3 Lähtökohdat Suunnittelualueella on voimassa 23.5.2005 vahvistettu Etelä Pohjanmaan maakuntakaava sekä useita asemakaavoja. Alueelle on laadittu luonto ja maisemaselvitys v. 2003, rakennuskannan inventointi v. 2005 sekä pohjavesialueen suojelusuunnitelma v. 2005. 3.1 Selvitys suunnittelualueen oloista 3.1.1 Alueen yleiskuvaus Suunnittelualue sijaitsee Ilmajoen kunnan lounaisosassa Kurikan rajan tuntumassa. Alueen maisemarakenteelle on ominaista tasaisuus laajoine peltoaukeineen. Koskenkorvan maisemarakenteen rungon muodostaa ketjumaisten selänteiden rajaama jokilaakso, jota Koskenkorvalla elävöittää joen puhkaisema harjumuodostelma. Vuosisatojen aikana peltojen keskellä virtaavan Kyrönjoen varrelle ja selänteiden metsäsaarekkeisiin on syntynyt asutusta. Viimeaikainen asutus on levittäytynyt taajamassa pelloille ja harjujen reuna alueille sekä teiden varsille. Näkymä Santavuorelta Koskenkorvan lakeudelle (Envibio 2003 ). Väkiluvultaan Koskenkorva on Ilmajoen toiseksi suurin taajama, jossa asuu noin 13 % Ilmajoen asukkaista. Koskenkorvan yleiskaava alueen elinkeinoelämän merkittävin osa alue on maatalous, joka on voimakasta sikatilavaltaista maatilataloutta. Suurteollisuutta alueella edustaa Altia Oyj:n Koskenkorvan tehdas. Alueella on myös runsaasti pienteollisuutta, mm. metalli, huonekalu ja tekstiilialan yrittäjyyttä. Koskenkorva on tullut tunnetuksi nimestään ja historiastaan. Vanhimmat asutuksen jäljet Koskenkorvan alueella ovat kampakeraamiselta ajalta 4200 2000 ekr., jolloin merenrantaviiva kulki Teuvan, Ilmajoen ja Lapuan kautta Kyrönjoen laskiessa mereen Koskenkorvan kohdalla. Koskenkorvalla sijaitsee myös historiallinen maamerkki Santavuori, jonka läheisyydessä käytiin Nuijasodan viimeinen taistelu v. 1597. Kun rautatieaseman maa alue lunastettiin Jaakko Koskenkorvan maista, tuli asemasta Koskenkorvan asema. Vähitellen Koskenkorva kylän nimenä vakiintui ja syrjäytti siihen saakka käytössä olleen Yläpää nimen. Nykyään Koskenkorva tunnetaan nimenä ehkä parhaiten Koskenkorva viinasta, joka oli ensimmäinen maataloustuotepohjainen viina Suomessa sotien jälkeen ja on ollut merkittävä työllistäjä seudulla ja sen ympäristössä. 9
3.1.2 Luonnonympäristö Maisemarakenne ja kuva Suunnittelualueen maisemarakenne. Koskenkorva kuuluu Pohjanmaan maisemamaakunnan Etelä Pohjanmaan viljelylakeuksien seutuun. Koskenkorvan maisemarakenteen muodostavat Kyrönjoki ja sen lävistävä matala harju, avoin jokilaakso sekä lakeutta rajaavat loivat metsäiset selänteet. Koskenkorvan keskustaajama on muodostunut luontaisesti harjun ja joen yhtymäkohtaan, jossa tie haarautuu harjun myötäisesti lounaaseen. Harjun ja joen yhtymäkohdassa virtaava jyrkkäpiirteinen Pukarankoski on ollut tärkeä myllypaikka muuten vähäkoskisessa Kyrönjoessa. Kerroksellinen kulttuuriympäristö antaa oman leimansa Koskenkorvan maisemarakenteelle. Kulttuuriympäristöön liittyy sekä asumisen, varhaisen teollistumisen, liikenneväylien, kaupankäynnin, sosiaalisen toiminnan, opetuksen että muuttuvan maatalouden ympäristöjä. Haja asutus ja päätiet ovat sijoittuneet eteläpohjalaiselle jokimaisemalle tyypillisesti ensisijaisesti jokivarteen. 10
Koskenkorvan yleismaisemaa Ilmajoen keskustasta Koskenkorvan suuntaan (Mika Ruutiainen 2007). Suunnittelualue sijaitsee maakunnallisesti arvokkaalla Kyrönjoen kulttuurimaisema alueella, jonka tunnusmerkkejä ovat joki ja sen ympärillä levittäytyvät laajat peltoaukeat. Koskenkorvan suurmaiseman ydin on jokilaakso, jonka harju ja Nahkaluoman uoma jakavat rajattuihin maisema alueisiin. Kaukana sinertävät metsäiset selänteet muodostavat suurmaiseman ääriviivat. Koskenkorvan harjumuodostelman eteläisellä puolella jokimaisema avautuu melko laajoihin yhtenäisiin rantapeltoihin raittimaisen kylärakenteen ja tiestön myötäillessä joen ja selänteen puolivälissä olevaa harjumuodostelmaa. Laaksomaiseman selkeyttä korostaa laakson pohjalla lipuva Kyrönjoki. Jokivarsipeltojen maisemallinen merkitys on suuri, koska ne ulottuvat laajana yhtenäisenä harjumuodostelman rajaamana alueena joen molemmille puolille ja joen pituussuunnassa kauaksi yläjuoksulle. Maiseman mittakaava on suuri etenkin tasankojen pituussuunnassa, koska maanpinnan muodot ovat pienipiirteisiä, maiseman maamerkit vähäisiä ja maisemaa rajaavat elementit ovat kaukana. Reunatasangoilla ei ole, muutamia pylväskatajia lukuun ottamatta, maisemapuita eikä luhtalatoja, joten saarekemaiset pihapiirit ja joen länsipuolisen tasangon havupuumetsiköt ovat maiseman ainoita maamerkkejä. Harjumuodostelman etelänpuoleista jokilaaksoa (Mika Ruutiainen 2007). Taajamarakenteen myötäilemä harjumaisema muodostaa Koskenkorvan keskustassa maisemallisen solmukohdan. Alueen maisemakuvallinen identiteetti muodostuu harjumuodostelmaa myötäilevästä rakennuskannasta, harjuselänteen puhkaisemasta jokiuomasta ja harjumuodostelman kohdalle sijoittuvasta siltaparista sekä Pukarankosken pato ja myllyrakennelmista ja rehevästä rantamiljööstä. Harjumuodostelma erottaa toisistaan yläjuoksun rantapellot ja alajuoksun lakeusmaiseman, samalla kun se yhdistää harjumuodostelmaa myötäilevän taajamarakenteen. Harjumaiseman mittakaava on pieni, koska näkymät rajautuvat aina melko lähellä olevaan puustoon, tiestöön tai rakennuskantaan. Pitkät näkymälinjat syntyvät lähinnä rautatien myötäisistä ja harjulta peltomaisemaan suuntautuneista näkymistä. Kos 11
kenkorvan maisemakuvaa näkyvimmin dominoiva maamerkki muodostuu Koskenkorvan tehdasalueen korkeista siiloista ja rakennuksista.. Taajamarakenteen myötäilemää harjumaisemaa. (Mika Ruutiainen 2007). Harjuselänteen puhkaisema jokiuoma. (Mika Ruutiainen 2007). Alajuoksun lakeusmaiseman elementit ovat eteläpohjalaiselle lakeudelle tyypillisiä. Maiseman mittakaava on suuri, koska näkymiä rajaavat elementit ovat kaukana. Jokiuoman läheisyydessä maiseman mittakaava muuttuu nuoren rantapuuston myötä pienipiirteisemmäksi. Lakeuden maisemakuvassa jokea myötäilevä rantapuusto paikantaa joen sijainnin ja merkitsee sen maisemallisena maamerkkinä. Koskenkorvan keskustaajaman ja Ilmajoen kirkonkylän välisellä jokiosuudella talot erottuvat lakeusmaisemassa saarekemaisina taloryhminä. Kyrönjoen peltolakeutta Koskenkorvan taajamasta Ilmajoen keskustan suuntaan (Mika Ruutiainen 2007). 12
