LSV-TIEDOTE sosiaalinen ISSN 0780-119X Vol 18, n:o 5 marraskuu 2000 Julkaisija: Lääkärin vastuu ry PUHEENJOHTAJALTA Kauniin syyskuun jälkeen vyöryy loppusyksyn pimeys ja sateisuus päälle. Talviaikaan siirtyminen ei kauaa auta, koko touhu vaikuttaa hölmöläisen peiton pidennykseltä. Pimeää on joka tapauksessa, välillä keskellä päivääkin. Voisinpa nauttia sateesta niin kuin kaksivuotiaani, joka tarhamatkalla juoksee jokaisen lätäkön ja rapakon kautta hyppien niissä tasajalkaa innoissaan. Minä olisin mieluiten sisällä kotona huopaan käärittynä ja lukisin hyviä romaaneja. Syksy on kuitenkin ollut työntäyteinen myös LSV:ssä. Terveyttä Pietarista -symposium onnistui erinomaisesti, mukana oli korkean tason asiantuntijoita niin Venäjältä kuin Suomestakin. Tärkeää oli myös se, että kyseessä oli ensimmäinen tapahtuma, jonka järjestimme yhteistyössä Duodecim -seuran kanssa. Kolmantena järjestäjänä oli Stakes. LSV:n opiskelijatoiminta on entisestäänkin aktivoitunut. FiMSICin National Meetingissä oli teemana kehitysyhteistyö ja ohjelma oli laadittu yhdessä lsvläisten kanssa. Kiinnostusta näihin kysymyksiin tuntuu riittävän, ja LSV sai taas paljon uusia jäseniä. Tervetuloa joukkoon. Syksy on ollut myös suunnitelmien aikaa. Kehitysyhteistyöhankkeiden osalta on taas jätetty anomukset Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosastolle. Hankkeet Bangladeshissä (rokoteprojekti), Filippiineillä (lasten hengitystieinfektiot) ja Perussa (terveyden edistäjien koulutus) jatkuvat, ja lisäksi anottiin uutta hanketta Turkin kurdialueille. Tämä on aluksi vuoden selvittelyprojekti, jonka aikana kartoitetaan tarpeet ja mahdollisuudet ja mikäli yhteistyö näyttää mielekkäältä, anotaan sitten jatkorahoitusta. Kehitysyhteistyössä on jo pitempään ollut ongelmana se, ettei alan koulutusta ole kunnolla järjestetty. Projektit haluavat yleensä jo kokeneita työntekijöitä. Tästä syystä ollaan LSV:n aloitteesta käynnistämässä Global Health -kurssia, johon kuuluisi myös kenttätyöjakso jossain kehitysmaaprojektissa. Lisäksi Filippiini -hankkeeseen ollaan rakentamassa koulutuksellista osuutta. Näin nuoret innokkaat kehitysyhteistyöaktiivit voisivat paremmin löytää kanavia toiminnalleen. Ensi vuonna järjestetään Suomessa myös kansainvälinen pienasekonferenssi. Konferenssissä käsitellään pienaseiden terveysvaikutuksia (onnettomuudet, itsemurhat, aseelliset konfliktit), laillista ja laitonta asekauppaa ja ennen kaikkea aseiden vähentämisen ja haittojen minimoinnin mahdollisuuksia. Suomesta on tarkoitus koota maaraportti, jossa selvitetään pieneaseiden määrä Suomessa (arvio myös laittomista aseista ja -asekaupasta) sekä aseilla tehdyt itsemurhat, muut väkivallanteot ja onnettomuudet. Jos olet kiinnostunut tällaisesta selvitystyöstä, ote yhteys LSV:n toiminnanjohtajaan Patrick Sandströmiin. Hyvää loppusyksyä kaikille Kati Juva 1
SUOMALAIS PIETARILAINEN YHTEISTYÖSEMINAARI 3 6.10.2000 LSV:n aloitteesta järjestettiin 3-6.10.2000 suomalais-pietarilainen terveydenhuollon yhteistyöseminaari Kellokosken Itämerikeskuksessa Tuusulassa. LSV:n lisäksi järjestäjinä toimivat Stakesin ulkomaanavun yksikkö, Lääkäriseura Duodecim sekä Hengitys ja Terveys ry yhdessä Pietarin alueen terveydenhuolto-organisaatioiden kanssa. Kolmen päivän seminaarin idea oli koota mahdollisimman laaja-alaisesti terveydenhuoltoalan päättäjiä molemmista maista sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta sekä kansalaisjärjestöjen edustajia. Osallistujia oli Pietarista ja Leningradin Oblastin alueelta 50 ja Suomesta 90. Seminaarin perusidea oli toimia mahdollisimman tehokkaasti kaikkien merkittävien terveydenhuoltoalan toimijoiden verkostoitumisen edistäjänä. Identifioimme Suomalaisia ja Pietarilaisia tahoja, joilla on yhteiset intressit, tavoitteenamme että seminaari toimisi lähtölaukauksena jatkuvaan kahdenkeskeiseen yhteistyöhön mahdollisimman monella alalla. Kartoitimme myös jo olemassa olevaa yhteistyötä, tavoitteena tämän yhteistyön jatkuvuuden turvaaminen entistä vankemmalla pohjalla. Koska paikalla oli niin monen eri alueen asiantuntijoita, pystyimme myös yleistasolla keskustelemaan ja kartoittamaan millaista yhteistyötä vielä tarvitaan. Olikin ilahduttavaa, että seminaarissa oli hyvin paljon osallistujia, joilla ei vielä ollut lähialuetoiminnasta kokemuksia. Näiden osallistujien innostuneisuus sekä arvokkaat neuvot, jotka osallistujat saivat paikalla olleilta kokeneimmilta asiantuntijoilta, antavatkin hyvin paljon toivoa siitä että seminaarin tavoitteilla syventää ja laajentaa yhteistyötä maidemme välillä on kaikki edellytykset onnistua. Suomalais-pietarilaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet jo historiallisten ja maantieteellisten tekijöiden takia. Yhteistyön edellytyksiä vahvistaa suomalaisen lääkärikunnan perinteisesti vahva Venäjä-osaaminen. Suomessa työskentelee tällä hetkellä noin 180 entisessä Neuvostoliitossa koulutettua lääkäriä, joilla on kielitaitoa ja Venäjän paikallistuntemusta. Suomalaispietarilaisen terveydenhuollon yhteistyön tärkeyttä on viime aikoina korostettu