Naisia ICT-alalle! Teknologiateollisuus ry:n tutkimus Osaprojekti A: Tytöt ja ICT sekä Osaprojekti B: Naiset ICT-alan opiskelijoina Käyttämätön mahdollisuus - Tyttöjen ja naisten mielikuvat ICT-alasta peruskouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa Susanna Bairoh
Osaprojekti A: Tytöt ja ICT Mieluummin jotain ihmisläheistä - Tyttöjen mielikuvat ICT-alasta Susanna Bairoh
1 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET 1.1 Yhteenveto Tietotekniikan käytön ja ICT-alan välillä on tyttöjen mielikuvissa suuri kuilu: tietokoneen käyttö on arkipäiväistä ja viihdekäyttö osataan, mutta ICT-ala ei kiinnosta kuin harvoja. Tietoja viestintätekniikan laajamittainenkaan hyödyntäminen opetuksessa ja oppimisessa ei näytä lisäävän tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan. Useimpien tyttöjen tietous ICT-alasta ja varsinkin alan työtehtävistä on melko heikkoa, joten kiinnostuksen puutetta selittää myös tiedon puute alan mahdollisuuksista. Työtä ICT-alalla ei mielletä ainakaan ihmisläheiseksi tai luovaksi, mikä voisi vedota tyttöihin. Alalla työskentely hahmotetaan yksinäiseksi koneen ääressä istumiseksi ja työtehtävistä tunnistetaan lähinnä ohjelmointi. Huolestuttavana voidaan pitää sitä, että lukiolaiset tytöt eivät ole sen paremmin selvillä alan työtehtävistä kuin nuoremmatkaan. Ei pidäkään tuudittautua siihen ajatukseen, että diginatiivit osaisivat tietokoneen hyötykäytön vanhempia ikäpolvia paremmin ilman opastusta tai että tämän hetken koululaisille ICT-ala olisi tuttu ilman tiedottamista ja alaan perehtymistä. ICT-alan yrityksiä ja sovelluksia tytöt kuitenkin tuntevat varsin hyvin. Kaikki tutkimukseen osallistuneet tytöt tietävät Nokian ja valtaosa tytöistä ilmoittaa tietävänsä myös Elisan, Microsoftin ja Applen. Kaikissa ikäluokissa tytöille ovat tuttuja esimerkiksi YouTube, Google ja Wikipedia. Mikäli ICT-alalle halutaan lisää naisia, tarvitaan laajamittaisia, systemaattisia ja pitkäjänteisiä toimia. Toimenpiteitä tarvitaan jo alakouluissa, sillä muutoin tytöt saattavat poissulkea itseltään ICT-alan mahdollisena, kiinnostavana alana. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että opettajatkaan eivät tunne ICT-alaa kovin hyvin. Monet opettajat hahmottavat ICT-alan tulevaisuuden alana josta pitäisi tietää enemmän, mutta opettajien joukosta löytyy myös niitä, joiden mielestä ICT-alaa ei tässä suhteessa pitäisi asettaa mitenkään erityisasemaan. 1.2 Suositukset Tutkimuksen perusteella voidaan esittää muutamia suosituksia, joiden avulla voidaan lisätä tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan kohtaan. A. Toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa ikäluokittain Toimenpiteet koulujen suuntaan täytyy suunnitella kullekin ikäluokalle sopivaksi yhdessä opettajien kanssa siten, että ne tukevat koulujen kasvatustavoitteita. Alakoulut: Alakoulujen osalta voidaan pohtia, olisiko syytä enemmänkin tuoda tutuksi teknologia-alaa laajemmin kuin ICT-alaa. Tavoitteena olisi luoda myönteisiä kokemuksia esimerkiksi tietotekniikan käytöstä ja vahvistaa tyttöjen käsitystä siitä, että he osaavat ja pystyvät käyttämään teknologiaa sekä oppimisessa että oman luovuuden välineenä. Esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät ryhmätyöt tyttöryhmissä opettajan tukemina voisivat
tuoda tällaisia kokemuksia. Lisäksi voidaan miettiä yhteistyötä vanhempien kanssa, koska opettajien mukaan lapset tuntevat huonosti omien vanhempiensa ammatteja. Olisiko esimerkiksi mahdollista löytää joka koulusta yksi ICT-alalla työskentelevä äiti tai isä, joka voisi kertoa omasta työstään ja näin toimia innostavana roolimallina? Yläkoulut: Yläkoulu näyttää tämän tutkimuksen perusteella mahdollisesti ratkaisevalta vaiheelta, joten yläkouluihin tulisi suunnata nykyistä enemmän toimenpiteitä. Yläkouluissa toimenpiteet voidaan jakaa 1. oppilaanohjaukseen liittyviin: ammatinvalintatestit, tietoiskut ICT-alasta, TETharjoittelupaikkojen tarjoaminen, jne. 2. aineenopettajien tukemiseen sopivien asiakokonaisuuksien opettamisessa. Tähän sisältyisivät esimerkiksi vierailut yrityksissä, kun kyseistä aihepiiriä käsitellään, tai vierailijoiden esittelykäynnit, videopätkät tms. eri aiheiden ympäriltä. Myös yhteisprojektit voisivat olla kiinnostavia sekä koulujen että yritysten kannalta. Sosiaalisen median hyödyntämistä kannattaisi harkita, sillä tämänikäiset tytöt viettävät jo varsin paljon aikaa esim. Facebookissa. Lukiot: Lukiossa tarvittavat toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin yläkouluissa, eli ne voidaan jakaa oppilaanohjaukseen liittyviin ja aineenopetukseen liittyviin. B. Perehdytyskurssi tieto- ja viestintätekniikan käytöstä oppimisessa Mikäli koulussa ei vielä järjestetä kaikille oppilaille yhteistä tieto- ja viestintätekniikan perehdytyskurssia, tällaisen järjestäminen jo alaluokilla olisi erittäin suositeltavaa. Tutkimuksen perusteella tällainen kurssi lisää huomattavasti tyttöjen varmuutta käyttää tietoteknikkaa ja tukee onnistumisen kokemusten syntymistä. Kurssi voitaisiin toteuttaa myös osittain sukupuolen mukaan eriytettynä, jolloin tytöt uskaltaisivat kysyä myös tyhmiä kysymyksiä. Koska tällaista perehdytystä ei vielä kaikissa kouluissa ole, on tässä vaiheessa suositeltava perehdytyksen toistamista kaikilla kouluasteilla, jotta varmistetaan rittävä tieto- ja viestintätekniikan hyötykäytön osaaminen. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön lisääminen vaatii myös riittävää teknistä ja pedagogista tukea, jota kaikissa tutkimukseen osallistuneissa kouluissa ei koeta saavan. C. Yhteistyön lisääminen ICT-alan yritysten ja koulujen välillä ICT-alan yritykset eivät koulujen kokemusten mukaan ole juurikaan kiinnostuneita yhteistyöstä koulujen kanssa, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kouluista tällaista kiinnostusta sen sijaan löytyisi. ICT-alan yritysten onkin syytä miettiä, millaisiin toimiin ollaan valmiita tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi. Lyhyt, kiinnostava esittely esimerkiksi YouTubessa voisi löytää yllättävänkin suuren yleisön. TET-harjoittelupaikkojen tarjoaminen antaisi konkreettista kuvaa siitä, että ICT-alalla ollaan halukkaita yhteistyöhön koulujen kanssa myös hankkeissa, joissa hyöty ei näy tämän tai seuraavan kvartaalin aikana.
