KUOPION HYVINVOINTIKERTOMUS 2009 Kuvaus kuopiolaisten hyvinvoinnista ja hyvinvointistrategian tavoitteiden toteutumisesta Marraskuu 2009
Sisältö ESIPUHE... 4 1. JOHDANTO... 5 2. HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT /INDIKAATTORIT... 6 2.1. VÄESTÖRAKENNE JA KOULUTUSTASO... 7 2.2. TYÖ JA TOIMEENTULO... 9 2.3. KAUPUNKIYMPÄRISTÖ JA ASUMINEN... 12 2.4. ELINYMPÄRISTÖ... 14 2.5. OSALLISTUMINEN JA ASUKASTOIMINTA... 15 2.6. KULTTUURI JA VAPAA-AIKA... 16 2.7. TURVALLISUUS... 17 3. MITEN KUNTALAISET VOIVAT... 20 3.1. KOKO VÄESTÖ... 20 3.2. LAPSET JA NUORET... 21 3.3. TYÖIKÄISET... 29 3.4. YLI 65-VUOTIAAT... 32 4. HYVINVOINTILINJAUKSET... 38 4.1. KUOPION STRATEGISET LINJAUKSET... 38 4.2. HYVINVOINTILINJAUKSET TOIMIALOILLA... 39 4.3. POIKKIHALLINNOLLINEN KEHITTÄMISTYÖ... 43 4.4. SIDOSRYHMÄT... 45 4.5. KANSAINVÄLISET, KANSALLISET JA ALUEELLISET TAVOITTEET... 49 5. STRATEGISET HYVINVOINTILINJAUKSET... 50 5.1. UUSI KAUPUNKISTRATEGIA JA PALVELUALUEUUDISTUS... 50 5.2. OHJELMIEN JA SUUNNITELMIEN TAVOITTEET... 51 6. JOHTOPÄÄTÖKSET... 54 LÄHTEET JA LIITTEET Kuopion kaupunki ERILLISSELVITYKSET ER 2009:2 Kuopion hyvinvointikertomus 2009 ISSN 0785-0301 3
Esipuhe Kuntien hyvinvointikertomus raportin (2004) mukaan kokonaiskuvan luominen kunnan hyvinvointitilanteesta on vaativa tehtävä. Vaikeus syntyy ilmiön moniulotteisuudesta ja moniarvoisuudesta sekä hyvinvointia kuvaavien indikaattoreiden moniselitteisyydestä. Ilmiötä kuvaavien tunnuslukujen taakse kätkeytyy paikallisia selityksiä ja toimintakäytännöistä johtuvia eroavuuksia. Vain paikallisilla asiantuntijoilla on ymmärrystä tulkita lukujen ja kuvausten taakse kätkeytyvä hiljainen tieto. Tämä tieto on tuotava yhteiseen keskusteluun suunnittelutilanteissa. Ensimmäinen hyvinvointikertomus Kuopiossa tehtiin vuonna 2005. Lisäksi vuonna 1999 laadittiin Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko, jonka tavoitteena oli edistää lasten ja nuorten hyvinvointia tuomalla päättäjien tietoon silloinen hyvinvoinnin ja hyvinvointipalvelujen tilanne ja tekemällä kehittämis- ja seurantaehdotuksia. Vuoden 2005 hyvinvointikertomus tehtiin Stakesin suosituksen mukaan ja sen laatimisessa oli mukana laaja joukko asiantuntijoita eri toimialoilta. Kuopiossa 2008 tehty kysely luottamushenkilöstölle ja virkamiesjohdolle (Pietilä et al. 2008) osoitti, että kolme neljästä vastaajasta arvioi tuntevansa Kuopion hyvinvointikertomuksen hyvin tai kohtalaisesti. Kuitenkin vain puolet vastaajista koki saaneensa riittävästi tietoa kuopiolaisten elinoloista ja -ympäristöstä. Vähiten tietoa oli saatu kuopiolaisten yleisestä terveydentilasta ja elintavoista, sekä väestöryhmien välisistä terveyseroista. Hyvinvointikertomus tehdään valtakunnallisten suositusten mukaan kerran valtuustokaudessa, joten uuden kertomuksen työstäminen oli ajankohtainen uuden valtuuston aloitettua vuoden 2009 alussa työskentelynsä. Hyvinvointikertomusta valmistelemaan nimetty työryhmä (liite 7.) kokoontui yhdeksän kertaa. Kaupunginjohtajan hyvinvointiryhmä toimi koko prosessin ohjausryhmänä käsitellen hyvinvointikertomusta kaksi kertaa. Lisäksi toimialajohtajien kanssa käytiin erillisiä keskusteluja. Raportti käsiteltiin luonnoksena kaupunginhallituksen suunnittelukokouksessa syyskuussa 2009, minkä jälkeen työ eteni kaupunginhallituksen ja valtuuston hyväksyttäväksi. Raportin johdannossa kerrotaan lyhyesti hyvinvoinnin käsitteestä. Toinen luku kuvaa hyvinvoinnin osatekijöitä ja indikaattoreita. Kolmannessa luvussa on käsitelty eri-ikäisten kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Stakes (nykyinen THL) on koonnut kuntien hyvinvointikertomuksen pohjaksi indikaattorilistan, jota on käytetty lukujen 2 ja 3 laatimisen apuna. Tilastoissa on käytetty vertailukohtana neljän muun kooltaan Kuopiota lähellä olevan kaupungin (Joensuu, Jyväskylä, Lahti, Oulu) tietoja. Vertailuissa on ollut mukana myös koko maan keskiarvo. Osa tiedoista on saatu vain Itä-Suomea tai Pohjois-Savoa koskien. Kuopion tilastotarkastelu kuvaa pääosin edellistä valtuustokautta, mutta myös pidempiä tarkastelujaksoja on mukana. Neljännessä luvussa kuvataan ja arvioidaan sitä, miten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on edellisellä valtuustokaudella näkynyt kaupungin strategioissa, erillisohjelmissa, toimialojen toiminnassa, verkostoissa ja hankkeissa. Viides luku kokoaa tuleville vuosille asetettuja tavoitteita tärkeimmistä hyvinvointiin vaikuttavista ohjelmista. Viimeisen luvun johtopäätöksissä esitetään hyvinvointikertomusprosessin aikana esille nousseita näkökulmia, joita parantamalla väestön hyvinvoinnissa voidaan saada myönteisiä muutoksia aikaan. Liitteinä on taulukkomuotoon koottuja yhteenvetoja hyvinvointipalvelujen käytöstä, hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavista kansallisista, alueellisista ja paikallisista ohjelmista ja hankkeista. Hyvinvointikertomuksen kokoamisvaiheessa on ollut käytettävissä erittäin paljon materiaalia, josta raporttia varten on jouduttu karsimaan ja tiivistämään. Raporttiin on pyritty kokoamaan koko kaupungin kannalta olennaisimmat tiedot. Yksityiskohtaisempaa tietoa löytyy toimialojen toimintakertomuksista, talousarvioesityksistä ja kaupungin erillisraporteista. Rajaamisesta huolimatta hyvinvointikertomuksesta muodostui varsin iso kokonaisuus, koska hyvinvoinnin käsite kattaa erittäin monia osa-alueita. Laajuuden vuoksi raportista tehdään myös erillinen tiivistelmä. 4
1. JOHDANTO IHMISEN HYVINVOINTIA ei voida tiivistää yhteen määritelmään tai indikaattoriin. Hyvinvointi koostuu monista tekijöistä, kuten terveydestä, toimeentulosta, asumisesta, puhtaasta ympäristöstä, turvallisuudesta, itsensä toteuttamisesta ja läheisistä ihmissuhteista. Hyvinvointiin kuuluu sekä objektiivisesti mitattavia asioita että subjektiivisia henkilökohtaisia arvostuksia ja tuntemuksia. (Hyvinvointi 2015, 2007, s. 11) Yksilön hyvinvointi riippuu paljolti ympäröivästä yhteisöstä ja yhteiskunnasta, jotka luovat edellytyksiä hyvinvoinnille. Ihminen voi kuitenkin olla onnellinen ja hyvinvoiva vaatimattomissakin olosuhteissa, mikäli hän on terve, nauttii perheensä ja ystäviensä seurasta ja kokee olevansa arvostettu jäsen yhteisössään. (Lammi- Taskula et al, 2009.) Sosiologi Erik Allardtin (1976) mukaan hyvinvointi on yleinen tila, jossa ihmisillä on mahdollisuus saada keskeiset perustarpeensa tyydytetyiksi. Hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat elintaso (Having = omistaminen), yhteisyyssuhteet (Loving = rakastaminen) ja itsensä toteuttaminen (Being = oleminen). Näistä kaksi viimeistä kuvaavat elämänlaatua. (Allardt 1976) Hyvinvoinnin ja terveyden käsitteiden määrittely on joskus vaikeaa suhteessa toisiinsa. Fyysisellä terveydellä tarkoitetaan elimistön moitteetonta toimimista ja