Anu Huttunen Henkivakuutukset ja edunsaajalle aiheutuva palautusvastuu PK 3 luvun järjestelmässä Helsingin yliopisto Perhe- ja jäämistöoikeuden projekti Pro gradu -tutkielma Professori Urpo Kangas 10.5.2013
Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Laitos/Institution Department Yksityisoikeuden laitos Tekijä/Författare Author Anu Huttunen Työn nimi / Arbetets titel Title Henkivakuutukset ja edunsaajalle aiheutuva palautusvastuu PK 3 luvun järjestelmässä Oppiaine /Läroämne Subject Perhe- ja jäämistöoikeus Työn laji/arbetets art Level Pro gradu -tutkielma Aika/Datum Month and year toukokuu 2013 Sivumäärä/ Sidoantal Number of pages XVI + 84 Tiivistelmä/Referat Abstract Tutkielman pääkysymyksenä on ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten nauttima suoja lesken ottamien henkivakuutuksien ja niihin liitettyjen edunsaajamääräyksiä varalta. Tutkielmassa pohjustetaan ongelman tarkastelua henkivakuutukseen liittyvien yleisten kysymysten käsittelyllä. Ensimmäisessä pääluvussa tarkastellaan tutkielman aiherajauksen mukaisesti vapaaehtoisia henkivakuutuksia sijoitus- ja säästämisinstrumenttina sekä niihin liittyvän edunsaajamääräyksen oikeustoimiluonnetta ja suhdetta testamenttiin. Lisäksi luvussa luodaan katsaus henkivakuutuksien verottamiseen ja niiden merkitykseen jäämistösuunnittelukeinona. Lopuksi ensimmäisessä luvussa käsitellään vielä henkivakuutusten aiheuttamia ongelmia perhe- ja jäämistöoikeuden alalla ja erityisesti tutkielman näkökulman mukaisesti PK 3 luvun järjestelmässä. Vastaavanlainen valmisteleva rooli on myös tutkielman toisella pääluvulla, jossa kuvataan PK 3 luvun mukaista jakoa koskevaa säännöstöä, erityisesti toissijaisia perillisiä suojaavia säännöksiä. Luvussa käsitellään lesken perintöoikeutta ja toisaalta toissijaisten perillisten oikeutta lesken disponointeja vastaan. PK 3 luvun pääsäännön mukaan eloonjääneen puolison kuoltua lesken pesä tulee jakaa puoliksi ensiksi kuolleen puolison perillisten ja lesken perillisten kesken. Leski saattaa kuitenkin lahjoittaa omaisuuttaan elinaikanaan, tai esimerkiksi sijoittaa sitä vapaaehtoiseen henkivakuutukseen ja siten olennaisesti vähentää omaisuuttaan. Omille perillisilleen kuuluvasta omaisuudestaan leski saa disponoida haluamallaan tavalla, mutta toissijaisille perillisille kuuluvaa osuutta koskee testamenttauskielto. PK 3 luvussa säädetään vastikkeesta ja lahjansaajan palautusvastuusta toissijaisien perillisten oikeussuojakeinoina. Vastike on oikeussuojakeinoista ensisijainen, ja lesken disponoinnin tulee täyttää vastikeperusteen tunnusmerkit, jotta toissijaiset perilliset voisivat onnistuneesti vedota vastikkeen antamiseen. Kyseessä tulee lain mukaan olla lahja tai siihen rinnastuva oikeustoimi, jolla leski on olennaisesti huonontanut omaisuuttaan ottamatta asianmukaisesti huomioon toissijaisten perillisten oikeutta. Mikäli vastikkeen nojalla laskennallisesti huomioon otetusta lahjasta seuraa, että lesken pesä on riittämätön toteuttamaan toissijaisten perillisten oikeutta, voi kyseeseen tulla lahjansaajan palautusvastuu. Kyseessä siis tulee olla vastikeperusteen edellytykset täyttävä oikeustoimi, jonka huomioon ottaminen johtaa pesän riittämättömyyteen. Palautusvastuuseen ei voida vedota ennen kuin vastikkeen antamista on vaadittu. Lain mukaan palautusvastuu edellyttää toteutuakseen, että kyseessä on vilpillisessä mielessä ollut lahjan saaja. Lahjan saaja on siten joko tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että lesken antama lahja loukkaa toissijaisten perillisten oikeutta. Tutkielman viimeisessä pääluvussa tarkastellaan päätutkimuskysymystä eli sitä, millä tavalla PK 3:3:een otettuja vastiketta ja lahjansaajan palautusvastuuta koskevia säännöksiä voidaan soveltaa lesken ottamiin henkivakuutuksiin. Ensinnäkin luvussa tarkastellaan vastikeperusteen edellytyksien täyttymistä henkivakuutuksien kohdalla. Lain sanamuodon perusteella henkivakuutus ei oikeustoimiluonteensa puolesta aiheuta