D. Opettajien tietouden lisääminen ICT-alasta Opettajien tietouden lisääminen on erittäin tärkeää, mikäli tyttöjen suuntautumista ICT-alalla halutaan rohkaista. Toimenpiteitä voisi yhdistää tyttöjä kohtaan suunnattujen toimenpiteiden kanssa. Toimenpiteet yläkouluissa ja lukioissa voidaan jakaa samoin kuin oppilaiden kohdalla eli 1. opintojen ohjaus ja 2. aineenopetus. Näistä opintojen ohjaukseen liittyen olisi nopealla aikataululla syytä tarkistaa, miten ICT-ala näkyy yleisimmin käytetyissä ammatinvalintatesteissä ja alan messuilla. Opintojen ohjaajille olisi syytä myös suunnata mietittyä materiaalia esimerkiksi ICT-alan yhteisen web-sivuston tms. avulla.
2 ESIPUHE Mahdollisuuksien maailma Vuosituhannen vaihteessa - 10 vuotta sitten - tietotekniikka-ala eli siihenastisen historiansa huippuhetkiä. Ala oli työmarkkinoiden vetovoimaisin ja sillä työskentelevät suuren tulevaisuuden airueita. Toimiala nuorine sankareineen oli jatkuvasti otsikoissa, mutta sitten kaikki romahti. Tietotekniikasta ei vuosituhannen huumassa ehtinyt tulla tyttöjen suosikkialaa, mutta suosio oli lupaavassa kasvussa. Tähän päivään mennessä tyttöjen ja tietotekniikka-alan välille on revennyt ammottava mielikuvakuilu: vaikka tietokoneen, kännyköiden ja muiden elektroniikkalaitteiden käyttö on arkipäiväistä ja niiden viihdekäyttö osataan, tietotekniikka uravalintana kiinnostaa vain harvoja. Useimmat tytöt tuntevat heikosti alan käsitteistöä ja työtehtäviä, mutta varsin hyvin alalla toimivia yrityksiä. Erityisen tuttuja ovat verkossa toimivat sovellukset. Tytöt tahtovat käyttää, mutta eivät koe omaksi jutukseen kehittää uusia, parempia ratkaisuja. Edes tieto- ja viestintätekniikan monipuolinen käyttö koulumaailmassa ei ole sanottavammin lisännyt tyttöjen kiinnostusta. Tietotekniikka-alaa ei koeta riittävän luovaksi ja ihmisläheiseksi, vaan yksinäiseksi puurtamiseksi koneen ääressä. Vaikka alan arvellaan soveltuvan yhtä hyvin naisille kuin miehille, mutta ei minulle kuitenkaan. Päätös tehdään tunteella ja perustellaan järjellä. Lähes kaikki tietotekniikkayritykset tutkivat ihmisen tapaa oppia, havainnoida ympäristöään, kommunikoida ulkomaailman kanssa ja käyttää välineitä saavuttaakseen tavoitteensa. Monet alan työtehtävät ovat jatkuvaa dialogia asiakkaiden, kollegoiden ja sidosryhmien kanssa. Mikä voisikaan olla tätä luovempaa ja ihmisläheisempää! Vaikka diginatiivien sukupolven kuvitellaan vaativan työvälineiltään ja työpaikaltaan vahvaa tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämistä, parempaa käytettävyyttä ja monipuolista soveltamista, näin saattaa olla vain viihdekäytössä ja vapaa-ajalla. Ilman erityistä opastusta tietotekniikan työelämässä tarvittava hyötykäyttö saattaa jäädä myös heiltä vähäiseksi. Ehkä vielä huolestuttavampaa on opettajien heikko toimialan ja sen työtehtävien tuntemus. Jos opettaja ei osaa hyödyntää tieto- ja viestintäteknologiaa tai suhtautuu siihen jopa torjuvasti, mitä on odotettavissa heidän kasvateiltaan? Myös yritysten on syytä valpastua ja tiivistää kanssakäyntiään koulujen kanssa. Kiinnostus teknologiaa kohtaan herätetään viimeistään yläkoulutasolla ja teknologiaan pohjaavia ammatteja kohtaan lukiotasolla. On lähinnä akateeminen kysymys tarvitseeko tietotekniikka-ala tyttöjä enemmän kuin tytöt tietotekniikka-alaa. Molemmilla olisi toisilleen paljon annettavaa. Jukka Viitasaari Johtaja, Tietotekniikka Teknologiateollisuus ry
SISÄLLYS 1 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET... 2 1.1 Yhteenveto... 2 1.2 Suositukset... 2 2 ESIPUHE... 5 3 JOHDANTO... 7 3.1 Tutkimuksen taustaa... 7 3.2 Tutkimuksen tavoitteet... 8 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys...9 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia... 9 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa... 11 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 13 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset... 13 4.2 Tutkittavien koulujen valinta... 14 4.3 Aineiston kerääminen... 14 4.4 Aineiston analyysi... 16 4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen... 17 5 TULOKSET... 18 5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa... 18 5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa... 18 5.1.2 Sovellusten käyttö... 21 5.2 ICT-alan tunteminen... 25 5.2.1 Mitä mieleen lyhenteistä IT tai ICT?... 25 5.2.2 Opettajien käsitykset... 29 5.2.3 ICT-alan yritysten tunnettuus... 31 5.3 Mielikuvat ICT-alasta ja ICT-alan työtehtävistä... 34 5.3.1 Alakoulut... 34 5.3.2 Yläkoulut... 36 5.3.3 Lukiot... 40 5.4 ICT-alan kiinnostavuus... 44 5.5 Ehdotukset toimenpiteiksi... 48 5.5.1 Tyttöjen ICT-alan tuntemuksen lisääminen... 48 5.5.2 Opettajien ICT-alan tuntemuksen lisääminen... 51 6 KESKUSTELUA JA SUOSITUKSET... 55 7 LÄHTEET... 58
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 7 3 JOHDANTO Naisten osuuden kasvattaminen ICT-alan työvoimasta sekä tyttöjen ja naisten kiinnostuksen herättäminen ICT-alaa kohtaan on ollut tiettyjen alan yritysten tavoitteena jo useampia vuosia. Viimeisin tällainen ponnistus on EU-komission sekä allekirjoittaneiden yritysten syksyllä 2009 lanseeraama koodi parhaille käytännöille naisiin ja ICT:hen liittyen 1. Kyseisen dokumentin mukaan: Naiset ovat aliedustettuna kaikilla tasoilla ICT-sektorilla. Naiset ovat erityisen aliedustettaja päätöksentekijöinä ICT-sektorilla. Onnistunut naisten rohkaiseminen alalle sekä alalla pysyminen voisi merkittävästi auttaa alalla tunnistetun osaamiskuilun ratkaisemisessa. Myös useimmat alan korkeakoulut ja yliopistot ovat Suomessa ponnistelleet naisten osuuden lisäämiseksi niin opiskelijoiden kuin tutkijoidenkin keskuudessa. Laajoistakaan hankkeista (esim WomenIT, Mirror) huolimatta havaitut tulokset ja hyvät käytännöt eivät ole kuitenkaan levinneet toivotulla tavalla. Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmä onkin päättänyt selvittää, miten ICT-ala saataisiin kiinnostavammaksi naisille. Tutkimushanke Naisia ICT-alalle! päätettiin jakaa kolmeen osaprojektiin, joista tämä raportti kattaa osaprojektin A tulokset. Tässä osaprojektissa tarkastellaan kiinnostuksen heräämistä (tai heräämättä jäämistä) ICT-alaan kohtaan eli 10-17 - vuotiaiden tyttöjen mielikuvia ICT-alasta. Osaprojektissa B tarkastellaan työelämään astumisen vaihetta (noin 18-25 -vuotiaat) eli nuorten naisten näkemyksiä ICT-alasta. Osaprojektissa C taas tarkastellaan naisia ICT-ammattilaisina. 