Terveyssosiaalityön päivät 20. 21.10.2016 TYÖRYHMIEN JA TYÖPAJOJEN KUVAUKSET TORSTAI 20.10. KELLO 14.00 16.00 OSALLISUUS JA HARKINTA VAMMAISSOSIAALITYÖN ERI TOIMINTAYMPÄRISTÖISSÄ (pj:t Mari Kivistö ja Marjo Romakkaniemi) Harkinta ja harkintavalta ymmärretään useimmiten ammatilliseksi toiminnaksi ja sosiaalityöntekijän asemaan kuuluvaksi vallaksi. Työryhmässä pohditaan sosiaalityöntekijään kiinnittyneen harkinnan ohella myös asiakkaan harkintaa sekä yhteiskunnallista harkintaa. Asiakaskohtaisessa vammaissosiaalityössä harkinta kiinnittyy asiakkaan arkeen konkreettisesti, ennakointi ja muutos ovat harkinnassa läsnä ja toiminnalla pyritään vaikuttamaan tulevaisuuteen. Harkinnan pohjaksi on tarjolla monia tietolähteitä ja tilanteen tulkintoja; ja harkinnassa päätetään käyttää tai ollaan käyttämättä valtaa asiakkaan tilanteeseen vaikuttamiseksi. Usein harkinnan tulokset tai johtopäätökset myös kiistetään ja niistä neuvottelu uusitaan. Harkintavallan analyysissa on keskeistä yhtäältä harkinta, joka viittaa paneutuvaan työskentelyyn. Vammaissosiaalityön asiakaskohtaista harkintaa raamittavat taloudelliset odotukset, juridiikka, organisaation toimintakäytännöt, toimintaohjeet, standardit (esim. ICF) ja mittarit. Raamituksen monisärmäisyys korostaa harkinnan vaikeutta ja lopputulosten kiistettävyys kasvaa. Sosiaalityön asiantuntemus tulee monelta suunnalta haastetuksi. Sosiaalityöllisessä harkinnassa tapahtuu paikanottoa, tiedostetusti tai huomaamatta. Harkintavallan analyysissä on toisaalta kyse vallasta. Valta voi näyttäytyä yksisuuntaiselta (ylhäältä tulevalta) päätökseltä, jolloin siinä on pakottavia tai alistavia piirteitä. Toisaalta se voi näyttäytyä vapauttavana ja mahdollistavana. Harkintavallassa pyrittänee siihen, että vallan käyttöä suunnattaessa oltaisiin valistuneita, mutta valistuneisuuskaan ei takaa, että monisärmäisessä toimintaympäristössä sosiaalityöntekijän asiantuntijuus tai asiakkaan osallisuus olisivat harkinnassa täysimääräisesti käytössä. Asiakaslähtöisyys ja asiakkaan edun ajaminen kuuluvat sosiaalityön itseymmärrykseen, työtapoihin ja toiminnan tavoitteisiin. Viime vuosina asiakkaan osallisuutta ja kokemusasiantuntijuutta on korostettu laajemminkin hyvinvointipalveluissa. Kokemusasiantuntijuuden odotetaan vahvistavan järjestelmätasoista asiakasosallisuutta. Asiakas ymmärretään paitsi oman asiansa asiantuntijana, myös palvelujärjestelmän suunnittelun, ohjauksen ja arvioinnin asiantuntijana. Kokemusasiantuntijuuden odotetaan uudistavan harkintavallan käyttöä ja käyttäjiä.
Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa käsitellään työntekijän tai asiakkaan osallisuuden ja harkintavallan toteutumista vammaissosiaalityössä. Miten harkinta, asiakasprosessi ja päätöksenteko raamittuvat tai toteutuvat? Miten harkinta toteutuu erilaisten asiakasryhmien kohdalla? Millaista on vammaissosiaalityön harkinta esim. pitkissä tai lyhyissä asiakassuhteissa; eri sukupuolten, eri-ikäisten, vammautuneiden, pitkäaikaissairaiden, erilaisten kulttuuritaustaisten, eri tavoin kommunikoivien ihmisten kanssa. Kuinka toteutuu vaikeissa elämäntilanteissa elävien vammaisten osallisuus ja kokemusasiantuntijuuden saaminen harkintatilanteeseen? Millaista harkintavaltaa erilaiset työkäytännöt luovat? Kuinka työntekijän ja asiakkaan harkinta kohtaavat toisensa ja tilanteen raamit? Millainen on vammaissosiaalityön asiantuntemuksen näkyvyys vammaissosiaalityön harkinnassa? MIELENTERVEYSSOSIAALITYÖ (pj:t Mirja Pirttijärvi ja Leena Leinonen) Mielenterveystyötä tehdään sekä julkisissa organisaatioissa että järjestöissä ja lisääntyvästi myös yksityissektorilla. Mielenterveystyön paradigma, tarkastelukehikko, on muuttunut viime vuosikymmeninä sosiaalipsykiatrisesta lääketieteellis-psykiatriseen, millä on ollut seurauksensa asiakastyöhön, asiantuntijuuden käyttöön ja palvelujärjestelmän rakenteisiin. Palvelujärjestelmä on muuttunut, kun sairaalahoidot ovat lyhentyneet, psykiatrista avohoitoa on organisoitu uudella tavalla ja sosiaalitoimistojen toimintarakenteita on muutettu. Tällä on ollut vaikutuksensa mielenterveyssosiaalityöntekijän työhön. Vaikka mielenterveyssosiaalityöntekijän roolit ja tehtävät vaihtelevat toimintaympäristön mukaan, arjen jatkuvuuden ja sujuvuuden tukeminen on kuitenkin edelleen pysynyt mielenterveyssosiaalityön fokuksessa. Myös yhteistyötä omaisten ja läheisten kanssa on kehitetty sekä järjestöissä että julkisella sektorilla. Tässä työryhmässä käydään tutkimukseen ja käytännön työn jäsennyksiin ja kehittämiseen perustuvaa keskustelua mielenterveystyön tilasta, toimintatavoista, asiakkuudesta, mielenterveyssosiaalityöntekijän asiantuntijuudesta, ammatti-identiteetistä ja muista mahdollisista teemoista. TERVEYSSOSIAALITYÖ JA SOMAATTISET SAIRAUDET (pj:t Suvi Holmberg ja Tiina Toiminen) Liittyykö somaattisesti sairaiden ihmisten kanssa tehtävään terveyssosiaalityöhön erityispiirteitä? Millaisia? Työryhmä kokoaa yhteen somaattisesti sairaiden ihmisten kanssa tehtävää sosiaalityötä käsitteleviä tutkimuksellisia esityksiä ja käytännönläheisiä esityksiä. Tavoitteena on avata keskustelua somaattisilla osastoilla tehtävän sosiaalityön erityisyydestä, toimintatavoista, haasteista ja kehitysmahdollisuuksista niin asiakkaiden, läheisten kuin sosiaalityöntekijöidenkin näkökulmista. Lisäksi työryhmässä pohditaan asiakkaan elämänkerrallisen toimijuuden tukemista erilaisten terveysparadigmojen kontekstissa. TERVEYSSOSIAALITYÖN TOIMINTATAVAT JA TYÖMENETELMÄT (pj:t Raija Leppälahti ja Anni Vanhala) Sosiaali- ja terveydenhuollon muuttuvassa toimintaympäristössä myös terveyssosiaalityön toimintatapojen ja työmenetelmien on uudistuttava ja luotava entistä parempia palveluprosesseja asiakkaiden auttamiseksi. Uusi sosiaalihuoltolaki nostaa entistä vahvemmin esille palvelutuotannon tavoitteeksi avuntarvitsijoiden helpon pääsyn laaja-alaiseen palvelutarpeiden arvioon ja ohjaukseen, moniammatillisen verkostoyhteistyön ja käyttäjien osallisuuden palvelutoiminnassa sekä omatyöntekijän palvelut erityisen tuen tarpeessa oleville.
