Elina Ikävalko Tasa-arvosuunnitelmien seuranta Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten tasa-arvosuunnittelu
Elina Ikävalko Tasa-arvosuunnitelmien seuranta Lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten tasa-arvosuunnittelu 1
Opetushallitus ja tekijät Taitto ja ulkoasu: Elvi Turtiainen ISBN 978-952-13-4276-9 (pdf) 2010 2
Lukijalle Sukupuolten välinen tasa-arvo on ollut koulutuspoliittisena tavoitteena peruskoulujärjestelmään siirtymisestä ja keskiasteen koulutuksen uudistuksesta lähtien, yli 40 vuotta. Tyytyväisyyteen meillä ei kuitenkaan ole aihetta. Suomessa miehen euro on naiselle 81 senttiä ja naisjohtajia on huomattavasti harvemmassa kuin muissa pohjoismaissa. Koulutus ja työmarkkinat ovat sukupuolittuneet eli segregoituneet. Segregoituminen näkyy erityisen selvästi koulutusalavalinnoissa. Sukupuolten välistä tasa-arvoa pyritään edistämään opetussektorilla monin keinoin. Eräs uusimmista on oppilaitosten toiminnallinen tasaarvosuunnittelu, johon tasa-arvolaki on velvoittanut vuodesta 2005 lähtien. Kannustaakseen oppilaitoksia laatimaan tai päivittämään toiminnallisen tasa-arvosuunnitelmansa Opetushallitus julkaisi vuonna 2008 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan Lisäksi oppilaitoksia, joissa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, on koskenut henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun velvoite jo vuodesta 1995 lähtien. Käsillä oleva raportti on ensimmäisen perusselvitys oppilaitosten tasa-arvosuunnittelusta. Raporttia varten tehtiin kysely, joka lähetettiin yli tuhannelle oppilaitokselle. Kyselyyn vastasi 58 prosenttia lukiosta, 39 prosenttia vapaan sivistystyön ja 42 prosenttia ammatillisista oppilaitoksista. Vastausprosentti jäi alhaiseksi, hieman alle 50 prosentin. Kyselyyn vastanneissa oppilaitoksissa lakisääteiset tasa-arvon edistämisvelvoitteet on hoidettu hyvin tasa-arvosuunnitelmien perusteella arvioiden. Opetushallitus kiittää Elina Ikävalkoa Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitokselta selvityksen laatimisesta ja Marika Koramoa kyselyn teknisestä toteutuksesta. Opetushallituksesta selvityksen tekoon ovat osallistuneet Liisa Jääskeläinen, Pirjo Immonen-Oikkonen, Leena Nissilä, Ulla Aunola ja Pertti Pitkänen. Helsingissä 21.01.2010 Pääjohtaja Timo Lankinen 3
Sisältö Lukijalle 3 Tiivistelmä 6 1 Johdanto 8 2 Huomioita kyselyaineistosta 11 3 Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnittelu 14 3.1 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun tilanne 15 3.2 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muoto 20 3.3 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun prosessi 22 3.4 Henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta tiedottaminen ja suunnitelman seuranta 37 4 Toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu 41 4.1 Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun tilanne 42 4.2 Toiminnallisen tasa-arvosuunnitelman muoto 45 4.3 Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun prosessi 47 4.4 Toiminnallisesta tasa-arvosuunnitelmasta tiedottaminen ja suunnitelman seuranta 60 5 Innostavina ja haasteellisina koetut asiat tasa-arvosuunnittelussa 64 Mikä tasa-arvosuunnitteluprosessissa oli antoisaa? 64 Mikä tasa-arvosuunnitteluprosessissa oli haastavaa? 65 6 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -opas 69 6.1 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan tunnettuus 69 6.2 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan herättämä kiinnostus tasa-arvosuunnittelua kohtaan 70 6.3 Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaasta saatu apu tasa-arvotyössä 72 4
7 Oppilaitoksen ilmapiiri tasa-arvon kannalta 75 7.1 Tasa-arvokeskustelut opetushenkilöstön keskuudessa 75 7.2 Opiskelijoiden osallistuminen tasa-arvokeskusteluihin 77 7.3. Millaisista tasa-arvoasioista oppilaitoksessa erityisesti keskustellaan? 80 8 Yhteenveto 84 LÄHTEET 89 LIITTEET Liite 1 Kyselylomake 90 Liite 2 Saate lukioille ja vapaan sivistystyön oppilaitoksille 102 Liite 3 Saate ammatillisille oppilaitoksille 104 5
Tiivistelmä Oppilaitosten henkilöstöpoliittista ja toiminnallista tasa-arvosuunnittelua koskeva kartoitus toteutettiin verkkokyselynä syys-lokakuussa 2009. Kyselyyn vastasi 235 lukiota, 103 ammatillista oppilaitosta ja 138 vapaan sivistystyön oppilaitosta. Kyselyn vastausprosentti oli hieman alle 50 %. Kyselyn tulosten mukaan ammatillisista oppilaitoksista yli 70 prosentilla, lukioista lähes 60 prosentilla ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista hieman alle puolella oli henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma. Toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia oli kyselyyn vastanneilla ammatillisilla (54 %) ja vapaan sivistystyön oppilaitoksilla (37 %) jonkin verran henkilöstöä koskevia suunnitelmia vähemmän, lukioilla suunnilleen saman verran (58 %). Sekä henkilöstöä että oppilaitoksen toimintaa koskeva tasa-arvosuunnittelu on kyselyn tulosten perusteella pääasiassa oppilaitosten rehtorien vastuulla. Nimettyjä tasa-arvovastaavia ei vielä ole kovin monessa oppilaitoksessa. Tasa-arvokyselyn tekeminen ei ole toistaiseksi kovin yleistä kummankaan tasa-arvosuunnitelman laatimisen yhteydessä. Yleisimpiä aihealueita henkilöstöpoliittisessa tasa-arvosuunnittelussa ovat lainsäädännön edellyttämät palkkaus ja tehtävien jakautuminen sekä häirinnän poistaminen ja ehkäisy. Samoin toiminnallisessa tasa-arvosuunnittelussa oli kiinnitetty huomiota etenkin lainsäädännön edellyttämiin teemoihin: opiskelijavalintoihin, opetuksen järjestämiseen, arviointiin ja häirinnän poistamiseen. Opiskelijat osallistuivat toiminnalliseen tasa-arvosuunnitteluun kyselyyn vastanneissa oppilaitoksissa yleisimmin siten, että tasa-arvosuunnitelmaan pyydettiin kommentteja ja ideoita oppilaskunnalta. Opiskelijoiden osallistumisessa tasa-arvosuunnitteluun oli oppilaitostyyppien välillä eroja. Oppilaskuntatoiminta näyttää olevan tärkeä edellytys opiskelijoiden mukanaololle. Toiminnallisia tasa-arvosuunnitelmia oli käsitelty oppilaskunnan lisäksi usein opetushenki- 6
löstön ja johdon keskuudessa. Suunnitelman käsittely oppitunneilla ei ollut kovin yleistä. Yli puolet kyselyyn vastanneista tunsi Opetushallituksen julkaiseman Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan (lukioista 63 %, ammatillisista 70 % ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista 53 %). Suurin osa vastasi, että opas oli lisännyt jonkin verran kiinnostusta tasa-arvosuunnittelua kohtaan ja olleen jonkin verran avuksi tasaarvotyössä. Kyselyn tulosten perusteella oppilaitoksissa käydään tasa-arvokeskusteluja niin opetushenkilöstön kuin opiskelijoidenkin kesken satunnaisesti. 7