3.1 Tutkimuksen taustaa Useat viime vuosina toteutetut naiset ja teknologia -aiheiset projektit ovat keskittyneet siihen, miten tytöt ja naiset saataisiin kiinnostumaan tekniikasta. Teräs (2005) huomauttaa, että kiinnostumattomuutta on yleensä selitetty naisten väärillä asenteilla. Näin ollen kehittämistyö on kohdistunut naisten ja tyttöjen teknologia-asenteiden selvittämiseen ja muokkaamiseen sekä tyttöjen ja naisten tiedon lisäämiseen teknologia-ammateista ja alalla työskentelystä. Tavoitteeksi on siis asetettu löytää keinoja tyttöjen ja naisten muuttamiseksi siten, että he hakeutuisivat teknologia-aloille (mt). Hiltunen (2009) huomauttaa, että suuri haaste ICT-alan koulutuksessa on se, miten vaikea on muuttaa sukupuolistereotypioita ja negatiivisia ICT-alaan liittyviä käsityksiä. Jyväskylän yliopiston tutkimusten mukaan varsinkin naispuoliset opiskelijat tekevät stereotyyppisiä valintoja, jos näitä valintoja ei kyseenalaisteta. Viimeaikaisten tutkimusten valossa tyttöjen asenteet niin tietotekniikkaa, teknologiaa, matematiikkaa kuin luonnontieteitä kohtaan ovatkin yleensä vähemmän myönteisiä kuin poikien. Tämä koskee varsinkin yläkouluikäisiä tai sitä vanhempia tyttöjä. Esimerkiksi 1 European Commission / Information Society & Media: Code of Best Practices for Women and ICT.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 8 Kukkonen (2005) havaitsi, että lähes 2/3 tutkimukseen osallistuneista, lukion juuri aloittaneista tytöistä oli kokenut matematiikan ala-asteella myönteisesti. Sen sijaan yläasteella vain noin kolmasosa näistä tytöistä oli kokenut matematiikan opiskelun jokseenkin myönteisesti. Edelleen Lahtisen (2007) tutkimuksessa havaittiin, että tietotekniikka valinnaisaineena (8. ja 9. luokalla) houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Tyttöjen ja naisten kielteiset asenteet eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Kuten Teräs (2005) huomauttaa, tyttöjen ja naisten asenteet peilaavat kulttuurisesti jaettuja sukupuoleen sosiaalistamisen, sukupuolittuneiden odotusten ja sukupuolittuneiden poissulkemisten iskostamia asenteita, joiden varjossa tytöt - samoin kuin pojat - vauvaiästä lähtien kasvavat ja elävät arkeaan. Näin ollen sukupuolen mukaisesti jakautuneita työmarkkinoita ei ratkaista pelkästään pyrkimyksillä muuttaa tyttöjä ja naisia. Huomio tulee enemmänkin kiinnittää organisaatiokulttuureihin eli toimintaympäristön rakenteiden, toimintamallien ja asenneilmaston muuttamiseen (mt; myös Herman & Carr, 2009). Kukkonen (2005) painottaa, että eettiseltä kannalta ei ole perusteltua painostaa tyttöjä tekemään tietynlaisia koulutus- ja ammattivalintoja, kun taas on perusteltua tukea heidän itsearviointitaitojensa kehittymistä. Tällöin kyse on metakognitiivisten taitojen tukemisesta siten, että oppija voi itsenäisesti ja riippumattomana ympäristönsä stereotyyppisistä ja sukupuolisidonnaisista normeista muovata minäkäsitystään ja opiskeluasenteitaan oppimista edistävään suuntaan. Nuorten tietotekniikka-asenteita tutkinut Lahtinen (2007) toteaa, että tällä hetkellä nuoriso poimii teknologian tuomista mahdollisuuksita itseään eniten kiinnostavat ja voittopuolisesti viihdyttävät asiat. Nuorten on vaikea tunnistaa tietotekniikasta muita hyödyllisiä ja tarpeellisia osa-alueita. Tämän tukemiseksi kannattaisi nuorille niin koulussa kuin kotonakin osoittaa sopivia haasteita ja toimeksiantoja tietotekniikan alueelta. 3.2 Tutkimuksen tavoitteet Teknologiateollisuuden tietotekniikan toimialaryhmän teettämä tutkimushankkeen Naisia ICTalalle! osaprojekti A (Tytöt ja ICT) keskittyy 10-17 -vuotiaiden tyttöjen ja heidän opettajiensa mielikuviin ICT-alasta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös tyttöjen kokemuksia tietotekniikan käyttäjinä sekä koulussa että kotona. Tutkimuksen tavoittteiksi määriteltiin selvittää: Miten hyvin tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa, alan yrityksiä ja työtehtäviä? Miten kiinnostavana tytöt pitävät ICT-alaa? Mitkä ovat keskeiset kiinnostukseen vaikuttavat tekijät? Miten erilaisiin tytöt ja teknologia -hankkeisiin ja/tai tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -hankkeisiin osallistuminen on vaikuttanut esim. opetusmetodeihin? Voidaanko tyttöjen asenteissa havaita merkittäviä eroja hankkeisiin osallistuneiden ja osallistumattomien koulujen välillä?
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 9 Lisäksi tavoitteena on, että selvityksen perusteella voidaan kohdentaa toimenpiteitä, joiden avulla lisätään tyttöjen kiinnostusta ICT-alaan. Koska kyseessä ei ole kvantitatiivinen tutkimus, ei varsinaisia tutkimushypoteeseja määritelty. Ohjaavana taustahypoteesinä oli kuitenkin oletus, että kouluissa, joissa on osallistuttu erilaisiin tytöt ja ICT/teknologia -hankkeisiin, on ala tytöille tutumpi ja suhtautuminen siihen myönteisempää kuin verrokkikouluissa. Kuten myöhemmin kohdassa 4.2 kuvataan, koulujen valinnassa päädyttiin painottamaan tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa. Näin ollen hypoteesi muuttui siten, että tyttöjen suhtautumisen ICT-alaan oletettiin olevan myönteisempää kouluissa, joissa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödynnetään laajasti opetuksessa. 3.3 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys Kouluikäisten tyttöjen kiinnostusta ICT-alaa kohtaan tai mielikuvia alasta ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu Suomessa, poikkeuksena UPDATE-projektin yhteydessä toteutetut kyselyt (Hiltunen, 2009). Myöskään opettajien näkemyksiä aiheesta tai opettajien omaa ICT-alan tuntemusta ei ole selvitetty ainakaan viime vuosina. Tästä syystä nämä aiheet ovat tämän tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksen tueksi oli kuitenkin käytettävissä aikaisempia tutkimuksia, jotka koskevat tyttöjen asennetta tai suhtautumista tietotekniikkaan, teknologiaan ja matemaattisiin aineisiin sekä tietotekniikan käyttöä opetuksessa ja oppimisessa. Tytöt ja ICT -aluetta koskevaa viimeaikaista tutkimusta Suomessa on tarkasteltu laajemmin tämän tutkimushankkeen esiselvityksessä (helmikuu 2010), joten tässä raportissa esitellään vain joitakin keskeisiä huomioita. Esiselvityksessä tutkimukset luokiteltiin kahteen ryhmään sen mukaan, onko tutkimus keskittynyt tyttöihin ja tietotekniikkaan/teknologiaan vai tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Samaa jakoa käytetään tässä raportissa. Tytöt ja ICT -aihetta koskevat tutkimukset ammentavat hyvin erilaisista teoreettisista lähtökohdista, mikä on ymmärrettävää, sillä ne edustavat eri tieteenaloja, joista yleisimpiä ovat kasvatustiede ja tietojenkäsittelytiede. Myös metodologiat vaihtelevat: mukana on niin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta kuin toimintatutkimustakin. Teoriapohjan ja tutkimusmenetelmien kirjavuudesta huolimatta tyttöjen asenteita ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat tulokset ovat varsin samansuuntaisia. 