Lisäksi digitaaliset ja virtuaaliset työmenetelmät avaavat uusia mahdollisuuksia päästä helposti ja jopa anonyymisti sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Toisaalta yhteiskunnan murroksessa ja haasteellisten elämäntilanteiden keskellä ihmiset hakevat tukea ja elämänsä peilauspintoja erilaisista yhteisöistä ja vaihtoehtoliikkeistä. Esimerkiksi asuinyhteisöissä sosiaalityön menetelmin voidaan tasoittaa kulttuurisia jännitteitä, etsiä ratkaisuja arjen haasteisiin ja luoda myönteistä vuorovaikutusta asukkaiden kesken. Tähän työryhmään ovat tervetulleita esitykset terveyssosiaalityön asiakasprosesseista, moniammatillisista työkäytännöistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyneistä toimintamenetelmistä. Myös uudet, innovatiiviset palvelumallit asiakkaiden kohtaamisessa ja tukemisessa ovat erityisen toivottuja esityksen aiheita. TYÖPAJA: PÄIVYSTYS JA TERVEYSSOSIAALITYÖ (Vetäjä Miia Ståhle) Työpajassa keskustellaan vapaamuotoisesti ajankohtaisesta aiheesta koskien lakiesitystä terveydenhuolto- ja sosiaalihuoltolain muuttamiseksi päivystystoimintojen osalta. Kesän aikana lausunnolla olleen lakiesityksen keskeisiä ajatuksia oli sosiaalityön roolin vahvistaminen terveydenhuollon yksiköissä ja mahdollisesti sosiaalipäivystyksen toiminnan sijoittaminen päivystyksen yhteyteen. Lausuntoaika päättyi syyskuussa ja kaikki annetut noin 300 lausuntoa on luettavissa STM:n sivuilta. Terveyssosiaalityöntekijät ry laati oman lausuntonsa ja kannanottonsa laajojen keskustelujen jälkeen. Lisäksi yhdistys oli erikseen kuultavana ministeriössä. Työpajassa esitellään yhdistyksen antama lausunto ja käsitellään lakiesityksen ajankohtaista tilannetta. Eri puolilla Suomea on tehty pilotti-kokeiluja asian tiimoilta. Työpajassa kuullaan ainakin Keski- Suomen sairaanhoitopiirin pilotista ja sitä tulevat esittelemään sosiaalityöntekijät Juhani Luotola ja Riikka Niemi. Mahdollisuuksien mukaan työryhmään kutsutaan myös muualla erilaisia pilotteja tehneitä työryhmiä kertomaan omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Olisi toivottavaa, että mikäli haluat kertoa kokemuksistanne, olisit etukäteen yhteydessä työryhmän puheenjohtajaan ajankäytön suunnittelemiseksi. Työpajassa voidaan keskustella ja vaihtaa ajatuksia sekä päivystysuudistuksesta että parhaillaan lausuntokierroksella olevasta sote- ja maakuntauudistuksesta. Kaikki lakiesityksiin liittyvät luonnokset löytyvät alueuudistus.fi sivun kautta kohdasta ajankohtaista ja lausuntopyynnöt. TYÖPAJA: MONIKULTTUURISUUS TYÖELÄMÄSSÄ - RAJOJA JA RIIPPUVUUKSIA, KERTOMUKSIA JA KOHTAAMISIA (pj. Marja Katisko) Suomalainen työelämä on kansainvälistynyt kuluneiden vuosikymmenten aikana. Kohtaamme arjessa esimiehinä, työkavereina ja asiakkaina yhä enemmän ihmisiä, joiden juuret ovat jossain muualla. Tarkastelemme työyhteisöä sosiaalisena ja paikallisena yhteisönä, jossa globaali toteutuu. Kohtaaminen on sosiaali- ja terveysalan ydinasia sekä työyhteisössä että asiakassuhteissa. Miten kulttuurienvälinen vastavuoroisuus muodostuu ihmisten välisessä kohtaamisissa? Työyhteisössä toimiminen muodostaa merkittävän areenan osallisuudelle, kuulumiselle, kuulluksi tulemiselle. Työyhteisö mahdollistaa jokainen päivä puhumisen paikkoja ja kompetenssi on tietoa, joka kasvaa vuorovaikutuksessa syntyvästä onnistumisen prosessissa.
