PERTIN KANSSA KOETTUA, HÄNEN SEKÄ HIEMAN MUIDENKIN LUKEMAA VUOSIEN VARRELLA. ONNITTELEMME SINUA LÄMPIMÄSTI SYKSYLLÄ 2010

1 Strategiklubi ry www.strategiklubi.fi PERTIN KANSSA KOETTUA, HÄNEN SEKÄ HIEMAN MUIDENKIN LUKEMAA VUOSIEN VARRELLA. ONNITTELEMME SINUA LÄMPIMÄSTI SYKSYLLÄ 2010 Pertti syyskuussa 2010. Jäsenkirje 3/2010

2 SISÄLLYS 2 ONNITTELUMME PERTILLE 3 PERTIN KANSSA KOETTUA 5 Juha Koskinen Kaj Björk Pirjo Heikkinen Päivi Hokkanen Hannakaisa Isomäki Risto Jämsen Paavo Lintula Virpi Malin Asko Malinen Pekka Mäkelä Eero Nieminen Hannu Salminen Jari Syrjälä Keijo Valve Virpi Malin 25 Minuuden rakentajat Paavo Lintula 29 Luottamus horjuu Pertti Kettunen Suuria ovat suuret firmat meren takana 30 Opiskelijoita ulkomailta 32 Kovien haasteiden mies 33 Strategimetsikön akateeminen harvennushakkuu 33 STRATEGIKLUBINEUVOSTON YHTEYSTIEDOT 39

3 ONNITTELUMME PERTILLE! Kädessäsi on erityinen julkaisu. Seuraavilla sivuilla on klubilaisten henkilökohtaisia muistoja Pertistä vuosikymmenten varrelta, yhteistyöstä hänen kanssaan, Menestyksen Strategiat- ja MBA-opinnoista, tutkimuseminaareista, tieteellisen ajattelun oppimisesta Pertin opastuksella, väitöskirjatyön ohjauksesta... Klubimme täyttää ensi keväällä 25 vuotta. Sitäkin pidempi on Pertin ura opettajana ja tieteen tekijänä, nyt jo yli 50 vuotta. Oma urani Strategiklubissa on vasta muutaman vuoden mittainen. Tulin Jyväskylään töiden perässä reilut kymmenen vuotta sitten. Klubista jotain kuulin matkan varrella ja toiminnasta niin kiinnostuin, että jäseneksi hakeuduin. Olin etsinyt töiden ohelle toimintaa, jossa voi vaihtaa ajatuksia erilaisten ihmisten kanssa, jossa on kytkentä akateemiseen maailmaan ja elinikäiseen oppimiseen. Klubi oli toiveitteni täyttymys. Ensimmäisen kerran osallistuin toimintaan yritysvierailulla Pandalle. Aloin vähitellen hahmottaa asioita ja ihmisiä. Pertin etäisesti tiesin, koska olin talouden asioita opiskellut sekä Teknillisessä korkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Pertin persoonaan pääsin tutustumaan yhteisten tilaisuuksien ja niiden suunnittelun kautta. Hänen kanssaan on ilo pohtia ja työskennellä. Pertillä on kyky tunnistaa asiasta oleellinen, kiteyttää, löytää näkökulmia, kyseenalaistaa. Tämä kaikki persoonalleen tyypillisellä lämpimällä, positiivisella ja ystävällisellä otteella. Klubia ei ilman Perttiä olisi. Vaikka asioita nyt olemme niin pyrkineet järjestelemään, että varsinaiset operatiiviset vastuut Pertiltä jäävät pois, toivon kovasti saavamme vielä pitkään nauttia Pertin läsnäolosta, opastuksesta ja osallistumisesta toimintaamme. Yhdessä on myös hienoa tulevaisuutta pohtia ja suunnitella. Lämpimät onnittelut Sinulle Pertti merkkipäiväsi johdosta! Hyvää mieltä ja aktiivisia vuosia omasta ja varmasti jokaisen klubilaisen puolesta toivomme. Syksyn ohjelmaa Saimme syksyn ohjelman varsinaisesti käyntiin syyskuun 9 päivä 4.9.1990 Taka- Keljoon perustetussa Strategimetsikössä, oli melkein harvennushakkuun aika. Nuotion ja nokipannukahvien ympärille kokoontui lähes 20 klubilaista keskustelemaan ja kuulemaan metsään liittyvistä asioista ja alan näkymistä. Metsähallituksen kuulumisia toi hallituksen puheenjohtaja Arto Tiitinen, Metsäkeskuksen Kari Vääränen ja UPM-Kymmenen Ilpo Lehtonen. Eikä kannata unohtaa ex-aluejohtaja Pekka Ropposta, jonka klubineuvostoaikoina metsikkö perustettiin. Muistoksi käynnistämme metsikköön kiinnitimme kaksi linnunpönttöä. Kiitokset kaikille mukana olleille ja säänhaltijalle kauniista syyssäästä!

4 Syksyn tulevia tapahtumia ovat pohtijaillat Jyväskylässä torstaina 7.10 ja Helsingissä tiistaina 12.10. Teemana on Yksinkertaisuus. Maailma on kompleksinen paikka sen tiedämme. Joku aikanaan kirjoitti: Olen pahoillani, että tästä kirjeestä tulin niin pitkä, mutta minulla ei ollut aikaa kirjoitta sitä lyhyesti. Tuo kuvannee hyvin asian luonnetta: yksinkertaisuus ei ole helppoa, se vaatii työtä, pohdintaa, oleellisten asioiden tunnistamista ja kiteyttämistä. Näitä siis pohdimme. Säväyttävät seminaarit sarjamme myös jatkuu. Nyt pistämme Strategiat uusiksi. Lähdemme liikkeelle strategisen johtamisen nykytilan katsauksesta, johon sitten tuomme keskustelun pohjaksi joitain tuoreita näkökulmia. Haluamme osallistujille tarjota uusia oivalluksia. Päivämäärä on kalenterissa alustavasti 28.10. Toivottavasti saamme sen myös toteutumaan. Lisää tietoa luvassa. Loppusyksyn aikana järjestämme tutkivan vierailun Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakouluun. Ajoitus on nyt todella hyvä. Miten kauppakorkeakoulu eroaa entisestä taloustieteellisestä tiedekunnasta? Tulkaa mukaan pohtimaan menestyksen eväitä keskeiselle yhteistyökumppanillemme. Niin ja sitten vielä jälleen Kokkaavat strategit: pikkujoulut järjestämme luonani Villabenissä (Ruokkeentie 505, Palokka) joulukuuun 16 päivä klo 16 alkaen. Rentoa meininkiä ja ruokaa, jonka tekoon pääsee kukin halujensa mukaan osallistumaan. Pistäkää jo nyt kalenteriin muistiin! Pirjo muistuttelee teitä näistä aina lähempänä tilaisuuksia, mutta jo nyt voitte varata häneltä paikkoja näihin tapahtumiin. Ja vielä, uudistetuilla nettisivuillammekin on tietoa tapahtumista ja muuta mielenkiintoista. Värikästä syksyä kaikille nykyisille ja uusille klubilaisille! Juha Koskinen Oltermanni

5 Kaj Björk, KTT Minulla oli kunnia ja ilo tutustua Perttiin vuonna 1968 kun aloitin taloustieteiden opiskelun. Pitkan (?)mutta nopeasti lentaneen 42 vuoden aikana olen saanut useaan otteeseen nauttia Pertin opeista ja ohjauksesta. Ensin vuosina 1968-1973 Pertin ohjauksessa suoritetun Taloustieden Maisterin tutkinnon avulla aukeni mielenkiintoinen ura. Suomalaisten yritysten talous- rahoitus johtotehtavien kautta kansainvaliset kehitystehtavat veivat minua eri puolille puolilla maailmaa pois Suomesta vuosiksi kerrallaan. Kehitystehtavien valilla vietin toki jaksoja myos Suomessa Perttiin yhteytta pitaen aika ajoin. Vuosina 1990-91 sain olla mukana Pertin menestys tuotteeen, Menestyksen Strategiat kurssin, oppilaana oppimassa strategioiden saloja. Vuonna 2000 Kauko -Idasta palattuani, Pertti antoi vihjeen kirjoittaa jotain kokemuksistani maailmalla. Vihje on lieva ilmaus -- alkoi vaitoskirjan vaanto, joka ilman Perttia ei olisi alkanut eika valmistunut. Voittopuolisesti maailmalla tutkimusta tehden, aika-ajoin Pertin tutkimusseminaariin osallistuen vaitoskirja valmistui vuonna 2009. Nain olin taas saanut opastusta, voimaa ja valtavasti uutta oppia ja ehkapa viisauttakin Pertin ansiosta ja hanelta itseltaan. Tohtori tutkinto nosti elakoitymista lahestyneen urani viela loppuhuipennukseen tehtavassa taalla Ghanassa, talousrahoitus- ja kehitystehtavassa joka koskee koko Afrikkan kehitysta. Pertti on yksi elamani tarkeistä ihmisista. Toivotan hanelle sydammeliset onnittelut syntapaivalle, toivoen myos jatkoa yhteiselle maailmanparannus tyollemme. Minulla on ollut ilo myos saada tutustua Pertin perheeseen ja toivotan myos kotiin kaikkea hyvaa! Pertti Kaj Bjork, Accrassa Ghanassa, 5. Syyskuuta 2010 Pertti Kaksikymmentäkuusi yhteistä vuotta, eikä ihan suotta! Onnitteluni! Pirjo Heikkinen Pertti, Onnittelut syntymäpäiväsi johdosta sekä lämmin kiitos kaikista kuluneista vuosista ja viisaista ajatuksista! Päivi Hokkanen

6 Hannakaisa Isomäki, dosentti, Jyväskylän yliopisto/tietotekniikan laitos Vaikea uskoa että siitä on jo yli 25 vuotta kun Pertti aloitti johtamisen koulutuksen ja tutkimuksen silloisessa Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa. Monta kertaa näin jälkeenpäin olen voinut todeta miten suuri merkitys tällä toiminnalla on ollut laajemminkin mutta myös oman työssä oppimiseni kannalta. Todella iloinen olen siitä, että nyt on tilaisuus kertoa tämä seikka ihan kirjallisessa muodossa ja kiittää Perttiä tekemästään mittavasta ja vaikuttavasta työstä. Uskon, että useat elleivät peräti kaikki täykkärissä tuolloin 1980-luvun puolivälistä 1990-luvulle työskennelleet ovat samaa mieltä kanssani siitä, että olimme etuoikeutettuja voidessamme työskennellä organisaatiossa, jossa oli niin hyvä ja vahva kehittämisen yhteishenki. Vuosittaiset täydennyskoulutuskeskuksen kehittämispäivät olivat sisällöllisesti niin voimakas oppimiselämys, että monilla se on kantanut työssä oppimisen linjoilta formaalinkin koulutusputken mukaiseen etenemiseen. Opimme myös näkemään perinteisten näkökulmien tueksi uusia vaihtoehtoja, nykyisin tätä kykyä ehkä nimitettäisiin innovatiivisuudeksi ja innovaatioiden tekemiseksi. Pertin panos johtamiskoulutuksen ja täydennyskoulutuskeskuksenkin kehittämistoiminnassa oli vertaansa vailla hänen tapansa opettaa ja johdattaa pohtimaan asioita on ilmiömäinen, kuten kaikki M$klubilaiset tietävät. Omalla kohdallani tarve pysyä yhteydessä Pertille ominaiseen M$-tyyppiseen pohdintaan on johtanut elinikäiseen oppimiseen sekä muodollisen koulutusjärjestelmän piirissä että klubin jäsenyydessä vuodesta 2006. Kyky pohtia ja havainnoida on edellytys onnistuneille työmatkoille: syyskuun ensimmäisellä viikolla matkani suuntautui Bilbaoon, baskimaan pääkaupunkiin, jossa pohdittiin miten tietotekniikka voi tukea elektronista hallintoa eri maissa eri hallinnonaloilla. Ihmisläheistä teknologiaa painottavat tutkijat korostivat esityksissään demokratian periaatteiden rakentamista teknologisten järjestelmien käyttömekanismeihin. Liekö esitykset olleet vaikuttavia, sillä kongressin jälkeen uutisoitiin ETAn päätös irtisanoutua aseistetuista iskuista ja pyrkiä demokratian periaatteiden mukaisesti tavoitteisiinsa. Jos esitelmien pitäjänä olisi ollut Pertti, asioiden yhteyttä ei tarvitsisi kyseenalaistaa! Risto Jämsen, toimitusjohtaja, JYKES Oy Aloitin opiskelut Jyväskylän yliopiston taloustieteen laitoksella syksyllä 1978 juuri valmistuneena ylioppilaana. Oli hienoa päästä opiskelemaan omaan kaupunkiin ja vaikka läpäisin myös Turun kauppakorkean seulan, pidin itsestäänselvänä, että

