Aurinkokunnan ylivoimaisesti suurin planeetta (2.5 kertaa massiivisempi kuin muut yhteensä) näennäinen läpimitta 50"



Samankaltaiset tiedostot
7.10 Planeettojen magnitudit

AURINKOKUNNAN RAKENNE

Kosmos = maailmankaikkeus

Tähtitieteen peruskurssi Lounais-Hämeen Uranus ry 2013 Aurinkokunta. Kuva NASA

Jupiter-järjestelmä ja Galileo-luotain II

Planeetan määritelmä

SATURNUS. Jättiläismäinen kaasuplaneetta Saturnus on aurinkokuntamme toiseksi suurin planeetta heti Jupiterin jälkeen

Tähtitieteessä SI-yksiköissä ilmaistut luvut ovat usein hyvin isoja ja epähavainnollisia. Esimerkiksi

7. AURINKOKUNTA. Miltä Aurinkokunta näyttää kaukaa ulkoapäin katsottuna? (esim. lähin tähti n AU päässä

Planetologia: Tietoa Aurinkokunnasta

Kosmologia: Miten maailmankaikkeudesta tuli tällainen? Tapio Hansson

Aurinko. Tähtitieteen peruskurssi

Aurinkokunta. Jyri Näränen Paikkatietokeskus, MML

Aurinkokunta, kohteet

Jupiterin kuut (1/2)

Jättiläisplaneetat. Nimensä mukaisesti suuria. Mahdollisesti pieni, kiinteä ydin, mutta näkyvissä vain pilvipeitteen yläosa

Fotometria Eskelinen Atte. Korpiluoma Outi. Liukkonen Jussi. Pöyry Rami

AKAAN AURINKOKUNTAMALLI

Maan ja avaruuden välillä ei ole selkeää rajaa

Jupiterin magnetosfääri. Pasi Pekonen 26. Tammikuuta 2009

Aloitetaan kyselemällä, mitä kerholaiset tietävät aurinkokunnasta ja avaruudesta ylipäänsä.

Merkintöjä planeettojen liikkeistä jo muinaisissa nuolenpääkirjoituksissa. Geometriset mallit vielä alkeellisia.

12. Aurinko. Ainoa tähti, jota voidaan tutkia yksityiskohtaisesti esim. pyöriminen, tähdenpilkut pinnalla, ytimestä tulevat neutrinot

Planeetat. Jyri Näränen Geodeettinen laitos

16. Tähtijoukot Tähtiassosiaatiot. Avoimet tähtijoukot tähteä esim Seulaset, Hyadit, Praesape (M44-kuva)

AMMATTIKORKEAKOULUJEN TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN VALINTAKOE ÄLÄ KÄÄNNÄ SIVUA ENNEN KUIN VALVOJA ANTAA LUVAN!

Tarinaa tähtitieteen tiimoilta FYSIIKAN JA KEMIAN PERUSTEET JA PEDAGOGIIKKA 2014 KARI SORMUNEN

Ensimmäinen matkani aurinkokuntaan

Tähtitaivaan alkeet Juha Ojanperä Harjavalta

Tähtitiede Tutkimusta maailmankaikkeuden laidoilta Aurinkokuntaan

1. Kuinka paljon Maan kiertoaika Auringon ympäri muuttuu vuodessa, jos massa kasvaa meteoroidien vaikutuksesta 10 5 kg vuorokaudessa.

6. TAIVAANMEKANIIKKA. Antiikki: planeetat = vaeltavia tähtiä jotka liikkuvat kiintotähtien suhteen

OPETTAJAN MATERIAALI LUKION OPETTAJALLE

7.6 Planeettojen sisärakenne

Aurinkokunta, yleisiä ominaisuuksia

Aurinkokunnan tutkimuksen historiaa

OPETTAJAN MATERIAALI YLÄKOULUN OPETTAJALLE

Exploring aurinkokunnan ja sen jälkeen vuonna Suomi

Supernova. Joona ja Camilla

LUENTO Kyösti Ryynänen

Kyösti Ryynänen Luento

Ulottuva Aurinko Auringon hallitsema avaruus

Albedot ja magnitudit

Kosmologia ja alkuaineiden synty. Tapio Hansson

spiraaligalaksi on yksi tähtitaivaan kauneimmista galakseista. Sen löysi Charles Messier 1773 ja siksi sitä kutsutaan Messierin kohteeksi numero


