Suunnitelma Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testin digitalisoinnin toteuttamiseksi

Suunnitelma Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testin digitalisoinnin toteuttamiseksi Manner-Suomen ESR-hanke Projektivastaava Projektipäällikkö Projektisihteeri Mirja Tarnanen Jaakko Junttila Elina Westinen Soveltavan kielentutkimuksen keskus Jyväskylän yliopisto

Esipuhe Käsillä oleva raportti päättää Suunnitelma Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testin digitalisoinnin toteuttamiseksi -hankkeen, joka on toteutettu osana Manner-Suomen ESR-ohjelmaa. Tarkemmin sanoen tämä hanke on osa Opetushallituksen rahoittamaa Maahanmuuttajien alkuvaiheen neuvonnan ja ohjauksen kehittäminen -kehittämisohjelmaa. Hanke käynnistyi huhtikuussa 2008 ja päättyy helmikuussa 2009. Hankkeen tavoitteena on ollut laatia suunnitelma Yleisten kielitutkintojen suomen kielen testin digitalisoimiseksi. Hankkeen tavoitteiden mukaisesti raportti sisältää selvityksen asiakkailta vaadittavista tietoteknisistä taidoista ja tutkinnonjärjestäjien teknisistä valmiuksista järjestää digitaalinen testi. Lisäksi raportti sisältää toteuttamiskelpoiset ja jatkotoimenpiteitä varten riittävän konkreettiset mallinnukset vaihtoehtoisista tavoista digitalisoida testijärjestelmä, esityksen mahdollisista kansallisista ja kansainvälisistä yhteistyökumppaneista, suunnitelman nykyisen järjestelmän sopeuttamisesta uuteen, kuvauksen uuteen järjestelmään siirtymisen vaatimista toimenpiteistä, arvion kustannuksista digitalisoinnin toteuttajalle ja tutkinnonjärjestäjille sekä arvion digitalisoinnin vaikutuksista tutkintomaksuihin. Mukana on myös ehdotus DIPAKIn hyödyntämisestä maahanmuuttajien kielitaidon testauksessa sekä kuvaus mahdollisuuksista liittää uuteen järjestelmään testiin valmentavaa materiaalia. Digitalisointisuunnitelman lähtökohtana on ollut testiprosessin teknologisoinnista seuraavat pedagogiset, logistiset ja ekologiset hyödyt. Testijärjestelmän digitalisointi tukee myös Kansallisen tietoyhteiskuntastrategian 2007 2015 linjauksia, joiden mukaan Suomessa koko väestön sähköistä asiointia kehitetään, siten että myös maahanmuuttajat pyritään huomioimaan kehityksessä (Valtioneuvosto 2006). Digitalisoinnilla pyritään siis muun muassa lisäämään testin saavutettavuutta, säästämään kuljetus- ja painokustannuksia sekä madaltamaan testiteknisten taitojen osuutta testin suorittamisessa. Testijärjestelmän digitalisointisuunnitelmassa on kuitenkin ollut periaatteena, että testi suoritetaan edelleen tiettyinä päivinä tietyissä paikoissa ja että testin tietyt osat, kuten puhumisen ja kirjoittamisen, arvioivat koulutetut arvioijat. Hankkeen toteuttamisesta vastasi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Hankkeen vastuullisena vetäjänä toimi erikoistutkija Mirja Tarnanen, tutkijana Jaakko Junttila, tutkimusavustajana Elina Westinen ja talousasioista vastasi osastosihteeri Satu Julin. Hankkeen ohjausryhmään kuuluivat edellisten lisäksi ylitarkastaja Irma Heikkilä-Paukkonen sisäasiainministeriöstä, tutkija Ari Huhta Jyväskylän yliopistosta, opetusteknologiapäällikkö Pasi Kytöharju Tampereen yliopistosta, erityisasiantuntija Tarja Leblay Opetushallituksesta, suunnittelijaopettaja Juha Pasanen Joensuun seudun kansalaisopistosta, suomen kielen kouluttaja Anni Piikki Amiedusta ja kehittämispäällikkö Peppi Taalas Jyväskylän yliopistosta. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi Juha Pasanen ja sihteerinä Elina Westinen. Esitämme parhaimmat kiitokset ohjausryhmälle sen monista hyvistä ja rakentavista kommenteista projektin eri vaiheissa sekä kaikille muille tahoille, jotka ovat myötävaikuttaneet projektin etenemiseen. Erityiskiitokset Pasi Kytöharjulle ja Peppi Taalakselle, jotka olivat mukana kirjoittamassa raportin viitoslukua. Jyväskylässä 24.2.2009 Mirja Tarnanen Jaakko Junttila Elina Westinen

Sisällys Esipuhe.... 2 1 Johdanto... 4 1.1 Yleiset kielitutkinnot... 4 1.2 Digitalisoinnin taustaa... 5 1.3 Digitalisoinnin hyötyjä... 5 2 Selvitys asiakkailta vaadittavista tietoteknisistä taidoista... 7 2.1 Kyselyn suunnittelu ja toteutus... 7 2.2 Kyselyn tulokset... 7 2.2.1 Kyselyn vastaajien taustat... 8 2.2.2 Tietokoneen käyttötaajuus, -paikka ja -tarkoitus... 8 2.2.3 Tietokoneen käyttötaidot... 9 2.2.4 Suhtautuminen tietokoneisiin... 12 2.2.5 Testin suorittaminen paperi- tai tietokoneversiona... 13 2.3 Päätelmiä kyselyn pohjalta... 13 2.3.1 Kyselyn tulokset suhteessa muiden tutkimusten tuloksiin... 14 2.3.2 Käyttäjäkokemuksia DIPAKI-järjestelmästä... 15 2.3.3 Kyselyn vastaukset ja testien suorittaminen tietokoneella... 15 2.4 Yhteenveto... 17 3 Yki-järjestäjien tietotekniset valmiudet... 18 3.1 Yleistä... 18 3.2 Tietotekninen ylläpito... 18 3.3 Mikroluokat ja niiden varustelu... 19 3.4 Yhteenveto... 20 4 Nykyisen järjestelmän kuvaus... 21 4.1 Koko järjestelmän mallinnus... 21 4.2 Tehtävien laadinta ja testin koostaminen... 23 4.3 Arviointi... 25 5 Järjestelmän tekninen toteuttaminen... 27 5.1 Järjestelmän rakenteen yleiskuvaus... 27 5.1.1 Käyttäjien roolit... 28 5.1.2 Hallintatyökalun toiminnallisuuden tarkempi kuvaus... 29 5.1.3 Tehtäväosion toiminnallisuuden tarkempi kuvaus... 31 5.2 Kuvaus nykyjärjestelmän digitaalisten osien sopeuttamis mahdollisuuksista... 38 5.3 Kuvaus uuteen järjestelmään siirtymisen edellyttämistä toimenpiteistä... 40 5.4 Järjestelmän hankintatavat... 46 5.4.1 Järjestelmän toteuttaminen itsenäisesti... 46 5.4.2 Järjestelmän toteuttaminen osittain ulkoisina hankintoina... 49 5.4.3 Yhteenveto hankintavoista... 51 6 Esitys mahdollisista kansallisista ja kansainvälisistä yhteistyökumppaneista... 52 6.1 Projektin aikana tavatut kansalliset ja kansainväliset kumppanit... 52 6.2 Muita mahdollisia kansainvälisiä kumppaneita... 54