7 valitsen kotikaupungin vaihtoehdon. Opiskelut alkoivat taloustieteiden laitoksella Yliopistonkadulla Kauppaseuran tiloissa. Pertti Kettunen oli jo silloin laitoksen kiistataton johtohahmo, kaukainen guru, jota noviisi opiskelija katsoi ihaillen. Hänen kirjoittamansa kirja "Rahoitus" kuului legendaarisena klassikkona jokaisen itseään arvostavan kauppatieteilijän hankintoihin ja toimi lähes ulkoa opeteltavana tenttikirjana. Suurin osa kirjan annista avautui allekirjoittajalle vasta todellisten rahoitushaasteiden edessä, mutta opiskeluaikoina tuntui erittäin ylpeältä kulkea eri laitosten väliä kaupungilla kirja attasheasalkussa. Kirjan myötä tunne siitä, että on osa tärkeää liike-elämää alkoi olla konkreettista ja tulevaisuus liikemiehenä välkkyi mielessä. Perttiä näki laitoksella suhteellisen harvoin. Hänen luentonsa kuunneltiin tarkasti, mutta muistini mukaan niitä kursseja oli suhteellisen harvoin. Laskentatoimen teorian vaiheet alkaen luolamiesten tavaroiden vaihdannasta ja niihin liittyvistä transaktioista muistuvat kaukaisina mieleen. Taseanalyysi, Kettunen, Neilimo ja kumppanit olivat sitä käytännönläheistä ja inspiroivaa oppia nuorelle ekonomin alulle. Kaikista niistä on toki aikaa mutta asiat säilyvät ja löytävät paikannsa käytännön maailmaa kokiessa. Opintoni huipentuivat Pertin gradu -projektiin, jossa sain olla mukana Ari Myllynieman ja Tapio Fräntin kanssa. Teimme tutkimusta Lanneveden Osuuspankin menestymisestä. Ryhmiä oli kolme ja olimme mukana analysoimassa menestystä tilinpäätöksen kautta. Mielenkiintoista oli, että kaikki tiesimme sen, että pankki oli menestyvä, mutta meidän piti sitten onkia se irti numeroista ja vieläpä todistaa. Piirsimme silloisella aikakaudella millimetripaperille graafeja ja todistelimme niillä asioita. Emme varmaan löytäneet aivan sitä mitä Pertti meiltä odotti, mutta gradu valmistui vuodessa lyhentyen yli sadan sivun jaarituksesta nykyiseen julkaistuun mittaansa. Läpi meni ja opinnot loppuivat. Pertti Kettunen oli aikanani Jyväskylän Yliopiston taloustieteiden keulakuva, uskottavuustekijä ja puolesta puhuja. Hänen ansionsa koulutuksen eteenpäin viemisessä on kiistaton. Opiskelijat monasti alkuvaiheessa vertailevat opinahjojaan vähän kuin etsien vahvuutta omista "pelaajista" Meillä Jyväskylässä taloustieteiden keskushyökkääjänä oli maan kuulu "maalintekijä" Pertti! Onnea Pertille, toivottaa Risto Jämsen 1978-1983 JKL Yliopisto

8 Paavo Lintula, Kauppatieteiden tohtori Pertti ja Strategiklubin tutkimusseminaari Niin se aika kuluu Ihmisen merkkipäivään liittyvään kirjoitukseen liittyy vaara, että siitä tulee tyypillinen 50-vuotispäiväpuhe: päivänsankari saa kerta toisensa jälkeen kuulla, kuinka erinomainen ihminen hän onkaan. Yritän välttää tätä verhoamalla kehut tämän päivän Strategiklubin ja sen tutkimusseminaarin merkitykseen mutta myös tämän päivän ongelmiin. Mutta on muisteluillekin sentään annettava vähän tilaa, ainakin taustaksi. Ensi tapaamisestamme Pertin kanssa on yli 45 vuotta, vaikka Pertti ei tapaamistamme muista: hän oli Kauppakorkeakoulun liiketaloustiede I:n assistenttina ja ohjasi kirjanpidon harjoituksia; ei opettaja sadan ja vain ehkä lukuvuoden oppilainaan olleita voi muistaa. Seuraavaan tapaamiseemme menikin aikaa, ja sekin tapahtui Pertin tietämättä 70-luvulla. Olin muuttanut Tampereelle ja näin parikin kertaa auton ikkunasta, kun Pertti käveli silloisesta Hotelli Emmauksesta joko junalle tai yliopistolle, jossa hän oli jo professorina. Mutta opettaja ja oppilas kohtasivat jälleen. Saatettuani yli 30-vuotisen työurani jälkeen jatko-opintoni lisensiaatti-vaiheeseen 2003, tutkielmani tarkastajaksi tuli Pertti, nyt emerituksena Jyväskylän yliopistosta. Muutamassa jatkoopintoseminaarissa olin jo hänet tavannut. Tutkielma hyväksyttiin, mutta jatkoa seurasi, kun Pertti tuli yhdessä Iiris Aaltion kanssa vastaväittäjäkseni 2005. Tässä yhteydessä Pertti tutustutti minut Strategiklubiin ja tarjosi mahdollisuutta osallistua tutkimusseminaarin toimintaan. Vuodet ovat olleet antoisat, kun olen kirjoittanut ahkerasti Pertin lukemaan ja osallistunut seminaarin istuntoihin, myös alustajana. Pertti avarakatseinen ohjaaja Pertin kokemusta ja näkemystä tutkijana ja tutkijoiden ohjaajana kuvaa kohdalleni sattunut käänteentekevä tapaus. Väitökseeni liittyvät ensimmäiset kenttätyöviikot ja ensimmäinen haastattelukierros olivat takana. Olimme 2004 jatko-opintoseminaarin istunnossa. Istunnon jälkeen vaihdoimme muutaman sanan tietämättä vielä, että Pertti tulee vastaväittäjäkseni. Valitin aineistoni kanssa umpikujaan joutuneena Pertille, että sekä keskusteluissa että haastatteluissa tuli myötäänsä ja haastateltavan mielestä jopa tärkeimpänä asiana esiin 90-luvun lama, vaikka en edes vihjannut siihen haastattelujeni johdatteluissa; enhän ollut törmännyt siihen paneutuessani aiheeseen kirjallisuuden avulla. Olin syyllistynyt aloittelevan tutkijan kardinaalivirheeseen: olin ymmälläni, kun empiirinen tutkimus ei vastannutkaan ns. esiymmärrystäni. Pertti totesi minulle rauhallisesti, että siinä yllätyksessäsi voi olla koko tutkimuksesi kannalta ratkaisevin löydös. Sain aikaisessa vaiheessa ohjauksen, joka laukaisi ongelmani. Ohje vahvisti ja vahvistaa edelleen suuntaustani kriittisenä tutkijana. Saamaani neuvoa olen yrittänyt levittää mahdollisuuksieni mukaan tutkimusseminaarilaisille: ei aito ja sitoutumaton organisaatiotutkija saa etukäteen päättää, mitä hän haluaa kuulla; ts. että

9 hän rekisteröisi vain sellaista, joka ei sotke hänen tutkimukseensa mahdollisesti sisältyviä perusolettamuksia, ennakkotietämystä ja mahdollisesti metodivalintoja. Tässä on myös koko kriittisen organisaatiotutkimuksen arin kohta, koska tutkimusidea voi kariutua jo ennen aloitusta: moni tutkija joutuu rahoitus-, ura- tai muista syistä tekemään tutkimusta, jossa yritys, sen johtavat käsitykset, siis henkilöt, odottaa vahvistusta omille odotuksilleen ja suunnitelmilleen. Tällöin yritykseltä toimeksiannon saanut yliopistokin joutuu, tietäen tai tiedostamattaan, mukautumaan rahoittajan odotuksiin. Pertin minulle antama opetus pitää sisällään Perttiä tutkijana ja ohjaajana luonnehtivan piirteen: aineiston tulkinnassa on oltava koko ajan avoin niillekin huomioille, jotka eivät sovi teoriaan tai vastaa kirjallisuuteen tai omiin kokemuksiin perustuvaa ennakkotietoa: teoria antaa empirialle pohjan, ohjaa tutkimusta mutta ei saa pakottaa empiriaa. Teoria on siis hyvä ja välttämätön renki mutta siitä ei saa tulla isäntää, joka suodattaa, mitä empiriasta kuullaan ja kuinka sitä tulkitaan vielä vähemmän tutkija saa hylätä teorian sen takia, että sitä käyttäen saadaan vääriä tuloksia. Teorian ja empirian sovittamisessa tutkimusseminaarilaisilta ei ole siis puuttunut asiantuntevaa ja organisaatiotieteellisesti pätevää ja samalla laajakatseista ohjaajaa. Funktionalistisen tutkimuksen valta-aikoihin ns. liiketaloustiede I:n tutkijana aloittaneena Pertti on hämmästyttävästi noussut laskentamiehestä organisaatioiden kaikkia toimintoja koskevan tieteen ja tietämisen tutkijaksi ja vaikuttajaksi. Hän on pystynyt elämään mukana kaikissa organisaatiotieteen suuntauksissa, säilyttäen terveen kriittisen asenteen. Hän on vankan tieteellisen pohjansa ja kokemuksensa ansiosta voinut tarvittaessa vetää uusiin oppeihin innostuneet aloittelevat tutkijat tukevasti maan pinnalle muistuttaen käytännön esimerkein, kuinka monet muotivirtaukset usein sittenkin toistavat entisiä oppeja, ehkä hienompiin fraaseihin puettuina. Toisaalta Pertti on pystynyt hyvin luontevasti paneutumaan tutkijoiden nykyään mielellään viljelemiin muodikkaisiin lähestymistapoihin kuten narratiiviseen tutkimukseen, kriittiseen tutkimukseen, Grounded Theory - sovelluksiin, postmodernistissävytteisiin lähestymistapoihin, diskurssianalyysiin jne. Tutkimusseminaari entä nyt? Strategiklubin suojissa toimiva tutkimusseminaari kokoaa pariinsa ihmisiä, jotka harjoittavat, tutkinto tähtäimessään, organisaatiotieteisiin liittyviä jatko-opintoja tai haluavat muutoin kehittää itseään. Seminaarin tukemana moni on edennyt väitöstutkimukseen asti. Monestakin syystä uskon olevani pätevä arvioimaan seminaarin merkitystä, ja voin perustellusti sanoa, että tutkimusseminaarin tutkimustieteellinen taso ei ainakaan häviä esim. laudatur-tason yliopistoseminaareille. Seminaarin parhaimmillaan innostava ilmapiiri syntyy käytännön kokemuksen karaisemista osallistujista, jotka tutkimusseminaarissa voivat avautua niin iän kuin muunkin suhteen vertaistensa joukossa. Verrattuna ns. huippunimien ja ylipäätään kaupallisiin kursseihin ja seminaareihin puhumattakaan Sarasvuon, Saarisen ym. viihdyttäjien rahastusluennoista

10 tutkimusseminaarilla on selvä puute : se ei pyri menestymään tarjoamalla trendilehdistön tukemana muodikkaita oppeja helppoina ratkaisuina vaikeisiin ja monimutkaisiin organisaatiomaailman ongelmiin. Tutkimusseminaarin vetäjän olennaisin tehtävä on saada sekä kulloinenkin tutkija että muut seminaarilaiset pysähtymään esillä oleviin tutkimuskysymyksiin aina tutkimuksen / tutkijan perusfilosofiasta lähtien, mitä ani harvoin tapahtuu ns. kaupallisessa koulutuksessa. Seminaarilaisille ei palkkio tule välittömistä neuvoista hänen arkityötänsä koskevina välittöminä ratkaisuina vaan siitä, että hän kokee seminaarin istunnon onnistuneen ja istunto on ollut onnistunut, jos tutkimustaan esitellyt tutkija ja hänelle virikkeitä antaneet osallistujat tuntevat tyytyväisyyttä, jopa henkistä virkistymistä ja kasvua, istunnon jälkeen. Onnistuneiden istuntojen huono puoli runsaan kaupallisen tarjonnan näkökulmasta on se, että sen tavanomainen, pinnallinen ja perustelematon liikkeenjohdollinen jargoni, managerismi, hienoine vierasperäisine sanoineen ja kirjainlyhenteineen ei enää seminaarilaisia jaksa kiinnostaa eikä heitä enää näy sen puolen osanottajaluetteloissa, eivät ehkä lähetä alaisiaankaan! Pertti on seminaarin perustaja ja sielu, ja tieteellinen korkea taso on hänen ansiotaan. Hänen ahkeruutensa ja viitseliäisyytensä seminaarin hyväksi on tietysti luku sinänsä. Seminaari on kuitenkin, ansioistaan huolimatta, ajautunut sellaiseen suvantoon, että meitä monia huolestuttaa virtauksen vähyys. Nykytila on askarruttanut pitkään jo Perttiä mutta myös muita, ja monissa tapaamisissa asiaa on kyllä yritetty selvittää. Seminaari potee pulaa tutkimusta tosissaan aloittavista, tutkimusta tekevistä ja jo tutkinnon suorittaneista osallistujista. Mutta joukkoon nähdäkseni sopisi ja tarvittaisiin ihmisiä, joilla on tietämisen ja kehittymisen paloa, vaikka oma tutkimus ei olisikaan päällimmäisenä tavoitteena. Yhden vaatimuksen toivoisi täyttyvän: aktiivisuutta osallistua, keskustella ja mielellään myös kirjoittaa silloin tällöin, vaikka lyhyestikin. Pertti on väläytellyt luopumistaan pitkän vetourakan tehtyään, mutta ennen sitä seminaarin jatkon soisi varmistuvan ja siinä jos missä tarvitaan taas Perttiä. Asian tärkeyttä voi korosta kysymyksellä: mitä menetetään, jos näin hienon ja maassamme ainoakertaisen oppimis- ja kehittymiskanavan annetaan hiipua? Tiedekunta ja tutkimusseminaari En malta olla tässäkään yhteydessä puuttumatta yliopiston ja tutkimusseminaarin yhteistyöhön. Pertin kautta yhteistyö on ollut luontevaa, mutta pelkään tämäntyyppisen yhteistyön jauhautuvan uudenlaisen yliopistolaitoksen, tämän NPM:n mukaisen (New Public Management) tulos- ja tavoiteohjatun monsterin, myllyssä. Pelkään myös yhtä paradoksia: yliopistojen rahoituksen painottuminen yhä enemmän ulkopuolisiin avustuksiin ja maksettuihin tutkimuksiin voi johtaa siihen, että tutkimusseminaarimme, onnistuessaan käytännön ihmisten innostunut ja innostava yhteisö, voi tullakin riippumattomammaksi kuin yliopisto itse, tämä riippumattoman tutkimuksen symboli?

