Elinkeino-, liikenne- ja Lausunto LAPELY/35/07.01/2013 ympäristökeskus Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 Oulu 24.7.2015 PSAVI/82/04.08/201 3, lausuntopyyntö 13.4.2015 SOKLIN KAIVOKSEN YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUPAHAKEMUS, SAVU KOSKI Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue esittää ympäristönsuojelu-, luonnonsuojelu-, alueidenkäyttö- ja vesivaraviranomaisena Yara Suomi Oy:n Soklin kaivosta koskevasta ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksesta lausuntonaan seuraavan. Hakemusja sen mukainen Soklin kaivoshanke Yara Suomi Oy hakee ympäristö- ja vesitalouslupaa Soklin kaivoshankkeelle. Soklin malmiesiintymä ja pääosa suunnitelluista kaivostoiminnoista sijoittuvat N uorttijoen vesistöalueelle Savukosken kunnan koillisosaan noin 12 km Suomen ja Venäjän rajalta. Soklin kaivospiirin pinta-ala on laajennuksen jälkeen 59,3 km2. Kaivoshankkeessa on tarkoitus hyödyntää Soklin karbonaattimassiivin (karbonatiittimassiivi) alueelta, Loitson ja Pierkulin alueen esiintymistä, fosfaattimalmeja (apatiitti) ja rautamineraalivarantoja (magnetiitti) sekä mahdollisesti alueella esiintyviä kiillemineraalirikkaita (vermikuliitti) yksiköitä ja mangaanin ja muiden arvoaineiden suhteen rikastuneita yksiköitä. Tarkoituksena on hyödyntää avolouhintamenetelmällä nimenomaan karbonaattimassiivin pintaosissa sijaitsevat lateriittiset fosforimalmit ja silikaatti-apatiittimalmit, joiden fosforipitoisuus on korkea. Mineraalivarantoarvion mukaan hyödynnettäviä fosfaattimalmeja on yhteensä noin 122 miljoonaa tonnia (Mt). Näiden mineraalivarantojen perusteella kaivoksen suunniteltu toiminta-aika on 20 vuotta. Loitson fosforiesiintymä käsittää noin 100 Mt malmia, jossa keskimääräinen P205 -pitoisuus on 14 %. Pierkulin esiintymä sisältää noin 20 Mt fosforimalmia keskimääräisen P205 -pitoisuuden ollessa 9 %. Pierkuli tulee mukaan tuotantoon noin 10 vuotta kaivostoiminnan aloittamisesta. LAPIN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Kutsunumero 0295 037 000 PL 8060 Asemakatu 19 www.ely-keskus.fihlappi 96101 Rovaniemi 94100 Kemi
2/37 Sokiin karbonaattimassiivin alueella esiintyviä niobimalmeja ja niiden sisältämiä uraania, tantaalia ja toriumia ei louhita eikä rikasteta. Ympäristölupaa haetaan malmin louhinnalle Loitson ja Pierkulin alueen avolouhoksista, malmin rikastamiselle rikastamossa, kaivannais jätteiden hyödyntämiselle ja sijoittamiselle jätealueille, rakentamisessa käytettävän tarvekiven louhinnalle, käsiteltyjen jätevesien johtamiselle Kemijokeen, aluevesien johtamiselle Yli-N uorttiin ja saniteettijätevesien käsittelylle sekä muille hankkeeseen liittyville toiminnoille, kuten betoniasemalle, lämpölaitokselle ja polttoaineen jakeluasemille. Vesilain mukaista lupaa haetaan louhosten kuivatukselle, pohjavesipinnan alentamiselle ja pohjaveden virtausten muuttamiselle, Sokliojan siirtouomalle, Yli-Nuoriin oikaisulle ja Loitsanan sekä Loitsonlammen kuivattamiselle, siltojen rakentamiselle sekä purkuputken rakentamiselle vesiuomien ylitse ja alitse. Samalla haetaan poikkeusta luonnontilaisten lähteiden luonnontilaisuuden vaarantamista koskevasta kiellosta. Lisäksi haetaan ympäristönsuojelulain 101 :n mukaista oikeutta ympäristölupapäätöksen täytäntöönpanoon mahdollisesta muutoksen hausta huolimatta ja vesilain 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista hankkeen toteuttamista valmisteleviin toimenpiteisiin ryhtymistä varten. Malmi louhitaan avolouhintana ja malmin ominaispiirteistä johtuen pääasiassa ilman räjäytyksiä. Malmia kaivetaan 4 10 miljoonan tonnin vuosivauhd illa (ka 7 Mt/v) riippuen tuotantokapasiteetista, malmien louhintajärjestyksestä (malmityypistä) ja malmin fosforipitoisuudesta. Malmi irrotetaan kaivinkoneilla ja/tai pintakaivureilla. Louhinnassa varaudutaan käyttämään jonkin verran myös räjähdysaineita, ei kuitenkaan ensimmäisinä tuotantovuosina. Räjäyttämällä louhittavan kiviaineksen määräksi on arvioitu 0,325 Mm3/v ja käytettävän räjähdysaineen määräksi 130 tlv. Malmin louhinnan yhteydessä louhitaan fosforia sisältämätöntä tai aihaisen fosforipitoisuuden omaavaa sivukiveä tuotantovaiheesta riippuen noin 2,7 MtIv (1,5 Mm3ktr/v). Yhteensä sivukiveä on arvioitu muodostuvan toiminnan aikana 53 Mt (29 Mm3ktr). Vain osa kovimmista sivukivistä voidaan hyödyntää kaivoksen infrastruktuurin rakenta misessa. Sivukivi varastoidaan Loitson louhosalueen keskelle noin 30 ha:n laajuiselle varastoalueelle tai sijoitetaan takaisin louhokseen. Avolouhoksia louhitaan enintään 14 kappaletta, joista tuotannossa on kerrallaan keskimäärin neljä ja enintään kuusi. Louhosten pinta-ala on keskimäärin 32 ha (8,5 54 ha). Kokonais pinta-ala on 4,4 km2. Keskimääräinen kaivusyvyys on 40 m ja suurin syvyys noin 90 m. Malmia yhdessä louhoksessa on keskimäärin 9 Mm3. Malmin päällä olevan maakerroksen paksuus vaihtelee. Avolouhosten kohdilta ja muista rakennuskohteista poistettavat pintamaat läjitetään kolmelle maanpoiston läjitysalueelle Maskaselän
3/37 länsi- ja pohjoisosaan. Niiden yhteispinta-ala on 398 ha ja täyttökapasiteetti 45,5 Mm~. Maanpoistomassoja on arvioitu muodostuvan toiminnan aikana 61 Mt (34 Mm3ktr). Eri maalajit (moreeni, hiekka ja sora, turve) läjitetään erillään niiden hyötykäytön mahdollistamiseksi. Kyörteselän luoteisosaan sijoitettavalla rikastamolla on suunniteltu tuotettavaksi fosforirikastetta (apatiittirikaste) 1,5 1,7 MtIv ja rautarikastetta (mag netiittirikaste) 0,3-0,5 MtIv. Rikastusprosessin päävaiheet ovat murskaus, homogenisointi, jauhatus, mag neettierotus, vaahdotus, sakeutus, suodatus ja rikasteen kuivaus. Rikasteet kuljetetaan Soklista maantiekuljetuksina Kemijärvelle ja siitä edelleen junakuljetuksina johonkin Perämeren satamaan. Rikastuksen yhteydessä muodostuu rikastushiekkaa vuosittain noin 3,1 Mm3. Rikastushiekkaliete pumpataan putkilinjaa pitkin 10 km matka rikastushiekka-altaalle, joka sijaitsee Kiimavaaran länsipuolelle Jänesaavan alueella, joka kuuluu Sotajoen valuma-alueeseen. Rikastushiekka-alue on mitoitettu 20 vuodelle ja kokonaishiekkamäärälle noin 61 Mm3. Alueen kokonaispinta-ala on noin 9,8 km2, mikä sisältää