1 Johdanto Oppilaitoksia koskeva tasa-arvosuunnittelun velvoite jakautuu lainsäädännössä kahteen osaan. Vuonna 2005 uudistettu laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) velvoittaa, että oppilaitokset tekevät sekä työyhteisönä työpaikan tasa-arvosuunnitelman (6a, henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma) että oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen tähtäävän tasa-arvosuunnitelman (6b, toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma). Nämä tasa-arvosuunnitelmat osoittavat ne käytännön toimenpiteet, joilla oppilaitos edistää sukupuolten tasa-arvoa. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun velvoite koskee kaikkia työnantajia, joiden palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää. Toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun velvoite koskee peruskouluja lukuun ottamatta kaikkia oppilaitoksia, viranomaisia, työnantajia ja ammattijärjestöjä, jotka järjestävät koulutusta. Oppilaitoksen koolla ei ole toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun velvoitteen kannalta merkitystä. Syksyllä 2009 toteutetun kyselyn tarkoituksena oli selvittää tasa-arvosuunnittelun yleisyyttä lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa sekä hahmottaa yleiskuvaa tasaarvosuunnittelussa käytetyistä työskentelytavoista ja suunnittelun aikaansaamista toimenpiteistä. Kysely koski sekä oppilaitosten työyhteisönä laatimaa henkilöstöpoliittista että koulun toiminnan ja opetuksen kehittämiseen tähtäävää toiminnallista tasa-arvosuunnittelua. Selkeyden ja lainsäädännön tekemän erottelun vuoksi kyselyssä pyrittiin erottamaan henkilöstöpoliittinen ja toiminnallinen tasa-arvosuunnittelu toisistaan. Lainsäädännön ja tasa-arvosuunnitteluun liittyvän ohjeistuksen kehittämisen kannalta on kiinnostavaa, kuinka nämä kaksi näkökulmaa painottuvat oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa ja miten ne nivoutuvat osaksi oppilaitosten toimintaa. 8
Kyselyssä (ks. kyselylomake liite 1) pyydettiin vastaajilta seuraavia taustatietoja: oppilaitoksen nimi, oppilaitostyyppi, ammatillisen ja vapaan sivistystyön oppilaitosten koulutusalat, oppilaitoksen sijaintimaakunta ja oppilaitoksen koko. Itse kysely rakentui kuudesta osasta. Ensimmäinen ja toinen osa koskivat henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa; sen yleistä tilannetta oppilaitoksissa, henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muotoa, suunnittelussa käytettyjä työskentelytapoja, mukana olleita tahoja sekä suunnitelmaan sisällytettyjä tavoitteita ja toimenpiteitä. Lopuksi kysyttiin vielä suunnitelman tiedottamisesta ja seurannasta. Mikäli oppilaitoksessa ei ollut henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa, vastaaja siirtyi suunnitelman tilannetta koskeneen kysymyksen jälkeen suoraan kohtaan kolme, joka koski toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa. Toiminnallista tasa-arvosuunnittelua koskevat osat kolme ja neljä rakentuivat samoin kuin henkilöstöpoliittista suunnittelua koskevat osiot. Kyselyn viidennessä osassa koottiin palautetta Opetushallituksen keväällä 2008 julkaisemasta Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaasta. Viimeinen osa koski vastaajien näkemyksiä koulun yleisestä ilmapiiristä tasa-arvon näkökulmasta. Kyselyn lopuksi pyydettiin ilmoittamaan oppilaitoksen tasa-arvoyhdyshenkilön tai sellaiseksi haluavan yhteystiedot. Tässä yhteydessä kerrottiin, että Suomen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalkkaohjelma, jota koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö, on yhdessä Opetushallituksen kanssa käynnistänyt Segregaation purkamisen portaat -hankkeen. Yhdyshenkilöitä tullaan kutsumaan maksuttomiin täydennyskoulutustilaisuuksiin. Oppilaitosten tasa-arvoyhdyshenkilöverkostoon kertyi kyselyn avulla yhteensä 193 henkilöä lukioista, ammatillisista oppilaitoksista ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista. Tulokset raportoidaan tässä julkaisussa kutakuinkin kyselyn runkoa mukaillen. Luvuissa 3 ja 4 käydään läpi henkilöstöpoliittista ja toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa koskevat kysymykset. Luvussa 5 tarkastellaan vastaajien ilmoittamia antoisia ja haasteellisia puolia 9
kummankin suunnitelmaprosessin näkökulmasta. Luvussa 6 esitellään vastaukset tasa-arvosuunnittelun opasta koskeviin kysymyksiin ja lopuksi luvussa 7 käydään läpi oppilaitosten ilmapiiriä kartoittavan osion tulokset. 10
22 Huomioita kyselyaineistosta Kysely lähetettiin yhteensä tuhannelleyhdelle oppilaitokselle ja siihen vastasi 235 lukiota, 103 ammatillista oppilaitosta ja 138 vapaan sivistystyön oppilaitosta. Lukiot muodostavat aineistosta puolet, ammatilliset oppilaitokset 20 prosenttia ja vapaan sivistystyön oppilaitokset 30 prosenttia. Kuvio 1. Vastausprosentit oppilaitostyypin mukaan. Kuviossa 1 esitetään vastausprosentit oppilaitostyypin mukaan. Kyselyyn vastasi kaiken kaikkiaan hieman alle puolet (47,7 %) oppilaitoksista, jonne kysely lähetettiin. Lukioiden vastausprosentti oli 58, ammatillisten oppilaitosten 42 ja vapaan sivistystyön oppilaitosten 39. Kyselyn tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä ryhmien erilaiset koot, sillä vastausten jakautumisen esittäminen prosentteina erikokoisista ryhmistä vääristää tuloksia jonkin verran etenkin vertailtaessa lukioita ja ammatillisia oppilaitoksia keskenään. 11
Ruotsinkielisiä lukioita on aineistossa 17, vapaan sivistystyön oppilaitoksia 10 ja ammatillisia oppilaitoksia 5. Tulokset on esitetty erikseen ruotsinkielisten oppilaitosten osalta vain henkilöstöpoliittisen ja toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun yleistilannetta koskien sekä Yhteiseen ymmärrykseen tasa-arvosta -oppaan tunnettuutta koskevan kysymyksen osalta. Tulosten esittäminen kokonaisuudessaan erikseen suomen- ja ruotsinkielisten oppilaitosten osalta ei ole järkevää ruotsinkielisten vastaajien vähäisen määrän vuoksi. Lisäksi vapaan sivistystyön oppilaitokset (kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot, liikunnan koulutuskeskukset, opintokeskukset) on yhdistetty yhdeksi muuttujaksi. Erikseen ne olisivat muodostaneet liian pieniä ryhmiä. Kuviossa 2 on esitetty vastaajien jakautuminen lääneittäin. Eniten vastaajia oli Länsi-Suomen läänistä ja vähiten Lapin läänistä. Lukioista ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista suurin osa oli Länsi-Suomen läänistä ja ammatillisista oppilaitoksista Etelä-Suomen läänistä. Kuvio 2. Vastaajien jakautuminen läänin ja oppilaitostyypin mukaan. 12