3.3.1 Tytöt ja tietotekniikka/teknologia UPDATE-projektin yhteydessä Jyväskylän yliopiston Tietojenkäsittelytieteen tiedekunnassa toteutettiin kysely, jossa haastateltiin a) paikallisen akateemisen tiedepäivän osallistujia keväällä 2008 ja b) paikallisen rekrytointitapahtuman osallistujia syksyllä 2007. Vastaajat jaettiin kahteen ryhmään, 13-16 vuotiaisiin (N=107) ja 17-19 vuotiaisiin (N=263). (Hiltunen, 2009.) Kyselytulosten perusteella nuoremmassa ikäryhmässä tytöt tuntuvat arvostavan ICT-alaa jossain määrin enemmän kuin pojat, ja he uskovat, että alalta löytyy paljon työpaikkoja. Suurin osa vastaajista ei pidä ICT-alaa nörttialana. Sekä tytöt että pojat pitävät alaa tasa-arvoisena, mutta pojat uskoisivat tuntevansa olonsa alalla mukavammaksi kuin tytöt. Toisaalta kun suurin osa pojista ilmoittaa olevansa erittäin kiinnostuneita tietokoneista, vain harvat tytöt ovat tätä mieltä.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 10 Tytöt ovat myöskin poikia haluttomampia hakeutumaan alalle. Sen sijaan vanhemmassa ikäryhmässä ei voida havaita eroa ICT-alan arvostuksessa tyttöjen ja poikien välillä, vaikka ICT-alaa arvostetaankin enemmän kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Lukioikäiset tytöt pitävät ICT-alaa vielä vähemmän nörttialana kuin nuoremmat tytöt. Toisaalta suurempi osuus tytöistä on tässä ikäryhmässä kiinnostunut tietokoneista kuin nuoremmassa ikäryhmässä. Hiltunen (2009) esittää, että toimenpiteitä tyttöjen kiinnostuksen herättämiseksi ICT-alaa kohtaan on syytä suunnata jo riittävän nuorille, sillä muutoin tytöt valitsevat perinteisiä naisten aloja eivätkä edes harkitse teknillisiksi miellettyjä aloja kuten ICT-alaa. Lahtisen (2007) väitöskirjassa tarkastellaan nuorten (14-vuotiaiden) ja tietotekniikan välistä suhdetta sekä siihen liittyviä tekijöitä nuorison näkökulmasta. Lahtisen tutkimuksessa tietotekniikka-asenteen eli tietotekniikasta pitämisen suhteen tutkijan kehittämä mittari antoi tytöille ja pojille jokseenkin samoja arvoja, mikä Lahtisen mukaan on kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellinen tulos. Lahtinen huomauttaa mittarin toimivan pääsääntöisesti hyvin, mutta sen antamat selitysasteet jäävät pieniksi. Lahtisen aineiston perusteella nuoret käyttävät tietotekniikkaa eniten kotona. Käytön määrissä ei ollut tyttöjen ja poikien välillä kovin suuria eroja, mutta kommunikointi tietoverkkojen avulla on leimallista tytöille, kun taas tietokonepelit kiinnostavat enemmän poikia. Kodeissa pojilla on tyypillisemmin asiantuntijarooli tietotekniikassa kuin tytöillä. Esimerkiksi 46 prosenttia pojista ja 12 prosenttia tytöistä ilmoitti hoitavansa perheen tietotekniikkaan liittyviä asennuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös tietotekniikan valintaa valinnaisaineeksi kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla. Aineiston perusteella tietotekniikka valinnaisaineena houkutteli tietotekniikasta jo ennestäänkin kiinnostuneita ja siihen positiivisesti suhtautuvia poikia, jotka muutenkin käyttävät tietotekniikkaa keskimääräistä enemmän. Lahtinen huomauttaa, että tietotekniikka valinnaisaineena enemmänkin kasvattaa kuin kaventaa nuorten välisiä digitaalisia kuiluja. Kukkonen (2005) tutki oululaisessa Kastellin koulussa vuonna 2002 lukio-opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Kukkosen mukaan tytöt pitävät kaiken kaikkiaan matematiikkaa vaikeampana, ahdistavampana sekä vähemmän mielenkiintoisena ja innostavana. Nämä tyttöjen ja poikien asenne-erot näyttävät eri tutkimusten mukaan vahvistuvan kouluvuosien aikana. Hannulan (1998; 2001) mukaan kyseessä on laaja ongelma, sillä tyttöjen suhteessa matematiikkaan on paljon samanlaista kuin heidän suhteessaan tekniikkaan ja eksakteihin luonnontieteisiin. Tyttöjen kielteisten matematiikka-asenteiden voidaan nähdä liittyvän siihen, että he kuten pojatkin ovat tottuneet pitämään matematiikkaa enemmän miesten kuin naisten alueena. Onkin esitetty, että tyttöjen asenteet matematiikkaa kohtaan muuttuisivat, jos mielikuvaa matematiikasta voitaisiin muuttaa vähemmän maskuliiniseksi. Kukkonen (2005) toteaa, että uravalintoja haittaavaa segregaatiota naisten ja miesten ammatteihin on helpompi purkaa, jos opiskelijat, niin tytöt kuin pojatkin, voivat nykyistä avoimemmin tiedostaa sekä kielteiset toimintatapansa että todelliset vahvuutensa opiskelutilanteissa. Kehittyneempi tietoisuus merkitsee sitä, että oppimista ei verrata ennalta määritettyyn sukupuolisidonnaiseen normistoon vaan itse asetettuihin tavoitteisiin, joihin voi sukupuolesta riippumatta sisältyä edistyminen millä tahansa koulutusalalla. Kun tyttöjen
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 11 itsearviointi- ja itsesäätelytaidot kehittyvät, heidän koulutus- ja uravalintansakin tulevat vähitellen suuntautumaan vähemmän stereotyyppisellä tavalla. Anundi (2005) tutki Kastellin koulun teknologiakasvatusprojektia. Anundin mukaan yläkouluikäisten tyttöjen osalta voidaan erottaa ns. tekniikasta kiinnostuneet ja ei- tekniikasta kiinnostuneet. Tyttöjen kiinnostus tekniikkaa ja teknisiä ammatteja kohtaan ja toisaalta eikiinnostuneiden orientaatio heijastuu heidän asenteistaan, omasta tekniikan kykyarviostaan, valinnoistaan ja myös kurssipalautteen pohjalta. Monien tyttöjen kohdalla voitiin havaita, että identiteetti oli vielä etsintävaiheessa ja vastauksissa ilmeni ristiriitaa. Tytöt pitivät tärkeänä, että myös tytöillä on mahdollisuus oppia tekniikkaa peruskoulussa ja että tekniikan asiat ovat heidän mielestään kiinnostavia, mutta siltikään he eivät voisi ajatella itselleen tekniikan alan ammattia tulevaisuudessa. Yleisesti ottaen tytöt uskoivat Anundin mukaan omaan kykyynsä oppia teknisiä asioita ja taitoja, mutta motivaation puute näyttää johtuvan juuri kokemuksen vähäisyydestä ja teknologisen kompetenssin puutteesta sekä toisaalta stereotyyppisestä käsityksistä tekniikasta miehisenä alana ja siksi ei tyttöjä kiinnostavana. 3.3.