksia. Ikääntyneiden vahvuuksia ja voimavaroja ovat pitkä elämänkokemus, lisääntyvä viisaus, sosiaaliset taidot, perinteen kantaminen sekä uudet vapaudet ja mahdollisuudet. Fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen, huono fyysinen ja psyykkinen terveys, äärimmäinen raihnaisuus sekä sosiaalisen statuksen ja ihmissuhteiden menetys ovat esimerkkejä vanhenemisen kielteisistä seurauksista. Vanheneminen on kuitenkin yksilöllinen prosessi ja näihin prosesseihin voidaan vaikuttaa ehkäisyllä ja kuntoutuksella. (Koskinen 2008, 440.) Vaivat, sairaudet ja menetykset saattavat tulla yllättäen monelle ikääntyneelle. Ikääntymisen tullessaan tuomien haasteiden hallitsemiseksi tarvitaan paljon voimavaroja. Oma luonne, hyvät henkilökohtaiset ihmissuhteet sekä yhteiskunnan tarjoamat aineelliset ja yhteisyyttä tukevat resurssit ovat parhaita voimavaroja valoisan vanhenemisen kokemiseksi. (Heikkinen 2008, 221.) 2.1 Fyysisen toimintakyvyn muutokset Vanhenemisen fysiologisten, biokemiallisten ja molekylaaristen muutoksien seurauksena elimistön toimintakyky heikkenee, kyky vastustaa sairauksia vähenee ja kuoleman todennäköisyys kasvaa (Heikkinen 2000, 408). Kehon rakenteessa ja koostumuksessa tapahtuu useita ikään liittyviä muutoksia. Fysiologisten muutosten, mutta etenkin kehon kuivumisen eli nestepitoisuuden laskun myötä, humaltuminen tapahtuu ikääntyessä aikaisempaa helpommin. (Levo 2008, 24.) Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia kuuloaistiin. Kuuloviat altistavat psykososiaalisille ongelmille. Keskustelun vaikeutuminen kuulon heiketessä väsyt-
9 tää ja ärsyttää ihmisen. Tämän seurauksena ikääntynyt saattaa kokea turhautuneisuutta, ahdistuneisuutta, epäluuloja, pelkoja, yksinäisyyttä, masennusta, häpeää, minäkuvan ongelmia sekä elämänhallinnan tunteen ja elämänlaadun heikkenemistä. (Sorri & Huttunen 2008, 159 163.) Ikääntymisen myötä näkökykyyn tulee muutoksia. Parhaimmillaan näkökyvyn muutos on huomaamaton ja hyvin tasapainoitettu eikä vaikuta henkilön toimintoihin. Pahimmillaan näkökyvyn muutos on ikääntyneelle itsenäisen selviytymisen hankala este. (Hyvärinen 2008, 171.) 2.2 Psyykkisen toimintakyvyn muutokset Kognitiiviset eli tiedolliset toiminnot ovat oleellinen osa psyykkistä toimintakykyä. Kaikki tiedon käsittelyssä tarvittavat toiminnot kuuluvat tiedollisiin toimintoihin. Näitä ovat havaintotoiminnot, muistitoiminnot (kuten mieleen painaminen, mielessä säilyttäminen ja mieleen palautus), oppiminen, kielelliset toiminnot sekä ajattelu. Metakognitiot eli omien kognitiivisten toimintojen itsearviointi sisältyvät myös psyykkiseen toimintakykyyn. Metakognitiot koskevat havainto-, muisti-, oppimis- ja ajattelutoimintoja. (Ruoppila 2003, 119.) Kognitiivisten toimintojen vanhenemismuutokset alkavat eri ajankohtina. Muutokset eroavat suunnaltaan ja suuruudeltaan sen mukaan, millaisesta tiedonkäsittelyn toiminnosta on kyse sekä myös yksilöittäin. Uuden oppimista ja suoritusnopeutta vaativissa tehtävissä vanhenemismuutokset ilmenevät ensimmäisenä. Sen sijaan ns. kiteytynyttä älykkyyttä vaativissa toiminnoissa, kuten kielitaidossa, vanhenemismuutoksia havaitaan hyvin myöhään, vasta 70 vuoden jälkeen. (Ruoppila 2003, 123.) Useat erilaiset sairaudet heikentävät kognitiivisia toimintoja. Yleisimpiä näistä ovat keskushermoston sairaudet (erilaiset dementoivat sairaudet, kuten Alzheimerin tauti), sydän- ja verisuonisairaudet, jotka vaikeuttavat aivojen verenkiertoa, diabetes sekä mielialaongelmat. (Ruoppila 2003, 123.) Ei ole terveyttä ilman mielenterveyttä! Tämä mielenterveyskonferenssin motto Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 1999 merkitsee sitä, että mielen-
10 terveydellä on merkitystä jokaiselle. Ikääntynyt ihminen voi kokea lisääntyvästi erilaisia menetyksiä elämässään, hänen fyysinen terveytensä heikkenee sekä hän tuntee usein yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Nämä asiat heijastuvat myös mielenterveyteen. (Lehtinen 2001, 235, 250.) 2.3 Ikääntyminen ja sosiaalinen toimintakyky Ikääntyneen sosiaalinen verkosto kostuu perheestä, sukulaisista, ystävistä ja harrastuksista. Viranomaiset ja ammattiauttajat muodostavat oman merkittävän verkostonsa ikääntyneen toimintakyvyn ylläpitämisessä. Perheen ja suvun merkitys korostuu ikääntymisen myötä. Tämä sosiaalinen verkosto tuottaa tyydytystä ja antaa voimia arkeen. Ystävät ovat myös merkittävä sosiaalinen verkosto, joiden tuki on laadultaan, sitoutumiseltaan ja ennakoitavuudeltaan vaihtelevaa. Merkittävä sosiaalinen voimavara ikääntyneelle on oma sukupolvi. Samanikäisiä ihmisiä yhdistävät monet yhdessä koetut tapahtumat elämän eri vaiheissa. Kun sosiaalinen verkko harvenee ikääntymisen mukana ja yhteydenpito vähenee ikätovereihin toimintakyvyn heikentyessä, vuorovaikutus perheen ja ammattiauttajien kanssa on entistä tärkeämpää. (Aejmelaeus, Kan, Katajisto & Pohjola 2007, 26 27.) Ikääntyneen ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille on tärkeä merkitys sosiaalisella verkostolla ja sosiaalisella tuella. Ikääntynyt ihminen saa voimaa ja elämänhalua kokemastaan arvostuksesta ja kiintymyksestä. Nämä asiat myös motivoivat iäkästä ihmistä itsestä huolehtimiseen. (Tiikkainen & Lyyra 2007, 85.) 2.4 Ikäihmiset ja heille tarjottavat palvelut Helsingissä Lähimmän kymmenen vuoden sisällä ikäihmisten määrä ja väestöosuus kasvaa selvästi Helsingissä. Vuodesta 2009 eteenpäin muutos alkaa näkyä voimakkaana ja yksi selitys sille on suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Yli 65- vuotiaiden määrä lisääntyy eniten vuosina 2015 2020. (Paulig 2008, 26.)
