Ohjeita erikoistyön tekemiseen

TEKNILLINEN KORKEAKOULU Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto MIKES TKK Mittaustekniikka Ohjeita erikoistyön tekemiseen 5.7.2005 Tri Oma Nimi, 12345A oma.nimi@tkk.fi Mittaustekniikan erikoistyö kurssiin S-108.3120 Erikoistyö Opintopisteet (ECTS): Arvosana (1 5): Ohjaajan allekirjoitus: DI Ossi Ohjaaja

Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 2 1 Johdanto...3 2 Ohjeita työn kirjoittamiseen... 3 2.1 Työn rakenne... 3 2.2 Sivunumerointi... 5 2.3 Työskentely tyyli-työkaluilla... 5 2.4 Kuvat ja taulukot... 6 2.5 Kirjallisuusviitteet... 8 2.6 Kaavat... 8 2.7 Sekalaista nippelitietoa... 9 2.8 LaTeX... 9 3 Johtopäätökset... 11 4 Viiteluettelo... 11 2

1 Johdanto Tässä dokumentissa annetaan joitakin ohjeita erikoistyön tekemiseen Mittaustekniikan laboratoriossa (MIKES TKK Mittaustekniikka). Erikoistyön voi sisällyttää perusopintojen kurssiin S-108.3120 Erikoistyö tai jatko-opintojen kurssiin S-108.J Jatkotutkinnon opinnäyte. Erikoistyöllä kurssissa S-108.3120 on kaksi tavoitetta: 1. Antaa opiskelijalle käytännön kokemusta tutkimustyöstä laiterakentelun, kirjallisuuskatsauksen tai vastaavan muodossa, ja 2. Opettaa opiskelijalle työn julkaisuun liittyviä asioita, joita myöhemmin tarvitaan diplomityön kirjoittamisessa. Töille määrätään ohjaaja, jonka tehtävänä on vastata näiden molempien tavoitteiden saavuttamisesta. 2 Ohjeita työn kirjoittamiseen Tätä työtä voi sellaisenaan käyttää pohjana tutkimusraportin kirjoittamiseen, mikäli raportti tehdään MS Wordillä. Pohjan stilistinen muuntelu on sallittua (esim. kansilehden sommittelu, sivunumeroiden paikka, header ja footer) kunhan asiasisältö säilyy. Työn saa halutessaan tehdä muullakin tekstinkäsittelyohjelmalla, kunhan lopputuloksen saa käännettyä PDF:ksi. Diplomitöiden ja erikoistöiden ohjaamisessa törmää jatkuvasti samoihin aiheisiin, jotka tuottavat ongelmia. Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi näitä seikkoja. 2.1 Työn rakenne Erikoistyön teko ja raportointi ei juurikaan poikkea diplomityön kirjoituksesta. Diplomityön kirjoitukseen on olemassa lukuisia ohjeita, joista S-osasto suosittelee Timo Laakson kirjoittamaa ohjetta [1]. Tutkimusraporteille suositellaan yleensä hyvin samantyylistä rakennetta, jonka tämän kurssin tarpeisiin voi kiteyttää esim. seuraavasti: Nimilehti Esipuhe Sisällysluettelo 1. Johdanto 2. Kirjallisuuskatsaus 3. Tutkittava mittausmenetelmä 4. Rakennetun laitteiston suunnittelu ja toteutus 5. Laitteiston mittaustulokset 6. Epävarmuusanalyysi 7. Johtopäätökset 8. Viiteluettelo 3