Esimiestyö on tärkeä elementti työyhteisön monikulttuurisen osaamisen esilletuomisessa ja hyödyntämisessä. Työpajassa tarkastelemme monikulttuurista sosiaali- ja terveysalan työyhteisöä puheenvuorojen ja hanke-esittelyn kautta. Lisäksi paljon keskustelua, vuorovaikutusta, ilmiön monipuolista tarkastelua. PERJANTAI 17.10. KELLO 9.00 11.00 TOIMINTAKYVYN ARVIOINTI JA TOIMINTAKYVYTTÖMÄN AHDINKO (pj:t Tuula Haukka-Wacklin ja Merja Mustaniemi) Kohtaamme terveydenhuollossa enenevästi ihmisiä, joiden toimintakyky on romahtanut mutta oireille ei löydy medikaalista selitystä. Asiakkaiden ongelmat eivät ole ratkenneet bioprosessien avulla, vaikka he ovat kulkeneet useilla eri erikoisaloilla ja eri tutkimuksissa. Toimintakyvyn ongelmat saattavat ilmetä esimerkiksi voimakkaana väsymisenä, liikuntakyvyn heikentymisenä, aistin herkistymisenä tai menetyksenä. Näihin oireisiin ei ole osattu todentaa lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa syytä. On myös tilanteita, joissa on tehty useita diagnooseja, mutta toimintakyky ei ole kohentunut. Terveyssosiaalityössä lähtökohtana on ihmisen arki ja hänen toimintakykynsä. Tämä on lähtökohtana myös Kelan vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa, jossa on vuoden 2016 alusta alettu korostaa ihmisten pärjäämistä arjessa. Siinä korostetaan toimintakykyä ja osallistumiseen liittyviä huomattavia rajoitteita, joten diagnoosi ei ratkaise. Kuitenkin sosiaalivakuutusjärjestelmä perustuu diagnooseihin ja lausuntoihin, joita terveydenhuolto velvoitetaan tuottamaan. Entä, jos diagnoosia ei tutkimuksista huolimatta löydy tai siitä ollaan eri mieltä? Eri erikoisaloilla, ammattilaisilla ja asiakkailla tai hoitavilla lääkäreillä ja korvauksesta päättävillä vakuutuslääkäreillä voi olla erilaisia tulkintoja. Miten toimimme, kun diagnoosia ei löydy, mutta ihminen ei pärjää arjessa? Kroonistunutta kipua ja oirehtimista hoidetaan huonosti, koska niin helposti unohdamme psykologiset, sosiaaliset ja (moni)kulttuuriset tekijät. Tämä voi johtaa asiakkaiden kohtaamaan institutionaaliseen kaltoinkohteluun. Miten tuemme arjessa pärjäämistä niin, että se lisää asiakkaan osallisuutta yhteiskunnassa? Tämä kysymys korostuu myös toisista kulttuureista tulevien ihmisten tilanteissa ja heidän oikeudessaan tulla kohdatuiksi oman kulttuurinsa, äidinkielensä ja uskontonsa huomioiden. Luottamuksellinen ilmapiiri on keskeistä. Luottamusta saattavat rapauttaa kielteiset kokemukset eri asiantuntijoiden vastaanotoilla. Lisäksi luottamus palvelujärjestelmään ja siinä toimiviin työntekijöihin on erityisesti vieraasta kulttuurista tuleville ihmisille vaikeaa. Miten terveyssosiaalityöntekijä voi auttaa omalla toiminnallaan saavuttamaan luottamuksen? Mitä oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja vakaumukseen tarkoittaa lainsäädännön näkökulmasta? Työryhmämme tarkoituksena on keskustella terveyssosiaalityön toimintakykyä ja osallisuutta tukevasta työstä. Erityisesti kutsumme työryhmään terveyssosiaalityöntekijöitä, jotka ovat kohdanneet työssään asiakkaita, joilla on esimerkiksi krooninen kipu, uupumus, selittämättömiä oireita tai mielenterveysongelmia. Toivomme kokemuksellista tietoa ja esityksiä, jotka tuovat esiin ristiriitoja tai hyviä käytäntöjä. Myös tutkimukselliset esitykset ovat tervetulleita.