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä opetuksessa tarkastellaan tällä hetkellä käynnissä olevassa kahdessa laajassa hankkeessa. Nämä ovat liikenne- ja viestintäministeriön koordinoima Arjen tietoyhteiskunta -hankkeeseen liittyvä TVT koulun arjessa sekä TEKESin rahoittama useiden eri yliopistojen yhteishanke OPTEK. Näiden hankkeiden tuloksia ollaan julkistamassa vielä vuoden 2010 aikana. Helsingin yliopiston koordinoima CICERO Learning verkosto toteutti vuonna 2008 selvityksen, jossa arvioidaan koulujen tieto- ja viestintäteknologian nykytilannetta teknologisten ympäristöjen, ohjelmistojen ja infrastruktuurin, pedagogisen käytön ja vaikuttavuuden sekä osaamisresurssien näkökulmasta. CICERO-verkoston raportissa todetaan, että yhä useammalla opettajalla on mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessaan. Vaikka koulujen ja kuntien varustetasoissa on edelleen suuria eroja, alkavat opettajien tekniset taidot ja edellytykset teknologian päivittäiseen hyödyntämiseen olla riittävällä tasolla teknologian käytölle, mm. laajojen Ope.fi koulutusten avulla. Tästä huolimatta teknologian käyttö oppimisen välineenä ei ole lisääntynyt. Suurimmat ongelmat löytyvät CICERO-selvityksen mukaan koulukulttuurin ja pedogogiikan vähäisestä muutoksesta sekä siitä, ettei opettajilla ole riittäviä pedagogisia malleja teknologian siirtämiseksi omaan opetukseen. Selvityksen mukaan koulukulttuuriin liittyvät ongelmat tulevat erityisesti esille perusopetuksen yläluokilla (luokat 7-9). Yläluokkien opetus perustuu alaluokkia tiukemmin oppiainejakoisuuteen, ja opettajina toimivat eri oppiaineiden sisältöjen asiantuntijat. Pahimmillaan tämän todetaan johtavan siihen, että koulupäivä koostuu useasta täysin toisistaan irrallaan olevasta 45 minuutin opetustuokiosta. Tämä rajoittaa huomattavasti teknologian mahdollisuuksia tukea pitkäjänteisesti oppimisprosessia. Lisäksi selvityksessä todetaan, että koulujen teknologiaan suuntautuneet kehityshankkeet ovat varsin usein olleet teknologialähtöisiä: uusia laitteita tai ohjelmistoja on yritetty juurruttaa
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 12 koulujen arkipäivään. Hyvin usein tällaisten hankkeiden tuloksena ei ole saatu aikaan pitkäaikaisia muutoksia koulujen ja opettajien toimintatavoissa. Second Information Technology in Education Study (SITES) 2006 oli IEA:n (International Association for the Evaluation of Educational Achievement) vuonna 2006 toteuttama laaja, kansainvälinen tutkimusohjelma, joka koostuu useista projekteista ja moduuleista. Suomessa SITES-tutkimusta koordinoi Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos, joka julkaisi hankkeen kansallisen loppuraportin syksyllä 2008 (Kankaanranta ja Puhakka, 2008). Kansallisessa raportissa esitellään tietotekniikan opetuskäytön kansainvälisen tilanteen lisäksi erityisesti suomalaisten koulujen, opettajien ja oppilaiden mahdollisuuksia tietotekniikan hyödyntämiseen ja sen käytön integrointiin olennaiseksi osaksi opetusta ja oppimista. Tietotekniikan opetuskäyttöön liittyvistä esteistä tärkeimpiä ovat rehtoreiden ja tietotekniikan vastuuhenkilöiden mukaan opettajien ajanpuute, tietoteknisten välineiden puute luonnontieteiden laboratoriotöissä, digitaalisen oppivälineistön vähäisyys sekä opettajien puutteelliset tietotekniset taidot. Matematiikan ja luonnontieteiden opettajat näkevät esteenä puutteet seuraavissa: aika, koulun digitaaliset oppimisvälineet, oppilaiden koulun ulkopuoliset tietotekniset laitteet ja opettajien pedagogiset taidot tietotekniikan opetuskäytössä. Suomalaisopettajista yli 40 prosenttia ei omasta mielestään tunne tietotekniikan pedagogisia soveltamismahdollisuuksia. SITES-tutkimuksen mukaan erityisesti kouluun liittyvillä tekijöillä on keskeinen merkitys tietotekniikan opetuskäytön yleistymiselle. Näitä tekijöitä ovat rehtorien näkemykset tietotekniikan käytön merkityksestä oppilaiden oppimisen kannalta, koulun johtajuuden kehittämiseen liittyvät asiat sekä opettajien saama tietotekninen ja pedagoginen tuki. Koulujen väliset erot tietotekniikan käyttömahdollisuuksissa ja pedagogisen käytön omaksumisessa ovat tekijöitä, joiden voidaan nähdä synnyttävän ja kasvattavan oppilaiden välisiä eroja ja luovan digitaalisia kuiluja. Raportin mukaan olisikin varmistettava, että sosiaaliset ja digitaaliset kuilut eivät kasvaisi koulukohtaisten erojen takia. SITES-raportissa todetaan, että pojat näyttävät jossain määrin enemmän oppivan tietotekniikasta ja sen käytöstä kotona kuin tytöt. Sen sijaan tietyt oppilasryhmät esimerkiksi tytöt ja maahanmuuttajataustaiset ovat riippuvaisempia tietotekniikan käytön oppimisesta koulussa. Tällä hetkellä heidän tarpeisiinsa ei kuitenkaan kaikissa kouluissa riittävästi vastata. Lisäksi tietotekniikan käyttötavoissa, käyttötarkoituksissa ja käytössä olevissa sovelluksissa on suuria eroja koulussa ja koulun ulkopuolella. Raportin mukaan olisi myös pohdittava, minkälaista oppimista nuorten digitaaliseen todellisuuteen liittyy tai voisi liittyä ja miten koulun ulkopuolinen tietotekniikan käyttö voisi nivoutua osaksi sitä kokonaisuutta, jonka kautta nuoret oppivat tietoyhteiskunnassa tarvittavaa osaamista ja taitoja.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 13 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 4.1 Tutkimusmenetelmä ja -kysymykset Tutkimusta suunniteltaessa todettiin, että laaja kyselytutkimus, esimerkiksi internetin kautta toteutettuna, ei tuottaisi riittävän syvällistä, luotettavaa ja kattavaa kuvaa tyttöjen ja heidän opettajiensa näkemyksistä eikä tarjoaisi konkreettisia esimerkkejä käytössä olevista, toimiviksi havaituista toimenpiteistä. Lisäksi käytettävissä oli varsin tuoreita, laajoja kyselytutkimuksia, kuten tietotekniikan opetuskäyttöä koskeva SITES 2006 -tutkimus (Kankaanranta, 2008) ja opettajien teknologia-asenteita koskeva Heikki Haaparannan väitöstutkimus (2008). Edelleen käytössä oli tutkimustuloksia nuorten yleisistä asenteista, esimerkiksi Nuorisobarometri 2009. Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä koskevia tutkimustuloksia on tulossa vielä vuoden 2010 aikana Arjen tietoyhteiskunta- ja OPTEK-hankkeiden myötä. Hankkeessa päädyttiin käyttämään tutkimusmenetelmänä nk. monitapaustutkimusta (multiple case study), koska tässä menetelmässä keskitytään ilmiötä selittäviin ja kuvaileviin kysymyksiin (Miksi? Miten?) 