Maiseman historialliset ominaisuudet Ilmajoki sai pysyvän asutuksensa Kyrönjokea myöten Satakunnasta ja Hämeestä 1100 luvulla. Harjun lämpimät etelärinteet ovat olleet suosittuja asuinpaikkoja jo kivikaudelta lähtien. Koskenkorvan historiallisia näkymiä. Harjumuodostelmaa myötäilevät sekä esihistoriallisen merenlahden ranta asutuksen jäänteet että historiallisen ajan Kyrönjokivarren asutus. Molempien asutusten kehittymiselle on ollut oleellista elanto, kulku ja kuljetusväylän tarjonnut vesistö sekä tulvilta suojaisa harjumuodostelma. Historiallinen asutus on muodostanut yhtenäisiä raittikyliä aina isoonjakoon saakka ja laajentunut 1800 luvun lopulta alkaen vähitellen selänteiden vaihettumisvyöhykkeille ja tiivistynyt kauttaaltaan 1900 luvun kuluessa. Suupohjan rautatie valmistui v. 1913. Hyvät liikenneyhteydet vaikuttivat huomattavasti siihen, että rautatien ympärille alkoi kasvaa teollisuutta, asutusta ja palveluja. Kerroksellinen kulttuuriympäristö antaa Koskenkorvan maisemarakenteelle oman erityispiirteensä, joka ilmentää varhaista teollistumista, maatalouden muutosprosessia sekä asuinrakennustyyppien muutoksia. Pinnanmuodostus Vielä 5000 vuotta sitten suurin osa Ilmajoesta oli merenpohjaa ja vain korkeimmat kohdat olivat kohonneet saariksi. Maan kohotessa merestä aallokko huuhteli monilta mäiltä ohuen moreenipeitteen paljastaen kalliokumpareita ja selänteitä. Koskenkorvan harjujakso on muodostunut mannerjään kahden kielekevirran väliin syntyneestä saumamuodostumasta. Sen kohotessa merestä rantavoimat levittivät harjuainesta laajalle alueelle tasoittaen muodostuman rinteitä. Etelä Pohjanmaan maisemarakenteelle ominainen tasaisuus ilmenee lähinnä taajaman koillispuoleisella peltolakeudella sekä harjumuodostelman ja selänteiden välisillä peltotasangoilla. Taajaman eteläpuoleiset joenrantapellot kipuavat lakeuden peltoihin verrattuna jyrkästi kohti harjumuodostelmia. Suunnittelualueen korkein kohta Santavuori on 146 metriä merenpinnan tasosta ja kohoaa 80 metriä ympäristöään korkeammalle. 13
Kallio ja maaperä Koskenkorvan suunnittelualueella kallioperä on pääasiassa migmaattista biotiittiplagioklaasigneissiä, joka on kovaa, hapanta ja ravinnevaikutuksiltaan heikkoa. Koskenkorvan taajama sijaitsee pääosin hyvin kantavalla moreeniharjulla, joka muodostaa myös pohjaveden muodostumisalueen. Kurikan rajalta Laihialle ulottuva Koskenkorvan harjujakso kulkee suunnittelualueen keskellä jatkuen alueen luoteispuolelle. Varsinainen harju koostuu lähinnä hiekasta ja sen laiteilla on hiesua ja hietaa. Harjumuodostuman alueella on paikoin silttisiä ja savisia välikerrostumia myös hiekan ja soran alla. Tästä johtuen alueella esiintyy myös niin sanottuja orsivesiä, joiden pinta on ylempänä kuin varsinainen pohjaveden pinta. Kyrönjoen ranta alueilla maakerrokset ovat hyvin paksut ja muodostuvat hienorakeisesta, osin heikosti kantavasta siltistä. Joen länsipuolella Koivistontien liittymän lähellä tehdyissä kairauksissa pehmeät, silttiset maakerrokset olivat paikoin jopa 30 metrin paksuisia. Suunnittelualueen itä ja länsireunalla on korkokuvaltaan jokilaaksoa selvästi vaihtelevampia metsäisiä moreenimaita. Moreeni on yleisimmin tiiviiksi pakkautunutta pohjamoreenia. Kyrönjoen ja siihen laskevien luomien varsilla levittäytyvät laajat ja tasaiset peltolakeudet, joiden maaperä koostuu hienorakeisista savi ja hietakerrostumista. Pintakerroksena on jokiveden kuljettamaa tulva ainesta. Alla on heikosti kerrallisia, paikoitellen jopa parikymmentä metriä paksuja savikerrostumia. Maalajivaihtelua peltolakeuksilla on melko paljon. Kyrönjokea myötäilevät laajat savikot katkeavat hetkellisesti Pukarankosken kohdalla ja maalajit vaihettuvat harjumuodostelman hiekan ja soran kautta harjua myötäileväksi kapeaksi silttivyöhykkeeksi. Turvekerrostumia alueella on niukasti. Moreenialueiden kangasmetsien painanteisiin on syntynyt pieniä rämeitä, joiden turvekerros on ohut. Ainoa laajempi suo on peltolakeuden keskellä sijaitseva Santaneva, joka on ojitettu ja luonnontilaltaan täysin muuttunut. Suunnittelualueella on tehty kaksi alueellista rakennettavuusselvitystä. Suunnittelukeskus Oy on tehnyt Koskenkorvan taajamasta alustavan maaperäkartoituksen v. 1977 ja Aluetekniikka Oy Honkalanmäen alueen pohjatutkimuksen v. 1998. Pinta ja pohjavedet Kyrönjoki Kyrönjoen Pukarankoski (Envibio 2003). Koskenkorvan maisemaa hallitsee Kyrönjoki, jonka valuma alueeseen koko suunnittelualue kuuluu. Kyrönjoki sivuhaaroineen on Ilmajoen vesistöistä tärkein. Kyrönjoki on Koskenkorvalla rakentamaton lukuun ottamatta taajamassa sijaitsevaa Pukarankosken patoa. 14
Kyrönjoen vedenlaatu on luokiteltu käyttökelpoisuusluokituksen mukaan välttäväksi. Luokitusta huonontavat typpi ja fosforipitoisuudet, happamuus sekä kohonnut humuspitoisuus. Heikoimmillaan veden laatu on keväällä tulvien ja syksyllä sateiden jälkeen. Kesällä suurin ongelma on jokiveden rehevyys, johon vaikuttavat valuma alueen toiminnot ja maankäyttömuodot sekä maa ja metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus. Voimaperäisen maatalouden vuoksi Kyrönjoen vesistö kuuluu maatalouden vesiensuojelun painopistealueisiin, joilla toteutettavat vesiensuojelutoimet ovat etusijalla tukia jaettaessa. EU:n maatalouden ympäristötuella pyritään vähentämään vesiin kohdistuvaa kuormitusta. Kyrönjoen yläosan kalataloudellista tarkkailua suoritetaan vuosittain. Yläosan runsaslukuisimmat kalalajit ovat särki, kiiski, ahven ja lahna vuosien 1996 2004 tehtyjen koekalastusten perusteella. Kyrönjoen vesistöalueelle ovat tyypillisiä suuret vuodenaikaiset virtaamavaihtelut. Kyrönjoen vesistöalueen suuri koko, vähäinen korkeusvaihtelu, järvien vähäisyys sekä valuma alueen pyöreähkö muoto ovat merkittävimmät tekijät vesistön tulvimisherkkyyteen. Kyrönjoen vesistön tulvien hallinnan periaatteet on määritelty 1960 luvulla Kyrönjoen vesistösuunnitelmassa. Sen seurauksena joen yläosalle on rakennettu neljä tekojärveä ja kolmelle niistä voimalaitokset. Tekojärvien varastotilavuuden avulla jokeen on varmistettu tietty vähimmäisvirtaama ja parannettu veden laatua alivirtaama aikoina sekä kompensoitu tulvien siirtymistä alajuoksulle. Ilmajoen yleispiirteinen tulvavaarakartta (SYKE/VES/MS 2005): 15