Liitteet Esipuheessa on tapana kertoa, missä työ on tehty, kuka sitä on mahdollisesti rahoittanut ja kiittää kaikkia tahoja, jotka ovat jollain tavalla hommaa edesauttaneet. Se ei ole pakollinen, mutta kannattaa laittaa, jos hiemankin mietityttää, että pitäisikö se olla. Siinä kannattaa myös mieluummin kiittää liian montaa ihmistä, kuin unohtaa joku, eli tässä kohtaa avokätisyys ei maksa mitään. Johdannossa kerrotaan lyhykäisesti, mihin tutkimusprojekti liittyy, mitä asiasta tiedetään aikaisemmin, ja esitellään mitä tässä raportissa kerrotaan. Johdanto on hyvä lopettaa kappaleeseen, jossa luetellaan, mitä raportin eri luvuissa tapahtuu. Mikäli työn ei ole tarkoitus olla kirjallisuuskatsaus, vaan tarkoituksena on esim. rakentaa joku laite, voidaan kirjallisuuskatsaus usein sisällyttää johdantoon. Raportista tulee helposti kömpelöhkö, mikäli teoreettinen osio ja kokeellinen osio ovat yhtä suuret. Asiasta kannattaa keskustella ohjaajan kanssa, ennen kirjoittamisen aloittamista. Sama koskee jossain määrin tutkittavaa mittausmenetelmää, tai muuta teoreettista taustaa. Tutkimusraportissa olisi hyvä päästä johdannon jälkeen heti suoraan asiaan. Kaikki johdannon ja asian välissä oleva tavara on yleensä turhaa pyörittelyä. Kirjallisuuskatsauksen voi myös laittaa liitteeksi, mikäli se katkaisee ajatuksen. Mikäli työhön kuuluu kirjallisuuskatsaus, tai erikoistyö on kirjallisuuskatsaus, kannattaa lukaista kirjallisuuskatsauksen tekoon liittyvät ohjeet [2]. Rakenneltujen laitteistojen suunnittelu, toteutus, mittaustulokset ym. kuvataan siinä laajuudessa kuin on tarpeellista. Kaikkia detaljeja ei kannata sisällyttää raporttiin. Esimerkiksi piirikorttien layoutit, suuret kytkentäkaaviot, ohjelmalistaukset ym. vastaavat kannattaa usein laittaa liitteeksi, mikäli niitä ylipäätään ollenkaan tarvitaan. Kytkentäkaavioista voi kopioida pienempiä paloja kuviksi, joita käydään läpi tekstissä. Teorian, toteutuksen ja mittauksen jakaminen omiin lukuihinsa johtaa lähes aina tyypilliseen rakenteelliseen ongelmaan vähänkään laajemman työn kyseessä ollen. Tarkastellaan seuraavaa rakennetta: 3. Teoriaa 3.1 Vastaanotin 3.2. Lähetin 4. Elektroniikan toteutus 4.1 Vastaanotin 4.2. Lähetin 5. Mittaustulokset 5.1 Vastaanotin 5.2. Lähetin Havaitsemme, että ajatus pomppii edestakaisin vastaanottimen ja lähettimen välillä, mikä tekee tekstistä vaikeasti luettavaa. Raportista tulee huomattavasti luettavampi, kun samaan asiaan liittyvät asiat kerätään yhteen paikkaan. Esitetyssä esimerkissä voidaan tehdä esim. seuraava ratkaisu: 4