Fysiikan menetelmät ja kvalitatiiviset mallit Rakenneyksiköt

aurinkokunnan kohteet (planeetat, kääpiöplaneetat, kuut, asteroidit, komeetat, meteoroidit)

SUHTEELLISUUSTEORIAN TEOREETTISIA KUMMAJAISIA

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Spektroskopia. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Tähtitieteen historiaa

Pienkappaleita läheltä ja kaukaa

Copyright 2008 Pearson Education, Inc., publishing as Pearson Addison-Wesley.

Planetologia: Tietoa Aurinkokunnasta. Kuva space.com

Tähtien rakenne ja kehitys

Mustien aukkojen astrofysiikka

Keskeisvoimat. Huom. r voi olla vektori eli f eri suuri eri suuntiin!

Etäisyyden yksiköt tähtitieteessä:

Wien R-J /home/heikki/cele2008_2010/musta_kappale_approksimaatio Wed Mar 13 15:33:

3.1 Varhaiset atomimallit (1/3)

ETÄISYYS TÄHDESTÄ PYÖRÄHDYSAIKA JA KIERTOAIKA

13.3 Supernovat. Maailmankaikkeuden suurienergisimpiä ilmiöitä: L max 10 9 L. Raskaiden alkuaineiden synteesi (useimmat > Fe )

Kokeellisen tiedonhankinnan menetelmät

Atomien rakenteesta. Tapio Hansson

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I, kevät Luento 2, : Ilmakehän vaikutus havaintoihin Luennoitsija: Jyri Näränen

11. Astrometria, ultravioletti, lähiinfrapuna

Lataa Matkalla Aurinkokuntaan. Lataa

1.1 Magneettinen vuorovaikutus

Muista, että ongelma kuin ongelma ratkeaa yleensä vastaamalla seuraaviin kolmeen kysymykseen: Mitä osaan itse? Mitä voin lukea? Keneltä voin kysyä?

5.9 Voiman momentti (moment of force, torque)

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

SMG-4500 Tuulivoima. Ensimmäisen luennon aihepiirit. Ilmavirtojen liikkeisiin vaikuttavat voimat TUULEN LUONNONTIETEELLISET PERUSTEET

2 Keskeisvoimakenttä. 2.1 Newtonin gravitaatiolaki

HÄRKÄMÄEN HAVAINTOKATSAUS

EKSOPLANEETAT. Kyösti Ryynänen Kyösti Ryynänen

1 Laske ympyrän kehän pituus, kun

Havaitsevan tähtitieteen pk I, 2012

Syntyikö maa luomalla vai räjähtämällä?

ASTROFYSIIKAN TEHTÄVIÄ VI

FYSIIKAN LABORATORIOTYÖT 2 HILA JA PRISMA

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I. Ilmakehän vaikutus havaintoihin. Jyri Lehtinen. kevät Helsingin yliopisto, Fysiikan laitos

Johdanto: tähtitaivas

Kysymykset ovat sanallisia ja kuvallisia. Joukossa on myös kompia, pysy tarkkana!

Globaali virtapiiri. Reko Hynönen

Käyttämällä annettua kokoonpuristuvuuden määritelmää V V. = κv P P = P 0 = P. (b) Lämpölaajenemisesta johtuva säiliön tilavuuden muutos on

TAIVAANMEKANIIKKA IHMISEN PERSPEKTIIVISTÄ

Monimuotoinen Aurinko: Aurinkotutkimuksen juhlavuosi

Havaitseva tähtitiede 1

Havaitsevan tähtitieteen peruskurssi I

SPEKTROMETRI, HILA JA PRISMA

ja ilmakehän alkuaineista, jotka ravitsevat kaikki eliöitä ja uusiutuvat jatkuvassa aineiden kiertokulussa.