rikastushiekka-altaiden lisäksi myös vesien selkeytysaltaat. Allasalue tarvittavine mittavine patorakenteineen on suunniteltu rakennettavaksi ja käyttöönotettavaksi kolmessa vaiheessa. Ensivaiheessa rakennettavan allasosion, rikastushiekka-allas 2, pintaala on 218 ha ja läjitystilavuus arviolta noin 12 Mm3 rikastushiekkaa. Altaan täyttäminen kestää noin 4 vuotta, minkä jälkeen otetaan käyttöön rikastushiekka-allas 3 (424 ha, noin 32 Mm3), joka on käytössä 10 vuotta. Viimeisenä otetaan käyttöön rikastushiekka-allasl (238 ha, noin 16 Mm3). Rikastusaltaan yhteydessä olevat esiselkeytysallas (50 ha, 3,2 Mm3) ja jälkiselkeytys-allas (10 ha, 0,85 Mm3) sijaitsevat rikastushiekka altaan 2 pohjoispuolella. Rikastushiekka-altaiden ja sen yhteydessä olevien selkeytysaltaiden lisäksi kaivospiirin alueelle tulee neljä patorakentein eristettyä raakavesi- ja selkeytysallasta: selkeytysallas CB3 (54 000 m3) Loitson alueen niskaojien sisäpuolisen alueen pintavesien käsittelemiseksi, pohjavesiallas GWB (100 000 m3) Sokliojan laakson alueelta pumpattavan pohjaveden varastoimiseksi, sekundääriselkeytysallas SCB (450 000 m3) avolouhosalueen sade- ja kuivatusvesien käsittelemiseksi sekä suuri raakavesiallas FWB1 (2 000 000 m3), joka toimii louhos- ja rikastamoalueen alueen vesien loppuselkeytysaltaana ja rikastamon raakavesivarastoaltaana. Rikastamolla ym. kohteissa tarvittavan veden raakavesi on tarkoitus ottaa raakavesialtaasta ja pohjavesialtaasta. Alueen joista (esim. Yli N uortti) ei oteta raakavettä. Rikastamolta rikastushiekka-altaalle rikastushiekan mukana pumpattava vesi palautetaan käsittelyn jälkeen pääosin takaisin rikastamolle. Rikastamon- ja rikastushiekka-altaan välisen vesikierron ylijäämävedet ja raakavesialtaan ylijäämävedet on
4/37 tarkoitus johtaa käsittelyn jälkeen 24 km pitkää maanalaista purkuputkilinjaa pitkin Kemijokeen Lattunan kohdalla. Kaivospiirin alueelle rakennetaan murskaamon ja rikastamon lisäksi ainakin lämpölaitos (49,9 MW:n puuhaketta käyttävä kiinteän polttoaineen kattila ja kolme 13 MW:n öljykattilaa huippukuorma- ja varakattiloina), polttoaineen jakeluasemat, huolto- ja korjaamotilat, autotallit sekä konttori- ja muut yleistilat. Näiden lisäksi rakennetaan malmin ja tuotteiden varastot, muut varastot, parkkipaikat ja pihat. Rakennusvaiheessa Soklissa tarvitaan myös oma betoniasema. Rikastamon ja sen aputoimintojen alueen pinta-ala on noin 100 ha. Asuintilat sijoitetaan erilleen teollisuusrakennuksista ja toiminta-alueista. Kaivospatojen ja muun infrastruktuurin rakentaminen edellyttää tarvekiven (kalliokiviaines) louhintaa. Tarvekiveä louhitaan Kyörtesselän ja Kiimavaaran louhoksista. Tarvekiveä käytetään kaivoksen elinkaaren aikana tie- ja patorakenteisiin maksimissaan 3 Mmc. Louhittu kalliokiviaines varastoidaan rikastushiekka-altaan läheisyydessä oleville varastoalueille 4 (40 ha) ja 5 (30 ha). Tarvekiven louhinnassa käytettävän räjähdysaineen määräksi on arvioitu noin 3 000 t (1 kg/m3 ktr) Kaivostoimintojen alueelta johdetaan käsiteltyjä jätevesiä Kemijokeen sadannaltaan keskimääräisenä vuotena 6,2 Mm3 ja runsassateisena vuonna 9,3 Mm3. Nuorttijoen vesistöön johdetaan vain käsiteltyjä aluekuivatusvesiä. Kaivostoiminnan edellyttämistä vesitaloushankkeista ympäristövaikutusten kannalta merkittävimmät ovat pohjavesipinnan alentaminen louhosalueella ja sen läheisyydessä, Sokliojan siirtouoma (1850 m), Yli Nuortin oikaisu (800 m) sekä Loitsanan ja Loitsonlammen kuivattaminen. Hankkeen toteuttaminen edellyttää myös 220 kv:n ja 45 kv:n voimajohdon rakentamista Sokliin sekä Sokliin vievän tien perusparannusta välillä Martti Sokli. Nämä rakentamiset eivät kuulu itse kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupakäsittelyyn. Kaivoksen maa- ja vesirakennustyöt aloitetaan vuonna 2016. Muu rakentaminen sekä laiteasennukset aloitetaan vuonna 2017. Tehtaan (rikastamo) tuotanto on tarkoitus käynnistää vuonna 2019. Kaivosoikeudet Soklin kaivospiirille on myönnetty kaivosoikeus 8.11.1976. Sen jälkeen kaivospiirille on myönnetty pidennystä vuosina 1991, 1996, 2001 ja 2007. Yara Suomi Oy on 8.5.2009 jättänyt hakemuksen Soklin vanhan kaivospiirin laajentamiseksi. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes), on 15.8.2013 antanut päätöksen (KaivNro 2019) kaivospiirin
5/37 muuttamisesta sekä Lapin maanmittaustoimistolle määräyksen kaivospiiritoimitusta varten (kaivospiirimääräys). Kaivospiirin käyttöalueen ja samalla koko kaivospiirin pinta-ala on aluemuutoksen jälkeen 5 923,65 ha. Tukesin päätöksestä on valitettu Rovaniemen hallinto-oikeuteen (nykyisin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus). Hallintooikeus on hylännyt valitukset 7.4.2015 antamallaan päätöksellä nro 15/0132/1. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä on valitettu edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kohdealueen kaavoitustilanne Kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa (kohta 2.2.2) hankealueen kaavallinen tilanne on kuvattu oikein. Alueella on voimassa Soklin vaihemaakuntakaava. Kunnanvaltuusto on hyväksynyt Soklin yleiskaavan 9.10.2013. Hyväksymispäätöksestä on valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen eikä kaava siten ole lainvoimainen. Lisäksi parhaillaan laaditaan asemakaavaa rikastamotoimintojen alueelle ja kaivannaisjätteiden käsittelytoimintojen alueelle. YVA-selostukseen jälkeen tehdyt hankemuutokset Soklin kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus (YyAselostus) on valmistunut toukokuussa 2009 ja yhteysviranomainen Lapin ympäristökeskus on antanut siitä lausuntonsa 14.8.2009. Ympäristövaikutusten arviointia on täydennetty joulukuussa 2011 valmistuneella arviointiselostuksella, josta yhteysviranomainen Lapin ELY-keskus on antanut lausuntonsa 30.4.2012. Se koskee malmin rikastusta Venäjällä, joka on ollut yksi YVA-menettelyssä arvioiduista hankkeen toteutusvaihtoehdoista (VE3) ja jonka osalta toukokuussa 2009 valmistunut YVA-selostus on todettu riittämättömäksi. Ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten YVA selostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa ei ole yhteenvetoa näistä asioista. Se olisi helpottanut YVA-menettelyn vaikuttavuuden arviointia, hakemuksen tarkastelua ja lupakäsittelyä. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen mukainen Soklin kaivoshanke on pääosiltaan toukokuussa 2009 valmistuneessa YVA-selostuksessa tarkastellun hankevaihtoehdon VE 1 Kaivostoiminnat Soklissa käsittäen fosfori- ja rautarikasteen tuotannon mukainen. Yara Suomi Oy on jo YVA-selostuksessa esittänyt VEI :n olevan ensisijainen toteutusvaihtoehto. Tämän hankevaihtoehdon sisällä tarkastelluista eri kaivostoimintojen sijoitusvaihtoehdoista rikastamo sijoittuu vaihtoehdon A mukaisesti Yli-Nuortin ja Tulppiojoen yhtymäkohdan lähelle Kyörteselän luoteisosaan ja rikastushiekka-allas vaihtoehdon VEi.2