11 65 vuotta täyttäneistä suomenkielisiä on 88 %, ruotsinkielisiä 10 % ja muun kielisiä 2 %. Valtaosa iäkkäistä helsinkiläisistä on naisia; mitä iäkkäämmistä on kyse, sitä suurempi on naisten osuus. Alueelliset erot ikääntyneen väestön määrässä ovat suuria (Kuvio 1). Kuvio1. Yli 75-vuotiaiden määrän muutos osa-alueittain 1.1.2006 2016 (Paulig 2008, 27 28.) Helsingin vanhuspalveluohjelma vuosille 2006 2009 linjaa keskeiset kehittämistehtävät vuosina 2006 2009. Vanhussosiaalityössä painottuvat ennaltaehkäisevät ja etsivät työmuodot sekä ikäihmisten kotona asumisen tuki. Sosiaalityöntekijöiden tai ns. lähityöntekijöiden (sosiaaliohjaajien) konsultaatioita kokeillaan terveysasemilla ja palvelukeskuksissa. Tarkoituksena on helpottaa sosiaalityön palvelujen saatavuutta ja tehdä asiointi sosiaalityöntekijän luona mahdollisimman helpoksi asiakkaalle. Ennaltaehkäiseviä kotikäyntejä suunnitellaan yhdessä kotihoidon kanssa ja päihdeongelmaisten ikäihmisten tukemiseksi etsitään uusia työmuotoja. (Helsingin vanhuspalveluohjelma vuosille 2006 2009, 12.)
12 Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla on neljä strategista päälinjaa taloussuunnitelmakaudella 2008 2010. Yhtenä strategisena päälinjana on: Heitteille ei jätetä ketään. Painopisteinä tässä strategiassa ovat etsivän työn laajentaminen, tarpeenmukaisten palvelujen turvaaminen kaikkein syrjäytyneimmille, uusien yhteisöllisyyttä tukevien työmuotojen lisääminen sekä uudistuneet yhteistyökäytännöt syrjäytymisen ehkäisyssä muiden toimijoiden kanssa. (Paulig 2008, 32.)
13 3 PÄIHTEET JA PÄIHDEONGELMA 3.1 Päihteet Päihteiden käyttö on vanha ilmiö, sillä kautta historian ihminen on käyttänyt päihteitä niin parantamiseen kuin muuttaakseen tietoisuuttaan ja vahvistaakseen yhteyttä tuonpuoleiseen. Alkoholin, niin maailman kuin myös Suomen valtapäihteen, käytön ensimmäiset merkinnät ovat ajalta n. 6 000 vuotta ennen Kristuksen syntymää Egyptin seudulta. Säännellysti lailliset alkoholi ja tupakka, päihtymistarkoituksessa käytetyt lääkkeet ja liuottimet sekä huumausaineet luetaan päihteiksi Suomessa (Levo 2008, 17). Tässä opinnäytetyössä keskitytään alkoholiin, koska se on yleisin ikääntyneiden käyttämä päihde. Alkoholilain määritelmän mukaan alkoholia on tuote tai aine, joka sisältää yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia. Ravintola-annos on usein käytetty mittayksikkö arvioitaessa alkoholin käytön määrää. Yksi ravintola-annos on pullo keskiolutta (0,33 l), lasi viiniä (12 cl), pieni lasi väkevää viiniä (8 cl) tai annos viinaa (4 cl). (Levo 2008, 23.) 3.2 Alkoholi elimistössä Alkoholi vaikuttaa ihmisen keskushermostoon. Alkoholi tuottaa sekä huumaavia että mielihyvää tuottavia tuntemuksia. Alkoholin keskushermostoa lamaava vaikutus heikentää tarkkaavaisuutta, reaktiokykyä ja tasapainon hallintaa (Saari 2007, 208). Suurin osa alkoholista siirtyy verenkiertoon nopeasti suolistosta ja noin ¼ nautitusta alkoholimäärästä imeytyy hitaasti mahalaukusta. Vesiliukoisena aineena alkoholi jakautuu pääosin elimistön vesiosaan. Humalan voimakkuuteen vaikuttavat mm. yksilön synnynnäinen alkoholin sietokyky, sukupuoli, koko, ikä, alkoholiin tottuminen, veren alkoholipitoisuus sekä yksilön hormonaaliset ja muut fysiologiset tekijät. Alkoholin sietokyky eli toleranssi liittyy alkoholin
14 toistuvaan käyttöön. Toleranssi toimii elimistön keinona sopeutua alkoholin vaikutuksille. Ihmisellä voi olla jo synnynnäisesti korkea alkoholin sietokyky, mutta toleranssi voi kehittyä myös säännöllisen alkoholin käytön seurauksena. Hankittu toleranssi ei ole pysyvä tila, vaan häviää vähitellen lopetettaessa alkoholin käyttö tai sitä huomattavasti vähennettäessä. (Levo 2008, 23 25.) Alkoholin vaikutukset ovat erilaisia naiseen ja mieheen. Naisen kehon vesimäärä on pienempi kuin miehen, joten nainen humaltuu miestä helpommin samoilla veren alkoholipitoisuuksilla. Pitkään jatkunut runsas alkoholinkäyttö aiheuttaa naiselle miehiä herkemmin mm. elinvaurioita (esim. maksa- ja sydänlihasvaurio), rintasyövän, alkoholiriippuvuuden, luukadon ja siitä johtuvat murtumat sekä aivovaurion. (Levo 2008, 25.) 3.3 Ikääntyminen, alkoholi ja lääkkeet Elimistön toiminta muuttuu ikääntyessä. Ikääntyessä aineenvaihdunta hidastuu ja monien aistien toiminta heikkenee. Ihminen kuivuu vanhetessaan, koska solujen vesipitoisuus laskee ja rasvapitoisuus kasvaa. Kuivuminen johtaa siihen, että humaltuminen tapahtuu herkemmin saman alkoholimäärän tuottaessa korkeamman veren alkoholipitoisuuden kuin nuorempana. Alkoholin käyttömäärän pysyminen samana voi siten muuttaa käytön haitalliseksi. Alkoholin vieroitusoireet muuttuvat ikääntyessä vaikeammiksi ja pidempikestoisiksi. Ikääntyessä alkavat näkyä vakavammat psykofyysiset oireet koko ikänsä juoneiden kohdalla. Myös jo raitistuneiden ikääntyvien kohdalla on huomioitava, että heille mahdollisesti nuorempana tulleet alkoholiperäiset vauriot tai oireet voivat ilmaantua voimakkaampina ikääntymisen myötä. (Levo 2008, 25 26.) Yhteisvaikutukset alkoholilla ja lääkeaineilla voivat olla haitallisia, huonosti ennakoitavia, yllättäviä ja jopa vakavia (Saari 2007, 208). Tutkimuksia lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksista iäkkäillä ei oikeastaan ole tehty. Usein ikääntyneillä on kuitenkin monia lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja jo lääkkeiden keskinäiset yhteisvaikutukset voivat ilmetä haitallisina oireina. Jos tähän yhteyteen