Tähden kirkkauden ja pintalämpötilan välinen korrelaatio. Jarkko Lehtoranta Jussi Sainio Allar Saviauk

Havaitsevan tähtitieteen pk1 luento 7, Astrometria, ultravioletti ja lähi-infrapuna. Kalvot: Jyri Näränen, Mikael Granvik & Veli-Matti Pelkonen

Galaksit ja kosmologia FYS2052, 5 op, syksy 2017 B119 Exactum

L a = L l. rv a = Rv l v l = r R v a = v a 1, 5

DEE Tuulivoiman perusteet

9. Polarimetria. tähtitieteessä. 1. Polarisaatio. 2. Stokesin parametrit. 3. Polarisaattorit. 4. CCD polarimetria

Kehät ja väripilvet. Ilmiöistä ja synnystä

Heijastuminen ionosfääristä

Avaruusaluksen ja satelliitin radan muuttaminen ilman ajoainetta: sähköpurje ja plasmajarru

Transkriptio:

7.16 Jupiter Aurinkokunnan ylivoimaisesti suurin planeetta (2.5 kertaa massiivisempi kuin muut yhteensä) näennäinen läpimitta 50" Pilvimuodostelmat: vaaleat vyöhykkeet (zone) kaasun virtaus ulospäin tummat vyöt (belt) kaasun virtaus sisäänpäin Suuri punainen pilkku = 3 kertaa Maan halkaisija oleva pyörre ens. havainto: Cassini v. 1665 Pyörähdysaika hitaampaa navoilla (9h55m) kuin ekvaattorilla (9h50m) = differentiaalinen pyöriminen nopea pyöriminen litistinyt 1/15 Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 184

Jupiterin renkaat löydetty 1979 (Voyager 1) Muodostuneet pölystä: muutaman µm kokoisia kappaleita, eli lähellä valon aallonpituutta voimakkaasti takaisinsirottavia, eli rengas nykyy parhaiten 180 vaihekulmilla, pitkin rengastasoa katsottaessa Pölyrenkaat eivät ole stabiileeja, uutta pölyä irtoaa Jupitetin sisimmistä kuista Rengaat/Kuut jupiterin magnetosfäärin sisällä vaikuttaa varattujen hiukkasten liikkeeseen Galileo-luotaimen kuvista koottu mosaikki Jupiter on voimakas radiosäteilijä: terminen säteily mm-cm alueella ei-terminen desimetri-säteily: magneettikentässä kiertävät elektronit (synrotronisäteily) dekametri-purkaukset (Jorma Riihimaa Oulussa alan pioneeri 1970lla)- littyvät Io-kuun radalla olevaan plasmarenkaaseen Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 185

Galilean satellites (Galilei 1610) Kiertoajat lukkiintuneet 1:2:4 resonanssiin λ Io 3λ Europa + 2λ Ganymedes = 180 eivät voi olla samalla yhtäaikaa longitudilla pakottavat Io:n eksentriselle radalla, Jupiterin vuorovesivoima voimakas Europan sisärakenne: vettä 2-kertainen määrä Maan meriin ESA luotain: JUpiter ICy Moon Explorer (JUICE) (2022) Ganymede-kiertolainen (2033), Europa, Kallisto Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 186

7.17 Saturnus Läpimitta 10 Maa, massa 100 Maa tiheys vain 0.7 veden tiheydestä Huomattavin piirre: renkaat Galilei 1610: symmetrisiä satelliitteja? Huygens 1655: planeetan ympärillä renkas Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 187

Saturnus säteilee lähes 3 kertaa enemmän kuin saa energiaa Auringosta, energia peräisin He hitaasta vajoamisesta Pilvikerros piirteettömämpi kuin Jupiterilla Nopea pyöriminen (10h40m) litistyneisyys 1/10 Kaikkiaan tällä hetkellä tunnetaan 62 satelliittia, mm. Rengaskuut: Atlas, Prometheus, Pandora Ko-orbitaalipari Janus-Epimetheus (tiheys n. puolet veden tiheydestä) Jäiset kuut: Enceladus, Tethys Enceladus, jäinen kuu: tiger stripes Titan, typpi/metaani atmosfääri, metaani/etaani järviä syöksee hiukkasia/höyryä Cassini-luotain asettui kiertoradalle 2004 Huygens-laskeutuja Titanin pinnalle 2007 (ens. kuva ohessa) Saturnuksen renkaat: ainutlaatuinen dynamiikan laboratorio makroskooppisia (cm -m) kokoisia jäisiä partikkeleita: ulkohalkaisija lähes 280 000 km. kappaleet lähes ympyräradalla, paksuus 10 metrin luokkaa rengaspartikkelit törmäävät jopa 1h välein, törmäysnopeus luokkaa mm/sec rengaskappaleiden keskinäinen gravitaatio satelliittien renkaissa aiheuttamat häiriöt tiheysvaihtelut? alkuperä - Rochen raja? Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 188