11 Tutkimusseminaarin tieteellinen anti on sitä luokkaa, että sen työhön aktiivisen osallistumisen ja sen piirissä tehtyjen tutkimusten pitäisi selkeästi johtaa jyvityksiin arvosanasuorituksissa. Ja tähän tieteellisen sisällön jatkuvaan päivittämiseen tarvitaan myös tiedekunnan tutkijoiden aktiivisuutta. Tutkimusseminaari käytännön työssä olleine ja olevine jäsenineen on ainoakertainen foorumi yliopiston ja käytännön organisaatioelämän välillä. Luulisi yliopiston taloustieteellisellä tiedekunnalla, ihmisiä käytännön työelämään kouluttavalla, olla kiinnostusta tämän foorumin täysimittaiseen hyödyntämiseen? Hyväkään yhteistyösopimus, rakenteet, ei riitä, tarvitaan myös henkeä eli oikeita henkilöitä ja tutkimusseminaarin piirissä tiedetään, että tällaisiakin on... (Paavo Lintula) Joku on ihmetellyt, mikä ihmeen mies on Paavo Lintula, joka kirjoittelee Pertin lukemassa. Kerronpa nyt omin sanoin. Olen yksi pitkäaikaisimpia Jyväskylän yliopiston opiskelijoita, sillä olen aloittanut jo yliopiston edeltäjässä Kasvatusopillisessa Korkeakoulussa 50-luvun lopulla. Muutaman opettajavuoden jälkeen opiskelin kolme vuotta Kauppakorkeakoulussa ja valmistuin ekonomiksi 1965. Olin jo opiskeluaikanani töissä tilintarkastajana, mutta siirryin heti valmistuttuani Rautaruukki Oy:n Raahen rautatehtaalle. Suurimman osan aktiiviajastani olin lehti- ja kirjapainoalan, mm. Aamulehden, johtotehtävissä, viimeksi yli kymmenen vuotta Vaasa Oy:n / Pohjalaisen toimitusjohtajana. Tuntumaa yrityselämään pidän yllä siten, että olen 90-luvun lopulta lähtien Pirkanmaan suurimman mainostoimiston Mainoskenttä Oy:n toinen omistaja ja hallituksen jäsen. Maan tavan mukaan ennen aikojani eläköityneenä aloin selvittää sitä, mikä oli yhä enemmän alkanut aktiiviaikana vaivata: minäkin olin juossut toinen toisiaan hienompien liikkeenjohdon oppien perässä, mutta käytännön johtamisessa ne eivät tuntuneet antavan mitään apua; ts. mitä on kaiken tämän liikkeenjohdollisen retoriikan takana? Jo yhden kaupallisen tutkinnon suorittaneena minut hyväksyttiin suorittamaan kauppatieteiden maisterin opintoja 1999. Maisterin tutkinnon suoritin 2002, kauppatieteiden lisensiaatin 2003 ja tohtoriksi väittelin 2005 aiheenani Maakuntalehden toimittajan toimintatila teknis-rationaalisessa ajassa. Väitökseni perustui kriittisiin näkemyksiin, joka oli professori Tuomo Takalan innoittamana alkanut muodostua erikoisalakseni. Toinen vastaväittäjistäni oli Pertti Kettunen, ja hän innosti minut mukaan Strategiklubiin ja sen tutkimusseminaariin. Ja tässä ollaan, kirjoitellen ja tutkimusseminaarissa silloin tällöin alustaen. Kriittinen kirjoitusjälkeni näkyy silloin tällöin mielipidekirjoituksissa sekä Helsingin Sanomissa että Aamulehdessä Kuriositeettina mainittakoon, että minun kanssani yhtä aikaa hyväksyttiin maisterin opintoihin Jari Sarasvuo. En tiedä, missä vaiheessa ovat Sarasvuon opinnot, mutta

12 hän on miljardööri ja hänellä on nuori vaimo; minä taas olen kyllä tohtori, mutta aivan yhtä köyhä kuin ennenkin ja sama vaimo jo viisikymmentä vuotta... Olen asunut vuodesta 1968 Tampereella, mutta hämäläistä minusta ei tule, sen verran vahvat ovat Kauhavalla, siis Etelä-Pohjanmaalla, olevat juureni. Tuntumaa Keski- Suomeen ylläpitää kesäpaikkani, joka on Kuohulla, noin kaksikymmentä kilometriä Jyväskylästä. Olen aikoinani harrastanut kilpailumielessä mm. ammuntaa, hölkötellyt viitisentoista maratonia ja ollut monessa mukana, mm. urheilun ja reservin kapteenina maanpuolustuksen järjestötoiminnassa. Viimeksi mainitusta jäin pois siinä vaiheessa, kun päällepäsmäreiksi ilmaantuivat sankoin joukoin ne, jotka eivät toiminnassa Neuvostoliiton hajoamiseen saakka juuri uskaltaneet näyttäytyä; maanpuolustus kun saattoi siinä ajan hengessä olla uran, niin poliittisen kuin yrityselämän, kannalta huonoa meriittiä. Politiikasta olen malttanut pitää käteni irti, vaikka houkuttelijoista ei ole ollut pulaa en halua uhrata mielipiteen vapauttani alistumalla jonkin puolueen yhteispäätöksiin. Paavo ja oltermannimme Juha Koskinen, kenties heidän ensitapaamisensa, OKOn edustustiloissa Helsingin Lehtisaaressa

13 Kuvassa oikealla Teppo Sintonen, Pertin seuraaja tutkimusseminaarien vetämisessä, seuranaan Strategiklubin konkarit Veke Partanen ja Harri Väisänen Virpi Malin, KTM Jos minun täytyisi nimetä vain yksi henkilö, joka on merkittävästi vaikuttanut siihen, että olen päässyt osalliseksi tiedeyhteisöön, ei nimeä tarvitse kahta kertaa miettiä. Sinä Pertti olet omalla peräänantamattomalla tavallasi onnistunut luomaan tämän, tohtoriopinnot mahdollistavan väylän meille tiedeyhteisön ulkopuolella aikaisemmin toimineille. Minulle se on merkinnyt mahdollisuutta yhdistää kaksi kiehtovaa asiaa, opettamisen ja tutkimustyön. On etuoikeus saada tehdä sellaista työtä, jossa yhdistyvät huvi ja hyöty! Tämän ajatukseni te Pirjon kanssa noteerasitte jo yhteistyömme alkuaikoina, kun epäviralliseen kurssitodistukseeni (Todellinen todistus) kirjoititte ja allekirjoituksillanne vahvistitte, että Virpi Lumikki Malin on suorittanut Menestyksen Strategiat johtamiskoulutusohjelman 23 omana huvi- ja hyötyliikuntaprojektinaan. Vaan muistatko, mistä tuo keskimmäinen nimi minulle annettiin? Tuo MBA-opintoihin kuulunut Menestyksen Strategiat innosti jatkoon ja taloustieteiden tiedekuntaan, johon väylä oli auki saatu ja jonne johdattelit. Enpä tuolloin vielä osannut kuvitella, että myöhemmin tulisin itsekin osaksi johtamisen oppiaineen henkilöstöä ja tutkijoita. Tällä matkalla olet ollut kärsivällinen ohjaajani ja myös virallinen mentorini yliopistopedagogisissa opinnoissani. Olet jaksanut lukea ja kommentoida uskomattoman paljon erilaisia kirjoituksiani. Sinulla on uskomaton

14 kyky nähdä oleellinen ja antaa terävän kriittistäkin palautetta kannustavasti ja rakentavasti. Koko väitöshankkeeni perusidea on lähtöisin kanssasi käydyistä keskusteluista ja ideastasi kerätä tutkimusseminaarilaisten opiskelutarinoita. Niin, ja kriittisen orientaationikin huomasit jo alkuvaiheessa. Todelliseen Todistukseeni saatteeksi oli kirjoitettu: Moittivat pessimistiksi niin että kimpaannuin ja yritin vääntää niille rautalangasta toivon, ja väänsinkin. Se ei tahtonut totella, mutta minä väänsin ja väänsin kunnes se katkesi. Metallin väsymiseen, kuulemma. Tarkkasilmäisyyttäsi voi vain hämmästellä! Valitsin tähän Pertille luettua julkaisuun yhden kirjareferaattini tuolta samaiselta Menestyksen Strategiat ajalta, siis kymmenen vuoden takaa. Et tiettävästi ole sitä kuitenkaan lukenut, sillä arvioijia tuolloin oli useampi ja tämän arvioi toinen henkilö. Kirja on filosofi Airaksisen provosoiva pohdinta siitä, millaisen ihmisen kulttuurin koneisto työntää maailmaan elämään omaa elämäänsä. Airaksisen länsimaista menoa raskaasti kritisoiva kirja ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen yhtenä MBA-opintojen lukupakettiin kuuluvista teoksista. Sinun vastuullasi olleessa ohjelmassa se oli hyvä osoitus siitä, miten olet kannustanut pohtimaan asioita kriittisesti ja haastanut kyseenalaistamaan valtavirran ajattelua. Valtavirran ajattelu oli silloinkin vastassa, kun ponnistelit saadaksesi tämän poikkeuksellisen väylän auki. Vaikka Airaksisen tyyli on rienaava ja ilmeisen tarkoituksellisesti ärsyttävä, on hänen huolensa tuolloin vallinneesta menosta ja siihen liittyvä kritiikki mitä ajankohtaisinta. Positiivista ajattelua kaupallisena tuotteena ei enää taida olla tarjolla, ja uutta Eurooppaakin on sittemmin jo kymmenen vuotta rakennettu. Monet Airaksisen kritisoimat ilmiöt ovat kuitenkin tulleet entistä ajankohtaisemmiksi ja monia niistä on johdollasi erilaisissa kokoonpanoissa myös pohdiskeltu. Asko Malinen, oltermanni 1990-91 Hyvä oppi-isäni Pertti, Kun sain tämän tilaisuuden muistella yhteistyötämme, tuntui kuin olisin astunut kirjastoon ja luvannut tehdä lyhyen yhteenvedon koko lukusalin aineistosta, niin monipuolisen mittava on sinun rooli urallasi ja minun sinänsä rajallisessa toiminta- ja