Kyselyssä oli erotettu toisistaan toiminnallinen ja henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnittelu. Tämä erottelu osoittautui jonkin verran ongelmalliseksi, mikä vaikutti myös aineiston muotoutumiseen. Kysyttäessä, onko oppilaitoksessa toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa, muutama vastaaja oli valinnut vastausvaihtoehdon oppilaitoksessa ei ole toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja perustellut vastausta sillä, että heillä on yksi tasa-arvosuunnitelma, ei erikseen henkilöstöä koskevaa ja toiminnallista suunnitelmaa. Samoin oli osa vastaajista toiminut henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa koskevassa osiossa. Niin ikään jotkut niistä vastaajista, joiden edustamassa oppilaitoksessa oli tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma tai joiden tasa-arvosuunnitelma oli nivottu yhteen esimerkiksi opetussuunnitelman kanssa, vastasivat, että oppilaitoksessa ei ole toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa. Näin nämä vastaajat eivät tulleet vastanneiksi lainkaan joko henkilöstöä koskevaa tai toiminnallista suunnitelmaa ja sen prosessia koskeviin kysymyksiin, koska sähköinen kysely siirtyi automaattisesti seuraavaan osaan. Lisäksi osa vastaajista oli vastannut oppilaitoksen toiminnallista tasa-arvoa koskeviin osiin jo henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman osioissa ja kirjoittanut toimintaa ja opiskelijoita koskevat vastaukset avoimiin, jokin muu, mikä -kohtiin. Siispä opiskelijoiden osallistumista kartoittava kysymys toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun osiossa ei tavoittanut kaikkia vastaajia. Oppilaitostyypit poikkeavat toisistaan, mikä näkyy myös kyselyn tuloksissa. Vapaan sivistystyön oppilaitosten kenttä on hajanaisempi, moninaisempi ja sisältää paljon pieniä opistoja, joilla ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia ja resursseja tasa-arvosuunnitteluun kuin lukioilla ja ammatillisilla oppilaitoksilla. Opistoilla saattaa olla vain muutama vakituinen työntekijä ja muu henkilöstö koostuu tuntiopettajista. Tämän vuoksi varsinaisen tasa-arvotyön organisointi ja ylläpitäminen voi olla vaikeaa. Lisäksi opiskelu vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on usein lyhytkestoista, jolloin opiskelijoita voi olla vaikeampi rekrytoida tasa-arvosuunnitteluun. 13
3 Henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnittelu Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman velvoite on koskenut työnantajia vuodesta 1995. Tasa-arvosuunnittelun velvoitetta tarkennettiin tasa-arvolain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 2005 lisäämällä siihen kuvaus tasa-arvosuunnitelman vähimmäissisällöstä. Suunnitelman tulee sisältää selvitys työpaikan tasa-arvotilanteesta ja sen osana erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista, käynnistettäviksi tai toteutettaviksi suunnitellut tarpeelliset toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi ja palkkauksellisen tasa-arvon saavuttamiseksi ja arvio tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden aikaisempien toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tuloksista (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 2005/232). Tässä luvussa käydään läpi kyselyn tulokset henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun osalta. Ensimmäiset osat koskivat suunnitelmien yleistä tilannetta ja suunnitelman muotoa, seuraavat osat itse suunnitelmaprosessia ja siinä mukana olleita tahoja sekä suunnitelmasta tiedottamista ja sen seurantaa. Tulokset on laskettu oppilaitostyypeittäin niiden vastaajien lukumääristä, jotka ilmoittivat oppilaitoksella olevan oppilaitoskohtaisen henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman tai oppilaitoksen noudattavan koulutuksen järjestäjän laatimaa henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Tulosten tarkastelussa ei siis ole erotettu niitä vastaajia, joilla on oppilaitoskohtainen henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma niistä, jotka noudattavat koulutuksen järjestäjän laatimaa tasa-arvosuunnitelmaa. Tämä on kuitenkin hyvä pitää mielessä tuloksia tarkasteltaessa, sillä koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa noudattavilla vastaajilla ei välttämättä ole ollut samanlaista tietoa tasa-arvosuunnitelmaprosessista kuin sellaisilla vastaajilla, jotka ovat itse olleet mukana oppilaitoksensa suunnittelutyössä. 14
3.1 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun tilanne Henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma tulee olla kaikilla työpaikoilla, joilla työskentelee säännöllisesti vähintään 30 henkilöä. Oppilaitoksella voi olla joko oppilaitoskohtainen henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma tai se voi noudattaa koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa. Lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista yli puolella on henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma, vapaan sivistystyön oppilaitoksista hieman alle puolella. Kyselyyn vastanneiden lukioiden edustajista 57 prosenttia ilmoitti, että heillä on joko oppilaitoskohtainen henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma tai oppilaitos noudattaa koulutuksen järjestäjän laatimaa tasa-arvosuunnitelmaa (kuvio 3). Oppilaitoskohtaisten ja koulutuksen järjestäjän laatimien suunnitelmien määrät jakautuivat suhteellisen tasaisesti siten, että hieman useampi lukioista noudatti koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa. Henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa ei ollut 43 prosentilla vastanneista lukioista. Näistä 33,5 prosenttia ilmoitti henkilöstöpoliittisen suunnitelman puuttumisen syyksi sen, että oppilaitoksessa työskentelee säännöllisesti alle 30 henkilöä. Lisäksi 9,5 prosenttia vastaajista ilmoitti suunnitelman puuttuvan jostakin muusta syystä. Ammatillisista oppilaitoksista 72,5 prosenttia vastasi noudattavansa joko oppilaitoskohtaista tai koulutuksen järjestäjän laatimaa henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Ammatillisten oppilaitosten kohdalla selvästi useampi oppilaitos ilmoitti noudattavansa koulutuksen järjestäjän laatimaa henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Lisäksi 27,5 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei oppilaitoksella ole henkilöstöpoliittista suunnitelmaa. Näistä 16 prosenttia ilmoitti syyksi suunnitelman puuttumiselle sen, että henkilöstöä on alle 30, ja 12 prosenttia mainitsi suunnitelman puuttuvan jostakin muusta syystä. 15