Tähtitieteen perusteet esimerkki 7.5 Rochen raja oikea: 2Gm 2 /4r 2 oikea: 16 8 tarkkaan ottaen yhtäsuuri voima kohdistuu molempiin Identtiset, ei pyörivät kappaleet R R plan > 8ρplan ρ «1 «1 3 ρplan 3 = 2 ρ Identtiset, synkronisesti pyörivät kappaleet (keskipakoisvoima) R R plan > 12ρplan ρ «1 «1 3 ρplan 3 = 2.29 ρ Pieni suuren pinnalla, ei pyörivät kappaleet R R plan > 2ρplan ρ «1 «1 3 ρplan 3 = 1.26 ρ Pieni suuren pinnalla, synkronisesti pyörivät kappaleet R R plan > 3ρplan ρ «1 «1 3 ρplan 3 = 1.44 ρ Roche 1850: Klassinen Rochen raja Planeettaa lähestyvä nestemäinen kappale hydrostaattinen tasapaino: ekvipotentiaalipinta ellipsoidi Rochen rajan sisäpuolella ei suljettua pintaa hajoaa «1 R ρplan 3 > 2.455 R ρ plan sijoitetaan: ρ plan = 700, ρ = 900 (jää) R plan = 60400 km 136 000 km Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 189

Mitä tapahtuu Saturnuksen renkaissa Rochen rajan sisäpuolella: ă Kappaleiden keskinäinen gravitaatio Törmäykset kappaleiden välillä Planeetan vuorovesivoima gravity wake hienorakenne (Cassini vahvistanut) Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 190

7.18 Uranus William Herschel 1781 Piirteetön ulkonäkö vierii pitkin rataansa 98, akseli vinossa Renkaat: 1977 tähdenpeittohavainnot Kapeita, tummia Makroskooppisia kappaleita + pölyä Aneeminen versio Saturnuksen renkaista vasen kuva α 180 oikea kuva α 0 Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 191

7.19 Neptunus Löydettiin 1846 Uranuksen radassa havaittujen häiriöiden perusteella (Le Verrier, Adams ennustivat, Galle havaitsi) Kaasukehässä enemmän piirteitä kuin Uranuksella Suuri tumma pilkku pilviä Neptunuksen renkaat koostuvat pölystä (näkyvät eteenpäin sirottuneessa valossa) Adams-rengas sisältää tihentymiä: Fraternité, Égalité, Liberté, Courage differentiaalisen rotaation pitäisi hajottaa rihentymät muutamassa viikossa, säilyneet yli 30 vuotta lähteenä renkaissa kiertävät makroskooppiset kappaleet? (Näiden radan stabiloi läheiset kuut+ keskinäinen gravitaatio) Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 192

7.20 Aurinkokunnan pienkappaleet asteroidit, komeetat, meteoroidit, pöly Asteroidit: Etupäässä Jupiterin ja Marsin ratojen välissä 2.1 AU - 3.5 AU Ceres löydettiin 1801, säde 933 km Troijalaiset asteroidit: Jupiterin L 4 ja L 5 pisteissä Apollo-Amor asteroidit (radat ulottuvat Maan ja Marsin ratojen sisäpuolelle) Kaukaiset asteroidit esim Chiron Saturnus/Uranus etäisyydellä Kirkwoodin aukot (1857): Asteroidit välttävät alueita, joissa kiertoaika kokonaislukusuhteessa Jupiterin kiertoaikaan resonanssi voimakkaat häiriöt Hirayama-asteroidiperheet (1918): samankaltaiset eksentrisyydet/inklinaatiot peräisin hajonneesta emokappaleesta esim. Themis, Eos, Flora Kaksoisasteroidit hyvin yleisiä (törmäysalkuperä) Luokittelu: C-asteroidit: tummia, runsaasti hiiltä (p muutamia prosentteja) differentioitumattomia: hyvin vanhaa alkuperää, muistuttaa kivimeteoriitteja S-tyyppi: muistuttaa kivi-rauta meteoriitteja Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 193

