Monipuolisesti tuotettua energiaa edullisesti ja luotettavasti Huhtikuu 2009
Sisältö Tiivistelmä 2 Toimitusvarmuus ja monipuolinen tuotanto energiahuollon kivijalat 6 Ydinvoimalla tuotetaan edullista perussähköä 9 Uusiutuvan energian tukimuodot selvitettävä tarkkaan 11 Energiatehokkuus kannattaa Suomi edelläkävijä 15 Energiatehokkuutta liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen 20 EU:n päästökauppa voimakas ohjauskeino, vaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi 22 Kansainvälisestä ilmastosopimuksesta tiukka vääntö 25 Helena Vänskä, johtava asiantuntija Mikael Ohlström, asiantuntija Tiina Haapasalo, asiantuntija Kati Ruohomäki, asiantuntija 1
Tiivistelmä Monipuolisesti tuotettua kotimaista energiaa edullisesti, luotettavasti, päästöittä Energia on yhteiskunnan toiminnan ja hyvinvoinnin perusedellytys. On varmistettava, että yritykset ja kansalaiset saavat riittävästi ja häiriöttä vähäpäästöistä energiaa kilpailukykyiseen hintaan. Tähän tarvitaan uutta energiantuotantoa, energiatehokkuutta ja energian säästöä. EU:n ilmastopolitiikka aiheuttaa Suomelle keskimääräistä enemmän kustannuksia, koska teollisuutemme on energiaintensiivistä eli paljon energiaa tarvitsevaa, kuljetusmatkat ovat pitkiä ja ilmasto kylmä. Sen vuoksi kotimaassa tulee tehdä kaikki mahdollinen, jotta voimme pitää energian hinnan kilpailukykyisenä ja kustannukset kurissa. Energian hinta on tärkeä kilpailukykytekijä Kansallisen ilmasto- ja energiastrategian toimeenpanossa on keskeistä, että yritykset ja kansalaiset saavat riittävästi vähäpäästöistä energiaa kilpailukykyiseen hintaan. Kohtuuhintainen energia ja energiavarmuus kannustavat yrityksiä investoimaan Suomeen. Näin luomme edellytykset työllisyyden kasvulle ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Yritysten energia- ja kuljetuskustannuksia ei pidä nostaa verotusta kiristämällä. Esimerkiksi yritysten sähköverosta tulee luopua EU:n sallimissa puitteissa kustannusrasitteen keventämiseksi. Teollisuuden sähkövero on Suomessa 5-kertainen (tuotto n. 110 milj. euroa) ja palvelujen sähkövero 17-kertainen (tuotto yksityisistä palveluista karkeasti arvioiden n. 102 milj. euroa) verrattuna EU:n minimitasoon. Toimitusvarmuus ja monipuolinen tuotanto energiahuollon kivijalat Energian toimitusvarmuus ja tuotannon monipuolisuus ovat keskeisiä tavoitteita, jotta voimme turvata hinnaltaan kilpailukykyisen energian kaikissa tilanteissa. Suomessa on kasvava pula sähkön tuotantokapasiteetista. Mitään energiavaihtoehtoa ei saa sulkea pois. Poliittisin päätöksin ei pidä rajoittaa kilpailukykyisiä energiainvestointeja, kuten ydinvoiman lisärakentamista. Uusiutuvan energian tuotantomuodot eivät pysty tyydyttämään perusvoiman tarvettamme. Emme saa laskea sähkön tuonnin varaan, sillä sähkön tarve ja tarjonnan niukkuus kasvavat naapurimaissakin. 2
Uusiutuvan energian tukimuodot selvitettävä tarkkaan Energian tuotantovaihtoehtoja, niiden tuotantokapasiteettia ja kustannuksia pitää arvioida realistisesti. Uusiutuvan energian tukimuodot ja niiden vaikutukset on selvitettävä huolella ennen päätöksiä käyttöönotosta. Tuet eivät saa kasvattaa yritysten ja kansalaisten sähkölaskua, sillä sähkön hinta nousee lähivuosina muutenkin erityisesti päästökaupan takia. Nykymuotoiset investointituet ovat kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Ne vääristävät vähiten energiamarkkinoita, koska ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suoraan energian hintaan. Päästökauppa parantaa joka tapauksessa uusiutuvan energian kilpailuasemaa, koska se aiheuttaa lisäkustannuksia fossiilisten polttoaineiden käytölle. Suomessa on pidettävä kaikissa tilanteissa huolta siitä, että metsäteollisuuden tarvitsema jalostuskelpoinen puu ei mene energiakattiloihin poltettavaksi. Oikeudenmukaista ja tuloksellista ilmastopolitiikkaa Vaikka EU on asettanut kovat päästöjen vähentämistavoitteet, se ei pysty yksin ratkaisemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia. Mukaan tarvitaan kaikki eniten päästöjä aiheuttavat maat. EU:n päästökauppajärjestelmä velvoittaa yritykset kehittämään yhä parempaa teknologiaa ja investoimaan siihen. Lisäksi yrityksille aiheutuu kustannuksia päästöoikeuksien hankinnasta ja päästökauppajärjestelmän aiheuttamasta sähkön hinnan noususta. Näitä kustannuksia ei ole Euroopan ulkopuolella toimivilla yrityksillä, joten yritysten maailmanlaajuinen kilpailutilanne vääristyy. Neuvottelut maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta ovat erittäin tärkeät. Tavoitteena on, että ilmastosopimus solmittaisiin Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. 3