Pohjavesilammet Soranoton seurauksena suunnittelualueella sijaitsee joitakin avoimia pohjavesilampia. Koskenkorvan taajaman läheisyydessä Kyrönjoen ja kantatien 67 välissä sijaitsevat ns. tiilitehtaan montut. Suomulan puoleisella järvimäisellä savimontulla, Konnanmontulla, on virkistyskäyttöarvoa. Havuselan puoleisessa montussa on kosteikkokasvillisuutta. Konnanmonttu (Luontopalvelu Kraakku 2010). Pohjavesialueet Koskenkorvan harjujakso määritellään I luokan tärkeäksi pohjavesialueeksi, jolla sijaitsevat Koskenkorvan ja Salonmäen pohjavesialueet. I luokan pohjavesialueeksi luokitellaan alue, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 20 30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi vesihuollon erityistilanteissa varavedenottoon vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 50 ihmisen tarpeisiin tai enemmän kuin keskimäärin 10 m 3 päivässä. Pohjaveden kansallista suojelua ohjaavat pääasiassa ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja asetus (169/2000) sekä vesilaki (264/1961). Suojelun merkittävänä perustana ovat pohjaveden pilaamis ja muuttamiskiellot sekä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukainen lupajärjestelmä. Etelä Pohjanmaan maakuntakaavassa Koskenkorvan ja Salonmäki A:n ja B:n pohjavesialueet on merkitty tärkeiksi pohjavesialueiksi, joita koskee suunnittelu ja rakentamismääräys, jonka mukaan alueen käytön suunnittelussa, rakentamisessa ja muussa käytössä on otettava huomioon pohjaveden suojelu. Alueen rakentaminen ja muu käyttö ei saa vaarantaa alueen pohjaveden käyttömahdollisuuksia, veden laatua tai riittävyyttä. 16
Koskenkorvan ja Salonmäen pohjavesi ja muodostumisalueet sekä veden päävirtaussuunnat (Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2004). Koskenkorvan pohjavesialue Koskenkorvan pohjavesialuemuodostuma on lounas koillinen suuntainen harjumuodostuma, jonka lounaisosa on peitteellinen ja koillisosa peitteetön. Peitteellinen osa on vettä ympäristöstään keräävä. Pohjavesialueen kokonaispinta ala on noin 1,6 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta ala noin 0,9 km 2. Kokonaisantoisuudeksi on arvioitu v. 1971 tehdyssä koepumppauksessa noin 5000 7500 m 3 /d. Pohjaveden pinta on 10 15 metrin etäisyydellä maanpinnasta. Pohjaveden päävirtaussuunta on lounaasta koilliseen. Pohjavesi purkautuu Kyrönjokeen. Alueen pohjoisosassa on paikoin jopa 10 metrin paksuinen savisilttikerros, joka peittää hyvin vettä johtavia kerroksia. Harjun reuna alueilla ei ole varsinaisia puhtaita savimaita. Altian pohjavesilammikon eteläpuolella on orsivettä, jota käytetään muutamassa taloudessa talousvetenä. Salonmäki A:n ja B:n pohjavesialue Salonmäen harjumuodostuma jatkuu Koskenkorvan muodostumasta Kyrönjoen luoteispuolella kaakkois luode suuntaisena. Pohjavesialueen kokonaispinta ala on noin 7,9 km 2 ja muodostumisalueen pinta ala noin 3,8 km 2. Alueen kokonaisantoisuudeksi on arvioitu v. 1986 tehdyssä koepumppauksessa noin 7000 m 3 /d. Alueen kaakkoispää on osin deltamainen, ympäristöstään kohoava muodostuma. Muodostuma jatkuu luoteeseen kapeana, peitteellisenä, vettä ympäristöstään keräävänä muodostumana. Alueen kaakkoisosassa on suuria pohjavesilammikoita. Muodostuman pohjoisosassa pohjaveden päävirtaussuunta on luoteesta kaakkoon ja muodostuman eteläosassa kaakosta luoteeseen. Pohjavesi virtaa kohti Koskuuslähdettä, josta vesi purkautuu. Koskuuslähteen virtaamaksi on arvioitu 1960 luvulla noin 6000 m 3 /d ja tämän lisäksi vettä on purkautunut maanpinnalle myös lähialueella huomattavan paljon. Ilkkalanharjun alueella esiintyy orsivesiä. 17
Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma Ilmajoen kunnan ja Länsi Suomen Ympäristökeskuksen toimeksiannosta on laadittu v. 2004 pohjavesialueiden suojelusuunnitelma ympäristökeskuksen määrittämille Koskenkorvan, Salonmäki A:n ja B:n sekä Tervahaminan pohjavesialueille. Suojelusuunnitelman tarkoituksena on turvata pohjavesivarojen säilyminen käyttökelpoisena ja estää ympäristösuojelulain mukaisen maaperän ja pohjaveden pilaamiskiellon ja vesilain mukaisen muuttamiskiellon vastainen toiminta. Lisäksi on tarkoitus nopeuttaa tarvittavien pohjaveden suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on viranomaiskäytössä ohjeellinen ja sen tarkoitus on edistää tiedon vaihtoa alueen maanomistajien ja alueella toimivien kesken sekä ohjata maankäytön suunnittelua ja valvontaa. Pohjavedelle riskiä aiheuttavat toiminnot on luokiteltu suunnitelmassa asiantuntijaarvioinnin perusteella riskiluokkiin. Suunnittelualueen riskitekijöitä pohjavedelle ovat maa ja metsätalous, maa ainesten otto, ojitus, teollisuus ja yritystoiminta, polttoaineen jakeluasemat, paikoitusalueet, ampumarata, hautausmaa, öljysäiliöt, jätevesiviemäröinti, ongelmajätteet, tiet ja liikenne, pylväsmuuntajat sekä pilaantuneet maa alueet. Riskien pienentämiseksi ja pohjaveden suojelemiseksi on esitetty toimenpideohjelma. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa on esitetty asennettavaksi Koskenkorvan ja Salonmäen pohjavesialueille havaintoputket vedenlaadun ennakkoseurantaa varten. Vesinäytteitä tulisi ottaa kaksi kertaa vuodessa ja niistä analysoidaan ph, sähkönjohtavuus, rauta, mangaani, nitraatti, nitriitti, ammonium, kloridi, sulfaatti, Km n O 4 luku, väri, sameus, haju ja maku. Seurannalla saadaan tietoa pohjaveden laadusta laajemmalta alueelta kuin vain vedenottamoalueelta. Näin voidaan riittävän aikaisin ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli ottamolta saatavaa pohjavettä uhkaa laadun heikkeneminen. 18
Koskenkorvan pohjavesialueen pituusleikkaus pisteestä C pisteeseen C (Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2004): 19
Salonmäen pohjavesialueen pituusleikkaus pisteestä B pisteeseen B (Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2004): 20
Vedenottamot Vedenottamoalueet käsittävät lähinnä vedenottoon ja sen käsittelyyn liittyvät laitteet, rakennukset ja niiden välittömän ympäristön. Vedenottamoille on rajattu ohjeelliset lähisuojavyöhykkeet huomioon ottaen pohjavesialueiden rajat, vedenottamoiden vaikutusalueet sekä maa ja kallioperän ominaisuudet. Huomioitu on myös pohjaveden korkeudet, virtaussuunnat ja virtauksen voimakkuudet sekä pohjavedelle riskiä aiheuttavat toiminnat. Lähisuojavyöhykkeiden määrittelyperusteena on muun maankäytön, kuten rakentamisen ja soranoton haittavaikutusten estäminen. Pohjavesialueen ulkoraja vastaa kaukosuojavyöhykkeen rajaa. Pohjavesialueiden vedenottamot, kaivot ja suojavyöhykkeet (Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma 2004). Koskenkorvan pohjavesialueella on yksi vedenottamo, Altia Oyj:n omistama Koskenkorva. Koskenkorvan vedenottamolla on Länsi Suomen vesioikeuden 8.10.1971 myöntämä lupa ottaa pohjavettä 5000 m 3 /d vuosikeskiarvona sekä tilapäisesti 7500 m 3 /d. Vedenottamo on otettu käyttöön 1940 luvulla. Ottamolla on viisi putkikaivoa. Pohjavettä otetaan keskimäärin 3500 m 3 /d. Vedenottamoalue on aidattu. Altia 21