7 Arvio kustannuksista... 56 7.1 Arvio digitalisoinnin kustannuksista... 56 7.2 Pohdintaa digitalisoinnin kustannusvaikutuksista tutkinnonjärjestäjille... 57 7.3 Pohdintaa digitalisoinnin kustannusvaikutuksista tutkintomaksuihin... 58 8 Ehdotus DIPAKIn hyödyntämisestä maahanmuuttajien kielitaidontestauksessa ja kielikoulutuksessa... 60 8.1 Tausta... 60 8.2 Tutkinnon rakenne ja sisältö... 60 8.3 Tutkinnon suorittaminen... 61 8.4 Tutkinnon soveltamismahdollisuuksista maahanmuuttajien kielikoulutuksessa ja kielitaidon testauksessa... 62 8.4.1 DIPAKIn soveltamismahdollisuuksia sellaisenaan... 62 8.4.2 Ideoita DIPAKIn laajentamis- ja muokkaamismahdollisuuksista... 62 8.5 Yhteenveto... 65 9 Kuvaus mahdollisuuksista liittää uuteen järjestelmään testiin valmentavaa materiaalia... 66 9.1 Harjoittelumateriaalin tarkoitus high stakes -testissä... 66 9.2 Harjoittelun funktiot digitaalisessa testissä... 66 9.3 Ideoita järjestelmään liitettävistä harjoitusmateriaalimahdollisuuksista... 67 Lähteet.... 69

4 1 Johdanto Tämä raportti sisältää suunnitelman Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitason testin muuttamiseksi tietokoneella tehtäväksi. Kaikki tieto suunnitellussa testijärjestelmässä kulkisi digitaalisessa muodossa, ja manuaaliset vaiheet olisi minimoitu. Koko raportin pohjaksi tässä luvussa tarjotaan tietoa Yleisistä kielitutkinnoista, perusteita tutkintojärjestelmän digitalisoinnille sekä pohditaan digitalisoinnin hyötyjä. 1.1 Yleiset kielitutkinnot Yleiset kielitutkinnot (Yki) on aikuisille suunnattu kielitaidon näyttötutkinto, jonka voi suorittaa yhdeksässä eri kielessä (englanti, espanja, italia, ranska, ruotsi, saame, saksa, suomi ja venäjä). Tutkinto on kaikille avoin eli sen voi suorittaa kuka tahansa henkilö, joka tarvitsee todistusta kielitaidostaan. Ykissä kielitaitoa mitataan kuusiportaisella asteikolla kolmella eri tutkintotasolla (perustaso, keskitaso, ylin taso). Perustasolla ovat käytössä taitotasoarviot alle 1, 1 ja 2, keskitasolla alle 3, 3 ja 4 sekä ylimmällä tasolla alle 5, 5 ja 6. Ykin taitotasoarvioasteikko on linkitetty yleiseurooppalaiseen viitekehykseen siten, että perustasolla tasot vastaavat viitekehyksen tasoja A1 ja A2, keskitasolla B1 ja B2 ja ylimmällä tasolla tasoja C1 ja C2. Tutkintoon osallistuva henkilö valitsee itse itselleen sopivan tutkintotason, eikä sillä, missä on kielitaitonsa hankkinut, ole vaikutusta testiin osallistumiseen. Osallistujat saavat Ykistä todistuksen, jolla voi todistaa kielitaitonsa monissa eri yhteyksissä, mm. Suomen kansalaisuutta tai työpaikkaa hakiessaan. Ykissä kielitaitoa mitataan toistaiseksi viidessä eri osataidossa, jotka ovat puheen- ja tekstin ymmärtäminen, rakenne ja sanasto, puhuminen sekä kirjoittaminen. Rakenteen ja sanaston osakokeesta ollaan luopumassa lähiaikoina. Testi on perinteinen niin sanottu paperi ja kynä -testi, mikä tarkoittaa sitä, että testi on painettu paperisiin testivihkoihin, joihin osallistuja kirjoittaa oikeat vastaukset. Perus- ja keskitason testeissä puheen ymmärtämisen ja puhumisen osakokeet suoritetaan kielistudiossa, ylimmän tason puhumisen testi sisältää studio-osan lisäksi myös kasvokkaisen haastattelun. Lisäksi suomen ja ruotsin perustason puhumisen testissä on kasvokkainen haastattelu. Yki perustuu toiminnalliseen kielitaitoon, mikä tarkoittaa sitä, että testissä mitataan kielenkäyttöä arkipäivän tilanteita muistuttavissa yhteyksissä. Tehtävien aihepiirit liittyvät jokapäiväiseen elämään, kuten vapaa-aikaan, koulutukseen ja tavallisimpiin työtilanteisiin. Yleisiä kielitutkintoja on koordinoinut tutkinnon alusta lähtien Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus (Solki). Tutkintoa hallinnoi Opetushallitus, ja siitä on säädetty oma lakinsa ja asetuksensa (Laki yleisistä kielitutkinnoista (964/2004), asetus yleisistä kielitutkinnoista (1163/2004)). Solkin ja Opetushallituksen välisen sopimuksen mukaisesti Solki vastaa testin tuottamisesta ja toimittamisesta testiä järjestäville oppilaitoksille sekä testitulosten arvioinnista ja todistusten lähettämisestä osallistujille. Testinjärjestäjinä toimivilla oppilaitoksilla on omat sopimuksensa Opetushallituksen kanssa, ja niiden mukaisesti järjestäjät huolehtivat, että heillä on riittävä laitteisto testiä varten (kielistudio), ottavat vastaan ilmoittautumiset tutkintoon, huolehtivat testipäivän järjestelyistä sekä lähettävät suoritukset arvioitavaksi Soveltavan kielentutkimuksen keskukseen.

1.2 Digitalisoinnin taustaa 5 Yleisten kielitutkintojen digitalisointihanke sijoittuu osaksi yhteiskunnassa tapahtuvaa tietokoneistumista. Palvelut niin Suomessa kuin ulkomailla tapahtuvat yhä useammin tietokoneella ja verkon välityksellä. Myös Suomen kansallisessa tietoyhteiskuntastrategiassa vuosille 2007 2015 korostetaan, että sähköisiä palveluja on jatkuvasti kehitettävä. Suomessa on käynnissä lukuisia hankkeita, joissa erilaisia julkisia palveluja kehitetään niin, että palvelut ovat saatavilla sähköisesti (Valtioneuvosto 2006). Kantaväestön lisäksi maahanmuuttajia koulutetaan sähköisten palvelujen käyttöön. Tietoteknisen koulutuksen tuominen vahvemmin osaksi kotoutumiskoulutusta lisää Suomeen muuttaneiden työllistymismahdollisuuksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös suomen kielen opiskelua sähköisesti kehitetään, minkä luonnolliseksi osaksi myös Yleisten kielitutkintojen digitalisointi asettuu. Tietokonepohjainen testaaminen on yleistynyt maailmalla viime vuosina selvästi. Osoituksena tästä kehityksestä tarjoavat keskeiset maailmanlaajuiset englannin kielen testijärjestelmät (TOEFL, IELTS) myös tietokoneella suoritettavaa testiä. Myös muutamissa muissa pohjoismaissa digitaalista testausta joko suunnitellaan tai jo tehdään (esim. Norjan koulujen valtakunnalliset norjan ja englannin testit sekä mahdollisuus suorittaa Ruotsin sfi-tutkintoa digitaalisesti syksystä 2009 lähtien). Tietokonepohjainen testaaminen tarjoaa perinteistä kynä ja paperi -testiä monipuolisemmat mahdollisuudet niin itse testin suorittamisen kuin testin laatimisen, jakelun ja arvioinninkin kannalta. 1.3 Digitalisoinnin hyötyjä Yleisten kielitutkintojen digitalisoinnilla tavoitellaan pedagogista, logistista ja ekologista hyötyä. Pedagogisuudella viitataan tässä yhteydessä sekä testiteknisen osaamiskynnyksen madaltamiseen että monimediaisuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin testitehtävien laadinnassa. Kun testin suorittamiseen kuuluu pakollisena osana tutoriaalin läpikäyminen ennen testin suorittamista, kaikki testiin osallistuvat saavat ohjeita esimerkiksi vastaamistekniikkaan. Digitalisointi tarjoaa myös mahdollisuuksia lisätä tehtävien havainnollisuutta, esimerkiksi kuvien ja värien käytöllä, sekä kehittää tehtävien tekemistä osallistujan näkökulmasta autenttisempaan suuntaan. Lisäksi ohjeistuksia on mahdollista standardoida nykyistä enemmän, mikä vähentää testinsuorittamisolosuhteista johtuvien tekijöiden vaikutusta. Digitalisoinnin logistiset hyödyt viittaavat testidatan ja arviointidatan kuljettamiseen. Digitalisointi nopeuttaa testien kuljettamista ennen ja jälkeen testipäivien sekä näin vähentää postituksesta syntyviä kuluja. Logistisiksi hyödyiksi voidaan laskea myös testien säilyttämiseen liittyvät turvallisuustekijät, kun painettuja testivihkoja ei säilytetä järjestäjien vaihtelevissa olosuhteissa ennen testipäivää. Ekologiset hyödyt viittaavat järjestelmän paperittomuuteen, mikä sekä säästää luontoa että vähentää huomattavasti paperi- ja kopiointikuluja. Jos Yleiset kielitutkinnoista tulee digitaalisesti suoritettava, se mahdollistaa myös tutkintojen suorittamismahdollisuuksien lisäämistä ulkomailla. Tällä hetkellä suomen kielen tutkinnon voi suorittaa Düsseldorfissa ja Lontoossa, mutta kiinnostusta on järjestää tutkintoja myös muissa maissa. Digitalisoinnin etuja tästä näkökulmasta katsottuna ovat muun massa se, että kielistudio ei ole järjestämisen edellytys, tehtävien suorittamisolosuhteet, kuten ohjeiden antaminen, ovat standardoidummat ja digitali-