6/37 mukaisesti osittain Sotajoen laaksoon Jänesaavalle Pultoselän lounaispuolelle. Käsitellyt prosessivedet johdetaan Kemijoen suuntaan eikä Nuorttijoen suuntaan. YVA-selostuksesta annetuissa lausunnoissa ja mielipiteissä hankevaihtoehto (VEi) sekä hakemuksen mukaiset rikastamon ja rikastushiekka-altaiden sijoitusvaihtoehdot sekä Kemijoen vesistö käsiteltyjen jätevesien purkuvesistönä tuntuivat saaneen enemmän kannatusta kuin muut tarkastellut hankevaihtoehdot VE2 ja VE3 ja toimintojen sijoitusvaihtoehdot. Näin ollen hankkeesta vastaava on ottanut hankkeen toteutusratkaisussa ja toimintojen sijoitusratkaisussa lausunnot ja mielipiteet huomioon. On kuitenkin aiheellista muistaa, että myös kaivoshanketta vastustavat kannanotot tulivat lausunnoissa ja mielipiteissä selvästi esiin. Verrattuna YVA-selostukseen hankevaihtoehto VEi ja eri kaivostoimintojen toteutus- ja sijoitussuunnitelmat ovat ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa monin osin tarkentuneet ja selvästi muuttuneetkin. Tämä on kaivoshankkeille tyypillistä. Toteutussuunnitelman muutokset ja niiden perustelut olisi ollut paikallaan esittää keskeisimmiltä osin koostetusti ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa. Seuraavassa esitetään hankevaihtoehdon VEI toteutussuunnitelmaan liittyen ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tärkeimmät YVA selostuksesta ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen tarkentuneet ja/tai muuttuneet asiat. YyA-selostuksen hankevaihtoehdossa VEi hyödynnettäväksi malmivaroiksi on esitetty noin 188 Mt. Malmi on esitetty louhittavaksi Loitson ja Pierkulin alueen louhoksista sekä lisäksi Kaulusrovan alueen viidestä louhoksesta (Kaulusrova A E), yhteensä 660 ha:n alueella. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa hyödynnettäviksi malmivaroiksi on esitetty noin 122 Mt ja louhinnan tapahtuvan vain Loitson ja Pierkulin alueella enintään 14 louhoksessa, joiden kokonaispinta-ala on noin 440 ha. Ts. Kaulusrovan alueen (rapakallio)malmien (noin 75 Mt) hyödyntämiseen ei nyt haeta lupaa. Lupahakemuksen mukainen kaivostoiminnan aikana louhittava malmimäärä ja louhosalueen kokonaispinta-ala ovat siten selvästi pienemmät kuin YVA-selostuksessa tarkastellussa hankevaihtoehdossa VEI. Vuosittain louhittavaksi malmimääräksi on sekä YVA-selostuksessa että lupahakemuksessa esitetty 4 10 MtIv. Tuotettavan fosforirikasteen määrä on laskenut YVA-selostuksen 2 miljoonasta tonnista 1,5 1,7 miljoonaan tonniin. Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on lyhentynyt noin 22 vuodesta noin 20 vuoteen. Lupahakemuksen mukaan malmin rikastuksessa muodostuvan rikastushiekan määrä on 3,1 Mm3/v (20 vuoden toiminta-aikana noin 62
7/37 Mm3), rikastushiekka-altaiden 1 3 kokonaispinta-ala 8,8 km2 ja kokonaisläjitystilavuus 60,7 Mm3. YVA-selostuksessa rikastushiekan määräksi on esitetty 2,1 Mm3/v (toiminta-aikana 42 46 Mm3), osastoimattoman ts. yhden ison rikastushiekka-altaan (VE 1.2) pinta alaksi on 9,8 km2 sekä kokonaisläjitystilavuudeksi 90 Mm3. Hakemuksessa vesienkäsittelyn ja vesien kierrätyksen kannalta keskeiset esi- ja jälkiselkeytysaltaat on sijoitettu rikastushiekka-altaiden yhteyteen. Niiden yhteispinta-ala on 0,60 km2 ja yhteistilavuus 4,05 M m3. YVA-selostu ksessa vastaava se 1 keytys-a Ilasjä rjeste ly on sijoitettu rikastushiekka-altaista länsipuolelle. Niiden yhteispinta-ala on 3,5 km2 ja yhteistilavuus 7 10,5 Mm3. Arvio louhosalueella malmin päältä poistettavien pintamaiden määrästä on noussut (27 Mm3 -> 34 Mm~). Nousu johtunee Loitson ja Pierkulin louhosalueiden pintamaiden määräarvion tarkentumisesta. Louhintasuunnitelmien tarkentumisen myötä tiedot malmin louhinnan yhteydessä lo uh ittavasta sivu kivestä ja sen kokona ismää rästä (toiminnan aikana 53 Mt) loppusijoituksesta ovat muuttuneet YyAvaiheesta lupahakemukseen. Lupahakemuksessa on myös esitetty tarvekiven louhinta- ja varastoalueet sekä tarvekiven louhinnassa muodostuvan sivukiven läjitysalueet. Näitä asioita ei ole esitetty YVA selostuksen toimintakuvauksessa tai ne on esitetty hyvin yleispii rteisesti. Tarvekiven louhinnassa ja jossain määrin myös malmin louhinnassa käytetään räjähdysaineita, minkä seurauksena räjähdysaineperäistä typpeä päätyy malmin, sivukiven ja louhosten kuivanapitovesien mukana kaivoksen, rikastamon ja rikastushiekka-altaiden vesikiertoon ja aluekuivatusvesiin ja edelleen vesistöön. YyA-vaiheessa arvioitiin, ettei räjähdysaineita tarvita louhinnassa. Vesien hallinta toteutetaan lupahakemuksen mukaan monelta osin eri tavoin kuin YVA-selostuksessa on esitetty. YVA-selostuksesta poiketen Nuorttijoesta ei oteta lainkaan raakavettä. Raakavetenä käytetään louhosalueelta ja sen läheisyydestä pumpattavaa ja varastoitavaa pohjavettä sekä louhosten ja muiden alueiden kuivatusvesiä. Veden hallinnan ja tehokkaan kierrätyksen varmistamiseksi vesien varasto- ja käsittelyaltaat sekä muut johtamis- ja käsittelyjärjestelmät toteutetaan eri tavalla tai sijoitetaan eri paikkaan kuin YVA-selostuksessa on esitetty. Hakemuksen liitteen 6 johtopäätösten perusteella louhosten kuivanapitovesien määrä saattaa olla selvästi suurempi kuin mitä YVA selostuksessa on arvioitu. Jos näin on, kuivanapidosta muodostuu YVA selostuksessa esitettyä vaikeammin toteutettava ja hallittava. Liitteen 6 johtopäätökset ovat kuitenkin tulkinnanvaraiset. Ne vaikuttavat myös ristiriitaisilta hakemuksen liitteen 29 vesitaseen tietojen kanssa.