EK:n odotukset ilmasto- ja energiapolitiikalta Energiaa riittävästi ja toimitusvarmasti Kilpailukykyiset kustannukset ja hinta Ilmastonmuutoksen torjunta kustannustehokkaasti Monipuolisesti tuotettua kotimaista energiaa edullisesti, luotettavasti, päästöittä Hyödyt yhteiskunnalle: Vahvistaa suomalaista hyvinvointia Houkuttaa yrityksiä sijoittumaan Suomeen Lisää energiaturvallisuutta Parantaa elinympäristöä Edut kansalaisille: Turvaa työpaikat Hillitsee sähkölaskua Vapauttaa ostovoimaa muihin tarkoituksiin Pienentää hiilijalanjälkeä Plussat yrityksille: Edistää kilpailukykyä Kannustaa investoimaan Parantaa työllistämisedellytyksiä Vähentää päästöjä 4
5
Toimitusvarmuus ja monipuolinen tuotanto energiahuollon kivijalat Sähkön toimitusvarmuus ja kilpailukykyinen hinta ovat elinehtoja yritysten toiminnalle, laajennusinvestoinneille sekä laajemmin koko yhteiskunnalle. Kansallisen ilmasto- ja energiapolitiikan tulee antaa yrityksille vahva signaali siitä, että Suomessa on hyvät edellytykset toimia tulevaisuudessakin. Kun huolehdimme energian erityisesti sähkön saatavuudesta kilpailukykyisin kustannuksin, kannustamme samalla yrityksiä kehittymään ja investoimaan Suomeen. Teollisuus käyttää edelleen 51 % Suomessa kulutetusta sähköstä. Sähkön tarjonnan lisääminen pitää sähkön hintapaineet kurissa, mikä edistää energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä sekä edesauttaa investointien sijoittumista Suomeen. Lisäkapasiteettia tarvitaan korvaamaan tuontisähkö kotimaisella tuotannolla sekä tyydyttämään sähkön kasvava kysyntä pitkällä aikavälillä. Korvaavaa kapasiteettia on rakennettava myös päästömääräysten vuoksi poistuvan hiililauhdetuotannon sekä vuoden 2030 tienoilla käytöstä poistuvien ydinvoimayksiköiden tilalle. Sähkön tuotantokapasiteetista huutava pula Sähköntuotantokapasiteetin tarve on Suomessa nykyisin huippukulutuksen oloissa noin 2 000 MW suurempi kuin käytettävissä oleva tuotantokapasiteetti. Tällaisessa tehovajetilanteessa olemme lähinnä Venäjältä ja Ruotsista tulevan tuontisähkön varassa. Molemmat maat ovat rajoittaneet sähkön vientiään Suomeen silloin, kun niiden oma sähkötase on heikko. On varsin todennäköistä, että tällainen huippukulutustilanne (esim. talvipakkaset) sattuu lähes yhtä aikaa kaikkiin kolmeen maahan. Jopa Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n Suomea koskeva maaraportti varoitti jättäytymästä Venäjältä tulevan tuontisähkön varaan. Kasvava Pietarin seutu tarvitsee pian kaiken saatavilla olevan sähkön. Sitä ei riitä vientiin. Rakenteilla oleva Olkiluoto 3 -yksikkö korvaa sähkön tuontitarpeen vain hetkellisesti. Ympäristömääräysten vuoksi poistuva lähinnä vanha hiililauhdekapasiteetti kasvattaa tehovajeen vuonna 2020 useisiin tuhansiin megawatteihin. Vuonna 2030 vaje on jo 40 prosenttia tarvittavasta huipputehosta, kun ensimmäiset ydinvoimalayksikötkin poistuvat käytöstä. 6
Vaikka Suomi hyödyntäisi täysimääräisesti sähkön ja lämmön yhteistuotannon, tuulivoiman ja vesivoiman rakentamismahdollisuudet, se ei riitä tuomaan niin paljon sähkön tuotantokapasiteettia, että omavaraisuus saavutettaisiin. Kaikkia tuotantomuotoja tarvitaan. Niillä on oma roolinsa ja omat käyttökohteensa: perusvoima (ydinvoima, teollisuuden yhteistuotanto) yritysten ja yhteiskunnan jokapäiväisiin tarpeisiin, yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto yhdyskuntien energiahuoltoon (kaukolämpö, kaukokylmä, sähkö), erillinen sähköntuotanto (mm. hiililauhdetuotantoa) huippukulutustilanteisiin (mm. sähkölämmitys, kesämökkien peruslämpö), säätövoima (vesivoima, hiililauhde) vaihtelevan kulutuksen tasaamiseen (mm. tuulivoiman rakentaminen lisää säätö- ja varavoiman tarvetta). Sähköntuotannosta nykyisin yli 60 % päästötöntä Ilmastonmuutoksen ja päästöjen kannalta keskeistä on energian tuotantorakenne. Suomessa tuotetusta sähköstä tuotetaan nykyisin jo yli 60 % ilman kasvihuonekaasupäästöjä (ks. kuva). Osuutta voidaan edelleen kasvattaa merkittävästi lisäämällä ydinvoimaa, bioenergiaa, tuulivoimaa, vesivoimaa, kierrätyspolttoaineita ja myös aurinkoenergiaa erikoiskohteissa. Turve on tärkeä energiantuotannon seospolttoaine puun kanssa jatkossakin. Myös liikenteen biopolttonestevalmistuksessa turpeella olisi paljon potentiaalia. Suuren, 1 600 MW:n ydinvoimalayksikön tuottama sähkömäärä, 13 miljardia kilowattituntia vuodessa (13 TWh/v), on yli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2020 tavoiteltu kunnianhimoinen tuulivoimatavoite 6 TWh/v. Jotta hallituksen tavoite tuulienergiasta voitaisiin saavuttaa, tarvitaan vähintään 2 000 MW:n edestä tuulivoimaloita. Niiden suurin yksikkökoko on tällä hetkellä käytännössä 3 MW, joten tämänkokoisia tuuliturbiineja tarvitaan lähes 700 kappaletta. Vesivoiman lisääminen olisi myös edullista ja järkevää. Vesivoima on paras ja nopeimmin reagoiva tuotantomuoto tehojen säätämiseen. Näin voidaan vastata sähkön jatkuvasti vaihtelevaan kysyntään ja mahdollisiin häiriötilanteisiin. Puuperäisen energian tarjontaa voidaan vielä lisätä merkittävästi. Puun kysyntä kasvaa kuitenkin voimakkaasti moniin käyttötarkoituksiin, mm. liikenteen biopolttonesteen valmistukseen. On välttämätöntä turvata metsäteollisuuden tarvitseman jalostuskelpoisen puun saanti. Sähköntuotantoa koskevilla strategisilla päätöksillä on suora yhteys etenkin perusteollisuuden toimintaedellytyksiin Suomessa. Markkinaehtoisesti Suomeen olisi syntymässä paljon uutta tuotantokapasiteettia. Tätä ei pidä poliittisin toimin rajoittaa. 7
8
Ydinvoimalla tuotetaan edullista perussähköä Ydinvoima on hiilidioksidipäästötön ja vesivoiman jälkeen selvästi edullisin sähköntuotantomuoto. Kilpailukykyisiä ja ilman yhteiskunnan tukea syntyviä ydinvoiman lisätuotantohankkeita ei saa rajoittaa poliittisin linjauksin, jotta sähkön saatavuus ja toimitusvarmuus eivät vaarannu. Ydinvoimalla tuotetaan välttämätöntä perusvoimaa täydellä teholla ympäri vuoden koko yhteiskunnan tarpeisiin. Lisäkapasiteettia tarvitaan korvaamaan tuontisähkö kotimaisella tuotannolla sekä tyydyttämään sähkön kasvava kysyntä pitkällä aikavälillä. Sähköntuotannon toimitusvarmuutta ei voida saavuttaa ilman, että lisätään merkittävästi lauhdetuotantoa (ydinvoima/hiililauhde). Vaikka sähkön ja lämmön yhteistuotannon, tuulivoiman ja vesivoiman rakentamismahdollisuudet hyödynnettäisiin täysimääräisesti, se ei tuo riittävästi kapasiteettia. Yhden ydinvoimalayksikön (1 600 MW) tuottaman sähköenergian teoreettiseen korvaamiseen tarvittaisiin 1 333 merituulivoimalaa (3 MW) tai lähes 2 000 samantehoista maatuulivoimalaa sijoitettuna laajoille alueille. Kustannustehokkuudesta ei voitaisi puhua, ja sähkön loppukuluttaja toimisi maksumiehenä. Toisaalta tuulivoima ei vaihtelevasta tuotannosta johtuen edes sovellu teollisuuden perusvoimaksi. Tanskasta saatujen kokemusten perusteella 2 000 MW tuulivoimaa vastaa keskimäärin vain 120 MW:n tehoa kulutuksen huippuhetkellä eli tyypillisesti tyynenä pakkaspäivänä. Kun tuulimylly ei pyöri, sähkö on saatava muista lähteistä. Ydinvoimapäätöksillä pitkä horisontti Nyt tehtävät ydinvoimapäätökset kantavat vuosikymmeniä kauemmaksi kuin kansallisen ilmasto- ja energiastrategian vuoteen 2020 ulottuvat suunnitelmat. Nyt päätettävät yksiköt alkavat tuottaa sähköä 2020-luvulla, parhaimmillaan joitakin vuosia aiemmin. Uusien ydinvoimaloiden suunniteltu käyttöikä on 60 vuotta, joten nyt tehtävillä lisärakentamispäätöksillä turvataan jopa 2070-luvun sähköntarvetta. Uudet voimalat korvaavat vanhoja fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia ja sähkön tuontia. Hyödyntämällä energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja ydinvoiman mahdollisuudet, Suomen sähkö on tulevaisuudessa lähes hiilidioksidipäästötöntä. Ydinvoiman lisäksi tarvitaan vesivoimaa säätövoimaksi, kun muu säätävä kapasiteetti (hiililauhde) vähenee ja toisaalta säädön tarve kasvaa myös tuulivoiman lisäämisen vuoksi. 9