2. Case-tutkimuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti tutkimuksessa kerättiin samasta aiheesta aineistoa useammalla eri tavalla (nk. triangulaatio). Päämenetelmät ovat kyselylomakkeet (tytöt), ryhmähaastattelut (tytöt) ja teemahaastattelut (opettajat ja muut asiantuntijat). Näin kerättyä aineistoa on täydennetty dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa. Koulujen lisäksi tutkimuksessa haastateltiin muita aiheen asiantuntijoita mm. opetushallituksesta, Opettajien ammattijärjestöstä (OAJ) sekä muutamista alan yrityksistä. Tutkimuskysymykset muotoiltiin vastaamaan mahdollisimman tarkasti tutkimuksen tavoitteita. Niitä jouduttiin kuitenkin hieman muokkaamaan, koska hankkeisiin osallistuneiden koulujen sijaan kohdekouluiksi ryhmään A valikoitui sellaisia kouluja, jotka ovat erityisesti panostaneet tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa (ks. kohta 4.2). Näin ollen kysymykset muotoutuivat seuraavasti: Kysymys 1: a) Miten hyvin tytöt tuntevat ICT-alaa, ICT-alan yrityksiä ja työtehtäviä? b) Miten heidän opettajansa arvioivat tyttöjen tuntevan näitä? c) Miten hyvin opettajat tuntevat ICT-alaa? Kysymys 2: a) Mikä on tyttöjen mielikuva ICT-alasta? b) Miksi tytöt pitävät ICT-alaa kiinnostavana tai ei-kiinnostavana? c) Miten opettajat arvioivat tyttöjen mielikuvaa ja kiinnostusta? Kysymys 3: b) Miten kouluissa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa? c) Millaisia kokemuksia tytöillä on tieto- ja viestintätekniikan käytöstä opetuksessa? 2 Katso esim. Yin, 1988.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 14 Kysymys 4: Voidaanko tyttöjen asenteissa (ICT-alaa ja/tai tietotekniikkaa kohtaan) ja/tai opettajien näkemyksissä näistä havaita eroja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön panostaneiden ja nk. tavallisten koulujen välillä? 4.2 Tutkittavien koulujen valinta Tutkimuksen alkuvaiheessa päätettiin toteuttaa vertailua siten, että ensin valitaan neljä erilaisiin tytöt ja ICT tai tytöt ja teknologia -hankkeisiin osallistunutta koulua, ja tämän jälkeen valitaan näille vastaavat verrokkikoulut, jotka eivät ole osallistuneet tällaisiin hankkeisiin. Verrokkikoulujen valinnassa pidettiin tärkeänä vastaavuutta kouluasteen, maantieteellisen sijainnin, perheiden sosioekonomisen aseman sekä koulun koon mukaan. Hankkeisiin osallistuneiden koulujen valinta aloitettiin kartoittamalla Suomessa 2000-luvulla toteutettuja Tytöt ja teknologia -hankkeita. Aikaisempia hankkeita löytyi (esim. Mirror, WomenIT, TinaTaan), mutta näistä oli jo useampia vuosia. Käynnissä olevia hankkeita ei löytynyt kuin Jyväskylän yliopiston koordinoima UPDATE, jossa kuitenkin tutkimuksen kohderyhmää koskeva (10-17 -vuotiaat tytöt) tiedonkeruu oli toteutettu syksyllä 2007 ja keväällä 2008 (Hiltunen, 2009). Hankkeissa kokeillun toiminnan jatkumisesta ei löytynyt koordinoidusti tietoa, paitsi TiNataan - hankkeen jatkuminen Teknillisessä korkeakoulussa (nyt osa Aalto-yliopistoa). Näin ollen tutkimukseen sopivien koulujen etsintää laajennettiin koskemaan tieto- ja viestintätekniikan edistyksellistä käyttöä opetuksessa. Muutamien asiantuntijavihjeiden perusteella tutkija lähestyi neljää koulua, jotka kaikki suostuivat tutkimukseen. Näistä yksi on alakoulu, kaksi on yläkoulua ja yksi on lukio. Tämän jälkeen tutkija lähestyi neljää verrokkikoulua, joista kolme suostui osallistumaan tutkimukseen (yksi ei vastannut). Näistä yksi on alakoulu, yksi on yhtenäiskoulu ja yksi on lukio. Kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat pääkaupunkiseudulla: kolme koulua sijaitsee Helsingissä ja loput ympäröivissä kaupungeissa ja kunnissa. Tutkimukseen osallistuneista alakouluista yksi on peruskoulun alaluokat (1-6) kattava koulu, kaksi muuta taas koko peruskoulun luokat (1-9) kattavia. Kahden tutkimukseen osallistuneen yläkoulun (luokat 7-9) yhteydessä toimii myös lukio. Toisen tutkimukseen osallistuneen lukion yhteydessä toimii myös yläkoulu. Kouluista pienimmässä on noin 200 oppilasta, muissa on useampia satoja oppilaita. Tulosten raportoinnissa koulut on nimetty siten, että koulut jotka kuuluvat ryhmään hankkeisiin osallistuneet tai edistykselliset tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät ovat kaikki nimeltään A (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B). Nimeäminen ei sisällä koulujen keskinäistä vertailua. Kuten tuloksista ilmenee, ryhmän A koulujen välillä selkeitä eroavaisuuksia, vaikka yleisesti ottaen näissä kouluissa on erityisesti panostettu tieto- ja viestintätekniikan käyttöön opetuksessa. Vaikuttavatko nämä panostukset tyttöjen asenteisiin, ilmenee tutkimuksen tuloksista.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 15 4.3 Aineiston kerääminen Aineisto tutkimukseen osallistuneissa kouluissa on kerätty 1.2. - 16.3.2010 välisenä aikana. Asiantuntijahaastattelut on toteutettu 8.1. - 4.3.2010 välisenä aikana. Henkilökohtaisten haastattelujen lisäksi suoritettiin puhelimitse yksi haastattelu (opettaja) ja yksi asiantuntijakeskustelu. Kaikki haastattelut sekä muun tiedonkeruun toteutti tutkimuksesta vastaava tutkija. Edellä on kuvattu tutkimukseen osallistuneiden koulujen valintaa. Haastateltavien opettajien valinta eteni siten, että tutkija otti yhteyttä joko rehtoriin tai tiettyyn opettajaan, joka puolestaan haki rehtorin suostumuksen tutkimukseen osallistumiselle. Lisäksi pyydettiin asianmukaiset luvat koulujen ylläpitäjiltä. Koulut (rehtorit tai yhteysopettajat) valitsivat itse haastateltavat opettajat. Opettajien valikoitumiseen vaikutti myös kouluaste (esim. alakouluissa ei ole opintojen ohjaajia). Menetelmästä johtuen on todennäköistä, että ainakin suurin osa tutkimukseen osallistuneista opettajista suhtautuu keskivertoa myönteisemmin tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön, mutta tämä ei olennaisesti vaikuta tutkimuksen tuloksiin. Raportissa käytetään nimitystä opettajat ryhmästä, joka sisältää paitsi luokan- ja aineenopettajat myös rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuuopettajat/vastuuhenkilöt. Koulut valitsivat itse myös tutkimukseen osallistuneet tyttöryhmät. Valinnassa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan huomioimaan tutkijan toive 10-15 tytön ryhmistä, mutta osa ryhmistä jäi pienemmiksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta tulosten hyödynnettävyyteen. Kahdessa koulussa (lukio A ja alakoulu BB/yläkoulu B) haastateltavat oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti valita, osallistuvatko tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuneet alaikäiset tytöt pyysivät huoltajaltaan suostumuksen osallistumiseen. Kouluissa järjestettiin pääsääntöisesti kaksi tutkimustilannetta, jossa tytöt ensin yhdessä täyttivät kyselylomakkeen tutkijan valvonnassa. Lomakkeen täyttämisen jälkeen aiheesta keskusteltiin vielä yhdessä tutkijan tekemien kysymysten pohjalta noin 20-30 min. Opettaja ei yleensä ollut läsnä tutkimustilanteessa, poikkeuksena oli yhden koulun toinen tyttöryhmä, jonka opettaja oli paikalla koko ajan. Opettajat haastateltiin yksitellen, haastattelut kestivät 30-60 min. Haastateltujen vastaajien määrät kouluissa on kerätty taulukkoon 1. Huom: ryhmä opettajat sisältää luokan- ja aineenopettajat, rehtorit, oppilaanohjaajat ja tietotekniikan vastuuopettajat/vastuuhenkilöt.