soidun testin turvallisuuskysymykset ovat paremmin ratkaistavissa monelta osin, esimerkiksi postituksen ja testisalaisuuden osalta. Kun Yleisten kielitutkintojen kaltaista high stakes tyyppistä testiä, jonka tulosten perusteella tehdään vaikuttavia päätöksiä yksilön kannalta, digitalisoidaan, on kiinnitettävä erityistä huomiota testin luotettavuuteen, reiluuteen ja eettisyyteen. Vaikka digitalisoinnin lähtökohtana on koko tutkintojärjestelmän digitalisointi ja näin mahdollisimman paperittoman järjestelmän luominen, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että toiminta on kokonaan tietokonekeskeistä. Suunnitelman lähtökohtana on ollut, että testi suoritetaan edelleen tiettyinä testipäivinä tietyissä paikoissa. Digitalisointi ei myöskään tarkoita sitä, että testitehtävät ovat kokonaan koneen arvioimia monivalintatyyppisiä tehtäviä. Periaatteena on edelleen, että tutkinnossa on mukana avotyyppisiä, tuottamistaitoja vaativia kysymyksiä ja että puhumisen ja kirjoittamisen taidon osaamista arvioivat koulutetut arvioijat. Näin varmistetaan, että tehtävät edelleen perustuvat toiminnalliseen kielitaitokäsitykseen ja että tutkintotodistus on luotettava ja monipuolinen osoitus kielitaidosta. 6

2 Selvitys asiakkailta vaadittavista tietoteknisistä taidoista 7 Yhtenä osana Yleisten kielitutkintojen suomen kielen keskitasoa koskevaa digitalisointisuunnitelmaa on antaa selvitys asiakkailta vaadittavista tietoteknisistä taidoista. Tarkoituksena oli siis selvittää maahanmuuttajien tietoteknisiä taitoja ja heidän asenteitaan tietokoneen käyttöä kohtaan, jotta voitaisiin ennakoida, miten mahdolliset testinsuorittajat tulevat selviytymään tietokonepohjaisesta testistä ja miten tiedottaminen ja koulutus pitäisi suunnitella selvitettyjen asioiden valossa. Selvitystä varten päätettiin laatia kysely, jonka toteutuksesta ja tuloksista raportoidaan tässä luvussa. Lisäksi pohditaan tulosten implikaatioita tietokonepohjaisen testauksen kannalta. 2.1 Kyselyn suunnittelu ja toteutus Kysely toteutettiin sekä paperisena että online-versiona suomeksi ja ruotsiksi. Kyselyä, sen rakennetta ja saatekirjettä suunniteltiin Soveltavan kielentutkimuksen keskuksessa. Lisäksi sitä käytiin läpi ja kommentoitiin Yleisten kielitutkintojen digitalisointisuunnitelman ohjausryhmän kokouksessa 10.6.2008. Ehdotusten perusteella kyselyä muokattiin edelleen. Ennen varsinaista toteuttamista kysely pilotoitiin Jyväskylän seudun kansalaisopistolla kahdessa suomi toisena kielenä -ryhmässä (N=20) 25.6.2008. Pilotoinnista saatujen kommenttien ja kokemusten perusteella kyselyä muokattiin helpommin ymmärrettäväksi ja sujuvammaksi. Kyselyn taustaosiossa kysyttiin vastaajan sukupuolta, ikää, äidinkieltä, kotipaikkaa sekä statusta (ks. liite 1). Kyselyssä selvitettiin, kuinka usein, missä ja mihin maahanmuuttaja käyttää tietokonetta sekä sitä, onko hän opiskellut tietokoneen käyttöä jossain. Lisäksi kysyttiin maahanmuuttajan asenteista tietokoneen käyttöä ja sen erilaisia toimintoja (esim. sähköpostin käyttö, internet-puhelut) kohtaan. Lopuksi selvitettiin, tekisikö vastaaja kielitestin mieluummin tietokoneella vai paperilla. Kysely lähetettiin työvoimatoimistoihin (N=27), S2-kouluttajille (N=26) ja erilaisille maahanmuuttajajärjestöille (N=10) ympäri Suomea sekä muutamaan pääkaupunkiseudun yritykseen. Kyselyllä pyrittiin tavoittamaan kaikenikäisiä ja -taustaisia maahanmuuttajia, olivatpa he sitten opiskelijoita, työssä käyviä, työttömiä tai kotona olevia. Vastaanottajia pyydettiin ohjaamaan erityisesti suomen tai ruotsin keskitason testistä kiinnostuneita vastaamaan kyselyyn. Kyselyä lähetettiin paperiversiona yhteensä 1750 kappaletta, joista 1650 oli suomenkielistä ja 100 ruotsinkielistä. Onlineversio oli avoinna digitalisointiprojektin eli Digi-Ykin internet-sivuilla: www.jyu.fi/digiyki (sekä suomeksi että ruotsiksi). 2.2 Kyselyn tulokset Kyselyyn vastasi kaikkiaan 865 henkilöä, joista 115 online-versioon ja 750 paperiversioon. Kyselylomakkeeseen voi tutustua liitteessä 1.