soveltamisongelmia. Olennaisuus-kriteerin suhteen tarkastelu on tapauskohtaista arviointia, johon vaikuttavat sekä lesken pesän koko että annettu henkivakuutussumma. Mikäli henkivakuutus täyttää vastikkeen tunnusmerkistön ja pesä on riittämätön, ajankohtaistuu mahdollinen henkivakuutuksen edunsaajan palautusvastuu saamastaan vakuutussummasta. Palautusvastuu ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen verrattuna vastikkeen antamiseen, sillä kyseessä tulisi lain sanamuodon mukaisesti olla lahja. Henkivakuutuksien oikeustoimiluonnetta tulee siis tarkastella ja tutkia sen mahdollista rinnastumista lahjaan. Lisäkysymyksenä tulee myös pohtia, edellyttääkö PK 3:3.2 toteutuakseen välittömän lahjoituksen tapahtumista. Edunsaaja ei ole välitön lahjansaaja, sillä henkivakuutusjärjestelyissä on kyse kolmannen välityksellä annetusta lahjasta. Edunsaajalta edellytetään vielä tämän lisäksi vilpillistä mieltä. Vilpillisessä mielessä on sekä henkilöllinen että ajallinen ulottuvuus, joista erityisesti vilpillisen mielen määräytymisen ajankohta muodostaa mielenkiintoisen kysymyksen. Vilpillisen mielen määräytymisen tutkimisessa haetaan apua muiden oikeudenalojen vilpillistä mieltä koskevista opeista. Näiden oppien pohjalta ajallinen määräytyminen voi tapahtua joko takaisinsaantinormiston mukaisesti lahjoitustahdonimaisun antamisen hetkellä tai esineoikeudellisen saantosuojan mukaisesti vilpillisen mielen arviointiajankohdaksi voidaan määrätä tradition tapahtuminen. PK 3 luvun järjestelmässä perustellulta vaikuttaisi kallistua määrittämään lahjansaajan vilpillinen mieli tradition hetkellä. Henkivakuutusten kohdalla tradition määräytyminen on oma kysymyksensä. Henkivakuutus on kuolemanvarainen oikeustoimi siten, että edunsaajan oikeus alkaa vasta vakuutuksenottajan kuollessa. Tradition tapahtuminen ei kuitenkaan vielä tapahdu tällöin. Loppuluvussa tutkitaan mahdollisuutta soveltaa maksupalvelulain mukaan tapahtuvaa rahan siirtymistä edunsaajan haltuun keinona ajoittaa vilpittömän mielen suojan ulottuvuus ja voidaanko edunsaajan vilpittömälle mielelle antaa suojaa ennen tätä. Avainsanat Nyckelord Keywords lesken perintöoikeus, toissijaiset perilliset, vastike, lahjansaajan palautusvastuu, henkivakuutus, edunsaaja, vilpillinen mieli Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Helsingin yliopiston pääkirjasto Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information
SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENTEET... XVI 1 JOHDANTO... 1 1.1 Aluksi... 1 1.2 Tutkielmakysymyksestä, tutkimuksen rakenteesta ja aiheen rajauksesta... 2 1.3 Metodista... 4 1.3.1 Yleistä... 4 1.3.2 Ongelmakeskeinen lainoppi... 5 1.3.3 Minun metodini... 6 1.4 Lähteet... 8 2 HENKIVAKUUTUKSET JA NIIDEN MERKITYS JÄÄMISTÖSUUNNITTELUSSA... 9 2.1 Yleistä... 9 2.2 Henkivakuutusten yhteiskunnallinen merkitys... 10 2.3 Henkivakuutukset elämän ja kuoleman varalta... 13 2.3.1 Henkivakuutusinstrumentti eri oikeudenaloilla... 13 2.3.2 Vapaaehtoinen henkilövakuutus välillisenä varallisuudensiirtona... 13 2.3.3 Säästöhenkivakuutus... 14 2.3.4 Riskihenkivakuutus... 17 2.4 Henkivakuutuksen edunsaajamääräys... 17 2.4.1 Edunsaajamääräyksen antamisesta... 17 2.4.2 Edunsaajamääräyksen tarkoituksenmukaisuus... 19 2.4.3 Edunsaajamääräyksen suhde testamenttiin... 20 2.5 Henkivakuutusten verokohtelu osa perintösuunnittelua... 22 2.5.1 Vakuutuskorvausten verotuksellisista eduista yleisesti... 22 2.5.2 Tuloverotus... 23 2.5.3 Perintö- ja lahjaverotus... 24 2.5.4 Henkivakuutukset jäämistösuunnittelun keinoina... 27 2.6 Henkivakuutuksen aiheuttamista ongelmista perintöoikeudellisessa järjestelmässä... 28 3 PK 3 LUVUN MUKAINEN PUOLISON PERINTÖOIKEUS JA TOISSIJAISTEN PERILLISTEN OIKEUSSUOJAKEINOT... 30 3.1 Puolison perintöoikeus... 30 3.1.1 Leski perillisenä... 30 3.1.2 Toissijaiset perilliset ja lesken perilliset... 31 3.1.3 Leski testamentinsaajana... 32 3.1.4 Lesken oikeudesta määrätä perimästään omaisuudesta... 35 3.1.5 Lesken oikeudesta ottaa henkivakuutus... 36 3.2 Lesken kuolinpesän jako... 38 3.2.1 Jaon kohde... 38 3.2.2 Jako toissijaisten perillisten ja lesken omien perillisten kesken... 39 3.2.3 Reaalinen ja laskennallinen pesä... 41 3.2.4 Toissijaisten perillisten oikeussuojakeinot lesken disponointeja vastaan... 41 3.3 Vastike... 42 3.3.1 Vastikeoikeuden edellytykset... 42 III