Oyj:llä on v. 1992 tehty veden laadun valvontatutkimusohjelma, jonka mukaan seurataan raakaveden ja puhdasveden laatua. Salonmäki A ja B:n pohjavesialueella on yhdeksän vedenottamoa, joista seitsemän sijaitsee yleiskaava alueella: Ilmajoen kunnan Koskuslähde 1 otettu käyttöön v. 1965, Länsi Suomen vesioikeuden 14.10.1988 myöntämä lupa ottaa pohjavettä 4000 m 3 /d vuosikeskiarvona Altia Oyj:n Koskuslähde 2 otettu käyttöön v. 1975, Länsi Suomen vesioikeuden 18.10.1974 myöntämä lupa ottaa pohjavettä 2000 m 3 /d kuukausikeskiarvona Tuohiston Vesijohto Osuuskunnan Salonmäki 3 ottamoon on liittynyt 19 taloutta, pohjavettä pumpattu viime vuosina noin 15 m 3 /d Salonmäen Vesiyhtymän Salonmäki 5 ottamo otettu käyttöön v. 64, ottamoon liittynyt 31 taloutta, pohjavettä pumpattu viime vuosina noin 25 m 3 /d Koskenkorvan Vesiosuuskunnan Salonmäki 6 ottamo otettu käyttöön v. 1959, ottamoon liittynyt 20 taloutta, ottamolta pumpattu viime vuosina noin 15 m 3 /d Kokkolan Vesiosuuskunnan Seppilänmäki otettu käyttöön v. 1958, ottamoon liittynyt noin 20 taloutta, viime vuosina pumpattu pohjavettä noin 15 m 3 /d Mäen Vesiosuuskunnan Mäki otettu käyttöön v. 1964, ottamoon liittynyt 106 talotta, ottamolta pumpattu pohjavettä v. 2003 160 m 3 /d, ottamo on yhdistetty kunnan vesijohtoverkkoon Korkein hallinto oikeus on päätöksellään 8.5.1984 määritellyt suojavyöhykkeet Koskuuslähteen pohjavedenottamolle. Muille pohjavesialueille ei ole laadittu varsinaisia suoja aluesuunnitelmia. Pohjaveden pinnantarkkailu Koskenkorvan sekä Salonmäki A ja B:n eteläosan alueella on pohjaveden pinnankorkeuksia seurattu säännöllisesti kerran kuukaudessa vuodesta 1977 lähtien. Vuodesta 1994 (kunnan vedenotto lopetettu) vuoteen 2003 on pohjavesipinta laskenut Koskuuslähteellä noin 20 30 cm. Vuoteen 1991 (vedenotto käynnissä) verrattuna ovat pinnat vuonna 2003 n. 20 40 cm ylempänä. Suojelusuunnitelmassa on esitetty tarkkailuohjelma pohjavedenpintojen seuraamiseksi. Lisävedenotto Ilmajoen kunnan vedentarvearvioksi vuosille 2000 2010 on laskettu 8000 m 3 /d. Lakeuden Vesi Oy:n laitos on saneerattu ja laajennettu ja ottamolta on lupa ottaa pohjavettä 4000 m 3 /d. Kriisitilanteessa laitokselta on mahdollisuus ottaa pohjavettä enintään 6000 m 3 /d, kuitenkin niin, että luvan mukainen vuosikeskiarvo säilyy. Maa ainesten otto Suunnittelualueella ei ole tällä hetkellä voimassa yhtään maa ainesten ottolupaa. Kasvillisuus Koskenkorvan alueella kulttuurivaikutus on suurta. Maatalous rajoittaa monia luonnonkasvilajeja ja luonnon monimuotoisuus on tiivistynyt lähinnä rantatöyräille. Kyrönjoen rantaniityt tarjoavat elinympäristön lukuisille lajeille. Koskenkorvalla on myös useita Etelä Pohjanmaalla harvinaisen valkovuokon kasvupaikkoja. Ilmajoen sijoittuminen etelä ja keskiboreaalisen kasvillisuuden vaiheutumisvyöhykkeelle ilmenee paikallisina kasvillisuuden erityispiirteinä; eräät eteläiset lajit esiintyvät Ilmajoella pohjoisen levinneisyysrajansa tuntumassa ja toisaalta muutamia pohjoisia kasvillisuuslajeja 22
löytyy paikoitellen Ilmajoen seudulla. Ihmisen toiminnan vaikutus kasvillisuuteen näkyy Koskenkorvalla lähes kaikkialla, koska asutus on tiheää ja maankäyttö intensiivistä. Vallitsevana kasvillisuustyyppinä on kulttuuri ja metsäkasvillisuus. Alueen peltolakeudet soveltuvat lähes kaikkien viljelyskasvien viljelemiseen hyvin. Puolikulttuurikasvillisuus eli niittyjen, hakojen ja ketojen kasvillisuus on vähentynyt yleisesti maanviljelyksen kehityksen ja intensiivisen maankäytön myötä. Kyrönjoen ranta alueiden kasvillisuus on suunnittelualueella säilynyt monin paikoin poikkeuksellisen luonnontilaisena, koska ranta alueiden saavutettavuus on maaston voimakkaiden korkeuserojen takia heikko ja rantojen käyttö on vähentynyt huomattavasti viimeisten 50 vuoden aikana. Paikoin Kyrönjoen jyrkillä rinteillä on pieniä lehtomaisia metsäkaistaleita, joiden puusto vaihtelee varttuneista kuusikoista reheviin harmaaleppä ja tuomilehtoihin. Komeimmat ja laajimmat rantalehdot sijaitsevat Pukarankosken varressa. Kosken alapuolella on myös tulvaniitty ja kosteikkokasvillisuutta. Suurin osa Kyrönjokivarresta on kuitenkin puutonta ja jokea reunustavat korkeakasvuiset niityt. Kasvillisuudeltaan ne ovat melko lajiköyhiä suurruohostoja ja heinikoita. Laidunnettuja rantaniittyjä on säilynyt vain vähän. Kyrönjokeen laskevien luomien varsilla on rehevöityneitä korkeakasvuisia niittyjä sekä nuorta lehtipuustoa, joilla on merkitystä eläimistön lisääntymisalueina. Koskenkorvan taajamassa sijaitseva Pukarankoski edustaa kasvillisuudeltaan suunnittelualueen monipuolisinta ja arvokkainta kohdetta. Joen länsirannan jyrkässä rinteessä kasvaa edustava tuomi harmaaleppälehto pensaskerroksenaan muun muassa punaherukkaa ja terttuseljaa. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti lehtopalsamia ja lehtotähtimöä. Kulttuurivaikutteisuuden myötä on länsirannalle levinnyt palsamipoppeleita, pihlaja angervoa ja salavaa. Joen itärannan Havuselansaaressa kasvaa monimuotoinen kosteikkokasvillisuus. Metsäisiä alueita ovat suunnittelualueen itä ja länsireunalla sijaitsevat Santavuoren ja Juomukkakallion ympäristöt sekä Vähämäenkallio ja Jyrälänmäki. Moreenimaiden metsät ovat pääosin mustikkatyypin tuoreita tai kuivahkoja kankaita. Santa ja Salonvuorella on laajoja jäkäläisiä kalliomänniköitä. Avokallioiden välissä kasvaa kuivien kangasmetsien tyyppilajeja. Kasvillisuuteen kuuluvat myös Etelä Pohjanmaalla harvinaiset kalliohatikka ja karvakiviyrtti. Ojitettu Santaneva on metsäkasvillisuuden peittämää suoaluetta. Pieniä rämeitä on syntynyt myös moreenialueiden kangasmetsien painanteisiin. Hieman lähteistä kasvillisuutta on säilynyt vain Santavuoren pohjoispuolella sijaitsevan, kaivoksi muutetun lähteen välittömässä läheisyydessä. Eläimistö Kyrönjokivarren eläimistön lajikartoitus on suoritettu kesällä v. 1997 