Lisäydinvoimalla tuotettu sähkö ei juuri vaikeuta pääsemistä energian loppukulutuksesta laskettavaan uusiutuvan energian tavoitteeseen. Sähkö on energian loppukulutuksesta vain noin 28 %. EU:n 27 jäsenvaltiosta 15:llä on omaa ydinvoimaa, yhteensä 147 yksikköä. Ne tuottavat 32 % EU:n sähköstä. Ydinvoimalla säästetään vuosittain 720 miljoonan tonnin edestä hiilidioksidipäästöjä. 10
Uusiutuvan energian tukimuodot selvitettävä tarkkaan Suomi on uusiutuvan energian käytössä EU:n kärkimaita. Uusiutuvan energian osuus energian loppukäytöstä on Suomessa peräti 28,5 prosenttia, kun se on EU:ssa keskimäärin noin 8,5 prosenttia. Uusiutuvan energian lisäämistavoitteet ovat niin haastavia, että markkinaehtoisesti ne eivät kokonaisuudessaan toteudu. Tämä tarkoittaa kalliiden tukikeinojen käyttöönottoa. Sen vuoksi energiansäästön ja uusiutuvan energian lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös muuhun päästöttömään energiantuotantoon, kuten ydinvoimaan. Sekin edistää ilmastopolitiikan ykköstavoitetta eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Uusiutuvan energian tukimuodot on analysoitava huolellisesti ennen lopullisia päätöksiä. Tuet eivät saa johtaa tuotannon tarpeettomaan tukemiseen eivätkä kasvattaa yritysten ja kansalaisten sähkölaskua entisestään. Suomessa on myös pidettävä erityistä huolta siitä, että uusiutuvan energian tuet eivät ohjaa metsäteollisuuden tarvitsemaa kuitupuuta energiakäyttöön. Puun jalostaminen metsäteollisuudessa työllistää 13 kertaa enemmän ja luo yhteiskunnalle lisäarvoa 8 kertaa enemmän kuin puun pelkkä polttaminen. Tällöin myös energiakäyttömahdollisuudet kasvavat. Kaksi kolmannesta nykyisestä uusiutuvasta energiasta tulee metsäteollisuuden prosessien sivutuotteena. Investointituet ovat paras tapa edistää uusiutuvaa energiaa Investointituet ovat kustannustehokkain tapa edistää uusiutuvan energian tuotantoa. Ne vääristävät vähiten energiamarkkinoita, koska ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suoraan energian hintaan. On erittäin myönteistä, että hallitus on nostanut energiainvestointien tukea. Tänä vuonna 2009 ennen mahdollisia lisäbudjetteja käytettävissä on 95 miljoonaa euroa, mutta työ- ja elinkeinoministeriö on indikoinut sen loppuvan ennen kesää tehtäviin tukipäätöksiin. Tukien jatkuvuus ja kasvu on turvattava tulevinakin vuosina. Vuodesta 2013 lähtien uusiutuvan energian investointitukia voidaan merkittävästi lisätä myös päästökaupasta valtiolle syntyvillä huutokauppatuloilla. Uusiutuvaa energiaa voitaisiin periaatteessa lisätä investointituilla 25 30 TWh (jopa 30 %) vuodessa loppukulutuksena laskettuna vuoteen 2020 mennessä, vaikka emme ottaisi käyttöön erittäin kallista merituulivoimaa: metsähake 3-kertaiseksi reiluun 10 miljoonaan kiintokuutioon, muu puun pienkäyttö ja pelletit (+ 16 TWh) vesivoimaa tehonkorotuksin ja allashankkein (+ 1 TWh) kierrätyspolttoaineet ja jätteenpoltto energiaksi (+ 3 TWh) rannikko- ja maatuulivoima yli 10-kertaiseksi reiluun tuhanteen megawattiin (+ 3 4 TWh) maa- ja ilmalämpöpumpuilla tuotettavan hyötyenergiamäärän 2 3-kertaistaminen (+ 2 4 TWh) biopohjaiset öljytuotteet lämmitykseen ja liikenteeseen (+ 0 6 TWh). 11