15 lisätään vielä alkoholi, yhteisvaikutukset voivat olla erittäin huonosti ennakoitavissa. (Levo 2008, 34.) Alkoholi voi joko lisätä tai vähentää lääkkeen pitoisuutta elimistössä vaikuttamalla lääkkeen aineenvaihduntaan. Jotkut lääkkeet voivat myös hidastaa ja nopeuttaa alkoholin imeytymistä ja vaikuttaa siten veren alkoholipitoisuuteen. Alkoholilla ja lääkkeillä ei aina ole yhteisvaikutuksia, mutta runsas alkoholinkäyttö voi kuitenkin aiheuttaa esimerkiksi epäsäännöllisyyttä lääkkeiden käyttöön, unohtamista lääkkeiden ottamiseen tai liikaa ottamista tai koko lääkekuurin keskeyttämisen. (Levo 2008, 34.) Erityisesti alkoholia tulisi välttää käytettäessä kolmiolääkkeitä. Lääkkeitä, joiden kanssa ei tule käyttää alkoholia ovat unilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, eräät kipulääkkeet, epilepsialääkkeet, eräät masennuslääkkeet, allergialääkkeet ja matkapahoinvointilääkkeet. Lääkkeitä, joiden kanssa alkoholia tulisi nauttia varoen ovat diabeteslääkkeet, tulehduskipulääkkeet, nesteenpoistolääkkeet, sydän- ja verenpainelääkkeet, eturauhasen liikakasvulääkkeet ja potenssilääkkeet sekä verenohennuslääkkeet. (Otetaan selvää 2006, 11.) 3.4 Päihdeongelma Alkoholin käyttötavat voidaan jakaa kohtuukäyttöön, suurkulutukseen ja alkoholin ongelmakäyttöön. Kohtuukäyttö on alkoholimäärinä aikuisella miehellä selvästi alle 15 alkoholiannosta/viikko ja naisilla alle 10 alkoholiannosta/viikko. 65 vuotta täyttäneellä henkilöllä kohtuukäyttö on 7 alkoholiannosta/viikko. Suurkulutuksessa alkoholin käytön riskirajat ovat työikäisillä miehillä 7 annosta/kerta tai 24 annosta/viikko ja naisilla 5 annosta/kerta tai 16 annosta/viikko. Ikääntyneiden kohdalla suositusrajat ovat 2 annosta/päivä tai 7 annosta/viikko. (Levo 2008, 26.) Suurkulutus voi olla alku ongelmakäytölle ja kehittyvälle alkoholiriippuvuudelle. Ikääntyneiden kohdalla suurkulutuksen rinnalla käytetty termi riskikulutus on parempi mittari tarkasteltaessa alkoholin aiheuttamia haittavaikutuksia. Pienikin alkoholin kulutus voi olla ikääntyneelle riskikulutusta toimintakyvyn heikkenemi-
16 sen, sairauksien ja käytettyjen lääkkeiden yhteisvaikutuksesta johtuen. Terveydellisen näkökulman lisäksi alkoholi aiheuttaa myös psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Ikääntyvien alkoholin käytön suositusrajat ovat kuitenkin suosituksia, eivät ohjeita. On syytä muistaa, että ikääntymisen vaikutukset ovat yksilöllisiä. Ikääntyneen terveyden- ja elämäntilanteen kokonaisuus on huomioitava arvioitaessa alkoholinkäytön kulutusta. (Levo 2008, 26 27.) 3.5 Päihderiippuvuus Kun ihmisellä on pakonomainen tarve saada päihdettä jatkuvasti tai ajoittain eikä hän enää hallitse suhdettaan päihteeseen, voidaan puhua päihderiippuvuudesta. Päihderiippuvuus on krooninen ja relapsoiva sairaus. Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista. Fyysisessä riippuvuudessa elimistö on tottunut päihteeseen. Päihteiden puuttuminen aiheuttaa elintoimintojen häiriöitä, joista hermostovaikutukset ilmenevät vieroitusoireina. Psyykkisessä riippuvuudessa koetaan päihde, sen käyttö ja sen vaikutukset hyvinvoinnille välttämättömiksi. Ihmisen kiinnittyessä sellaiseen sosiaaliseen verkostoon, jossa päihteiden käytöllä on keskeinen asema, puhutaan sosiaalisesta riippuvuudesta. Tämä päihdekeskeinen yhteisö saattaa olla ainoa verkosto, jossa ihminen kokee olevansa arvostettu ja tuntee kuuluvansa johonkin. (Havio, Inkinen & Partanen 2008, 42 43.) 3.6 Ikääntyneiden päihdeongelma Ikääntyneiden päihdeongelmat liittyvät yleensä alkoholin liikakäyttöön. Lääkkeiden tahallista liikakäyttöä sekä alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä ilmenee myös ikääntyneiden keskuudessa. Syitä alkoholinkäytön muuttumiseen liialliseksi on useita. Monet raskaat asiat elämässä saattavat johtaa alkoholinkäytön lisääntymiseen. Yksi juo runsaasti jo nuorena ja toisen säännöllinen, mutta ei liiallinen alkoholinkäyttö, jostain syystä muuttuukin ongelmalliseksi. Kolmas varsin raittiina elänyt hakee lievitystä alkoholista ikääntymisen mukanaan tuomiin elämän muutoksiin. Alkoholikulttuurimme muutokset muutamassa vuosikymme-
17 nessä vapaammaksi ja alkoholimyönteisemmäksi näkyvät myös ikääntyneiden lisääntyneessä alkoholinkulutuksessa. (Havio ym. 2008, 194 195.)
