ORAS 2/2011
ORAS 2/2011 SISÄLMYSLUETTELO: Pääkirjoitus Intohimona startupit Tämäkö taidetta? Tähtikartta Noloa kehua Koulun kerhojen nimeämisohjeet Runosivu Teatterialan isäntä Kookos Lukijoilta: Tosiasiat tunnustaen - Sydämemme SYKkii kabitalismille Oras Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun oppilaslehti Päätoimittaja Juulia Kalavainen Toimitus 2/2011: Erika Noponen, Pauli Xu, Ida Stenros, Juulia Kalavainen, Lauri Grunthal, Vertti Salmela, Maria Riivari Taitto Juulia Kalavainen Rehtori Jukka Tanska Kuraattori Väinö Kuukka Levikki 1200
Pääkirjoitus Pääasia on,että pitää huolen omasta päästään eikä päästä sitä rappiolle. On myös tärkeää suojata päätään käyttämällä kypärää ja välttelemällä päättömyyksiä. - Päätoimittaja
Teksti: Erika Noponen Kuvat: Reeti Saarinen & Lauri Lehtovuori Intohimona Startupit Keskellä Otaniemeä seisoo teollisuushalli, jonka sisällä kuohuu. Kyseinen halli ei nimittäin ole ihan mikä tahansa halli, vaan Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja tutkijoiden perustaman Aalto Entrepreneurship Societyn eli Aaltoes n päämaja ja koti. Hallin nimi on Venture Garage, ja sen uumenissa yritetään rakentaa maailmaa valloittavia startupeja. Startup, eli pieni yritys ja yrittäminen, on homman ydin. Ja nyt puhutaan ihan erityisestä yrittämisestä, kasvuyrittämisestä, jossa tavoitteena on kasvaa nopeasti ja paljon. Facebook, Skype ja Spotify ovat tunnettuja esimerkkeja menestyneistä kasvuyrityksistä. On selvää, että Suomessa eletään murroskautta ja moni asia hyvinvointivaltiomme tulevaisuudessa on vaakalaudalla. Aaltoes on toiminut vuodesta 2009 tehtävänään kannustaa ihmisiä aloittamaan startupeja ja luoda Suomeen yrittäjyyteen avointa ilmapiiriä. Se tuo yhteen eri osaamis-
alueiden henkilöitä koodareita, muotoilijoita ja businessosaajia luoden näin otollisimmat olosuhteet uusien ideoiden syntymiselle. Startup ei varmastikaan ole helpoin vaihtoehto työllistää itsensä, mutta ainakin opettavaisin ja antoisin. Mutta miksi tätä tehdään? Monesta syystä. On selvää, että Suomessa eletään murroskautta ja moni asia hyvinvointivaltiomme tulevaisuudessa on vaakalaudalla. Startupit voivat olla luomassa juuri niitä työpaikkoja, joita Suomi tarvitsee. Jos yrittäjiin on uskomista, startupit ovat myös palkitsevaa ja mielenkiintoista puuhaa. Innostuin startupeista jo lukioikäisenä - parasta on, että tässä työssä jokainen päivä on erilainen ja pääsen toteuttamaan itseäni, kuvailee Aku-Ville Lehtimäki, jonka startup Uploud Audio valmistaa designkaiuttimia. Startup ei varmastikaan ole helpoin vaihtoehto työllistää itsensä, mutta ainakin opettavaisin ja antoisin, kertoo taas Hanna Toivonen, jonka startup Mukava Music haluaa tarjota palvelun, joka mahdollistaa uudenlaisen, artistille ystävällisemmän musiikin kuluttamisen.
Jokaista ahkeraa ja fiksua nuorta tarvitaan rakentamaan tulevaisuuden Suomea, minkä tien ikinä valitseekin. Lehtimäki ja Toivonen osallistuivat molemmat startupeillaan Aaltoes n kesällä järjestettyyn intensiiviseen Summer of Startups ohjelmaan, jossa startupit pääsevät kesäksi Garagelle kehittämään businessmalliaan ja tarjontaansa. Molemmat Lehtimäki ja Toivonen myös kannustavat nuoria ideoimaan omia startupeja. Toivonen muistuttaa, että jokaista ahkeraa ja fiksua nuorta tarvitaan rakentamaan tulevaisuuden Suomea, minkä tien ikinä valitseekin. Startup on keino toteuttaa omat unelmansa itse. Se ei kysy CV:tä eikä arvosanoja, vaan pelkkää intohimoa, rohkeutta ja halua muuttaa maailmaa.