15 työympäristössäni. Toisaalta tämä haaste maistuu hyvältä vaikka oman osuuteni muistelu jäänee muruseksi upeassa kattauksessa. Kun pitkäaikainen toiveeni päästä muuttamaan Keski-Suomeen toteutui vuonna 1986 tultuani valituksi Posti- ja telelaitoksen piiri-insinöörin virkaan oli edessäni mielenkiintoinen uusi toimintaympäristö yrityksineen, julkisen sektorin organisaatioineen ja myös koulutus- ja tutkimuslaitoksineen. Yksi merkittävä organisaatio Keski-Suomeen sisälle pääsyyn oli yliopiston täydennyskoulutuskeskus ja nimenomaan sinun johtamiskoulutusyksikkö. Täydennyskoulutuskeskuksen Maakuntastrategiat kurssi 1988 oli ainutlaatuinen startti Keski-Suomen tuntemiseen. Kurssi auttoi merkittävästi Keski-Suomen verkostojen tuntemisessa ja niihin mukaan pääsyssä. Tuolloin 1980-luvun lopulla oli käynnissä yksi Suomen merkittävimmistä muutosprosesseista, kun valtion virastona toiminut posti- ja telelaitosta muutettiin yritysmäiseen muotoon, ensiksi telepuolen osalta liikelaitokseksi ja myöhemmin osakeyhtiöksi ja edelleen kansainväliseksi pörssiyhtiöksi, TeliaSoneraksi. Keski- Suomen toimintojen osalta oli onnekasta, että olin oppinut tuntemaan sinut Pertti. Niinpä järjestimme sinun suunnitteleman ja johtaman työseminaarin ja PTL- Telen Keski-Suomen johtoryhmän strategiavalmennuksen v. 1989. Meneillään oleva Telen muutosprosessi tarjosi mielenkiintoisen mutta myös vaativan lähtökohdan seminaarillemme. Sinun kokemus ja näkemys antoivat tehokasta ohjausta ja konkreettisia toimenpide-esityksiä koko muutosprosessille ja erityisesti aluetason toiminnalle. Tiivis liiketoimintastrategioiden analysointi, muutosprosessin esteiden ja mahdollisuuksien pohdinta ja tarvittavien kehityshankkeiden käynnistäminen ohjasivat Telen polkua kohti aitoa palveluyritystä. Keskeistä oli luonnollisesti se, että me seminaariin osallistujat saimme valmennuksessasi tärkeää lisäpotkua strategiseen ajatteluun. Maakuntastrategiat avasivat minulle mahdollisuuden päästä mukaan hyvin merkittävään sidosryhmään, strategiklubiin, jota sinä yhdessä Pirjon kanssa ylläpidit. Strategiklubi on tarjonnut mahdollisuuden jatkokoulutukseen, vuorovaikutteiseen yhteistyöhön ja kasvattavaan viihtymiseen. Saatuani vuonna 1990 kaulaani arvostetut strategiklubin Oltermannin käädyt, aloin yhä läheisemmin tuntea sinun keskeisen roolin johtamisen ja strategiklubin kehittäjänä. Sinua on tituleerattu klubin tieteellisenä asiantuntijana, mutta se kertoo vain yhden puolen roolistasi. Tukesi ja apusi oltermannille ja koko klubille on ollut aivan ratkaiseva. Olet ollut klubin ylläpitävä ja kehittävä voima sekä vuosikymmenien yli kestävän yhteishengen luoja. Tultuani yhä vakuuttuneemmaksi sinun vetämien koulutusohjelmien tarpeellisuudesta ja mielenkiintoisuudesta aloitin johtamasi MBA- koulutusohjelman vuonna 1989. Tämä koulutusohjelma oli taidokkaasti suunniteltu sopeutumaan työelämän kiireiseen rytmiin ja tukemaan työympäristön tarpeita. MBA- opiskeluni edistyivät alkuvaiheessa verrattain nopeasti, mutta lopputyön tekeminen alkoi viivästyä. Yksi selittelyni viivästymiseen oli se, että muutos työympäristössäni oli sen verran nopeaa, että pari valitsemaani lopputyön aihetta muuttui liian etäiseksi historiaksi jo alustavan sisältörungon tekemisen jälkeen. Olen erityisen kiitollinen sinulle Pertti siitä, että

16 jaksoit kannustaa minua kiireistäni ja viiveistäni huolimatta lopputyön tekemiseen ja siten MBA- tutkinnon loppuun suorittamiseen. Lopputyön tekeminen sinun ohjauksessa osoittautui innostavaksi kokemukseksi. Tietojen etsiminen kirjaston hyllyjen välissä, netin verkostoissa, työympäristön dokumentaatioissa tai kohderyhmien haastatteluissa sai minut välillä jopa ahneuden valtaan. Opettavaisimpia kuitenkin olivat sinun palautteet ja neuvot työn ohjauksessa. Omasta insinööritaustastani johtuen lähestymistapani joihinkin asioihin oli liian mekaanista ja yksioikoista, joten sinun opastus ja jopa patistelu eri näkökulmiin ja kriittiseen kysymysten asetteluun, omakohtaiseen syvälliseen pohdiskeluun ja perusteluiden esittämiseen oli minulle hyvin tarpeellista. Annoit henkilökohtaista palautetta ja kannustusta, joka sisälsi myös terävää mutta ystävällisesti esitettyä rakentavaa kritiikkiä. Sinun ohjaus ja toimintatapa on kannustanut luovaan ajatteluun, avannut uusia ja erilaisia näkökulmia, patistanut kriittiseen asioiden tarkasteluun ja johdattanut henkilökohtaisiin pohdintoihin. Vaikka johtaminen liittyy usein monimuotoisten ja laajojen organisaatioiden toimintaan ja kehittämiseen, niin ihminen ja ihmisen käyttäytyminen on sinun ajattelun keskiössä. Osaat esittää asiat mielenkiintoisesti ja usein älykkäällä lämpöisellä huumorilla höystettynä. Esimerkiksi kysymysten asettelussa kannustit ja lohdutit samaistumaan aasi I-haan tuntoihin: Joskus hän ajatteli Miksi ja joskus hän ajatteli Siksi, ja joskus hän ajatteli Kuinka - ja joskus hän ei oikein tiennyt, mitä hän ajatteli. Kiitos Pertti hyvästä opastuksesta ja ohjauksesta sekä muusta pitkäaikaisesta yhteistyöstä. Toivotan sinulle kaikkea hyvää seuraavilla vuosikymmenillä. Pekka Mäkelä Harvinainen kyky ymmärtää luettua Eräs kuuluisa kirjailija on määritellyt ammattinsa siihen tapaan, että kirjailija on henkilö, jonka on vaikea kirjoittaa. Kirjankustantajana tiedän, että kustantaja on henkilö, jonka on vaikea lukea. Kyseessä ei ole vitsi. On todella haasteellista yrittää päästä sisään toisen ihmisen aivoituksiin, ymmärtää mitä hän on halunnut sanoa, nähdä missä kohdin hän on onnistunut, ja missä ei. On suhteellisen helppo sanoa, että ei tämä nyt oikein kelpaa, mutta kynnys nousee, kun pitäisi sanoa että miksi ei. Vielä pykälän vaikeammaksi homma menee, kun pitäisi pystyä opastamaan kirjailijaa siinä, miten pitäisi edetä, millä keinoin kirjoittajan tulisi tekstiänsä korjata, tai peräti muuttaa ajattelutapaansa. Kustantaja tarvitsee kahtalaista osaamista. Hänen täytyy tietää kaikesta jotakin voidakseen keskustella minkä tahansa alan kirjantekijän kanssa sisällöistä. Toiseksi hänen täytyy olla asiantuntija siinä, miten kirjoittajan sanottava on sovitettavissa alansa kaanoniin ja genreen nimenomaan kirjanomaisella tavalla. Opinnäytteiden, erityisesti väitöskirjatyön valmentaja ja ohjaaja on varmasti samankaltaisten pulmien edessä. On oltava laaja-alaisesti sivistynyt, luottamusta herättävä ja tahdikas vereslihalla ponnistelevia tieteilijäraakileita kohtaan. On osattava paimentaa heidät kurinalaiseen ajatteluun ja

17 taipumaan akateemisten rakenteiden ja tradition konventioihin. Pitäisi myös pystyä siirtämään opiskelijoihin näiden omassa opinnäytetyössään tarvitsema tietopääoma. Tiedämme kaikki kokemuksesta tai ainakin kuulopuheista näissä vaativissa tehtävissä toisten onnistuvan toisia paremmin. Edellä kirjoitettu on - kuten arvoisa lukija arvannee - johdantoa Pertin kiittämiseen loistavasti tehdystä työstä. Viiden vuoden kokemuksella hänen ohjauksessaan Johtajasta tohtoriksi - ohjelmassa voin syyttää, mutta myös onnitella, vain itseäni siitä, etten ole vielä edennyt tavoitteeseeni. Meillä iäkkäämmillä talvisodan veteraaneilla on usein pinttyneitä käsityksiä omasta erinomaisuudestamme ja kärsimättömästi rynnimme eteenpäin. Tarkempi tutustuminen yleistilanteeseen, resursseihin, vahvuuksiin ja heikkouksiin muuttaa tilannearviota ja strategiaa. On nöyrryttävä oppimaan lisää ja oikeita asioita, sitä enemmän mitä varmemmin haluaa menestyksekkäästi puolustaa omia visioitaan. Pertillä on kustantajaa kadehdituttava kyky lukea toisen tekstiä: aikailematta osata poimia sieltä olennainen ja epäolennainen ja opastaa eteenpäin. Omasta puolestani voin todeta, että hän on paitsi varustanut minua seminaareissamme tuiki tarpeellisella tiedollisella ja taidollisella annilla myös ihailtavalla tavalla pystynyt lukemaan aluksi kovin hatarasti muotoiltuja ajatuksiani ja auttanut kuljettamaan niitä sameuden läpi kirkkaammille vesille. Kiitos, Pertti, tästä kaikesta! Eero Nieminen, oltermanni 1986-1987 Yliopisto aika yllättäen. Herää väkisin ajatus: miksi ei tule kirjattua muistiinpanoja matkan varrelta? Näin se vain on, että ATK-aika vie historian tietoa roskakoriin ja sieltä polttouuniin tai paperinkeräykseen. Olisi ollut mahtavaa jos Strategi Klubin kurssilaisten sen hetkiset ajatukset olisi voitu taltioida; nyt on vain muisteltava. Oli sama tunne kokoontua porukalla kuin armeijassa ensimmäisenä päivänä harmaissa. Osa meistä oli tuttuja, mutta ei välttämättä liikekumppaneita. Pertin rooli oli olla vähintäänkin joukkueen johtaja ja Pirjon komppanian kirjuri. Samoin kuin armeijassa, opimme varsin nopeasti tuntemaan toisemme vahvuuksineen ja heikkouksineen. Pertti se jaksoi kuunnella meitä Jukolan veljeksiä ja muutamia Venloja rauhallisesti pohtien. Oli heti alkuunsa selvää, että kurssille oli tullut Jukolan veljekset, itsepäinen joukko, jonka piti opetella miten opiskellaan. Olimme kuin kastemadot, eteenpäin piti pyrkiä tietämättä mikä reitti on paras. Se vain oli erikoista, että joukkue syntyi varsin nopeasti, jopa niin hyvin, että välillä Pertti oli helisemässä, mitä tämä joukkue tiesi ja keksi. Olin ensimmäisen kerran hotelli Laajavuoressa kuulemassa Pertin ajatuksia yrityselämän ja Yliopiston mahdollisesta yhteistyöstä ja koulutuksesta. Se oli alku Strategi Klubin toiminnalle. Ainakin minulle oli helpotus opiskelun aloittamiseen ennestään tuttujen kanssa.

18 Hyvin nopeasti selvisi kuva keskisuomalaisesta yritysmaailmasta, erilaisista yrityksistä ja osaajista. Samalla aukesi portti yritysmaailman ja Yliopiston välille. Itse osallistuin toiselle kurssille ja olin ensimmäinen oltermanni. Tässä on välttämätöntä muistaa Pirjon (Heikkinen) rooli joukkuehengen luojana ja ilopillerinä. Vaikka yrityselämässä on klubin perustamisen jälkeen tapahtunut paljon menestystarinoita ja epäonnistumisia, on klubin koko toiminta pysynyt toimivana. Keskisuomalainen yhteiskunta ei osaa eikä ehkä haluakaan tunnustaa tämän joukkueen merkitystä ja osaamista tämän maakunnan ja koko Suomen talouselämän hyväksi. Pidän edelleenkin tärkeänä, että tämä koulutustoiminta käynnistettäisiin uudelleen. Hyviä asioita kannattaa matkia, mutta jos näyttöjä ei osata arvostaa, vallanpitäjiä pitää kiireesti vaihtaa. Arvostan suuresti kaikkia Strategi koulutukseen osallistuneita yritysmaailman kavereita ja erinomaisia opettajiamme. En mietiskelisi näin paljon näitä aikoja, elleivät ne olisi olleet tosi arvokkaita. Oman yritykseni tärkeä koneteknologia osaaja sanoi ikimuistoiset sanat: Ei ole tärkeää, että tietää, vaan tietää kuka tietää. Näillä muutamilla ajatuksilla onnittelen Aila-vaimoni (hän myös Pertin kurssin käynyt) kanssa Perttiä työstä, jota poliittiset päättäjät eivät ole osanneet arvostaa, mutta me yritysmaailman ihmiset arvostamme ja kumarramme hänen saavutuksilleen. Eero Nieminen, toimitusjohtaja, HB-Betoniteollisuus Oy Seppo Nieminen, oltermanni 2006-2007 Keski-Suomen Osuuspankki Muisteluni Strategiklubin virkailijajana on melko tuoretta. Tulin klubineuvoston jäseneksi kevään 2006 kokouksessa ja samalla myös uudeksi oltermanniksi. Pertti ja Pirjo saivat hyvillä perusteluillaan houkuteltua minut mukaa klubin toimintaan. Olin toki aiemmin osallistunut klubin aktiviteetteihin, mm. loppiaistanssiaisiin. Tunsin heti virkailijakauteni alussa, että strategiklubi on lähellä Pertin sydäntä. Hän näki erityisen tärkeänä paikallisen yritystoiminnan yhteyden klubiin ja sitä kautta myös yliopistoon mm. jatko-opiskelumahdollisuuksien kautta. Tutkimusseminaarien vetäminen, pohtija-illat, Pertin lukemaa toimittaminen ja tutkivat yritysvierailut työllistivät Perttiä. Yritysvierailusta jäi mieleeni yhdessä Pirjon ja Pertin kanssa järjestämämme vierailu Pohjola Pankkiin talvella 2007. Isäntämme kommentoivat vierailun jälkeen minulle, että harvoin ovat saaneet olla mukana vastaavanlaisessa yritysvierailussa. Tutkivan yritysvierailun koettiin antavan myös jotain vierailun kohteena olevalle yritykselle.