18 4 LOL-HANKE, TUTKIMUKSET JA TOIMINTAMALLIT IKÄÄNTYNEIDEN PÄIHDEONGELMISSA 4.1 LOL-hanke Liika on aika liikaa ikääntyminen ja alkoholi-hanke (LOL) on Sininauhaliiton koordinoima ja Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama. LOL-hanke toteutettiin vuosina 2005 2008. Hankkeen lähtökohtana oli kaikkien ihmisten ihmisarvo ja oikeus yhteiskunnan palveluihin. Hankkeen tarkoituksena oli tuoda esille, että myös päihdeongelmainen ikääntynyt tarvitsee ja on oikeutettu saamaan apua ja palveluita. Projektin keskeisimmät tehtävät olivat kehittää asiakastyön avulla ikääntyvien kohtaamiseen ja hoitoon soveltuvia toimivia päihdetyön menetelmiä, tiedottaa ikääntyvien terveyteen vaikuttavista alkoholin haitoista, lisätä päihdeja vanhustyön ammattilaisten osaamista, tuottaa relevanttia tutkimustietoa ja herättää aiheeseen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua. (Hanke pähkinänkuoressa 2009 a.) LOL on monitoimijahanke, joka tekee tiivistä yhteistyötä osahankkeiden lähikuntien kanssa. Kunnat mm. ohjaavat asiakkaita hankkeen piiriin, tiedottavat hankkeesta henkilökunnalle, osoittavat koulutustiloja sekä mahdollistavat omien työntekijöiden osallistumisen hankkeen järjestämään koulutukseen. Kunnista on mukana sekä päihde- että vanhustyö. (Hanke pähkinänkuoressa 2009 a.) Pääkaupunkiseudun kahdesta osahankkeesta toista hallinnoi Ikäinstituutti ja toista yhdessä Sininauhasäätiö ja Helsingin Diakonissalaitos. Diakonissalaitoksen työntekijä kehitti vanhuksille suunnattua päihdetyötä tukevaa ryhmätyömallia. Kaupungin kanssa kehitettiin myös keinoja etsiä ja löytää sellaiset alkoholiongelmaiset vanhukset, jotka eivät kuulu minkään palveluiden piiriin. Sininauhasäätiön työntekijä teki kotiin vietävää päihdetyötä verkostotyö tärkeimpänä työvälineenä. Ikäinstituutin projektisuunnittelija kehitti ja toteutti koulutusmallia palvelutalojen henkilökunnalle, jossa opeteltiin tunnistamaan ja kohtaamaan päihdeongelmainen vanhus ja tämän jälkeen myös auttamaan häntä tai ohjaamaan hoitoon. Mukana oli kolme pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa palvelutaloa
19 sekä lähialueiden kotihoidon henkilökuntaa. Lisäksi Ikäinstituutti tuki koko hankkeen tutkimustyötä ja tutkijaa. (Hanke pähkinänkuoressa 2009 a.) LOL sai RAY:ltä rahoituksen jatkohankkeelle vuosille 2009 2011. Se on osoitus siitä, että LOL-hanke on tehnyt ensiarvoisen tärkeää työtä ikääntyneiden päihdeongelmaisten auttamiseksi. Jatkohankkeessa keskitytään yhä enemmän kouluttamaan, tukemaan ja konsultoimaan työntekijöitä, jotka kohtaavat työssään yli 60-vuotiaita. LOL-jatkoprojektin keskeisimmät tavoitteet ovat projektin vuosina 2005 2008 asiakastyössä syntyneiden työmuotojen siirtäminen ja juurruttaminen järjestöjen ja kuntien perustyöksi, tuotetun materiaalin jatkotyöstäminen ja siitä syntyvän materiaalin julkaiseminen, levittäminen ja viestittäminen sekä vaikuttamistyö. (Hanke pähkinänkuoressa 2009 b.) LOL-projekti jatkaa paikallisten verkostojen kanssa tehtävää työtä mm. jatkamalla jalkautuvan ja etsivän työn menetelmien viemistä palvelurakenteisiin, kehittämällä vertaisryhmätoimintaa eteenpäin sekä mallintamalla ohjaajakoulutusta. Työmuotojen juurruttamista käytännössä on esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen Pilke-ryhmien toiminnan jatkaminen. Ryhmätoiminnan kehittäminen ja kuvaaminen sekä erityisesti etsivä työ verkostojen kautta on keskeistä tässä toiminnassa. Jatkohankkeessa keskitytään asiakkaiden ohjauksen parantamiseen Pilke-toimintaan terveyskeskuksen kotihoidon ja sosiaaliviraston kautta. (Hanke pähkinänkuoressa 2009 b.) 4.2 Tutkimukset Yksi tärkeimmistä opinnäytetyön innoittajista ja lähteistä on Heikki Suhosen Elämä on pysähtynyt keinu: tutkimus ikääntyneistä A-klinikan asiakkaista ja heidän asiakkuudestaan. Tutkimuksen kohderyhmä ikääntyneet päihdeongelmaiset A-klinikan asiakkaat olivat ikääntyneitä henkilöitä, joilla päihteidenkäyttöön liittyvät ongelmat olivat sitä luokkaa, että apua haettiin A-klinikalta joko ohjattuna tai oma-aloitteisesti. Tutkimus toteutettiin A-klinikkasäätiön Kokemäen perhe- ja päihdeklinikalla, Vammalan päihdeklinikalla sekä Salon ja Turun A- klinikoilla. (Suhonen 2005, 18.)
20 Kiinnostus ikääntyneiden päihdeongelmiin ja niihin liittyvän hoidon problematiikkaan on Suomessa heräämässä, joten tutkimus oli eräänlainen pilottihanke. Tutkimuksen tavoitteena oli eritellä, millaisia ikääntyneitä päihdeongelmaisia A- klinikkatyössä käytännössä kohdataan sekä ikääntyneiden päihdeongelmien ja elämäntilanteen todentaminen erityisesti hoidon näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus oli myös alustavasti etsiä ja tunnistaa erilaisia ikääntyneiden päihdeongelmaisten profiileja sekä muodostaa käsitystä siitä, millaisina A-klinikan työntekijät kokevat ikääntyneiden kohtaamiseen liittyvät tarpeet nyt ja tulevaisuudessa. (Suhonen 2005, 19.) Murto-osa ikääntyneistä päihdeongelmaisista hakeutuu oma-aloitteisesti hoitoon, erityisesti tämä koskee naisia. Suurin syy siihen, miksi ikääntyneet päihdeongelmaiset jättävät hakeutumatta hoitoon, on häpeä. Monesti jopa läheisetkin yrittävät piilotella ongelmia. Avun piiriin hakeutumisen estää myös tiedon ja valmiuden puute. Terveydenhuollon kautta ikäihmisten päihdeongelmat voisivat käydä ilmi. Alkoholin ja lääkkeiden yhtäaikainen käyttö aiheuttaa suuren tapaturmariskin, mutta terveydenhuollossa mahdolliset ongelmat laitetaan liian usein vanhuudenheikkouden piikkiin. (Suhonen 2005, 68 69.) Mielenterveys- ja päihdeongelmat koskevat myös ikäihmisiä. Vanhusväestö lisääntyy tulevaisuudessa huimasti, joten on oletettavissa myös ikäihmisten päihdeongelmien kasvaminen. Suomalaisten alkoholin käytön kulutus on ollut nousussa jo ennen alkoholiveron alentamista. Samaan tahtiin ovat lisääntyneet koko väestön alkoholisairaudet. Myös ikääntyneiden alkoholiongelmat ja kuolemat ovat lisääntyneet. Tähän on vaikuttanut se, että suuret ikäpolvet ovat saavuttaneet eläkeiän. He ovat tottuneet käyttämään alkoholia runsaammin, kuin heitä edeltäneet ikäpolvet. (Sulander 2007, 7 8.) Suomessa tiedetään melko vähän ikääntyneiden ja ikääntyvien alkoholinkäytöstä. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä vanhustyön ammattilaiset tarvitsevat lisää sekä yleisempää tutkimustietoa että käytännönläheisempää tietoa työnsä tueksi. Nykyinen palvelujärjestelmä ei ole viritetty ikääntynyttä päihdeongelmaista varten. Työntekijät eivät välttämättä osaa kohdata päihdeongelmaista eikä ikääntyneen asiakkaan erityispiirteitä huomioida päihdehuoltojärjestelmässä. Tämä