3.3.2 Lesken käyttäytyminen olennaisesti huonontanut varallisuutta... 43 3.3.3 Lesken käyttäytymisen sopimattomuus... 43 3.3.4 Vastike laskennallinen lisäys... 47 3.4 Lahjansaajan palautusvastuu... 47 3.4.1 Toissijaisten perillisten oikeussuojakeino... 47 3.4.2 Palautusvastuun syntymisen edellytykset... 48 3.4.3 PK 3:3.2:n mukainen palautusvastuu ensisijainen normisto... 49 3.4.4 Palautusvastuu koskee vain lahjansaajaa... 51 4 LESKEN OTTAMAN HENKIVAKUUTUKSEN EDUNSAAJALLE AIHEUTUVAN PALAUTUSVASTUUN EDELLYTYKSET... 53 4.1 Edellytyksenä vastikeperusteen tunnusmerkistön täyttyminen ja pesän riittämättömyys... 53 4.2 Edellytyksenä lahjan antaminen... 54 4.2.1 Lahja oikeudellisena ilmiönä... 54 4.2.2 Lahjan käsite... 55 4.2.3 Lahja PK 3 luvun järjestelmässä... 56 4.2.4 PK 7 luvun säännösten suhteesta PK 3:3.2:n sisältöön... 57 4.2.5 Lahjoituksen välittömyyden merkityksestä PK 3:3.2:ssa... 60 4.2.6 Henkivakuutuksen edunsaajan rinnastaminen lahjansaajaan... 63 4.3 Edellytyksenä edunsaajan vilpillinen mieli... 66 4.3.1 Lahjansaajan vilpillisen mielen vaatimuksesta... 66 4.3.2 Tiesi tai olisi pitänyt tietää... 67 4.3.3 Lahjansaajan selonottovelvollisuus... 69 4.3.4 Vilpittömän mielen suojan henkilöllinen ulottuvuus... 69 4.3.5 Vilpittömän mielen suojan ajallinen ulottuvuus... 72 4.3.6 Hallinnansiirto henkivakuutusjärjestelyissä... 75 5 LOPUKSI... 80 IV
LÄHTEET Kirjallisuus Aalto 1989 Aalto, Esa: Vapaaehtoiset henkilövakuutukset tuloverotuksessa. Teoksessa Suviranta, Antti; Sakki, Olli; Tikka, Kari S. & Myrsky, Matti (toim.): Juhlajulkaisu Lassi Kilpi 1920 4/2 1990. Helsinki 1989, s. 7 20. Aalto 1991 Aalto, Johan: Medför en styrelsemedlems kännedom om ett visst sakförhållande att aktiebolaget ifråga är i ond tro beträffande detta sakförhållande? Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland 1991, s. 1 12. Aarnio 1974 Aarnio, Aulis: Perintöoikeus. Vammala 1974. Aarnio 1975 Aarnio, Aulis: Jälkisäädökset. Vammala 1975. Aarnio 1989 Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Helsinki 1989. Aarnio Kangas 2002 Aarnio, Aulis Kangas, Urpo: Perhevarallisuusoikeus. Jyväskylä 2002. Aarnio Kangas 2008 Aarnio, Aulis Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus II. Neljäs, uudistettu laitos. Helsinki 2008. Aarnio Kangas 2009 Aarnio, Aulis Kangas, Urpo: Suomen jäämistöoikeus I. Viides, uudistettu laitos. Helsinki 2009. Aarnio Savolainen 1968 Aarnio, Aulis Savolainen, Matti: Erään selitysteoksen herättämiä perintökaaren tulkintaongelmia. Tidskrift utgiven av Juridiska Föreningen i Finland 1968, s. 214 256. Airaksinen ym. 2007 Airaksinen, Manne Pulkkinen, Pekka Rasinaho, Vesa: Osakeyhtiölaki I. Helsinki 2007. V
Almgren 1956 Almgren, Göran: Om förfoganden över livförsäkring En civilrättslig undersökning. Försäkringsjuridiska föreningens publikation Nr 13. Stockholm 1956. Andersson Linnakangas 2006 Andersson, Edward Linnakangas, Esko: Tuloverotus. Seitsemäs, uudistettu painos. Jyväskylä 2006. Aure 1970 Aure, Erkki: Milloin lahja on täytetty? Defensor Legis 1970, s. 171 201. Aurejärvi Hemmo 2007 Aurejärvi, Erkki Hemmo, Mika: Velvoiteoikeuden oppikirja. Kolmas painos. Helsinki 2007. Beckman 1972 Beckman, Nils: Svensk familjerättspraxis. Femte upplagan. PA Norstedt & Söners förlag. Stockholm 1972. Bengtsson 1962 Bengtsson, Bertil: Om gåvobegreppet i civilrätten. Svensk Juristtidning 1962, s. 689 708. Ewald 2004 Ewald, François: Vakuutusyhteiskunnan synty. Teoksessa Hellsten, Katri & Helne, Tuula (toim.): Vakuuttava sosiaalivakuutus? Kelan tutkimusosasto. F.G. Lönnberg 2004, s. 44 66. Hakulinen 1965a Hakulinen, Y.J: Velvoiteoikeus I Yleiset opit. Toinen, laajennettu painos. Helsinki 1965. Hakulinen 1965b Hakulinen, Y.J: Velkakirjalaki. Toinen, täydennetty painos. Porvoo 1965. Helin 1984 Helin, Markku: Avio-oikeus ja sen suoja. Teoksessa Pöyhönen, Juha (toim.): Puolisoiden omaisuuden ositus ja jako. Helsinki 1984, s. 1 62. Helin 2000 Helin, Markku: KKO 1999:104. Perintö. Perinnönjako. Avioliitto. Omaisuuden ositus. Lakimies 1/2000, s. 111 133. VI