Kuvio 3. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun tilanne oppilaitostyypin mukaan. Vapaan sivistystyön oppilaitosten edustajista 44 prosenttia ilmoitti, että oppilaitoksella on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma. Myös tämän oppilaitostyypin kohdalla koulutuksen järjestäjän laatimia suunnitelmia oli selvästi enemmän kuin oppilaitoskohtaisia suunnitelmia. Vapaan sivistystyön oppilaitoksista 56 prosenttia vastasi, ettei oppilaitoksella ole henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Näistä 41 prosenttia ilmoitti syyksi, että oppilaitoksessa on henkilöstöä alle 30, ja 15 prosenttia jonkin muun syyn. Ruotsinkielisistä oppilaitoksista 27 prosenttia (yhteensä yhdeksän oppilaitosta) ilmoitti, että niillä on joko oppilaitoskohtainen tai koulutuksen järjestäjän laatima tasa-arvosuunnitelma. Noin 70 prosentilla kyselyyn vastanneista ruotsinkielisistä oppilaitoksista ei ollut henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Näistä 16 oppilaitoksella ei ollut suunnitelmaa henkilöstön vähäisen määrän vuoksi ja seitsemällä jostakin muusta syystä. Syyt tasa-arvosuunnitelman puuttumiselle olivat hyvin samankaltaisia kuin suomenkielisissäkin oppilaitoksissa. 16
Se, että suunnitelma on juuri tekeillä, oli yleisin oppilaitosten henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman puuttumisen syy. Tämän lisäksi usea vastaaja ilmoitti tasa-arvosuunnittelun olevan koulutuksen järjestäjän vastuulla, joka taas ei syystä tai toisesta ollut tehnyt suunnitelmaa. Osa vastaajista oli ilmoittanut, ettei heidän oppilaitoksessaan ollut henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa, ja kirjoittanut selityskenttään syyksi, että oppilaitoksessa on vain yksi tasa-arvosuunnitelma tai tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Muutamassa vastauksessa ei nähty tasa-arvosuunnitelmaa mielekkäänä tai tarpeellisena oman oppilaitoksen kannalta, eikä sitä siitä syystä oltu laadittu. Esimerkiksi oppilaitoksen naisvaltaisuutta pidettiin syynä, jonka vuoksi tasa-arvosuunnitelman laatiminen ei ole tuntunut tarpeelliselta. Henkilöstöpoliittisten tasa-arvosuunnitelmien tilanne lääneittäin Kuviosta 4 näkyy henkilöstöä koskevien tasa-arvosuunnitelmien tilanne lääneittäin. Alueelliset erot eivät ole kovin merkittäviä, vaikka tässäkin on lukuja tarkasteltaessa huomioitava ryhmien erilaiset koot. Länsi-, Etelä- ja Itä-Suomen lääneissä sekä Oulun läänissä yli puolella kyselyyn vastanneista oppilaitoksista oli oppilaitoskohtainen tai koulutuksen järjestäjän laatima henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, Lapin läänissä hieman alle puolella. Tasaarvosuunnitelmia on suhteellisesti eniten Itä-Suomen läänissä, sillä 60 prosentissa kyselyyn vastanneista itäsuomalaisista oppilaitoksista on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma ja niistä hieman yli 40 prosentissa suunnitelma on koulutuksen järjestäjän laatima suunnitelma. Oulun läänin oppilaitoksista myös lähes 60 prosentilla on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, 35 prosentilla se on koulutuksen järjestäjän laatima. Lapin läänin oppilaitoksista hieman alle puolella on henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma, 28 prosentilla se on koulutuksen järjestäjän laatima. Länsisuomalaisilla oppilaitoksilla henkilöstöpoliittisia tasa-arvosuunnitelmia on yli puolella, niistä 34 prosentilla suunnitelma on koulutuksen järjestäjän laatima. Samoin eteläsuomalaisilla oppilaitoksilla henkilöstöpoliitti- 17
sia tasa-arvosuunnitelmia on yli puolella, lisäksi niissä on suhteellisesti eniten oppilaitoskohtaisia tasa-arvosuunnitelmia (27 %). Kuvio 4. Henkilöstöpoliittiset tasa-arvosuunnitelmat lääneittäin. Henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman laatimis- tai päivitysvuosi Tasa-arvolain mukaan henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma tulee päivittää vuosittain. Kuvion 5 mukaan oppilaitosten henkilöstöä koskevia tasa-arvosuunnitelmia on laadittu tai päivitetty eniten kolmen viime vuoden (2007 2009) aikana, yhteensä yli 70 prosentilla kyselyyn vastanneista oppilaitoksista suunnitelma oli näin tuore. Tulosta voidaan pitää siinä mielessä positiivisena, että oppilaitokset näyttävät ryhtyneen tasa-arvosuunnitteluun aktiivisemmin viime vuosina. Myös niillä oppilaitoksilla, joilla suunnitelma on ollut jo kauemmin, sitä on päivitetty viimeisten vuosien aikana. 18
Kuvio 5. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman laatimis- tai päivitysvuosi. Kyselyyn vastanneista lukioista noin 27 prosentin suunnitelma oli vuodelta 2007 tai 2009. Hieman vähemmällä eli 23 prosentilla lukioista suunnitelma oli vuodelta 2008. Ammatillisista oppilaitoksista 23 prosenttia noudatti suunnitelmaa vuodelta 2009 ja 27 prosentilla suunnitelma oli edelliseltä vuodelta. Myös vuonna 2006 laadittuja suunnitelmia oli ammatillisissa oppilaitoksissa suhteellisen paljon, 26 prosenttia. Vuoden 2007 suunnitelmia oli ammatillisten oppilaitosten vastaajien joukossa selvästi vähemmän (noin 10 prosenttia). Vapaan sivistystyön oppilaitoksista lähes kolmanneksen henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma oli vuodelta 2009. Kahdelta edelliseltä vuodelta suunnitelmia on suunnilleen yhtä paljon, 21 prosenttia vuodelta 2008 ja 23 prosenttia vuodelta 2007. 19
3.2 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muoto Kyselyssä selvitettiin henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman yhteyttä muuhun oppilaitoksen henkilöstöä koskevaan suunnitteluun. Kuviosta 6 nähdään, että lukioista puolella henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma on erillinen suunnitelmansa ja 30 prosenttia ilmoitti tasa-arvosuunnitelman olevan osa henkilöstöpoliittista suunnitelmaa. Lisäksi neljänneksellä lukioista tasa-arvosuunnitelma oli osa jotakin muuta suunnitelmaa. Ammatillisista oppilaitoksista lähes 60 prosenttia ilmoitti tasa-arvosuunnitelman olevan erillinen suunnitelma, noin neljänneksellä tasa-arvosuunnitelma oli osa henkilöstöpoliittista suunnitelmaa. Muissa suunnitelmissa tasa-arvo oli mukana 11 prosentilla. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tasaarvosuunnitelma oli pääasiassa erillinen suunnitelma, mutta myös henkilöstöpoliittisen suunnitelman osana tasa-arvo oli 30 prosentilla vastanneista. Tasa-arvo oli myös otettu osaksi muuta suunnittelua suhteellisen monessa eli 28 prosentissa vapaan sivistystyön oppilaitoksista. Lisäksi tasa-arvosuunnitelma oli osana työsuojelun toimintaohjelmia 18 prosentissa ammatillisista ja 17 prosentissa vapaan sivistystyön oppilaitoksista. Lukioissa tämä ei ollut kovinkaan yleistä. Muutama vastaaja sanoi henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman integroidun myös opetussuunnitelmaan ja henkilöstöstrategiaan tai laatujärjestelmään. Lisäksi usea vastaaja ilmoitti, että oppilaitoksen henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma oli osa koulutuksen järjestäjän laatimaa suunnitelmaa, mikä lienee tarkoittanut, että oppilaitos noudattaa koulutuksen järjestäjän tasa-arvosuunnitelmaa. Yhdenvertaisuuslaki (2004/21) kieltää syrjinnän iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella ja velvoittaa viranomaisia edistämään etnistä yhdenvertaisuutta erityisen yhdenvertaisuussuunnitelman avulla. Laki kattaa myös 20
