21 Julkaisimme viime numerossa osan Suun Terveys 2011 -tapahtuman tiivistelmistä. Tästä lehdestä voitte vielä lukea lisää mielenkiintoisista luennoista. kuva ois kiva Paradontaalisairaudet etiologiasta hoitoon Ien- ja kiinnityskudossairauksien erikoishammaslääkäri Petri Hippi piti "Parodontaalisairaudet etiologiasta hoitoon" -luennon Suun Terveys -tapahtumassa. Luento piti sisällään laajan katsauksen aiheesta. Parodontiitti on monitekijäinen sairaus. Perusluonteeltaan se on kr. bakteeri-infektio. Sairauden syntyyn vaikuttavat bakteerit (biofilmi), perimä (geenit) ja ympäristötekijät. Ympäristötekijöistä tärkein on tupakointi. Yleissairauksista diabetes on yksi keskeisimmistä parodontaalisairauksille altistavista tekijöistä ja myös yksi yleisimmistä. Stressillä näyttää olevan vaikutusta immuunivasteen toimintaan. Ruokavalion osalta tutkimus näyttää painottuvan antioksidantteihin, D-vitamiiniin sekä kalaöljyyn. Näillä saattaa olla parodontaaliterveyttä edistäviä vaikutuksia. Yleissairausten vaikutus suun terveydelle on tärkeä ymmärtää. Infektiolla näyttää olevan merkitystä useiden kroonisten sairauksien synnyssä. Parodontaali-infektioilla näyttää olevan yhteys mm. diabetekseen, reumasairauksiin, sydän- ja verisuonisairauksiin, astmaan ja joihinkin autoimmuunisairauksiin. Kr.infektio voi olla myös eräille syöpäsairauksille altistava tekijä. Diabetes on yleinen ja parodontaalisairauksien kannalta erittäin merkittävä yleissairaus. Se näyttää muuttavan ienkudoksen vastetta bakteerikuormitukselle. Se vaikuttaa mm. puolustussolujen toimintaan ja altistaa siksi infektioille. Diabeteksen hoitotasapainon tunteminen on tärkeää juuri näiden seikkojen vuoksi. Yleensä diabeetikot tietävät oman "pitkäsokeri" -arvonsa (Hba1c). Mikäli parodontaalisairauden hoitovaste on heikko, on hyvä pitää mielessä myös diagnosoimattoman diabeteksen mahdollisuus. Parodontaalisairauksien hoito edellyttää diagnostiikkaa tämä puolestaan perustuu tutkimukseen. Ientaskujen mittaaminen on parodontologinen perustutkimus. Sairauden/taskun aktiivisuutta voi arvioida rtg-kuvista; aktiivisessa sairaudessa marginaalinen luu ei kuvaudu tarkkarajaisena. Luu saattaa näyttää "suttuiselta". Muita aktiivisuuden merkkejä ovat veri- ja/tai märkävuoto taskusta. Parodontaali-infektion laajuutta kuvaa "vuotoindeksi" eli BOP (bleeding on probing). Sen on osoitettu olevan luotettava mittari erityisesti tupakoimattomilla potilailla. Taskujen mittaamisen lisäksi tutkitaan furkaatiot (yläneloset ja molaarit). Tähän tarvitaan furkasondi. Furkaatioiden anatomian ymmärtäminen on tärkeää myös ylläpitohoidon onnistumiseksi. Parodontaalisairauksien hoidon kulmakivi on kotihoidon onnistuminen. Siksi sen opettamiseen ja kertaamiseen kannattaa käyttää aikaa. Sopivien välineiden valinta ja niiden käytön opetus on onnistuneen kotihoidon perusta. Sähköhammasharjaa kannattaa suosia. Välien puhdistukseen hammasväliharja on hyvä ja ahtaimpiin väleihin opetetaan lankaus tai "softpick". Perinteisen hammastikun puhdistusteho on vaatimaton. Kielen bakteerimassan puhdistus onnistuu harjalla tai erityisellä kielen puhdistimella. Halitoosin taustalla on usein peitteinen kieli. Kotihoidon opetus on suositeltavaa tehdä potilaan omassa suussa siten, että potilas näkee puhdistustekniikan peilistä. Kotihoitoon valitaan siis potilaalle sopivimmat välineet. Useimmiten sähköharja ja sopiva väliharja riittävät. "Keep it simple!" sopinee motoksi välineiden valintaan. Teksti Petri Hippi, EHL