psyykkisellä terveydellä kykyä hyödyntää omia henkisiä voimavaroja. Sosiaalinen terveys puolestaan tarkoittaa kykyä solmia ja ylläpitää ihmissuhteita. Joissakin jaotteluissa erotetaan lisäksi emotionaalinen terveys (kyky tunnistaa tunnetuloja ja hallita niitä) sekä hengellinen terveys, joka on yhteydessä mielenrauhaan ja tyytyväisen olon saavuttamiseen. WHO määrittelee terveyttä mm. Ottawan asiakirjassaan, jonka mukaan terveys nähdään jokapäiväisen elämän voimavarana eikä elämän päämääränä. (Savola & Koskinen-Ollonqvist, 2005) Hyvinvointikertomusten alkuaikoina vuosituhannen vaihteessa valtakunnallisissa käsitekeskusteluissa käytiin läpi koulukuntaeroja siitä, onko hyvinvointi osa terveyskäsitettä vai päinvastoin. Valtakunnallisesti päädyttiin käyttämään käsitettä hyvinvointi, johon terveys sisältyy tai jossa terveys ymmärretään hyvinvoinnin tilana. Näin ajateltiin eri ammattialojen viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden ymmärtävän hyvinvointikertomuksen koskettavan jokaisen toimialaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n (ent. Stakes ja KTL) laatiman kuntajohdon tukiaineiston (2008) mukaan kunnan hyvinvointikertomus on suunnittelun ja päätöksenteon tueksi koottu analyysi, johon kerätään systemaattisesti tietoa asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Tietoa tarvitaan seurantaan, päätöksenteon, strategioiden sekä toiminnan ja talouden suunnittelun pohjaksi. Hyvinvointikertomus on työväline (hyvinvointi-) johtamiseen. Terveyden edistämisen laatusuosituksen (STM 2006) mukaan hyvinvointikertomuksen tai vastaavan työvälineen avulla toimialat seuraavat ja arvioivat väestön hyvinvoinnin ja terveydentilan muutoksia sekä valtuuston asettamien tavoitteiden toteutumista kunnassa. Hyvinvointikertomus valmistellaan yhdessä eri hallinnonalojen asiantuntijoiden kanssa. Kertomuksessa kuvataan terveyden ja hyvinvoinnin tilaa ja siihen vaikuttavien tekijöiden muutoksia, kuten väestön elinoloja ja elintapoja, kunnan terveyden edistämisen toimintapolitiikkaa ja palvelujärjestelmän toimivuutta sekä hyvinvointitavoitteiden toteutumista ja mahdollisesti myös kustannuksia. Hyvinvointikertomusta käytetään myös raportointivälineenä valtakunnallisessa ja kansainvälisessä seurannassa. Mm. kansanterveyslaki ja uusi terveydenhuoltolaki velvoittavat kuntia seuraamaan hyvinvointia ja raportoimaan siitä. Samaa edellyttää Kuopiolta myös jäsenyys kansallisessa Terve Kunta ja kansainvälisessä WHO:n Healthy Cities verkostossa. 5
2. HYVINVOINNIN OSATEKIJÄT /INDIKAATTORIT Riippumatta siitä mistä lähtökohdista hyvinvointia tarkastellaan, keskeisiä hyvinvoinnin osatekijöitä ovat koulutus, työelämä, taloudelliset voimavarat, asuminen, terveys, perhe-elämä, turvallisuus, vapaa-aika ja poliittiset resurssit (Martelin ym. 2002). Näitä hyvinvoinnin osatekijöitä voidaan kuvata monenlaisilla mittareilla ja indikaattoreilla, joita ovat esimerkiksi: asumisväljyys, työttömyys, koulutus, tulotaso, sairastavuus, rikollisuus ja liikenteen toimivuus. Usein hyvinvointia kuvataan negaatioiden, hyvinvointivajeiden, kautta. (Hyvinvointi 2015, 2007). Seuraavaan taulukkoon on koottu muutamia uusimpia indikaattoreita, jotka kuvaavat kuopiolaisten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä verrattuna neljään muuhun lähinnä samankokoiseen suomalaiseen kaupunkiin ja koko maan keskiarvoon. Taulukko 1: Kuopiolaisten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä kuvaavia indikaattoreita vuonna 2008. Vertailukohteena neljä lähinnä samankokoista kaupunkia Suomessa ja koko maa. Lähde: Sotkanet Hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä 2008 (*vuoden 2007 tieto) Lahti Oulu Joensuu Jyväskylä Kuopio koko maa Huoltosuhde 46,0 43,3 48,8 41,9 45,0 50,3 0-6 vuotiaat, % väestöstä 6,9 8,1 6,8 8,7 7,2 7,7 0-18 vuotiaat % väestöstä 20,5 21,2 19,5 21,9 20,7 21,8 15-64 vuotiaat % väestöstä 68,5 69,8 67,2 70,5 68,9 66,5 75+ vuotiaat % väestöstä 7,7 6,4 8,3 5,7 7,4 7,9 Pitkäaikaistyöttömät, % työttömistä 22,5 25,3 27,6 19,7 20,6 21,4 Yhden hengen asuntokunnat % asuntokunnista* 43,0 42,7 47,4 43,8 42,8 40,4 Lapsiperheiden pienituloisuusaste* 20,4 17,7 17,5 15,1 15,5 13,9 Nuorisotyöttömät, % 15-24 -vuotiaasta työvoimasta 16,6 13,1 10,7 15,8 11,1 8,8 Asunnottomat yksinäiset /1000 asukasta 1,5 1,3 2,1 0,8 2,0 1,5 Korkea-asteen koulutuksen saaneet % 15 v. täyttäneistä* 25,9 31,3 24,5 32,8 30,0 26,2 Poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset /1000 asukasta 7,6 7,9 7,6 6,8 8,1 7,1 6
2.1. VÄESTÖRAKENNE JA KOULUTUSTASO Väestönmuutokset Kuopio on väestömäärältään Suomen yhdeksänneksi suurin kaupunki. Virallinen asukasluku vuodenvaihteessa 2008/2009 oli 91 959, josta naisia 52 %. Ulkomaan kansalaisia oli 1 384 henkilöä eli 1,5 % väestöstä. Viime vuosina luonnollinen väestönkasvu on tasaantunut noin 200 asukkaan tasolle. Syntyneiden lasten määrä on säilynyt noin 1000 lapsen tuntumassa, mutta kuolleiden määrä on pikku hiljaa lisääntynyt väestön ikärakenteen vanhetessa. Kuopion väestönkasvu 2000-2008 800 600 400 79 639 Pylvään päällä vuoden kokonaismuutos 398 435 208 234 212 360 639 200 0-200 syntyneiden enemmyys nettomuutto nettosiirtolaisuus -400 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Lähde: Tilastokeskus Kuvio 1. Kuopion väestönkasvu vuosina 2000-2008. Kuopiolaisten keski-ikä oli 39 vuotta vuonna 2008, mikä on noin kaksi vuotta koko maan keskiarvoa vähemmän. Kuopion väestön ikärakenne on vanhentunut hieman 2000-luvulla, kuten koko maassa. Kuopiossa oli vuoden 2009 alussa 17 762 alle 18-vuotiasta lasta eli n. 19 % koko väestöstä. Suhteessa eniten on lisääntynyt 60-64-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden määrä. Kuopio saa muuttovoittoa nuorista ja menettää lapsia sekä työikäistä väestöä. Nuorten vahva tulomuutto hidastaa väestön ikärakenteen vanhenemista ja pitää syntyvyyden korkeana. Kuopion väestönkasvu on painottunut suurelta osin Saaristokaupunkiin 2000-luvulla. Palvelurakenteen näkökulmasta Kuopion alueittainen väestönmuutos on haasteellinen, koska uusilla alueilla palvelutarpeet kasvavat nopeasti ja vastaavasti vanhoilla alueilla palvelujen kysyntä vähenee erittäin hitaasti. Nopea lasten määrän kasvu tuo eniten ongelmia lasten päivähoidon ja koulupalvelujen järjestämiseen. 7