Tämäkö taidetta? Taide - mitä se on? Mielikuvina aivosolujen sopukoissa saattaa välähtää muutama ikoninen maalaus, kenties Da Vincin Mona Lisa, tai jokin Van Goghin impressionistinen maisema Etelä-Ranskasta. Monella nousee mieleen kuvataidekurssiin kuulunut Kiasmaan tehty retki ja jokin siellä käsittämättömäksi koettu videoteos, installaatio, (siis mikä se on?) tai veistos. Katkaistaan heti alkuun ne mieleen nousevat ajatukset nykytaiteen käsittämättömyydestä, kuinka se ei tavoita yleisöään ja niinpä - kissakin pystyisi parempaan. Unohdetaan kaikki ne traumatisoivat, vaikeaselkoiset ja rumat muistot, sekä mielikuvat, jotka ikinä yhdistetään taiteeseen. Keskitytään mieluummin ajankohtaisempaan taiteen- ja itseilmaisunmuotoon, jota me sykkiläisetkin kykenemme ymmärtämään, ja mikä parasta, jopa luomaan ihan itse.
Kyllä - nyt on kyse vessojen seinäkirjoituksista. Varhaisimmat kallioiden pintaan punamullalla, verellä tai savella taiteillut kalliomaalaukset tehtiin jo yli 35 000 vuotta sitten. Kivikaudelta voitaisiin vetää selkeä kaari keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksien ja renessanssin freskojen kautta nykypäivän graffiteihin ja WC:n seinäkirjoituksiin. humoristisilla intertekstuaalisilla viittauksilla. Spontaanisti wc-paperitelineeseen taiteillut kasvot piristävät kummasti asioimaan tullutta opiskelijaa ja luovuuden huipulla rustatut runot saavat paatuneemmankin koululaisen hetkeksi herkistymään. Sykkiläisten kirjallinen itseilmaisu selvästikin kukoistaa punasinisillä seinillä. Myönnettäköön, että myös alapäähuumoria viljellään koulus- Mikä olisikaan ytimekkäämpi tapa julistaa maailmassa olevia epäkohtia muille, kuin asioista kirjoittaminen sopivalla hetkellä julkiseen tilaan, josta jokainen pystyy ne lukemaan? Parhaimmillaan kirjoitukset heijastelevat meidän yhteiskuntaamme ja aikaamme niin poliittisilla teeseillä ja kriittisillä kannanotoilla kuin pop-kulttuurista tutuilla lainauksilla ja
samme runsaasti, mutta kai silläkin on oma kohderyhmänsä. Eri asia ovat kuitenkin loukkaavat ja täysin asiattomat kommentit, joita valitettavasti esiintyy aika ajoin koulumme seiniin tai muihin julkisiin pintoihin sutaistuina. Tällaisia ovat rumat, savukkeita polttelevat kissaa muistuttavat töherrykset ja siivoojiin, muihin koululaisiin tai henkilökuntaan kohdistuvat typerät ja rasistiset raapustukset. Ne ovat ainoastaan osoitus kirjoittajan omasta epäkypsästä käytöksestä ja huonosta mausta. Hävetkää! (Toim. Huom. Vessojen seinien, tai koulun omaisuuden ylipäätänsä, sotkeminen on kiellettyä, eikä Oraan toimitus kehota ketään senkaltaiseen toimintaan. ) Teksti: Juulia Kalavainen Kuvat: Ida Stenros
Valoisat hetket ovat nyt vähissä, joten on otollisin aika nostaa katse koulukirjoista hyvällä omatunnolla tähtitaivaalle. Tämän aukeaman tähtikartan avulla löydät pohjoisella taivaankannella tuikkivat kirkkaimmat tähdet ja tähtikuviot.