22 Patrik Borg Helpoin tapa syödä hyvin Ravitsemustutkija Patrik Borgin mukaan on monta tapaa syödä hyvin. Se saa asian näyttämään monimutkaiselta. Kahdesta esitellystä dieetistä jompikumpi ei välttämättä ole se paras kaikille. Hän korostaakin sitä, että hyvän syömisen tavoitteena on hyvä fiilis. Ateriarytmi tulisi saada kuntoon. Suuria kertamuutoksia ei kannata tehdä. Patrik Borgin mielestä 90 % kaikesta ravitsemusinformaatiosta voitaisiin heittää pois. Hyvä syöminen tarkoittaa nautittavuutta, terveyttä, painon hallintaa, hyvää vireystilaa, stressittömyyttä, hyvää kuntoa ja hyvää fiilistä. Ruoan hyvinvointivaikutukset eivät rajoitu pelkästään painonhallintaan ja terveyteen. Ruoka maistuu hyvältä, auttaa jaksamaan ja on tärkeää myös sosiaalisessa mielessä. Tärkeää on se, miten suhtautuu syömiseen. Syömisestä ei saa stressata. Mitä enemmän syöt, sitä enemmän stressaat. Stressaaminen hankaloittaa syömistä. Sen sijaan, että keskityttäisiin ruoan hyvinvointivaikutuksiin, mietitään liikaa, mitä saa syödä ja mitä ei. Kohtuudessa pysyminen on silloin hankalaa. KOETTUJA ESTEITÄ RUOKAVALION MUUTTAMISELLE: pelkää, että joutuu luopumaan lempiruoasta itsekuria puuttuu on kiire työ on epäsäännöllistä ei haluakaan muutosta. Patrik Borg kertoi, ettei ole koskaan joutunut laittamaan asiakastaan luopumaan tämän lempiruoasta. Tarjolla olevista vaihtoehdoista valitaan aina parhaan makuinen ruoka. Ihmisten oma käsitys hyvästä syömisestä on Borgin mukaan tosi tiukka. Kysyttäessä suomalaiset sanovat tietävänsä, miten syödään terveellisesti. Usein ollaan huolissaan epäolennaisista pikkuasioista. Mustavalkoisuus on meille monille sisäsyntyinen asia. Pysyvä muutos on vaikeaa. Tsemppaajat väsähtävät. Ravintotottumuksia muutettaessa pitää miettiä, jaksanko tehdä tämän seuraavat viisi vuotta? Jos näin ei ole, ei muutos onnistu. LUONNOLLINEN NÄLÄNHALLINTA JA SYÖMISEN KOHTUUS Borgin mukaan itseään ei saa panna niin tiukalle, että se potkaisee takaisin. Hän kehottaa syömään tarpeeksi, ainakin 1500 kcal päivässä. Verensokerit eivät saa laskea, joten tasaisesti syöminen on tärkeää. Olisi hyvä opetella syömään aamiainen ja lounas. Puolet päivän kalorimäärästä pitäisi saada ennen iltapäivää. Luennoitsija kehottaa syömään tarpeeksi ja hyvällä omallatunnolla. Tarpeeton hienostelu ja kikkailu kannattaa jättää pois. Vahvistavia tekijöitä ovat Borgin mukaan: lupa syödä, lupa nauttia. Nälkää ei pyritä voittamaan tai edes hallitsemaan. Syödään, kun on nälkä, syödään kylläiseksi. Ei syödä, kun ei ole nälkä. Vapautunut syöminen tarkoittaa kohtuutta. Kun syö ajoissa, ei tee mieli syödä enempää. Syömisen stressaajalla on syömispurkauksia ja makeanhimoa. Kun nälkä kasvaa, siitä seuraa ähkyyn syöminen. Paradoksi on, että mitä enemmän stressaat, sitä enemmän syöt. Kohtuus on hankala juttu; esimerkkinä rajoittajan suklaansyönti kaapissa kiusaavan suklaalevyn katoamiskikka. Kiellettyyn asiaan syntyy himo. Jos pakotetaan syömään tai tekemään jotakin, sitä ei tee mieli. Salliva asenne auttaa pysymään kohtuudessa. HYVÄ SYÖMINEN RENTO PAINONHALLINTA Elintapamuutokset vaikuttavat