Kuopion väestönkehitys ikäryhmittäin vuosina 1990-2009 ja ennuste vuoteen 2030 120 000 100 000 Väkiluku 91959 as. 1.1.2009 98 000 as. 80 000 65+ v. 60 000 40 000 40-64-v. 19-39-v. 65+ 40-64 19-39 0-18 20 000 0-18-v. 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 v. 2005 Vehmersalmen kuntaliitos Kuvio 2. Kuopion väestökehitys ikäryhmittäin vuosina 1990-2009 ja ennuste vuoteen 2030 Perherakenne Kuopiossa on hieman vajaat 10 000 lapsiperhettä (2008) ja osuus kaikista perheistä on noin 40 prosenttia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsiperheiden osuus on pienentynyt jonkin verran. 2000-luvulla vuosittain solmittujen avioliittojen määrä on hieman lisääntynyt ja avioerojen määrä on hieman vähentynyt. Yksinhuoltajaperheitä on noin 3 070 eli lähes kolmannes (31%) kaikista lapsiperheistä. Isän kanssa asuvien lasten perheitä oli 400 eli 13 prosenttia kaikista yksinhuoltajaperheistä. Yksinhuoltajaperheiden määrässä ei ole 10 vuodessa tapahtunut suuria muutoksia, mutta niiden osuus kaikista lapsiperheistä on ollut samalla ajanjaksolla n. 2 % korkeampi kuin koko maassa. Elatussopimuksia vahvistettiin 743 kpl (v. 2007) ja elatustukea maksettiin 1896 lapselle (v. 2007). Koulutusaste Yliopistokaupunkien tavoin Kuopiossa väestön koulutustaso on korkea. 2000-luvulla koulutustaso on noussut ja tutkinnon suorittaneiden määrä on lisääntynyt. Tilastokeskuksen mukaan 15 vuotta täyttäneistä kuopiolaisista noin 71 prosentilla (n. 55 000 hlöä) oli vähintään keskiasteen tutkinto vuonna 2007. Ilman perusasteen tutkinnon jälkeistä koulutusta oli runsaat 22 000 asukasta. Kuopiolaisten koulutustaso on suhteessa hyvin lähellä samaa tasoa kuin Joensuussa ja selvästi koko maan keskimääräistä korkeampi. 8
Väestön koulutusaste vuonna 2007 (prosenttia 15 vuotta täyttäneestä väestöstä) Koko maa 35,2 38,5 26,2 Lahti 36,3 39,2 24,5 Joensuu 28,7 43,4 27,9 Kuopio 28,7 41,3 30,0 Jyväskylä 25,9 41,6 32,5 Oulu 25,9 40,8 33,3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Lähde: Tilastokeskus Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Keskiasteen tutkinto Korkea-aste Kuvio 3. Väestön koulutusaste (prosenttia 15 v. täyttäneestä väestöstä) vuonna 2007 2.2. TYÖ JA TOIMEENTULO Työllisyys ja työpaikat Koko maan tavoin Kuopiossa työllisyys parani merkittävästi 2000-luvulla: työpaikkojen määrä on lisääntynyt vuosittain ja työttömyys väheni aina vuoteen 2008 saakka. Usean vuoden ajan Kuopion yritysten liiketoiminta kehittyi myös erittäin hyvin ja mm. Kuopion seudun yritysten liikevaihto kasvoi vuoteen 2008 saakka vuosittain ja lisäksi nopeammin kuin maassa keskimäärin. Kuopiossa oli yhteensä noin 45 900 työpaikkaa vuoden 2009 alussa. Vuonna 2009 työllisyydessä on tapahtunut heikentymistä ja yritysten liiketoiminta on supistunut. Työssäkäyvistä kuopiolaisista noin 85 prosenttia työskentelee Kuopiossa. Kuopion työttömyys on ollut jo pitkään tässä raportissa käytetyistä vertailukaupungeista alhaisin, mutta selvästi koko maan keskimääräistä korkeampi. Ero on säilynyt suhteellisen samana koko ajan. Työttömien määrä väheni Kuopiossa tasaisesti aina vuoden 2008 syksyyn saakka. Talouden tilanteen heikennyttyä työttömien ja lomautettujen määrä alkoi kasvaa ja vuoden 2008 viimeisinä kuukausina työttömiä oli jo enemmän kuin vuotta aiemmin. Vuonna 2009 työttömien määrä on ollut kuukausittain suurempi kuin edellisvuonna ja syyskuussa työttömänä oli yhteensä noin 5 040 henkilöä (11,5 %). Syyskuussa 2009 työttömiä oli noin 1 070 henkilöä enemmän kuin vuotta aiemmin. 9
Työttömyysprsentti Kuopiossa ja vertailukaupungeissa syyskuussa 2009 Koko maa 9,8 Kuopio 11,5 Jyväskylä 12,5 Oulu 12,9 Lahti 14,7 Joensuu 15,3 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 14,0 16,0 18,0 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Kuvio 4. Työttömyysaste Kuopiossa ja vertailukaupungeissa vuonna 2009 (syyskuu). Nuorisotyöttömien ja pitkäaikaistyöttömien määrä oli laskeva koko 2000-luvun ajan. Työttömien määrän käännyttyä kasvuun nuorisotyöttömien määrä on myös lisääntynyt, mutta pitkäaikaistyöttömien määrä on tilastollisesti edelleen lievästi vähentynyt. Syyskuussa 2009 nuorisotyöttömiä oli Kuopiossa yhteensä noin 800 henkilöä, mikä on 290 henkilöä enemmän kuin vuosi sitten. Vastaavasti pitkäaikaistyöttömiä oli noin 920 henkilöä eli noin 18 prosenttia kaikista työttömistä. Taulukko 2. Nuorisotyöttömien määrä Kuopiossa 2004-2008 (Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö) 2004 2005 2006 2007 2008 Nuorisotyöttömien määrä 919 873 688 603 569 Nuorten määrä, jotka ovat olleet työttömänä yli kolme kuukautta 280 242 156 147 123 Nuorten määrä, jotka ovat ilman ammatillista koulutusta 766 798 643 556 553 Kuopiossa työllisten määrä lisääntyi noin 3 100 henkilöä vuosina 2000-2006. 0-14-vuotiaiden lasten määrä väheni noin 1 200 lapsella. Eläkkeellä olevien määrä lisääntyi noin 1 700 henkilöä ja koululaisten ja opiskelijoiden määrä noin 1 000 henkilöä. Demografinen (tai väestöllinen) huoltosuhde ilmaisee, kuinka monta alle 15-vuotiasta ja 65-vuotta täyttänyttä on sataa 15-64 -vuotiasta (työikäistä) kohti. Mitä enemmän on lapsia ja/tai eläkeikäisiä, sitä korkeampi huoltosuhteen arvo on. Kuopiossa on koko 2000-luvun ollut noin 45 huollettavaa sataa työikäistä kohden. Uusimman vuoden 2008 tiedon mukaan huoltosuhde oli tasan 45,0. Koko maassa huoltosuhde on pikku hiljaa ollut kasvava ja viime vuonna 50,3. Vertailukaupungeista Lahden tilanne on lähellä maan keskiarvoa, kun taas Oulussa vähän yli 40. (taulukko 1.) 10
Kuopiolaiset jäävät eläkkeelle noin kaksi vuotta koko maan keskiarvoa aikaisemmin. Vuonna 2007 kuopiolaisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä 1 oli 55,3 vuotta (naisilla 55,6 ja miehillä 55,0) ja se on laskenut hieman edelleen aiemmasta. Taulukko 3. Kuopion ja koko maan eläkkeensaajat 2007. Lähde: Eläketurvakeskus/Kansaneläkelaitos Kuopio Koko maa (Suomessa asuvat) Eläkkeensaajat osuus väestöstä % 24,6 26,2 Omaa eläkettä saavat % 16-64-vuotiaasta väestöstä 12,4 11,9 Työkyvyttömyyseläkkeensaajat % 16-64-vuotiaista 8,6 7,5 Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä % 60 59 58 57 56 55 54 53 52 51 50 2003 2004 2005 2006 2007 Kuopio Joensuu Jyväskylä Lahti Oulu Koko maa Lähde: Sotkanet Kuvio 5. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä Kuopiossa ja vertailukaupungeissa 2003-2007 Toimeentulo Kuopiolaisten tulotaso on noussut 2000-luvulla. Kuopiolaisten tulotaso on selvästi pääkaupunkiseutua, maamme suurimpia kaupunkeja ja koko maan keskitasoa matalampi, mutta mm. Joensuun ja Jyväskylän keskimääräistä tulotasoa korkeampi. Kuopiossa reilu puolet (53 %) tulonsaajista ansaitsi alle 30 000 euroa vuonna 2006. 18 % tulonsaajista ansaitsi 30 000-40 000 euroa vuodessa, 15 % 40 000-60 000 euroa ja 14 % 1 Indikaattori ilmaisee eläkkeelle (vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- tai maatalouden erityiseläkkeelle) siirtyneiden aritmeettisen keskiarvoiän. Osa-aikaeläkkeelle siirtyneet eivät ole mukana keskiarvossa. 11