Hellner 1965 Hellner, Jan: Försäkringsrätt. Andra, omarbetade upplagan. Försäkringsjuridiska föreningens publikation Nr 15. Stockholm 1965. Hessler 1973 Hessler, Henrik: Allmän sakrätt om det förmögenhetsrättsliga tredjemansskyddets principer. P.A. Norstedt & Söners Förlag. Stockholm 1973. Hirvonen 2011 Hirvonen, Ari: Mitkä metodit? Opas oikeustieteen metodologiaan. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Helsinki 2011. Hoppu Hemmo 2006 Hoppu, Esko Hemmo, Mika: Vakuutusoikeus. Porvoo 2006. Häyhä 1997 Häyhä, Juha: Johdanto. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, s. 15 34. Jokela ym. 2009 Jokela, Teemu Lammi Veera Lohi, Ilkka Silvola, Timo: Vapaaehtoinen henkilövakuutus. Viides, uudistettu painos. Vammala 2009. Järvinen 2004 Järvinen, Raija: Yksityisvakuutus sosiaalivakuutuksen täydentäjänä. Teoksessa Hellsten, Katri & Helne, Tuula (toim.): Vakuuttava sosiaalivakuutus? Kelan tutkimusosasto. F.G. Lönnberg 2004, s. 184 203. Kaisto 1997 Kaisto, Janne: Tiesi tai olisi pitänyt tietää. Helsinki 1997. Kangas 1982 Kangas, Urpo: Lesken oikeudellinen asema. Oikeusdogmaattinen tutkimus lesken sosiaaliturvan laajuudesta. Vammala 1982. Kangas 1993 Kangas, Urpo: Lahja. Helsinki 1993. Kangas 1995 Kangas, Urpo: Suomen henkivakuutusoikeus. Helsinki 1995. VII
Kangas 1997 Kangas, Urpo: Minun metodini. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, s. 90 109. Kartio 2001a Kartio, Leena: Esineoikeuden perusteet. Jyväskylä 2001. Kartio 2001b Kartio, Leena: Esineet ja omaisuus. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s. 665 688. Koukonen ym. 1986 Koukonen, Risto Koskinen, Seppo Tammenmaa, Marketta: Henkivakuutus. Neljäs, uudistettu painos. Helsinki 1986. Kolehmainen 2009 Kolehmainen, Antti: Osakeyhtiön ja sen osakkeenomistajan samastaminen perintökaaren ennakkoperintö- ja lakiosasäännöksiä sovellettaessa. Lakimies 4/2009, s. 597 618. Kolehmainen Räbinä 2012 Kolehmainen, Antti Räbinä, Timo: Jäämistösuunnittelu. Liettua 2012. Koulu 1999 Koulu, Risto: Palautus- ja korvausvastuu konkurssitakaisinsaannissa. Jyväskylä 1999. Lahtinen 1961 Lahtinen, Osvi: Jäämistösaannoista. Lakimies 1961, s. 348 353. Leppänen 1992 Leppänen, Tatu: Vahinkoedellytys konkurssitakaisinsaannissa. Jyväskylä 1992. Liukko 2005 Liukko, Jyri: Hyvinvoinnin eetos ja henkivakuutus: Riskin, vastuun ja solidaarisuuden muodonmuutokset. Sosiaali- ja terveysalan tutkimuksia. Kelan tutkimusosasto. Helsinki 2005. Lohi 1999 Lohi, Tapani: Ennakkoperinnöstä. Helsinki 1999. VIII
Lohi 2000 Lohi, Tapani: Lesken eläessä toimitettava jako (PK 3:5a) ja eloonjääneen puolison tasinkoprivilegi. KKO:n ratkaisun 1999:104 arviointia. Lakimies 4/2000, s. 537 546. Lohi 2006 Lohi, Tapani: Pesänjako, vastike ja lahjansaajan palautusvastuu. Helsinki 2006. Mähönen Villa 2007 Mähönen, Jukka Villa, Seppo: Osakeyhtiö I Yleiset opit. Vantaa 2007. Nial 1933 Nial, Håkan: God tro hos aktiebolag, ond hos styrelseledamot. Svensk Juristtidning 1933, s. 61 65. Norri 1994 Norri, Matti: Leskeysaikana tapahtuneitten omaisuuden enennysten ja -vähennysten huomioon ottaminen jaettaessa perintö lapsettomien aviopuolisoiden jälkeen. Defensor Legis 1994, s. 706 709. Norri 2010 Norri Matti: Perintö ja testamentti. Käytännön käsikirja. Kuudes, uudistettu painos. Hämeenlinna 2010. Norros 2011 Norros, Olli: KKO 2011:5 Annettiinko sijoitussidonnaisesta vakuutuksesta riittävät tiedot? Lakimies 4/2011, s. 799 809. Ossa 2007 Ossa, Jaakko: Perheen omaisuuden verosuunnittelu. Juva 2007. Ossa 2009 Ossa, Jaakko: Perinnön ja lahjan verokohtelu. Juva 2009. Ovaska 1991 Ovaska, Risto K.: Konkurssikäsikirja. Toinen, uudistettu painos. Jyväskylä 1991. Puronen 1990 Puronen, Pertti: Lahjaverotuksen ala. Tampere 1990. Puronen 2008 Puronen, Pertti: Perintö- ja lahjaverotus. Keuruu 2008. IX