terveyteen. Eniten merkitystä on kasvisten määrällä ja monipuolisuudella; puoli kiloa päivässä, riittävällä liikkumisella ja rasvan laadulla (öljyt, kala). Seuraavaksi eniten vaikutuksia on hiilihydraattien laadulla. Luennoitsijan mukaan on idioottimaista laihtua 1 kg tai enemmän viikossa. Hän kehottaa käyttämään muiden elintapojen hyödyt syömiseen, koska niissä on asenneongelmia vähemmän. Riittävä uni on tärkeä. Univaje vaikuttaa miehillä naisia enemmän syömiseen. Liikkuminen säätelee miehillä naisia enemmän ja paremmin syömistä. Vaikka liikunnan vaikutus painon muutokseen on pieni kiloissa, on se terveyden ja kiinteyden kannalta suuri.
23 Kukaan ei jaksa väsyneenä oikein mitään. Jokaisen pitäisi selvittää oman jaksamisensa kokonaistilanne ja arvioida pullonkauloja. Borg puhuukin oikean ruokavalion sijasta kokonaisvaltaisesta, hyvästä syömisestä. Se tarkoittaa parhaimmillaan hienoja makuelämyksiä ja mukavaa yhdessäoloa ystävien ja läheisten kanssa. Rento painonhallinta tehoaa tiukkaa dieettiä paremmin. Erilaisista ruokavalioista syntyi keskustelua. Patrik Borg suosittelee, että naiset söisivät jonkin verran lihaa, jos se on heille mahdollista. Hiilihydraattien vähentämistä hän ei pidä pahana asiana, mikäli kasviksia kuitenkin syödään riittävästi. Paastoa hän ei pidä hyvänä laihdutuskeinona, mutta siitä voi saada hyvää oloa. Vitamiineja, lukuun ottamatta D-vitamiinia, saadaan Suomessa suositusten mukaan. Folaattia (foolihappo) ei saada aivan riittävästi. YHTEENVETO: Et tarvitse laihtumiseen tietoa kaloreista tai rasvaprosen teista. Kun ateriarytmi on säännöllinen, lautaseltasi löytyy puoli kiloa kasviksia päivittäin, ja syöt itsesi kylläiseksi, laihdut. Iloitse liikunnasta. Älä liiku velvollisuudentunteesta. Painonhallinnassa ravinnolla on paljon liikuntaa isompi rooli. Lopeta syyllisyyden poteminen ja itsesi rankaiseminen. Kieltäymyksestä seuraa väistämättä repsahduksia. Tee vain sen mittaisia muutoksia, joiden kanssa pystyt elämään jatkuvasti. Aseta maali tarpeeksi kauas, vähintään vuoden päähän. Teksti ja kuva Raija Sipilä RAVINNON MUUTOS/PAINO arvio 100 kg painavalla henkilöllä vuodessa syömisen normalisoiminen ateriarytmien tasaaminen kasvisten määrän lisääminen energiapitoisten juomien vähentäminen herkkujen kohtuullistaminen kuitupitoisempien viljatuotteiden valitseminen proteiinipitoisuuden lisääminen vähäsokerisempien tuotteiden valinta liian rasvainen ruokavalio sopivaksi liikunnan lisääminen rasvan laadun parantaminen 5 7 kg 4 5 kg 3 4 kg 0 3 kg 0,5 1 kg Tutustu: Uudet suomalaiset ravintosuositukset: FINRAVINTO 2007, KTL. Suositus NNR 2004 Ulla Järvi Kenen pillin tahdissa suoritamme tervettä elämää? Henkilökohtaisesta terveydestä on tullut suomalaisten tärkein arvo. Arvopreferenssitutkimuksissa terveys ohitti 2000-luvulla maailmanrauhan. Kun sodan kauhut eivät enää uhkaa, on aikaa tuijottaa omaan napaan. Navan ympäriltä löytyy uudenlaisia uhkia: vyötärölihavuutta, rasvamaksaa ja diabetesta. Onneksi näille uhille ja riskeille voi yksittäinen ihminen tehdä jotain. Ja kyllä me teemmekin tiedotusvälineiden suosiollisella myötävaikutuksella. Median terveysvalistus on keskittynyt ravitsemuksen ja liikunnan vähäisyyden tuottamiin terveysriskeihin. Tiedotusvälineille itselleen tästä henkilökohtaisesta