3. Elektroniikan toteutus ja mittaukset 3.1. Vastaanotin 3.2. Lähetin Teoria kuvataan tarvittavassa laajuudessa johdannossa ja Vastaanotin ja Lähetin -lukujen alussa. Toinen rakenteellinen sudenkuoppa liittyy asioiden esitysjärjestykseen. Työ tehdään yleensä tyvestä puuhun nousten. Ensin tehdään esim. kortti kerrallaan työhön tarvittavat modulit, jotka lopuksi kootaan valmiiksi laitteistoksi. Työtä ei kuitenkaan kannata raportoida tässä järjestyksessä. Raportissa esitetään ensin valmis laite, ja sen jälkeen eri modulien rakenne. Näin toimien tekstistä tulee lyhyempi ja paremmin jäsennelty. 2.2 Sivunumerointi Usein näkee töitä, joissa alkusivut numeroidaan roomalaisilla numeroilla i, ii, iii, iv,..., varsinainen teksti tavallisilla numeroilla, ja liitteet omilla sivunumeroillaan esim. A1, A2, jne. Näin voi toki tehdä, mutta tämä johtaa ongelmiin kun myöhemmin pohdit teoksen sivumäärää, joka tarvitaan esim. D-työn tiivistelmään, CV:hen, tai johonkin dokumenttiin missä viittaat työhösi. Asia ratkeaa helpoiten, kun sivut numeroidaan kannesta lähtien tavallisilla numeroilla niin, että viimeisen liitteen viimeisellä sivulla on viimeinen sivunumero. 2.3 Työskentely tyyli-työkaluilla Teetpä työsi Wordilla tai millä tahansa muulla työkalulla, sinun kannattaa perehtyä tekstin kirjoittamista helpottaviin työkaluihin. Wordin tyylit (style) ovat oikein käytettynä tällaisia. Voit perehtyä tyylien käyttöön silmäilemällä tätä dokumenttia. Normaalit kappaleet kirjoitetaan Normal-tyylillä. Valikosta <Format><Styles and formatting> saat auki ikkunan, johon voit muuttaa tyylin asetuksia. Idea on, että tyyliin tehdyt muutokset vaikuttavat kaikkiin dokumentin kappaleisiin. Voit laittaa kappaleiden väliin tyhjät rivit ilman rivinsiirtoja ja poistaa ne halutessasi muutaman napin painalluksella. Voit tasata halutessasi oikean reunan ja vaihtaa fonttikokoa tai tyyppiä pienemmäksi tai suuremmaksi muuttamatta otsikoiden asetuksia. Voit myös tehdä ohjaajallesi oikoluettavaksi raportin double-rivivälillä kommentointia varten ja vaihtaa valmiin raportin takaisin single-riviväliseksi. Otsikot tehdään käyttäen Heading 1, Heading 2, jne. -tyylejä. Näihin saa automaattisen otsikkonumeroinnin valikosta <Format><Bullets and numbering><outline numbered>. Numerointi ilmestyy kaikkiin kappaleisiin, jotka on määritelty Headingeiksi. Voit poistaa numeroinnin manuaalisesti esim. Sisällysluettelosta ja esipuheesta. Tyylejä käytetään headingeissä kahdesta syystä: 1. Numerointi pysyy ajan tasalla kun siirtelet lukuja eri paikkaan dokumentissa. 2. Voit tehdä automaattisen sisällysluettelon valikosta <Insert><Reference ><Index and Tables...><Table of Contents>. Tyylejä kannattaa käyttää myös muissa paikoissa. Niitä voi määritellä itse aina tarpeen mukaan. Tässä raportissa on käytössä mm. seuraavat tyylit: 5

1. Endnote text (Viiteluettelon tekstit) 2. Endnote reference (Viitteiden numerointi) 3. Caption (Kuvatekstit ja taulukkotekstit) 4. Kuva 5. Equation Opettele tyylien käyttö, se kannattaa. 2.4 Kuvat ja taulukot Kuvista tulee hyviä, kun muistaa muutaman perussäännön. Tarkastellaanpa kuvaa (Kuva 1). Light source reference plane Top of diffuser θ 0 θ d + ds r 0 Kuva 1. Esimerkki kuvasta [3]. Symbolit on kuvattu tekstissä. Kuvassa olevien tekstien ja kuvatekstin kirjasinkoon tulisi olla sama kuin normaalitekstin koko, esim. tässä dokumentissa 12 pt. Mikäli haluat, voit tehdä kuvat siten että teksti on hieman pienempää, esim. 10 pt, mutta pyri siihen, että koko on kaikissa kuvissa sama. Esimerkkikuvassamme on virhe: Kuvan tekstien pitäisi olla samalla kielellä, kuin millä raportti on kirjoitettu. Tässä tapauksessa kuva pitäisi siis kääntää Suomeksi. Mikäli lainaat kuvia, niin kuvatekstissä on oltava viittaus, mistä olet kuvan ottanut. Suuri osa ohjelmista (esim. Designer, Excel) tekee oletusarvoisesti liian ohuita viivoja. Viivat on paksunnettava, jotta viivat eivät häviä työtä mahdollisesti valokopioitaessa. Designer-kuvat on tehtävä hairline-moodissa, jotta etäisyysmittaukset toimivat, mutta valmiiseen kuvaan viivat on paksunnettava. Excel kuviin on paksunnettava asteikkoviivat, piirtoalueen rajaviiva ja dataa esittävät kuvaajat. Kuvassa 2 on esitetty esimerkki kuvaajasta. Huomaa että myös harmaasävyt kannattaa poistaa, koska ne menevät kopioitaessa nuhruisiksi. Kuvista tulee hyvän näköisiä, kun niissä on väriä. Mieti kuvaajissa kuitenkin sitä, että kuvien pitää olla yksiselitteisiä myös, mikäli raportti valokopioidaan mustavalkoiseksi. Lehtiartikkeleihin ei saa värejä, tai ne ovat kalliita. Kuvateksti tehdään klikkamalla kuva aktiiviksi ja valitsemalla valikoista <Insert><Reference><Caption...>. Näin kuvien numerointi pysyy järjestyksessä vaikka niitä siirrellään tekstissä eri kohtiin. Kuvaan viitataan toiminteella 6