19 Pertin tapa vetää tilaisuuksia on sekä analyyttinen että luova. Hän hakee aina aktiivisesti uutta näkökulmaa jo tuttuunkin asiaan. Hän pystyy aktivoimaan kuulijat ja samaan väen mukaan keskusteluun ja mietintään. Oltermannikauteni aikana alettiin myös valmistella yliopiston taloustieteellisen tiedekunnan ja strategiklubin yhteistyötä, joka sitten toteutuikin Keijo Valveen oltermannikaudella. Tässä työssä Pertin rooli oli keskeinen. Vaikka strategiklubi toimii valtakunnallisesti, niin silti se on vahvasti keskisuomalainen yhteisö. Sillä on vankka perinne Menestyksen /Maakunnan strategiat -koulutussarjasta. Se yhdistää keskisuomalaisia yrityksiä niiden johtoa ja henkilökuntaa. Strategiklubilla on hyvä brandi, jota kannattaa vaalia myös tulevaisuudessa. Kevään 2010 kokouksessa jäin pois klubineuvostosta, mutta tulen edelleen osallistumaan klubin toimintaan. Klubin toiminta tarvitsee perinteitä, mutta myös uudistumista. Kiitän Perttiä hyvästä sparrauksesta oltemannikautenani. Toivotan Pertille ja Strategiklubille menestystä myös tulevina vuosina. Seppo Pertti ja Mikael Silvennoinen (tarkistaa kuinka paljon ryhmällämme on vielä Jyväskylään lähtevään junaan aikaa)

20 OKO (Pohjola, Pankki) vierailulla 2007, Seppo Nieminen keskellä Hannu Salminen, Opetusneuvos Hyvä ystävä Pertti, Olen oppinut tuntemaan sinut 1980-luvun loppupuolelta, jolloin tulin opiskelijaksi Menestyksen strategiat -koulutusohjelmaan. Kuvittelin osallistuvani yhdelle kurssille, kuten monesti aikaisemminkin olin tehnyt, mutta huomasin pian oppimisen ja uusien asioiden kiehtovan ja viehättävän minua aivan uudella tavalla. Kyse oli jostakin ihmisen syvältä sydämestä lähtevästä tarpeesta pohtia oman olemassaolonsa tarkoitusta ja merkitystä suhteessa omiin tekemisiin, oman työn tuloksiin, sen vaikutuksista toisiin ihmisiin ja omaan käyttäytymiseen. Itsensä uudelleen asemoinnista suhteessa työhön, työyhteisöön, kanssaihmisiin, itseensä ja toimintaympäristöön. Olin silloin toimitusjohtaja; manageri, leaderi tai molempia, menestyksekäs ura takana ja menestystä näytti oleva edessäkin - ja koko maailman markkinat aukenemassa. Uusia haasteellisia tehtäviä tarjolla. Ajatukset alkoivat kuitenkin entistä enemmän kietoutua uudistuvan oppimiskäsityksen maailmaan, josta aloin puhua ja kirjoittaa. Oppimiskäsitys kuvastaa aina sanojan ihmiskäsitystä! Tein MBA-tutkinnon lopputyön vuonna 1993. Lähetit työni valtakunnalliseen opinnäytetyökilpailuun kysymättä minulta lupaa ja kuinka yllättynyt olinkaan, kun sain Suomalaisen Strategisen johtamisen seuralta viestin, että työni on palkittu vuoden parhaana opinnäytetyönä ja siitä annetaan vieläpä 10 000 markan rahapalkinto. Kiitos Pertti! Opinnäytetyön esipuheessa kirjoitin, että 'onnekseni yliopisto-opintoni ovat olleet niin kapea-alaisia - matematiikka-tietojenkäsittelytilastotiede - ja työurani niin kapea, että oli pakko jossain vaiheessa tulla ulos

21 kuoresta'. Minun kohdallani se oli yhteinen oppimismatka MBA-opinnoissa ja siihen liittyvissä toiminnoissa sinun opettajuutesi johdolla. Ja tämä oppimismatka, joka on kulkenut kanssasi MBA-tutkintolautakunnan ja strategiklubin kautta jatkuu edelleen. Oma oppimispolkuni suuntautui 1990-luvun loppupuolella koulumaailmaan. Ja tällä matkalla olen edelleen. Luulen, että ilman edeltävän vuosikymmenen yhteistä taivalta, ihmistä ja ihmisen oppimista pohdittaessa, ei minulla olisi ollut rohkeutta tehdä näin suurta elämän muutosta. Tervehdin sinua oman tarinani kautta. Kerron tarinan lyhyesti, ilman liikoja sanoja, jotta olennainen käy selville. Tiedän, että joukostamme löytyy muitakin samoin kokeneita. Näin saan sinulle kerrotuksi, että meitä on monia, joiden kehittymiseen olet merkittävästi vaikuttanut. Näin tulee esiin myöskin elämäntyösi suuri merkitys. Kiitos tästä! Toivotan sinulle onnea merkkipäivänäsi aforismin sanoin 'Vain uusi oppi vapauttaa vanhan opin kahleista. Vapaa on siis vain se, joka ei lakkaa oppimasta'. En muista aforismin sanojaa. Ystäväsi Hannu Salminen Jari Syrjälä, KTT, dosentti Pertti, suuret kiitokset Sinulle! Tämä lyhyt kirjoitelma ei ole rakennettu mitenkään tieteelliseen muotoon, vaan pikemminkin lyhyeksi muisteloksi tai tarinaksi. Haluan kertoa kaikille lukijoille, kuinka Pertti on vaikuttanut minun elämääni ja sen kulkuun merkittävästi. Hän on täyttänyt elämässäni aukon, jonka nuorena miehenä tein itselleni jättäessäni opiskelut vähemmälle. Tämä asia painoi mieltäni vuosikymmeniä. Elämä on täynnä merkityksellisiä tapahtumia. Seuraavan tarinan olen kertonut joitakin kertoja aiemminkin ja aina tarinan kohde rientää hätäissään korjaamaan sitä toteamalla, että ei se noin mennyt. Noh, tarinan kertojalla on aina määrättyjä vapauksia ja siksi pyydänkin teitä nyt jo ennakkoon suodattamaan tarinaa mielessänne sopivaksi. 90-luvun puolivälin jälkeen elin muutaman vuoden poikamieselämää. Ainakin kerran muistan olleeni naisten tansseissa Loma Kouherossa. Siellä minua haki tanssiin komea nainen, joka pienen keskustelun jälkeen tunnustautui Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksella työskenteleväksi Pirjo Heikkiseksi. Siinä tanssin pyörteissä hän kertoi minulle MBA-

22 ohjelmasta ja siihen kuuluvasta Menestyksen Strategiat osiosta. Kuin sinetiksi, hän sujautti vielä käyntikorttinsa taskuuni. Vasta jälkeenpäin Pirjo on tunnustanut minulle, että heillä oli työkavereittensa kanssa kurssipäivä ja sen päätteeksi kilpailu, kuka eniten ennättää markkinoida edellä mainittuja kursseja illan aikana. Noh, minuun tuo markkinointi ainakin tehosi, sillä tuolloin Pirjo kylvi MBA-siemenen sisimpääni. Elämää ohjaavat siis erikoiset tapahtumat. Jonkin aikaa myöhemmin minut oli kutsuttu Hotelli Aleksandraan, Johtamistaidon Opiston tilaisuuteen, jossa esiteltiin erilaisia koulutus- ja uravaihtoehtoja. Joskus joku hetkellinen tapahtuma voi muuttaa koko loppuelämän. Esitemateriaalissa oli sivu, jossa tosiaankin oli erilaisia vaihtoehtoja uralla etenemiseen. Tuon sivun oikeassa alalaidassa luki Tohtorin tutkinto. Tuon sivun näkemisen hetkellä tajusin, että opiskeluelämä ei vielä sittenkään ole ohitse kohdallani ja minä tulen aivan varmasti suorittamaan ensin MBA-tutkinnon ja myöhemmin mahdollisesti vielä tuon tohtorin tutkinnonkin. Siitä paikasta kävelin Hotelli Aleksandran väliseen käytäväputkeen, josta soitin yhtiömme toimitusjohtajalle. Kerroin hänelle aikeestani aloittaa ensin MBA-opiskelu ja tähdätä jatko-opiskelijaksi. Tavoilleen uskollisena hän sanoi minulle tee siitä jonkinlainen esitys, niin katsotaan miten asiaa voidaan viedä eteenpäin. Tuolloin muistin tuon Pirjon markkinointipuheen Jyväskylän yliopiston MBA-ohjelmasta ja valitsin onnekseni heidän kurssinsa ohjelman toimitusjohtajalle tekemääni koulutussuunnitelmaan. Niin me teimme yhteisen diilin tuosta opiskelusta. Näin minusta tuli MBA-opiskelija. Olin aivan hullun innostunut asiasta ja tein töitä asian eteen lähes kaiken vapaa-aikani. Jossain vaiheessa opiskelua kuulin sitten ensimmäisen kerran professorista, jota luonnehdittiin alan huippuammattilaiseksi ja erittäin vaativaksi opettajaksi. Ensimmäisen kerran tavatessani tämän professorin ymmärsin törmänneeni ihmiseen, joka osasi johtamisen alalta kaiken tarvittavan ja joka oli auttanut lukuisia ihmisiä elämässään eteenpäin. Olin tutustunut Perttiin. Opiskelun aikana kuulin, että Pertti oli jo rakentanut sillan Lapin yliopiston kanssa ja hän oli valmistelemassa myös jatko- opintomahdollisuutta Jyväskylän yliopistoon. Niin siinä vaan sitten kävi, että Pertti tämän mahdollisuuden rakensi ja pääsin mukaan vielä kuuden hengen pilottiryhmäänkin. Pääsiäisenä vuonna 2001 ollessamme Valamon luostarissa Menestyksen Strategiat kurssin jaksolla teimme sitten Pertin kanssa ensimmäisen suunnitelman väitöskirjastani. Oikeastaan tämä oli se ensimmäinen niitti Pertin ja minun hyvälle yhteistyölle, jota on jatkunut aina tähän päivään saakka. Muistan, kuinka tuolloin alkukesästä 2001 olin Pertin kotona valmistelemassa väitöskirjani ensimmäisen kierroksen kysymyksiä, kun Pertin

23 puhelin soi. Hän vastasi puhelimeen ja kertoi, että täällä on yksi väitöskirjan tekijä luonani suunnittelemassa haastattelukysymyksiä. Selkäpiissäni meni oikein onnenvärähtelyt. Ajatella, minua sanotaan oikein väitöskirjan tekijäksi, muistan ajatelleeni. Seuraavien vuosien aikana Pertin matkassa koettuja yhteisiä palavereita, kursseja ja tilaisuuksia kertyi varmaankin satoja. Pertti on siitä erikoinen henkilö, että hän on aivan varmasti jaksanut tukea meitä kaikkia jotka olemme olleet kukin omalla tavallamme mukana Pertin matkassa. En suinkaan ole ainut henkilö, jota Pertti on vuosi toisensa jälkeen auttanut ja tukenut. Uskon, että meitä on satoja kiitollisuuden velassa olevia. Jossain tilaisuudessa muistan Pertin sanoneen minusta hienosti ja joihin sanoihin minäkin mielelläni yhdyn: Meillä jokaisella on paikkamme maailmassa ja elämä on velvollisuus jossa pitää paikkansa täyttää. Tämä pitää vaan tehdä niin, että meillä kaikilla olisi täällä hyvä olla ja saisimme toteuttaa mahdollisimman paljon elämämme haaveita! Pertti, sinä olet ollut merkittävä ystävä ja tukija, joka on mahdollistanut minulle yhden elämäni suuren haaveen toteuttamisen. Olen siitä Sinulle ikuisesti kiitollinen. Hyvää syntymäpäivää! Jari (Kirjoittaja on Maintpartner Oy:n henkilöstöjohtaja Jari Syrjälä, joka Pertin ohjauksessa on suorittanut MBA-ohjelman, kauppatieteiden maisterin, lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Lisäksi hän on saanut Jyväskylän yliopistoon dosentuurin.) Keijo Valve Pertti Hyvä! Mitä parhaimmat onnitteluni ¾ vuosisataisen merkkipäiväsi johdosta! Onnitteluni myös ½ vuosisataisen tieteellisen yliopistourasi johdosta! Elämääsi ovat varmaan leimanneet monen suomalaisen poikalapsen lailla muistiin jäävästi aina lämpimät kesät ja rattoisat poikavuodet, teini-iän kolttoset ja hulvattomat opiskelijavuodet. Sittemmin tietysti myöskin oman perheen ja kodin perustaminen. Hyvät edellytykset onnelliselle perhe-elämälle puolison ja lasten kanssa onkin ollut siellä maalaismaisemassa puiston katveessa ja puutalon hirsien lämmössä. Elämääsi on varmaan leimannut myös monen luterilaisen kasvatuksen saaneiden suomalaismiesten lailla tuo toinen onnittelun aihe, pitkä työura. Työura, jota ei ole