Kuvio 6. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman muoto. koulutuksen mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen tai ammatillisen ohjauksen saamisen, mutta sitä ei sovelleta koulutuksen tavoitteisiin, sisältöön eikä koulutusjärjestelmään. Tasaarvovaltuutetun näkemyksen mukaan oppilaitokset voivat sisällyttää tasa-arvosuunnitteluunsa yhdenvertaisuuden näkökulman. Yhdenvertaisuusnäkökulma oli huomioitu lähes kaikkien vastanneiden oppilaitosten tasa-arvosuunnittelussa (kuvio 7). Vapaan sivistystyön oppilaitoksista yhdenvertaisuusnäkökulma oli huomioitu yhtä lukuun ottamatta kaikkien oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmissa. Lukioista 10 ja ammatillisista oppilaitoksista 8 ilmoitti, että yhdenvertaisuusnäkökulma ei ole mukana. Lisäksi yhdessä lukiossa ja yhdessä ammatillisessa oppilaitoksessa oli erillinen yhdenvertaisuussuunnitelma. 21
Kuvio 7. Yhdenvertaisuusnäkökulma henkilöstöpoliittisessa tasa-arvosuunnitelmassa. 3.3 Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun prosessi Tässä luvussa käydään läpi oppilaitosten henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnittelun prosessia eri näkökulmista. Aluksi esitellään tulokset tasa-arvosuunnittelun vastuuta ja suunnittelussa mukana olleita tahoja kartoittaviin kysymyksiin. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan tasa-arvokyselyä osana henkilöstöä koskevaa tasaarvosuunnittelua sekä tasa-arvosuunnitelmien sisältöjä aihe-alueittain ja oppilaitostyypin mukaan. Vastuu tasa-arvosuunnittelusta Henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnittelu näyttäisi kyselyn tulosten perusteella olevan pääasiassa oppilaitosten rehtorien vastuulla (ks. kuvio 8). Lukioista 71 prosenttia, ammatillisista oppilaitoksista 59,5 prosenttia ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista 75 prosenttia ilmoitti, että vastuu on rehtorilla. Vain kaksi lukiota ilmoitti, ettei tasa-arvosuunnitelmasta vastaa kukaan. Nimettyjä tasa-arvovastaavia 22
ei toistaiseksi ollut kovin monella oppilaitoksella, sillä vain kahdeksalla prosentilla lukioista, seitsemällä prosentilla ammatillisista ja kolmella prosentilla vapaan sivistystyön oppilaitoksista oli tasaarvovastaava. Sen sijaan jotkut muut tahot olivat vastuussa tasaarvosuunnittelusta kohtuullisen useassa kyselyyn vastanneessa oppilaitoksessa. Tällaisia muita vastuullisia tahoja olikin paljon. Muun muassa koulutuksen järjestäjä, henkilöstöjohtaja tai päällikkö, yhteistoimintaelin, työsuojelutoimikunta, työsuojeluvastaava, oppilaitoksen johtoryhmä, henkilöstöosasto sekä tasa-arvotyöryhmä olivat vastuussa henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnittelusta. Kuvio 8. Henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnittelusta vastuulliset tahot. Henkilöstöpoliittiseen tasa-arvosuunnitteluun osallistuminen Kuviosta 9 näkyy, että henkilöstöpoliittisessa tasa-arvosuunnittelussa olivat mukana suhteellisen tasaisesti oppilaitosten eri luottamuselimet, mutta oppilaitostyyppien välillä löytyy myös eroja. Lukioista suurin osa, 45 prosenttia, ilmoitti henkilöstöryhmän olleen tasa-arvosuunnittelussa mukana. Vain 21 prosentissa lukioista suunnitel- 23
maa oli laatimassa erillinen tasa-arvotyöryhmä. Lisäksi työsuojelutoimikunta (16 %) ja yhteistoimintaelin (15 %) osallistuivat tasa-arvosuunnitteluun lähes yhtä useassa kyselyyn vastanneessa lukioissa. Ammatillisissa oppilaitoksissa yhteistoimintaelin (46 %) oli yleisimmin mukana tasa-arvosuunnittelussa. Myös työsuojelutoimikunnan ilmoitti lähes 40 prosenttia ammatillisista oppilaitoksista. Erillinen tasa-arvotyöryhmä oli tasa-arvosuunnittelussa mukana 35 prosentissa ja henkilöstöryhmä viidenneksessä kyselyyn vastanneista ammatillisista oppilaitoksista. Niin ikään vapaan sivistystyön oppilaitoksista työsuojelutoimikunta (40 %) ja yhteistoimintaryhmä (35 %) olivat useimmiten mukana tasa-arvosuunnittelussa. Henkilöstöryhmä osallistui suunnitteluun 28 prosentissa vastanneista oppilaitoksista ja tasa-arvotyöryhmä 18 prosentissa. Luottamushenkilöitä oli tasaarvosuunnittelussa eniten mukana vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja vähiten lukioissa. Vastaajat mainitsivat myös useita muita tasa-arvosuunnittelussa mukana olleita tahoja. Näistä eniten mainintoja saivat oppilaitoksen Kuvio 9. Henkilöstöpoliittiseen tasa-arvosuunnitteluun osallistuminen. 24
johtoryhmä ja opiskelijat. Mukana olleiksi tahoiksi mainittiin myös opettajat ja koko oppilaitoksen henkilökunta. Varsinaisten tasa-arvosuunnitelman laatimisessa mukana olleiden luottamuselimien lisäksi kyselyssä selvitettiin myös, oliko tasa-arvosuunnitelmaa käsitelty oppilaitoksen henkilöstökokouksessa tai johdon keskuudessa (ks. kuvio 10). Kuvio 10. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman käsittely henkilöstön ja johdon keskuudessa. Lukioiden (68 %) ja vapaan sivistystyön oppilaitosten (60 %) tasaarvosuunnitelmia oli kuvion 9 mukaan käsitelty edellä mainittujen tahojen lisäksi eniten henkilöstökokouksissa. Lukioista neljännes ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista yli 40 prosenttia ilmoitti suunnitelmaa käsitellyn oppilaitoksen johtoryhmässä tai johtokunnassa. Ammatillisissa oppilaitoksissa kyselyä oli käsitelty etenkin johtoryhmässä tai johtokunnassa, näin vastasi lähes 70 prosenttia. Lisäksi ammatillisten oppilaitosten vastaajista lähes 40 prosenttia ilmoitti, että suunnitelmaa oli käsitelty tässä mainittujen paikkojen lisäksi myös jossakin muualla. 25
Moni vastaaja ilmoitti, että oppilaitosten henkilöstöpoliittisia tasaarvosuunnitelmia oli käsitelty lisäksi oppilaskunnassa. Muita tässä mainittuja elimiä, joissa tasa-arvosuunnitelmaa oli käsitelty, olivat mm. työsuojelutoimikunta, yhteistoimintaryhmä, koulutuksen järjestäjän hallitus tai johto sekä opettajankokoukset. Tasa-arvokysely osana henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnittelua Osana henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnittelua voidaan tehdä henkilöstölle työpaikan tasa-arvotilannetta kartoittava kysely. Tasa-arvokysely voidaan tehdä erikseen, tai se voi olla osa jotakin muuta henkilöstölle tehtävää kyselyä. Tämän selvityksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että kyselyjen tekeminen osana tasaarvosuunnittelua ei toistaiseksi ole kovin yleistä oppilaitoksissa. Yli puolet kaikista kyselyyn vastanneista oppilaitoksista ilmoitti, ettei henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnittelun yhteydessä oltu tehty tasa-arvokyselyä (ks. kuvio 11). Lukioista 31 prosentissa oli tehty kysely opetushenkilöstölle ja noin viidenneksessä muulle henkilöstölle. Ammatillisista oppilaitoksista yhtä useassa, 35 prosentissa, oli tehty kysely sekä opetushenkilöstölle että muulle henkilöstölle. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa kyselyjä oli tehty myös suunnil- Kuvio 11. Tasa-arvokysely osana henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnittelua. 26