Kurikan Ilmajoen jokimaisemasuunnitelman yhteydessä. Lajikartoituksen mukaan alueella esiintyvät lajit ovat etupäässä kulttuurimaisemaan sopeutuneita lajeja, kuten rusakko, orava, siili, sammakko ja sisilisko. Alueella liikkuu myös hirviä ja kettuja. Alueen yleisimpiin piennisäkkäisiin kuuluvat metsämyyrän ohella metsäpäästäinen ja rotta. Todennäköisiä lajeja ovat myös kotihiiri, vaivaishiiri, peltomyyrä, vesimyyrä, idänkenttämyyrä, idänpäästäinen, kääpiöpäästäinen, vaivaispäästäinen ja vesipäästäinen. Harvemmin havaittaviin, mutta alueella todennäköisesti asustaviin pienpetoihin kuuluvat minkin, kärpän ja piisamin ohella mahdollisesti myös rauhoitetut lumikko ja saukko. Alueen hyönteislajeista ei ole tehty erillistä lajistokartoitusta, mutta kenttähavaintojen perusteella Pukarankoskenpuiston alueella elää melko monipuolinen päiväperhos ja sudenkorentolajisto sekä Pukarankosken itärannan kanavasaaressa tavataan runsaasti erilaisia kotiloita. Linnusto Koskenkorvan yleiskaava alueen linnustoa on tutkittu Kurikan Ilmajoen jokimaisemasuunnitelman eläinselvityksessä vuonna 1999, Koskenkorvan osayleiskaavan luonto ja maisema 23
selvityksessä vuonna 2003 (Envibio Oy) sekä Pukarankosken maisemasuunnitelmassa vuonna 2002 (Maaria Mäntysaari). Kurikan Ilmajoen jokimaisemasuunnitelman eläinselvityksen (1999) mukaan Kyrönjoen rantaniityillä ja peltolakeuksilla sekä peltoja reunustavilla metsäisillä selänteillä esiintyvät tyypillisinä pesimälintulajeina heinäsorsa, pyy, fasaani, töyhtöhyyppä, kuovi, rantasipi, naurulokki, sepelkyyhky, käki, tervapääsky, kiuru, haarapääsky, räystäspääsky, västäräkki, kivitasku, räkättirasta, punakylkirastas, ruokokerttunen, pensaskerttu, pajulintu, talitiainen, harakka, naakka, varis, varpunen, peippo, viherpeippo, punavarpunen, keltasirkku ja pajusirkku. Konnanmontulla pesii säännöllisesti 2 3 mustakurkku uikkuparia sekä telkkä (haastattelutieto, Olavi Yli Vainio 2011). Harvinaistuneena lintulajina Kyrönjoen rantaniityillä ja pelloilla esiintyy ruisrääkkä, jonka kanta vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Suunnittelualueen linnustollisesti arvokkain alue on Pukarankoski, jonka rehevissä rantalehdoissa, kosteikkokasvillisuudessa ja pensaikoissa pesii ja ruokailee runsas lintulajisto. Pukarankoskella esiintyviä lehti ja sekametsien lajeja ovat punakylkirastas, lehtokerttu, pajulintu ja peippo. Rannan rehevissä tervaleppälehdoissa tavattiin pesivänä v. 2003 mustapääkerttu. Kosken rantalehdoissa huhuilee sepelkyyhky. Pensaikossa viihtyviä lajeja ovat pensaskerttu, punavarpunen ja pajusirkku. Niittyjen lintulajistosta alueella esiintyvät fasaani, töyhtöhyyppä, kiuru, lehtokerttu, ruokokerttunen ja keltasirkku. Lehtipuuvaltaisten pihojen ja puistojen lintulajeista alueella tavataan västäräkki, räkättirastas, talitiainen, harakka, naakka, varis, varpunen ja viherpeippo. Jokiuomassa vedenpintaa hipoen liitävät tervapääsky, haarapääsky ja räystäspääsky. Alueella pesii ja ruokailee myös virtaavan veden, purojen ja lampien läheisyydessä viihtyviä lajeja kuten tavi, sinisorsa, kuovi ja rantasipi. (Pukarankosken maisemasuunnitelma 2002). Pukarankosken sulapaikkoihin saapuu säännöllisesti talvehtimaan lokakuusta huhtikuuhun kymmenkunta koskikaraa (haastattelutieto, Olavi Yli Vainio 2011). Koskikarat saapuvat ilmeisimmin Pohjois Norjasta, jossa ne pesivät. Pukarankosken harvalukuisempaa lajistoa edustavat taivaanvuohi, lehtokurppa, käpytikka, pikkutikka, punarinta, mustarastas, laulurastas, tiltaltti, harmaasieppo, kirjosieppo, hömötiainen, sinitiainen, kottarainen, vihervarpunen ja peltosirkku. Kesällä 2003 havaittiin länsirinteen ryteikköisessä rantalehdossa pikkutikan pesä. Samana kesänä alueella pesi myös törmäpääsky. Rantalehdoissa on tavattu pesivänä myös satakieli ja jokivarren pensaikot ja rantaniityt soveltuvat erinomaisesti viitakerttusen, luhtakerttusen, pensastaskun ja ruisrääkän elinpiiriksi. Harvinaisempaa vesilinnustoa edustavat telkkä, nokikana ja kalatiira. Linnuston harvinaisuuksina saattaa Pukarankoskella tavata peltopyyn, tuulihaukan, ruisrääkän ja pensassirkkalinnun. Vaeltavina yksilöinä on tavattu Pukarankosken rannan sembramännyissä pähkinähakkeja. Vaeltavina yksilöinä saattaa alueella esiintyä myös sarvi ja suopöllöjä, tilhiä, kivitaskuja ja närhiä. Pukarankosken yläjuoksulla aiemmin pesineestä kuningaskalastajasta ei ole linnustoselvityksissä tehty havaintoja. Santavuoren pesimälinnusto on valtaosaltaan tyypillistä kuivien ja karujen kangasmetsien lajistoa. Yleisinä lintulajeina Santavuorella pesivät lehtokurppa, metsäviklo, käpytikka, metsäkirvinen, punarinta, leppälintu, pensastasku, laulurastas, pajulintu ja peippo. Harvalukuisempana esiintyvät palokärki ja kulorastas. Uhanalaislajeista Santavuorella on tavattu teeri, metso, helmipöllö ja tiltaltti. Santavuoren karut kangasmaastot saattavat olla myös kehrääjälle mieluista ympäristöä. Suomen Lintuatlaksen mukaan Koskenkorvan alueella on tavattu ajanjaksolla 2006 2010 myös seuraavat lintulajit: tavi, peltopyy, mustakurkku uikku, pikkutylli, liro, kesykyyhky, huuhkaja, rautiainen, viitakerttunen, hippiäinen, pyrstötiainen, töyhtö ja kuusitiainen, puukiipijä, pikku ja isolepinkäinen, korppi, pikkuvarpunen, hemppo ja punatulkku. Lintujen kevät ja syysmuuton aikaan Pukarankosken alueella saattaa tavata laulujoutsenen, pilkkasiiven, isokoskelon, silkkiuikun, mustakurkku uikun, kanahaukan, varpushaukan, hiirihaukan, piekanan, kurjen, meriharakan, kapustarinnan, suosirrin, metsäviklon, kalalokin, harmaalokin, pikkulokin, niittykirvisen, keltavästäräkin, hernekertun, mustavariksen ja järripeipon sekä hanhia, haapanoita, sorsia, heinätaveja, tyllejä, vikloja ja liroja. 24