Puronen 2009 Puronen, Pertti: Näin onnistut perintöverosuunnittelussa. Hämeenlinna 2009. Pöyhönen 1997 Pöyhönen, Juha: Filosofia minun metodini? Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Porvoo 1997, s. 245 260. Pöyhönen LM 1997 Pöyhönen, Juha: Kohti uutta varallisuusoikeutta. Lakimies 4-5/1997, s. 525 558. Pöyhönen 2000 Pöyhönen, Juha: Uusi varallisuusoikeus. Jyväskylä 2000. Railas 2004 Railas, Lauri: Sijoitussidonnaisten henki- ja eläkevakuutusten myynti eurooppaoikeuden valossa. Defensor Legis 2/2004, s. 269 289. Rantala Pentikäinen 2009 Rantala, Jukka Pentikäinen, Teivo: Vakuutusoppi. 11., uudistettu painos. Sastamala 2009. Rautiala 1986 Rautiala, Martti: Uusi perintökaari pääpiirteittäin. Kahdeksas, painos. Vammala 1986. Räbinä 2006a Räbinä, Timo: Säästöhenki- ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset yksityishenkilön varallisuuden siirron ja suunnittelun välineinä I. Verotus 3/2006, s. 236 247. Räbinä 2006b Räbinä, Timo: Säästöhenki- ja vapaaehtoiset eläkevakuutukset yksityishenkilön varallisuuden siirron ja suunnittelun välineinä II. Verotus 4/2006, s. 398 405. Saarenpää 1984 Saarenpää, Ahti: Havaintoja puolison perintöoikeudesta toisen puolison kuoltua rintaperillisettä. Teoksessa Pöyhönen, Juha (toim.): Puolisoiden omaisuuden ositus ja jako. Helsinki 1984, s. 189 238. Saarenpää 1985 Saarenpää, Ahti: Inter vivos ja mortis causa. Näkökohtia kuoleman vaikutuksesta oikeustoimiin. Teoksessa Tepora, Jarno (toim.): Juhlajulkaisu Simo Zitting 1915 14/2 1985. Vammala 1985, s. 251 273. X
Saarenpää 1994 Saarenpää, Ahti: Perintö ja jäämistö. Jakosäännösten ja jakoon vaikuttavien säännösten tulkintoja. Kitee 1994. Saarnilehto 2001 Saarnilehto, Ari: Johdanto. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s. 273 298. Savolainen 1967 Savolainen, Matti: Pesäosuuksien määräämisestä perintökaaren 3 luvun mukaan. Lakimies 1967, s. 449 474. Savolainen 1969 Savolainen, Matti: Puolison perintöoikeudesta. Defensor Legis -lehdessä vuonna 1969 julkaistu artikkelisarja. Hämeenlinna 1969. Selmer 1969 Selmer, Knut S.: The Functions of Designation of Beneficiaries in Modern Life Insurance. Teoksessa Hellner, Jan & Nord, Gunnar (toim.): Life Insurance Law in International Perspective. Berlingska Boktryckeriet. Lund 1969, s. 41 54. Siva-työryhmä 2003 Siva-työryhmä: Keskenään kilpailevat säästötuotteet. Siva työryhmän väliraportti. Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita. 4/2003. www.vm.fi (käyty 19.3.2013). Sohm 1924 Sohm, Rudolph: Institutiot. Roomalaisen yksityisoikeuden historia ja järjestelmä. 16., suomennettu painos. Porvoo 1924. Tuomisto 2001 Tuomisto, Jarmo: Julkisuusperiaate ja vilpittömän mielen suoja. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s. 89 94. Tuomisto 2002 Tuomisto, Jarmo: Takaisinsaannista erityisesti maksun ja vakuuden peräyttämisestä konkurssissa. Jyväskylä 2002. Vakuutusyhtiöiden keskusliitto 2009 Vakuutusyhtiöiden keskusliitto: Vakuutus Suomessa 2009. www.fkl.fi (käyty 20.3.2013). XI
Vakuutusyhtiöiden keskusliitto 2011 Vakuutusyhtiöiden keskusliitto: Vakuutusyhtiöt Suomessa 2011. www.fkl.fi (käyty 14.4.2013). Walin Lind 2008 Walin, Gösta Lind, Göran: Kommentar till Ärvdabalken. Del I (1 17 kap.) Arv och testamente. Sjätte reviderade upplagan. Författarna och Norstedts Juridik AB, Visby 2008. Walin Lind 2009 Walin, Gösta Lind, Göran: Kommentar till Ärvdabalken. Del II (18 25 kap.) Boutredning och arvskifte, försäkringar m.m.. Femte reviderade upplagan. Författarna och Norstedts Juridik AB, Visby 2009. Ylöstalo 1954 Ylöstalo, Matti: Testamentin tulkinnasta. Helsinki 1954. Ylöstalo 1963 Ylöstalo, Matti: Kirjallisuutta Huttunen, Allan Yhdenmiehen osakeyhtiöstä. Lakimies 1963, s. 132 143. Zitting 1956 Zitting, Simo: Saantosuoja irtaimisto-oikeudessa. Vammala 1956. Zitting 1977 Zitting, Simo: Tiesi tai piti tietää. Defensor Legis 1977, s. 184 191. Ämmälä 2001 Ämmälä, Tuula: Omistajanvaihdossopimukset. Teoksessa Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeus. Juva 2001, s. 831 930. Virallislähteet Ehdotus 1935 Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. Lainvalmistelukunnan julkaisuja 1935:2. Erityisehdotus 1938 Ehdotus hallituksen esitykseksi Eduskunnalle perintölaiksi sekä siihen liittyvä lainvalmistelukunnan mietintö. Lainvalmistelukunnan julkaisuja 1938:5. XII