leen saman verran eri henkilöstöryhmille, 18 prosentissa oli tehty kysely opetus- ja 17 prosentissa muulle henkilöstölle. Henkilöstöpoliittisten tasa-arvosuunnitelmien sisältö Tasa-arvolain mukaan tasa-arvotilanteen selvittämisen osana tulee tehdä erittely naisten ja miesten sijoittumisesta eri tehtäviin sekä kartoitus naisten ja miesten tehtävien luokituksesta, palkoista ja palkkaeroista. Palkkauksellinen tasa-arvo olisi lisäksi otettava mukaan tasa-arvosuunnitelmaan. Jos näin ei tehdä, tulisi asia pystyä hyvin perustelemaan. Kyselyssä tiedusteltiin oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmien sisältöjä seuraavien aihealueiden mukaan: palkkaus, rekrytointi, koulutus, tehtävien jakautuminen, johtaminen, urakehitys, työn- ja yksityiselämän yhteensovittaminen sekä häirintä. Lisäksi kysyttiin muita mahdollisia aihealueita. Seuraavassa käydään vastaukset läpi oppilaitostyypin mukaan. Kuvion 12 mukaan lukioissa yleisimpiä aihealueita henkilöstöpoliittisissa tasa-arvosuunnitelmissa ovat lain edellyttämä palkkaus sekä rekrytointi, häirinnän ehkäisy ja poistaminen, tehtävien jakautuminen ja koulutus, joista jokainen oli mukana yli puolen kyselyyn vastanneen lukion tasa-arvosuunnitelmassa. Selvästi suosituin aihealue lukioiden suunnitelmissa oli häirinnän ehkäisy ja poistaminen, tämän ilmoitti 68 prosenttia lukioiden edustajista. Loput kyselyssä mainituista aihealueista olivat johtaminen (joka oli huomioitu 43 prosentissa suunnitelmista), urakehitys (36 %:ssa suunnitelmista) sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen (38 %:ssa suunnitelmista), jotka saivat lähes yhtä paljon mainintoja. Kuviossa 13 eritellään henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet ammatillisissa oppilaitoksissa. Siitä selviää, että lähes 90 prosenttia vastaajista oli ilmoittanut tasa-arvosuunnitelman koskevan palkkausta ja rekrytointia. Lisäksi koulutuksen sekä häirinnän ehkäisyn ja poistamisen mainitsi yli 80 prosenttia vastaajista. Myös työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen sai paljon mainintoja, 27
Kuvio 12. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet lukioissa (N=133). Kuvio 13. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet ammatillisissa oppilaitoksissa (N=74). 28
yli 70 prosenttia. Johtaminen ja urakehitys olivat mukana lähes 60 prosentin kyselyssä mukana olleen ammatillisen oppilaitoksen tasaarvosuunnitelmassa ja tehtävien jakautuminenkin 57 prosentissa. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa aihealueiden suhteet noudattelevat edellä mainittua linjaa (ks. kuvio 14). Palkkaus on yleisimmin mukana tasa-arvosuunnittelussa (72 %) ja häirinnän ehkäisy ja poistaminen lähes yhtä usein. Myös rekrytointi, koulutus ja tehtävien jakautuminen keräsivät mainintoja reilusti yli puolelta vastaajalta. Johtaminen oli aihealueena mukana lähes puolessa vapaan sivistystyön oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmista, urakehitys hieman yli 40 prosentissa ja työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen 38 prosentissa vastauksista. Kuvio 14. Henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman aihealueet vapaan sivistystyön oppilaitoksissa (N=60). Neljännes sekä vapaan sivistystyön että ammatillisista oppilaitoksista mainitsi myös muita kuin kyselylomakkeessa ilmoitettuja tasa-arvosuunnitelman aihealueita. Lukioista hieman harvempi, 15 prosenttia 29
mainitsi muista aihealueista. Etenkin ikätasa-arvo oli mainittu usein tällaisena aihealueena. Muita mainittuja asioita olivat opiskelijoiden tasa-arvo, maahanmuuttajien ja eri etnisten ryhmien tasa-arvo sekä yleisemmin kansainvälisyys ja yhdenvertaisuus. Myös työolot ja työsuojelu keräsivät muutaman maininnan. Tavoitteet ja toimenpiteet henkilöstöpoliittisissa tasaarvosuunnitelmissa Vastaajia pyydettiin kertomaan, millaisia tavoitteita mainituille henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman aihealueille oli asetettu ja millaisiin konkreettisiin toimiin oppilaitoksessa oli tasa-arvosuunnitelman myötä ryhdytty. Kumpaankin avoimeen kysymykseen tuli runsaasti vastauksia. Tavoitteita koskevia vastauksia kertyi yhteensä 17 liuskaa ja toimenpiteitä koskevia vastauksiakin 11 liuskaa. Henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman tavoitteisiin oli moni vastaaja ilmoittanut myös opiskelijoita koskevia tavoitteita. Luultavasti näillä oppilaitoksilla henkilöstöpoliittinen ja toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma ovat yhdessä. Oppilaitosten ilmoittamat henkilöstöä koskevat tasa-arvosuunnitelman tavoitteet vaihtelivat suuresti. Osa vastaajista ilmoitti useita hyvinkin yksityiskohtaisia tavoitteita. Jotkut vastaajat olivat esimerkiksi kopioineet pitkiä otteita oppilaitoksen tasa-arvosuunnitelmasta vastauskenttiin. Osa ilmoitetuista tavoitteista taas oli hyvin yleisiä, tavoitteena pidettiin esimerkiksi tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta tai yhdenvertaista kohtelua oppilaitoksessa tai yksinkertaisesti vain tasa-arvolain edellyttämiä tavoitteita. Tavoitteista ei aina käynyt ilmi, mitä konkreettisesti aiotaan tehdä. Ne sisälsivät usein ohjelmallisia toimintasuosituksia ja pyrkimyksiä, joita kuvaavat esimerkiksi ilmaisut edistetään, pyritään, varmistetaan ja huolehditaan. 30
Poimintoja henkilöstöpoliittisten tasa-arvosuunnitelmien tavoitteista: Työrauha ja tasa-arvo kaikille. Kaikessa toiminnassa otetaan huomioon tasapuolinen kohtelu eri sukupuolten välillä. Moninaisuuden arvostaminen niin henkilökunnassa kuin asiakaskunnassakin. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Syrjinnän estäminen. Työyhteisön kipupisteiden tunnistaminen ja esiin nostaminen. Yhteinen ymmärrys siitä, mitä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat. Seksuaalisen häirinnän poistaminen kokonaan. Opettajilta ja opiskelijoilta edellytetään moitteetonta ja toiset huomioon ottavaa käytöstä. Koulussamme ei kenenkään tule loukata toista kouluyhteisön jäsentä eikä sallia, että toista loukataan. Tasa-arvosuunnitelman tavoitteena on estää sukupuoleen, elämänkatsomukseen, ikään tai kulttuuritaustaan perustuvaa syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Tavoitteena on tasa-arvoinen ja erilaisuutta kunnioittava sekä hyvää tulosta tekevä työyhteisö. Henkilöstön rekrytoinnissa pyritään lisäämään miesten määrää. Yllä mainituissa kohdin järjestyksessä: samapalkkaisuus tehtäväkohtaisesti, palkanlisät yhtäläisin perustein, koulutukseen osallistuminen tasapuolista, rekrytoinnissa pätevyysvaatimusten mukaan, työtehtävät on jaettu pätevöitymisen mukaan opettajille ja kaikilla mahdollisuus osallistua oppiaineen ulkopuoliseen toimintaan, joista saa erilliskorvauksen. Johtamiskulttuurissa laajennettu osallistumista henkilöstöön. Palkkaus: naiset ja miehet saavat samaa palkkaa samasta ja vaativuudeltaan samanarvoisesta työstä. 31