sodasta on tullut hyvä bisnes. Heti vuodenvaihteen jälkeen, kun jouluhalot on saatu palasteltua parempiin suihin, media kääntää katseen liikakiloihin. Tipattomat tammikuut ja kuntosalikorttien ryvästymät katkeavat tosin hetkeksi laskiaisen pulliin ja ystävänpäivän suklaamakeisiin. Pääsiäinen vyöryttää uuden herkuttelusuman, jonka jälkeen on pikaisesti laihdutettava rantakuosiin, jotta pääsisi timmissä kunnossa grillailemaan. Grillikauden jälkeen on taas ryhdyttävä syksyn tullen kuntoilemaan, jotta ennen kaamosmasennukseen vaipumista jaksaisi siirtyä siihen jouluherkkusesonkiin. MIKSI RAHA HALLITSEE TERVEYSPUHETTA? Pinnallisesti mediavälitteinen terveysvalistus näyttää tällaiselta kaupalliselta oravanpyörältä, mutta kyse ei kuitenkaan ole yksin mainosbisneksestä,
24 medikalisaatiosta tai sairaustehtailusta. Parhaillaan käydään kilpailua myös siitä, kuka saa määritellä, millainen on hyvä kansalainen, siis hyvä ihminen. Lääketieteen asiantuntijat rakentavat jo pelkistä terveysriskeistä sairauksia, koska silloin määrittelyvalta pysyy heillä. Yhteiskuntatieteilijät väittävät lihavuuden olevan kulttuurinen konstruktio, mikä murentaa luonnontieteilijöiden väitteitä. Terveyspoliitikot rakentavat uhkakuvia elämäntapasairauksien romahduttamasta kansantaloudesta. Yhä useammin terveys ja sairaus niputetaan puheeseen rahasta. Silti terveydenhuolto nähdään julkisessa keskustelussa ennemmin kulueränä kuin tehokkaana palvelutuotantona. Ihailemme entisajan yksinkertaista elämää, vaikka isovanhemmiltamme alkoivat hampaat putoilla jo parikymppisinä. Myös kuviteltu luonnonmukaisuus on trendikäs myyntivaltti teknistyvässä maailmassa elävälle ihmiselle. Mitä kauemmaksi luonnosta erkanemme, sitä vahvemmin pyrimme hallitsemaan itseämme elämäntapojen avulla. Sykevariaatiomittarit, kehonkoostumusvaa at ja tietokoneavusteiset treeniohjelmat tarjoavat välineitä kehostaan vieraantuneelle nykyihmiselle. Mitä suurempia terveysuhkia meille esitellään, sitä voimallisemmin pyrimme niitä torjumaan jatkuvalla itsen tarkkailulla. Hallinnan yhteiskunnassa meille tarjoillaan näennäistä vapautta valita sokeriton tai makea jogurtti, pikaruoka tai ekoateria, sohvalla löhöily tai maraton. Jos elämästä tulee vain sarja tekoja, koska elämme? Kun uskonto ennen vahvisti uskoamme kuolemanjälkeiseen elämään, haluamme nyt uskoa, että tarkasti säädellyllä elämällä kuoleman voisi voittaa kokonaan. Teksti Ulla Järvi, lääketieteen toimittaja, FT Kuva Pirkko Takala Suosituksilla suun terveyttä Terveellisten elintapojen juurrutaminen aloitetaan jo varhaislapsuudessa. Kaikilla tulee olla oikeus kasvaa terveyttä edistävässä elinympäristössä, joka antaa mallia hyvistä terveysvalinnoista ja tukee hyvän suun terveyden kehittymistä. Karieksen hallinnan käypä hoito -suositus julkaistiin vuonna 2009. Suosituksen tavoitteena on ohjata potilaita ja suun terveydenhuollon ammattilaisia hallitsemaan kariesta niin, että hampaisiin ei synny kariesvaurioita. Karieksen hallinnan tavoitteena on, että potilas omaksuu terveelliset elintavat ja pystyy toteuttamaan omahoitoa itsenäisesti. SOKERIN KÄYTTÖ LISÄÄNTYNYT Suomalaisten napostelu on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä, myös makeisten kulutus on lisääntynyt. Pienillä lapsilla yleisin sokerin lähde on mehut. Mehuissa