Energian loppukulutuksesta vuonna 2020 riippuu, riittäisikö tämä Suomen 38 %:n uusiutuvan energian tavoitteeseen. Jos ei riitä, niin jokainen puuttuva prosenttiyksikkö maksaa merituulivoimalla katettuna 2 3 miljardia euroa (noin 500 kolmen megawatin tuulivoimalan investointikustannukset). Puuna yksi prosenttiyksikkö vastaa likipitäen yhden sellutehtaan käyttämää puumäärää (noin kaksi miljoonaa kuutiometriä). Tavoitteet ovat siis valtavia. Syöttötariffi on veronkaltainen lisäkustannus Päästökauppa parantaa uusiutuvan energian kilpailuasemaa fossiilisiin polttoaineisiin nähden. Uusia, päällekkäisiä tukimuotoja ei pitäisi ottaa käyttöön ennen kuin tunnemme päästökaupan lopulliset vaikutukset. Ohjauskeinojen läpinäkyvyys, pitkäjänteisyys ja kustannustehokkuus kärsivät päällekkäisten tukimuotojen lisääntyessä. Takuuhintajärjestelmä eli ns. syöttötariffi on veronkaltainen lisäkustannus kaikille sähkönkäyttäjille. Tuulivoimalle ja mahdollisesti biokaasulle rakennettavat syöttötariffit tulee räätälöidä niin, että sähkön hinta nousee mahdollisimman vähän eikä tariffi johda tuotannon tarpeettomaan tukemiseen. Syöttötariffeja ei pidä ottaa käyttöön muille tuotantomuodoille, vaan käyttää niille jatkossakin investointitukia. Myös kalliin merituulivoiman demonstraatiohankkeet tulisi aloittaa erityisen demonstraatiotuen avulla sen sijaan että asetetaan korkea syöttötariffi, joka nostaa merkittävästi sähkön hintaa. 12
13
14
Energiatehokkuus kannattaa Suomi edelläkävijä Elinkeinoelämässä energiansäästö merkitsee energiatehokkuutta eli tuotteen tai palvelun tuottamista mahdollisimman pienellä energian käytöllä. Kustannussäästöt, suotuisat ympäristövaikutukset sekä tuotteen tai palvelun hyväksyttävyyden lisääntyminen markkinoilla ovat tekijöitä, jotka kannustavat energian käytön tehostamiseen. Suomalaiset yritykset ovat tehneet vuosia määrätietoista työtä energiatehokkuuden parantamiseksi ja sitä kautta energiakustannusten hillitsemiseksi. Energiantuotannon ja -käytön tehokkuus on kehittynyt Suomessa maailman parhaaksi omaehtoisella toiminnalla. Jatkossakin on vältettävä pakkokeinoja ja toimittava joustavasti ja kustannustehokkaasti yritysten omien intressien mukaan ja kilpailukyky turvaten. Uusi energiatehokkuussopimusjärjestelmä on hyvä jatko tämänsuuntaiselle toiminnalle. Vapaaehtoinen sopimusjärjestelmä on oikea ja kustannustehokas tapa edistää yritysten sitoutumista energiatehokkuusasioihin. Sopimusjärjestelmän kattavuudessa onkin saavutettu jo ensimmäisen sopimusvuoden jälkeen hyvä taso: 90 % sopimusalojen energian käytöstä, kun tavoite on 96 %. Sen sijaan esimerkiksi kodinkoneissa energialuokan merkintä on vauhdittanut energiatehokkuutta. Erityyppiseen kulutukseen sopivat erilaiset ohjauskeinot. Suomessa energiatehokkaimmat teräs- ja paperitehtaat Suomessa on maailman tehokkaimmat teräs- ja paperitehtaat (ks. kuvat). Tämä on tulosta pitkäjänteisestä, omaehtoisesta prosessien kehitystyöstä. Päästökaupan takia uhkaava hiilivuoto olisikin nurinkurista energiatehokkuusmielessä. Jos pidämme tärkeänä energiatehokkuutta ja päästöjen vähentämistä, Suomessa tulisi tuottaa mahdollisimman suuri osuus maailman energiaintensiivisestä teollisuustuotannosta. Kauan jatkuneen energiatehokkuustyön takia ei pidä yliarvioida energiatehokkuuden ja -säästön vielä jäljellä olevia mahdollisuuksia. Esimerkiksi taajuusmuuttajien jäljellä oleva säästöpotentiaali Suomen energiaintensiivisessä teollisuudessa on VTT:n arvion (10/2008) mukaan vain murto-osa aiemmin eräiden tahojen julkisuudessa esittämistä luvuista. Kansainvälisesti vertaillen sähköntuotannon hyötysuhde on Suomessa korkea. Tehokkuus perustuu pääasiassa yhdistetyn lämmön- ja sähköntuotannon suureen osuuteen: noin kolmasosa sähköstä tuotetaan yhdistetyn tuotannon laitoksissa. Yhdistettyä tuotantoa käytetään laajasti energiavaltaisessa teollisuudessa ja kaukolämpövoimalaitoksissa. 15
Sähköllä tärkeä rooli energiatehokkuuden parantamisessa Sähköllä on jatkossa merkittävä rooli energiatehokkuuden parantamisessa. Sähkön käyttöä lisäämällä voidaan alentaa kokonaisenergian kulutusta, mikä on tärkeää mm. EU:n uusiutuvan energian velvoitteiden täyttämisessä. Esimerkkeinä voi mainita hybridiautot, maalämpöpumput ja passiivienergiatalot. Sähköpistokkeesta ladattavat hybridiautot voisivat pitkällä aikajänteellä kattaa 20 50 % henkilöautojen ajosuoritteesta, mikä vähentäisi liikenteen päästöjä 1 2 Mt/v ja energian loppukulutusta arviolta 3 7 TWh/v. Sähkön kulutusta se vastaavasti lisäisi 1 2 TWh/v, joten kokonaisenergian säästö olisi noin 2 5 TWh vuodessa. Maalämpöpumput taasen voivat korvata