yli 60 000 euroa. Pienituloisia 2 oli 17,9 % vuonna 2007. Köyhiksi luokitellaan ihmiset, joilla on käytettävissään alle 13000 euron vuositulot eli alle 1 100 euroa kuukaudessa. Lapsiperheiden tulotaso on keskimääräistä heikompi ja pienituloisten lapsiperheiden määrä on hieman lisääntynyt. Vuonna 2007 15,5 % alueen alle 18-vuotiaista kuului kotitalouksiin, joiden tulot jäävät suhteellisen pienituloisuusrajan alapuolelle. Koko maassa vastaava luku oli 13,9 %. Vertailukaupungeista Kuopion tilanne on kuitenkin melko hyvä: Joensuussa joka viides alle 18-vuotias kuuluu pienituloiseen perheeseen. Toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden määrä on laskenut vuosittain noin sadalla; vuonna 1998 tukea sai 1847 perhettä ja vuonna 2008 1170 perhettä, mikä on n. 12 % kaikista lapsiperheistä. Koko maan vertailuluku on 8.1 %. Vertailukaupungeista Joensuussa (12,3 %) oli Kuopiota enemmän toimeentulotukea saaneita lapsiperheitä. Kaiken kaikkiaan 9,7 % Kuopion asukkaista sai toimeentulotukea vuonna 2007. 2.3. KAUPUNKIYMPÄRISTÖ JA ASUMINEN Kaupunkirakenne ja -ympäristö Kuopion kaupunkirakenne on tiivis, monipuolinen ja tehokas, mikä on seurausta paitsi vaikeista luonnonmuodoista, myös määrätietoisesta suunnittelusta. Asukastiheys on maamme korkeimpia ja autoistumisaste alhaisimpia, mutta silti laajat viher- ja virkistysalueet ovat heti asuntoalueiden ympärillä. Laaja Puijon ulkoilu- ja virkistysalue on hyvin lähellä kaupungin keskustaa ja useat puistot täydentävät kaupungin vihreyttä. Virikkeellisellä ja vihreällä ympäristöllä on suuri merkitys asukkaiden jokapäiväiseen elämään. Kaupungin kasvun myötä asutus on levittäytynyt kauemmaksi kaupungin keskustasta ja etenkin pientaloalueet sijoittuvat ns. autokaupunkiin, jossa palveluja on vähemmän ja asukkaat tarvitsevat autoa päivittäiseen liikkumiseen. Kuopiossa yksipuolisia, autosidonnaisia alueita on suhteellisen vähän. Kuopiossa asuminen sijoittuu tiiviinä ryhminä lähelle luontoa, virkistysalueita ja vesistöä, mikä mahdollistaa luonnon läheisen saavutettavuuden useille autottomille talouksille. Kuopio on joukkoliikennekaupunki. Joukkoliikenteen käyttäminen on mahdollista suurelle osalle kuopiolaisista ja myös useilta pientaloalueilta käsin. Kuopiossa joukkoliikenteen kehittäminen on osa kokonaisvaltaista kaupunkisuunnittelua eli sen toimivuuteen kiinnitetään erityistä huomiota asuntoalueiden suunnitteluvaiheessa. Joukkoliikenteen palvelutaso on pystytty turvaamaan ja sen toimivuus on toistaiseksi hyvä. Kuopion lisäksi ainoastaan kolmella keskisuurella kaupungilla (Oulu, Jyväskylä ja Lahti) on suurten kaupunkien tyyppinen paikallisliikenne. Silti matkustajamäärät ovat vähentyneet lähes vuosittain ja uhkana on palvelutason selvä heikkeneminen nykyisestä. Joukkoliikenteeseen ja pyöräilyyn tukeutuvaa kaupunkirakennetta on laajennettu Särkilahdessa, jonne rakennettiin erityinen bussisilta. Saaristokatu ja siihen liittyvät uudet pyörätiet ovat avanneet vastaavia kehittämismahdollisuuksia Lehtoniemen ja Rautaniemen suunnille. Vastaavaa uutta rakennetta on tulossa myös Pihlajalaaksoon. Kuopiossa keskustaa on kehitetty paljon asuntoalueena viime vuosikymmeninä. Sataman alueelle ja toria ympäröiviin kortteleihin on täydennysrakennettu paljon uutta asumista. Rännikadut muodostavat nykyään viihtyisän kävelykatujen verkoston, jonka pituus on 10 kilometriä. Myös keskustaa ympäröivälle esikaupunkivyöhykkeelle on tullut uusia asuntoalueita ja -kortteleita. Keskusta ja esikaupunkivyöhyke ovat sekoittu- 2 Pienituloisten indikaattori ilmaisee pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvien henkilöiden osuuden prosentteina kaikista alueella asuvista henkilöistä. Pienituloisuuden rajana käytetään 60 % suomalaisten kotitalouksien käytettävissä olevan ekvivalentin rahatulon (uudistetulla OECD-skaalalla laskien) mediaanista kunakin vuonna. 12
vaa, monipuolista jalankulkukaupunkia, jota voidaan kutsua myös sisäkaupungiksi ja jonka asukkaat liikkuvat paljon jalan ja pyörällä. Kuopion työpaikka-alueet sijaitsevat asuntoalueiden sisällä tai nauhamaisesti niiden välittömässä läheisyydessä. Vuoden 2008 alussa Kuopion työpaikoista jopa 60 prosenttia sijoittui jalankulkukaupunkiin eli kävely- ja pyöräilyetäisyydelle keskustasta. Kuopiossa on rakennettu viime vuosina useita kaupunkilaisten virkistyksen ja hyvinvoinnin kannalta suunniteltuja lähiliikuntapaikkoja. Lähiliikuntaohjelmatyöryhmä kartoittaa Kuopion lähiliikuntapaikat ja kaupunkirakenteen kannalta tärkeät lähiliikunta-alueet ja valmistelee vuosittain 1-3 kohdetta toteutettavaksi 3. Liikkumisen esteettömyys on osa asukkaiden hyvinvointia. Liikuntaestekartoituksia on tehty Kuopiossa vuodesta 1990, mikä jälkeen on kartoitettu Puijonlaakson alue, keskustan sekä Männistön ja Saarijärven palvelutalojen läheiset alueet. Viimeisin kartoitus on kesältä 2004, jolloin kartoitukset tehtiin Niiralassa, Haapaniemellä, Linnanpellolla, Männistössä ja Itkonniemellä. Keskustassa ei ole järjestelmällisesti lähdetty poistamaan liikuntaesteitä, vaan esteettömyyteen on kiinnitetty huomiota katusaneerauksien yhteydessä. Asuinkerrostalojen hissittömyys vaikeuttaa lapsiperheiden ja ikääntyvän väestön asumista ja turvallista liikkumista. Kuopiossa on runsaat 900 hissitöntä porraskäytävää kolmikerroksisissa tai sitä korkeammissa kerrostaloissa. Kuopiossa hissittömien kerrostalojen tilanteeseen on pyritty vaikuttamaan tuen ja informaation avulla ja joitakin uusia hissejä on rakennettu kerrostaloihin viime vuosina. Hissejä on rakennettu lähes yksinomaan vuokrataloihin ja tällä hetkellä suurin osa hissittömistä taloista on asunto-osakeyhtiöitä. Kuopiossa on ollut jo vuosia käynnissä ns. hissiprojekti, jonka päätehtävänä on edistää hissien rakentamista vanhoihin kerrostaloihin. Valtion Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus (ARA) avustaa uuden hissin rakentamista tai vanhan peruskorjaamista. Valtion avustuksen lisäksi Kuopion kaupunki myöntää omaa avustusta asunto-osakeyhtiöille ja tukee hissisuunnittelua. Vuonna 2009 toteutetaan vanhoihin taloihin neljä hissiä ja vuonna 2010 ennakoidaan toteutuvan 10 hissiä. Asunto-olosuhteet ja asumismenot Kuopiolaisista asuntokunnista runsaat 63 % asuu kerrostaloissa, noin 22 % omakotitaloissa ja 13 % rivitaloissa (2008). 2000-luvulla omakoti- ja rivitaloissa asuvien asuntokuntien määrä on hieman lisääntynyt ja kerrostaloissa asuvien vähentynyt. Asuntokunnista noin 56 % asuu omissa asunnoissa (oma asuintalo tai osake), noin 40 % vuokra-asunnoissa ja loput asumisoikeusasunnoissa tai muussa vastaavassa. Kuopiossa vuokra-asuntotilanne on hyvä ja vuokra-asuntojen kysyntä ja tarjonta ovat olleet melko hyvin tasapainossa. Silti asuntojonoja esiintyy ja mm. asunnon sijaintia tai kokoa halutaan vaihtaa sopivampaan. Kuopiossa vuokra-asuntoa hakee keskimäärin 2 400 ruokakuntaa vuositasolla, ja näistä noin 700 on ollut kiireellisesti asunnon tarpeessa olevia. Koko maan tilanteeseen verrattuna Kuopion asuntokunnat asuvat keskimääräistä enemmän vuokralla ja kerrostaloissa sekä keskimääräistä vähemmän pientaloissa ja omistusasunnoissa. Tähän syynä on suuri opiskelija-asuntokuntien määrä. Vastaava on syynä myös asuntokuntien pieneen keskikokoon, joka on Kuopiossa keskimäärin noin kaksi henkilöä asuntokuntaa kohden. Kuopiossa asuvien keskimääräinen asumisväljyys on suurten kaupunkien pienimpiä ja asumistilaa noin 36 neliötä henkilöä kohden. 2000-luvulla asumisväljyys on kasvanut koko maan keskimääräistä nopeammin, mitä selittävät voimakas asuntorakentaminen ja asuntoalan kasvu sekä väestön ikärakenteen vanheneminen. 3 Valkeisenlammen lähiliikuntapuisto pilottikohteena toteutettiin 1999-2000, sen jälkeen Linnanpellon koulun (nyk. Kalevalan koulu) lähiliikuntapiha, Pohjantien koulun lähiliikunta-alue, Länsi-Puijon koulun lähiliikuntapiha, Riistaveden koulun lähiliikuntapiha, Peikkometsän lähiliikuntapuisto, Vehmersalmen koulun lähiliikuntapiha ja Hapelähteen lähiliikuntapuisto. Lippumäen perhepuisto ja Eino Leinon puiston lähiliikunta-alue ovat suunnittelussa. 13