myös korkealla poliittisella tasolla. Nämä tosiasiat tietäen tuntui entistäkin selvemmältä, että terveydenhuollon alan yhteistyön jo olemassa olevan toiminnan kartoittaminen ja syventäminen sekä uusien yhteistyömahdollisuuksien ja tarpeiden kartoittaminen on välttämätöntä. SEMINAARIN RAKENNE Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja avasi seminaarin yhdessä Pietarin lakiasäätävän kokouksen lääketieteellisen komission puheenjohtajan Sergei Andenkon kanssa, joka toi Pietarin kuvernöörin tervehdyksen. Tulosjohtaja Ali Arsalo Stakesista piti ansiokkaan esitelmän kartoittaen suomalais-pietarilaisen terveysyhteistyön historiaa ja nykytilaa. Dekaani Mahlet Vahitov Pavlovin lääketieteellisessä yliopistosta korosti omassa aloituspuheenvuorossaan tiede- ja koulutusyhteistyön sekä opiskelijavaihdon tärkeyttä. Seminaari oli järjestetty siten, että ensimmäisen päivän aikana käytiin läpi terveydenhuollon organisaatiota ja esiteltiin ja keskusteltiin jo olemassa olevista menestyvistä yhteistyöprojekteista. Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen kertoi Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä ja Pietarin lääketieteellisen tilastotoimiston johtaja Igor Krasilnikov kertoi Pietarin terveydenhuollon organisaatiosta. Esimerkkejä käynnissä olevista menestyksellisistä projekteista saatiin tartuntatautien alalta (Esa Tulkki ja Vladimir Zhemkov), Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjä-verkostosta (Anna Skvortsova ja Hanna Koppelomäki) sekä opetusyhteistyöstä (Slava Plavinski, MAPS, StPetersburg School of Public Health). Kaisa Kauppinen työterveyslaitokselta kertoi omasta hyvin mielenkiintoisesta tutkimusprojektistaan, jossa ollaan selvitetty elintasoeroja idän ja lännen välillä (The Quality of Life Gap between East and West: Men s and Women s Health-related Strategies in Social Change). Näiden esitysten ja keskustelun jälkeen pidettiin brain storming-paneeli uusista projekti-ideoista seuraavaan päivän työryhmätyöskentelyä silmällä pitäen. Ajatustenvaihtoa jatkettiin illallisen merkeissä STM:n isännöimänä Halosenniemessä. Toisen päivän avasivat professorit Anatoili Zhebrun ja Matti Klinge, jatkaen edellisillan historialliskulttuurista teemaa kertomalla hyvin mielenkiintoisia vaiheita Venäläisen lääketieteen historiasta sekä Helsingin ja Pietarin historiallisesta yhteydestä. Loppupäivä käytettiin kokonaisuudessaan työryhmätyöskentelyyn pienemmissä ryhmissä uusien ja jo olemassa olevien projekti- ja yhteistyöideoiden kehittämiseksi. Työryhmiä katsottiin aiheelliseksi pitää seuraavista aiheista: ympäristöterveys, tartuntataudit, julkaisut ja kustantamot, kansalaisjärjestöt, merkittävimmät kansantaudit, koulutus ja terveydenhuollon hallinto, rahoitus ja reformi. TYÖRYHMÄRAPORTIT Koulutustyöryhmässä kartoitettiin ensin nykytilannetta. Suomalaisten lääkärien peruskoulutus Venäjällä on käytännön syistä vähentynyt dramaattisesti Suomen EU-jäsenyyden myötä. Lääkärien jatkokoulutusta on järjestetty sekä Suomessa että Pietarissa erityisesti tartuntatautien alalla. Pavlovyliopistolla ja MAPO:lla (Medical Academy of Postgraduate Studies) on kokemusta ulkomaisten opiskelijoiden koulutuksesta. Keskustelussa tuotiin esille mahdollisuudet järjestää lääkäreiden koulutus kokonaisuudessaan ja/tai tietyn erityisaineen koulutuksena (lyhyinä 2-4 kk:n kursseina). Lisäksi pidettiin mahdollisena järjestää lääketieteen opettajien koulutusta (1-3kk kursseina). Suomessa on kokemusta venäläisten lääkärien jatkokoulutuksesta. Pietarissa kehitteillä olevan kansanterveyskoulun kautta Suomeen ja muihin pohjoismaihin suunnitellaan ohjattavaksi stipendiaatteja lääketieteelliseen jatkokoulutukseen, joka ensisijaisesti palvelisi kansanterveyskoulun opetusta.tässä yhteydessä on mahdollisena jatko-opiskelupaikkana pidetty Tampereen yliopiston kansanterveystieteen laitosta. 2
Kummassakin maassa voitaisiin järjestää kansainvälisiä valinnaiskursseja, jotka tukisivat lääkäreiden täydennyskoulutusta. Valinnaiskurssien teemoina voisivat olla molempien maiden kansanterveyden kannalta merkittävimmät sairaudet sekä terveydenhuollon hallinnon ja rahoituksen kehittämiseen liittyvät kysymykset, perusterveydenhuollon reformi Suomessa ja Pietarissa (Luoteis-Venäjällä). Koulutusyhteistyön muodoista ja menetelmistä käytiin laaja keskustelu, jonka aikana todettiin välttämättömäksi huomioida eri lähestymistavat vakiintuneen yhteistyön alueella ja uusien ideoiden toteuttamisessa. Vakiintuneessa yhteistyössä alueilla, joilla vallitsee likimain samanlainen kehityksen taso kummallakin osapuolella, painopiste on kokemuksen ja tietotaidon vaihdossa tasavertaisista lähtökohdista. Kun kysymyksessä on kehityksen eri tasot, painopiste on ammatillisessa harjoittelussa ja koulutuksessa. Lääketieteen ja terveydenhuollon uusilla alueilla pääasiallisesti kysymykseen tulee opettajien ja opiskelijoiden koulutus joko korkeakoulujen erillisinä opintokokonaisuuksina perusohjelmien puitteissa, valinnaiskursseina tai konferensseina ja seminaareina. Etäopetuksen ja opiskelun mahdollisuuksia