Linnustoselvityksiä on täydennetty vuonna 2009 Santavuoren alueella Ilmajoen Kurikan tuulivoimapuiston Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (Ramboll Finland Oy) sekä vuonna 2010 Koskenkorvan linnusto, viitasammakko ja lepakkoselvityksessä Vähämäenkallion alueella, Taloselantien peltoaukealla, Asevelikylän metsäalueella sekä Huikkulan alueella (Luontopalvelu Kraakku). 1. Tuulivoiman hankealue 2. Vähämäenkallion alue 3. Taloselantien peltoaukea 4. Asevelikylän metsäalue 5. Huikkulan alue Linnuston täydennysselvitysalueet suunnittelualueella. Tuulivoiman hankealue Tuulivoiman hankealue sijoittuu ympäristöään huomattavasti korkeammalle selännealueelle Santavuoren alueella. Alueen niukkaravinteisilla kallioalueilla metsät ovat pääasiassa karukko ja kuivia kankaita. Alavammilla alueilla ja kallioiden painanteissa esiintyy tuoreen kankaan reheviä metsiä ja suojuotteja. Alueen aktiivisista metsätalous ja avohakkuutoimista johtuen alueen pesimälinnusto on varsin tavanomaista sen koostuessa lähinnä havu ja sekametsille tyypillisistä varpuslintulajeista Alueen pesimälinnusto kartoitettiin 8 25.6.2009 välisenä aikana pistelaskenta ja kartoitusmenetelmiä käyttäen (Ramboll Finland Oy). Laskentojen painopiste oli suunniteltujen tuulivoimaloiden ympäristössä, mutta myös linnustollisten arvojen kannalta potentiaaliset metsäalueet tarkastettiin mm. petolintujen varalta. Pistelaskentaa 25
käytettiin hankealueen keskimääräisten lintumäärien ja lintutiheyksien selvittämiseksi. Kartoituslaskentoja käytettiin yksityiskohtaisemman linnustotiedon saamiseksi suunniteltujen tuulivoimaloiden, niiden edellyttämien voimalinjojen ja huoltoteiden rakentamisalueilta, jotka olivat tiedossa kesäkuun alussa 2009. Yöaikaisella kuuntelukierroksella kartoitettiin erityisesti pöllöjen esiintymistä hankealueella (Ramboll Finland Oy 2009). Hankealueen keskimääräinen lintutiheys on noin 240 pesivää paria/km 2, mikä edustaa melko tyypillistä lintutiheyttä Pohjanmaan suunnalla. Runsaslukuisimpina selvitysalueella pesivät peippo, pajulintu, talitiainen ja metsäkirvinen. Avohakkuualueilla linnustoa leimaavat pikkulepinkäinen, peukaloinen ja paikoin pensastasku. Kallioisten mäntykankaiden tyypillisiä lintuja ovat käki, leppälintu ja töyhtötiainen. Varttuneemmissa kuusivaltaisissa sekametsissä lajeina esiintyvät pyy, kanahaukka, palokärki, pohjantikka, tiltaltti ja puukiipijä. Hankealueen linnustoon kuuluvat myös teeri ja metso. Petolintureviirejä todettiin kana ja varpushaukalla sekä huuhkajalla. Hankealueen keskimääräinen linnustotiheys (Ramboll Finland Oy 2009): Laji Keskimääräinen linnustotiheys paria / km 2 peippo 50 töyhtötiainen 23 pajulintu 22 talitiainen 18 punarinta 12 metsäkirvinen, pikkukäpylintu 10 pyy, hippiäinen 9 keltasirkku 8 harmaasieppo 7 mustarastas, vihervarpunen 6 hernekerttu, hömötiainen 5 sinitiainen, närhi 4 laulurastas, tiltaltti 3 fasaani 2 sepelkyyhky, käpytikka, pohjantikka, rautiainen, leppälintu, 1 pensastasku, räkättirastas, kulorastas laulujoutsen, kurki, taivaanvuohi, kuovi, metsäviklo, käki, < 1 punakylkirastas, kirjosieppo, varis, korppi Tuulivoiman hankealueella ei sijaitse muuttolinnuston kannalta erityisen tärkeitä lepäily tai ruokailualueita. Lintujen muuttoa ohjaava tärkein linja on hankealueen länsipuolinen Kyrönjokivarsi ja sen varren peltoaukeat, jonne sijoittuvat muun muassa joutsenten, metsähanhien, kurkien, lokkien ja kahlaajien pääasialliset muuttoreitit. Hankealueen kautta muuttavien lajien ja niiden muuttoreittien selvittämiseksi alueella suoritettiin kevät ja syysmuuton seuranta 16.4, 23.4, 20.9, 2.10, 14.10 ja 22.10.2009. Muutontarkkailu kohdennettiin erityisesti suurikokoisiin lintulajeihin, kuten joutseniin, hanhiin, kurkiin ja päiväpetolintuihin, jotta tuulivoimaloiden vaikutuksia niihin pystyttiin osaltaan arvioimaan. Havaintojen perusteella hankealueen läpi muuttava lajisto koostuu suurimmaksi osaksi varpuslintulajeista. Yleisten linnustolaskentojen lisäksi hankealueella toteutettiin yöaikainen kuuntelukierros 8.3.2009, jolla kartoitettiin erityisesti pöllöjen esiintymistä. Yöaikaan tehtiin myös käynti kesäkuussa mahdollisten kehrääjien paikallistamiseksi. 26
Tuulivoiman hankealueen havaitut parimäärät laskentapisteissä 1 22 (Ramboll Finland Oy 2009): Laji 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 laulujoutsen 1 pyy 1 fasaani 1 1 1 1 1 1 kurki 1 taivaanvuohi 1 kuovi 1 1 metsäviklo 1 1 1 1 sepelkyyhky 1 1 1 1 2 2 1 käki 1 1 1 1 1 1 1 1 1 käpytikka 1 pohjantikka 1 metsäkirvinen 1 1 1 1 2 2 1 3 1 1 1 2 1 2 rautiainen 1 1 punarinta 2 2 2 2 1 1 leppälintu 2 1 1 1 1 pensastasku 1 mustarastas 1 1 1 1 1 1 räkättirastas 1 laulurastas 1 1 1 1 1 1 1 1 punakylkirastas kulorastas 1 1 1 hernekerttu 1 1 1 1 1 1 1 lehtokerttu 2 tiltaltti 1 1 1 1 1 pajulintu 1 2 1 3 1 2 3 2 1 3 3 3 2 3 1 3 1 2 2 2 hippiäinen 1 1 1 1 harmaasieppo 1 1 kirjosieppo hömötiainen 1 1 töyhtötiainen 1 1 1 1 1 1 sinitiainen 1 talitiainen 2 1 1 1 1 1 1 1 1 1 närhi 1 varis 1 korppi 1 peippo 6 2 4 2 2 3 3 4 2 2 2 2 2 3 1 4 2 5 3 2 2 vihervarpunen 1 1 1 1 1 1 1 1 2 1 pikkukäpylintu 1 1 1 1 1 1 keltasirkku 1 1 2 1 1 1 1 1 yht. 18 9 8 15 12 14 14 10 9 16 10 8 14 9 10 10 11 8 19 18 5 14 27
Vähämäenkallion, Taloselantien peltoaukean, Asevelikylän metsäalueen ja Huikkulan linnusto kartoitettiin keväällä 2010. Pelto ja vesialueet laskettiin pistelaskentamenetelmää käyttäen ja metsäalueiden laskennassa käytettiin kartoituslaskentamenetelmää. Kesällä 2010 alueilla 1 4 todettiin 40 pesivää lintulajia. 2. Vähämäenkallio Vähämäenkallion alueella on vankkaa kuusimetsää, mäntyvaltaista kallioaluetta, taimikkoa sekä hakkuuaukea. Alueella havaittiin 21 pesivää lintulajia: pyy, sepelkyyhky, metsäkirvinen, rautiainen, punarinta, leppälintu, laulurastas, hernekerttu, sirittäjä, tiltaltti, pajulintu, hippiäinen, harmaasieppo, hömö, kuusi, sini ja talitiainen, peippo, viherpeippo, vihervarpunen ja keltasirkku. Alueen yleisimmät linnut ovat peippo, pajulintu, metsäkirvinen, punarinta, vihervarpunen ja keltasirkku. Käpytikka käyttää aluetta ruokailuun. Alueen linnuista pyy kuuluu EU:n lintudirektiivin I liitteen lajeihin ja tiltaltti vaarantuneisiin lintulajeihin. 3. Taloselantien peltoaukea Taloselantien peltoaukealla pesivät fasaani, töyhtöhyyppä, kiuru, västäräkki, hernekerttu, pajulintu, ja keltasirkku. Varikset, naakat, harakat ja räkättirastaat pesivät peltoaukean läheisyydessä pienissä metsiköissä ja puistossa ja käyttävät aluetta ruokailuun. Alueella tehtiin havainto myös saalistavasta sarvipöllöstä. 4. Asevelikylän metsäalue Asevelikylän pienessä metsikössä havaittiin 12 pesivää lintulajia: metsäkirvinen, punarinta, räkätti ja punakylkirastas, pajulintu, harmaa ja kirjosieppo, talitiainen, naakka, peippo, vihervarpunen ja keltasirkku. Alue on myös käpytikan ruokailumaastoa. 5. Huikkula Huikkulan alue on peltoaukeaa, jolla sijaitsevat tiilitehtaan savimontut. Savimonttujen ympärillä kasvavassa lehtipuumetsikössä pesivät sinisorsa, mustakurkku uikku, rantasipi ja mustapääkerttu. Savimonttujen rantaruovikossa pesii pajusirkku. Peltoalueen pesiviä lintulajeja ovat fasaani, töyhtöhyyppä ja kuovi. Pensastasku pesii alueen halki kulkevan rautatien vieressä kasvavissa pajukoissa. Alueella pesivät myös telkkä, sepelkyyhky, punarinta, räkätti ja laulurastas, pensas ja mustapääkerttu, pajulintu, kirjosieppo, sini ja talitiainen, varis, pikkuvarpunen, peippo, punavarpunen ja keltasirkku. Tavi, tukkasotka ja viitakerttunen tavattiin alueella muuttavina lintulajeina. Alueen linnuista mustakurkku uikku kuuluu EU:n lintudirektiivin I liitteen lajeihin ja pensastasku silmälläpidettäviin lintulajeihin. 28