8 2.2.1 Kyselyn vastaajien taustat Kyselyyn vastanneista 65 % on naisia ja 35 % miehiä. Vastaajat asuvat ympäri Suomea siten, että eteläisin paikkakunta on Hanko ja pohjoisin Inari. Suurin osa (40 %) vastaajista asuu kuitenkin pääkaupunkiseudulla, Pirkanmaalla vastaajista asuu 13 %, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla 10 %, Varsinais-Suomessa 9 %, Pohjois-Pohjanmaalla 6 %, Lapissa 5 %, Etelä-Karjalassa 3 % ja Kainuussa 3 %. Vastaajien äidinkielistä yleisin (34 %) on venäjä, seuraavaksi yleisimpiä ovat arabia 5 %, somali 5 %, kurdi 4 %, thai 4 %, englanti 4 %, kiina 3 % ja espanja 3 %. Muita äidinkieliä on kymmeniä ja niiden osuudet vaihtelevat alle prosentista kahteen prosenttiin. Vastaajien (N=851) ikäjakauma vaihtelee kuvion 1 mukaisesti. 45-54 14 % Yli 55 5 % Alle 25 16 % 35-44 25 % 25-34 40 % Alle 25 25-34 35-44 45-54 Yli 55 KUVIO 1. Maahanmuuttajien tietotekniset taidot -kyselyyn vastanneiden ikäjakauma. Kuten kuviosta 1 näkyy, suurin osa vastaajista on iältään 25 34-vuotiaita. Neljännes on 35 44-vuotiaita. Alle 25-vuotiaiden ja 45 54-vuotiaiden osuus on alle 20 prosenttia. Viitisen prosenttia vastaajista on yli 55-vuotiaita. Vastaajista suurin osa (82 %) on opiskelijoita. Töissä heistä käy 8 %, työttömänä on 8 % ja kotona 2 %. Opiskelijoiden suuri osuus selittynee sillä, että kysely kanavoitui vastaajille tehokkaimmin työvoimapoliittisen ja muun kotouttamiskoulutuksen kautta. 2.2.2 Tietokoneen käyttötaajuus, -paikka ja -tarkoitus Vastaajilta kysyttiin, miten usein (joka päivä, joka viikko, harvoin, ei koskaan) he käyttävät tietokonetta. Kuvioon 2 on eroteltu vastaajien tietokoneen käyttötaajuus sukupuolen mukaan.

9 Miehet Naiset ei koskaan harvoin joka viikko joka päivä 0 20 40 60 80 KUVIO 2. Miesten ja naisten tietokoneen käyttötaajuus. Kuten kuviosta 2 käy ilmi, suurin osa vastaajista (65 %) käyttää tietokonetta joka päivä; miehistä 70 % ja naisista 62 %. Sekä miehistä että naisista 12 % käyttää tietokonetta joka viikko. Harvoin tietokonetta käyttäviä on naisista 24 % ja miehistä hiukan vähemmän eli 18 %. Miehissä tietokonetta käyttämättömiä on alle prosentti, naisissa heitä on 3 %. Vastausten perusteella tietokonetta käyttää säännöllisesti eli vähintään joka viikko naisista yli 70 % ja miehistä yli 80 %. Jos tietokoneen käyttöä tarkastellaan ikäryhmittäin, alle 25-vuotiaissa ei ole yhtään sellaista vastaajaa, joka ei käytä tietokonetta koskaan. Muissa ikäryhmissä kussakin on vain 3 7 vastaajaa, jotka eivät käytä tietokonetta koskaan. Vastaajilta kysyttiin myös, missä he käyttävät tietokonetta. Yleisin tietokoneen käyttöpaikka on koti (88 %). Seuraavat tietokoneen käyttöpaikat yleisyysjärjestyksessä ovat koulu (52 %), kirjasto (21 %), ystävä (12 %), työpaikka (6 %), virasto (6 %), nettikahvila (4 %) ja kulttuurikeskus (2 %). Vastaajista 2 % ei käytä tietokonetta missään, mikä vastaa osuudeltaan niiden vastaajien määrä, jotka eivät käytä tietokonetta ollenkaan. Muina yksittäisinä paikkoina, joissa tietokonetta käytetään, mainittiin museo, työharjoittelupaikka ja appivanhempien koti. Alle 34-vuotiaista yli 90 % käyttää tietokonetta kotona ja 35 54-vuotiaista yli 80 %. Yli 55-vuotiaistakin yli 70 % käyttää tietokonetta kotona. Vähintään viidennes vastaajista, pois lukien yli 55-vuotiaat, käyttää tietokonetta myös kirjastossa. Yli puolet alle 34- vuotiaista käyttää tietokonetta koulussa ja hiukan alle puolet 35 54-vuotiaista. 2.2.3 Tietokoneen käyttötaidot Tietokoneen käyttötarkoitusta koskevalla kysymyksellä selvitettiin, millaisiin käyttötarkoituksiin vastaajat tietokonetta käyttävät, mikä myös kertoo siitä, mitkä tietokoneiden käyttömahdollisuudet ovat heille ennestään tuttuja. Vastaajille tarjottiin valmiina vaihtoehtoina muun muassa sähköpostia, lomakkeiden täyttämistä, musiikin kuuntelua ja internet-puheluiden käyttöä. Vastaajien oli mahdollista rastia useita käyttötarkoituksia. Vastausten perusteella tietokonetta käytetään moniin eri tarkoituksiin. Kaikkein useimmin (80 %) tietokonetta käytetään sähköpostiviestintään. Vastaajista yli 60 %

käyttää tietokonetta myös omankielisten uutisten seuraamiseen, tiedon hakuun internetistä sekä internet-puheluihin. Lisäksi yli puolet vastaajista käyttää tietokonetta musiikin kuunteluun, elokuvien tai videoiden katseluun, kielenopiskeluun ja tekstin kirjoittamiseen. Vastaajista 42 % 0käyttää tietokonetta pikaviestintään (esimerkiksi Messenger) ja 35 % käsittelee erilaisia lomakkeita ja hakemuksia tietokoneella. Noin neljännes vastaajista pelaa tietokoneella ja osallistuu keskustelupalstoille ja foorumeille. Muita yksittäisiä tietokoneen käyttötarkoituksia ovat laskujen maksaminen, erilaisten piirto- ja kuvankäsittelyohjelmien käyttö, nettiostosten tekeminen sekä Facebookin käyttö. Käyttötarkoituksissa miesten ja naisten erot vaihtelivat suhteellisen vähän. Suurimmassa osassa käyttötarkoituksia miesten ja naisten välinen ero on alle 5 %. Yli 5 % ero on musiikin kuuntelussa, jota miehet (64 %) kuuntelevat tietokoneen kautta naisia (57 %) enemmän, ja kielten opiskelussa, johon naiset (61 %) käyttävät tietokonetta miehiä (52 %) enemmän. Ikä näyttää vaikuttavan jonkin verran tietokoneen käyttöön, sillä tietokoneen tavallisinta käyttötarkoitusta sähköpostia käyttää lähes 90 % 25 34- vuotiaista, mutta 53 % yli 55-vuotiaista. Ikä vaikuttaa vähiten kielen opiskelussa ja tekstin tuottamisessa, joissa erot eri ikäryhmien välillä ovat suurimmillaan 10 %. On melko odotuksenmukaista, että 25 34-vuotiaat käyttävät aktiivisimmin tietokonetta, paitsi pelaamisen ja musiikin kuuntelun osalta, joissa aktiivisimpia käyttäjiä ovat alle 25-vuotiaat. Kysymyksessä tietokoneen käytön opiskelusta, vastaajia pyydettiin rastittamaan yksi tai useampi kohta annetuista vaihtoehdoista, kuten koulu, atk-kurssi tai itsenäisesti, esim. kotona. Vastaajat ovat tavallisimmin (64 %) opiskelleet tietokoneen käyttöä itsenäisesti. Seuraavaksi yleisin (43 %) opiskelupaikka on koulu. Atk-kursseilla on opiskellut 29 %, kielikursseilla 27 % ja työvoimatoimiston kursseilla 10 % vastaajista. Vastaajista 2 % ei ole opiskellut missään, mikä vastaa tietokonetta käyttämättömien määrää. Muita yksittäisesti mainittuja opiskelupaikkoja ovat ystävien luona, työ, internetkahvila ja joku muu maa kuin Suomi. Miehet (69 %) näyttävät olevan hiukan naisia (62 %) aktiivisempia opiskelemaan tietokoneen käyttöä itsenäisesti. Naiset puolestaan ovat opiskelleet 3 4 % miehiä enemmän tietokoneen käyttöä koulussa, kielikursseilla ja atk-kursseilla. Sen sijaan työvoimatoimiston kursseilla on opiskellut miehistä 13 % ja naisista 8 %. Jos opiskelupaikkaa tarkastellaan ikäryhmittäin, hiukan yli puolet alle 25-vuotiaista ja 25 34- vuotiaista on opiskellut tietokoneen käyttöä koulussa, 35 44-vuotiaista noin kolmannes ja yli 45-vuotiasta noin joka kymmenes. Itsenäinen opiskelu on melko yleistä kaikissa ikäryhmissä, yleisintä kuitenkin alle 25-vuotiaiden (68 %) ja 25 34-vuotiaiden (69 %) ryhmässä. Yli 55-vuotiaistakin lähes puolet on opiskellut tietokoneen käyttöä itsenäisesti. Ikäryhmistä eniten (38 %) tietokoneen käyttöä kielikursseilla ja atkkursseilla (37 %) ovat opiskelleet 45 54-vuotiaat, kun muiden ikäryhmien osuus vaihtelee 20:n ja 32 prosentin välillä. Tietoteknisiin käyttötaitoihin liittyen vastaajilta kysyttiin myös, kokevatko he tietokoneen erilaiset käytöt, kuten tekstin kirjoittamisen, hiiren käytön tai tiedonhaun, helpoiksi tai vaikeiksi (ks. kuvio 3). 10