pidettiin selvittämisen arvoisina. Keskusteluissa Pietarin lakiasäätävän kokouksen lääketieteellisen komission puheenjohtaja piti mahdollisena, että Pietarin terveydenhuollon budjetissa varauduttaisiin kansainvälisen koulutuksen tukemiseen. Ympäristöterveydenhuollon työryhmässä pidettiin tärkeinä asiantuntijoiden vaihtoa tieteellisissä kysymyksissä ja yhteisten tutkimusprojektien aloittamista ympäristötekijöiden vaikutuksista väestön terveyteen. Tärkeäksi koettiin myös yhtenäisten metodisten lähtökohtien muokkaaminen terveysosoittimien arvioimiseen Luoteis-Venäjällä ja Suomessa. Merkittävimpien kansantautien työryhmässä kiinnitettiin huomiota siihen, että Suomen ja Pietarin välillä on hyvin vähän yhteistyötä kansantautien alalla, vaikka yhteistyötä on Luoteis- Venäjän ja Suomen välillä on tehty paljonkin. Pietarilaiset olivat erityisesti kiinnostuneita aivohalvauksiin liittyvistä projekteista. Pietarissa on alkamassa laaja ohjelma aivohalvauskuolleisuuden vähentämiseksi, johon sisältyvät ennaltaehkäisy, hoito ja kuntoutus. Pietarilaiset ovat kiinnostuneita luomaan kontakteja kyseisten alojen suomalaisiin asiantuntijoihin ja tutkimusryhmiin. Työryhmä päätti aloitta kontaktiverkoston luomisen. Kansalaisjärjestöt-työryhmä oli kokouksen isoin työryhmä. Yksi kokouksen päätavoitteista järjestäjien puolelta oli näyttää miten hyvin kansalaisjärjestöt voivat tehdä yhteistyötä julkisen sektorin kanssa Suomessa. Tämän kautta avautuisi aivan uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön myös Pietarissa. Puhuttiin pitkäjänteisen työn ja toiminnan turvaamisen tärkeydestä ja otettiin esille kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet tehdä yhteistyötä ei vain julkisen sektorin kanssa mutta myös toimia siltana potilaiden ja julkisen sektorin välillä, esim. potilasjärjestöjen kautta. Työssä tulisi pyrkiä asiakaskeskeisyyteen sekä ihmiselämän kokonaisuuden hahmottamiseen. Työryhmässä keskusteltiin miten tärkeä ja välttämätön Sosiaali- ja terveysjärjestöjen Venäjäverkoston (SOSTER) toiminta on ollut suomalais-pietarilaisen yhteistyön kehittämisessä verkostoitumis- ja kontaktijärjestönä. Verkoston tärkeys ei ole pelkästään näkynyt Suomi-Pietari järjestöverkon laajenemisena vaan myös molemmissa maissa erikseen järjestökentän ja käynnissä olevien projektien kartoittamisessa. SOSTER-verkostoon kuuluu tällä hetkellä noin 70 järjestöä Suomessa ja Venäjällä yhdeksällä eri sektorilla (diabetesjärjestötyö, kehitysvammaisuus, kuurojen järjestötyö, lastensuojelu, mielenterveystyö, päihdetyö ja terveiden elämäntapojen edistäminen, syrjäytyminen ja asunnottomuus, syöpäjärjestötyö, vanhusjärjestötyö). Palvelutoimisto on toiminut sekä Pietarissa että Helsingissä. Helsingin toimisto on ollut pakko sulkea, toivottavasti väliaikaisesti, puuttuvan rahoituksen takia. Seminaarin osallistujat olivat vahvasti sitä mieltä, että SOSTER-verkoston toiminta on hyvin arvokasta ja välttämätöntä mutta se edellyttää, että verkoston pysyvä toiminta pystytään turvaamaan mahdollisimman nopeasti. SOSTER-verkosto on toiminut ansiokkaasti myös hankeosaamisen neuvontakeskuksena sekä tiedottamisessa (internetsivut, sähköpostilista, tiedotuslehti, koulutustilaisuuksia). SOSTER-verkosto voisi myös toimia tärkeänä linkkinä EU:n suuntaan toimimalla korkeatasoisena lähialueyhteistyön asiantuntijajärjestönä. Julkaisut ja kustannus -työryhmässä kartoitettiin mahdollisuuksia kustannusyhteistyöhön ja puhuttiin Kuvassa kongressin järjestäjiä: Esa Tulkki (Stakes), Ilkka Taipale (LSV), Jan Lindgren (Duodecim) ja Ali Arsalo (Stakes) 3
mahdollisen yhteiskustantamon perustamisesta. Yhteinen julkaisu- ja kustannustoiminta tukisi lääketieteen ja terveydenhuollon koulutusta. Työryhmä päätti perustaa suunnittelutyöryhmät Pietariin ja Helsinkiin ja käytännön neuvottelut toiminnan toteuttamismahdollisuuksista ja - strategiasta jatkuvat. Tartuntatautien alalla on jo olemassa hyvin paljon menestyksekästä yhteistyötä Suomen ja Pietarin välillä. Työryhmässä puhuttiin yleisistä kehityksen linjauksista. Todettiin että nykyiset painoalueet ovat hyvät ja päätettiin syventää näitä. Päätettiin tukea pääministerialoitteisen Itämeritartuntatautikomitean työtä. Toteutetaan tartuntatautihankkeen II vaihe sekä Leningradin Oblastin tb-dots II vaihe. Toteutetaan myös Pietari-Suomi tb-pilottihanke ja tb-laboratorioyhteistyö. Tuetaan Nordic Baltic projektia ja suomalais-venäläistä nivelja luutulehdushanketta sekä turvataan St.Petersburg School of Public Health:n tartuntatautien opetus. Toteutetaan Etelä- Suomen lääninhallituksen ja Leningradin Oblastin yhteistyöhanke ja käynnistetään sairaalahygieniahanke. Tuetaan mahdollisuuksien mukaan tartuntatautijulkaisuja ja - tiedotusta. Seminaarin tulokset esitetään EpiNorth:ssa ja muissa lehdissä. Yhteenvetona voi siis sanoa, että seminaari meni suunnitelmien mukaisesti. Paikalla oli sekä Suomesta että Pietarista hyvin laaja-alaisesti päättäjiä ja konkreettisten projektien tekijöitä, asiantuntijoita. Tämä mahdollisti työryhmäraporteissa esille tulleita aika