24 ihan joka miehelle suotu. Työura, joka sai alkunsa niin ikään ilmeisesti yhdestä elämäsi huippukohdasta; tohtorin tutkinnosta. Työura yliopistossa. Osaamisalueesi yliopistossa on aina ymmärtääkseni liittynyt yritystoimintaan ja sen taloustieteisiin. Noina vuosina olet nähnyt ja voinut kokea paradigmaattisen muutoksen yrityskentän johtamisessa. Silmäiltäessä uuden Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun historiikkia nousee sinun nimesi esiin ko. tieteenalan kehittäjänä. Olit jo silloin näkijä. Ei ole oikeastaan siten yllättävää, että naiivin realismin totuuskäsityksiin nojaavan tutkimussuunnan edustajana olet jo kahden kymmenen vuoden ajan niin vahvasti esiintynyt sosiaaliseen todellisuuskäsitykseen nojaavan tutkimussuunnan puolesta. Sitä mitä suurimmassa määrin edustaa palveluyritysten johtaminen. Palvelujen johtamiskentän osaamisen parantamiseksi Keski- Suomessa kehittelit tiimeinesi Palveluyrityksen Strategiat täydennyskoulutusohjelman. Niissä merkeissä ensimmäisen kerran tapasimme 1980- luvun lopulla voidessani kurssin priimuspuheessani kiitellä antoisasta kurssista sekä todeta, etteivät ne professorit taidakaan niin hajamielisiä olla kun yleisesti luullaan. Tuo kurssi oli tärkeä alku jollekin, jota ilman minä en olisi tämä. Kurssi oli tärkeä perusta paitsi työlliselle ja tiedolliselle kehittymiselleni mutta myös henkiselle kasvulleni ja jopa itsetunnolleni. Jatkoa on sitten tullut MBA- tutkinnon myötä puhumattakaan uusista maisteriväylistä saavuttaa koulutuksellinen unelmani, maisterin tutkinto. Olet Pertti istuttanut minuun oppimisen himon, mikä mahdollistaa minun saavuttaa jatkossakin tiedollisia elämyksiä. Ties kuinka pitkälle vielä. Luoja sen tietää. Haluankin kiittää sinua vahvasta panoksestasi unelmieni tien tasoittamisessa ja tiedollisten elämysten saavuttamisessa sekä toivottaa hyvää jatkoa. Uskallan myös toivoa edelleen osallisuutta meidän tutkimisesta innostuneiden käytännön toimijoiden sparrauksessa Strategiklubin puitteissa. Ystävällisin terveisin Keijo Valve

25 Pertin ja muiden lukemaa nyt ja hieman aiemminkin Virpi Malin Minuuden rakentajat Timo Airaksinen 1999 Menestyksen Strategiat 23-opintojakson kirjareferaatti kymmenen vuoden takaa AIRAKSISEN RIEMASTUTTAVAA RIENAUSTA Johdanto Minuuden rakentajat kirjansa johdanto-osassa professori Airaksinen selittää pohdiskelunsa jakoa kolmeen eri teemaan. Koko kirjan perusajatuksena on kriittisyys nykymenoa kohtaan. Airaksisen omin sanoin hän pohtii sitä, millaisen ihmisen kulttuurin koneisto työntää maailmaan elämään elämäänsä. Eikä hänen käsityksensä tästä koneistosta ja sen tuotteesta kovin ruusuinen ole. Airaksinen kritisoi positiivista ajattelua siinä muodossa, jossa sitä meille, milloin kovalla rahalla milloin ilmaiseksi syötetään. Ensimmäinen teema onkin positiivisuuden kritiikkiä. Hän käsittelee kieltoa ja sen vaikutusta ihmisen elämän järjestämiseen. Toisessa osassa kirjoittaja tarkastelee ihmistä oman ympäristönsä tuotteena, sekä identiteettimme muodostumista. Hän etsii vastausta siihen, mikä on identiteettimme perustana. Kolmatta osaa kirjoittaja varoittaa edes lukemasta, sillä se on hänen sanojensa mukaan vain kyynistä vittuilua ja vitsejä. Positiivisen ajattelun kritiikki Mikä ero on myönteisyydellä ja kaupalliseksi tuotteeksi asti kehitetyllä positiivisuudella? Ero lienee vähän samanlainen kuin sanoilla tieto ja informaatio. Myönteisyys on arvoväritteistä, monivivahteista ja se sisältää myös kiellon. Samalla tavoin tieto on monisyistä, monen eri totuuden yhdistelmää, kun sitä vastoin informaatio yleensä on yksipuolista, yhdestä suunnasta annettua. Myönteisyyden arvoväritteisyydellä tarkoitetaan sitä, että sen pohjana ovat hyvät arvot ja toiminta sen mukaan. Kielto on tällöin luonnollinen osa myönteisyyttä. Aikaansa seuraavat yritykset lanseeraavat omia arvojaan tällaisen ajatuksen mukaan. Kun Nokia ilmoittaa yhdeksi arvokseen yksilön kunnioittamisen, on tämän myönteisen ajatuksen takana selkeä kielto. Kiellettyä on kaikki sellainen toiminta,

26 joka vaarantaa kyseisen arvon. Siis esimiehen simputusta tai työpaikkakiusaamista ei sallita. Airaksinen on oikeassa sanoessaan, että kielto järjestää maailmaa. Kaupallinen ja tässä ajassa tavoiteltavaksi nähty positiivisuus sitä vastoin unohtaa kiellon. Kun minä vain ajattelen myönteisesti, olen hyvä ja hallitsen elämäni, niin mahdollisuuteni ovat rajattomat. Positiivisella asenteella rakennan itselleni, siis itselleni, hyvän maailman. Mitäpä muista ihmisistä? Muut ovat ehkä hyviä, mutta minä olen parempi. Airaksisen mukaan tällainen ajattelu johtaa paheista yleisimpään, eli itsepetokseen. Itseään pettävä ihminen menettää kosketuksensa todellisuuteen. Itsepetos myös kertautuu. Ihminen uskoo johonkin asiaan vain siksi, että se on itselle mieluinen. Jos todellisuus ei ole itselle mieluinen, siitä ei tarvitse välittää. Todellisuudesta pakeneminen johtaa asioiden mykkään hyväksymiseen. Sanotaanhan sananlaskussakin, että vaikeneminen on myöntymisen merkki. Airaksisen dramaattinen havainto on, että ennen ihmistä ei ollut kieltoa. Maailma on luonteeltaan myönteinen järjestelmä, joka ei sisällä mitään rajoja. Vasta ihminen on tuonut maailmaan moraalin ja etiikan, jotka merkitsevät kieltoja ja rajoituksia. Paheiden piirissä kuitenkin kielletään kielto. Airaksisen mukaan nykyajan ihmisen peruspaheet ovat kateus, ahneus ja julmuus. Paheellinen ihminen on kieltänyt kiellon ja siksi hän on vapaa toimimaan. Kaksoiskielto vaatii suurta myönteisyyttä ja positiivista ajattelua. Kun uskoo itseensä, antaa itselleen luvan sellaiseen, johon lupaa ei oikeastaan voisi saada. Maailma sinällään on prosessi, joka muuttaa koko ajan itseään, jossa mikään ei pysähdy eikä mikään kestä. Yltiöpositiiviset menevät mukaan tähän prosessiin. Yksilön vapauden nimissä kaikki on hyväksyttävää, mitään ei saa kieltää eikä rajoittaa. Yksilön vapaus on arvo, jonka nimeen länsimaisessa ajattelussa on vannottu. Vapaus on myös uuden vapaan kansalaisten Euroopan rakentajien hellimä teema. Mutta uutta Eurooppaahan rakentavat Euroopan johtavat sosialistit. Kuka nyt huijaa ja ketä? Minän rakentuminen Vastakkainasettelu jatkuu Airaksisen pohtiessa ihmisen minän rakentumista. Ruumis ja sielu, järki ja tunteet saavat oman selityksensä riippuen lähestymistavasta ja ihmiskuvasta. Oikeastaan koko ihmiskuva-ajatusta Airaksinen vieroksuu, sillä hänen mukaansa näitä ihmiskuvia voidaan luoda lukematon määrä eri tarkoitusperiä varten. Kysehän on tavallaan luokittelusta, jossa ihmisiä jaotellaan eri ryhmiin jonkin kaavion mukaan. Mielenkiintoinen on Airaksisen kritiikki minäkuvan rakentamiseen liittyvästä positiivisuuden kauppaajien rajojen rikkomisen ajatuksesta. Positiivisuuden kauppaajat lähtevät ajatuksesta, että ihmisellä on jotenkin väärä kuva itsestään. Rajat

27 rikkomalla sitten tämä väärä kuva paljastetaan ja korvataan uudella ja paremmalla. Airaksinen näkee, että rajojen rikkomisesta seuraava minän muutos on ihmisen itsensä kannalta ristiriitainen. Ihmisellä onkin kaksi minää, eikä hän enää tiedä, kenestä on kysymys. Airaksinen uskoo, että ihmisen minuus on niin merkittävä asia, että rajoja rikkomalla ihminen häiritsee oman minuutensa rauhaa. Hän vertaa ihmisen minuutta tiiliskiveen ja kondomiin. Tiiliskivi sopii vain yhteen koloon. Sitä on murrettava ja rikottava, jos halutaan, että se sopii muualle. Kondomi sen sijaan ottaa sisäänsä mitä vaan ja mukautuu mihin tilanteeseen tahansa. Jos ihminen on kuin tiili, hän omat rajat ylitettyään jakautuu osiin, joilla jokaisella on omat tarkoituksensa. Sen sijaan, jos ihminen on kuin kondomi, hän venyy ja sopeutuu erilaisiin tilanteisiin menettämättä omaa luonnettaan. Rajoja venytetään ja palataan entiseen muotoon. Minuus on vahva ja rajat ovat kaukana. Nykyaikaisissa yrityksissäkin pyritään rakentamaan yrityskuvaa, siis jotakin jonka asiakkaat ja muut kohderyhmät tunnistavat ja arvottavat yrityksen haluamalla tavalla. Aivan samoin kuin ihmisen identiteetin rakentumiseen vaikuttaa yhteisön kulttuuri ja kieli, myös yritys on oman kulttuurinsa tuote. Airaksisen ajatusmaailman mukaan työyhteisössä koettu pahoinvointi voisi osittain olla seurausta liiallisesta rajojen rikkomisesta. Airaksinen ruotii raskaasti nykyistä kulttuuriamme. Kukaan ei enää osaa kieltää mitään, mikään ei ole kiellettyä. Mikään ei myöskään ole luvatonta, järkyttävää eikä tuomittavaa. Positiivinen ihminen näkee kaikessa jotakin hyväksyttävää. Ja sen mitä hän ehkä oikeastaan ei hyväksyisi, voi sivuuttaa ja kääntää pään pois. Auton varastaminenkin on vain luvaton käyttöönotto. Varaskin on vain olosuhteiden uhri, juoposta on tullut alkoholisti, prostituutio on ammatti ja työtä vieroksuvia ei virallisesti ole, vaan työttömiä markkinoiden toiminnan vuoksi. Tällaisten häiriöiden selitys ja hoito kuuluu taloustieteen tai yhteiskuntapolitiikan ammattilaisille. Mutta Airaksinen katsoo, että kun ammattilaiset astuvat kuvaan selittämään ja auttamaan, yksilön vastuu katoaa. Lapsellinen kulttuurimme Kun kaikki on positiivista ja hyväksyttyä, on maailma vailla rajoja. Nykyaikaisen tietoyhteiskunnan ja hyvinvointivaltion kasvatti on heitetty normittomaan ja rakenteettomaan sisäiseen maailmaan. Normien tilalla ovat mielikuvat. Nämä mielikuvat täyttävät normittomuuden luoman tyhjyyden. Airaksisen mukaan elämme lapsellisessa mielikuvamaailmassa. Teknologian pornografisuus ja väkivallan rivous johtaa välinpitämättömään tuijotukseen. Airaksisen mielestä teknologia on pornografista juuri siksi, että sen käsittämättömyys tekee käyttäjästä tuijottajan. Airaksinen näkee tämän tuijotuksen johtavan atavismiin, paluuksi ihmisen aikaisempaan kehitysvaiheeseen. Elämä on yhtäkkiä vierasta ja outoa, johon ei voi