öljylämmitystä. Jos öljylämmitysrakennuksista korvautuisi 35 % sähköön perustuvilla lämmitystavoilla (maalämpö- ja ilmalämpöpumput), sähkön kulutus lisääntyisi arviolta 2 TWh/v, mutta vuotuiset päästöt vähenisivät yli miljoonalla tonnilla. Kolmantena esimerkkinä on sähkölämmityksen lisääntyminen. Mitä pienemmäksi kiinteistöjen lämmöntarve saadaan, sitä kilpailukykyisemmäksi investointikustannuksiltaan edullisin sähkölämmitys tulee polttoaineisiin perustuvaan lämmitykseen verrattuna (vrt. ns. passiivienergiatalot). Energiatehokkuussopimus Teollisuuden energiansäästösopimuksella (TESS, 1997 2007) saavutettiin yli miljardin kilowattitunnin (1 TWh) sähkönsäästö sekä yli 6 TWh:n lämmön ja polttoaineiden säästö. Nykyisin hinnoin puhutaan yli sadan miljoonan euron vuotuisista säästöistä. Tämä yritysten vapaaehtoinen energiansäästö on saanut kattavaa jatkoa uudesta energiatehokkuussopimuksesta. Elinkeinoelämän ja valtiovallan välinen puitesopimus energiankäytön tehostamisesta on voimassa 2008 2016. Uudella sopimuksella täytetään pääosin elinkeinoelämän osuus EU:n energiapalveludirektiivin velvoitteesta. Sen mukaan energian loppukäyttöä tulee tehostaa 9 prosenttia päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla. Teollisuuden lisäksi energiatehokkuusajattelu leviää entistä suuremmassa yritysjoukossa, kuten kaupan sekä matkailu- ja ravintolapalveluiden piirissä. Tavoitteena on, että mahdollisimman suuri osa elinkeinoelämän energiankäytöstä saadaan mukaan vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen. Yritykset sitoutuvat vähentämään omaa energian käyttöään selvittämällä ensin energiakatselmuksin, missä niillä on parantamisen varaa ja sitten toteuttamalla taloudellisimmat säästötoimet. 16
Energiatehokkuuden puitesopimus, jota EK hallinnoi, sisältää 10 alakohtaista energiatehokkuuden toimenpideohjelmaa. Alakohtaisia ohjelmia on laadittu elintarviketeollisuudelle, energiapalveluihin, energiantuotantoon, energiavaltaiselle teollisuudelle, kaupalle, kemianteollisuudelle, matkailu- ja ravintolapalveluihin, muoviteollisuudelle, puunjalostusteollisuudelle ja teknologiateollisuudelle. Alakohtaisten ohjelmien lisäksi on yleinen toimenpideohjelma. Sitä voivat käyttää yritykset, jotka toimivat toimialoilla, joille ei ole tehty omaa toimenpideohjelmaa. Lisäksi valmisteilla on toimenpideohjelmat rakennusteollisuudelle sekä autoalalle. Energiatehokkuussopimuksiin liittyneille yrityksille TEM tarjoaa tukea energiakatselmuksiin (max. 40 50 %) ja energiatehokkuusinvestointeihin (10 15 %). Lisäksi Motiva ja toimialaliitot toimivat aktiivisesti energiatehokkuussopimuksen toimeenpanon tukena. Lisätietoa työ- ja elinkeinoministeriön, EK:n ja toimialaliittojen energiatehokkuussopimusjärjestelmästä. http://www.ek.fi/www/fi/energia/energiatehokkuussopimus.php 17
18
19
Energiatehokkuutta liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen Kansallinen ilmasto- ja energiastrategia asettaa erittäin haastavat tavoitteet energian käytön tehostamiselle. Suuria haasteita kohdistuu nyt myös liikenteeseen, asumiseen, rakentamiseen ja aluerakenteeseen. Työ- ja elinkeinoministeriön asettama energiansäästön ja energiatehokkuuden toimikunta tekee tarkemmat ehdotukset näiden sektoreiden toimenpiteistä kevään 2009 aikana. Sujuva liikenne vähentää päästöjä Liikenne aiheuttaa vajaan viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Liikenne on luonnollista seurausta talouden aktiviteeteista, elinkeinoelämän kuljetusketjuista sekä ihmisten työ-, asiointi- ja vapaa-ajan matkoista. Henkilöautoliikenne aiheuttaa 60 % liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä. Energia- ja ilmastopolitiikassa tulee henkilö- ja tavaraliikennettä käsitellä erikseen, koska ne poikkeavat toisistaan monin tavoin ja syntyvät erilaisesta kysynnästä ja tarpeista. Elinkeinoelämän kuljetukset ovat osa logistista toimitusketjua ja sitä kautta kaupan ja teollisuuden prosesseja aina raaka-aineiden hankinnasta valmiiden tuotteiden jakeluun saakka. Logistiikka on talouskasvun osatekijä. Yritystoiminnassa taloudellinen