8/37 Lupahakemuksen mukaiset hankevaihtoehdon VEi tarkentuneet ja muuttuneet suunnitelmat lisäävät eräiltä osin päästöjä tai kaivannaisjätteiden määrää ja/tai kaivostoiminnan seurauksena muuttuvien alueiden määrää YVA-selostukseen verrattuna. Tällaisia ovat lähinnä sivukiven louhinta varsinaisella louhosalueella ja tarvekiven louhinta louhosalueen ulkopuolella, räjähdysaineiden käyttö louhinnassa ja muodostuvan sivukiven läjitysalueet. Suurimmaksi osaksi muutokset, etenkin louhittavien malmien ja muodostuvan rikastushiekan kokonaismäärän väheneminen, louhosalueen pieneneminen, rikastushiekka-altaiden vaiheittainen käyttöönotto sekä likaantuneiden vesien käsittelyyn ja johtamiseen liittyvien toimintojen uudelleenjärjestely, kuitenkin vähentävät haitallisia vaikutuksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristö- ja vesitalouslupaa haetaan YVA-menettelyssä tarkasteltua hankevaihtoehtoa VEi (ja sen edellyttämiä aluevarauksia) pienemmälle kaivostoiminnalle. Kaivoshankkeen YVA-menettely ja YVA-selostus kattavat pääosin ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa esitetyn kaivoshankkeen ja sen vaikutusten arvioinnin. Soklin kaivoshankkeen YVA-vaiheessa hankevaihtoehdon VE 1 mukaisessa toiminnassa rikasteiden kuljetusmuotona oli kuljetus rautateitse Soklista asiakkaille. Rautatien, kuten myös 220 kv voimajohdon, eri linjausvaihtoehdot ja niiden ympäristövaikutukset arvioitiin omissa erillisissä YVA-menettelyissään niin, että samanaikaisesti vireillä oli kolme toisiinsa liittyvää YVA-menettelyä. Ne siis koskivat itse kaivoshanketta, Soklin rautatietä ja 220 kv voimajohtoa. Rikasteiden rautatiekuljetus oli myös Soklin kaivoshankkeen alkuperäisen ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen mukainen rikasteiden kuljetusmuoto. Yara Suomi Oy on muuttanut 24.3.2015 hakemusta niin, että rikasteet kuljetetaan Soklista ensin maantiekuljetuksina Kemijärvelle ja siitä eteenpäin junakuljetuksina. Lupahakemuksen tarkastelu Yle ishava in not Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen hankekuvaus ja suunnitelmat ovat monelta osin tarkemmat kuin YVA-selostuksessa. Hankkeen toimintavaiheen kuvaus on täydentynyt muun muassa rikastamon ja sen aputoimintojen, toiminnassa käytettävien kemikaalien ja polttoaineiden sekä päästöjen muodostumisen ja hallinnan osalta. Myös rakennusvaiheen ja sulkemis-/jälkihoitovaiheen kuvausta sekä toteutussuunnitelmia on täydennetty ja parannettu. Hankekuvaus on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan suurimmaksi osaksi riittävä hakemuksen käsittelyn kannalta, vaikka yksityiskohtaiset
9/37 hankesuunnitelmat (detailed eng ineering) puuttuvatkin vielä monelta osin. Myös alueen nykytilaselvityksiä on täydennetty muun muassa maaperän geokemian, pohjavesialueiden ja pohjaveden laadun, vesistöjen veden laadun ja kalaston, luontotyyppien ja kasvillisuuden osalta YVA-menettelyjen jälkeen. Samalla hanketta ja hankealuetta koskevat kartta-aineistot ovat laajentuneet ja parantuneet. Hankesuunnitelmien ja perustilaselvitysten tarkentumisen ja täydentymisen myötä myös hankkeen vaikutusten arviointi ja haitallisten vaikutusten estämistä ja lieventämistä koskevat suunnitelmat ovat tarkentuneet esimerkiksi jätevesien, melun sekä pöly- ja savukaasupäästöjen osalta. Lupahakemus on kuitenkin vielä moneltakin osin yleispiirteinen. Seuraavassa esitetään ELY-keskuksen käsityksen mukaan merkittävimmät täydennystä ja tarkennusta edellyttävät asiat. Esitys täydennyksiksi 1) Tarkempi selvitys kiillemineraalien (vermikuliitti), mangaanin ja muiden arvoaineiden suhteen rikastuneiden yksiköiden mahdollisesta hyödyntämisestä sekä hyödyntämisen vaikutuksesta rikastusprosessiin ja rikastushiekan laatuun. Perustelu. Hakemuksessa on esitetty mainittujen mineraalien hyödyntämisen mahdollisuus, muttei varsinaisia toteutussuunnitelmia. 2) Tarkempi selvitys louhinnassa muodostuvan sivukiven (2,7 MtIv) ominaisuuksista, hyödyntämismahdollisuuksista, pysyvästä läjityksestä Loitson louhosalueen keskellä olevalle alueelle tai sijoittamisesta takaisin louhokseen. Lisäksi selvitys louhittavan tarvekiven ja louhinnassa muodostuvan (hyödyntämiskelvottoman) sivukiven määrästä, ominaisuuksista sekä käyttökohteista ja pysyvästä läjityksestä läjitysalueille 4 ja 5. Perustelu. Louhinnassa muodostuvan sivukiven hyödyntämisaste on arvioitu vähäiseksi. Tällöin pääosa sivukivestä on joko läjitettävä pysyvästi kaivannaisjätteen jätealueelle tai sijoitettava louhoksiin. Esitetyt tiedot loppusijoituksesta ovat epätäsmälliset ja osittain ristiriitaiset (esim. kohdat 3.4.2 ja 6.2.1). Tarkempi selvitys on tarpeen, koska toiminnan aikana muodostuvan sivukiven määrä on varsin suuri (53 Mt). Vastaavasti tiedot eri tarvekivilouhoksista louhittavan tarvekiven ja louhinnassa muodostuvan hyödyntämiskelvottoman sivukiven määrästä ja ominaisuuksista sekä käytöstä ja läjityksestä ovat puutteelliset. 3) Tarkempi selvitys louhosten päältä poistettavien pintamaiden hyödyntämisestä kaivoksen infrastruktuurin rakentamisessa ja sulkemisessa sekä siitä, miten kivennäismaanäytteissä todetut
10/37 kohonneet alkuainepitoisuudet ja molybdeenin, fluoridin ja nikkelin liukoisuudet otetaan huomioon ko. maita hyödynnettäessä ja läjitettäessä maanläjitysalueille sekä läjitysalueiden suoto- ja valumavesien käsittelyssä. Perustelu. Louhosten päältä poistettavien pintamaiden määrä on suuri (kokonaismäärä 34 Mm3ktr). Hakemuksesta ei käy yksiselitteisesti ilmi, miten paljon pintamaita on tarkoitus hyödyntää infrastwktuurin rakentamisessa sekä louhosten ja muiden kohteiden sulkemisessa, mikä on pintamaiden läjitystarve tai miten todetut alkuaineiden kohonneet kokonaispitoisuudet ja liukoisuudet otetaan huomioon hyödynnettävien pintamaiden valinnassa, mahdollisten ongelmallisten maa-ainesjakeiden läjityksessä tai läjitysalueilta tulevien vesien käsittelyssä. 4) Muodostuvan rikastushiekan ja rikastushiekka-altaan suunnitelmien osalta seuraavat asiat: A. Tarkentava tieto vuosittain muodostuvan rikastushiekan määrän kasvun (YVA-selostus 2,1 Mm3, lupahakemus 3,1 Mm3) sekä rikastushiekka-altaan (toteutusvaihtoehdon VEI.2) läjityskapasiteetin pienenemisen (YVA-selostus noin 90 Mm3/9,8 km2, lupahakemus noin 61 Mm3/8,8 km2) syistä. B. Tarkentavat arviot rikastushiekan ominaisuuksia koskevien selvitysten (mm. haitallisten aineiden liukeneminen) sekä rikastushiekka-altaalle muodostuvan veden ja rikastushiekan suotoveden (huokosveden) laatuarvioiden ed ustavuudesta ja epävarmuustekijöistä. Lisäksi tarkemmat perustelut, miten rikastushiekka on haitallisten aineiden pitoisuuksien ja liukoisuuksien perusteella luokiteltu kaivannaisjäteasetuksen liitteen 1 kohdan 2 alakohtien d) ja e) perusteella pysyväksi ka ivan na isjättee ksi. 0. Rikastushiekka-altaan pohja- ja patorakenteiden tarkemmat suunnitelmat sekä niiden edellyttämät täydennetyt tiedot allasalueen maaperän vaihteluista ja ominaisuuksista (mm. rakeisuus ja vedenläpäisevyys). D. Osana tarkennettuja suunnitelmia selvitys/suunnitelma, miten rikastushiekka-altaan maaperän hyvin vettä johtavat kerrokset, alueella olevat lukuisat lähteet (pohjavesipurkautumat) ja ojat otetaan huomioon pohjarakenteiden suunnittelussa. E. Osana tarkennettuja suunnitelmia selvitys/suunnitelma pohjakerroksen rakentamisesta muualta tuotavalla turpeella tai hienoainesmoreenilla niillä alueilla, joilta luontainen turvekerros puuttuu tai se on liian ohut tai joilla maaperässä on hyvin vettä johtavia kerroksia. Lisäksi selvitys, mistä