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 16 Taulukko 1. Haastatellut kouluissa. Koulu Tytöt (yhteensä) Luokkatasot Opettajat Alakoulu A 17 4 ja 6 4 Alakoulu B 25 4 ja 6 3 Alakoulu BB 9 2 ja 6 3 Yläkoulu A 23 8 ja 9 5 Yläkoulu AA 25 8 ja 9 5 Yläkoulu B 10 7 ja 8 (ks. alakoulu BB) Lukio A 15 I-III 3 Lukio B 25 I-III 5 yht. 149 28 Tutkimukseen haastateltiin neljää muuta asiantuntijaa ja aiheesta keskusteltiin vielä kolmen muun asiantuntijan kanssa. Näitä haastatteluja on käytetty tässä raportissa tausta-aineistona. 4.4 Aineiston analyysi Kyselylomakkeiden avulla saatua kvantitatiivista informaatiota käsiteltiin siten, että yhtä koulua edustavien tyttöjen vastaukset yhdistettiin ja tuloksia vertailtiin samaa kouluastetta edustavien koulujen tuloksiin. Asteikolla 1-5 kysytyistä kysymyksistä on laskettu keskiarvoja, kun taas muilla asteikoilla (3- ja 4-portaiset asteikot) tarkastellaan jakaumia. Koska kyseessä on monitapaustutkimus ja tutkimukseen osallistuneet tytöt edustavat useita eri luokka-asteita, tuloksia ei pyritty yhdistämään laajemmin (esim. yhdistämällä kaikki A-ryhmän tulokset). Kyselylomakkeiden kautta saatuja tietoja vahvistettiin ja syvennettiin tyttöjen ryhmähaastatteluilla. Kaikki ryhmähaastattelut ja suurin osa teemahaastatteluista nauhoitettiin. Nauhoitukset purettiin, mutta niitä ei litteroitu. Haastatteluista saatu data luokiteltiin teemoittain vastaamaan tutkimuskysymyksiä. Laadullisen aineiston analyysimenetelmänä oli lähinnä sisällönanalyysi, joskin tuloksia kontekstoitiin koulukohtaisiksi. Haastattelurungon ulkopuolisina teemoina esiin nousivat tyttöjen haastatteluissa mm. tietokoneen käyttöön mahdollisesti liittyvät rajoitukset sekä tietokoneen äärellä vietetty aika. Opettajien haastatteluissa esiin nousivat mm. koulun tieto- ja viestintäteknisten resurssien riittävyys sekä IT-tuen ja koulutuksen saatavuus. Useimmat opettajista olivat valmiita pohtimaan myös yleisemmin opettajakunnan tietoteknisen osaamisen tasoa ja riittävyyttä.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 17 Aineistoa on täydennetty myös dokumenteilla (lähinnä koulujen web-sivut) sekä havainnoinnilla kouluissa. Näitä ei pyritty koodaamaan tms. vaan näillä menetelmillä kerättyjä tietoja käytettiin vahvistamaan kyselylomakkeiden ja haastatteluiden kautta saatua informaatiota. 4.5 Tutkimuksen rajaukset ja tulosten hyödyntäminen Kuten edellä on kuvattu, tutkimusmenetelmänä on nk. monitapaustutkimus. Näin ollen tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia Suomen kouluja, siten että voitaisiin väittää jotakin tyttöjen ja/tai opettajien asenteista X prosentissa Suomen kouluissa tms. Sen sijaan tavoitteena on nk. teoreettinen edustavuus, eli tuloksia tarkastellaan taustahypoteesin valossa: tuntevatko tytöt ICT-alaa paremmin kouluissa, joissa käytetään paljon tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa, ja onko mielikuva ICT-alasta myönteisempi? Vaikka tavoitteena oli löytää neljä edelläkävijäkoulua ja näille jokaiselle omat verrokit, ei tässä aivan onnistuttu, sillä yläkouluja saatiin tutkimukseen osallistumaan neljän sijasta kolme, joista kaksi kuuluu edelläkävijöiden ryhmään (yläkoulu A ja AA). Tiedonkeruun edetessä kuitenkin ilmeni, ettei tämä ollut ongelmallista, sillä tulokset alkoivat kyllääntyä jo kahden yläkoulun haastattelujen jälkeen. Kahden parin sijasta yläkouluja verrataan kaikkia kolmea toisiinsa. Lisäksi koska yläkoulussa B oppilaat saivat itse vapaaehtoisesti ilmoittautua tutkimukseen ja koulu on yhtenäiskoulu (kattaen luokat 1-9), tutkimukseen osallistui myös nuorempia oppilaita, joista muodostettiin oma ryhmä (alakoulu BB). Näin ollen myös kolmea alakoulua verrataan osittain kaikkia toisiinsa. Koulujen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä ja resursseja on lyhyesti kuvattu kohdassa 5.1. Koulujen yksityiskohtaista kuvausta on vältetty, jotta luvattu anonymiteetti säilyy. Yksi tutkimuksen rajaus on maantieteellinen alue: kaikki tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsevat joko pääkaupunkiseudulla tai sitä ympäröivissä lähikunnissa. Alustavasti tutkimukseen oli kaavailtu kouluja myös muualta Suomesta, mutta tästä luovuttiin koulujen ja verrokkikoulujen lopullisen valinnan yhteydessä. Vastaavan tutkimuksen toteuttaminen muualla kuin pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa kouluissa näyttäisi, poikkeavatko tyttöjen ja/tai opettajien asenteet toisistaan eri puolilla maata. Koulut eri puolilla Suomea voivat kuitenkin verrata omaa tilannettaan tutkimuksessa kuvattuihin kouluihin ja arvioida, poikkeaisiko se merkittävästi kuvatuista. Koska tutkimukseen osallistui yleensä kaksi tyttöryhmää (vain yhdessä koulussa ryhmiä oli yksi) ja tytöt edustavat useampaa kuin yhtä luokkaa, voidaan tulosten katsoa kuvaavan tyypillisiä tyttöjen mielikuvia ja asenteita kyseisessä koulussa sekä laajemmin tietyllä luokka-asteella. Myös opettajien mielikuvien ja asenteiden voidaan katsoa kertovan sekä tilanteesta omassa koulussa että laajemmin, varsinkin kun tuloksista ilmenevät myös merkittävät eroavaisuudet opettajien näkemyksissä. Tutkimuksen tulosten avulla voidaan arvioida tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti, miten hyvin 10-17 -vuotiaat tytöt ja heidän opettajansa tuntevat ICT-alaa ja sen työtehtäviä. Tutkimuksen tulokset ovat hyödyksi Teknologiateollisuus ry:lle ja ICT-alan yrityksille näiden arvioidessa, millä tasolla tyttöjen ja opettajien tietämys ICT-alasta on, mitä sen tulisi olla, ja miten tietämystä alasta ja sen työtehtävistä voitaisiin lisätä.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 18 Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää myös koulut miettiessään, pitäisikö tyttöjen ja/tai opettajien asenteisiin kiinnittää enemmän huomiota ja minkälaisin toimenpitein ICT-alan tuntemusta voitaisiin lisätä. Lisäksi tutkimuksesta saa tietoa eri koulujen tavoista käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa, vaikkei tämä varsinaisesti ollut tutkimuksen tavoite.