Alueiden 2 5 pesivät parimäärät kesällä 2010: Laji Pesivä parimäärä alue 2 alue 3 alue 4 alue 5 Anas platyrhynchos sinisorsa 1 Bucephala langula telkkä 1 Bonasa bonasia pyy 1 Phasianus colchius fasaani 2 3 Podiceps auritus mustakurkku 1 uikku Vanellus vanellus töyhtöhyyppä 3 6 Numelius arquata kuovi 3 Actitis hypoleucos rantasipi 1 Columba palumbus sepelkyyhky 1 1 Alauda arvensis kiuru 1 1 Anthus trivialis metsäkirvinen 3 1 Motacilla alba västäräkki 1 2 Prunella modularis rautiainen 1 Erithacus rubecula punarinta 3 1 2 Phoenicurus phoenicurus leppälintu 1 Saxicola rubetra pensastasku 2 Turdus pilaris räkättirastas 2 yhdyskunta Turdus philomelus laulurastas 2 1 Turdus iliacus punakylkirastas 1 Sylvia curruca hernekerttu 2 1 Sylvia communis pensaskerttu 1 Sylvia atricapilla mustapääkerttu 1 Phylloscopus sibilatrix sirittäjä 1 Phylloscopus collybita tiltaltti 2 Phylloscopus trochilus pajulintu 5 1 3 4 Regulus regulus hippiäinen 2 Muscicapa striata harmaasieppo 1 1 Filedula hypoleuca kirjosieppo 1 2 Parus montanus hömötiainen 1 Parus ater kuusitiainen 1 Parus caeruleus sinitiainen 2 1 Parus major talitiainen 2 2 2 Corvus monedula naakka 1 Corvus corone cornix varis 1 Passer montanut pikkuvarpunen 1 Fringilla coelebs peippo 8 3 4 Carduelis chloris viherpeippo 1 carduelis spinus vihervarpunen 3 1 Cardodacus erythinus punavarpunen 1 Emberiza citrinella keltasirkku 3 1 1 3 Emberiza schoeniclus pajusirkku 2 yht. 40 pesivää lajia yht. 46 paria 10 paria 18 paria 60 paria 29
Koskenkorvan yleiskaava alueella tavatut linnut linnustoselvitysten mukaan sekä Lintu Atlaksen 2006 2010 mukainen pesimävarmuusindeksi; 1 = havaittu pesimäaikana, 2 = mahdollinen pesintä, 3 = todennäköinen pesintä ja 4 = varma pesintä Laji Linnustoselvitys 2010 Tuulivoiman hankealue 2009 Lintuatlas 2006 2010 Pukarankoski 2002 Cygnus cygnus laulujoutsen x Anas penelope haapana x Anas crecca tavi x 4 Anas platyrhynchos sinisorsa x 4 x Anas querquedula heinätavi x Melanitta fusca pilkkasiipi x Bucephala langula telkkä x 4 x Bonasa bonasia pyy x x 4 Tetrao tetrix teeri 4 Tetrao urogallus metso 2 x Perdix perdix peltopyy 4 Phasianus colchius fasaani x x 4 Podiceps auritus mustakurkku x 4 uikku Circus cyaneus sinisuohaukka 3 Accipiter gentilis kanahaukka 3 x Accipiter nisus varpushaukka 2 x Buteo buteo hiirihaukka 4 x Falco tinnunculus tuulihaukka 4 x Falco columbarius ampuhaukka 4 Falco subbuteo nuolihaukka 3 Crex crex ruisrääkkä 3 x Fulica atra nokikana x Grus grus kurki x 2 x Charadrius dubius pikkutylli 4 Charadrius histicula tylli x Pluvialis apricaria kapustarinta 2 x Vanellus vanellus töyhtöhyyppä x 4 Calidris alpina suosirri x Gallinago gallinago taivaanvuohi x 2 x Scolopax rusticola lehtokurppa 2 Numelius arquata kuovi x x 4 x Tringa ochropus metsäviklo x 3 x Tringa glareola liro 2 Actitis hypoleucos rantasipi x 3 Larus ridipundus naurulokki 2 Larus canus kalalokki 2 x Larus argentatus harmaalokki 2 x Larus minutus pikkulokki x Sterna hirundo kalatiira 4 x Columba livia kesykyyhky 3 domestica Columba palumbus sepelkyyhky x x 4 Cuculus canorus käki x 2 Bubo bubo huuhkaja 4 Glaucidium passerinum varpuspöllö 2 Asio otus sarvipöllö 4 x Asio flammeus suopöllö 4 x Aegolius funereus helmipöllö 4 Caprimulgus europaeus kehrääjä x Apus apus tervapääsky 3 Dryocopus martius palokärki 3 Dendrocopos major käpytikka x x 3 x 30
Dendrocopos minor pikkutikka x Picoides tridactylus pohjantikka x Alauda arvensis kiuru x 3 Riparia riparia törmäpääsky 4 Hirundo rustica haarapääsky 4 Delichon urbicum räystäspääsky 4 Anthus trivialis metsäkirvinen x x 3 Anthus pratensis niittykirvinen 3 x Motacilla flava keltavästäräkki x Motacilla alba västäräkki x 4 Bombycilla garrulus tilhi 2 x Prunella modularis rautiainen x x 2 Erithacus rubecula punarinta x x 4 x Luscinia luscinia satakieli 2 Phoenicurus phoenicurus leppälintu x x 2 Saxicola rubetra pensastasku x x 4 Oenanthe oenanthe kivitasku 3 Turdus merula mustarastas x 2 x Turdus pilaris räkättirastas x x 4 Turdus philomelus laulurastas x x 4 x Turdus iliacus punakylkirastas x x 3 Turdus viscivorus kulorastas x 3 Locustella naevia pensassirkkalintu 2 Acrocephalus ruokokerttunen 4 schoenobaenus Acrocephalus viitakerttunen x 2 dumetorum Sylvia curruca hernekerttu x x 3 x Sylvia communis pensaskerttu x 2 Sylvia borin lehtokerttu 3 x Sylvia atricapilla mustapääkerttu x 2 x Phylloscopus sibilatrix sirittäjä x 2 Phylloscopus collybita tiltaltti x x 3 x Phylloscopus trochilus pajulintu x x 3 Regulus regulus hippiäinen x x 4 Muscicapa striata harmaasieppo x x 4 x Filedula hypoleuca kirjosieppo x x 4 x Aegithalos caudatus pyrstötiainen 2 Parus montanus hömötiainen x x 4 x Parus cristatus töyhtötiainen x 4 Parus ater kuusitiainen x 4 Parus caeruleus sinitiainen x x 4 x Parus major talitiainen x x 4 Certhia familiaris puukiipijä 2 Lanius collurio pikkulepinkäinen 4 x Lanius excubitor isolepinkäinen 4 Garrulus glandarius närhi x 4 x Perisoreus kuukkeli 2 Pica pica harakka x 4 Nusifraga caryocatavtes pähkinähakki x Corvus monedula naakka x 4 Corvus frugilegus mustavaris x Corvus corone cornix varis x x 4 Corvus corax korppi x 2 Sturnus vulgaris kottarainen 4 x Passer domesticus varpunen 4 Passer montanut pikkuvarpunen x 4 Fringilla coelebs peippo x x 4 Fringilla montifringilla järripeippo x Carduelis chloris viherpeippo x 4 carduelis spinus vihervarpunen x x 3 x 31