KUOLEMA TERVEYSSOSIAALITYÖN KONTEKSTISSA (pj:t Suvi Holmberg ja Heli Valokivi) Sosiaalityössä kuolemaa kohdataan monin tavoin. Kuolema tulee lähelle esimerkiksi sairastumisen, onnettomuuden, itsemurhan, läheisensä menettäneiden tai asiakkaan menehtymiseen liittyvien kohtaamisten kautta. Elämän loppuvaiheeseen ja kuolemaan voidaan valmistautua ja tehdä järjestelyjä. Terveyssosiaalityön kontekstissa kuolemaan liittyvät kysymykset ovat usein merkittävä osa työtä, kun kuolema konkretisoituu arjessa esimerkiksi parantumattoman sairauden, äkillisen kuoleman tai saattohoidon erityiskysymysten yhteydessä. Joskus kuoleman kohtaa ihminen, jonka hautaan saattamisessa sosiaalityöntekijän toiminta on keskeisessä asemassa, koska omaisia ei ole. Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että kuolemaan liittyvät kysymykset eivät ole itsestään selviä vaan ne koskettavat, aiheuttavat surua ja menevät myös sosiaalityöntekijän ihon alle. Työryhmään ovat tervetulleita sekä käytännönläheiset että tutkimukselliset puheenvuorot kuolemaan liittyvistä teemoista terveyssosiaalityössä. Esitykset voivat käsitellä mitä tahansa kuolemaan liittyvää aluetta terveydenhuollon piirissä tai arjen tilanteissa. Tavoitteena on herättää keskustelua sosiaalityön merkityksestä kuoleman yhteydessä sekä tuoda esille kuolemaan liittyviä käytäntöjä ja kysymyksiä, vaiettujakin alueita, osana sosiaalityötä. TERVEYSSOSIAALITYÖN MALLIT JA MALLINNUKSET (pj:t Raija Leppälahti ja Anni Vanhala) Sosiaali- ja terveydenhuollon muutokset ovat maassamme laaja ja monimuotoinen prosessi, jolloin myös terveyssosiaalityön on arvioitava asiakaspalvelun ulottuvuuksia. Organisaatiouudistusten ohella muun muassa sosiaalihuoltolain uudistus vaikuttaa palvelujen sisältöön. Henkilöstö- ja organisaatiouudistusten sekä lakiuudistusten vaikutukset ulottuvat myös terveyssosiaalityön asiakasprosesseihin ja prosessien kehittämisessä on huomioitava terveydenhuollon toimintastrategian tavoitteet. Vallitsevassa muutostilanteessa terveyssosiaalityöhön kohdistuu odotuksia tehtävän erityispiirteiden määrittämisessä, työnvaikuttavuuden arvioinnissa, sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä. Terveydenhuollossa sosiaalityön erityispiirteenä on etenkin terveys- ja sosiaalipalvelujen samanaikainen tarjoaminen moniammatillisena yhteistyönä. Terveydenhuollon sosiaalityön prosessit kytkeytyvät useisiin eri asiakaspalvelusektoreihin, kuten toimeentulotuki, päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä lastensuojelu. Näiden lisäksi yhteistyö ja toimijatahoina voivat olla esimerkiksi Kela, vakuutusyhtiöt, TE-toimistot ja erilaiset kansalaisjärjestöt unohtamatta myöskään asiakkaan läheisiä. Sosiaalityön moniulotteisen toiminnan kuvaaminen kokonaisuutena on haastava asia. Käytännön asiakastyössä toiminnan ydin hahmotetaan usein asiakaslähtöiseksi palveluprosessiksi, jossa sosiaalisen tilanteen selvittämisen kautta edetään interventioihin. Sote-yhdyspinnoilla terveyssosiaalityöntekijän rooli tulee asiakkaalle ja moniammatilliselle tiimille näkyviin erityisesti kohdassa, jossa tarvitaan palvelu- ja etuusjärjestelmän tuntemusta ja verkostoivaa työotetta. Sujuvat, koordinoidusti ja oikea-aikaisesti rajoja ylittävät asiakasprosessit voivat itsessään toimia näyttönä työn vaikuttavuudesta, ainakin organisaatioiden näkökulmasta. Asiakkaan antama palaute ja kokemus autetuksi tulemisesta on toinen näkökulma näytön hankkimiseen. Työn tuloksellisuuden mittaaminen on sosiaalityössä haasteellinen, mutta ei sivuutettavissa oleva asia. Näyttöön perustuvien käytäntöjen vaatimus on erityisesti terveydenhuollon kentällä keskeinen argumentti tänä päivänä.