HE 6/1964 Hallituksen esitys Eduskunnalle perintölainsäädännön uudistamisesta. HE 102/1990 Hallituksen esitys Eduskunnalle takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi. HE 114/1993 Hallituksen esitys Eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. HE 68/1995 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta. HE 93/2012 Hallituksen esitys laiksi perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta. KKO:n lausunto 1941 Korkeimman oikeuden lausunto esitysehdotuksesta perintölaiksi. 1.11.1941. Perintölakivaliokunnan mietintö 1964 Perintölakivaliokunnan mietintö N:o 1 hallituksen esityksen johdosta perintölainsäädännön uudistamisesta. Oikeustapaukset KKO 1931 II 294 KKO 1937 II 525 KKO 1955 II 153 KKO 1967 II 107 KKO 1971 II 32 KKO 1983 II 12 KKO 1988:137 KKO 1994:136 XIII
KKO 1997:17 KKO 1997:107 KKO 1999:75 KKO 1999:104 KKO 2005:124 KKO 2011:15 XIV
KAAVIOT Kaavio 1: Finanssialan keskusliiton taloudellisen turvallisuuden 4-portainen malli, s. 11. Kaavio 2: Henkivakuutuskorvausten verotus, s. 26. XV
LYHENTEET AL avioliittolaki 234/1929 HE hallituksen esitys KK kauppakaari 3/1734 KKO korkein oikeus LahjaL lahjanlupauslaki 625/1947 LM Lakimies Maksupalvelulaki maksupalvelulaki 290/2010 OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 228/1929 OYL osakeyhtiölaki 624/2006 PerVL perintö- ja lahjaverolaki 378/1940 PK perintökaari 40/1965 TakSL laki takaisinsaannista konkurssipesään 758/1991 TilisiirtoL tilisiirtolaki 821/1999 (kumottu) TuloveroL tuloverolaki 1535/1992 VakSopL vakuutussopimuslaki 543/1994 VKL velkakirjalaki 622/1947 ÄB ärvdabalken 637/1958 XVI
1 JOHDANTO 1.1 Aluksi Vakuuttaminen on kiinteä osa nyky-yhteiskuntaa, ja elämä ilman vakuutuksia olisikin pitkälle sattumien varaan rakentuvaa. Henkivakuutukset ovat yksi vakuuttamisen muoto, jonka juuret ulottuvat pitkälle historiaan. Aikaisemmin henkivakuutusjärjestelyllä pyrittiin suojaamaan jälkeläisten taloudellista turvallisuutta oman kuoleman varalta. Henkivakuutusten asema suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on kuitenkin muuttunut paljon teknisen ja taloudellisen kehityksen mukana. Taloudellinen kasvu on johtanut yhteiskunnassamme siihen, että henkivakuutukset ovat saaneet yhä enemmän sijoitusinstrumentin kaltaisia piirteitä ja niistä saatava hyöty ajoitetaan näin myös vakuutuksenottajan oman elämän aikana tapahtuvaksi. Hyvinvointiyhteiskunnassa lakimääräinen sosiaaliturva huolehtii ihmisten perusturvasta, jolloin henkivakuutukset vakuutustuotteiden kehittelyn seurauksena saavat yhä enemmän merkitystä pitkäaikaisen säästämisen ja varojen sijoittamisen muotona perinteisen pankki- obligaatio- ja osakesäästämisen rinnalla 1. Sijoitusluonteestaan huolimatta henkivakuutukset eivät ole kuitenkaan kokonaan menettäneet kuolemanvaraista merkitystään, sillä lähiomaisille suoritettavaan kuolintapaussummaan liittyvä verotusetu edelleen houkuttelee käyttämään henkivakuutuksia osana jäämistösuunnittelua. Erityisesti vakuutuksenottajan elämän loppupuolelle sijoittuva kuolemanvarainen säästöhenkivakuutus on useimmiten omaisuuden sukupolvenvaihdosta ajatellen otettu. Henkivakuutukset ovat vakuutussopimuslain mukaan säännelty itsenäinen järjestelmä, mutta niiden asema perintöoikeudellisessa yhteydessä ei ole täysin mutkaton. Henkivakuutukset voivat aiheuttaa ongelmia esimerkiksi perintökaaren 3 luvun järjestelmässä. Mikäli vakuutuksenottajana on leskeksi jäänyt henkilö, joka on perinyt edesmenneen puolisonsa PK 3 luvun nojalla, voi henkivakuutuksen edunsaajamääräys aiheuttaa ongelmia ensiksi kuolleen puolison perillisten näkökulmasta. Lesken tulisi nimittäin omaisuudestaan määrätessään ottaa huomioon myös ensiksi kuolleen puolison perilliset ja näiden oikeus saada suhteellinen osuus lesken pesästä. Mikäli lesken oikeustoimet loukkaavat toissijaisten perillisten oikeutta, voivat ensiksi kuolleen puolison perilliset ensisijaisesti vaatia PK 3 luvun nojalla vastiketta, ja sen mu- 1 Rantala Pentikäinen 2009, s. 396. 1