Tavanomaiseen tapaan myös Kuopiossa lapsiperheet asuvat ahtaimmin ja ikääntyvä vanhempi väestö väljemmin. Vuonna 2008 asuntokuntia oli Kuopiossa noin 45 600 kpl, joista noin 43 prosenttia oli yhden henkilön, noin kolmannes kahden henkilön ja loput 23 prosenttia 3+ asuntokuntia. Vajaat 30 % lapsiasuntokunnista (n. 2 800 asuntokuntaa) oli ns. ahtaasti asuvia nykyisten kriteerien mukaan. Asuminen luokitellaan ahtaaksi, jos asunnossa on enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun). Asuntojen varustetaso on kohentunut Kuopiossa viime vuosikymmeninä. Erittäin puutteellisesti varustettuja asuntoja (puuttuu joko vesijohto, viemäri, lämmin vesi tai sisä-wc) on poistunut asuinkäytöstä ja niitä on peruskorjattu. Vuonna 2008 puutteellisesti varustetuissa asunnoissa asui Kuopiossa noin 6 % kaikista asuntokunnista eli vajaat 2 600 asuntokuntaa (koko maa 10 %). Näistä asuntokunnista 15 % oli sellaisia, joissa asui myös lapsia. Suurin osa puutteellisesti varustetuista asunnoista on omakotitaloja. Kuopiossa asuntojen ja asuinkiinteistöjen hintataso on keskisuurten kaupunkien tavoin melko korkea, mutta koko maan keskimääräistä alempi. Vuoden 2009 ensimmäisellä vuosineljänneksellä vanha kerrostaloasunto maksoi keskimäärin 1 630 euroa neliölle. Uusien vapaarahoitteisten asuntojen hinnat ovat vastaavasti noin 2 500-3 000 euroa/neliö keskustassa ja noin 2000-2 500 euroa/neliö Lehtoniemessä. Aravavuokra-asunnoissa vuokrat ovat vertailukaupunkien joukossa maan matalimpia ja vapaarahoitteisissa hyvää keskitasoa. Vuonna 2008 arava-asunnon keskivuokra oli 7,73 /neliö ja vapaarahoitteisen 10,21 /neliö. Asunnottomiksi katsotaan ulkona, erilaisissa tilapäissuojissa, yömajoissa ja asunnon puutteen vuoksi erilaisissa laitoksissa tai tuttavien ja sukulaisten luona asuvat henkilöt. Kuopiossa asunnottomia on tilastoitu olevan noin 150 henkilöä, mikä on lähellä Jyväskylän, Joensuun ja Oulun lukuja ja asukaslukuun suhteutettuna koko maan keskimääräistä tasoa. Asunnottomuus koskettaa etupäässä miehiä. Kuopiossa oli viisi asunnotonta perhettä vuonna 2007. Arviolta noin kolmannes kaikista yksinäisistä asunnottomista on ns. pitkäaikaisasunnottomia. Suuri osa asunnottomista tarvitsee myös muuta tukea elämänhallintaansa ja asumiseensa. Erilaisten erityisryhmien ja tukea tarvitsevien asumisen järjestäminen onkin asuntopolitiikan eräs keskeisin haaste. 4 2.4. ELINYMPÄRISTÖ Kuopiolle on tyypillistä monipuolinen luonnonympäristö, jossa vesistöt ja metsäiset mäet vuorottelevat. Kuopion luonto on hyvin vaihteleva käsittäen vesiluonnon lisäksi niin kuivia harjukankaita kuin reheviä lehtojakin, ja kaikkea siltä väliltä. Monipuolinen luonto tarjoaa runsaasti myös virkistyskäyttömahdollisuuksia. Ympäristön tila on Kuopiossa melko hyvä. Ympäristöongelmista merkittävimpiä ovat liikenteen ympäristöhaitat ja vesistöjen hajakuormitus. Keskeisen kaupunkialueen ilmanlaatu on 2000-luvulla ollut suurimman osan vuotta (noin 60% ajasta) hyvä. Eniten ongelmia aiheuttavat ajoittain korkeat pölypitoisuudet, jotka voivat olla haitallisia hengityselinsairauksista kärsiville. Katujen keväistä puhtaanapitoa on Kuopiossa tehostettu vuodesta 2008 lähtien. Kuopion liikennemelutilanne on päivitetty vuoden 2009 alkupuolella. Melun suhteen Kuopio ei poikkea merkittävästi muista vastaavankokoisista kaupungeista. Suurten järvien tila on suurimmaksi osaksi hyvä tai erinomainen. Huonokuntoisempia ovat pienet asutuksen tai maatalouden keskellä olevat vesialueet. Uimavedet ovat suurimmaksi osaksi erinomaisessa kunnossa. Sinileviä on säästä riippuen vuosittain satunnaisesti. Käyttövettä koskeva lainsäädäntö ohjaa toimintaa 4 Eritysryhmien asumispalveluilla tarkoitetaan kaupungin päihde- ja mielenterveysongelmaisille ja vankilasta vapautuneille asunnottomille kuntalaisille järjestettyjä asumispalveluja. 1996 perustettu erityisryhmien asuttamisen työryhmä on laatinut toimenpideohjelmia eniten asumisen tukemista tarvitsevien ihmisten selviytymiseksi. 14
ennalta ehkäisevään suuntaan. Haja-asutusalueen kiinteistöistä noin viidennes on edelleen järjestetyn vesihuollon ulkopuolella. Ravitsemisliikkeiden henkilökunnan ja asiakkaiden altistuminen tupakansavulle on vähentynyt merkittävästi lainsäädäntömuutosten seurauksena. Tupakanmyynti on myös muuttunut luvanvaraiseksi. Vireille tulleista asumisterveysongelmista noin 80 % liittyy kosteus- ja homevaurioihin, loput ovat lämpöolosuhde-, siivottomuus-, melu-, ilmanvaihto- ym. asioita. Varsinaisten sisäilmasto-ongelmien lisäksi asuntojen epähygieenisyys- ja siivottomuusongelmat ovat vähän kerrassaan lisääntyneet. Julkisten tilojen osaltakaan tilanne ei ole korjaantunut, vaan mm. päiväkodeissa ja kouluissa todetaan jatkuvasti uusia kosteusja homevaurioita, jotka aiheuttavat terveyshaittaa tilojen käyttäjille. Esimerkiksi päiväkodeissa tehdyissä tarkastuksissa (05/2008) noin 40 %:ssa on havaittu joko kosteus- tai mikrobivaurioita tai molempia. Kuopiossa radonarvot eivät ole valtakunnallisesti korkeita ja keskimääräinen radontaso on 100-200 Bq/m 3. Asunnon huoneilman radonpitoisuus ei saisi ylittää arvoa 400 Bq/m 3 ja uudiskohteet tulee nykyisten määräysten mukaan suunnitella ja rakentaa siten, ettei arvo ylitä 200 Bq/m 3. Elintarvikelainsäädännön muutokset korostavat ennalta ehkäisevää toimintaa. Viranomaisilta edellytetään suunnitelmallista valvontaa ja yrittäjältä omavalvontaa, joiden avulla elintarviketurvallisuutta varmistetaan. Ympäristöterveystoimiston vuonna 2008 ottamista elintarvikenäytteistä määräysten vastaisia oli noin 13 %. Eniten huomautettavaa oli lihassa ja kalatuotteissa. Viranomaisille tulleita ruokamyrkytysepäilyilmoituksia oli 35 kpl, joista yksi osoittautui ruokamyrkytysepidemiaksi. 