11/37 muualta tuotava turve tai hienoainesmoreeni tuodaan, miten soveltuvan turpeen laatu varmistetaan ja otto toteutetaan sekä miten turvekerroksen asennus rikastushiekka-altaan tiiviiksi pohjakerrokseksi toteutetaan. Perustelu A. YVA-selostuksen ja lupahakemuksen tiedot muodostuvan rikastushiekan määrästä ja vaihtoehdon VEi.2 rikastushiekka-altaan läjityskapasiteetista näyttävät poikkeavan merkittävästi toisistaan. Ta rkentavat tiedot ovat tarpeen. Perustelut B E. Rikastushiekan ominaisuuksien monipuolinen selvittäminen ja selvityksiin liittyvien epävarmuustekijöiden huomioonottaminen sekä kussakin tapauksessa tarvittavien rikastushiekka-alueen pato- ja pohjarakenteiden huolellinen määrittely ja niiden yksityiskohtainen suunnittelu ovat välttämättömiä rikastushiekan läjityksen hallinnan sekä maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämisen kannalta. Muodostuvan rikastushiekan luokittelussa todettujen pitoisuuksien (mm. koboltti ja antimoni) ja liukoisuuksien (molybdeeni, fluoridi ja nikkeli) sekä alueen ympäristön taustapitoisuuksien huomioonottaminen edellyttää tarkennusta varsinkin, kun rikastushiekka-alueen alueelta on otettu verrattain vähän näytteitä. Luokitus vaikuttaa mm. ympäristönsuojelulain (86/2000) 43a 43c mukaisten vakuuksien asettamiseen. Rikastushiekka-altaan pohja- ja patorakennesuunnitelmat puolestaan edellyttävät alueen maaperätutkimusten täydentämistä, sillä hakemuksen 2.2.5.2 kohdan ja liitteen 3 perusteella rikastushiekka alueen pohjatutkimuksia on tehty vähän alueen laajuuteen ja maaperän vaihteluun nähden. Alueella on karkeita ja hyvin vettä johtavia kerroksia, lähdealueita sekä useita ojia, jotka tulee ottaa huomioon rikastushiekka altaan suunnittelussa. Muualta tuotavan turpeen ja/tai hienoainesmoreenin käyttö pohjarakenteena vaatii osaltaan hakemuksessa esitettyä yksityiskohtaisempia selvityksiä ja suunnitelmia. Turvetta tarvitaan lopulta verrattain paljon alueelle, joka on noin 40 % rikastushiekka-allasalueesta (paksuturpeisen alueen osuus on noin 60 %). 5) Selvitys ja suunnitelmat toimenpiteistä, joilla varmistutaan, ettei likaantuneita aluekuivatusvesiä tai pohjavesiä pääse Nuorttijoen vesistöön. Tähän liittyen selvitys, miten varmistetaan laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien toimivuus eri tilanteissa ja vuodenaikoina. Lisäksi selvitys toimenpiteistä, joilla tarvittaessa tehostetaan Kemijokeen johdettavien vesien käsittelyä ja vähennetään haitallisia vesistövaikutuksia. Perustelu. Hakemuksen mukaan Nuorttijokeen ja sen latvajokiin johdetaan kaivospiirin alueelta vain puhtaita (käsiteltyjä) aluekuivatusvesiä ja tarvittaessa puhtaaksi varmistettuja pohjavesiä. Koska kaivostoimintojen (ml. maanpoistoalueet ja läjitysalueet) alue on
12/37 hyvin laaja ja kuivanapitovesien määrä suuri, kiintoainesta sisältäviä tai muuten likaantuneita aluekuivatusvesiä saattaa etenkin keväällä lumien sulamisen aikaan tai runsassateisina aikoina päästä vesistöön käsittelystä (laskeutus- ja kosteikkokäsittely) huolimatta. Tämä on todettu myös hakemuksessa (esim. kohta 7.4.2). Likaantuneiden aluekuivatusvesien hallinta ja käsittely sekä poikkeuksellisten päästöjen estäminen vaativat Nuorttijoen vesistön herkkyys ja toiminta-alueen laajuus huomioon ottaen huolellista ennalta varautumista, suunniteltujen laskeutusaltaiden, pintavalutuskenttien ja muiden toimenpiteiden yksityiskohtaista suunnittelua sekä sen varmistamista, että käsittelyjärjestelmät toimivat kaikissa olosuhteissa suunnitellusti. Yksityiskohtaisten varautumis- ja toimenpidesuunnitelmien pohjalta toteuttavien käsittelyjärjestelmien ja muiden toimenpiteiden tulee olla valmiina kussakin kohteessa ennen maansiirtotöiden aloittamista. Perustelu. Hakemuksessa (mm. kohta 7.4.3) todetaan, että Kemijokeen johdettavien jätevesien käsittelyä voidaan tarvittaessa tehostaa. Käsittelyn tehostaminen tarve voi tulla kyseeseen mm. fosfori- ja kiintoainepäästöjen pienentämiseksi. Hakemuksessa ei ole esitetty tarkemmin, miten käsittelyä tarvittaessa tehostetaan. Käsittelyn toimivuuden varmistamiseen ja tarvittaessa tehostamiseen on aiheellista varautua ennakolta niin, että tehostamistoimet saadaan tarvittaessa viipymättä käyttöön. 6) Täsmälliset tiedot luohosten kuivanapitovesien määrästä sekä tarkennetut suunnitelmat louhosalueen sekä Sokliojan laakson pohjavesien keräilyn ja pumppauksen toteutuksesta, louhoksiin tulevien pohja- ja sadevesien (kuivanapitovesien) hallinnasta sekä kuivattavan vaikutuksen rajoittamiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Perustelu. Louhosalueella olevien ja alueelle suotautuvien pohjavesien määrän sekä kuivatustarpeen on hakemuksessa arvioitu olevan joko suuri (liite 29) tai huomattavan suuri (liite 6). Pohjavesien hallinta on tässä tapauksessa hyvin keskeinen asia louhinnan onnistumisen, rikastamon raakaveden saannin ja ylipäätään vesien hallinnan kannalta. Lisäksi pohjavesipinnan alenemisesta johtuvan kuivattavan vaikutuksen rajoittamiseksi tehtävät toimenpiteet ovat mittavat ja haasteelliset. Niiden onnistuminen on välttämätöntä kuivattavan vaikutuksen rajoittamiseksi sellaiseksi kuin se on esimerkiksi hakemuksen kohdassa 7.3.4 kuvattu. Hakemuksessa esitettyjen yleispiirteisten suunnitelmien lisäksi näistä asioista tarvitaan lupakäsittelyä varten varmennetut lähtötiedot (kuivana pitovesien määrä) sekä tarkemmat toteutussuunnitelmat. Yksityiskohtaisten suunnitelmien on oltava valmiina ennen louhinnan aloittamista. 7) Pohjavesimallinuksiin ja alueelta koottuun pohjavesiaineistoon perustuva havainnollinen esitys pohjaveden pumppauksen ja louhosten kuivanapidon aiheuttaman kuivattavan vaikutuksen