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 19 5 TULOKSET Tässä luvussa tarkastellaan tutkimuksen tuloksia vertaillen A- ja B-ryhmän kouluja. Kuten aikaisemmin kuvattiin, koulut, jotka kuuluvat ryhmään hankkeisiin osallistuneet tai edistykselliset tieto- ja viestintätekniikan käyttäjät, on kaikki nimetty A:lla (alakoulu A, yläkoulu A ja AA, lukio A) ja verrokkikoulut on nimetty B:llä (alakoulu B, alakoulu BB, yläkoulu B, lukio B). Näistä alakoulu BB ja yläkoulu B ovat sama yhtenäiskoulu, jossa tutkimukseen osallistuneet oppilaat edustavat kahta ikäryhmää eli ala- ja yläkoululaisia. 5.1 Tietotekniikan käyttö opetuksessa Tässä kappaleessa kuvataan lyhyesti, miten tutkimukseen osallistuneissa kouluissa käytetään tieto- ja viestintätekniikkaa opetuksessa ja miten tyytyväisiä opettajat ovat resurssitilanteeseen. Kuvauksissa on yhdistetty tietoja sekä opettajien että tyttöjen haastatteluista. Tytöiltä kysyttiin lisäksi, mitä tietyistä sovelluksista he tuntevat ja käyttävät. 5.1.1 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa Alakoulu A Alakoulussa A on käytössä 2 atk-luokkaa, kirjasto eli mediateekki sekä läppärikärry (tosin vajaavarusteltu). Jos luokka on suuri (noin 30 oppilasta), käyttöön tarvitaan kaikki kolme tilaa kerrallaan. Koulussa on myös joitakin älytauluja (Smartboard). Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä, dokumenttikamera ja datatykki. Kolme opettajaa kuvaa tieto- ja viestintätekniikan resurssitilannetta suhteellisen hyväksi, yhden mielestä tiloja ei ole riittävästi. Yksi opettaja toivoisi miniläppärin kaikille oppilaille, kaksi muuta haluaisivat lisää (tavallisia) kannettavia tietokoneita. Kaupungin tarjoama IT-tuki ei ole muutaman opettajan mielestä välttämättä riittävää, mutta koulussa on voitu hyödyntää tiettyjen opettajien asiantuntemusta ITasioissa. Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä olevia tietokoneita ei ole. Muutama tällainen kone oli aikaisemmin aulatiloissa, mutta ne rikottiin. Koulussa on käytössä Fronter oppimisympäristönä, mutta pilottikäytössä eli vain osa opettajista käyttää. Yksi opettajista suhtautuu Fronterin käyttöön kriittisesti, koska käyttämiskynnys on korkeampi, kun kyseessä on oppimisympäristö, jota ei käytetä jatkuvasti koulun arkipäivässä. Koulussa kaikki 5-luokkalaiset osallistuvat tietotekniikan jaksolle, jota yksi opettaja kuvaa tarkistuspisteeksi : kurssin avulla halutaan varmistua, että kaikkien tietotekniikan käyttötaidot ovat riittävällä tasolla. Toisen opettajan mukaan kurssin tarkoitus on synnyttää oivallus siitä, mitä eri työkaluilla voi tehdä ja ettei työkalujen käyttö ole vaikeaa. Haastateltujen tyttöjen mukaan tietotekniikkaa käytetään esimerkiksi äidinkielen tunneilla, kun kirjoitetaan tarinoita. Google on ollut käytössä tiedonhaussa ja kuvien etsimisessä. 6- luokkalaiset tytöt ovat tehneet itse dokumenttielokuvan, mikä oli tyttöjen mielestä kivaa joskin myös vaikeaa, koska ensin piti opetella käyttämään editointiohjelmaa.
Teknologiateollisuus ry / Tytöt ja ICT / Raportti 20 Alakoulu B Alakoulussa B on käytössä 2 atk-luokkaa. Kumpaankaan ei mahdu 30 oppilaan luokka kerrallaan, kuten yksi opettajista huomauttaa. Jokaisessa luokassa on tietokone opettajan käytössä, dokumenttikamera ja datatykki. Lisäksi erityisopettajalla on omassa huoneessaan joitakin tietokoneita. Kaupunki tarjoaa opettajien mukaan riittävästi kalustoa, mutta ylläpito ja toimivuus on ollut ongelma. Opettajien mukaan kaupungin tarjoama IT-tuki on ollut riittämätöntä ja puutteellista. Atk-luokkiin mennään opettajan johdolla, vapaasti käytössä olevia tietokoneita ei ole. Käytössä on esimerkiksi Opit. Fronter-oppimisympäristöä on myös kokeiltu ja tähän oli koulutusta muutama vuosi aikaisemmin, mutta vain osa opettajista käyttää Fronteria. Tyttöjen mukaan atk-luokissa on tehty luokkalehteä, haettu tietoja Wikipediasta, tehty kuvahakuja Googlen kautta yms. Äidinkielessä on tehty esityksiä Powerpoint-ohjelmalla ja kirjoitettu tekstiä. Englannissa, ruotsissa ja saksassa on tehty harjoitustehtäviä tietokoneilla. 10- sormijärjestelmää on myös harjoiteltu, mitä tytöt kuvaavat vaikeaksi mutta välillä kivaksi. Alakoulu BB / Yläkoulu B Yhtenäiskoulussa alakoulu BB / yläkoulu B on käytössä 2 atk-luokkaa sekä mediateekki. Atkluokkiin mennään opettajan kanssa, vapaasti käytössä olevia koneita ei ole. Jokaisessa luokassa on dokumenttikamera, videotykki ja opettajan tietokone.yksi opettaja kuvaa tilannetta siten, että laitetilanne on kohtuullinen, mutta tekninen tuki on riittämätöntä. Asiantuntevia aineenopettajia löytyisi omasta koulusta, mutta näille ei pystytä ohjaamaan tietotekniikan käytön pedagogisena tukena toimimisesta palkkamäärärahoja. Kaupungin IT-tuki tulee paikalle ongelmatilanteissa yleensä varsin hitaasti eikä osaaminen ole välttämättä riittävää koulun tarpeisiin. Koulussa on käytössä Fronter-oppimisympäristö, mutta sitä käytetään lähinnä tiedotuskanavana. Tyttöjen mukaan melkein kaikilla tunneilla mennään koneille, etsitään tietoa ja esimerkiksi kirjoitetaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Muutamat tytöistä kertovat, että joidenkin opettajien kanssa käytetään Fronteria: esimerkiksi tallennetaan jotain, mitä voi käydä katsomassa kotona. Yläkoulu A Koulussa on 3 atk-luokkaa, joista yksi on varattu kieltenopettajien käyttöön. Useimmilla vakituisilla opettajilla on kannettava tietokone käytössään koulun tarjoamana. Kolmen opettajan mukaan resurssitilanne on hyvä, kaksi on sitä mieltä että tietokoneita oppilaiden käyttöön tarvittaisiin enemmän, koska luokat ovat kovin varattuja. Koulussa on myös kymmenkunta älytaulua (Smartboard). Mikrotuki on koulussa paikalla 5 päivää viikossa. Koulussa on käytössä Opit-järjestelmä. Koulun opettajilla on mahdollisus suorittaa TIEKEn @ajokortti-koulutus, ja tämän suoritettua saa kannettavan tietokoneen käyttöönsä. Myös tietotekniikan valinnaisaineeksi valinneet oppilaat suorittavat @ajokortti-tutkinnon, josta saa todistuksen 9. luokan lopulla. Erään opettajan mukaan tämä mahdollisuus on saattanut innostaa oppilaiden vanhempia hyväksymään tietotekniikan helpommin valinnaisaineeksi, ja oppilaat ovat esim. saaneet kesätyöpaikkoja ajokortin suorittamisen avulla. Pojat valitsevat tyttöjä useammin tietotekniikan valinnaisaineeksi, tyttöjä taas selvästi kiinnostaa mediakasvatuksen kurssi.