<Insert><Reference><Cross reference...>. Näin myös viittaukset pysyvät järjestyksessä. Valitettavasti viittaus ei toimi kunnolla Suomen kielessä, kuten luvun alussa olevasta esimerkistä havaitset 1. 2 1.8 1.6 Suhteellinen voimakkuus 1.4 1.2 1 0.8 0.6 0.4 0.2 0 300 400 500 600 700 800 Aallonpituus [nm] Kuva 2. CIE:n määrittelemät värinsovitusfunktiot x ( λ ) [sininen pisteviiva], y ( λ ) [vihreä yhtenäisviiva] ja z ( λ ) [punainen katkoviiva]. Kuvatekstissä on määriteltävä kuvassa käytetyt symbolit. Jos niitä on paljon, voi käyttää kuvan 1 esimerkissä käytettyä kikkaa, eli esitellä suureet tekstissä. Jotkut ohjelmat tekevät automaattisesti kuvan ympärille mustan laatikon. Tämä näyttää pidemmän päälle synkeältä, mistä syystä se kannattaa opetella poistamaan. Kuvaan viitataan ENNEN kuin sitä aletaan selittämään. On tuskastuttavaa lukea kappaleen verran selityksiä, minkä jälkeen kerrotaan että asiasta olisi ollut kuvakin. Taulukot toimivat hyvin samalla tavalla kuin kuvat. Otetaan esimerkiksi Taulukko 1. Taulukko 1. Esimerkki taulukoista. Parametri Konvertteri 1 Konvertteri 2 Konvertteri 3 V in [V] ±5 ±5 0, +12 I in [ma] 200 500 200 1 Asiaan esitetään ratkaisu luvussa 2.7. 7

P in [W] 2 5 24 Huomaa että taulukkoteksti tulee taulukon yläpuolelle, kun taas kuvateksti tulee kuvan alle. Oletusarvoisesti Word tekee taulukkoon mustat viivat joka paikkaan, mikä näyttää raskaalta. Autoformatin tarjoamat vaihtoehdotkin ovat aika nuivia. Kannattaa katsella muutamasta tiedelehdestä vinkkejä, miten taulukot voi formatoida. Yleensä yksinkertainen on kaunista. 2.5 Kirjallisuusviitteet Kirjallisuusviitteiden teko Harwardin järjestelmällä kuvataan liki jokaisessa kirjoitusohjeessa. Valitettavasti elektroniikan ja fysiikan alalla ei juurikaan käytetä Harwardin järjestelmää. Kirjallisuusviitteet tehdään yleensä numeroilla. Viite tehdään valikoista toiminnolla <Insert><Reference><Footnote...>. Endnotet tulevat joko dokumentin loppuun (kuten tässä raportissa), tai käyttämällä Section break:ejä voit laittaa referenssit kunkin luvun perään. Breakit löytyvät valikosta <Insert><Breaks...>. Ne voivat olla hyödyllisiä myös, jos haluat dokumenttiin liitteitä, joiden paikka on viiteluettelon jälkeen. Samalla toiminnolla saat myös automaattisesti numeroituja Footnoteja sivun alalaitaan. Viitteiden numerointikäytäntö vaihtelee. Tässä raportissa oleva hakasulkunotaatio on kopioitu Metrologia lehdestä. Muilla lehdillä on omat käytäntönsä. Tekstin seassa oleva viite on joissain lehdissä hakasuluissa, joissain toisissa taas käytetään yläindeksiä. Viiteluettelossa numero voi olla hakasuluissa, tai sen perässä voi olla piste. Notaation saa omiin dokumentteihin valita vapaasti. Lehtiartikkeleissa käytetään ko. lehden notaatiota. Viitteen sisältö voi myös vaihdella. Itse tykkään viitata lehtiartikkeleihin näin [4]. Tekijoiden lisäksi annetaan siis artikkelin nimi hipsukoissa, lehden nimi italic-fontilla, lehden Voluumi boldilla, alku ja loppusivu, sekä julkaisuvuosi suluissa. Kirjoihin [5] tulee tekijöiden jälkeen kirjan nimi italicilla, mahdollinen painos, sulkuihin (julkaisija, painopaikka/kaupunki, vuosi) ja teoksen sivumäärä. Word tekee ikävästi mustan viivan viitteiden yläpuolelle. Tästä pääsee eroon seuraavasti: 1. Vaihda dokumenttiisi Normal view joko alapalkissa olevista nappuloista, tai valikoista <View><Normal>. 2. Tee dokumenttiin johonkin kohtaan ylimääräinen Footnote tai Endnote. 3. Dokumentin alalaitaan ilmaantuu ikkuna, millä pääset käsiksi erottimiin, joita ovat Endnote separator, Endnote continuation separator, jne. Poista nämä, aseta niiden fontit ja rivivälit mahdollisimman pieniksi, niin viivat katoavat. 4. Palaa takaisin Page layout view:hyn ja poista tekemäsi ylimääräinen endnote. 2.6 Kaavat Kaavat kannattaa tehdä Equation editorilla, MathTypellä tai vastaavalla, jotka ovat yllättävän hyviä työkaluja. Editori muokkaa automaattisesti käyttämäsi muuttujat italic- 8