13/37 (pohjavesipinnan aleneminen) ulottuvuudesta toiminta-alueen ulkopuolelle. Perustelu. Hakemuksesta (kohta 7.3.4, ja liite 6) ei käy selvästi ilmi, mihin asti ja miten merkittävänä kuivanapidon aiheuttama kuivattava vaikutus (pohjavesipinnan alenema) ulottuu louhosalueen ulkopuolelle eri suunnissa. Kohdan 7.3.4 kuvissa 7-3 ja 7-4 on pohjaveden pinnan alenemista kuvattu hyvin karkealla vertikaalisuuntaisella jaotuksella. Niiden perusteella ei voida päätellä, minne asti pohjaveden pinnan alenema ulottuu haitallisena alueen luontotyyppien ja kasvillisuuden kannalta. Eri selvitysten pohjalta tehdyt vertikaali- ja horisontaalisuunnassa suunnassa tarkemmat havainnekuvat auttavat arvioimaan pohjavesipinnan alenemisen vaikutusta alueen luontotyyppeihin ja lajistoon. 8) Tarkentava selvitys täydentävine suunnitelmineen alueelle rakennettavien altaiden, erityisesti rikastushiekka-altaiden ja niiden yhteydessä olevien selkeytysaltaiden sekä suuren raakavesialtaan (FWB1) ja pohjavesialtaan (GWB) käytöstä vesien säännöstelyaltaina ja jätevesipäästöjen vaikutuksien vähentämiseen sekä toisaalta virtaamamuutosten vähentämiseen. Perustelu. Hakemuksessa (mm. kohta 7.4.3) esitetään, että käsiteltyjen jätevesien purkua Kemijokeen tullaan säätelemään alivirtaamakausina haitallisten vaikutusten minimoiseksi varastoimalla vettä mainittuihin altaisiin. Toisaalta (mm. kohta 3.7.1.2 ja liite 45) todetaan, että alivi rtaa matila nteessa GWB-a Itaasta voidaan tarvittaessa laskea vettä ylijuoksuna Yli-Nuorttiin. Tarkemmat selvitykset altaiden säännöstelyn ja virtaamien säätelyn toteutuksesta sekä arviot niiden vaikutuksista (mm. Yli-Nuorttiin alivirtaamakausina johdettavien pohjavesien mahdollisen korkean strontiumpitoisuuden vaikutus taimenen poikastuotantoon) kuitenkin puuttuvat. 9) Sokliojan siirtouoman (1850 m) ja Sokliojan laakson puolelle rakennettavan tulvapadon sekä Yli-Nuorttijoen siirtouoman (noin 800 m) tarkennetut suunnitelmat. Perustelu. Hakijan tarkoituksena on tehdä Sokliojan ja Yli-Nuorttin siirtoja oikaisu-uomista luonnonmukaisia (hakemuksen sivulla 192 todetaan, että uusiin uomiin tullaan tekemään taimenelle sopivia kutualueita). Hakemuksessa on kuitenkin esitetty vain hyvin yleispiirteiset suunnitelmat näiden uusien uomien toteutuksesta. Vesilain 2 luvun 7 viitaten lähtökohtana tulee olla, että nämä oikaisu-uomat ranta alueineen tehdään luonnonmukaisiksi sekä pohjan (mm. kivetykset, kutusoraikot ja syvännealueet sekä kasvillisuuden muodostumista edistävät toimenpiteet) että ranta-alueiden (luiskaukset, kivetykset, tulvaeroosioita kestävät maalajit ja kasvillisuus) osalta. Onnistuakseen luonnonmukaisen uuden uoman aikaan saanti edellyttää yksityiskohtaista suunnittelua ja huolellista toteutusta. Samaa pätee
14/37 näiden uomien pohjien ja ranta-alueiden tiivistämiseen sekä Sokliojan tulvapadon rakentamiseen. 10) Putkilinjan alitusten tarkennetut suunnitelmat. Perustelu. Soklista Kemijokeen johtavan purkuputken vesistöalitukset (Polkulehdonojan, Jänesojan, Sotajoen ja Vouhtusjoen alitukset) on tarkoitus tehdä siirtämällä alitettava uoma rakentamisen ajaksi uuteen kaivualueen ohittavaan uomaan ja palauttamalla rakentamisalueet luonnonmukaisiksi. Suunnitelmat ovat kuitenkin verrattain yleispiirteisiä. Asianmukainen toteutus edellyttää tarkennettuja suunnitelmia kunkin alituksen osalta. Tarkentavien suunnitelmien yhteydessä on aiheellista selvittää, miksi putkien asennus suuntaporaamalla ei tule kyseeseen mainituissa alituskohdissa. 11) Räjähdysaineiden hallintasuunnitelma sekä siihen liittyen selvitys toimenpiteistä, joilla varmistetaan, ettei typpeä sisältäviä aluekuivatusvesiä johdeta Nuorttijoen vesistöön. Perustelu. Räjähdysaineperäisen typen päästöjä voidaan vähentää merkittävästi optimoimalla räjähdysaineiden käyttö, käyttämällä emulsioräjähdysaineita ja toimenpitein, jolla varmistetaan räjähdysaineiden räjähtäminen. Nämä toimenpiteet on mainittu hakemuksen kohdassa 5.1.2. Asianmukainen räjähdysaineiden hallintasuunnitelma varmistaa osaltaan niiden toteutumisen ja on siten tarpeen. Siihen on aiheellista liittää suunnitelma toimenpiteistä, joilla varmistetaan, ettei typpirajoitteiseen Nuorttijoen vesistöön johdeta typpeä sisältäviä aluekuivatusvesiä. 12) Tarkentava selvitys toiminnan vuoksi häviävien meso-eutrofisten lähde- ja lähteikköalueiden putkilokasvi-, sammal-, hyönteis- ja pohjaeläinlajistosta niiltä osin kuin jo koottu tieto on vaillinainen (mm. rikastushiekka-allasalueen ja tarvekivilouhoksen laajojen lähdealueiden, Tulppiojoen länsipuolen laajan lähteikkö- ja tihkupinta-alueen tuhotuvan ja muuttuvan osan sekä valittujen putkilinjojen kohdalla/läheisyydessä olevien lähteikköjen osalta) sekä tarkentava arvio häviävien lähteiden merkityksestä lähde vesiluontotyypin suojelutavoitteiden kannalta. Lisäksi esitys toimenpiteiksi, joilla lievennetään lähteiden häviämisestä aiheutuvaa haittaa. Perustelu. Selvitys, arvio ja toimenpide-esitys ovat tarpeen kaivostoiminnan seurauksena häviävien ja muuttuvien lähteiden merkityksen asianmukaisen arvioinnin toteuttamiseksi sekä haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. 13) Lajisto- ja muiden luontoselvitysten täydentäminen sekä haittojen kompensaatiotoimenpide-esitysten täydentäminen seuraavasti:
15/37 A. Luontodirektiivin liitteen IV(a) eläinlajien mahdolliset esiintymät B. Tuhoutuvia ja/tai heikkeneviä laaksoarho- ja lettorikkoesiintymiä koskevien selvitysten ja kompensaatioesitysten täydentäminen C. Purkuputkilinjan luontoselvitysten täydentämien Perustelu A. Luontod irektiivien liitteen IV(a) (luonnonsuojeluasetuksen liite 5) eläinlajien esiintymiä koskeva selvitys on tehty pelkästään asiantuntija-arvioina olemassa olevien esiintymistietojen ja elinympäristökuvausten perusteella. Koska hankealueella on esimerkiksi viitasammakolle sopivia elinympäristöjä, on lajien esiintyminen syytä varmistaa asianmukaisin maastoinventoinnein. Perustelu B. Hankealueella ja sen ympäristössä esiintyy laaksoarhoa ja lettorikkoa. Nämä lajit ovat EY:n luontodirektiivin (97/62/EY, neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta) liitteen IV b lajeja, joiden suojelusta säädetään luonnonsuojelulain 42 ja 49 :ssä (tarkemmin jäljempänä). Kaivostoiminnan vaikutuksesta suoraan tuhoutuvien tai välillisten vaikutusten, lähinnä pohjavedenpinnan alenemisesta johtuvan kuivumisen, seurauksena tuhoutuvien lettorikko- ja laaksoarhoesiintymien lukumääristä tai näiden lajien versomääristä ei ole esitetty riittävän yksityiskohtaisia tietoja. Lisäksi tuhoutuvien esiintymien kompensoimiseksi esitetyt toimenpiteet ovat joko riittämättömiä tai eivät vastaa kompensaatiolle asetettuja tavoitteita tai puuttuvat kokonaan (ks. myös jäljempänä luonnonsuojelulain 49 :n mukaisen luvan myöntämisen edellytykset) Perustelu C. Rikastushiekka-allasalueen selkeytysaltailta Kemijokeen rakennettavan 24 km pitkän purkuputken linjaukselta ja palautusvesiputken linjaukselta rikastamolle on tehty luontotyyppi- ja kasvillisuuskartoituksia valikoiduilta pistemäisiltä alueilta, joille on arvioitu kohdistuvan luontovaikutuksia. Luontoselvityksen yhteydessä ei ole tarkemmin esitetty, miten purkuputken rakentaminen tuhoaa tai heikentää luontokohteita eli luontotyyppejä ja niiden lajistoa. Myöskään lieventäviä vaikutuksia mm. linjauksen siirtämistä joltakin osin toiseen paikkaan, ei ole esitetty. Alueella saattaa olla kuitenkin arvokkaita kohteita kuten lähteikköjä, joita ei ole selvitetty riittävällä tavalla. 