Noloa kehua? Teksti: Pauli Xu Milloin sinua kehuttiin viimeksi julkisella paikalla? Milloin sait viimeksi ottaa kehun sellaisenaan vastaan, ilman etiketin mukaista nöyrää väistelyä tai väkinäistä vastaylistystä? Milloin itse kehuit viimeksi? Kouluvuoden alussa oli päivä, kun halusin kehua erästä luokkalaistani tyttöä. Hetki sitten olimme haastelleet Harry Potterin kirjallisesta tasosta: hän esitti kriittisen kantansa Potterin ja yleisen fantasian maailmankäsitystä vääristävään ja moraalia turmelevaan vaikutukseen, mitä vastaan innokkaasti väittelin, kunnes ryhmänohjaajanvartti keskeytti. Jäin kuitenkin pohtimaan hänen vakuuttavia perustelujaan ja päätin seuraavaa tuntia odotellessamme kehaista ääneen niiden vaikuttavuutta. Seisoimme erillämme, ympärillä muutama muu ryhmäläinen. Kaikkien ollessa hiljaa kävelen hänen luokseen ja lausun nöyrän mairitteluni. Hän kiittää hämmentyneenä, muut tuijottavat hieman oudoksuen spontaania elettä ja pakenen jäätynyttä tunnelmaa takaisin sinne, missä seisoin. Jostain syystä mieleeni johtuvat elokuvien nuorten epätoivoiset iskuyritykset ja alan itsekin epäillä, oliko viattomalla eleelläni taka-ajatuksia. Miksi on epäluonnollista lausua ääneen jokin kaunis yksityiskohta, jonka huomaa toisessa, ilman, että aletaan väen vängällä vääntää taustalle lisämerkityksiä? Me nuoret olemme tarkkaavaista sakkia, kun puhutaan porukassa olemisesta: uudet kengät, nousseet arvosanat, tuore nettihokema; mikään muutos muissa ei pakene meidän
alituiseen arvioivia aistejamme. Jostain syystä on kuitenkin helpompi naureskella yhdessä toisen kuluneille lenkkareille kuin ihailla ääneen uutta kampausta, johon omat hiukset eivät vain millään kierry. Hyvää opiskelijaa on kätevämpi kutsua nörtiksi kuin asiantuntevaksi. Kehumiseen vaivaudutaan vasta, kun opetellaan ironiaa tai huomataan oma sosiaalinen piiri turhan pieneksi. Samaan aikaan itsellämme on suuri tarve kuulua ryhmään ja tulla hyväksytyksi. Vaikka koulukäytävällä olisi varma omasta ylittämättömyydestään, viimeistään kotiin palatessa alistuu itsekritiikin valtaan. Erityisesti kun syyssateet ja talvipimeät verhoavat kaiken masennukseen, olisi lohduttavaa löytää jotain valoisaa ja hohdokasta itsestään, jos muut kuvailevat sen loiston. Kenties toisten ylistys mielletään liian tekopyhäksi, mutta jos me teemme kehumisesta ympäristömme kulttuurin vastaista, rajoitamme omaa mahdollisuuttamme saada ja jakaa tätä arjen ilmaista iloa. Tilaisuuksia teolle on kuitenkin monia. Olin kesällä isosena rippikoulussa, jossa 15-vuotiaat nuoret kilvoittelivat älynlahjoillaan ilkkumalla mahdollisimman kekseliäästi; häviäjä oli se, jolta ensin loppuivat sanat ja hän jäi tyhmäksi ja haukutuksi. Mikä estää sen sijaan keksimästä kiemuraisimmat kehut, jolloin voittaja todistaa järkensä ja jättää myös kumppaninsa hyvään valoon? Shakespearekin on tunnettu yhtä lailla mielikuvituksellisista ilveilyistään kuin ylistävistä vertauksistaan. Kehu on arkipäivän yllätyslahja, jonka tarkoitus on antaa vastaanottajalle iloa, ja jonka toinen haluaa ja kehtaa ottaa vastaan.