21 merkitsee, että päihdeongelmien esiintymistä ei oteta vanhustenhuollossa nykymuodossaan huomioon. Ikääntyneiden osuus suomalaisesta väestöstä kasvaa nopeasti, joten näihin haasteisiin on syytä vastata pikaisesti. (Alanko & Haarni 2007, 8.) 4.3 Toimintamallit Salon A-klinikan Rolle-työ käynnistyi jo 1990-luvun alkupuoliskolla terveydenhoitajan alkaessa tehdä yksittäisiä kotikäyntejä kotipalvelun aloitteesta. Vuonna 1997 työmuotoa alettiin kehittää Raha-automaattiyhdistyksen projektina. Nimensä Rolle on saanut rollaattorista. Aluksi Rollen asiakkaina olivat yksinäiset miehet ja vammaiset. Elämässä ei nähty muuta virkaa kuin juominen. Yksinäisyys, elämän kapeutuminen ja merkityksettömyyden tunne ovat usein taustalla, kun ikäihminen juo liikaa. (Saukkonen 2008, 16 17.) Rolle-työn piirissä on nykyisin pariskuntia, laitosoloissa eläviä ja alkoholidementikkoja sekä myös naisia enemmän kuin alkuaikoina. Rolle-työn tarkoituksena on avartaa arjen ympyröitä. Ihmisen on itse koettava merkityksellisyyttä elämässään. Mielikuvitus on vapaassa käytössä, kun elämään etsitään sisältöä ja yksinäisyyttä poistetaan. Arjen ympyröiden avartamisessa ihmisiä viedään ulos kotoa. Vertaistuen tärkeys on todettu seurakunnan kesäleireillä. Rolle-työn suurena apuna ovat olleet verkostot ja yhteistyökumppanit mm. eri kuntien kotipalvelu, terveyskeskuksen vuodeosasto, kotisairaanhoito, Halikon sairaala, eri seurakuntien diakoniatyö, sosiaali- ja terveysalan oppilaitos, Vanhus- ja lähimmäispalveluyhdistys sekä A-klinikka. (Saukkonen 2008, 17 18.) Rolle-projektin päätyttyä Salon seudun kunnat vakinaistivat toiminnan. Kaksi työntekijää tekee töitä sekä parina että yksin seitsemän kunnan alueella noin 70 asiakkaan parissa. Ikäihmisiin kohdentuvassa päihdetyössä tehty pioneerityö on poikinut Rolle-työntekijöille koulutuspyyntöjä, tarve koulutukseen on huutava. On kuitenkin muistettava, että ei ole olemassa yksiselitteistä mallia, jolla ikääntyvät saadaan raittiiksi. Rolle-mallin toteuttamiseksi työlle on myös osoitettava resurssit. Rolle-työn tuloksellisuus näkyy ihmisistä: ihminen alkaa kiinnostua
22 asioistaan, hänen ulkomuotonsa alkaa kohentua ja reviirinsä laajentua. Kun ihmisestä kiinnostutaan ja kun hän alkaa kiinnostua itsestään, tapahtuu jotain. Jokainen ihminen on hoidon arvoinen. (Saukkonen 2008, 18.) Maaliskuussa 2008 Espoon kaupungin Lippajärvi-Jupperin kotihoidossa aloitettiin prosessikoulutus kotihoidon henkilöstölle ikääntyneiden päihteidenkäyttöön liittyvistä kysymyksistä. Lippajärvi-Jupperin kotihoidon päihdehoitotyön toimintamalli luotiin osana koulutusta. Mallin luomisessa olivat mukana kotihoitotyöntekijät, Sairaanhoitajaliiton Toimintamallit käytännöiksi-projekti, Sininauhaliiton Liika on aina liikaa hanke, Valtakunnallinen mini-interventiohanke sekä Espoon kaupungin vanhus- ja päihdepalveluiden edustajat. (Vakkuri 2009.) Koulutukselle ja toimintamallille oli nähtävissä selkeä tarve, koska alkoholinkäyttö näkyy entistä selvemmin kotihoidon asiakaskunnan arjessa. Varhaisen puuttumisen painottaminen on keskeistä toimintamallissa. Kotihoidon hoito- ja palvelusuunnitelmaa tehtäessä päihteidenkäyttö voidaan ottaa puheeksi esimerkiksi ravitsemustilan arvioinnin yhteydessä. Puheeksiotto menee selkäytimeen sisäistäen toimintamallin osaksi toimintaa. (Vakkuri 2009.) Ammatillisten onnistumisten lisäksi toimintamalli on tuonut lisää keskustelua aihepiiristä koko työyhteisöön. Mallin juurruttua osaksi toimintaa kokeiluvaiheessa, sen siirrettävyyttä pohditaan koko Espoon kotihoitoon. Malli on selkeä, mutta erilaisille kotihoidon tiimeille soveltuakseen koulutusprosessia on räätälöitävä. Mallin juurtuminen edellyttää kaupungin organisaation ymmärtämistä kotihoidon laajuudesta ja vaativuudesta. Lisäksi edellytetään riittäviä resursseja, jotta työnohjaus, koulutus ja alueellinen verkostoituminen onnistuvat. (Vakkuri 2009.) Helsingin kaupungin Pohjoisen suurpiirin sosiaali- ja lähityön sosiaaliohjaaja sekä kotihoidon ohjaaja ovat tehneet suunnitelman yli 65-vuotiaiden päihdeasiakkaiden hoitoketjusta. Kotihoidon vastuuhoitaja menee päihdeongelmaisen kotiin ja tekee havainnointia/kartoitusta: päihteidenkäytön määrä ja kesto, asiakkaan oma halukkuus avunsaantiin/mahdolliseen hoitoon, fyysisen ja psyykkisen tilan/avunsaannin kiireellisyys, ravinnon saanti, asuinolosuhteet se-
23 kä kaveripiirin (juomaporukan osuus) mahdollinen taloudellinen tms. hyväksikäyttö. (Helenius & Polvi 2007.) Kotihoidon vastuuhoitajan toimintavaihtoehtoina on konsultoida A-klinikan arvioivaa sairaanhoitajaa, tilata A-klinikan arvioivalta sairaanhoitajalta kotikäyntiaika, kutsua ambulanssi, ottaa yhteys virka-aikana mielenterveyspäivystykseen tai kutsua paikalle SOS-auto. Arvioiva A-klinikan sairaanhoitaja liikkuu autolla, tekee yhteistyötä kotihoidon hoitohenkilökunnan kanssa arviointitilanteissa, tekee ammatillista seulontaa ja arvioi asiakkaan yleistilanteen, aloittaa kotikatkaisun sekä hänellä on valtuudet lähettää asiakas katkolle tai hankkia jokin muu hoitopaikka asiakkaalle. (Helenius & Polvi 2007.) Katkaisuhoitopaikkoja kehitetään yli 65-vuotiaille sopiviksi. Hoitoon sisällytetään sekä yksilö- että ryhmäkeskustelua. Tärkeää on pyrkiä kehittämään asiakkaalle vielä lisäksi viikon parin mittaisia jatkohoitopaikkoja (esim. palvelutalo), mikäli asiakas ei ole kotiutuskuntoinen fyysiseltä kunnoltaan katkaisuhoidon jälkeen. Kotiutus tapahtuu huolellisesti kotihoidon kanssa yhteistyössä. Hoitojakson aikana ollaan jo tiiviisti yhteistyössä ja hoitotaho on vastaanottamassa asiakkaan, saattaen vaihdettava. Asiakasta tuetaan kotona palveluohjauksella hoitotahon ja arvioivan sairaanhoitajan yhteistyöllä, aluksi tiiviisti ja pikkuhiljaa käyntejä vähentäen. Tukiverkostoa pyritään rakentamaan yhdessä asiakkaan kanssa. (Helenius & Polvi 2007.)