yksityiskohtaisiakin suunnitelmia jatkotoimista. Olemme tehneet esityön, se miten paljon konkreettisia tuloksia juuri tämä seminaari saa aikaan projektien muodossa ja kansanterveydellisesti pystytään arvioimaan vasta paljon myöhemmin. Tätä seminaariyhteenvetoa kirjoittaessani olen työryhmien osalta omien havaintojeni lisäksi saanut käyttööni Esa Tulkin ja Hanna Koppelomäen työryhmäraportteja. Patrick Sandström YDINKLUBI: LIKE PHOENIX FROM THE ASHES Ydinklubin elvytettiin lokakuun lopussa. Ensimmäisessä kokouksessa olivat paikalla edustajia LSV:stä, Suomen rauhanliitosta sekä Suomen rauhanpuolustajista. Ydinklubin tarkoitus on koota kaikki ydinaseriisuntapolitiikasta kiinnostuneita järjestöjä ja ihmisiä sekä järjestää heidän kanssa useita yhteystyöprojektia LSV:n johdolla. Suunnittelussa ovat vähintään kaksi seminaaria ja yhdestä kahteen julkaisua joka lukukaudessa. Aiomme myös koota edustavan ryhmän, joka käy Helsingissä joka vuosi ydinasevaltioiden suurlähettiläiden luona keskustelemassa heidän ydinasepolitiikasta sekä kannanotosta ydinaseriisunnasta. Tärkeä on kouluttaa ydinklubin jäseniä ydinaseasiaintuntijaksi, niin että he tietävät Suomen sekä muiden maiden ydinasepolitiikasta. Idea edellyttää hyvän kommunikaation järjestöjen välillä. Sillä tavalla ydinklubi voisi toimia tulevaisuudessa konsulttina kenelle tahansa. Suomessa käydään vähän keskustelua ydinaseriisunnasta tällä hetkellä, vaikka asia on maailmassa hyvin esillä USA:n ohjustorjunnan projektin sekä ABM sopimuksen takia. On aika että Suomi herää ja alkaa ottamaan kantaa ydinasepolitiikasta. Liity mukaan toimintaan ja kirjoita minulle viesti, jos olet asiasta kiinnostunut. Yhdessä olemme vahva ja saadaan muutoksia aikaiseksi. Noël Barengo Ydinklubin koordinaattori e-mail: noel.barengo@uku.fi BALTIC FRIENDSHIP CLUB 10.-13.10.2000 järjestettiin Latviassa ensimmäisen Baltic Friendship Clubi kokouksen (BFC), johon osallistui yhteensä 50 lääketieteenopiskelijaa Venäjältä, Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Suomesta. Perusideaa luoda pysyviä ystävyyssuhteita lähialueeseen toteutui erittäin sujuvasti 10 kuukauden sisällä. BFC:n päätarkoitus on tutustua toisten maiden kulttuureihin, ajatustapoihin, historiaan ja filosofiaan sekä sen pohjalta poistaa ennakkoluuloja. Sitä pystytään toteuttamaan vain tapaamalla toisemme. Ensimmäistä kokousta isännöivät Latvialaiset lääketieteenopiskelijat Jurmalassa. Etukäteen päätettiin, että kokouksissa olisi aina yksi lääketieteellinen aihe sekä yksi aihe kulttuurista, filosofiasta tai historiasta. Lääketieteellinen aihe oli verisuonitaudit ja kulttuuriaihe lähialuehistoriaa, josta liettualainen historianopiskelija tuli meille kertomaan. BFC alkoi lääketieteen opiskelijoiden toiminnan pohjalta koska heillä oli jo vahvat ja hyvät suhteet lähialueeseen. BFC:n koordinaatio hoitaa FiMSIC. Myöhemmissä vaiheessa on tarkoitus laajentaa BFC:n toiminnan myös valmistuneille lääkäreille. BFC:n kasvaa vain yhteen suuntaan kun valmistumisen jälkeen ystävyyssuhteet jatkuvat ja jäsenyys säilyy. BFC on osa rauhantyötä, jonka kulmakivet ovat tutustuminen, tapaaminen ja ymmärtäminen. Se on hyvä ja halpa keino turvalliseen ja luottavaiseen ympäristöön. Seuraava BFC kokous järjestetään Porvoossa, Suomessa ensi syksynä. BFC on perustanut oman sähköpostilistan, johon voi liittyä mukaan kirjoittamalla tyhjän viestin osoitteeseen baltic-fc-subscribe@egroups.com. Kotisivu ilmestyy loppuvuoden aikana. Noël Barengo noel.barengo@uku.fi 4
PÄÄSTÄÄNKÖ YDINASEISTA EROON? YDINASESOPIMUKSILLA YDINASERIISUNTAAN? Sopimus täydellisestä ydinkoekiellosta saatiin monien mutkien jälkeen aikaiseksi YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 1996, mutta sitä ei ole saatu vielä voimaan. Sopimuksen voimaan saattamiseen tarvitaan 44 ydinteknologiaa omaavan valtion ratifioinnit, mutta tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Venäjä ratifioi sopimuksen viime keväänä, mutta esimerkiksi Yhdysvallat päätti syksyllä 99 kongressin äänestyspäätöksellä olla ratifioimatta sopimusta. Lokakuussa 1999 järjestettiinkin Genevessä ensimmäinen sopimusosapuolten (ratifioineiden valtioiden) kokous, jossa mietittiin keinoja sopimuksen saattamiseksi voimaan. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään juridisia keinoja pakottaa valtioita ratifioimaan sopimusta, joten Geneven kokouksen anti jäi lähinnä sanahelinäksi. Tosiasiallisesti tällä hetkellä on voimassa ydinkoemoratorio, kukaan ei tee ydinkokeita, lukuun ottamatta laboratorioolosuhteissa tehtäviä nk. subkriittisiä kokeita. Jos sopimusta ei saada voimaan järjellisessä ajassa, on mahdollista, että valtiot ryhtyvät uudestaan suorittamaan ydinkokeita. Yhdysvalloilla esim. on suunnitelmia uudenlaisten ydinaseiden kehittämisessä ja tämä saattaa houkuttaa kokeiden suorittamiseen. Toisaalta paineet siihen, että USA ratifioisi sopimuksen, ovat aika kovat ja voi hyvin olla, että asia tulee kongressiin uudestaan USA:n presidentin vaalien jälkeen. Sopimuksen ulkopuolella olevia uusia ydinasevaltoja Intiaa ja Pakistania ei varmasti saada sopimukseen mukaan ellei USA ratifioi sitä. Ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi oli viime keväänä ja se onnistui paremmin kuin etukäteen veikattiin. Loppuasiakirjaan saatiin kirjattua yksiselitteinen sitoutuminen ydinaseriisuntaan ja siihen liitettiin lista konkreettisista toimenpiteistä (mm. ydinkoekieltosopimuksen voimaan saattaminen mahd. pikaisesti ja ydinkokeista pidättäytyminen siihen asti, ydinaseisiin soveltuvan materiaalin tuotantoa ja vientiä rajoittavien neuvottelujen käynnistäminen mahd. pikaisesti YK:n aseidenriisuntakonferenssissa). Suurimman kiitoksen tästä ansaitse New Agenda Coalition, joka työskenteli ja lobbasi ansiokkaasti New Yorkissa. Keskeistä ydinsulkusopimuksen kannalta on, että edes osa konkreettisista toimenpiteistä saataisiin toteutettua ennen seuraava tarkistuskonferenssia vuonna 2005. Ilman sitä sopimuksen uskottavuus on vaakalaudalla taas viiden vuoden päästä. New Agenda Coalition aikoo työskennellä tämän eteen mm. neuvottelemalla ydinasevaltioiden päättäjien kanssa. Mannertenvälisten ohjustentorjuntajärjestelmiä rajoittava ABM-sopimus (Anti-Ballistic Missiles) on ollut tapetilla viime aikoina Yhdysvaltojen kansallisen ohjustentorjuntajärjestelmäsuunnitelman (National Missile Defence, NMD) takia. Suunniteltu ohjustentorjuntajärjestelmä on ABM-sopimuksen vastainen ja USA haluaisikin muuttaa sopimusta, mihin Venäjä ei ole valmis. Kiina on myös ilmoittanut, että jos NMD rakennetaan, se vie pohjan Kiinan nykyisen ydinasearsenaalin uskottavuudelta ja Kiina ryhtyy rakentamaan uusia ohjuksia. Clintonin päätös olla tekemättä päätöstä NMD:n rakentamisesta oli toki erittäin hyvä, mutta se ei ole mikään lopullinen päätös. Päätöksenteko vain siirtyi USA:n seuraavalle presidentille. Bush haluaisi rakentaa paljon suunniteltua laajemman ohjustentorjuntajärjestelmän. Goren suhtautuminen on kriittisempi, mutta ei hänkään suunnitelmista ole irtisanoutunut. Tähän asti NMD ei ole vaikuttanut kovin uskottavalta. Suurin osa testeistä on epäonnistunut ja ilmeisesti testituloksia on myös väärennetty, jotta tulokset näyttäisivät paremmilta. Taustalla on kovaa aseteollisuuden lobbausta, sille NMD olisi tosi kova bisnes. NMD-näytelmää näytellään varmaan vielä pitkään. Venäjä on viimein keväällä 2000 ratifioinut START II - sopimuksen. START II rajoittaa strategisten ydinkärkien määrän 3000-3500. USA:n pitäisi vielä ratifioida lisäpöytäkirjoja, jotta sopimus saadaan voimaan. Tässä ei ilmeisesti ole ongelmia. START III:sta on puhuttu kovasti, mutta neuvotteluja siitä ei II:n ratifioimisen jälkeen ole vielä aloitettu. START III rajoittaisi entisestään Venäjän ja USA:n strategisten ydinkärkien määrää, alkuperäisten suunnitelmien mukaan 2000-2500. Venäjä olisi valmis laittamaan katoksi 1500 ydinkärkeä. Venäjällä on yhtenä syynä heikko taloudellinen tilanne, sillä ei ole varaa niin suureen arsenaaliin kuin USA:lla. START II myös kieltää Venäjän ydinarsenaalin peruskiven, mannertenväliset monikärkiohjukset ja saavuttaakseen START II:n tason Venäjä joutuisi rakentamaan noin tuhat uutta yhden kärjen taisteluohjusta. USA:n vastahankaisuus liittyy osittain poliittisiin syihin, osittain myös armeijan rakenteeseen. Jos ohjusten määrää supistetaan radikaalisti, syntyy kilpailua eri aselajien välillä siitä, kenelle strategiset ohjukset kuuluvat. START on toki ollut tärkeä prosessi, mutta se on osoittautunut kovin hitaaksi prosessiksi. START rajoittaa vain strategisten ohjusten määrää ja radikaalien supistusten jälkeenkin olisi vielä aikamoiset arsenaalit jäljellä eikä START puutu ollenkaan esityksiin ohjusten ottamisesta pois välittömästä hälytysvalmiudesta, ydinkärkien poistamiseen ohjuksista ym. ydinturvallisuutta lisääviin tekijöihin. Moni asiantuntija on menettänyt uskonsa STARTprosessiin. Jotkut ovat jopa arvioineet sen vahingolliseksi ydinaseriisunnan kannalta, koska START-prosessi estää Yhdysvaltoja ja Venäjää ryhtymään todelliseen ydinaseriisunta tai ainakin antaa hyvän tekosyyn sille. START edustaa kvantitatiivista ydinaseriisuntaa ei kvalitatiivista. TARVITAAN UUDENLAISTA POLITIIKKAA Vanhat sopimukset ovat toki tärkeitä, mutta niiden avulla ei ole päästy kovin pitkälle ydinaseriisunnassa ja tuskin päästäänkään. Yksi kompastuskivi vanhan tyyppisessä ydinaseriisuntaprosessissa on myös YK:n aseidenriisuntakonferenssi (Conference on Disarmament, CD) Genevessä. CD ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana tehnyt mitään, yksimielisyyttä ei ole saavutettu edes agendasta. Mitään työryhmiä, mitä CD:lle on esitetty, ei ole perustettu. 5