14)Täydentävä selvitys luontotyypin Soklin ahot esiintymistä sekä toimenpidesuunnitelma esiintymien tuhoutumisen estämiseksi ja esiintymille aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Perustelu. Soklin karbonaattimassiivin alueella on alueen kallio- ja maaperästä johtuen luontotyyppejä, joita ei ole tavattu muualta Suomesta. Luontotyypit on tyypitelty Soklin ahoiksi ja niitä koskevat
16/37 tiedot ovat osittain puutteelliset. Soklin ahot ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaisista LuTu-tyypeistä lähimpänä äärimmäisen uhanalaiseksi määritettyjä kangasketoja. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä (2008, Raunio, Anne ja kumppanit) ei ole inventoitu Soklin ahojen luontotyyppiä. Myöskään Sokiin kaivoshankkeen luontotyyppiselvityksissä ei ole selvitetty Soklin ahojen erityispiirteitä, luontotyypin ominaispiirteiden vaihtelua Soklin eri alueilla eikä pinta-aloja. Vaikka Soklin ahot (kangaskedot) ei sisälly luonnonsuojelulain 29 :n suojeltujen luontotyyppeihin, on luontotyyppi suojelemisen arvoinen ja esiintyy ainoastaan Soklin karbonaattimassiivin alueella. Tiedossa olevista Sokiin ahoista jää yhdeksän aluetta louhosten alle ja yksi maanpoistomaiden läjitysalueen alle kokonaan tai osittain. Lisäksi louhosalueen kuivanapidon todennäköinen kuivatusvaikutus kohdistuu louhosten ulkopuoliselle osa-alueelle mm. Sokliojan eteläpuoliselle laajalle luontotyyppialueelle. Luontotyypin esiintymien tuhotumista tai heikkenemistä voidaan estää tai rajoittaa erilaisin toimenpitein. Ne edellyttävät huolellista suunnittelua sekä kyseisen luontotyypin inventointien täydentämistä. 15)Tarkempi selvitys siitä, miten toiminnan mahdollinen jatkuminen hyödyntämällä palarapakalliossa ja kovassa kivessä olevia mineraalivarantoja on otettu huomioon hakemuksessa esitetyssä toimintavaiheen sekä sulkemis- jajälkihoitovaiheen suunnittelussa. Perustelu. Toiminnan mahdollista jatkumista palarapakalliossa ja kovassa kivessä olevia mineraalivarantoja hyödyntämällä pidetään mahdollisena. Se näyttää myös vaikuttaneen mm. hakemuksen liitteenä 25 olevaan kaivoksen sulkemisen yleissuunnitemaan ja pintamaiden hyötykäyttö- ja läjityssuunnitelmiin. Mahdollinen toiminnan jatkuminen ja sen vaikutus hankesuunnitelmiin on aiheellista selvittää tarkemmin. Tarkennus antanee pohjaa mm. pintamaiden läjitysalueille ja niiden sijoitusratkaisuille. Esitettyjen täydennysten merkitys Monet edellä esitetyistä tarkennusta edellyttävistä asioista ovat ELY keskuksen näkemyksen mukaan merkittäviä sekä lupaharkinnan että lupamääräysten asettamisen kannalta. Esitetyt täydennykset ja tarkennukset ovat siten tarpeen ennen asian ratkaisemista. Esimerkiksi edellä kohdassa 4 esitetyt muodostuvaa rikastushiekkaa ja rikastushiekan läjitysaluetta koskevat lisäselvitykset ja tarkennukset ovat ELY-keskuksen mielestä välttämättömät ennen kuin maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämistä koskevien toimenpiteiden riittävyydestä ja asianmukaisuudesta saadaan varmuus ja lupapäätöksessä voidaan antaa tilanteeseen ja kohteeseen räätälöidyt
17/37 pohjarakenteita koskevat määräykset. Pelkästään maaperä- ja pohjavesiolosuhteet rikastushiekka-allas alueella (mm. hyvin vettä läpäisevät kerrokset ja pohjaveden purkautumisalueet) ovat haasteelliset toimivan pohjarakenneratkaisun suunnittelun ja toteutuksen kannalta. Myös rikastushiekan ominaisuuksiin, mm. haitallisten aineiden mahdolliseen liukenemiseen liittyy vielä epävarmuutta, joka heijastuu myös rikastushiekan läpi suotautuvan ja rikastushiekka-altaasta takaisin rikastamolle tai käsittelyn jälkeen Kemijokeen pumpattavien vesien laatuarvioihin. Todettakoon, että ELY-keskus (silloinen Lapin ympäristökeskus) esitti yhteisviranomaisen lausunnossa (elokuussa 2009) Soklin kaivoshankkeen YVA-selostuksesta verrattain seikkaperäisen luettelon niistä asioista, joista ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa tulee esittää YVA-selostusta tarkemmat suunnitelmat ja selvitykset. On ilmeistä, ettei luvan hakija pysty toimittamaan nopealla aikataululla kaikkien keskeisten ympäristörakenteiden ja toimenpiteiden yksityis kohtaisia suunnitelmia (detailed engineering). Jos niitä jäätäisin odottelemaan, lupakäsittely venyisi kohtuuttoman pitkäksi. Lupaviranomaisella tulee ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kuitenkin ennen asian ratkaisemista olla edellä luetelluista asioista käytössään vähintäänkin hakemuksessa esitettyjä yleispiirteisiä tietoja tarkemmat tiedot ja selvitykset sekä hakijan esitys, miten ja milloin varsinaiset yksityiskohtaiset toteutussuunnitelmat on tarkoitus laatia. J05 luvan myöntämisen edellytysten muutoin katsotaan täyttyvän, voidaan ympäristörakenteiden ja ympäristöön vaikuttavien toimenpiteiden yksityiskohtaiset rakenne-ja laadunvalvontasuunnitelmat ja työselostukset lupapäätöksessä määrätä valvontaviranomaisten käsiteltäviksi ja/tai hyväksyttäviksi. ELY-keskuksella olevan tiedon mukaan Yara Suomi Oy on parhaillaan täydentämässä alueen luontoselvityksiä ja ilmeisesti myös hankkeen toteutussuunnitelmia eräiltä osin. Täydennysten valmistuttua saataneen tarvittavat lisätiedot ja tarkennukset moneen edellä mainittuun asiaan. ELY keskus toteaa tässä yhteydessä kantanaan, ettei hankkeen toteutusta tai haitallisten vaikutusten estämistä tai lieventämistä koskevia keskeisiä asioita pitäisi ratkaista liian yleispiirteisten selvitysten ja suunnitelmien pohjalta. Riittävän yksityiskohtaiset suunnitelmat vähentävät liian yleispiirteiseen suunnitteluun liittyvää epävarmuutta sekä siitä aiheutuvaa riskiä, helpottavat luvan myöntämisen edellytysten tarkastelua ja lupamääräysten asettamista ja jouduttavat lupakäsittelyä. Kokemus on osoittanut, että tuotantoprosessien, ympäristörakenteiden sekä haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteiden yksityis kohtainen suunnittelu on kaikkien osapuolten kannalta perusteltua ja nimenomaisesti hakijan oman edun mukaista.