7.21 Komeetat/TNO Görand Strand: m31 & Comet PanSTARSS Whipple 1955: likaisia lumipalloja Lähellä Aurinkoa höyrystyy Auringon säteilypaine kaareva pölypyrstö suora plasmapyrstö Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 194

Oortin pilvi Peräisin Aurinkokunnan synnyn aikana singonneista kappaleista Kuiper-Edgeworth vyöhyke Kappaleet säilyneet syntyalueellaan Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 196

7.22 Aurinkokunnan synty Kosmogonia - tutkii Aurinkokunnan syntyä Syntyteorian selitettävä mm: (Huom: lista pohjautuu omaan Aurinkokuntaamme!) Liittyen ratoihin, pyörimiseen: - Planeettojen radat melkein samassa tasossa, lähellä Auringon ekvaattoritasoa. - Planeettojen kiertosuunta samaan suuntaan kuin Aurinko pyörii - Planeettojen oma pyöriminen samaan suuntaan kuin kiertävät (Venus, Uranus poikkeuksia) - Eksentrisyydet ovat pieniä - Etäisyydet planeettojen välillä kasvavat progressiivisesti - Planeetoilla 99% kokonaisimpulssimomentista, massa vain 0.15% Koko ja tiheys: - Maankaltaiset planeetat (rauta, kivi) lähellä Aurinkoa - Jupiter/Saturnus etupäässä H+HE - Uranus/Neptunus jäätä/kiveä Historiaa: Kant 1755 Nebulaarihypoteesi: tiivistyminen pyörivästä kaasu ja pölypilvestä kuten nykyinen käsitys: planeettojen synty osa tähden syntyprosessia Laplace 1796: Auringon kutistuminen, keskipakoisvoima irrotti renkaita Buffon 1745: komeetta törmännyt Aurinkoon. Myöhemmmät mallit: toisen tähden läheinen ohitus katastrofiteoriat seurausta harvinaisesta tapahtumasta, nykyisin hylätty Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 197

Linnunrata n. 10 miljardia vuotta Aurinko 4.6 miljardia vuotta proplydit: tähtiä ympäröivät kaasu ja pölykiekot Pilven luhistuminen: marginaalisesti stabiili pilvi kulkee spiraalihaaran läpi? läheinen supernova? Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 198

Pilven keskiosa kutistuu nopeimmin. Lämpötilan nousu Törmäykset: kappaleet menettävät energiaa, liittyvät yhteen Pilven pyöriminen kertyvät samaan tasoon (säilyttävät L z ) kasautuminen nopeutuu planeetta-alkion koon kasvaessa run-away growth Riittävän suuri kappale pystyy keräämään myös kaasua Fuusion käynnistyminen keskustähdessä Voimakas tähtituuli kaasu, pöly häviää Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 199

Koostumus: Aurinkokunnan sisäosissa jää/kaasu eivät voineet sitoutua planeetoiksi (Marsiin saakka) Jupiter/Saturnus jäisiä kappaleita syntyi satelliittisysteemit lämpötila riittävän alhainen kaasun keräämiseen Nizzan malli: Neptunus syntyi Saturunuksen ja Uranuksen välissä Jupiterin häiriöt Uranus/Neptunus vaihtoivat paikkaa suuri meteori-pommitus (esim Kuun meret) Ylijääneet planetesimaalit sinkosivat Aurinkokunnan ulko-osiin (esim. Oortin pilvi) Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 200

8. Tähtien spektrit spektri: jatkuva spektri (kontinuumi) emissio/absorbtioviivat absorbtioviivat tähden lämpötila, massa, kemiallinen koostumus Spektrien luokittelu viivojen voimakkuuden perusteella Fraunhofer 1814: tummia viivoja (Fraunhoferin viivat A, B, C, D, E,...) Kirchhoff, Bunsen 1859: tulkinta Auringon atmosfäärin alkuaineiden avulla esim. D = Na, E = Fe He löytyi Auringon spektristä 1868, laboratoriossa vasta 1895 Auringon spektri Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 201