kaisesti tehtävän laskennallisen lisäyksen myötä saada heille kuuluvan määrän lesken omaisuudesta. Aina vastike oikeussuojakeinona ei kuitenkaan takaa toissijaisten perillisten oikeuden toteutumista, jos lahjan laskennallinen huomioon ottaminen johtaa pesän riittämättömyyteen. Tällöin kysymykseen voi tulla lahjansaajan palautusvastuu. Henkivakuutusten kohdalla tulee ensisijaisesti tutkia, täyttyvätkö vastikeoikeuden edellytykset, ja sen jälkeen, mikäli toissijaisten perillisten pesäosuuksia ei voida täyttää leskeltä jääneestä omaisuudesta, voi kyseeseen tulla edunsaajan palautusvastuu. Palautusvastuu voidaan kuitenkin kohdistaa vain lahjansaajaan, ja sen mukaisesti kyseessä tulisi olla PK 3 luvun mukainen lahja. Tällöin kysymys henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen rinnastumisesta PK 3:3.2:n mukaiseen lahjaan osoittautuu merkitykselliseksi. Henkivakuutuksen edunsaajamääräyksen oikeustoimiluonnetta tulee tutkia ja arvioida sen rinnastumista PK 3 luvun mukaiseen lahjaan. Henkivakuutuksessa on järjestelynä kyse kolmannen hyväksi tehdystä sopimuksesta, ja siten jatkokysymyksenä tilanteeseen liittyy tapahtuneen lahjoituksen välittömyyden merkityksen arviointi. Vaikka henkivakuutus katsottaisiin PK 3:3.2:n mukaiseksi lahjaksi, ei edunsaaja kuitenkaan ole välitön lahjansaaja. Lahja-oikeustoimen lisäksi palautusvastuu edellyttää toteutuakseen lahjansaajan vilpillistä mieltä. Lahjansaaja on siis ollut tietoinen tai hänen olisi pitänyt tietää, että lahjoitus loukkaa toissijaisten perillisten oikeutta. Vilpillisen mielen arvioinnissa on sekä henkilöllinen että ajallinen ulottuvuus, ja henkivakuutusjärjestelyissä erityisesti vilpillisen mielen arvioimisajankohdan määrittäminen vaatii lähempää tarkastelua. 1.2 Tutkielmakysymyksestä, tutkimuksen rakenteesta ja aiheen rajauksesta Tutkielman kysymyksenasettelu rajoittuu teemansa puolesta henkivakuutuksen aiheuttamiin ongelmiin PK 3 luvun järjestelmässä. Tarkoituksena on keskittyä tilanteisiin, joissa ensiksi kuolleen puolisonsa perinyt leski disponoi omaisuudestaan sijoittamalla sitä henkivakuutukseen ja määrää samalla henkivakuutuksen edunsaajasta. Tutkielmassa syvennytään hahmottamaan ensiksi kuolleen puolison perillisten oikeuden suhdetta henkivakuutuksen edunsaajan oikeuteen luottaa saantonsa eli vakuutuskorvauksen pysyvyyteen. Vastakkain ovat toisaalta perintökaaren mukainen toissijaisten perillisten oikeus saada suhteellinen osuus lesken pesästä ja toisaalta lesken oikeus määrätä vapaasti omaisuudestaan ja siten vakuutussopimuslain mukaan määrätä ottamansa henkivakuutuksen edunsaajasta. 2
Oman osansa tutkimuskysymyksestä muodostavat edunsaajan suhde PK 3:3:n mukaiseen lahjansaajaan ja vakuutussumman palauttamista koskevan vilpillisen mielen edellytyksen täyttyminen henkivakuutuksen edunsaajamääräyksien yhteydessä. Tutkielman ensimmäinen luku keskittyy henkivakuutuksiin tuotteina ja niihin sisältyvien edunsaajamääräysten tarkoituksenmukaisuuteen. Lisäksi luvussa tarkastellaan henkivakuutuksien verotukseen liittyviä etuja, jotka tekevät niistä houkuttelevia perintösuunnittelun välineitä. Toinen luku tutkielmasta käsittelee PK 3 luvun mukaista lesken perintöoikeutta ja lesken oikeutta määrätä omaisuudestaan perittyään ensiksi kuolleen puolisonsa. Huomiota kiinnitetään myös lesken lähtökohtaiseen oikeuteen ottaa henkivakuutus ja sijoittaa siihen varojaan ja määrätä edunsaajasta. Toisen luvun lopussa luodaan katsaus toissijaisten