tehokkuus kannustaa luonnostaan energiansäästöön ja energiatehokkuuteen, eikä uusia taloudellisia ohjauskeinoja tule kohdentaa tavaraliikenteeseen. Sujuva liikenne aiheuttaa vähemmän päästöjä. Tavaraliikenteen sujuvuudelle on valtakunnallisilla liikenteen runkoverkoilla keskeinen merkitys. Elinkeinoelämä tarvitsee kaikkia kuljetusmuotoja, joita tulee kehittää tasapuolisesti ja markkinaehtoisesti. Yritysten logistiset ratkaisut perustuvat aina yrityksen tarpeisiin, logistiikkapalvelujen markkinaan, kustannustehokkuuteen ja palvelutasoon. Tavaraliikennettä ei voida siirtää hallinnollisin toimin kulkumuodolta toiselle. Henkilöliikenteessä tulee arvioida vaihtoehtoisten kulkumuotojen käyttömahdollisuutta ja erityisesti suurimmilla kaupunkiseuduilla parantaa joukkoliikenteen palvelutasoa ja kilpailukykyä. Henkilöliikenteeseen kohdistuvilla toimenpiteillä tulee edistää työvoiman liikkuvuutta ja työmatkaliikennettä. Teknologia ja innovaatiot ovat pitkällä aikavälillä tärkein ja vaikuttavin keino liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Uusien teknologioiden käyttöönoton edistäminen erilaisin kannustus- ja ohjauskeinoin on paikallaan. Ajoneuvon hankinnan ja käytön verotuksen kehittäminen päästöjä vähentävään suuntaan kokonaisverotasoa nostamatta on kannatettavaa. 20
EU:n lentoliikenteen päästökauppa alkaa vuonna 2012. Yhdenvertaisten toimintaedellytysten takaamiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi lentoliikenteen päästökaupan tulisi olla maailmanlaajuista. Myös kansainvälisessä merenkulussa tulisi päästä kansainvälisiin yhdenvertaisiin päästövähennysmekanismeihin. Kannusteita korjausrakentamiseen Rakennuksista ja rakentamisesta aiheutuu noin kolmannes Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Koko rakennuskannasta lähes 90 % on asuinrakennuksia. Rakennuskanta uusiutuu 1 2 prosenttia vuosittain. Siksi olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen on keskeisessä roolissa. Suurin osa rakennuskannastamme on tulossa energiatehokkuuden parantamisen kannalta suotuisaan peruskorjausvaiheeseen. Kannusteita, avustuksia ja erilaisia tukia tarvitaan sekä asuinrakennusten että teollisuus- ja toimitilarakennusten korjausten vauhdittamiseksi. Uudisrakentamisen energiatehokkuutta koskevia rakentamismääräyksiä tiukennetaan noin 30 prosentilla vuonna 2010 nykyisiin määräyksiin verrattuna. Rakentamismääräysten ensimmäisen tiukennuksen jälkeen on tehtävä arviointi tiukennusten toimivuudesta, vaikutuksista ja kustannustehokkuudesta. Vasta sitten voidaan valmistella seuraavan vaiheen tiukennuksia. Hyvä logistiikka ja hyvä yhdyskuntarakenne kuuluvat yhteen Alue- ja yhdyskuntarakenne vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen määrään lähinnä rakenteesta aiheutuvan liikennetarpeen kautta. Jonkin verran vaikutusta on myös erilaisten lämmitysjärjestelmien käyttömahdollisuuksilla. Alue- ja yhdyskuntarakenne muuttuvat hyvin hitaasti ja vaikutukset syntyvät useiden vuosikymmenten kuluessa. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita on muutettu ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Jotta alueidenkäyttötavoitteet voisivat ohjata liikenteen ja maankäytön kehittymistä ja siten myös ilmastotavoitteiden toteutumista, on tehtävä selvät päätökset siitä, miten liikenneverkkoja kehitetään tulevaisuudessa. Ennakoiva ohjausvaikutus syntyy siitä, että on tiedossa, miten merkittävimpien valtakunnallisten liikenneväylien palvelutaso kehittyy ja vaikuttaa yritysten sijoittumis- ja logistisiin ratkaisuihin pitkällä aikavälillä. Maakuntakaavoitusta tulee saada sujuvammaksi ja nopeammaksi. Kokonaisvaikutuksia on voitava nykyistä täsmällisemmin arvioida lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Maakuntakaavoituksen hitaus kertoo raskaista valmistelu- ja päätöksentekoprosesseista. Kaupunkiseuduilla on suunnitteluyhteistyöllä varmistettava hyvät logistiset tavaraliikenteen edellytykset huolinta- ja jakeluliikenteelle sekä lastaus- ja purkutoiminnoille. 21