24 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä on etsivä työ menetelmänä ikääntyneiden päihdeongelmissa ja miten sitä tulisi kehittää. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitä on etsivä työ ikäihmisten päihdeongelmissa? 2. Miten etsivää päihdetyötä tulisi kehittää? Tutkittua tietoa etsivästä työstä ikääntyneiden päihdeongelmissa on vähän. Opinnäytetyön toimeksiantaja Sininauhaliitto toivoi juuri tämän vuoksi teemaksi etsivän työn. Sininauhaliiton koordinoiman LOL-hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut tuottaa tutkimustietoa aiheesta. On tärkeä löytää päihdeongelmaiset ikäihmiset, jotta he voisivat saada apua ongelmaansa. Tietoa alkoholista ja ikääntymisestä tarvitsevat sekä työntekijät että ikäihmiset itse. Ikääntyneiden määrän kasvaessa moninkertaisesti lähivuosina, etsivän työn kehittämiseen on tartuttava pikaisesti.
25 6 TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimusmenetelmää valitessa on tärkeää, että on laaja tietämys vaihtoehdoista ja että tuntee eri menetelmien etuja ja niihin sisältyviä rajoituksia. Metodeja on käytettävissä useita mm. haastattelut, kyselylomakkeet ja erilaiset havainnoinnin muodot. Saadakseen selville, mitä ihmiset ajattelevat, tuntevat, kokevat tai uskovat, tutkija voi käyttää haastatteluja, kyselylomakkeita tai asenneskaaloja. Tutkimusmenetelmää valitessa on muistettava huomioida käytettävissä oleva aika ja muut voimavarat. Eettiset seikat määräävät myös tutkimusmenetelmän valintaa; tietoa on kerättävä niin, että tutkittavien yksityisyyttä ja identiteettiä ei loukata. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2005, 174 175.) 6.1 Teemahaastattelu Teemahaastattelu-nimi kertoo siitä, mikä tässä haastattelussa on kaikkein oleellisinta eli yksityiskohtaisten kysymysten sijaan haastattelu etenee tiettyjen keskeisten teemojen varassa. Tutkittavien ääni tulee kuuluviin vapauttaen pääosin haastattelun tutkijan näkökulmasta. Teemahaastattelussa huomioidaan ihmisten tulkinnat asioista ja heidän asioille antamiensa merkitysten keskeisyys sekä myös se, että merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 48.) Tärkeimpinä eettisinä periaatteina ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa mainitaan yleensä informointiin perustuva suostumus, luottamuksellisuus, seuraukset ja yksityisyys. Litteroinnissa on jälleen esillä luottamuksellisuus sekä kysymys siitä, miten uskollisesti kirjallinen litterointi noudattaa haastateltavien suullisia lausumia. Analyysin eettiset kysymykset koskevat sitä, miten syvällisesti ja kriittisesti haastattelut voidaan analysoida ja voivatko kohdehenkilöt sanoa, miten heidän lauseitaan on tulkittu. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 20.)
26 6.2 Teemahaastattelun tarkoitus ja toteutus Teemahaastattelun tarkoituksena oli kerätä aineistoa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisilta. Miten heidän mielestään etsivää työtä tehdään, kuka sitä tekee ja miten sitä tulisi kehittää. Haastateltavat valittiin niin, että eri sektorien (kaupunki, yksityinen, järjestö ja seurakunta) asiantuntijoiden ääni tulee kuuluville. Haastatteluja tehtiin neljä aikavälillä joulukuu 2008 helmikuu 2009. Haastattelupaikkana oli aina haastateltavan työhuone. Haastatteluilmapiiri oli jokaisessa haastattelussa avoin, leppoisa ja positiivinen. Haastattelun aluksi haastateltava allekirjoitti Suostumus haastatteluun -lomakkeen (Liite1). Kerroin suullisesti haastateltavalle, että nauhoitus tuhotaan litteroinnin jälkeen. Ennen haastattelun aloittamista haastateltava sai nähtäväkseen Teemahaastattelurunko-lomakkeen (Liite 2). Haastattelut nauhoitettiin MP3-soittimella, jossa äänenlaatu oli moitteeton. Haastattelut litteroitiin eli kirjoitettiin sanasta sanaan puhtaaksi. Puhtaaksi kirjoitettua materiaalia kertyi 27 sivua. Litteroinnin jälkeen materiaali luettiin läpi huolellisesti useita kertoja. Haastateltavat henkilöt on nimetty litteroinnissa H1, H2, H3 ja H4 sekä haastattelija T. Materiaalin useaan kertaan lukemisen jälkeen aineistosta poimittiin vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Teemahaastattelun tutkimuskysymykset ovat: 1. Mitä on etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmaisten parissa?, 2. Haasteet etsivässä työssä, 3. Miten etsivää päihdetyötä tulisi kehittää? ja 4. Mitä muuta haluat sanoa aiheeseen liittyen? 6.3 Aineiston analyysimenetelmät Tutkimusmateriaalin analyysimenetelmäksi valitsin sisällönanalyysin. Sisällönanalyysillä tarkoitetaan tutkimusaineiston kuvaamista sanallisesti, jossa etsitään merkityssuhteita ja merkityskokonaisuuksia. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin
27 tavoitteena on löytää tutkimusaineistosta esimerkiksi toiminnan logiikka. Tutkimusaineisto pelkistetään eli karsitaan tutkimusongelman kannalta epäolennainen informaatio. Tämä edellyttää tutkimusaineiston tiivistämistä, jota ohjaavat tutkimuskysymykset. Tämän jälkeen tutkimusaineisto ryhmitellään uudeksi johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi sen mukaan, mitä tutkimusaineistosta ollaan etsimässä. Ryhmittely voi tapahtua esimerkiksi niiden käsitysten mukaan, jotka löytyvät analyysin kohteena olevasta analyysiyksiköstä. Analyysiyksikkö voi olla sana, lause, lauseen osa tai ajatuskokonaisuus. Tutkimuksen tuloksena ryhmittelyistä muodostuu esimerkiksi käsitteitä. (Vilkka 2005, 139 140.) Luin tutkimusaineistoa moneen kertaan ennen pelkistämistä. Poimin aineistosta lauseita ja ajatuskokonaisuuksia, jotka vastasivat asettamiini tutkimuskysymyksiin. Ryhmittelin aineiston uusiksi kokonaisuuksiksi tutkimuskysymyksien mukaisesti. Esimerkiksi Mitä on etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmissa, miten sitä tehdään ja kuka sitä tekee? kysymykseen saamani vastaukset tiivistin ja merkitsin ranskalaisilla viivoilla seuraavasti: H1: - välttämättä ei tehdä muuten kuin projekteissa esim. LOL => herättänyt keskustelua, tuottanut tietoa ja materiaalia - verkostotyötä: sosiaalitoimi, kotihoito, diakoniatoimi - kotihoito ehkä tärkein - vaatii innostusta, kärsivällisyyttä, sitkeyttä - saada ikäihmisen elämä raiteilleen ja mielekkääksi
28 7 TUTKIMUSTULOKSET 7.1 Mitä on etsivä työ ja kuka sitä tekee Vastauksissa nousi selvästi esille, että etsivää työtä ikääntyneiden päihdeongelmaisten parissa ei ole tehty eikä välttämättä tehdä kuin projekteissa. Esimerkiksi LOL-projekti on nostanut asian näkyviin; herättänyt keskustelua sekä tuottanut tietoa ja materiaalia. No tota vielä pari vuotta sitten ni ei ollu edes tilastoja yli viidenkymmenenviiden eli se kuvastaa sitä, ettei ettei sitä ole tehty eikä sitä ole, sitä ei ollu edes kartalla niinku sanotaan... Että tää Liika on aina liikaa niin on nostanu, tää projekti, niin tää on nostanu yli 65- vuotiaan päihdeongelmaisen kartalle eli näkyviin, mutta tota sitte se vielä, että miten sitä tehdään, niin sehän on nyt lapsenkengissä ja kehitteillä (H2). Etsivä työ ikäihmisten päihdeongelmissa on verkostotyötä sosiaalitoimen, kotihoidon ja diakoniatoimen kanssa. Tarkoitus on saada ikäihmisen elämä raiteilleen ja mielekkääksi. Työ vaatii tekijältä innostusta, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä....se oma innostuneisuus, oma se semmonen ihan sama ku muussaki sitte näitte päihdeongelmaisten vanhojen kanssa se semmonen läsnäolo...joku semmonen aitous ja into siinä...(h1). 7.2 Haasteet etsivässä työssä Etsivää työtä vaikeuttaa päihdeongelman havaitseminen ja tunnistaminen, puheeksiottamisen vaikeus sekä hoitohenkilökunnan asenteet. Päihdeongelman myöntämiseen liittyy myös häpeä. Kun päihdeongelmaisia ikäihmisiä sitten löydetään, niin ikäihmisille tarkoitettujen päihdepalvelujen puute vaikeuttaa hoitoonohjaamista.
29...niin nää vastavalmistuneet hoitajatki, mitkä mill on motivaatiota, niin kyllähän se siinä hiipuu jo alkumetreillä, kun ei oo mitään kanavaa, että mihin niitä ohjata ja auttaa...(h2). 7.3 Etsivän työn kehittäminen Moniammatillisen verkostotyön kehittäminen ja työntekijöiden kouluttaminen nähdään ensiarvoisen tärkeänä osana etsivän päihdetyön kehittämisessä. Toimintaa ikäihmisten päihdeongelmissa tulisi kehittää sallivampaan ja lempeämpään suuntaan: ei alkoholi- ja ongelmalähtöistä ongelmanratkaisua eikä raittiustavoitteita, vaan apua paremman arjen saavuttamiseksi....ett sit se lähtökohta täytyyki olla semmonen sallivampi ja lempeämpi ja muulla tavoin ohjaavampi. Sitte se tulee se juttu myöhemmi siitä...(h1)....no se on hirveen pitkälle sitä verkostotyötä, että se on eri sektoreiden välistä yhteistyötä...(h3). Sosionomilla nähtiin olevan hyvät valmiudet palveluohjaajana ja ennaltaehkäisevässä työssä. Palveluohjauksessa tilanne hahmotetaan ja polutetaan eli helpotetaan ikäihmisen arkea....onhan kunnallisella puolella puhuttu nimenomaan ennaltaehkäisevästä kotikäyntityöstä, siihenhän teidän ammattitaito on erittäin hyvä...(h4). Etsivä työ on erittäin tärkeä asia. Työ ikäihmisten kanssa vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta se on äärettömän palkitsevaa ja myös tuloksellista. Päihdetyöhön tulisi valita työntekijät, joita se kiinnostaa ja vastuu pitää jakaa, jotta yksi ihminen ei uuvu työtaakan alla. Päihdeongelmainen ihminen on yleensä älykäs ja tunneherkkä, joten lähestymistapa on äärimmäisen tärkeä. Olennainen osa
30 etsivää työtä kuten yleensäkin sosiaali- ja terveysalan työtä on syrjäytyneiden ihmisten äänitorvena oleminen. Etsivä työ on uutta ikäihmisten päihdeongelmissa, mutta asian tärkeyteen on herätty ja sitä kehitetään eri sektoreilla....jos he pääsisivät tekemään sitä oman ammatti-identiteettinsä perusteella ja oman mielenkiinnon perusteella, että koska se vaikuttaa siis yleensä päihdeongelmainen on erittäin älykäs, tunneherkkä ja kaikki vaistot on yleensä niin hyvinki pinnassa ja hän melkein näkee jo kengän asennosta, kun tullaan ovesta, ett onks tää mun puolella vai mua vastaan ja se on ihan avainasia siinä, että miten sinne mennään ja lähestytään ihmistä (H2)....niin, must se kuuluu siihen, ett se on kuitenki se on kans must semmone valmius, mitä mä oon niinku sosiaalipuolel oppinu, että ett näistä.. mitä mä nään näitä syrjäytyneit ihmisii, niin mun täytyy olla niiden niinku äänitorvi (H1).