perillisten oikeussuojakeinoihin lesken disponointeja vastaan. Tutkielman kolmannessa osassa keskitytään edunsaajamääräyksen ja PK 3:3.2:n mukaisen lahjansaajan palautusvastuun väliseen jännitteeseen. Ensinnäkin luvussa luodaan katsaus palautusvastuuta edeltävän vastikeperusteen tunnusmerkistön täyttymiseen ja siihen, minkälainen vakuutussumma voisi täyttää olennaisuuden kriteerin. Luvussa tarkastellaan myös PK 3:3.2:n mukaisen lahjan luonnetta ja välittömästi tapahtuvan lahjoituksen merkitystä. Lopuksi luvussa keskitytään vilpillisen mielen vaatimuksen tarkasteluun ja erityisesti sen täyttymisen edellytyksiin henkivakuutuksen edunsaajan suhteen. Luvussa on tarkoitus löytää vastauksia siihen, millä edellytyksillä henkivakuutuksen edunsaaja joutuisi palautusvastuuseen hänelle osoitetun kuolinkorvauksen suhteen. Tutkielman rajaus keskittää huomion henkivakuutusten osalta tutkimuskysymyksen kannalta relevantteihin sijoitussidonnaisiin säästöhenkivakuutuksiin ja erityisesti kuolintapauksen perusteella maksettaviin vakuutussummiin. Tutkielman laajuus huomioon ottaen henkivakuutusten käsittelyssä syvennytään vain vapaaehtoisiin henkivakuutuksiin sillä rajauksella, että vapaaehtoiset eläkevakuutukset jätetään tutkimuskysymyksen ulkopuolelle. Edunsaajamääräysten osalta tutkimuksessa rajaudutaan lähinnä tilanteisiin, joissa edunsaajaksi on määrätty luonnollinen täysi-ikäinen henkilö vailla oikeustoimikelpoisuuden rajoituksia. Vilpillisen mielen henkilöllisen ulottuvuuden osalta sivutaan mahdollisuutta nimetä edunsaajaksi myös oikeushenkilö, mutta realistisesti tarkoituksenmukaisempaa on painottaa edunsaajana olevan luonnollisen henkilön aseman tarkastelua. Sillä, onko edunsaajaksi 3
määrätty esimerkiksi lesken oma rintaperillinen vai kenties joku täysin ulkopuolinen, ei ole merkitystä arvioitaessa lahjansaajan palautusvastuun syntyedellytyksien täyttymistä. Edunsaajan palautusvelvollisuutta arvioidaan samalla tavalla tavoin riippumatta edunsaajan suhteesta leskeen. Tosin lähiomaisen ollessa edunsaajana, voi vilpillisen mielen täyttymisen kynnys olla matalampi verrattuna leskelle kaukaiseen edunsaajaan. Esimerkiksi lesken oman rintaperillisen voidaan olettaa todennäköisemmin olleen tietoinen siitä, että vakuutuskorvauksen maksaminen saattaa loukata toissijaisten perillisten oikeutta heille kuuluvaan osaan lesken pesästä. Omalle rintaperilliselle annetun vakuutuskorvauksen suhteen voitaisiin siten perustellusti asettaa suurempi selonottovelvollisuus. PK 3 luvun osalta keskitytään tilanteisiin, joissa leski on perinyt ensiksi kuolleen puolisonsa ja tämän jälkeen määrää omaisuudestaan. Puolisolla tarkoitetaan yhtä lailla kuoleman johdosta purkautuneen rekisteröidyn parisuhteen leskeä. PK 3 luvun sisällön tarkastelussa keskitytään lesken oikeuteen disponoida omaisuudestaan ja tämän vastapainona toissijaisten perillisten oikeussuojakeinoihin lesken disponointeja vastaan. Toissijaisten perillisten oikeuskeinoista vastikkeen vaatiminen edeltää aina palautusvastuuseen asettamista PK 3 luvun systematiikassa. Ennen lahjan palauttamisen vaatimista toissijaisten perillisten tulisikin vedota vastikkeen antamiseen ja tältä osin lahjanpalautusvastuun problematiikkaa edeltää aina vastikeedellytysten toteen näyttäminen. Mikäli vastikkeen antamiseen on edellytyksiä, mutta laskennallisten lisäysten johdosta pesä on riittämätön, tutkitaan palautusvastuun täyttymisen kriteerejä. Edellytystensä puolesta lahjanpalautusvastuu erityisesti henkivakuutusten osalta tarjoaa moniulotteisen ja mielenkiintoisen kysymyksenasettelun. johon myös tutkimuskysymyksessä keskitytään. Edunsaajan mahdollinen palautusvastuu ja sen toteuttamisen edellytykset muodostavat kiinnostavan intressiristiriidan lesken disponointioikeuden laajuuden kanssa. 1.3 Metodista 1.3.1 Yleistä Oikeustieteellisen tutkimuksen metodi vaihtelee tutkijasta ja tutkimuskohteesta riippuen, vaikka periaatteessa metodin tulisi edustaa riippumattomuutta tutkimuksen kohteesta ja 4