28 osallistua. Kommunikaatio lakkaa, kukaan ei välitä. Atavistisessa maailmassa ihmisellä on kolme vaihtoehtoa, seksi, väkivalta ja tylsyys. Airaksisen mukaan nämä ilmenevät teknologiassa, viihteessä ja työssä. Tuloksena on lasittuneen silmän tuijotus. Perverssiydellekin Airaksinen antaa merkityksen, jolla ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Hän selittää, että perverssiys on sen haluamista, mitä ei kannata, saa tai voi haluta. Itsesäälikin on perverssiä, kauhu tuntemattoman edessä on perverssiä siksi, että vaikka ihminen pelkää, hän hakeutuu kohti sitä, mitä pelkää. Lasittunut tuijotus on ainoa mahdollinen vastaus tilanteeseen, joka ylittää käsityskyvyn rajat. Tekniikka muuttaa maailmaa, mutta samalla luo päämääriä ihmiselle. Jos jotakin keksitään ja rakennetaan, sille täytyy keksiä käyttöä. Tekniikka luo omat päämääränsä ja kun päämääriä ei ole ilman arvoja, tekniikka luo omat arvonsa. Siksi arvot eivät ohjaa tekniikkaa, vaan tekniikka ohjaa arvoja. Teknologian apuna ei ole yhtenäistä tietopohjaa, vaan kokonaisuus lepää pirstoutuneen tiedon ja sen sattumanvaraisten sovellusten varassa. Tiedon hankkiminen vaatii tekniikkaa, joten teknologia tulee ennen tiedettä. Tiede on teollistunut, tieto on teollinen tuote. Kirjan lopussa Airaksinen osoittaa, miten yksinkertaisesti meitä ohjataan nykyisessä kulttuurissa. Valta on kätkettyä. Niin sen tulee ollakin nykyisten valtateoreetikkojen mukaan. Avoin vallankäyttö on kallista, hankalaa ja vaarallista. Itsekontrolli on suotavaa. Kun ihminen orjuuttaa itse itsensä, kenelläkään ei ole valittamista. Enää ei ole käskijää ja käskettävää. Ei ole auktoriteettia, jota uskottaisiin. On vain vapaita kuluttajia, jotka määrittelevät itse itsensä ja valitsevat halujensa mukaan. Vapauden nimissä elämme yhä kiellottomammassa maailmassa, hallitsemme itse itseämme, tai niin ainakin luulemme. Airaksinen näkee, että nykyisen järjestelmän pohjalla on olemassa olevan kulttuurirakenteen ylläpito ja uusintaminen, keinoina tiedonvälitys, informaatio ja mainonta. Nämä Airaksisen viettelyksi nimittämät keinot tähtäävät oppimiseen, viihteeseen ja ostamiseen. Uusi valta on viettelevää ja symbolista, mielikuvien avulla hallitsevaa. Uusi valta on kasvotonta ja hahmotonta, eikä valtaapitävien tarvitse pelätä alistettujen kapinaa. Kapinassa alistettu ja alistaja ovat vastakkain, mutta jos alistetun vastassa on vain mielikuvia, on taistelu mahdotonta. Emme sano ei, emme kiellä mitään, ajaudumme vain ajan virrassa sinne minne meitä ohjataan. Mutta kuka ohjaa?

29 Paavo Lintula Syyskuu 2010 Luottamus horjuu VTT Valtion teknillinen tutkimuslaitos VTT on käsite, instituutio, johon kansalaiset ovat tottuneet luottamaan kuten valtioon, valtion laitos kun on ollut ja on edelleen. Mutta kehitys kehittyy, ja VTT:stä muodostettiin muutamia vuosia sitten valtion tulosvastuullinen liikelaitos, jonka piti ryhtyä tulemaan toimeen entistä enemmän ns. siviilitutkimuksilla. Siinä yhteydessä tietysti väkeä vähennettiin, ja suuri osa joutui hakemaan sitä tointa, jossa oli ollut jo ehkä vuosikausia; näinhän se nykyajan ihmisiä varmaan kovasti motivoiva ajattelutapa menee. Nyt nettisivuillaan VTT määrittelee itsensä, nykyaikaisesti johdetun yrityksen tavoin, seuraavasti: VTT on kansainvälisesti verkottunut, moniteknologinen tutkimuskeskus, joka tuottaa asiakkailleen korkeatasoisia teknologisia ratkaisuja ja innovaatiopalveluja. VTT lisää asiakkaidensa kansainvälistä kilpailukykyä ja edistää näin yhteiskunnan kestävää kehitystä, työllisyyttä ja hyvinvointia. Liikelaitostamisen on ennakoitu laitoksen laittamista myyntikuntoon. Jos ostaja on jokin ulkomainen taho, Digitan eli entisen YLE:n jakelutekniikan myynnin ranskalaisille muistaen, voimme todeta suomalaisella koulutuksella luotua osaamista taas kerran luovutettavan vieraille. Olen joissakin yhteyksissä kritisoinut yliopistojen rahoituslähteiden kääntämistä ns. kaupallisten tutkimusten suuntaan. Olen perännyt tutkimusten moraalista kestävyyttä: eivätkö tutkimuksen teettäjän intressit vaikuta tutkimukseen ja tutkijoihin heti alusta alkaen? Kriittisenä tutkijana olen korostanut jo yleisesti myönnettyä asiaa: mikään tutkimus ei ole objektiivista, koska kaikissa tutkimuksissa arvovalinnat ovat mukana, aiheesta ja tutkimuskysymyksistä alkaen ja myös perusolettamuksiin sisältyen. Akateeminenkaan tutkimus ei siis ole objektiivista sanan ahtaassa merkityksessä, vaikka tutkimuksella ei olisikaan maksajaa. Mutta kuinka ennalta ohjattua on sitten maksettu tutkimus vai onko se sananmukaisesti maksettua? Pahat kolhut VTT on saanut kilpeensä ikäviä tahroja. Se tervasi ensin turkkinsa Finndomon talotutkimuksessa. Ei VTT tietystikään voinut julkistaa tutkimusta, kun se oli sitoutunut pitämään tutkimuksen salaisena. Mutta eivät kansalaiset lähde erittelemään, mikä on juridisesti oikein ja väärin. Sen mielestä VTT oli kompuksessa Finndomon kanssa, ja Finndomo ei kertonut talopakettinsa ostajille tutkimuksen tuloksia. Finndomo luotti tuuriin: homehtumista ei tapahdu jo myydyille taloille tai jos on tapahtunut, ostajat eivät uskalla oikeuskulujen pelossa lähteä peräämään oikeuksiaan. Finndomon tapaus on malliesimerkki kriisiviestinnän täydellisestä ja alokasmaisesta epäonnistumisesta: ensi kiistetään kaikki, sitten marssitetaan maksettu professori puhumaan televisiota myöden ja viimein, pakon sanelemana, luvataan tarkastaa kaikki vaarassa olevat talot joita tietysti on vain muutama.

30 Finndomo saattoi aloittaa töppäilyllään oman arkkunsa naulaamisen homehtuvan talon imago ei taida houkutella perhettä, joka yleensä hankkii elämässään vain yhden talon (Talouselämä-lehden kommentti) ja VTT saa paikata toisten kolhimaa imagoaan. Kun talokiista alkoi rauhoittua, uusi kolari uhkaa. Hallitus perusti vihreän energialinjauksensa VTT:n tutkimukseen. Maakaasun, turpeen ja öljyn hintasuhde muuttuu kaasun kannalta epäedullisemmaksi. Näin pärjää turve, tämä meidän kansallinen helmemme ja ministeri Pekkarisen lempilapsi, jonka suomalainen tiede on lysenkolaiseen tapaan julistanut, tietysti täysin objektiivisin perustein, uusiutuvaksi luonnonvaraksi tekemättä tietysti numeroa siitä, että turpeen uusiutuminen nostopaikallansa vie ehkä pari tuhatta vuotta! Mutta kuinka ollakaan, meillä on miltei VTT:n luokkaa oleva instituutio, metsä- ja energiateollisuuden konsultoinnissa kansainvälisesti erittäin tunnettu konsultointiyhtiö Pöyry. Kaasualan jätti Gasum teetti Pöyryllä tutkimuksen energialinjauksen vaikutuksesta, ja sen mukaan linjaus ohjaa kaukolämpövoimalat käyttämään turvetta ja öljyä, ja mm. pääkaupunkiseudun ja Tampereen hiilidioksidipäästöt lisääntyvät merkittävästi. Onko tämä siis viherlinjausta, Pöyryn tutkimuksen perusteella voi kysyä. Sivuutettakoon tässä vain maininnalla ihmettely, kuinka tavallinen kansalainen voi päättää omista energiaratkaisuistaan, jos maan hallituskin on lyömässä kiinni vuosikymmenien energialinjauksia näin ristiriitaiselta pohjalta. Mihin voi luottaa, kun tästä jupakasta jää jo joka tapauksessa kaksi moraalisesti erittäin vakavaa kysymystä: ensiksi, onko VTT:n tutkimus jo lähtenyt siitä, että se tukee kokoomuksen viherlinjausta, mutta jättää sovun hintana kepulle rakkaan turpeen maakaasua edullisemmaksi; toiseksi, onko Pöyry antanut tutkimukselleen sellaiset lähtöparametrit, että maakaasun saasteettomuus turpeeseen ja öljyyn verrattuna tulee mahdollisimman selväksi? Siis, tällaistako on tutkimus Suomessa? Vestigia terrent Jo muinaiset roomalaiset sanoivat, että jäljet pelottavat. Yliopistouudistajat pyörivät nyt suurten rahojen toivossa yritysten ympärillä kuin mehiläiset hunajapäälärillä, ja yliopistojen monet laitokset tähyävät yhä enemmän kaupallisten projektien suuntaan. Vaikka kehitys kehittyykin ja minut ja monet muut tuomitaan kehityksen jarruiksi, olisi syytä muistaa ikiajat kestänyt suomalainen kansanviisaus, jonka arvoa ei mikään kehitys ole haalistanut: sen lauluja laulat kenen leipää syöt! Tämä pätee myös tapaukseen VTT / Pöyry riippumatta siitä, millaisella tieteellisellä jargonilla molempien instituutioiden, VTT:n ja Pöyryn, keskenään erilaiset tulokset saadaan oikeiksi. Mitä tapahtuu siis yliopistojen riippumattomalle tutkimukselle? (Paavo Lintula) Pertti Kettunen Suuria ovat suuret firmat meren takana

31 Fortune julkaisu toukokuun lopulla vuosittaisen suurimpien amerikkalaisten yritysten listan ja muutamia uusien johtajien haastatteluja. Liikevaiohdon mukainen viiden kärki listalla oli seuraava Yritys Liikevaihto milj. USD Wall-Mart Stores 408 214 Exxon Mobil 284 650 Chevron 163 257 General Electric 156 779 Bank of America 150 450 Paljon on suuria yrityksiä suuressa maassa. 500 yrityksen listalla viimeistenkin viime vuoden liikevaihto ylittyi 4 000 miljoonaa. Wall Mart on omaa luokkaansa monella tavalla. Sen globaali henkilökunta on 2,1 miljoonaa ja myymälöiden luku 8416. Yhdysvalloissa ja Meksikossa se on suurin yksityinen työnantaja. Sen myymälöissä Yhdysvalloissa käy 140 miljoonaan asiakasta joka viikko. Yritys on perustettu vuonna 1962. Sen kasvu on ollut jatkuvaa ja vauhdikasta, ainakin myymälöiden määrällä mitattuna. Vuonna 1970 myymälöitä oli Yhdysvalloissa 32, vuonna 1990 niitä oli 1525 ja nyt 4304. Muualla maailmassa niitä on syntynyt lähes saman verran. Suomessa on ylimmän yritysjohdon palkkausta viime vuosina kauhisteltu. Pieni vertailutieto Yhdysvalloista voi auttaa asemoimaan kotimaisen keskustelun. Yhdysvalloissa on varsinkin nyt lamavuosina myös käyty keskustelua ja kauhisteltu pörssiyhtiöiden huimia palkkoja ja palkkiota.. Korkein palkka on ollut Occidental Petroleum yhtiön pääjohtajalla Ray Iranilla, 59 milj. USD. Keskipalkka hieman yli 11 miljoonaa. Haastatelluista yritysjohtajista voisi ehkä nostaa esiin. Xeroxin uuden pääjohtajan Ursula Burnsin. Hän nousi johtoon vuosi sitten ja on lähtenyt muokkaamaan yritystä uuteen uskoon, digitaaliseen aikaan paremmin sopivaksi. Hänellä on insinööritausta ja hän on tehnyt koko työuransa Xeroxissa. Tästä huolimatta hän vie yritystä yhä kauemmaksi kopiokoneista. Heti tehtävän saatuaan hän osti Affiliated Computer Services yrityksen ja maksoi siitä 6,4 mrd USD. Hän määrittelee yrityksensä ydinliiketoiminnan näin: We manage document-intensive business processes for our clients around the world so that they can focus on what they really do. Tähän tarvittiin lisää tietotekniikkaa ja business-prosessien hallintaa. Ne olivat ostetun yrityksen osaamista. Yhdysvaltain suurimpien yritysten listalla Xerox on sijalla 152. Sen liikevaihto oli viime vuonna 15179 miljoonaa. Samoilla nurkilla listalla ovat Colgate-Palmolive, Goodyear ja Gap.