2.5. OSALLISTUMINEN JA ASUKASTOIMINTA Vaikutusmahdollisuudet Valtakunnallisen Terveyden edistämisen barometrin 2009 mukaan lähes 40 prosenttia kansalaisista arvioi, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa kunnan päätöksentekoon. Haastateltujen päättäjien ja erityisesti kunnanjohtajien näkemykset kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista olivat huomattavasti myönteisemmät kuin kansalaiskyselyn vastaajien. Asukkaiden osallistumista ja kiinnostusta kaupungin asioiden hoitoon voidaan kuvata äänestysaktiivisuudella. Kuopiolaiset äänestivät vuoden 2008 kunnallisvaaleissa edellisiä kunnallisvaaleja hieman innokkaammin. Vuonna 2004 äänestämässä kävi 52,5 % äänioikeutetuista ja vuonna 2008 57,2 %. (Taulukko 4). Taulukko 4. Kuopiolaisten äänestysaktiivisuus vuosina 2000, 2004 ja 2008. (Lähde: Keskusvaalilautakunta) Äänestysaktiivisuus (%) Äänestäneet (lkm) Äänioikeutetut (lkm) 2000 Kunnallisvaalit 48,4 32896 67931 2004 Kunnallisvaalit 52,5 37837 72038 2008 Kunnallisvaalit 57.2 42339 73965 Äänioikeutetuista ja äänestäneistä on vähennetty ulkomailla asuvat Suomen kansalaiset Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus vaihteli Kuopion äänestysalueilla 36 % ja 72,4 % välillä. Aktiivisimpia äänestäjiä olivat Kettulanlahden, Lamperilan ja Väinölänniemen asukkaat. Hiltulanlahden, 15
Savilahden, Maljalahden, Niiralan ja Kuopionlahden alueiden äänestysaktiivisuus oli myös korkea. Keskustan 5 lisäksi matalin äänestysinnokkuus oli edellisvuosien tapaan Pyörössä ja Etelä-Neulamäessä. Kuntalain mukaan kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita kunnan toimintaa koskevissa asioissa. Kuntalaisaloitteita jätetään Kuopiossa vuosittain noin 20-40 kappaletta. Aloitteen voi jättää joko sähköisesti tai paperilla. Lähes kaikkea kaupungin toimintaa seurataan asiakastyytyväisyyskyselyjen avulla. Asiakaspalautteen seuranta ja niistä raportoiminen ei kuitenkaan ole systemaattista. Vuonna 2007 valmistuneessa Asiakaspalautteen kerääminen Kuopion kaupungilla tilannekatsaus 2006 -selvityksessä käytiin läpi kaupungin eri hallintokuntien asiakastyytyväisyysraportteja sekä muita palautekanavia. Kaupungin henkilökunta saa asiakastyytyväisyyskyselyissä asiakkailta hyvää palautetta. Tiedottaminen, ajanvaraukseen ja saavutettavuuteen liittyvät kysymykset sekä tilat saivat usein heikoimpia arvosanoja. Asiakastyytyväisyyskyselyjen avulla saatua palautetta käytetään toimialoilla vaihtelevasti hyväksi oman toiminnan kehittämisessä ja asiakkaiden saaman palvelun parantamisessa. Kaupunginjohtaja, kaupungin johtavat virkamiehet sekä valtionhallinnon, seurakunnan ja muiden palvelutoimintojen järjestäjien edustajat ovat 1980-luvulta lähtien noin kerran viidessä vuodessa olleet mukana asukastilaisuuksissa esittelemässä kaupungin tulevaisuuden näkymiä ja vastaamassa kuntalaisten kysymyksiin. Kantakaupunki on jaettu kuuteen ja maaseutualue viiteen alueeseen, joiden puitteissa tilaisuudet on järjestetty. Karttulan liittyy Kuopioon v. 2011 ja Karttulassa järjestetään jo syksyllä 2009 ensimmäinen asukastilaisuus. Näin aktivoidaan myös Karttulan kyläyhdistyksiä laatimaan kylien kehittämissuunnitelmat Kuopion maaseutualueiden tapaan. Asukastoiminta Kaupungin rahoittamat asukastuvat toimivat Saarijärvellä, Petosella, Länsi-Puijolla sekä Särkiniemessä. Setlementti Puijola asukastupia ovat maahanmuuttajille suunnattu Kompassi keskustassa sekä Kotikulma Petosella. Asukastupatyyppistä toimintaa harjoitetaan lisäksi mm. palvelukeskusten yhteydessä olevissa toimintapisteissä sekä eräissä asukkaiden ylläpitämissä tiloissa, esim. Tätilässä. Asukastuvat ovat keskeisessä roolissa asukkaiden yhteisöllisyyden kehittämisessä. Asukastupien varsinaisen toiminnan ja henkilökunnan rekrytointi on ulkoistettu Setlementti Puijolalle Petosen asukastupaa lukuun ottamatta. Ongelmana on asukastuvilla käytettävän työllistämisrahoilla palkatun lyhytaikaisen työvoiman valmius kehittää toimintaa. Työllistämistuella palkataan henkilökuntaa nykyisin varsin moniin kohteisiin ja viime aikoina on ilmennyt ongelmia löytää edes lyhytaikaisia työntekijöitä asukastuville. Maaseutualueella toimii vastaavasti kylätaloja joiden toimintaa kyläyhdistykset pyörittävät. Puutossalmen, Lamperilan ja Niemisjärven kylätalojen osalta ollaan talojen ylläpitoa suuntaamassa entistä vahvemmin kyläyhdistysten vedettäväksi. 2.6. KULTTUURI JA VAPAA-AIKA Kaupungin kulttuuripalveluihin sisältyvät museot, kaupunginorkesteri, musiikkikeskus, Kino Kuvakukko ja kaupunginteatteri. Uusi kuntaliiton teettämä tutkimus kertoo myönteisiä lukuja kirjasto- ja kulttuuripalveluiden käytöstä vuonna 2008. Syksyllä 2008 toteutetussa tutkimuksessa mitattiin kunnallisten palveluiden 5 Keskusta-alueen alhaista äänestysaktiivisuutta selittää osaltaan se, että alueelle on kirjattu laitosväestö, vailla vakituista asuinpaikkaa olevat sekä tilapäisesti muualla ja/ tai ulkomailla asuvat henkilöt. 16
käytön yleisyyttä, sekä niiden hoitoa, tärkeyttä ja saatavuutta Kuopion asukkaiden keskuudessa. Merkittävää on, että kirjasto- ja kulttuuripalveluiden arvostus näkyy tutkimuksessa jokaisella sektorilla vahvasti. Kirjasto- ja kulttuuripalveluiden käyttöaste oli vuoden 2008 aikana suuri; kirjastopalveluita ilmoitti käyttäneensä viimeisen 12 kuukauden aikana 81 % vastaajista, ja kulttuuripalveluita jopa 72 % vastaajista. Palveluiden hoitoa pidettiin myös hyvänä, sillä prosentit kirjasto- ja kulttuuripalveluiden kohdalla olivat samaa luokkaa kuin käyttöä mitatessa. Kulttuuripalvelut jäivät tärkeydessään odotetusti muun muassa koulupalvelujen ja terveydenhoidon taakse, mutta silti 72 % piti kulttuuripalveluita, ja jopa 89 % kirjastopalveluita tärkeinä. Saavutettavuusmittarilla kirjasto- ja kulttuuripalvelut pitivät kärkipaikkaa mennen kaikkien muiden kunnallisten palveluiden ohi. Kirjaston lainojen määrä asukasta kohti oli Kuopiossa 22,8 vuonna 2008. Lainojen määrä oli edellisellä valtuustokaudella pienessä laskussa, kuten vertailukaupungeissakin. Kuopion kaupungin liikuntapalvelut ylläpitävät kaupungin liikuntapaikkoja 6. Kävijämäärät ovat nousseet viime vuosien aikana mm. Keskustan uimahallissa, jossa on vuosittain n. 185 000 ja Kuopio-hallissa n. 137 000 asiakasta. Liikuntapaikkojen käyttömaksuihin tulleet korotukset eivät ainakaan vielä ole vähentäneet kävijämääriä. Nuorisopalveluilla on hallinnassa kaksi leirikeskusta ja 17 nuorisotilaa, joissa vuosittainen kävijämäärä on n. 240 000. Vapaaehtoiset vertaisohjaajat mahdollistavat Kuopiossa monien ikäihmisten harrastamisen. Vapaaehtoiset vetävät noin sataa harrastusryhmää. Ryhmät ovat maksuttomia, ja omaa ikäluokkaa oleva ohjaaja madaltaa harrastuksen aloittamisen kynnystä. Kuopiossa toimii 140 vertaisohjaajaa. Kaupunki järjestää halukkaille vertaisohjaajakoulutusta ja vuonna 2009 toimintaa koordinoimaan palkattiin toiminnanjohtaja. Ikääntyvien ja toimintakyvyltään heikentyneiden osalta liikunnanohjausta on tapahtunut tarpeen mukaan ryhmäkokoa vaihdellen. Soveltavan liikunnanohjauksen palveluita ovat myös kuntosalistarttiryhmät. Retkien ja tapahtumien toteuttaminen kuuluu myös liikuntaan aktivointiin. Työikäisten liikuntaan aktivointiin liittyvät palvelut ovat Kuopiossa olleet matalan kynnyksen palveluja huomioiden erityisvaatimukset. 