Rekrytointi: kaikki avoimiin tehtäviin hakeutuisi sekä miehiä että naisia sekä vaikutetaan työympäristöön siten, että miesten osuus naisvaltaisilla aloilla lisääntyisi ja päinvastoin. Koulutus: Esimiehet tukevat tasapuolisesti koulutukseen osallistumista ja erityisesti naisia kannustetaan osallistumaan asiantuntija- ja esimieskoulutukseen. Työtehtävien jakautuminen: edistetään naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilaisiin tehtäviin. Johtaminen: kehitetään tasa-arvoista johtamiskulttuuria ja tasapuolista työtehtävien jakamista. Urakehitys: Perinteisen vertikaalisen, ylöspäin johtavan uralla etenemisen lisäksi tuetaan horisontaalista uralla etenemistä tulosyksiköstä ja tulosalueelta toiselle. Horisontaalista uralla etenemistä on työtehtävien monipuolistaminen ja asiantuntijuuden syventäminen esimerkiksi tehtäväkierron avulla. Osaamisen karttuminen heijastuu myös palkkaan tasa-arvoisesti. Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen: Työn ja perheelämän yhteensovittamista kannustetaan. Erityisesti pienten lasten vanhempien työaika saadaan entistä joustavammaksi. Seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva häirintä: näistä on laadittu erillinen opas, josta ilmenevät sukupuolisen häirinnän ja ahdistelun sekä kiusaamisen ilmenemismuodot ja niiden ehkäisyyn ohjeet sekä yhteystiedot. Ikätasa-arvo: kehitetään nuorten ja ikääntyneiden välistä tasaarvoa. kaikkien osaamista arvostetaan tasapuolisesti ja tuetaan koko työhistorian kattavaa kehittymistä. Kannustetaan myös miespuolisia työntekijöitä pitämään vanhempainlomia. Häirintätapauksissa kannustetaan työntekijää toimimaan ohjeistusten mukaan. Ohjeistukset myös seinällä nähtävillä. Tavoitteena on selvittää jokainen tapaus (jos niitä ilmenee) välittömästi. 32
Opiskelijavalinta: tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden periaate, sukupuoli ei vaikuta, vaan nuoren oma motivaatio ja soveltuvuus alalle; muuta etnistä alkuperää oleviin hakijoihin sovelletaan samoja valintakriteerejä. Opetuksen järjestäminen: tasavertaiset oppimismahdollisuuden kaikille Opintosuoritusten arviointi: maahanmuuttajilla arvioinnissa tulee käyttää heidän kielitaitonsa huomioon ottavia arviointimenetelmiä Henkilöstö: naiset ja miehet tasa-arvoisia rekrytointiprosessissa, tehtävien jaossa, palkkauksessa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehittämistä toteutetaan seuraavasti: 1. Henkilöstön ja opiskelijoiden tietoisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkityksestätyö- ja opiskeluyhteisössä lisätään koulutuksen ja tiedottamisen keinoin. Vuosittain järjestetään teemapäivä, joka koostuu aiheeseen liittyvistä luennoista, oppilastöistä ja kuntayhtymän kirjastoihin kootuista näyttelyistä. 2. Henkilöstölle järjestetään ajanjakson aikana yksi koulutuspäivä, jossa pohditaan työpaikkahäirinnän ja koulukiusaamisen määritelmiä. Lisäksi paneudutaan työtovereiden keskinäisen työpaikkahäirinnän havaitsemiseen ja ennaltaehkäisyyn,. 3. Arviointimenetelmien kehittämistä jatketaan luomalla tarkoituksenmukaisia tiedonkeruumenetelmiä ja mittareita. Oppilaitos pyrkii jatkuvasti kehittämään tasa-arvoista johtamiskulttuuria ja tasapuolista työtehtävien jakamista. Tasaarvonäkökohdat otetaan huomioon fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten työolojen kehittämisessä. Työnjaon, vastuun ja kannustusten tulee olla tasapuolista. Koulun johto huolehtii siitä, että mahdolliset häirintätapaukset selvitetään ilman aiheettomia viivytyksiä. 33
Tasa-arvoa edistävän ajattelutavan juurruttaminen kaikkeen työpaikan henkilöstöä ja työympäristöä koskevaan suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon. Palkkauksessa ja tehtävien jakautumisessa kaikenpuolinen tasa-arvo on ehdoton itsestäänselvyys. Johdon tehtävä on tästä huolehtiminen. Seksuaalisessa ja sukupuoleen perustuvassa häirinnässä nollatoleranssi. Säilytetään sukupuolten välinen tasa-arvo nykyisellä tolalla, koska teettämässämme kyselyssä ei ilmennyt korjattavaa. Ulkoiselle asiantuntijaverkostolle ja opiskelijoille sekä yhtäältä omalle henkilöstölle tehdyt tasa-arvokyselyt osoittivat tasaarvoasioiden olevan hyvällä mallilla, joten tasa-arvosuunnitelmassa on tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettu tilanteen ylläpitäminen sellaisena. Lisäksi henkilöstön mahdollisuuksia osaamisensa kehittämiseen halutaan tukea entistä tavoitteellisemmin. Tasa-arvotilanteen seuranta sekä tasa-arvosuunnitelmasta tiedottaminen olivat yleisimpiä toimenpiteitä, joihin oppilaitoksissa oli ryhdytty. Seurannan toteuttamiseksi oli pyritty luomaan mittareita ja esimerkiksi tasa-arvokyselyn ja palkkakartoituksen tekeminen mainittiin usein yhtenä konkreettisena toimenpiteenä. Lisäksi syrjintäja häirintätilanteiden varalle oli luotu toimintamalleja ja ohjeistuksia. Vastaajat mainitsivat, että tasa-arvosuunnitelma on lisännyt yleistä keskustelua tasa-arvoon liittyvistä asioista ja että jokapäiväisessä toiminnassa tasa-arvo on aiempaa enemmän esillä. Kehityskeskustelut olivat yksi mainituista tavoista, joilla tasa-arvoa on pyritty integroimaan oppilaitoksen toimintaan. Joidenkin vastaajien mukaan tasa-arvosuunnitelman tavoitteet ovat koulutuksen järjestäjän laatimia, eikä oppilaitos ole tämän vuoksi ryhtynyt erillisiin oppilaitoskohtaisiin toimenpiteisiin. Oppilaitoksen tilannetta pidettiin myös niin hyvänä, ettei tarvetta erityisille toimenpiteille ollut tai tasa-arvosuunnitelma nähtiin pikemminkin olemassa olevan tilanteen kirjauksena kuin varsinaiseen muutokseen 34