11 100 80 60 40 helppoa vaikeaa eos 20 0 hiiren käyttö tekstin kirj. sähköposti tiedonhaku lomakkeet ym. musiikin kuuntelu elokuvat internet-puhelut keskustelupalstat KUVIO 3. Tietokoneen eri käyttöjen helppous ja vaikeus vastaajien mukaan. Kuten kuviosta 3 käy ilmi, kaikkein helpoimmaksi raportoidaan hiiren käyttö (93 %). Suuri osa vastaajista pitää helppona myös musiikin kuuntelua (86 %), sähköpostin käyttöä (85 %) sekä elokuvien ja videoiden katsomista (80 %). Lisäksi varsin moni arvioi helpoksi tiedonhaun internetistä (77 %), internet-puhelut (77 %) sekä tekstin kirjoittamisen (72 %). Kaikkein vaikeimmaksi vastaajat arvioivat erilaisten lomakkeiden ja hakemusten täyttämisen (31 %). Vastausten perusteella tietokoneen käyttö on melko monipuolista ja monet sen toiminnoista suurin osa vastaajista arvioi helpoiksi. Jonkin verran helppouden ja vaikeuden arvioissa on eroja ikäryhmittäin, paitsi hiiren käytön osalta, jonka käyttämisen arvioi helpoksi vähintään 90 % vastaajista kaikissa ikäryhmissä. Sähköpostin käyttö on helpointa alle 25-vuotiaille ja 25 34-vuotiaille, joista molemmista yli 90 % piti sitä helppona, ja vaikeinta puolestaan yli 55-vuotialle, joista 55 % piti sitä helppona. Samoin tekstin kirjoittaminen on helpointa alle 25-vuotiaille (81 %), mutta muistakin ikäryhmistä yli 60 % raportoi tekstin kirjoittamisen olevan heille helppoa. Internet-puhelut ovat yli 60 %:lle vastaajista helppoja kaikissa ikäryhmissä, samoin elokuvien katsominen ja musiikin kuuntelu kaikille muille ikäryhmille paitsi yli 55-vuotiaille. Miesten ja naisten välillä on helppouden ja vaikeuden arvioimisessa jonkin verran eroja. Tasan puolet mies- ja naisvastaajista pitää lomakkeiden täyttämistä helppona. Sen sijaan muiden käyttötapojen kohdalla miehet arvioivat naisia useammin käytön helpoksi, esimerkiksi miehistä 2 % naisia enemmän pitää hiiren käyttöä helppona ja miehistä 5 % naisia enemmän pitää sähköpostin ja nettipuheluiden käyttöä helppona. Suurin ero on keskustelupalstoille ja foorumeihin osallistumisessa, miehistä 8 % naisia enemmän pitää osallistumista helppona.

12 2.2.4 Suhtautuminen tietokoneisiin Tietokoneeseen suhtautumista selvitettiin vastakkaisilla sanapareilla, kuten hyvä asia huono asia, tuttu vieras/outo, turvallinen pelottava. Tietokoneeseen näytetään vastausten perusteella suhtauduttavan pääasiassa positiivisesti sillä miehistä 98 % ja naisista 97 % pitää tietokonetta hyvänä asiana (N=789). Suhtautuminen on lähes yhtä positiivista kaikissa ikäryhmissä (ks. kuvio 4). Miehet ovat mielestään tietokoneen käytössä jonkin verran naisia sujuvampia, sillä kysymykseen vastanneista (N=628) miehistä 87 % ja naisista 78 % arvioi tietokoneen käytön olevan helppoa. Tietokoneen käyttö näyttää olevan sitä helpompaa, mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kyse, mutta yli 55-vuotiaistakin 67 % pitää käyttöä helppona. hyvä ja huono huono asia hyvä asia yli 55 45-54 35-44 25-34 alle 25 0 20 40 60 80 100 KUVIO 4. Asenne tietokoneeseen ikäryhmittäin. Vastaajista (N=524) 92 % pitää tietokonetta tuttuna. Lähes kaikkien (N=691) vastanneiden (96 %) mukaan tietokonetta myös tarvitaan. Samoin suurimman osan (94 %) mielestä se on kiinnostava. Tietokone ei myöskään pelota kovin paljon niitä (N=443), jotka kysymykseen vastasivat, sillä 89 %:n mielestä se on turvallinen. Jos asiaa katsotaan toisin päin, niitä vastaajia, joille tietokone on vieras asia, on 9 % ja niitä, joille se on pelottava asia, 11 %. Heitä on kuitenkin enemmän kuin niitä, joiden mielestä tietokone on huono asia (2 %), mikä vastaa osuudeltaan niiden käyttäjien määrää, jotka eivät ole koskaan käyttäneet tietokonetta ja/tai eivät käytä sitä missään.

13 2.2.5 Testin suorittaminen paperi- tai tietokoneversiona Kyselyn lopussa vastaajilta kysyttiin, suorittaisivatko he kielitestin mieluummin paperilla vai tietokoneella. Vastaajilla oli myös mahdollisuus valita en osaa sanoa -vaihtoehto. Vastaajista (N=831) 44 % suorittaisi testin mieluummin paperilla, 35 % tietokoneella, 8 % kummalla tahansa ja 14 % ei osaa sanoa. Ikäryhmittäin tarkasteltuna vastauksissa on jonkin verran eroja, kuten kuviosta 5 näkyy. Yli 55 45-54 35-44 eos molemmat tietokone paperi 25-34 Alle 25 0 10 20 30 40 50 60 KUVIO 5. Kielitestin suorittaminen paperilla tai tietokoneella ikäryhmittäin. Paperiversiona mieluummin testin suorittavien osuus nousee, mitä vanhemmasta ikäryhmästä on kyse. Kaikkein halukkaimmin kielitestin suorittaisivat tietokoneella 25 34-vuotiaat ja kaikkein mieluiten paperilla yli 55-vuotiaat, mikä lienee melko odotuksenmukaista. Toisaalta niiden vastaajien välillä, jotka suorittaisivat kielitestin tietokoneella, ei ole kovin suuria eroja ikäryhmittäin. Sen sijaan erot ovat suurempia ikäryhmittäin niiden vastaajien välillä, jotka suorittaisivat kielitestin mieluummin paperilla: yli 45-vuotiaista yli puolet tekisi testin mieluummin paperilla ja alle 45-vuotiaista 40 45 %. Epävarmojen osuus on suurin 35 44-vuotiaissa (17 %) ja pienin 45 54- vuotiaissa (3 %). 2.3 Päätelmiä kyselyn pohjalta Tässä alaluvussa yhdistetään kyselyn tulokset jo tehtyihin tutkimuksiin ja tehdään esiteltyjen tulosten pohjalta digitalisoinnin kannalta oleellisia johtopäätöksiä.