on hammasplakissa hapoiksi muuttuvia sokereita, vaikkei tavallista sokeria olisi mehuun lisätty. Luonnon sokerit, kuten hedelmäsokerit ja hunaja ovat yhtä haitallisia kuin sakkaroosi. Myös hampaiden eroosio ja energiajuomien käyttö on yleistymässä länsimaissa. Light-juomat on makeutettu hammasystävällisillä makeuttajilla, mutta ongelmana on juomien alhainen ph. Energiajuomat on makeutettu sakkaroosilla. Maustamattomat kivennäisvedet eivät ole hampaille haitallisia, mutta maustetuissa kivennäisvesissä sen sijaan on yleisesti sitruunahappoa. Suosituksissa (Juomat ravitsemuksessa 2008, Käypä hoito 2009) korostetaan sokeria sisältävien ja happamien juomien haitallisuutta hampaille ja suositellaan vettä janojuomana. OMAHOITO KARIEKSEN HALLINNAN PERUSTA Hampaiden reikiintymistä ehkäistään kaiken ikäisillä ensisijaisesti omahoidolla, johon kuuluvat säännöllisen ja vähäsokerisen ruokavalion lisäksi mutans streptokokki -tartunnan välttäminen sekä hampaiden huolellinen harjaus kahdesti päivässä fluoritahnalla. Käypä hoito -suositus korostaa vanhempien vastuuta lastensa suun hoidosta ja huolellisen harjauksen merkitystä. Fluorihammastahnan käyttö voidaan aloittaa, kun lapsen ensimmäiset maitohampaat ovat puhjenneet. Suositeltava fluoripitoisuus tahnassa on 0,5 2-vuotiaille lapsille 500 ppm ja 2 5-vuotiaille lapsille enintään 1100 ppm. Alle kouluikäisillä annostukseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota fluoroosiriskin vuoksi. Koululaiset voivat käyttää tahnaa, jossa fluoria on vähintään 1100 ppm. Fluorihammastahnaa kahdesti päivässä käyttävän lapsen ei tule käyttää muita fluorivalmisteita omahoidossa ellei hänellä ole todettu kariesriskiä. Jos käyttöveden pitoisuus on yli 1,5mg/l ei fluoritahnaa suositella alle viisivuotiaille. PYSÄYTYSHOITO TARPEEN, JOS OMAHOITO EI TEHOA Suun terveydenhoidon ammattihenkilöiden toteuttamaa pysäytyshoitoa tarvitaan, jos omahoito tai tehostettu omahoito eivät tehoa ja potilaalla on yksi tai useampia nopeasti eteneviä kiille- tai dentiinivaurioita. Pysäytyshoitoon kuuluvat elintapojen kartoitus ja ohjaus, ksylitolin käyttösuositus, hampaiden
25 ammattimainen puhdistus, paikalliset fluorikäsittelyt, pinnoitteet ja klooriheksidiini. Pinnoitteen laittaminen etenevän, mutta vielä kavitoitumattoman kariesvaurion päälle vähentää vauriokohdassa olevien kariesbakteerien määrää ja saattaa ehkäistä kariesvaurion etenemisen. Hampaan pintaa ei saa rikkoa pinnoitettaessa. Klooriheksidiiniä voidaan käyttää yleissairailla, joilla syljeneritys tai kyky huolehtia suuhygieniasta on heikentynyt. Muille asiakkaille klooriheksidiinikäsittelyt karieksen hallinnassa eivät ole tarpeellisia. Fluorikäsittely sen sijaan voi olla hyödyllinen niille, joilla on vasta puhjenneita hampaita tai eteneviä kariesvaurioita. Tärkeää on, että elintavat saadaan sellaisiksi, että reikiintyminen pysähtyy. Muuten ammattimaisilla toimenpiteilläkään ei ole vaikutuksia. KSYLITOLI ON FIKSU TAPA Ksylitoli on suomalainen keksintö, josta voimme olla ylpeitä. Ensimmäiset ksylitolituotteet tulivat kauppoihin jo vuonna 1975. Sittemmin ksylitoli on vahvistanut asemansa ja useat tutkimukset todistavat sen kiistattomat vaikutukset suun terveydelle. Ksylitolille on myönnetty EU:n terveysväite vuonna 2009. Ksylitolipitoisuuden tulee