2.7. TURVALLISUUS Rikokset Kuopion kaupungin turvallisuussuunnitelman (valmistunut v. 2007) mukaan Kuopiota voidaan pitää rikostilastojen valossa suhteellisen turvallisena kaupunkina. Rikoslakirikosten määrä on kasvanut 2000-luvulla, mutta omaisuusrikosten ja varkauksien määrä pienentynyt. (taulukko 1). Parantunut omaisuuden suojaus on vaikuttanut eniten omaisuusrikosten ja erityisesti varkausrikosten määrän vähentymiseen. Lisäksi vaikuttavana tekijänä on ollut rikoskohteiden markkina-arvon muuttuminen (esim. moottoriajoneuvoissa pidettävät esineet eivät ole enää kysyttyä tavaraa pimeillä markkinoilla). Lainsäädännölliset muutokset, 6 44 uimarantaa ja -paikkaa, 31 luistinrataa ja 21 jääkiekkorataa, 6 kaupunkialueen ja 5 liitosalueiden nurmikenttää, 1 lämmitettävä tekonurmikenttä, 1 liikuntasali, väestönsuojien liikuntatilat, Kupla-halli ja Kaarihalli, Fk-rata, Heinjoen moottori- ja ampumaurheiluradat, moottorikelkkareitit, 29 tenniskenttää, 9 ulkolentopallokenttää, 3 ulkokoripallokenttää, n. 500 km latureittejä, 31 kpl kuntolenkkejä, 41 sorakenttää, 1 hiekkatekonurmi, 4 liikuntahallia. 17
kuten vakavampien liikennerikosten siirtäminen tieliikennelaista rikoslakiin, ovat vaikuttaneet rikoslakirikosten määrän lisääntymiseen. Kuopiossa rikosten selvitysprosentti on maan paras. Taulukko 5. Kuopion rikostilanteen kehitys v. 2000-2008 ( sis. Siilinjärven ja Maaningan) Lähde: Pohjois-Savon poliisilaitos 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Kaikki rikokset (ml. liikenne) 17 091 15 055 15 493 17 620 17 735 17 385 17 195 20 040 18 265 Rikoslakirikokset 11 276 10 272 10 978 11 822 11 313 11 173 11 250 12 241 10 827 Omaisuusrikokset 7 323 6 128 6 737 6 953 5 981 5 537 5 674 5 163 4 909 Törkeä varkaus, varkaus Alle 18 vuotiaiden tekemät rikokset 2 081 1 646 1 911 2 593 1 748 1 695 1 503 1 188 1 054 943 794 595 695 887 849 1128 1114 1 224 Poliisin tietoon tulleet henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ovat Kuopiossa olleet kasvussa 2000- luvulla, mutta kääntyivät viime vuonna (2008) laskuun. Henkeen ja terveyteen kohdistuneiksi rikoksiksi lasketaan mm. tappo, murha, pahoinpitely ja kuolemantuottamus. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määristä voidaan arvioida yleistä turvallisuustilannetta etenkin yleisillä paikoilla. Kuopion henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten luvut ovat vertailukaupunkeja ja koko maan keskiarvoa suurempia. Suurimpaan osaan pahoinpitelyistä liittyy päihteiden käyttöä. Tyypillinen kuopiolainen rikoksentekijä ja häiriön aiheuttaja onkin turvallisuussuunnitelman mukaan yli 20-vuotias vähän kouluja käynyt tai työtön alkoholia paljon käyttävä ja syrjäytymisvaarassa oleva mies. Samalla, kun yleisellä paikalla ja ravitsemisliikkeissä tapahtuneiden poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyjen määrä on 2000-luvulla pysynyt suunnilleen ennallaan, ovat pahoinpitelyt lisääntyneet yksityisissä asunnoissa. Perheväkivalta voi olla fyysistä, psyykkistä, seksuaalista, taloudellista tai hengellistä. Se voi ilmetä myös vapauden rajoittamisena tai seksuaalisena häirintänä. Lapset kärsivät perheväkivallasta myös sen todistajiksi joutuessaan. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän selvityksen mukaan poliisin tietoon tulleesta väkivallasta koko maassa noin 12 % on perheväkivaltaa (9 % naisiin ja 3 % miehiin kohdistuvaa). Kuopion väkivaltatilastoissa tämä tarkoittaa sitä, että v. 2008 kaikista pahoinpitelyrikoksista n. 98 tapauksessa on ollut kysymyksessä perheväkivalta. Perheväkivalta oli kuitenkin samana vuonna syynä 323 lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Todellista tietoa perheissä tapahtuvasta väkivallasta ei ole saatavissa. Väkivaltaa siedetään usein vuosiakin, ennen kuin siihen haetaan apua. 18
Kotirauhan rikkominen ja laittomat uhkaukset ovat lisääntyneet, mitä osaltaan selittää perheiden hajoamisen lisääntyminen. Ihmiset eivät enää mielellään selvitä ristiriitoja keskenään, vaan paikalle kutsutaan herkästi poliisi. Yksityisten vartiointiliikkeiden ym. merkitys on myös kasvanut. Nuoret alle 18-vuotiaat syyllistyivät rikoksiin hyvin harvoin verrattuna aikuisväestöön. Erilaisiin rikoksiin syyllisiksi epäiltyjä alle 18-vuotiaita oli 977 (v. 2008). Alle 15-vuotiaiden yleisimmät rikokset olivat näpistykset, myymälävarkaudet ja vahingonteot. 15-17-vuotiaiden tekemät yleisimmät rikokset olivat varkaus- ja omaisuusrikokset, pahoinpitelyt ja liikennerikokset. Vuonna 2008 sovittelussa oli 53 epäiltyä nuorta. Henkilötutkintoja tehtiin 23 nuoresta (v. 2008). Tapaturmat ja onnettomuudet Kaikista tapaturmista noin 80 % on koti- ja vapaa-ajan tapaturmia. Noin puolet liukastumisista ja kaatumisista johtaa sairaala- tai lääkärihoitoon. Yleisimmin kaadutaan kotona tai kodin piha-alueella. Eri elämänvaiheissa tapaturmat ovat erilaisia. Pienten lasten putoamiset, myrkytykset ja tukehtumiset sattuvat usein kotona sisätiloissa. Myöhemmällä lapsuusiällä yleistyvät ulkoleikeissä, koulussa ja liikuntaharrastuksissa sattuvat tapaturmat. Työikäisten tyypillisiä kotitapaturmatilanteita ovat kaatuminen, liukastuminen, satuttaminen terävään esineeseen ja palovammat. Miehillä tapaturmia sattuu eniten huolto- ja korjaustöissä, naisilla ruoanvalmistamisen ja siivoamisen yhteydessä. Ikäihmisten tapaturmista tyypillisimpiä ovat liukastumiset, kaatumiset ja palotapaturmat. Ikä- ja sukupuolivakioitu tapaturmakuolleisuus on Kuopiossa koko maan keskiarvoa pienempää. Sataa tuhatta asukasta kohti mitattuna kymmenen vuoden seurantajaksolla kuolleisuus oli Kuopiossa 48,2 ja koko maassa 58,7. Noin 40 % Kuopiossa kuolemaan johtaneista tapaturmista oli kaatumisia ja putoamisia. Tapaturmat ovat yleisin 1-4-vuotiaiden lasten kuolinsyy. Jokaista tapaturmaista kuolemaa kohti on noin 200 avohoitokäyntiä. Vammojen ja myrkytysten vuoksi sairaalassa hoidetaan 0,7 % alle 15-vuotiaista kuopiolaislapsista ja 1,3 % 15-24-vuotiaista. Kuopiolaislasten tapaturmaluvut ovat olleet laskussa, kun koko maassa ne ovat nousseet. Nuorten osalta tilanne on mennyt koko maan suuntaisesti eli kasvanut lievästi ja työikäisillä tilanne on pysynyt suunnilleen tasaisena (noin 1,5 %). Poliisin vahinkotilaston mukaan liikenneonnettomuudet kaupungin ylläpitämillä kaduilla ovat pysytelleet viime vuosina hieman yli 300/vuosi. Vuonna 2008 henkilövahinko-onnettomuuksissa Kuopiossa loukkaantui 72 henkilöä ja kuoli kaksi. Luvut olivat edellisvuotta pienempiä. (Tiehallinnon onnettomuusrekisteri). 19