18/37 Vasta ympäristö- ja vesitalouslupakäsittelyn jälkeen tehdyt yksityiskohtaiset suunnitelmat ovat useammassakin tapauksissa johtaneet ennakoimattomiin ongelmiin, hankesuunnitelmien muutoksiin sekä lukuisiin luvan muuttamista ja täydentämistä koskeviin lupakäsittelyihin. Niistä voidaan vähentää huomattavasti, hankesuunniteluun panostetaan riittävästi viimeistään ympäristö- ja vesitalousluvan valmisteluvaiheessa. Luonnon radioaktiiviset aineet Hakemuksen kohdissa 2.2.2.5 ja 3.3.3. sekä liitteessä 5 on tarkasteltu luonnon rad ioaktiivisten aineiden esiintymistä sekä hyödynnettävien fosforimalmien torium- ja uraanipitoisuuksien vaikutusta kaivostoimintaan. Niissä todetaan mm. seuraavaa: - Soklin karbonaattiesiintymän kohonneet uraani- ja toriumpitoisuudet liittyvät lähes yksinomaan ns. foskoriittiseen lähtökiveen ja heikomman rapautumisen synnyttämään rapakallioon. Uraani- ja toriumanomalioita esiintyy pääosin suunniteltujen avolouhosten ulkopuolella Kaulusrovan, Kaulusmaan ja Maskaselän alueilla. Myös Loitson alueella esiintyy pyrokloorista johtuvia vähäisiä säteily anomal io ita. - Tuotantoon tarkoitetun malmin eli lateriittimalmin ja silikaattiapatiittimalmin keskimääräinen uraanipitoisuus on 30 ppm ja toriumin 76 ppm. Säteilyasetuksen (1512/1991) mukaan erityinen ilmoitusvelvollisuus luonnonvarojen laajamittaisessa hyödyntämises sä on, kun uraani- tai toriumpitoisuus on yli 100 ppm. Merkittävin osa kyseisistä pitoisuuksista on sitoutunut rikastettaviin fosfaattimineraaleihin, joten rikastushiekka-altaaseen kulkeutuvan uraanin ja toriumin pitoisuudet jäävät murto-osaan edellä ilmoitetuista pitoisuuksista. Käytännössä nämä alkuaineet ovat rikastushiekka-altaissa sitoutuneena pyrokloorin hilaan, joka on inertti mineraali eikä näin ollen edellytä radioaktiivisten aineiden hallinnan suhteen erillistoimenpiteitä. Säteilyturvallisuusasioissa toimivaltainen viranomainen on Säteilyturvakeskus. Se valvoo, että hanke toteutetaan säteilyasioiden osalta asianmukaisesti ja turvallisesti. Luonnon radioaktiivisiin aineisiin kohdistuu tässä tapauksessa suuri mielenkiinto. Näin ollen myös ympäristö- ja vesitalouslupa hakemuksessa olisi ELY-keskuksen näkemyksen mukaan voitu selvittää yksityiskohtaisemmin, miten hyödynnettävien fosforimalmien kohonneet torium- ja uraanipitoisuudet otetaan toiminnassa huomioon ja miten käytännössä varmistetaan, ettei niistä aiheudu haitallisia vaikutuksia.
19/37 Maantie ku Ijetusten ympäristövaikutukset Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on viestittänyt Yara Suomi Oy:lle, että sen tulisi toimittaa ELY-keskukselle riittävän kattava aineisto Soklin kaivoksen rikasteiden maantiekuljetuksista ja niiden todennäköisistä ympäristövaikutuksista. Selvityksen perusteella ELY-keskus tekee YVA-lain (laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 468/1994) 6 :n tarkoittaman päätöksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisen tarpeesta maantiekuljetuksiin (ns. harkinnanvaraista YVA-menettelyä koskeva päätös). Vastineessa tähän lausuntoon hakija esittänee, miten se aikoo asiassa edetä. Hankkeen merkittävimmät haitalliset vaikutukset Hakemuksen mukainen Soklin kaivoshanke on suuri kaivoshanke. Malmin louhinnan ja rikastushiekan käsittelymäärien osalta Soklin kaivos olisi yksi Suomen suurimmista. Sen sijaan sivukiven louhintamäärät olisivat selvästi pienemmät kuin suurimpien kaivosten, esimerkiksi Kevitsan kaivoksen, sivukiven louhintamäärät. Hakemuksen kohdassa 9.1 esitettyjen huomattavien työllisyys- ja talous- ym. hyödyllisten vaikutusten lisäksi hankkeella on myös merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Hankkeen haitalliset vaikutukset, erityisesti palautumattomat vaikutukset, tulee ottaa huomioon hanketta koskevassa päätöksenteossa. Niiden merkitystä on tarkasteltava ja arvioitava lähtien siitä, ettei tässä vaiheessa ole suunnitelmia Soklin karbonaattimassiivin alueella palarapakalliossa ja kovassa kivessä olevien lateriittisia fosforimalmeja sekä silikaatti-apatiittimalmimalmeja laihempien mineraalivarantojen hyödyntämisestä ja kaivostoiminnan jatkumisesta pitempään kuin lupahakemuksessa on esitetty. Lupahakemuksessa ja hankkeen YVA-selostuksessa on tarkasteltu verrattain kattavasti hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia. Seuraavassa on niihin perustuva yhteenveto ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hankkeen haitallisimmista ympäristövaikutuksista. Soklin kaivoshanke muuttaa fyysistä ympäristöä ja maisemakuvaa pysyvästi ja voimakkaasti hyvin suurella alueella. Merkittävimmät palautumattomat tai hitaasti palautuvat vaikutukset aiheutuvat 4,4 km2:n laajuiseksi laajenevasta avolouhosalueesta, noin 10 km2:n laajuiseksi laajenevasta rikastushiekka-alueesta, kolmesta maanpoistomaiden läjitysalueesta (yhteensä noin 4 km2), rikastamoalueesta (noin 1 km2) ja tarvekiven ottoalueista (noin 0,7 km2) ja lukuisista vesienkäsittely altaista. Ne muuttavat huomattavasti alueen pinnanmuotoja ja maisemakuvaa sekä pohja- ja pintavesivesiolosuhteita. Myös muusta hankkeen infrastruktuurin rakentamisesta ja toteuttamisen edellyt tämistä toimenpiteistä, kuten louhosten kuivanapidosta, Sokliojan ja Yli-
20/37 N uortin oikaisuista, aiheutuu palautumattomia tai hitaasti palautuvia muutoksia. Pääosa kaivospiirin alueesta (lähes 60 km2 suunnitellun laajennuksen jälkeen) ja kaivostoiminnoista sijoittuu Nuorttijoen vesistö-alueelle. On selvää, ettei näin laajaa kaivoshanketta voida toteuttaa aiheuttamatta haittaa alueen nykyisille käyttömuodoille tai muuttamatta alueen luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia elinympäristöjä. Soklin kaivoshankkeesta porotaloudelle aiheutuvia haittoja on kuvattu kaivoshankkeen YVA-selostuksessa ja sen liitteessä, vuonna 2010 ilmestyneessä erillisselvityksessä sekä hakemuksen kohdassa 7.10. Kaivoksen rakentaminen ja varsinainen kaivostoiminta vähentävät porojen laid unalueita, muuttavat laid unkiertoa, vaikeuttavat poronhoitoa ja aiheuttavat muuta häiriöitä. Lisäksi porokuolemien määrä kasvaa lisääntyvän liikenteen seurauksena. YVA-menettelyn jälkeen tehdyt hankesuunnitelman muutokset ja esitetyt haittojen lieventämis toimenpiteet edesauttavat kaivostoiminnan ja porontalouden rinnakkaiseloa. Niistä huolimatta hakemuksen mukaisesta kaivostoiminnasta aiheutuu poronhoidolle ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen käsityksen merkittävää haittaa. Fyysisen ympäristön laaja-alaisten muutosten seurauksena myös kaivospiirin ja sen lähialueen muu käyttö, kuten metsätalous, kalastus, metsästys, marjastus, retkeily ja muu virkistyskäyttö sekä virkistyskäyttöön perustuva matkailu rajoittuvat ja vaikeutuvat. Haitat ovat suurimmillaan hankkeen rakennusvaiheessa, toiminnan aikana ja ensimmäisinä vuosina toiminnan loppumisen jälkeen. Alueen muille käyttömuodoille aiheutuvat haitat lievenevät alueen eri kohteiden sulkemisen ja jälkihoidon edetessä, kasvillisuuden vähitellen palautuessa ja kulkuesteiden poistuessa. Louhos- ja läjitysalueet eivät kuitenkaan enää palaudu entiselleen nykyisten käyttömuotojen kannalta. Kaivostoiminnan seurauksena muodostuvat läjitysalueet sekä louhokset ja niiden kuivanapidon aiheuttama pohjavesipinnan aleneminen muuttavat kohdealueen luonnontilaiset tai lähes luonnontilaiset elinympäristöt teollisuusympäristöiksi laajalla alueella. Tällöin tuhoutuu myös luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita luontotyyppejä, kuten lähteitä, ojia, noroja ja lampia, reheviä soita ja Soklin ahoja, uhanalaisten ja suojeltujen kasvilajien esiintymiä sekä linnustollisesti tärkeitä alueita. Kaivostoiminnan seurauksena likaantuneiden vesien pumppaaminen N uorttijoen vesistöalueelta Kemijoen vesistöalueelle vähentää Sokliojan, Yli-Nuortin ja Nuorttijoen virtaamia ja lisää Kemijoen virtaamia. Virtaamien muutoksista aiheutuu suhteellisen lieväksi arvioituja haittoja kohdevesistöjen kalastolle ja muulle eliöstölle.