Koulun kerhojen nimeämisohjeet Teksti: Maria Riivari Tässä on työkalu helpottamaan tulevien opettajasukupolvien työtaakkaa. Aina kun arvoisa koulumme nimeää uuden kerhon, tapahtuman tai tilan, tarvitsee vain vetää valittu nimi yli alleolevasta listasta. syke sykerö sykeröinen sykintä sykiäinen sykkeli sykki sykkii sykkivä sykkiä sykkyrä sykkyräsuoli syklaami syklamaatti sykli syklinen syklo sykloalkaani sykloidi sykloheksaani sykloni sykomori sykrä syksee syksession syksy syksyinen sykähdellä sykähdys sykäys Tämä on sykloheksaani.
Aina tahdoin vain haukata sun omenaa kun muut ihailivat tekniikkaa komeaa Takana laitteiden mies komea, buddhalainen Ei syönyt lihaa Täynnä karismaa, ei vihaa Kelpaa kalju Ei haittaa harmaus Olit mulle Se Oikea karju Rakastit iphonea iphone mua Otin sen henkilökohtaisesti: Mäkin Steve sua Oon kateellinen syövälle kun se sut viedä sai Nähään Helvetissä R.I.P., Bye bye nimim. Valelääkäri
Teatterialan isäntä Teksti: Lauri Grunthal Kuva: Ida Stenros Koulujen vahtimestarit jäävät usein oppilaiden näkökulmasta etäisiksi, eivätkä monet ole tavallisena koulupäivänä lainkaan tekemisissä heidän kanssaan. Silti virka on koulun kannalta erittäin tärkeä ja SYK:n kouluisäntä Andrei Tsumak on ainakin mies paikallaan. Harva kuitenkaan tietää, että SYK:n vahtimestarin kopin lasin takana istuva mies on myös teatterialan ammattilainen. SYK:n kouluisäntä Andrei Tsumak on asiallinen ja rauhallinen persoona, joka hoitaa jokapäiväisen työnsä kunnialla. Andrei on alkuaan kotoisin Venäjältä, Pietarista, mutta hän on asunut Suomessa jo monta vuotta. Hän on käynyt Pietarissa teatterikorkeakoulun ja on ammatiltaan teatteriohjaaja ja näyttelijä. Hänen viimeisin oman näytelmänsä ensiilta oli neljä vuotta sitten. Teatterin hän on toistaiseksi jättä-
nyt ja hankkinut muita töitä. Nyt Andreilla on vakituinen paikka SYK: n kouluisäntänä, mutta elokuvaroolejakin hän tekee silloin tällöin. Välillä on rooleja, välillä ei, Andrei sanoo. Kuvaukset kulkevat vahtimestarin työn ohella silloin kun niitä on. Andrei on näytellyt muiden muassa suomalaisessa elokuvassa Napapiirin sankarit. Andrein mukaan elokuvaroolit tehdään kaikki melko samalla tavalla eikä kyseinen rooli erityisesti poikennut muista. Se oli hauskaa, meillä oli siinä hyvä porukka. Myös maisemat olivat hienoja. Hän kuitenkin painottaa teatterin olevan hänen varsinainen alansa ja elokuvaroolien vain sivutoimi. SYK:hon Andrei tuli vuosi sitten. Hänelle soitettiin ja häneltä kysyttiin kiinnostusta paikkaan, koska hän oli ollut vastaavanlaisissa hommissa aiemminkin. SYK:ssa Andreilla on joitakin vakituisia tehtäviä, kuten posti ja ihmisten vastaanotto, mutta pääosin hän tekee, mitä milloinkin pyydetään, kuten erilaisia huoltotöitä. Andrei viihtyy SYK:ssa ja täällä on mukavia ihmisiä, joiden kanssa on helppo työskennellä. Hän pitää lapsista ja lapsetkin suhtautuvat häneen hyvin. Kun kysyn, onko Andreilla antaa jotain elämänohjetta lapsille ja nuorille, hän syventyy pohtimaan. Tämä on tärkeä asia, pitää miettiä Nykymaailmassa informaation määrä on valtava, muistakaa hidastaa välillä! Lukekaa myös paljon, mutta muistakaa olla lapsia ja nuoria, sillä se on lyhyt aika elämässä.
TAKAPUOLI