Carduelis cannabina hemppo 2 Carduelis flammea urpiainen 2 Loxia curvirostra pikkukäpylintu x 2 Cardodacus erythinus punavarpunen x 2 Pyrrhula pyrrhula punatulkku 2 Emberiza citrinella keltasirkku x x 4 Emberiza hortulana peltosirkku 3 x Emberiza schoeniclus pajusirkku x x yht. 46 38 103 51 Ilmasto Suunnittelualue sijaitsee eteläboreaalisella vyöhykkeellä lähellä keskiboreaalisen vyöhykkeen rajaa. Vuoden keskilämpötila on + 3,5 C, tammi helmikuun keskilämpötila 7,5 C ja heinäkuun + 16,5 C (Helminen 1988). Vuonna 2007 keskilämpötila oli + 4,8 ºC, tammi helmikuun 8,7 ºC ja heinäkuun + 16,1 ºC (Ilmatieteen laitos 2008). Vuoden keskimääräinen sademäärä on noin 650 mm (Solantie 1988). Suunnittelualueen ja jokiympäristön puusto sekä tonttien pensasistutukset tekevät pienilmastosta suojaisan, mutta toisaalta jokilaakson peltoaukeat ylläpitävät ilman liikkumista. Vallitsevat tuulensuunnat ovat etelä kaakko ja etelä lounas. Luonnonsuojelu Koskenkorvan yleiskaava alueella on 22 metsälain 1093/1996 3 luvun 10 :n mukaista tärkeää elinympäristöä, yksi vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a :n mukainen luonnontilaisena säilytettävä kohde, 11 luonnonarvoiltaan merkittävää kohdetta, neljä perinnemaisemakohdetta, seitsemän yksittäistä luonnonympäristöä tai luonnonmuistomerkkiä sekä kolme aluetta, joilla esiintyy uhanalaisia tai harvinaisia kasvilajeja. Suunnittelualueella ei esiinny luonnonsuojelulain 1096/1996 4 luvun 29 :n mukaisia luontotyyppejä. Luontodirektiivin 92/43/ETY liitteen IV (a) mukaisista lajeista on Koskenkorvan yleiskaavaalueella tehty havaintoja liito oravasta, pohjanlepakosta ja viiksisiipasta sekä tavattu 38 suojelullisesti merkittävää ja huomionarvoista lintulajia: 18 uhanalaislajia silmälläpidettävät mukaanlukien, kahdeksan alueellisesti uhanalaista lajia, 22 EU:n lintudirektiivin liitteen 1 lajia sekä 19 Suomen vastuulajia. Tuulivoiman hankealueella pesii linnustoselvityksen mukaan 11 eri suojeluluokituksissa mainittua lintulajia. 32
Suunnittelualueen arvokkaat luontokohteet: 33
Kartan luontokohteet: A. Luonnonsuojelulain 1096/1996 4 luvun 29 :n mukaiset luontotyypit Suunnittelualueella ei ole luonnonsuojelulain mukaisia luontotyyppejä. B. Metsälain 1093/1996 3 luvun 10 :n mukaiset tärkeät elinympäristöt 1. Santavuoren arvokkaat kallioalueet 2. Santavuoren pohjoispuolen lehtolaikku 3. Santavuoren muinaisranta 4. Salonvuoren nevapainanne 5. Lähdesmäen saraneva 6. Jyrylänmäen suopainanne 7. Tuomiojan puro 8. Koskenkorvan havupuuvaltainen lehto 9 Santavuoren lounaispuolen rotkokanjoni 10. Kivimäenkallion eteläpuoleinen lähdevesilampi ja lähde 11. Ruostetkalliolta koilliseen oleva kosteikko 12. Ruostetkalliolta länteen oleva lampi 13. Salonvuorelta koilliseen oleva lähde 14. Salonvuoren koillispuolen kaivettu lampi ja katettu lähde 15. Salonvuorelta itäkoilliseen oleva lähde 16. Santavuoren pohjoispuolen lähdejuotti 17. Santavuorelta pohjoiseen oleva lähde 18. Santavuoren luoteispuolen lähdekuoppa 19. Santavuorelta lounaaseen oleva lähde 20. Santavuoren lounaisosan kalliolampareet 21. Santavuoren kaakkoispuolen rinteenalainen lähdekuoppa 22. Salonvuoren ja Palokallion välisen kallioalueen suopainanteet C. Vesilain 1961/264 1 luvun 15a ja 17a :n mukaiset luonnontilaisina säilytettävät kohteet 7. Tuomiojan puro (myös metsälain mukaan suojeltava kohde) D. Luonnonarvoiltaan merkittävät kohteet: 23. Pukarankoski 24. Santavuoren ojanvarsikorpi 25. Klöpäojan varsi 26. Kivistön koillispuolen räme 27. Kyrönjoen lehto 28. Perälän pohjoispuolinen luoma 29. Vaasantien lounaispuolinen soramonttulampi 30. Vaasantien koillispuolinen soramonttulampi 31. Vesikon soramonttulampi 32. Varpahaiskylän tienhaaran soramontut 33. Vähämäenkallion pesäluolasto E. Perinnemaisemakohteet: 34. Rinta Toralan joenrantaniitty 35. Yli Huikun joenrantaniityt 36. Rinnan joenrantaniitty 37. Kyrönjoen rantaniitty F. Uhanalaiset ja harvinaiset kasvilajit: 38. Valkovuokkoesiintymät 39. Ahdekaunokkiesiintymä 40. Kotkansiipiesiintymä 34
G. Yksittäiset luonnonympäristöt ja muistomerkit: 41. Penttilänkylän havumetsäsaareke 42. Tiilitehtaan montut 43. Monimuotoiset purouomat 44. Alatien mäntykuja 45. Maisemamännyt 46. Pylväskatajat 47. Siirtolohkare B. Metsälain mukaan suojeltavat alueet 1. Santavuoren arvokkaat kallioalueet Santavuori on Ilmajoen korkeimpia kohtia. Se erottuu ympäristöään huomattavasti korkeampana maisemaelementtinä kauas ja on siten länsirinteineen merkittävä maamerkki. Sen laki kohoaa noin 80 metriä ympäristöään korkeammalle ja korkeus on 146 metriä merenpinnan tasosta. Santavuori on erittäin edustava geologinen luonnonnähtävyys. Santavuoren geologisesti ja maisemallisesti merkittävät kallio alueet (KA 010032) on luokiteltu vuonna 1996 toteutetussa alueellisessa kallioalueinventoinnissa biologisilta osatekijöiltään neliportaisessa luokituksessa arvoluokkaan 3. Santavuori (Epv Tuulivoima Oy 2008). Santavuoren kallioperä koostuu granodioriitista. Pohjoisrinteen graniittia ja biotiittigneissiä olevassa jyrkänteessä sijaitsee nk. pirunuuni, joka on syntynyt graniittikallion pysty ja vaakarakojen avautuessa ja muodostaessa tunnelin, jota pakkasrapautuminen on laajentanut. Pienen jyrkänteen alta löytyy luola, joka on syntynyt kiillegneissin vaakarakoiluvyöhykkeeseen. Muodostumat ovat syntyneet 120 145 metrin tasolle merenpinnan tasosta Ancylus ja Litorinakausien aikana. Santavuori on luokiteltu kasvillisuuden ja kasvilajiston perusteella paikallisesti suojelunarvoiseksi. Lakialueilla kasvaa jäkälätyypin (LT) kuivaa kangasmetsää. Rinteiden alaosissa kasvillisuutta luonnehtivat tuoreen kankaan metsät. Santavuoren laen laajoja silokalliopintoja peittävät pallero, harmaatorvi ja valkoporonjäkälät sekä kalliotiera ja seinäsammalet. Hieman harvinaisempaa kasvilajistoa edustavat katinlieko, kalliohatikka ja karvakiviyrtti. Santavuoren kallioalueen pohjoisosassa on harvaksi hakatun männikön ympäröimä kallionkoloon syntynyt suopainanne, jonka keskusta on upottavaa suursaraista nevaa. Kohteessa kasvaa runsaana myös jouhisaraa, suopursua ja tupasvillaa. Alueen pesimälinnusto on valtaosaltaan tyypillistä kuivien ja karujen kangasmetsien lajistoa. Runsaina alueella esiintyvät mm. pajulintu, peippo ja metsäkirvinen. Karujen kangasmetsien lajeista pesivänä esiintyy Santavuorella mm. käki, kulorastas ja palokärki. Santavuoren lähialueilla esiintyy myös kansallisen uhanalaisuusluokituksen ja lintudirektiivin liitteen 1 mukaisia lajeja kuten tiltaltti, teeri, metso, pyy ja helmipöllö. Santavuoren karut kangasmaastot saattavat olla myös kehrääjälle mieluista elinympäristöä. 35