Työryhmään toivotaan esityksiä sosiaalityön prosessien näkyväksi tekemisestä, mallinnuksista sekä hyvien käytäntöjen prosessikuvauksista. Sosiaalityön toimintaa näkyväksi tekevän tiedon tuottamisesta ja sen käyttämisestä etenkin terveydenhuollon organisaatioissa toivotaan esimerkkejä. Näyttö, kuten sosiaalityön prosessien vaikutusten ja tuloksellisuuden arviointi ja mittaaminen voivat olla esityksen aiheena. Esimerkit voivat liittyä palvelutoiminnan kehittämisen haasteisiin ja moniammatillisiin käytäntöihin, joissa sosiaalityö on mukana. Työryhmä voi toimia vertaisarvioinnin paikkana myös kyseessä olevaan aihepiiriin liittyville luonnosvaiheessa oleville suunnitelmille. YHTEYSTYÖ LASTEN KALTOINKOHTELUUN LIITTYVISSÄ KYSYMYKSISSÄ (pj Essi Julin) Viime vuosina suomalainen lainsäädäntö on korostanut lasten yksilöoikeutta fyysiseen koskemattomuuteen laajentamalla viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta. Lastensuojelulain mukaisilla ilmoitusvelvollisilla on jo jonkin aikaa ollut suora ilmoitusvelvollisuus lastensuojelun lisäksi myös poliisille epäiltäessä lapseen kohdistunutta seksuaali- tai pahoinpitelyrikosta. Lisäksi muilla kuin ilmoitusvelvollisilla on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus epäillessään lapseen kohdistunutta kaltoinkohtelua. Mitä enemmän lasten kaltoinkohtelun eri muodoista puhutaan julkisesti, myös kansalaiset aktivoituvat ja osaavat ottaa yhteyttä viranomaisiin. Terveydenhuollolla on usein portinvartijan rooli lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siitä eteenpäin ilmoittamisessa. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen, sen selvittäminen sekä siihen puuttuminen edellyttävät sekä luottamuksellista asiakassuhdetta että tiivistä viranomaisyhteistyötä erityisesti lastensuojelun, poliisin ja terveydenhuollon kesken. Myös tuleva sote-uudistus tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon raja-aitojen madaltumiseen ja poistumiseen. Jokaisen viranomaisen ja organisaation toimintaa kuitenkin määrittävät osin erilaiset lainsäädännöt, toimintakulttuurit ja orientaatiot. Yhteistyön sujuvuus on tärkeää sekä lasten turvallisuuden että perheiden elämän kannalta. Ryhmässä tarkastellaan myös kompleksisesti traumatisoituneiden lasten ja perheiden perheterapeuttista hoitoa Taysin Lasten traumapsykiatrian yksikössä. Työskentely on ensisijaisesti vakauttavaa, moniäänistä, läpinäkyvää dialogia, jossa vuorovaikutussuhteet ja traumakokemukset tulevat uudella tavalla tarkastelun kohteeksi. Tärkeintä on turvallisen työskentelytilan luominen, joka mahdollistaa vaikeiden elämänkokemusten käsittelyn tukea tuovassa ja empaattisessa kontekstissa. Vaikuttavuustutkimuksissa esiin tulevat common factors-elementit vaikuttavat terapeuttisen suhteen muodostumiseen ja hoidon lopputulokseen. TYÖPAJA: PERUSTERVEYDENHUOLLON SOSIAALITYÖ (pj:t Salla Nyholm ja Seija Välimäki-Adie) Terveyssosiaalityöntekijä millainen on paikkasi perusterveydenhuollossa? Kartoitamme keskustellen terveyssosiaalityön nykytilaa terveyskeskuksessa ja terveyskeskussairaalassa. Kuka toimii lähiesimiehenäsi? Millainen on työyhteisösi? Onko työhuoneesi terveydenhuollon tiloissa? Toimitko päätöksentekijänä? Millainen on suhteesi terveyssosiaalityöntekijöihin erikoissairaanhoidossa? Entä millainen on suhteesi sosiaalityöntekijöihin aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa, vammaispalvelussa ja vanhustyössä? Millaisia terveyssosiaalityön kehittämisen näkökulmia olet työssä havainnut? Millaista tukea olet saanut tai kaivannut kehittämistyössä? Oletko tutkinut perusterveydenhuollon sosiaalityötä? Oletko osallistunut työnohjaukseen? Onko sinulla kokemusta mentorista? Oletko toiminut
työnohjaajana? Entä mentorina? Onko sinulla ollut ilo toimia käytännön opettajana sosiaalityön opiskelijalle? Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Miten sosiaalityötä vahvistetaan osana perusterveydenhuoltoa? Talentia vaati lausunnossa jo vuonna 2011 terveyssosiaalityön osuuden lisäämistä perusterveydenhuollossa. Vahvistuuko sosiaalityö perusterveydenhuollossa kunnan aikuissosiaalityön, lastensuojelun, vammaispalvelun ja gerontologisen sosiaalityön lähentymisen kautta? Entä miten erikoissairaanhoidon terveyssosiaalityö vahvistaa perusterveydenhuollon sosiaalityön osaamista? Tulevaisuusdialogi Kuvittele myöhäistä maaliskuun iltaa kansainvälisen sosiaalityön päivänä vuonna 2018. Perusterveydenhuolto on vahvistunut, terveyssosiaalityössä on poweria! Millainen fiilis on toteutuneesta Sote-uudistuksesta, mikä on tilanteesi? Mitä on tapahtunut kuluneen 2 vuoden 4 ja puolen kuukauden aika? Mitä on tehty? Millainen on monialainen työyhteisösi? Motto Millainen on terveyssosiaalityön mottosi perusterveydenhuollossa?