tähtäävänä suunnitelmana. Osalla oppilaitoksista tasa-arvosuunnitelma on niin tuore, ettei erityisiin toimiin oltu vielä ehditty ryhtyä. Poimintoja vastaajien ilmoittamista toimenpiteistä, joihin henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman myötä oli ryhdytty: Edistämään tasa-arvoa. Tarkennettu toimintaohjeita. Kaikkiin tavoitteisiin on luotu aikataulu ja mittari sille, ovat tavoitteet toteutuneet. Mukana opetussuunnitelmissa. Opiskelijakunnissa käsittely vuosittain. Mittareiden kehittäminen käynnistynyt. Palkkakartoitus miesten ja naisten palkkatasoista ja eroista hinnoittelukohdittain tehty tasa-arvosuunnitelman osaksi. Kuuleminen ja yhteistyö, tiedottaminen, kouluttaminen ja seuranta. Tasa-arvokeskustelut ja kyselyt. Ohjaa rekrytointia, työsuhteen toteutumista arjessa. Ohjeistus häirintätapauksissa. Päivitetään tarpeen ja yhteiskunnallisen kehityksen niin vaatiessa ja henkilöstöltä tulleiden ideoiden pohjalta. Tasa-arvosuunnitelma kuuluu henkilöstön perehdyttämisaineistoon ja siihen liittyviä asioita käsitellään yksikköpalavereissa, opiskelijoiden kanssa, johtoryhmässä, rekrytointeihin liittyen. Työsuojelutoimikunta seuraa suunnitelman toteutumista ja nostaa esiin mahdollisia puutteita. Opinto-ohjaaja, ryhmäohjaajat ja muut opettajat pyrkivät ohjaamaan naisopiskelijoita enemmän valitsemaan matemaattisluontoisia aineita. Häirintätilanteita henkilökunnassa ei ole esiintynyt. Opettajavalinnoissa ei ole esiintynyt seikkoja, joissa tasa-arvo ei olisi toteutunut. 35
Toimenpiteiksi tasa-arvon saavuttamiseksi suunnitelman mukaisesti on ryhdytty entistä enemmän kiinnittämään huomiota työskentelyolojen tasavertaisuuteen, huolehtimaan opiston houkuttelevuudesta ja laadukkuudesta sekä aineiden kurssivalinnassa, kurssimaksuissa, opiskelijavalinnassa. Rekrytointikäytäntöjen uudistaminen. Koulutusajankohtien sopiminen sopiviksi mahdollisimman monille. Kehityskeskustelujen käyminen vuosittain. Joustavien työjärjestelyjen mahdollistaminen erilaisissa elämäntilanteissa. Toimikuntien jäsenistöä koottaessa huomioidaan sukupuolten tasa-arvoasiat. Seurataan henkilöstön palkkausta sukupuolittain, että sopimusalan tehtävissä työskentelevillä on yhtäläinen palkkaus. Rekrytoinnissa huomioidaan, että ala soveltuu molemmille sukupuolille ja valinnassa korostetaan tasapuolisuutta. Koulutuksessa ja tiedottamisessa huomioidaan tasaarvoisuus eri henkilöstöryhmien välillä. Työolojen järjestelyitä perhetilanteiden mukaan. Yhteiset pelisäännöt ja ohjeet häirintä- ja kiusaamisasioissa. Lukiossa pyritään innostamaan tasapuolisesti sekä miehiä että naisia uusiin haasteisiin ja tehtäviin, kannustamaan henkilökunnan täydennyskoulutukseen osallistumista tasapuolisesti, työ-, perheelämän ja opiskelijoiden elämäntilanteen yhteensovittamiseen eriikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien henkilöstöryhmien näkökulmasta, tasapuoliseen työtehtävien jakoon. Opettajat on jaettu tiimeihin, jotka käsittelevät kouluyhteisön tärkeinä pitämiä asioita. Työnjaosta keskustellaan opettajakunnan kanssa, opiskelijat on otettu aiempaa paremmin mukaan päätöksentekoon. Suunnitelma on vielä niin tuore, että varsinaisia toimia ei ole tehty, mutta seuraavien vuosien aikana normaalin talous- ja toimintasuunnittelun perustana on tasa-arvosuunnitelma. 36
Tasa-arvosuunnitelma on osa henkilöstöpoliittista ohjelmaa. Se kuten muutkin suunnitelmat ja ohjelmat ovat linjassa N:n kaupungin strategioiden ja ohjelmien kanssa. KKY:n yhteiset tavoitteet, ei erillistä oppilaitoksissa. Ei mitenkään ihmeellisempään koska ongelmia ei ole ollut. Ei mihinkään erityiseen, tasa-arvoon kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. 3.4 Henkilöstöpoliittisesta tasaarvosuunnitelmasta tiedottaminen ja suunnitelman seuranta Tässä luvussa esitellään vastaukset henkilöstöpoliittisen tasa-arvosuunnitelman tiedottamista ja suunnitelman seurantaa koskeviin kysymyksiin. Tiedottaminen Tasa-arvovaltuutetun ohjeistus korostaa tasa-arvosuunnitelmasta tiedottamisen tärkeyttä. Valtuutetun ohjeiden mukaan tasa-arvosuunnitelmaan tulisi sisältyä myös suunnitelma siitä, miten tasa-arvosuunnitelmasta ja seurannan tuloksista tullaan henkilöstölle tiedottamaan. Tämän kyselyn tulosten perusteella henkilöstöpoliittisista tasa-arvosuunnitelmista tiedottaminen on hoidettu oppilaitoksissa hyvin, kuten kuviosta 15 on luettavissa. Ammatillisista oppilaitoksista jopa yli 90 prosenttia vastasi, että suunnitelmasta on tiedotettu henkilöstölle. Myös lukioista 86 prosenttia ja vapaan sivistystyön oppilaitoksista 82 prosenttia oli tiedottanut tasa-arvosuunnitelmasta henkilöstölle. 37
Kuvio 15. Henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta tiedottaminen. Kyselyssä selvitettiin henkilöstöpoliittisesta tasa-arvosuunnitelmasta tiedottamisen lisäksi millä oppilaitoksen eri henkilöstöryhmillä oli ollut mahdollisuus tutustua tasa-arvosuunnitelmaan (ks. kuvio 16). Tämän vuoksi kyselyssä tiedusteltiin myös kenelle tasa-arvosuunnitelma oli oppilaitoksessa, esimerkiksi intranetin välityksellä, jaettu. Kuvio 16. Tahot, joille henkilöstöpoliittinen tasa-arvosuunnitelma on jaettu. 38
Kyselyyn vastanneissa lukioissa suunnitelma oli jaettu pääasiassa opetushenkilöstölle. Muulle henkilöstölle suunnitelmaa oli jaettu huomattavasti harvemmassa lukiossa. Lisäksi noin 32 prosentissa lukioista suunnitelmaa ei oltu jaettu kenellekään. Ammatillisista oppilaitoksista lähes yhtä monessa oli jaettu suunnitelma sekä opetus- että muulle henkilöstölle. Lisäksi hieman yli kolmanneksessa ammatillisista oppilaitoksista suunnitelma oli jaettu jollekin muulle. Ammatillisia oppilaitoksia, joissa suunnitelmaa ei oltu jaettu kenellekään, oli vastaajien joukossa vain 11 prosenttia. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa niin ikään suunnitelmia oli jaettu yhtä paljon sekä opetus- että muulle henkilöstölle. Vapaan sivistystyön oppilaitoksista 30 prosenttia ilmoitti suunnitelmia jaetun myös muille tahoille. Lisäksi neljänneksessä kyselyyn vastanneista vapaan sivistystyön oppilaitoksista suunnitelmaa ei oltu jaettu kenellekään. Muita vastauksissa mainittuja tahoja, joille henkilöstöä koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa oli jaettu, olivat esimerkiksi opiskelijat ja oppilaitoksen johtoryhmä. Seuranta Tasa-arvosuunnitelmaan kuuluu arvio edellisen vuoden suunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tuloksista. Arvion pohjalta laaditaan seuraavan vuoden tavoitteet ja toimenpiteet suunnitelman päivityksen yhteydessä. Seuranta voidaan tehdä esimerkiksi tuoreiden tilastojen, henkilöstökyselyjen ja yhteisten keskustelutilaisuuksien avulla. Tasa-arvovaltuutetun ohjeiden mukaan selvitys työyhteisön tasa-arvotilanteesta on tehtävä vähintään kerran kolmessa vuodessa. Kyselyn tulosten perusteella yleisin tapa seurata henkilöstöä koskevan tasa-arvosuunnitelman toteutumista lukioissa ovat henkilökunnalle järjestettävät keskustelutilaisuudet, näin vastasi 47 prosenttia lukioiden edustajista (ks. kuvio 17). Toiseksi yleisin seurannan tapa lukioissa oli kyselyjen tekeminen; tilastollista tietoa oli käytetty seurannassa huomattavasti harvemmin. Ammatillisissa oppilaitoksissa 39