8.1 Harwardin spektriluokittelu Henry Draper 1872: Vegan spektrin valokuvaus Harvard College 1980 : objektiiviprisma-spektrien visuaalinen luokittelu Edward Pickering Wilhelmina Fleming, Antonia Maury, Annie Jump Cannon:... 1912 catalogue 390 000 tähteä Luokituksen pohjana olevat viivat mittaavat lämpötilaa (Saha, Cecilia Payne 1920lla) (kuuma kaasu ionisaatio, virittyminen n > 1 tiloihin) ionisoituneen He viivat vedyn Balmer-viivat metalliviivat... Laskevan lämpötilan mukaisessa järjestyksessä: Kussakin luokassa alaluokat 0...9 Lisäksi luokat: Q novat, P Planetaariset sumut, W Wolf-Rayet C, S poikkeaa M luokasta kemiallisen koostumuksen suhteen L, T ruskeita kääpiöitä Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 202

Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 203

Tähtitieteen perusteet: yksityiskohtainen luonnehdinta Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 204

Wikipediasta: 8.2 Yerkesin spektriluokittelu Harvard-luokitus: ainoastaan lämpötila Saman lämpötilan tähdillä voi kuitenkin olla erilainen luminositeetti (eri kokoisia) Morgan-Keenan-Kellmann 1943 Yerkes-luokittelu (MK-luokittelu) rakospektrejä käyttäen (parempi resoluutio) Pohjana käytetään spektriviivoja, jotka riippuvat tähden pintagravitaatiosta g = GM/R 2 Luminositeettiluokat: Ia Kirkkaat ylijättiläiset Ib Heikot ylijättiläiset II Kirkaat jättiläiset III Normaalit jättiläiset IV Alijättiläiset V Pääsarjan tähdet Esim Aurinko G2 V Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 205

Pintagravitaatio g = GM/R 2 Kääpiöiden jättiläisten massat samaa suuruusluokkaa Säteet erilaiset Jättiläistähdellä g paljon pienempi atmosfäärin tiheys alhaisempi Spektrin luminositeettiefektit iso luminosteetti (pieni tiheys) vedyn spektriviivat kapeampia ionisoituneiden alkuaineden viivat voimakkaampia saman spektriluokan tähti viileämpi, eli kontinuumi punaisempi G,K jättiläisillä CN absorbtiovyö Pekuliaariset spektrit I III Wolf-Rayet tähdet (1867) leveitä emissioviivoja, ei abs.viivoja pintakerroksensa menettäneitä tähtiä V Kuoritähdet (Be) Vedyn absorbtioviiva + heikompi emissioviiva tähden ympärillä emissoiva kaasukerros Ap-tähdet: voimakas magneettikenttä spektriviivat jakaantuneet: Zeeman ilmiö Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 206

8.2 Hertzsprung-Russell diagramma Ejnar Hertzsprung ja Henry Norris Russel 1910 Riippuvuus tähden absoluttisen magnitudin ja spektriluokan välillä = HR-diagramma Tähdet eivät jakaudu satunnaisesti: Suurin osa tähdistä sijoittuu pääsarjaan Aurinko pääsarjan keskellä punaisten jättiläisten haara asymptoottihaara horisontaalihaara liittyvät tähtien kehityksen vaiheisiin Aiemmin johdettu yhteys absoluuttisen magnitudin, lämpötilan ja tähden säteen välille: M bol M bol = 2.5 log 10 (L/L ) = 5 log 10 (R/R ) 10 log 10 (T/T ) (5.21) Jättiläiset: 100 kertaista luminositeettia samaa pintalämpötila vastaa 10-kertainen säde Ylijättiläiset: esim Betelgeuze 400-kertainen säde, luminositeetti 20 000 -kertainen Aurinkoon verrattuna kääpiöt valkoiset kääpiöt Tähtitieteen perusteet, Luento 11, 15.04.2013 207