Jo vuoden 1995 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi esitti, että CD käynnistäisi pikaisesti neuvottelut ydinaseisiin soveltuvan materiaalin rajoittamisesta (Fissile Material Cut Off Treaty, FMCT). Saman vaatimuksen esitti viime kevään ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi. Mitään ei ole tapahtunut. Kiina vaatii, että CD:n pitäisi käsitellä avaruuden militarisoinnin kieltämistä, ellei näin tehdä Kiina ei suostu FMCT-neuvotteluihin. USA taas ei suostu keskustelemaan avaruuden militarisoinnista, koska sen estävä sopimus olisi yksi este lisää ohjustentorjuntajärjestelmäsuunnitelmille. CD on siis täydellisessä umpikujassa, eikä mitään ulospääsyä näytä tällä hetkellä olevan. Ongelma on myös Naton ydinasepolitiikka. Washingtonin huippukokouksessa keväällä 1999 ydinasein suoritettavan ensiiskun optio säilytettiin Naton strategiassa. Kategoriaa, mihin ydinaseiskulla voidaan vasta, laajennettiin. USA:n NMD:n perusteluksi kehittämä rosvovaltiokäsite näkyy myös Naton strategiassa. Uhkiin, joihin ydinaseilla voidaan vastata, kuuluvat mm. rosvovaltioiden kemiallisin tai biologisin asein suorittama rajoitettu isku, kansainvälinen terrorismi jne. Nato laajensi myös toiminta-aluettaan. Nato voi toimia missä päin maailmaa tahansa. Venäjä lisäsi tämän vuoden alussa strategiaansa ydinasein suoritettavan ensi-iskun option ja laajensi myös uhkakuvaluetteloa, milloin ydinaseita voidaan käyttää. Tämä on melko suoraa reagointia Naton politiikkaan. Ongelma on myös Naton nk. Nuclear sharing: ydinaseettomien Nato-valtioiden edustajat osallistuvat Naton ydinasepolitiikan suunnitteluun Naton Nuclear Planning Groupissa ja niiden lentäjät kouluttautuvat ydinaseiden käyttöön ja sotatilanteessa käyttäisivät ydinohjuksia. Tätä monet pitävät ydinsulkusopimuksen vastaisena, tai vähintäänkin sen hengen vastaisena. Viime vuosina on syntynyt useita aloitteita ja kampanjoita ydinaseriisunnan saralla: Canberran komission raportti, menestyksekäs International Court of Justice -kampanja, Abolition 2000 -kampanja/liike, Middle Powers Initiative ja New Agenda Coalition tärkeimpiä mainitakseni. ABOLITION 2000 Abolition 2000 on tehnyt ydinaseongelmaa tunnetuksi ja kerännyt hyvällä menestyksellä allekirjoituksia vetoomukseen ja yhdessä IALANA:n (International Association of Lawyers against Nuclear Arms) kanssa tehnyt mallisopimuksen ydinaseriisuntasopimukseksi (Model nuclear weapons convention), joka on nykyään hyväksytty YK:n asiakirjaksi. NEW AGENDA COALITION JA MIDDLE POWER INITIATIVE Middle Power Inittiative (MPI) syntyi samoihin aikoihin kuin nk. Uusia Agenda ryhmä (New Agenda Coalition, NAC) - toisistaan tietämättä. MPI:n idea on hieman miinakieltoon päätyneen Ottawa-prosessin tyyliin koota pienet ja keskisuuret valtiot ja kansalaisjärjestöt yhteen. NAC:n syntymisen ja hyvän liikkeelle lähdön jälkeen MPI otti päätyökseen NAC:n tunnetuksi tekemisen ja tukemisen tiedottamalla ja lobbaamalla. NAC on saanut paljon tukijoita reilun kaksivuotisen olemassaolonsa aikana. Ainakin 60 valtiota voidaan laskea NAC:n riveihin. NAC:n kokoaa valtioita erilaisista ryhmittymistä. Siihen kuuluu eri puolilla kylmän sodan blokkeja olleita valtioita, sitoutumattomien maiden liikkeen toimijoita, kehitysmaiden ja teollisuusmaiden edustajia jne. Se ylittää aiemmin ydinaseriisuntakuvioihin liittyneitä ryhmittymäjakoja. NAC on alusta asti työskennellyt yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. Nämä ovat, ainakin osaltaan, tekijöitä jotka ovat tehneet NAC:sta hyvän ja uskottavan toimijan. Sitoutumattomien maiden liike oli aiemmin se, joka YK:ssa vastasi ydinaseriisuntalobbaamisesta, mutta NAC on ajanut sen ohi poliittisessa merkittävyydessään. NAC:n agendalla tällä hetkellä keskeisimpänä on kaksi asiaa: tämän syksyn ydinaseriisuntapäätöslauselma YK:ssa ja työskenteleminen vuoden 2005 ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin onnistumiseksi. Tavoitteena oli saada mahdollisimman laaja tuki päätöslauselmaesitykselle YK:ssa, erityiskohteena ne valtiot, jotka viime vuonna äänestivät vastaan tai pidättäytyivät äänestämästä. Suomi kuuluu jälkimäiseen kategoriaan. Tässä tavoitteessa onnistuttiinkin, marraskuun ensimmäisenä päivänä 2000 YK:n ensimmäisen komitean äänestyksessä Uusi Agenda ryhmän päätöslauselma hyväksyttiin äänin 146 puolesta, kolme vastaa ja kahdeksan pidättäytyi äänestämästä. Tänä syksynä Suomikin äänesti päätöslauselman puolesta. Tähän tosin vaikutti se, että tänä vuonna päätöslauselma keskittyi pelkästään ydinsulkusopimukseen ja tekstiä oli lievennetty niin, että esimerkiksi Yhdysvallat ja Venäjä myös äänestivät sen puolesta. Pidemmän aikavälin tavoitteena Uusi agenda -ryhmällä on Ydinsulkusopimus, kevään tarkistuskonferenssin loppuasiakirjaan liitetyn konkreettisten toimenpiteiden listan toteuttaminen. NAC aikoo käydä kahdenkeskisiä neuvotteluja ydinasevaltioiden kanssa siitä, mitä ne aikovat tehdä ydinaseriisunnan toteuttamiseksi. New Yorkin tarkistuskonferenssissahan ei sovittu mistään aikataulusta. Ryhmä ryhtyy ydinsulkusopimuksen vartijaksi ja vaatii ydinasevaltoja noudattamaan NPT-sitoumuksiaan. Uusi agenda on se prosessi ydinaseriisunnassa, jolla on parhaat mahdollisuudet saada jotain aikaiseksi. NAC:n tukijoihin kuuluu valtioiden lisäksi valtava joukko kansalaisjärjestöjä, lobbing-instituutioita ja parhaat asiantuntijat, mitä ydinaseriisunnan alalla löytyy. Tällaista uutta avausta ydinaseriisunnassa tarvitaankin, vanhoilla kuvioilla ei paljon eteenpäin päästä. Parhaimmillaan NAC:sta voi kehittyä Ottawatyyppinen