EU:n päästökauppa voimakas ohjauskeino, vaikutuksia ei vielä tunneta riittävästi EU:n ilmasto- ja energiapaketista saatiin aikaan poliittinen sopu joulukuussa 2008. Kustannusvaikutuksiltaan merkittävin paketin osa on päästökauppadirektiivin muutos, jossa linjataan päästökaupalle uudet säännöt vuosiksi 2013 2020. Joulukuussa päästiin yksimielisyyteen suurista linjoista, mutta järjestelmän yksityiskohtien hiomisessa riittää vielä töitä useaksi vuodeksi eteenpäin. Vuoden 2009 aikana komissio määrittelee tarkemmin direktiivissä sovittujen kriteerien perustella, mitkä alat saavat hiilivuotostatuksen ja ovat tämän perusteella oikeutettuja ilmaisiin päästöoikeuksiin kilpailukyvyn turvaamiseksi. Koska ilmaisjako toteutetaan parhaita toimijoita palkiten ja tehokkuuden perusteella, kullekin toimialalle on rakennettava vertailujärjestelmä, jolla toimialan sisällä olevia yksittäisiä laitoksia pystytään vertaamaan keskenään. Tämä työ tehdään komission ja toimialojen yhteistyönä vuoden 2010 loppuun mennessä. Vertailujärjestelmän lisäksi rakennetaan huutokauppajärjestelmä, jolla maksulliset päästöoikeudet jaetaan yrityksille. Huutokauppajärjestelmän tulisi olla valmis kesäkuuhun 2010 mennessä. Päästökauppadirektiivissä velvoitetaan myös seuraamaan kansainvälisen ilmastosopimuksen tilannetta. Kansainvälistä ilmastosopimusta tavoitellaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009. Jos sopimus syntyy, sen sisältöä ja kattavuutta on arvioitava siitä näkökulmasta, täyttääkö se tasapuoliset kilpailuedellytykset. Hiilivuotoalojen määrittely yhä auki Elinkeinoelämän näkökulmasta päästökauppadirektiivin avainkysymys liittyy edelleen siihen, miten ilmaisia päästöoikeuksia jaetaan teollisuusaloille, jotka ovat kansainvälisessä kilpailussa eivätkä pysty siirtämään maksullisten päästöoikeuksien aiheuttamia lisäkustannuksia tuotteiden hintoihin ilman kilpailuaseman menettämistä. Vaikka kriteeristöstä sovittiin joulukuussa 2008, ovat kaikki yksityiskohdat ja tarkempi hiilivuotoalojen määrittely vielä auki. Energiaa paljon tarvitsevalle perusteollisuudelle EU:n päästökauppa aiheuttaa valtavat suorat ja epäsuorat lisäkustannukset kilpailijamaihin verrattuna. 22
Kustannuksia syntyy toisaalta maksullisten päästöoikeuksien hankinnan takia ja toisaalta sähkön hinnannousun kautta. Vuodesta 2020 eteenpäin suomalaiselle perusteollisuudelle kertyvä lisälasku olisi päästöoikeuden hinnasta riippuen 1 2 miljardia euroa vuodessa (ks. taulukko, jossa PTT:n arvio). Lisäksi tulevat tietysti investointikustannukset päästöjen vähentämiseksi. Metsäteollisuudelle aiheutuu muita aloja enemmän lisäkustannuksia, koska puuraaka-aineen hinta kallistuu päästökaupan ohjausvaikutuksesta. Tämän vuoksi ei tulisi ottaa käyttöön uusia ja päällekkäisiä uusiutuvan energian tukimuotoja ennen kuin tunnetaan päästökaupan lopulliset vaikutukset. Päästökauppa parantaa joka tapauksessa uusiutuvan energian kilpailuasemaa fossiilisiin polttoaineisiin nähden. Huutokauppatuloilla lisää uusiutuvan energian investointitukia Vuoden 2013 alusta lähtien EU:n päästökauppa synnyttää valtioille merkittävät huutokauppatulot, jotka ovat Suomessakin 30 :n päästöoikeushinnalla laskettuna karkeasti arvioiden 600 miljoonaa euroa vuodessa. Täysimääräisen huutokaupan tilanteessa vuonna 2020 tulot vähintään kaksinkertaistuvat. Elinkeinoelämän kannalta on tärkeää, että yrityksiltä kerätyt huutokauppatulot kohdennetaan pääosin hankkeisiin, jotka hyödyttävät myös elinkeinoelämää. Huutokauppatulot ovatkin merkittävä mahdollisuus lisätä esimerkiksi uusiutuvan energian investointitukia. Päästökauppadirektiivissä on varauduttava tilanteeseen, jossa teollisuuden kilpailukyvyn turvaamistoimia jatketaan kansainvälisestä ilmastosopimuksesta huolimatta. Jos kansainvälinen ilmastosopimus ei pysty riittävästi tasapuolistamaan globaalia kilpailutilannetta, on EU:n päästökauppasääntöjä tarkistettava myöhemmässä vaiheessa. EU:n ei tule myöskään tiukentaa nykyistä päästövähennystavoitettaan (-20 % vuoteen 2020), elleivät kaikki kehittyneet maat sitoudu vastaaviin tavoitteisiin kansainvälisen ilmastosopimuksen yhteydessä. 23