14 2.3.1 Kyselyn tulokset suhteessa muiden tutkimusten tuloksiin Maahanmuuttajien mediakäyttöä on tutkittu jonkin verran kaikissa Pohjoismaissa. Tutkimukset ovat olleet pääosin kvalitatiivisia ja niissä on selvitetty median roolia maahanmuuttajien arkielämässä ja osana kotoutumis- ja identiteetin rakentumisprosessia (Maasilta ym. 2008, 18). Tutkimustuloksille näyttäisi olevan yhteistä se, että maahanmuuttajat, erityisesti nuoret, käyttävät medioita monipuolisesti ja yhtä paljon kuin kantaväestö. Joskus puolestaan erot kantaväestöön tai nuorempaan maahanmuuttajataustaiseen sukupolveen näkyvät siinä, että vanhempi maahanmuuttajataustainen väestö käyttää mediaa erityisesti kotimaidensa uutisten seuraamiseen ja yhteydenpitoon siellä asuvien sukulaisten ja ystävien kanssa (esim. Mainsah 2005; Rydin & Sjöberg 2008). Maasillan ym. (2008) mukaan tilastollista tutkimusta maahanmuuttajien mediakäytöstä Pohjoismaissa tarvittaisiin lisää. Tätä hanketta varten tehty selvitys maahanmuuttajien tietoteknisistä taidoista on lähestymis- ja toteutustavaltaan kvantitatiivinen. Kyselyn tulokset ovat suuren vastaajajoukon perustella hyvin yleistettäviä, sillä kyselyn otosta voidaan pitää edustavana näytteenä. Se vastaa ikäjakaumaltaan ja maantieteelliseltä jakaumaltaan melko hyvin Suomessa asuvia maahanmuuttajataustaisia aikuisia. Tämän kyselyn tulosten perusteella suurin osa maahanmuuttajataustaisista vastaajista, miehistä ja naisista, käyttää tietokonetta säännöllisesti ja useimmiten kotonaan, minkä perusteella voidaan päätellä, että heillä on tietokone kotonaan. Tähän kyselyyn vastanneilla maahanmuuttajilla (88 %) on kantaväestöä hiukan useammin tietokone kotonaan, sillä tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 suomalaisista 74 %:lla oli vähintään yksi tietokone kotonaan (Parjo ym. 2008). Samoin maahanmuuttajataustaisissa aikuisissa on tämän kyselyn perusteella vähemmän sellaisia, jotka eivät ole koskaan käyttäneet tietokonetta, sillä 16 74-vuotiaista suomalaisista on joskus käyttänyt tietokonetta 84 %, kun tässä kyselyssä yli 90 % maahanmuuttajista on käyttänyt tietokonetta. Tämän kyselyn tulokset ovat näiltä osin hyvin samansuuntaiset Maasillan ym. (2008) maahanmuuttajien mediakäyttöä selvittävän tutkimuksen kanssa, jonka kyselyyn vastanneista (n=434) 85 %:lla on kotonaan internetyhteys ja 89 % käyttää tietokonetta säännöllisesti eli vähintään kerran viikossa. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten internetin käyttötarkoituksista yleisimmät ovat sähköposti (90 %), tiedonhaku (86 %), pankkiasioiden hoito (84 %) sekä verkkolehtien lukeminen (63 %) (Parjo ym. 2008). Maasillan ym. (2008) tutkimuksessa maahanmuuttajien yleisimmät internetin käyttötarkoitukset olivat yhteydenpito (sähköposti ja puhelut) 68 %, uutisten ja lehtien lukeminen 62 % sekä tiedonhaku 59 %. Molemmissa selvityksissä käyttötarkoitusten yleisyysjärjestys mukailee tämän kyselyn tuloksia, joiden mukaan tavallisimmat käyttötarkoitukset ovat sähköposti, tiedonhaku, omankielisten uutisten lukeminen ja internet-puhelut. Tämän selvityksen vastaajista hieman suurempi osa (yli 50 %) käytti tietokonetta elokuvien katsomiseen ja musiikin kuunteluun, kun Maasillan ym. (2008) tutkimuksessa vastaava osuus oli 45 %. Maahanmuuttajien suhtautumista eri medioihin tai juuri tietokoneeseen ei selvitetty erikseen edellä mainituissa tutkimuksissa. Ylipäätään maahanmuuttajien mediakäyttöön liittyvä tutkimus on vasta saapumassa Suomeen (Maasilta ym. 2008). Tässä kyselyssä tietokoneen käytön kokemista sekä suhtautumista tietokoneisiin selvitettiin erikseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että suurin osa vastaajista, vähintään 70 %,

koki helpoksi hiiren käytön, sähköpostin käytön, musiikin kuuntelun, elokuvien katsomisen ja tiedonhaun. Myös suhtautuminen tietokoneeseen on pääsiassa positiivista, sillä yli 90 % sekä mies- että naisvastaajista kaikissa ikäryhmissä piti tietokonetta hyvänä asiana. 2.3.2 Käyttäjäkokemuksia DIPAKI-järjestelmästä Tehtäessä inkerinsuomalaisten paluumuuttajien digitaaliseen kielitestiin (DIPAKI; ks. lukua 10) liittyvää selvitystyötä tutustuttiin myös DIPAKIn käyttäjäkokemuksiin. DI- PAKIn luomisessa ja kehittämisessä mukana ollut erikoistutkija Kaija Kärkkäinen on seurannut testinsuorittajien kokemuksia ja suorituksia monen vuoden ajan, joten häntä päätettiin haastatella asian tiimoilta. Kärkkäisen (haastattelu, 2008) mukaan suuri osa DIPAKIin osallistuvista käyttää tietokonetta ensimmäistä kertaa tullessaan testiin. Ennen testin tekemistä osallistujilla on mahdollisuus harjoitella testiä ja tehdä testin esittelyversio esim. Inkeriliiton tiloissa. Vaikka moni osallistujista etukäteen sanookin, ettei osaa käyttää tietokonetta eikä edes hiirtä, itse testitilanteessa lähes kaikki selviävät käytöstä ongelmitta. Vain joitakin sairaita tai vanhoja ihmisiä on jouduttu avustamaan hiiren käytössä. DIPAKIn alkuaikoina suorittajilla oli mahdollisuus harjoitella hiiren käyttöä myös passintarkastuksen yhteydessä, mutta sittemmin se on koettu tarpeettomaksi. DIPAKIn puhumisen osakokeessa suorittaja keskustelee tietokoneen ruudulla näkyvän haastattelijan kanssa. Videonauhan kanssa keskustelu koetaan helpommaksi kuin oikean ihmisen kanssa, koska silloin osallistujat tuntevat olevansa enemmän omillaan eivätkä jännitä tilannetta niin paljon. Kirjoittamisen osakoe koetaan yleisesti vaikeimmaksi, ja suurin osa tekeekin sen paperilla, mikä on DIPAKIssa mahdollista. Kärkkäisen mielestä suhtautuminen testeihin on aina ollut myönteistä ja asiallista eikä suhtautumisessa ole eroa aiemman paperimuotoisen IPAKIn ja nykyisen DIPAKIn välillä. Osa testin uusijoista (jotka ovat tehneet sekä paperi- että digitaalisen testin) piti miellyttävämpänä digitaalista testiä. Kärkkäisen mukaan kenenkään tutkinto tai sen läpimeno ei ole koskaan vaarantunut tekniikan takia. Ainoita testiin liittyviä teknisiä ongelmia ovat aiheuttaneet sähkökatkokset Venäjällä. 15 2.3.3 Kyselyn vastaukset ja testien suorittaminen tietokoneella Kyselyn tulosten perusteella suurimmalla osalla vastaajista on kokemusta tietokoneen käytöstä, myös monimediaisesta käytöstä. Vain 2 % vastaajista ei ollut koskaan eikä missään käyttänyt tietokonetta. Näiden tulosten perusteella voidaan olettaa, että testin suorittaminen tietokoneella on mahdollista. Varsinkin vastaajien kokemus tietokoneen monimediaisesta käytöstä (musiikin kuuntelu, elokuvien katsominen, sähköpostiviestien kirjoittaminen ja lukeminen, internet-puhelut, tiedon haku) sallii olettaa, että kielitaitotestin suorittaminen tietokoneella olisi mahdollista tietoteknisten taitojen osalta. Testin suorittaminen tietokoneella edellyttää, että henkilö osaa käyttää hiirtä (osoittaminen, klikkaus, vieritys) tuntee näppäimistön funktiot ja osaa kirjoittaa näppäimistöllä osaa navigoida pystyy kuuntelemaan kuulokkeista pystyy puhumaan mikrofoniin