32 Pertti Kettunen Opiskelijoita ulkomailta Yliopistokoulutuksen kysyntä maailmalla kasvaa kaiken aikaa. Economist lehden elokuun alkupuolen numerossa on katsaus yliopistokoulutuksen kansainvälisiin markkinoihin. Koulutuksesta, etenkin yliopistokoulutuksesta, on kehittynyt merkittävä ja kasvava tuotannonala useissakin maissa. Kehittyvien maiden, sellaisten kuin Kiinan ja Intian vauraalla väestöllä on varaa lähettää lapsensa ulkomaisiin yliopistoihin. Maailman yliopistoissa on nyt jo yli 3 miljoona opiskelijaa, jotka ovat tulleet ulkomailta osaamista hankkimaan. Kun varaa on, vanhemmat haluavat mielellään lapsensa huippuluokan yliopistoihin. Yhdysvaltojen ja Englannin yliopistot ovat maailman listojen kärjessä. Erityisesti niihin on pyrkijöitä, eikä opintojen hinta ole rajoitteena. Englantilaisilla yliopistoilla on kokemusta ulkomaisista opiskelijoista. Ensimmäinen aikakirjoihin jäänyt on Oxfordin yliopiston opiskelija Emo of Friesland vuodelta 1190. Amerikan markkinaosuus ulkomaisista opiskelijoita on nyt noin 20% ja Englannin 12% joten monissa muissakin maissa on tälle markkinakentälle lähdetty. Parhaissa yliopistoissa ulkomaisten opiskelijoiden osuus on jo suuri. London School of Economics lienee kansainvälisin. Perustutkintoa suorittavista puolet ja jatkotutkintoja suorittavista 80% on ulkomailta. Monissa muissakin osuus on merkittävä, MIT, Harvard, Stanford, Columbia Yhdysvalloissa ja Oxford ja Cambridge Englannissa ovat paikkoja, joissa ulkomaalaisia on noin neljännes kaikista opiskelijoista. Lukumäärinä ulkomaalaisten kokonaismäärä Englannissa on lähes 400 000, joista kiinalaisia melkein 50 000 ja intialaisia runsaat 30 000. Yhdysvalloissa luku on noin 600 000. Englannin ja Yhdysvaltojen ohella ovat merkittäviä toimijoita näillä markkinoilla Australia, Kanada, Ranska ja Saksa. Niiden markkinaosuudet ovat noin 5-10%. Eräät yliopistot ovat lähteneet myös rakentamaan kampuksia Kiinaan, Intiaan ja muihin Kaakkois-Aasian maihin. Halpaa ei huippuyliopistoissa opiskelu ole ulkomaalaiselle. Imperial College Lontoossa laskuttaa EU:n ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta lukuvuosimaksua 20750 ja lisäksi muut elinkustannukset vievät noin 14000. Harvardissa Yhdysvalloissa ja Sidneyn yliopistossa Australiassa vuoden opiskelu maksaa suunnilleen saman kuin Lontoossa. Koulutus, yliopistokoulutuskin, on merkittävä ja kasvava, markkinakenttä. Suomellakin voi olla mahdollisuuksia hyvämaineisena laatukoulutuksen antajana, ainakin peruskoulutasolla. Yliopistot ovat vaikeammassa asemassa. Heikko tunnettuus, kieli ja suomalainen kulttuuri ovat ongelma, vaikka opetuksesta merkittävä osa onkin jo englanniksi. Mitkä mahtaisivat olla aloja, joilla suomalainen osaaminen on niin tunnettua, että sen varaan voisi rakentaa maksullista yliopistokoulutusta?

33 Pertti Kettunen Kovien haasteiden mies Fortune lehden elokuun lopun numeron kansikuvapoikana oli Sergio Marchionne. Hän on syntyään italialainen mutta kasvoi ja kävi koulunsa Kanadassa. Hän kerää hienoja sveitsiläisiä kelloja, omistaa 7 Ferraria, pitää jazzista, hyvästä ruoasta ja italialaisista savukkeista. Kello ja autoharrastuksissa voi jo aikaa vierähtää ja tupakkia palaa. Sen lisäksi hän on Fiatin ja sen omistamien Chryslerin ja Alfa Romeon toimitusjohtaja. Matalia organisaatioita tehokkaana pitävänä hän on madaltanut näiden yhtiöiden organisaatioita niin, että hänellä Fiatissa 21 suoraan hänelle raportoivaa johtajaa ja Chryslerissä vielä 25 lisää. Alemmillakin portailla väkeä on vähennetty, yksittäisen johtajan aluetta ja valtaa kasvatettu. Perustavoite organisaatioiden madaltamisessa hänellä on päätösten ja toiminnan nopeuttaminen. Hän joutuu sukkuloimaan jatkuvasti Torinon ja Detroitin vaikka hänellä on kuusi älypuhelinta yhteydenpitoon, Blackberryjä tietenkin. Työ vie hänen kaiken aikansa. Vaimo on muuttanut Sveitsiin, Sergiolla ei juuri jää aikaa perheelle. Perheen kaksi poikaa eivät usein isäänsä näe. Maineensa tehokkaana ja aikaansaavana johtajana hän sai Fiatin pelastaessaan. Hänen ottaessa johdon käsiinsä 2004 yritys teki tappiota pari miljoonaa euroa päivässä, vuotta myöhemmin se oli voitollinen ja on ollut siitä lähtien. Tärkeä tekijä tässä on ollut vuonna 2007 lanseerattu uusi Fiat 500. Haasteita hänellä silti riittää molemmissa yhtiöissä. Molempien yritysten tuotteista kaivataan parempaa laatua ja tekniikkaakin voisi parantaa.. Uusia malleja kaivataan molempiin merkkeihin, markkinaosuuttakin olisi saatava lisää. Haasteisiin tulee vastauksena paitsi tehokkaampia ja nopeammin päätöksiä ja tuloksia aikaansaava johto, myös paljon muuta. jakeluverkko uudistetaan. Teknologiaa yhdenmukaistetaan, Fiatin teknologiaa ja moottoreita ja muita ratkaisuja Chrysleriin. Uusia malleja mm. aivan uusi 2011 Dodge Charger ja uudistettu Jeep Wrangler. Vuonden 2014 tavoitteena Yhdysvaltain markkinoilla on 13%:n markkinaosuus, eli automyynnin on kaksinkertaistuttava nykyisestä. Voitolliseen tulokseen uskotaan päästävän jo tänä vuonna ja vuonna 2014 voittoa tavoitellaan jo 4 miljardia euroa. Marchionnen mukaan 6 miljoonan auton tuotantoon vuodessa on päästävä, jotta yritykset voisivat menestyä kilpailussa. Nyt Fiatin tuotanto on 2,3 miljoonaa ja Chryslerin1,3, joten haastetta siinä on. Yhdysvallat on Machionnelle myös houkutteleva Fiatin markkina-alue. Hän aikoo ryhtyä valmistamaan Meksikossa Fiat 500 mallia Yhdysvaltain markkinoille ja tuoda sinne uudelleen myös Alfa Romeo. Sergio Machionnen johtamistyyli vaikuttaa voimakkaalta ja valtaa vahvasti käyttävältä, lähes ruhjovalta. Tilanne, jossa hän on ollut Fiatin pelastusoperaatiossa ja nyt uudessa hankkeessaan, ovat kylläkin sellaiset, ettei niissä sivistyneesti keskustelemalla ehkä mihinkään päästäisi. Miehellä on ikää 58 vuotta, joten

muutaman vuoden hänen voisi uskoa tuota menoa kestävän, mutta paljon ei armonaikaa ikäkään salli. 34

Koivikot kuntoon, Strategimetsikön akateeminen harvennushakkuu 9.9.2010 Taka-Keljossa. Tässä vielä vaihdetaan kuulumisia ja odotellaan nokipannukahvin valmistumista Odotellessa ihailtiin upeita ja valtavankokoisia kantoja 35

36 Kahvi maistuu Aila Niemiselle, Seppo Jääskeläiselle, Asko Maliselle, Ilpo Lehtoselle ja Kari Vääräselle - ja tässä odotusvuorossa vielä Jussi Suonpää, Mauno Harju, Veke Partanen ja Juha Koskinen

37 Metsähallituksen hallituksen puheenjohtaja Arto Tiitinen valaisi puualan yleistilaa Illan ohjelmassa oli lintujen muistaminen. Jyväskylän yliopiston luontomuseon museomestari Tapani Kahilan tekemät pöntöt kiinnitettiin suurella lämmöllä

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten Pirjo ja Aila kävivät kesäkuussa tarkistamassa metsikön, silloin oli vielä vehreää, yhdessä istuttamamme puukin oli pystyssä ja nuotiopaikka tallella 38

39 STRATEGIKLUBI ry. YHTEYSTIEDOT (LY1567558-8) Strategiklubin hallitus eli klubineuvosto 2010-2011: Tapahtumien järjestelyt, jäsenrekisteri, markkinointi, tiedotus, talous Klubisihteeri Pirjo Heikkinen pirjo.heikkinen@strategiklubi.inet.fi 040 567 7723 Työosoite: Jyväskylän yliopisto/viestintäpalvelut, PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto puh. (014) 260 1030, pirjo.heikkinen@jyu.fi Käyntiosoite: Seminaarinkatu 15, Hallintorakennus T420 pirjo.heikkinen@strategiklubi.inet.fi puh. 040 567 7723 www.strategiklubi.fi Oltermanni, hallituksen pj. toimitusjohtaja Juha Koskinen, Wellcon Development Oy, juha.koskinen@wellcondevelopment.com puh. 050 342 4206 Varapj. toimitusjohtaja Risto Jämsen, Jykes Oy, risto.jamsen@jykes.fi puh. 020 771 5601 Strategiklubin tieteellinen asiantuntija Emeritusprofessori Pertti Kettunen pertti.kettunen@jyu.fi 050 522 7223 Kotiosoite: Minna Canthinkatu 3, 40100 Jyväskylä Kauppakorkeakoulun edustaja: Dekaani Jukka Pellinen, JY/Kauppakorkeakoulu, jukka.pellinen@econ.jyu.fi puh. 050 4280803 Tutkimusryhmän mentor: Tutkijatohtori Teppo Sintonen, JY/Kauppakorkeakoulu teppo.sintonen@econ.jyu.fi puh. (014) 260 1477 Klubineuvoston jäsenet: Tutkimusjohtaja Hannakaisa Isomäki, JY/Tietotekniikan laitos hannakaisa.hk.isomaki@jyu.fi puh. 050 4413684 Liiketoimintajohtaja Esa Koivula, Vapo Oy, esa.koivula@vapo.fi puh. 020 790 4000 Konttoripäällikkö Aila Nieminen, HB-Betoniteollisuus, aila.nieminen@hb-betoni.fi puh. (014) 3348 211 Henkilöstöjohtaja Anna-Mari Rossi, Keski-Suomen Osuuspankki, anna-mari.rossi@op.fi puh. 010 256 5612 Hallinto- ja kehitysjohtaja Kimmo Jantunen, Keskimaa Osk kimmo.jantunen@sok.fi puh. 050-347 8907 Jäsenmaksut: Perusjäsenet 70 /kausi tai tutkimusseminaarilaiset lisäksi 200 /syyskausi. Toimintakausi 1.7. 30.6. Yritysjäsenet: HB-Betoniteollisuus Oy, JY/Kauppakorkeakoulu, Keskimaa Osk, Keski-Suomen Osuuspankki, Panda Oy, Vapo Oy

40 Strategiklubi ry www.strategiklubi.fi Hyvää ja turvallista matkaa Pertti, minne tiet Sinua jatkossa vievätkin Strategiklubin toimintaa ovat tukeneet yritysjäsenemme Taloustieteiden tiedekunta