prosessi. Enemmän aikaa varmaan tarvitaan kuin Ottawa-prosessissa, koska ydinaseista luopuminen on niitä omistaville valtioille huomattavasti tuskaisempaa kuin miinoista luopuminen. Mutta ilman laajaa painostusta mitään ei tapahdu. Ja järjestöjen ja valtioiden yhteinen painostus on poliittisesti huomattavasti merkitsevämpää kuin vain järjestöjen painostus. Tämän syksyn äänestyskäyttäytymisestään huolimatta Suomi ei ole NAC-junaan noussut, koska sitä ei pidetä mitenkään merkittävänä prosessina. NAC:ta pidetään jotenkin omituisena joukkiona, lähinnä kehitysmaiden juttuna, johon Ruotsi on jostain kumman syystä hairahtunut. Suomi on tehnyt väärän analyysin suhtautuessaan näin vähättelevästi NAC:hen ja saattaa saada tämän nihkeyden vastaansa myöhemmin. Suomenkin olisi aika lähteä ydinaseriisunnan uusille raiteille ja paikata murenevaa mainettaan aseidenriisujana. Malla Kantola Pääsihteeri Sadankomitea 6
MAAILMANLAAJUINEN PIENASEKONFERENSSI HELSINGISSÄ 28-30.9.2001 LSV järjestää yhdessä IPPNW:n kanssa maailmanlaajuisen noin 400 henkilön pienasekonferenssin Helsingissä syyskuussa 2001. Kokouksen järjestäminen myönnettiin Suomelle IPPNW:n maailmankokouksessa Pariisissa heinäkuussa. Pienaseet ovat nykyään niin tavallisia, että ihmiset turvautuvat yhä useammin väkivaltaan ongelmien ratkaisussa. Tämä uhkaa monien yhteiskuntien yhtenäisyyttä ja hyvinvointia. Näillä halvoilla, kestävillä ja helppokäyttöisillä matalan teknologian aseilla joita on satoja miljoonia aiheutetaan jopa 90 % kuolemista nykypäivän konflikteissa, puhumattakaan haavoittuneiden määrästä. Pienaseet ovat iso kansanterveydellinen uhka ja lääkärin velvollisuus tulisi siksi olla seisoa eturintamassa kansainvälisessä työssä pienaseita vastaan. Vuosittain tuotetaan kymmeniä miljoonia pienaseita kasvattamaan maailman asearsenaalia. Kestävyytensä vuoksi pienaseet voivat olla käytössä vuosikymmeniä. Kukoistavia käytettyjen aseiden markkinoita ruokkivat aseet, jotka ovat käyneet ylimääräisiksi kylmän sodan päätyttyä ja monen sisällissodan loputtua. On todistettu, että nämä aseet kiertävät maailmalla konfliktista toiseen. Suomen kokouksen tarkoituksena on toimia lähtölaukauksena maailman lääkärien ja muiden hoitoalalla työskentelevien mukaan tulemiseen ja aktiiviseen rooliin tähän maailmanlaajuisesti kasvavaan kampanjaan. Kongressi järjestetään 28-30.9.2001 Helsingissä. Pääteemoina ovat itsemurhat ja onnettomuudet sekä rikollisuus ja sodat ja näiden terveysvaikutukset. Mielenkiintoinen teema olisi myös terveydenhuollon henkilökunnan työssään kokema väkivalta. Etukäteistyönä tehdään maa- ja tapausraportteja mahdollisimman kattavasti eri maiden tilanteesta ja eri näkökulmista. Jo tällä hetkellä on julkaistu paljon kirjallisuutta maailman pienasetilanteesta sekä pienaseiden terveysvaikutuksista. LSV on jukaissut Michael Rennerin World Watch Instituutille tekemän kirjan Pienten aseiden suuret vaarat, joka toimii hyvänä perusteoksena (80 sivua) ja on saatavissa allekirjoittaneelta. Keväällä 2001 LSV järjestää pienimuotoisemman yhden päivän seminaarin Suomen tilanteen kartoittamiseksi. Suomessa on suhteellisen paljon aseita väestömäärään nähden. Suureksi osaksi nämä ovat metsästysaseita ja yhdessä taloudessa on usein useampi ase. Suomessa itsemurhatilastot kuitenkin puhuvat omaa kieltään. Kongressin järjestelytoimikunnassa toimivat mm. Ilkka Taipale, Pirjo Mäkelä, Kati Juva, Vappu Taipale ja Patrick Sandström. Oletko sinä kiinnostunut tietämään enemmän kongressista? Haluatko tulla mukaan suunnittelemaan kongressia / onko sinulla hyviä ideoita kokousteemoiksi, puhujiksi? Ota yhteyttä yllämainittuihin järjestelytoimikunnan jäseniin suoraan tai allekirjoittaneen kautta (lsv@kaapeli.fi) Patrick Sandström Seattle, Washington, Melbourne, Okinawa, Praha, Söul... VASTARINTAKIN GLOBALISOITUI Viimeisen vuoden aikana maailman talouseliitti ei ole enää saanut kokoustaa rauhassa. Maailman kauppajärjestö (WTO), Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki, G-7 huippukokous ja Maailman talousfoorumi ovat neljällä mantereella saaneet vastaansa uusliberalisteiseen talouspolitiikkaan kyllästyneet mielenosoittajat. Antiglobalisaatioliike on onnistunut yhdistämään lukuisat eri järjestöt ja kampanjat maailmanlaajuiseen verkostoon. Mukana ovat mm. Brasilialaisia naisjärjestöjä, Filippiiniläisiä maattomia, Intialaisia pienviljeliöitä, ihmisoikeusryhmiä, opiskelijaradikaaleja, anarkisteja, kirkkoja ja ammattijärjestöjä. Jubilee 2000 -kampanja osoitti että näinkin heterogeeninen porukka voi saada paljon aikaiseksi kunhan keskitytään yhteisen tavoitteen ympärille sisäisen riitelemisen sijaan. Talouden globalisaatio perustuu ajatukseen että mahdollisimman vapaa maailmankauppa olisi tehokkain tapa tuottaa suuri määrä tuotteita ja näin paras tapa tyydyttää ihmisten tarpeita. Tämä on johtanut tilanteeseen jossa jokainen hallitus joutuu kilpailemaan suuryhtiöiden suosiosta keventämällä verotusta, poistamalla tullimaksuja ja leikkaamalla koulutus-, terveydehuolto- ja sosiaalimenoja. Antiglobalisaatioliikkeen voima