16 Tietokonepohjaisen testin suorittamista edellyttävät taidot ovat suurimmaksi osaksi samoja taitoja, joista kyselyyn vastanneilla voidaan olettaa olevan kokemusta sen perusteella, millaisiin tarkoituksiin he arjessaan tietokonetta käyttävät. Paperitestissä kielistudiossa puhuminen voidaan kokea vieraaksi, mutta jos testinsuorittajalle internet-puhelut ovat tuttuja, on myös todennäköisempää, että tietokoneen näytölle ja mikrofoniin puhuminen on perinteistä studiotilannetta tutumpaa. Kyselyyn vastanneiden tiedonhakutottumukset saattavat puhua hiirenkäyttö- ja navigointitaitojen puolesta sekä elokuvien katselu ja musiikin kuuntelu kuulokkeiden käytön puolesta. Testin suorittaminen tietokoneella voi tarkoittaa muutakin kuin edellä mainittujen taitojen omaksumista. Esimerkiksi lukemisstrategioiden on katsottu olevan erilaisia paperilta ja tietokoneelta luettaessa, mikä vaikuttaa siihen, millaisia tekstejä (esim. tekstin pituus, fonttikoko, palstoitus) tietokonepohjaisessa testissä käytetään ja miten tekstiin liittyvät osiot sijoitetaan. Käsitykset vaihtelevat myös siitä, miten paperi- ja tietokonepohjainen testi eroavat sisällöllisesti ja kognitiiviselta haastavuudeltaan toisistaan. Joidenkin tutkimusten mukaan paperi- ja tietokonepohjaiset testit ovat hyvin samantyyppisiä muodoltaan ja sisällöltään sekä kognitiiviselta haastavuudeltaan. Toisten mukaan erojakin on, jos kahden testimedian välisiä eroja lähestytään yksilöiden, testin suorittajien välisten erojen kautta, kuten millainen tietokoneen käyttökokemus testin suorittajalla on, miten tuttuja testin sisältö ja aihepiirit ovat hänelle, millainen taito hänellä on arvioitavassa asiassa tai miten tavoiteorientoitunut hän on (Clariana & Wallace 2002). Yksilöllisiin eroihin liittyvät tavalla tai toisella myös ne tutkimukset, joissa selvitetään eroavatko testin suorittajien paperi- ja tietokonepohjaisista testeistä saamat arviot toisistaan. Tutkimustulokset ovat hieman ristiriitaisia, koska joidenkin tutkimusten mukaan eroja ei ole ja joidenkin mukaan paperitestissä menestytään paremmin (esim. Jones 2000; Clariana & Wallace 2002; Maulan 2004). Jos tietokonepohjaisessa testissä ei menestytä, syynä voi olla negatiivinen tai ahdistunut suhtautuminen tietokoneen käyttöön tai osaamattomuus käyttää tietokonetta (Chambers 2008). Toisaalta on tavallista, että testeihin saatetaan suhtautua ylipäätään kielteisesti riippumatta siitä, millä medialla testi suoritetaan. Erot paperi- ja tietokonepohjaisen testin välillä saattavat pohdituttaa myös testin suorittajaa. Maailmanlaajuisesti suoritettava englannin kielen testi TOEFL on esimerkiksi julkaissut dokumentin, jossa esitellään useimmin kysyttyjä kysymyksiä tietokonepohjaisesta TOEFLista. Yksi näistä kysymyksistä kuuluu: Onko tietokonepohjainen testi vaikeampi kuin paperipohjainen?. Dokumentissa vastataan, että kysymykset tietokonepohjaisessa ja paperipohjaisessa testissä ovat hyvin samanlaiset. Tietokoneella tehtävä testi ei ole siis välttämättä sen haastavampi kuin paperipohjainen, varsinkaan siksi, että tietokonepohjaisessa testissä arvioidaan paperitestin sijaan produktiivista kirjoittamista eikä tietoa siitä, miten pitäisi kirjoittaa (so. epäsuora kirjoittaminen). TOEFL-järjestelmästä jopa luvataan, että testin voi hyvin suorittaa, vaikka ei olisi aikaisempaa kokemusta tietokoneen käytöstä, koska testin alussa kunkin suorittajan on käytävä läpi testiin valmentava harjoitusohjelma. Tässä ohjelmassa käydään läpi ne tietotekniset taidot, joita suorittaminen edellyttää. (Educational Testing Service 2002.) Kaikenlainen harjoitusmateriaali, joka motivoi suorittajaa ensisijaisesti taidon harjoitteluun mutta myös perehdyttää testiteknisiin taitoihin, on tärkeä osa sekä paperipohjaisia että tietokonepohjaisia testejä. Varsinkin kun testi on teknologisesti toteutettu, median merkitys korostuu. Median välineellistä estettä voidaan merkittävästi

alentaa pedagogisesti hyvin toteutetun tutoriaalin eli opasohjelman avulla. Erityisen tärkeä ohjaavasti toimiva tutoriaali on niille testin suorittajille, joilla on vähän kokemusta tietokoneen käytöstä tai jotka eivät ole käyttäneet tietokonetta monimediaisesti. Oppaassa voisikin olla kaksi osaa: 1) tekninen ohjaus (mm. hiiren käyttö, navigointi) ja 2) testidemo, joka perehdyttää eri tehtävätyyppeihin ja niiden vastaustapoihin sekä totuttaa eri taitojen, kuten puhumisen ja puheen ymmärtämisen, suorittamiseen. 17 2.4 Yhteenveto Kaiken kaikkiaan selvitys maahanmuuttajien tietoteknisistä taidoista osoittaa, että kokemusta tietokoneen käytöstä on lähes kaikilla kyselyyn vastanneilla. Kysely ei paljasta sitä, miten sujuvasti tietokonetta käytetään, mutta se antaa viitteitä siitä, että tietokone on mediana uusi vain harvalle maahanmuuttajataustaiselle aikuiselle. Muiden digitalisoitujen testijärjestelmien kokemukset osoittavat, että tietokonepohjaisen testin teknistä suorittamiskynnystä voidaan alentaa tutoriaaleilla ja harjoitusmateriaaleilla. Niille suorittajille, joiden on vaikeaa suorittaa testiä tietokoneella esim. jonkin fyysisen vamman vuoksi, täytyy olla jatkossakin mahdollisuus suorittaa testi paperilla.