olla vähintään 30 prosenttia tuotteen painosta ja ksylitolia tulee olla vähintään puolet kaikkien makeuttajien yhteispainosta, jotta tuote olisi hammasystävällinen. Suositeltava määrä ksylitolia on koululaisille ja aikuisille 5 grammaa päivässä eli esimerkiksi kuusi palaa täysksylitolipurukumia. Purukumia ei tarvitse syödä viittä minuuttia kauempaa. Paras vaikutus saadaan, kun ksylitolia käytetään säännöllisesti ruokailujen jälkeen, 3-5 kertaa päivässä. Pikkulapset voivat aloittaa ksylitolituotteiden käytön, kun he käyttävät niitä ilman ongelmia. Suositeltavia ovat alkuun pienet pastillit. Ksylitolin päiväannos pikkulapsille on enintään 5 grammaa. Kliinisten tutkimusten mukaan ksylitolista on hyötyä erityisesti hampaiden puhjetessa. Ksylitoli myös ehkäisee mutans streptokokki tartuntaa, minkä vuoksi Käypä hoito suosituksessakin sitä suositellaan erityisesti odottaville vanhemmille. Ksylitolin käyttö vähentää plakin määrää ja hapon tuotto -potentiaalia ja ksylitoliplakki sisältää vähemmän liimamaisia polysakkarideja kuin normaaliplakki. Artikkeli on tiivistelmä Suun Terveys 2011 tapahtuman luennoista fluorija ksylitolisuositusten päivityksistä. Artikkelin pohjana on käytetty dosentti Eva Söderlingin ja HLT, EHL, dosentti Kaisu Pienihäkkisen luentoja sekä Leafin ksylitolitiedottaja Marjatta Sandströmin luentoa. Teksti Kukka-Maaria Leivonen Juha Mäkelä Onnistuuko ohjaus? Omahoidon merkitys. Hammaslääkäri Juha Mäkelä konkretisoi hallitsematonta kariesta: Jos 6v lapsella on kahdessa hampaassa paikattava reikä, hänen elinaikanaan paikkoja tehdään 140! Tärkein asia korjaavan hoidon hallinnassa on hampaiden harjaus. Jos omahoito sujuu paremmin, hampaan pinta pysyy kiiltävänä, tuolloin remineralisaatio on mahdollista. Tutkimusten mukaan biofilmin häirintä on tärkeintä. Lapsen / asiakkaan omasta hampaan pinnasta karverilla vuoltu biofilmi on hyvä esimerkki, mitä pitää pestä pois. Nexön mallia on mahdollista toteuttaa Suomessa edullisesti. Lapsille pidetään harjauskoulua mahdollisimman varhain, kuutoset pinnoitetaan tarvittaessa. Kavitaatiot suljetaan tai avataan, mikä helpottaa puhtaanapitoa. Jokaisella hammashoitokäynnillä annetaan lyhyt omahoidon ohjaus, suoritetaan ammattimainen biofilmin poisto sekä fluoraus. Lisäksi tarvitaan toistuvia käyntejä, siis pidetään seurannassa. Konneveden mallissa alakoululaisille jutellaan suun hoidosta, näytetään lapselle ja saattajalle biofilmi, tarkastetaan harjaustekniikka. Arvioidaan lapsen arjen todellisuus ja osaaminen. Yhdellä kerralla opetetaan yksi asia ja harjoitellaan. Kirjataan tavoitteet omakorttiin ja seurataan. Konnevedellä ei kutsuta hoitoon. Uuden ajan tarve merkitään omakorttiin, jatko omatoimisella ajanvarauksella. Jatkokäynneillä arvioidaan harjuksen sujuminen, kehutaan, treenataan ja tarvittaessa biofilmi poistetaan sekä hampaat fluorataan. Kirjataan omahoidon taso ja terveydentilan kartoitus, asetetut tavoitteet sekä kerrotaan nykytilan vaikutukset. Asiakas sitoutetaan omahoitoon ja oman vastuun ymmärtämiseen, jolloin korjaavan hoidon aloituksen viiveestä ei tarvitse ahdistua. Konneveden kokeilu on saanut vanhemmilta paljon positiivista palautetta. Harjauksen laatu on tehostunut ja moni vanhempikin on oivaltanut harjauksen merkityksen. Teksti ja kuva Pirkko Takala