on siinä että ihmiset ympäri maailmaa ovat alkaneet tiedostamaan nykyisen talousjärjestelmän epäkohtia. Osakekurssien, optioden ja BKT:n nousuista ovat hyötyneet vain harvat. Samalla tuloerot ja köyhyys ovat lisääntyneet nousukauden aikana niin länsimaissa kuin etelässäkin. Terveydenhuollon ja julkisten palvelujen yksityistäminen on luvattujen säästöjen sijaan tuonut huonompaa palvelua, alueellista epätasa-arvoa ja korkeampia hintoja käyttäjille. Myös demokraattinen kontrolli peruspalveluiden tuottamisesta on hävinnyt. Monille on ollut vaikeaa ymmärtää että taloudellista globalisaatiota voi vastustaa ja samalla kannattaa kulttuurin, tieteen ja ihmisten kansainvälistymistä. Uusliberalistisessa globalisaatiossa halutaan vapaata liikkuvuutta tavaroille ja rahalle, mutta ihmisten liikkumista halutaan rajoittaa ja valvoa entistä tarkemmin. Varsinkin pakolaiset ovat tästä joutuneet kärsimään. 7
UUTISOINTI YKSIPUOLISTA Tunnusomaista Seattlen, Washingtonin ja Prahan protesteille on ollut huolellinen suunnittelu. Sadat itsenäiset ryhmät ympäri maailmaa ovat muodostaneet verkostoja, jotka ovat auttaneet järjestelyissä ja mobilisoineet ihmisiä matkustamaan paikan päälle. On perustettu oma mediakeskus tapahtumien ajaksi, järjestetty majoitusta, pidetty seminaareja, muodostettu ensiapuryhmiä ja järjestetty oikeusapua mielenosoittajille. Lisäksi etukäteen on pidetty mm. väkivallattomuusharjoituksia ja opetettu konsensuspäätöksentekoa. Valtamediat ovat mielenosoitusten yhteydessä keskittyneet pienen vähemmistön väkivaltaisuuksien sensaatiomaiseen uutisoimiseen. Näin tuhansien ihmisten rauhanomaiset kulkueet, performanssit, laulut, sirkustemput ja värikkäät banderollit ovat jäänet vaille huomiota. Protestien ideologinen tausta on useimmiten jäänyt uutisoinnissa hyvin pinnalliseksi. Erityisesti Prahan jälkeen omaa luokkaansa olivat keskiikäisten miesten pääkirjoitukset ja kolumnit. Mielenosoittajia haukuttiin kettutytöiksi tai terroristeiksi ja toimintatapoja tuomittiin, mutta sanallakaan ei otettu kantaa kehitysmaiden velkaongelmaan. Poliitikot ja ekonomistit ovat yrittäneet hajoittaa pelottavan vahvaa liikettä halailemalla maltillisemmat aktivistit kuoliaaksi pyytämällä niitä mukaan seminaareihin ja dialogeihin samalla kun radikaalimpia ryhmiä yritetään eristää kaikin tavoin. Suurin haaste liikkeelle onkin tulevaisuudessa kuinka pysyä yhtenäisenä, radikaalina ja väkivallattomana - ei mikään helppo yhtälö. VAIHTOEHTONA LOKALISAATIO? Tiedotusvälineet ovat yrittäneet vähätellä globalisaatiovastustajien arvovaltaa väittämällä, ettei niillä ole esittää mitään konkreettista vaihtoehtoa globalisaatiolle. Totta onkin, että liikkeen luonteelle sopisi erittäin huonosti manifesti, joka esittäisi lopullisen ratkaisun maailman kaikkiin ongelmiin. Vaihtoehtojen kehittäminen on prosessi, jota käydään jatkuvasti ympäri maailmaa seminaareissa, työpajoissa, paneelikeskusteluissa, sähköpostilistoilla, lehdissä ja kirjoissa. Colin Hines on koonnut yhteen monen globalisaatiovastustajan ajatuksia uudessa kirjassaan Localization. Hän ehdottaa globalisaation ja vapaan maailmankaupan tilalle lokalisaatiota eli paikallistamista. Siinä tuotantoa pyritään pitämään mahdollisimman lähellä kuluttajia ja tuontiin turvaudutaan ainoastaan kun se on välttämätöntä. Tuotannon läheisyys olisi ympäristöystävällisempää ja antaisi ihmisille enemmän vaikutusmahdollisuuksia oman asuinalueen kehittämisessä. Vaikka utopioita on lukemattomia, useimmat globalisaation vastustajat yhtynevät seuraaviin tavoitteisiin, joiden kautta voitaisiin saavuttaa reilumpi ja ekologisesti kestävämpi talousjärjestelmä. 1) Kehitysmaiden velat tulisi välittömästi mitätöidä. Tämän ehdoksi ei saa asettaa rakennesopeutusohjelmia. 2) Ei uutta WTO-kierrosta. Erityisen tärkeää on, ettei maataloutta, koulutusta ja terveyspalveluita lisätä vapaan kilpailun piiriin. 3) Tobin-tyyppinen globaali verotus valuuttaspekulaatioiden hillitsemiseksi. Jo hyvin pieni, 0,1% vero riittäisi ehkäisemään Aasian talouskriisin toistumista ja antaisi valtioille vapaammat kädet päättää omista korotasoistaan. 4) Rankempia ympäristö- ja energiaveroja. 5) Paikallisen tuotannon suosimista esimerkiksi rajoittamalla tuontia tullimaksuilla ja kiintiöillä. Kirjallisuutta David Korten, Maailma yhtiöiden vallassa, 1995 Colin Hines, Localization - A global manifesto, 2000 Internet www.agp.org attac.org www.antenna.nl/aseed www.directactionnetwork.org Globalisaatiokriittistä toimintaa Suomessa löytyy mm. kansalasjärjestöjen WTO-kampanjan muodossa. Lisätietoa: ville.holmberg@helsinki.fi Ville Holmberg LSV-kontaktihenkilöt: Puheenjohtaja Kati Juva Valhallankatu 16 A 17, 00250 Helsinki p.09-492 069 (k), 09-8575 7783 (t) e-mail: katijuva@katto.kaapeli.fi tiedotevastaava Lauri Vuorenkoski, Radiomastontie 10 as. 9, 90230 Oulu, p. 08-530 8819 (k), 050-563 0556 e-mal:lauri.vuorenkoski@oulu.fi toiminnanjohtaja Patrick Sandström PL 722 00101 Helsinki puh 040-515 0512, fax 09-4541 0141 e-mail: lsv@kaapeli.fi http://www.kaapeli.fi/~lsv/ LSV:n tilinumero 800019-1181876 8