18 3 Yki-järjestäjien tietotekniset valmiudet Yksi tätä raporttia varten selvitettävistä asioista oli Yleistä kielitutkintoa järjestävien oppilaitosten tietotekniset valmiudet. Tällä tarkoitetaan järjestäjien tietoteknisen laitteiston määrää, laatua ja ajantasaisuutta. Myös tietoliikenneyhteydet vaikuttavat mahdollisuuksiin järjestää digitaalista testiä. Tässä luvussa esitellään selvitystä varten laaditun kyselyn tuloksia. Kyselyn tulokset kuvaavat vuoden 2008 tilannetta eivätkä siksi rajaa suoraan tulevan järjestelmän toteuttamista. 3.1 Yleistä Yki-järjestäjien tietoteknisten valmiuksien selvittämiseksi laadittiin kysely (ks. liite 2), joka toteutettiin elo-lokakuun 2008 aikana internetissä Webropol-palvelun avulla. Kyselyn laatimiseen ja kommentointiin osallistui projektin työntekijöiden lisäksi ohjausryhmän jäseniä, joilla oli asiaan liittyvää erityisosaamista. Kyselyä suunniteltaessa ei nähty järkeväksi selvittää yksityiskohtaisesti oppilaitosten tietokoneiden tai palvelimien tarkkoja teknisiä tietoja tai lukumäärää, koska laitteistoja ja järjestelmiä päivitetään jatkuvasti ja muutokset voivat olla hyvinkin nopeita. Digitalisoinnin toteutuessa tilanne voi olla melko erilainen kuin nykyinen. Sen sijaan kyselyn fokus on tietoteknisessä tuessa ja palveluiden järjestelyissä sekä tietoteknisessä hallinnossa, koska ne vaikuttavat eniten uuden järjestelmän mahdollisesti vaatimiin muutoksiin ja investointeihin. Myös tietoteknisten laitteiden uusintaan ja elinkaareen kiinnitettiin huomiota. Kyselyn osoite jaettiin sähköpostin välityksellä järjestäjille, ja siihen vastasi yhteensä 53 eri järjestäjää. Vastaajajoukkoon sisältyvät aktiivisimmat ja osallistujamäärältään suurimmat järjestävät oppilaitokset. Kysely pyydettiin välittämään kulloisenkin oppilaitoksen atk-vastaavalle tai muulle taholle, joka osasi kyselyyn vastata. Järjestäjäverkosto muodostuu korkeakouluista, kansalais- ja työväenopistoista, ammatillisista oppilaitoksista, ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista sekä aikuislukioista. Järjestäjänä toimii lisäksi Saamelaisalueen koulutuskeskus ja yksi kansanopisto. Koska oppilaitokset ovat hyvin erikokoisia ja eritaustaisia, myös tietotekninen kapasiteetti on hyvin kirjava. Osa oppilaitoksista hoitaa koko järjestelmänsä ylläpidon ja hankinnat itse, ja päätöksistä voi vastata joskus vain yksi henkilö. Osa järjestäjistä taas kuuluu suureen organisaatioon, jossa päätöksenteko voi olla hidasta, mutta kapasiteetti muuten kattavaa. 3.2 Tietotekninen ylläpito Järjestävillä oppilaitoksilla on erilaisista organisaatioista johtuen monenlaisia tapoja toteuttaa tietotekninen ylläpitonsa. Kyselyssä ilmeni, että suurin osa huolehtii tuesta itse tai se on yhteinen muiden tahojen kanssa. Tämä taho voi olla esimerkiksi kaupungin tai koulutoimen yhteinen mikrotuki. Joissain tapauksissa palvelu ostetaan ulkopuoliselta yritykseltä. Vastanneista oppilaitoksista 22 ilmoitti huolehtivansa ylläpidosta itse. Yhtä moni kertoi, että palvelu on yhteinen muiden tahojen kanssa. Kuusi oppilaitosta ilmoitti muunlaisen järjestelyn, mutta todellisuudessa järjestelyksi paljastuikin kaikilla jonkinlainen

yhdistelmä kahdesta ensimmäisestä vaihtoehdoista. Vain kaksi oppilaitosta kertoi, että palvelu hankitaan täysin ulkopuoliselta taholta. Vastanneista oppilaitoksista 43 kertoi päättävänsä itse tietoteknisistä hankinnoista. Tämä on selvästi suurin osa vastanneista, koska ainoastaan 8 järjestäjää ilmoitti muunlaisesta järjestelystä. Näissä tapauksissa suurimmalla osalla päätökset tekee kaupungin tietohallinto tai erillinen ATK-hankinnoista vastaava ryhmä, tai tietohallintoa ainakin konsultoidaan asiassa. Varsinaisia suuria hankintoja on tiedossa muutamalla oppilaitoksella. Joissain oppilaitoksissa uusitaan lähiaikoina kokonaisia mikroluokkia ja palvelimia. Yleisesti ottaen koneiden uusinta näyttää olevan osa normaalia ylläpitoa eikä hankintoja toteuteta suurina kokonaisuuksina. Tietokoneiden elinkaari vaihtelee järjestäjillä huomattavasti. Ripeimmin tietokoneet vaihtuvat kolmessa vuodessa, mutta yksi oppilaitos ilmoitti elinkaareksi jopa kymmenen vuotta. Tietokoneiden keskimääräiseksi elinkaareksi tuli vastausten perusteella noin 4,5 vuotta, mikä osoittaa, että koneiden vaihtuvuus on suhteellisen nopeaa. Joillakin oppilaitoksilla koneet ovat leasing-sopimuksella, mikä takaa nopean kierron. Riippuen oppilaitoksien teknisistä ratkaisuista, Digi-Yki voi vaatia oppilaitoksen palvelinten uusimista tai ainakin palvelinasennuksia. Vastanneista oppilaitoksista 38:ssa on valmius asentaa palvelintason ohjelmia. Muilla asennuksista vastannee muiden tahojen kanssa yhteinen mikrotuki. 19 3.3 Mikroluokat ja niiden varustelu Kyselyn mukaan kaikilla vastanneilla järjestäjillä on käytössään ainakin yksi mikroluokka. Oppilaspaikkojen yhteismäärä vaihtelee noin viidestätoista useisiin satoihin riippuen oppilaitoksen koosta. Reilulla parillakymmenellä oppilaspaikkoja on alle kolmekymmentä, mutta lopuilla paikkoja on enemmän ja luokkia useita. Viidellätoista vastanneista järjestäjistä paikkoja on sata tai enemmän. Suurimmalla osalla järjestäjistä mikroluokissa on puheen ymmärtämisen ja puhumisen osakokeissa tarvittavat mikrofonit ja kuulokkeet. Vain yhdeksän järjestäjän luokissa ei näitä varusteita ole. Harvat kuitenkaan käyttävät mikroluokkia kielistudiona Yleisissä kielitutkinnoissa. Vastanneista vain 16 kertoi käyttävänsä luokkiaan tähän tarkoitukseen. Suurimmalla osalla on käytössään erillinen kielistudio, joista analogisia on enää harva. Siihen, miten mikroluokat soveltuvat kielitutkintoon, vaikuttaa myös päätteiden asemointi luokassa. Useimmissa luokissa päätteet ovat riveittäin (27 järjestäjää). Myös pöydittäin ryhmittely on melko tavallista (19 järjestäjää). Seitsemällä järjestäjällä koneet on järjestetty muilla tavoin, usein edellisten yhdistelmäksi. Päätteiden välillä ei yleensä ole väliseiniä, ainoastaan kaksitoista oppilaitosta ilmoitti, että väliseinät löytyvät. Käyttöjärjestelmistä kaikilla oppilaitoksilla on käytössä Microsoftin Windows XP. 20:llä on XP:n rinnalla Windows Vista. Erilaisia Windows-yhdistelmiä on lisäksi useita. Osalla on joissain mikroluokissa XP ja joissain Vista. Joillain on XP:n rinnalla vielä Windows 2000. Linux oli Windowsin rinnalla käytössä kolmella järjestäjällä ja Macintosh yhdellä. Palvelinpuolen järjestelmästä ei kysytty erikseen.