31 8 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 8.1 Johtopäätökset Ikäihmisten päihdeongelmien olemassaoloon on herätty Suomessa vasta viime vuosina. Erilaiset tutkimukset, hankkeet ja toimintamallit ovat tuottaneet tietoa asiasta niin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille kuin myös kansalaisille. Toimintamallien ja työmuotojen kehittäminen ikääntyneiden päihdeongelmien havaitsemiseksi ja hoitamiseksi on alkumetreillä. Etsivä työ on jokaisen haastateltavan mielestä erittäin tärkeää. Haasteita riittää, että syrjäytyneet päihdeongelmaiset ikäihmiset löydetään ja heidät saadaan hoidon piiriin. Etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmaisten parissa on nimenomaan moniammatillista verkostotyötä. Yhteistyön kehittäminen, työntekijöiden kouluttaminen tunnistamaan ikääntyneiden päihdeongelma sekä miniintervention ja puheeksiottamisen juurruttaminen työtavaksi ovat tärkeitä keinoja etsivän työn kehittämisessä. Eri toimintamallikokeilut vahvistavat sen, että etsivä työ ikäihmisten päihdeongelmissa on haastavaa, mutta antoisaa ja palkitsevaa. Moniammatillinen yhteistyö, jossa ovat mukana terveyskeskus, sosiaalivirasto, seurakunta, järjestöt ja yksityinen sektori, on lähtökohtana päihdeongelmaisten ikäihmisten löytämiseksi. Yhteistyö on tärkeää etenkin sellaisten ikäihmisten löytämiseksi, jotka eivät käytä sosiaali- ja terveyspalveluja. Ikääntyneen päihdeongelma on usein vaikeasti tunnistettavissa, joten sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset tarvitsevat koulutusta. Ei riitä, että ammattilaiset ymmärtävät ja tunnistavat ikääntyneiden päihdeongelman. Päättäjien on myös ymmärrettävä ongelman vakavuus ja annettava riittävät resurssit auttaa ikääntyneitä päihdeongelmaisia. Ammattilaisten on oltava äänitorvena, jotta päättäjät kuulevat avunpyynnöt. Etsivä työ ikääntyneiden päihdeongelmaisten löytämiseksi ja auttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Haarni ja Hautamäki (2008, 162 168) kiteyttävät teok-
32 sensa yhteenvedossa ikääntyvien suhteen alkoholiin seuraaviksi havainnoiksi: alkoholi on osa normaalia arkea, suhde alkoholiin ei ole yhtenäinen ja alkoholinkäytön tavoite on miellyttävä olotila. Suurin osa ikääntyvistä osaa hallita alkoholinkäyttöään, mutta liian monelle se muodostuu ongelmaksi. Alkoholikulttuurimme muutokset koskevat ikäihmisiä siinä missä muitakin suomalaisia. Ikääntynyt saattaa käyttää tietämättään liikaa alkoholia terveydentilaan nähden tai alkoholista on tullut tärkein kumppani eläkkeelle jäämisen jälkeen. Kynnys avun hakemiseen voi olla korkea häpeän vuoksi. Monen ikäihmisen epäinhimillinen elämäntilanne voitaisiin estää, jos perusterveydenhuollossa osattaisiin neuvoa ja tukea ihmistä ajoissa. Ikääntyviä ei saa jättää yksin ongelmiensa kanssa. Yksinäisyys ja syrjäytyminen ovat yhteinen nimittäjä ikäihmisten päihdeongelmissa. Etsivä työ tällaisten ihmisten löytämiseksi on ennaltaehkäisyä, moniammatillista yhteistyötä, erilaisten toimintamallien luomista ja ammattilaisten kouluttamista. Tämä kaikki on mahdollista, kun päättäjät antavat sille resurssit. Ammattilaisten tehtävä on saada päättäjät ymmärtämään asian tärkeys ja vakavuus. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston yksi strateginen päälinja taloussuunnitelmakaudella 2008 2010 on Heitteille ei jätetä ketään. Jokainen päihdeongelmainen ikäihminen tarvitsee ja on oikeutettu saamaan apua. Kun syrjäytyneen ihmisen elinpiiri avartuu sekä hänestä kiinnostutaan ja välitetään, hän itsekin kiinnostuu itsestään ja elämästään. Jokaisella on oikeus hoitoon. Jokaisella on oikeus todeta, että juuri nyt on elämäni paras aika. 8.2 Eettisyys Tutkijan on huomioitava eettinen pohdinta myös tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden kohtelussa. Tutkimuksen kohdistuessa ihmisiin, heiltä on ehdottomasti hankittava suostumus tutkimukseen osallistumisesta. Tutkimusaineistoa kerättäessä on huomioitava mm. tutkimukseen osallistuvien anonyymius, luottamuksellisuus ja aineiston tallentamisen asianmukaisuus. (Hirsjärvi ym. 2005, 26 27.)
33 Tutkimuksessa haastateltuja ihmisiä lähestyin sähköpostitse ja puhelimella. Kerroin, mihin haastattelu liittyy sekä teema-alueen. Jokainen haastateltava allekirjoitti suostumuksen haastatteluun, josta ilmenee tietojen käsittely ehdottoman luottamuksellisesti ja haastateltavan anonyymius sekä haastateltavan suostumus haastattelun nauhoittamiseen. Haastattelun alussa kerroin, että nauha tuhotaan litteroinnin jälkeen. 8.3 Luotettavuus Haastatteluaineiston luotettavuus riippuu sen laadusta. Haastatteluaineisto ei ole luotettava, jos kaikkia haastateltavia ei ole haastateltu tai tallenteiden laatu on huono, tai litteroinnissa ei ole johdonmukaisuutta tai luokittelu on sattumanvaraista. (Hirsjärvi & Hurme 2000, 185.) Haastattelin kaikki neljä haastateltavaa suunnitelman mukaisesti. Tallenteiden laatu oli moitteeton. Litteroinnin tein johdonmukaisesti ja luokittelu pohjautui tarkasti tutkimuskysymyksiin. Haastateltavien vastaukset olivat selkeitä, joten niiden analysointi ei tuottanut vaikeuksia. 8.4 Pohdinta Opinnäytetyöprosessi on kestoltaan pitkä, sillä useimman kohdalla se kulkee rinnalla koko opiskelun ajan. Minun kohdalla opinnäytetyö alkoi keväällä 2007 eli kaksi vuotta ennen valmistumista. Ikäihmiset ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Toinen mielenkiinnon kohde on mielenterveys- ja päihdetyö. Opintopolkuni suunnittelin niin, että se antaa parhaat mahdolliset eväät työskennellä tulevaisuudessa vanhuspalvelujen tai mielenterveys- ja päihdepalvelujen sektorilla. Opiskeluun liittyvät harjoittelut olen suorittanut vanhus-, mielenterveys- ja päihdepalvelujen parissa. Olen todella iloinen, että opinnäytetyön aihevälityksestä löytyi erittäin kiinnostava aihe. Opinnäytetyössä pystyin yhdistämään itseäni kiinnostavat aihealueet.