3. MITEN KUNTALAISET VOIVAT Eri osatekijöiden merkitys hyvinvoinnin kannalta vaihtelee ihmisen elämänkaarella. Suurin osa ihmisistä käy läpi samat elämänkulun vaiheet elämänsä aikana, joten hyvinvointia on aiheellista tarkastella myös elämänkaarinäkökulmasta. (Hyvinvointi 2015 -ohjelma). Erityisryhmien tai erityistä tukea tarvitsevien (esim. pakolaiset, vammaiset, asunnottomat) hyvinvointia ja terveydentilaa ei ole hyvinvointikertomuksessa käsitelty erikseen, koska muuta kuin ikäryhmittäistä seurantatietoa on Kuopion osalta olemassa erittäin vähän. Miesten ja naisten välisiä eroja mm. terveyskäyttäytymisessä on kuvattu jonkun verran. 3.1. KOKO VÄESTÖ Itäsuomalaisten terveys on edelleen monien mittarien mukaan muuta maata huonompi. Tärkein erojen syy on verenkiertoelinten sairaudet. Vakavat mielenterveyden häiriöt ja tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat itäsuomalaisilla yleisempiä. Myös alkoholinkäyttöön liittyvät kuolemat sekä itsemurhat ja muut tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemat ovat tavallisempia Itä-Suomessa. Itä-Suomen maakunnassa miesten elinajanodote oli vuosina 2004 2006 lähes 4 vuotta lyhyempi kuin Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla. Naisilla alueiden ero elinajanodotteessa vastaavana ajanjaksona oli 2 3 vuotta. Työkyvyttömyyseläkettä saavien osuus on pienentynyt kaikkein nopeimmin juuri Itä-Suomessa. Monissa sairastavuusriskiä lisäävissä elintavoissa erot maakuntien välillä ovat pienentyneet. Sairastavuuden ja kuolleisuuden alue-erot Suomessa ovat jo nyt pääsääntöisesti vähäisempiä kuin sosioekonomisten ryhmien terveyserot. (THL:n Terveytemme - verkkopalvelu) Taulukko 6. Kuopiolaisten hyvinvoinnin vajeita, terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia riskitekijöitä sekä sairastavuus vuonna 2008 (*vuonna 2007). (Lähde: Sotkanet) Hyvinvoinnin vajeita ja hyvinvointiin vaikuttavia riskitekijöitä 2008 (*vuoden 2007 tieto) Joensuu Jyväskylä Lahti Oulu Kuopio koko maa Sairastavuusindeksi, ikävakioitu 106,8 99,3 98,5 107 112,4 100 Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja, % väestöstä 26,4 22,5 23,7 23,1 26,7 23,8 Toimeentulotukea saaneet henkilöt vuoden aikana, % asukkaista *) 10,3 9,0 7,4 7,2 9,7 6,5 Alkoholijuomien myynti /asukas 100 %:n alkoholina, litraa 9,7 9,0 9,8 9,0 9,5 8,5 Kuopiolaisten ikävakioitu sairastavuusindeksi on huomattavasti suurempi kuin Lahdessa, Joensuussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Joka neljäs kuopiolainen (27 %) on oikeutettu erityiskorvattaviin lääkkeisiin, eli sairastaa jotain pitkäaikaissairautta. Osuus on kaikissa muissa vertailukaupungeissa Kuopiota pienempi. Kuopiolaisten päihteiden käytöstä on tilastotietoa vain alkoholijuomien myynnistä, joka oli 9,5 litraa asukasta kohti 100 prosenttisena alkoholina vuonna 2008. Kulutus on lähtenyt lievään laskuun Kuopiossa ja koko maassa. Tämä on taloudellisen taantuman aikana odotettavissa ollut kehitys. 20
3.2. LAPSET JA NUORET Vuonna 2009 valmistuneessa Kuopion lastensuojelun suunnitelmassa on tarkasteltu terveyteen, elintapoihin ja elämänhallintaan liittyviä tietoja rinnakkain lapsuuden riski- ja suojaavien tekijöiden kanssa. Riskitekijöiden tietäminen ja tunnistaminen on tärkeää lapsen ja nuoren kasvun edistämiseksi, turvaamiseksi ja jo syntyneiden ongelmien korjaamiseksi. Mahdollisuuksien luominen ja tukeminen suojaavien tekijöiden suhteen on tärkeää ja vanhemmilla on siinä olennainen tehtävä. Toisaalta palveluiden kehittämisen ja järjestämisen kannalta on olennaista tietää ja seurata, mitkä tekijät uhkaavat tai edistävät lasten ja nuorten hyvinvointia. Neuvola, päivähoito ja koulu ovat avainasemassa yksittäisten riskitekijöiden tunnistamisessa ja tuen tarpeessa olevien lasten ja perheiden tukemisessa varhaisessa vaiheessa. Lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa kerätään järjestelmällisesti tietoa lasten terveydestä ja elintavoista, mutta tietoja ei kuitenkaan voida hyödyntää kuin yksilötasolla. Tiedot lasten ja nuorten omista kokemuksista ja koetusta hyvinvoinnista painottuvat kouluikäisiin ja nuoriin, joiden omia mielipiteitä, kokemuksia ja käsityksiä on tutkittu kouluterveyskyselyssä. 7 Lisäksi Kuopiossa menossa olevasta laajasta Lasten liikunta- ja ravitsemustutkimuksesta tullaan saamaan paljon tietoa 6-8- vuotiaiden kuopiolaislasten terveydestä ja hyvinvoinnista. Lasten ja nuorten terveys Lasten liikunta- ja ravitsemustutkimuksesta 8 saatujen alustavien tulosten mukaan lasten ylipaino on yleisempää kuin on osattu kuvitellakaan: noin joka viides kuopiolainen 6-8-vuotias on ylipainoinen, tytöistä hieman useampi kuin pojista. Jo tämän ikäisillä lapsillakin on metabolista oireyhtymää, jossa keskeistä on lisääntynyt rasvapitoisuus ja heikentynyt fyysinen kunto. Diabeteksen vuoksi erityiskorvattavia lääkkeitä saa Kuopiossa joka 20. alle 15-vuotias (vuoden 2008 tieto, Sotkanet). Kouluterveyskyselyn 2008 mukaan Kuopion yläluokkalaiset kokivat terveydentilansa Pohjois-Savon lukuihin verrattuna keskimääräistä paremmaksi. Sen sijaan viikoittaiset niska- tai hartiakivut ja päänsärky ovat lisääntyneet. Tytöt kokivat terveydentilansa poikia yleisemmin keskinkertaiseksi tai huonoksi ja heillä oli poikia enemmän pitkäaikaissairauksia. Tytöt kokivat myös selvästi poikia yleisemmin päivittäisiä oireita ja väsymystä sekä viikoittain niska- tai hartiakipuja ja päänsärkyä. Pojat olivat yleisemmin ylipainoisia kuin tytöt. 7 Kouluterveyskyselyn avulla on seurattu nuorten elinolojen, kouluolojen, terveyden, terveystottumusten, terveysosaamisen sekä oppilas- ja opiskelijahuollon muutoksia yläluokilla ja lukioissa 2000 2008. Kouluterveyskysely on tehty Kuopiossa huhtikuussa 2000, 2002, 2004, 2006 ja 2008 peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaille, sekä lukion 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoille. Vuonna 2008 kyselyssä olivat ensimmäistä kertaa mukana myös ammatillisten oppilaitosten opiskelijat. (Pietikäinen ym. 2008.) 8 Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus on laaja, vuonna 2007 alkanut elintapainterventiotutkimus, joka tähtää lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tutkimuksessa on mukana 500 kuopiolaista 6-8-vuotiasta lasta. Tutkimus tuottaa uutta tutkimustietoa lasten liikunnasta, ravitsemuksesta, fyysisestä kunnosta, kehon koostumuksesta, aineenvaihdunnasta, verenkierrosta, suun terveydestä, kognitiivisista toiminnoista ja elämänlaadusta sekä liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksesta lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Tutkimusta johtaa prof. Timo Lakka Kuopion yliopiston fysiologian yksiköstä. 21