fontille, niinkuin tieteellisessä kirjoituksessa on tapana (V in, R 1, i out,...). Numerot kirjoitetaan suoraan, samoin funktiot. Kaavoissa on muistettava, että Suomen kielen lauseissa on predikaatti. Kaavoja ei saa jättää yksinään riveille, vaan kaavat sidotaan osaksi lauseita tyyliin: Integraalin laskemiseksi tarvitaan lauseketta darctan x 1 2 dx = 1 + x, (1) missä x on haluttu muuttuja. Huomaa pilkun paikka ja numero oikeassa laidassa. Kaavassa käytetty tyyli Equation on tehty siten, että numerot tulevat samaan paikkaan sivun oikeaan laitaan ja vasen laita sisennetään. 2.7 Sekalaista nippelitietoa Tässä raportissa on tekstin oikea reuna tasattu. Mikäli tekstin seassa on pitkä sana (jota Word ei osaa tavuttaa) saattaa tekstiin jäädä ammottavia aukkoja. Wordille voi antaa tavutusvihjeitä näppäilemällä tavuviivan kohdalle <ctrl><->. Word laittaa tavutusvihjeen kohdalle tavuviivan vain tarvittaessa. Valikosta <Insert><Symbol><Special characters> löydät monta muutakin elämää helpottavaa keksintöä, esim katkeamattoman tavuviivan, joka estää Wordiä tavuttamasta tekstissä olevan miinusmerkin kohdalta. Palataan kuviin viittaamiseen liittyvään ongelmaan, jota havainnollisti Kuva 1. Crossreference toiminto luo meille linkin muodossa Kuva 1, jota ei pysty taivuttamaan Suomen kielen mukaisesti. Tähän löytyy oikotie. 1. Tee tekstiin haluamaasi kohtaan cross-reference haluamaasi kuvaan. Tekstiin ilmaantyy esim. teksti Kuva 1. 2. Siirrä hiiren kursori linkin päälle, paina oikeanpuoleista nappia ja valitse <Toggle Field Codes>. Linkki näkyy nyt muodossa {REF _Ref104196929 \h}, missä numerosarja on erilainen kullekin linkille. 3. Lisää tekstin väliin teksti \#0 seuraavasti: {REF _Ref104196929 \#0 \h}. 4. Maalaa linkki aktiiviseksi ja paina <F9> päivittääksesi kentät. 5. Linkistä jää jäljelle pelkkä numero, joka jälkeen voit kirjoittaa sen eteen kuva kuvan kuvassa tai mitä ikinä haluatkaan. 2.8 LaTeX Edellä kuvattiin raportin tekemistä lähinnä Word-ohjelmalla. Raportin saa kuitenkin halutessaan tehdä muullakin ohjelmalla, kunhan sisällöstä annettuja ohjeita noudatetaan. Erikoistyön raportti voi olla hyvä mahdollisuus opetella LaTeXin käyttö. Vaikka LaTeX saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta, se ei kuitenkaan ole sitä. Varsinkin pidemmissä teksteissä, esimerkiksi diplomityössä, viittaukset kuviin ja kaavoihin pysyvät paremmin hallinnassa verrattuna perinteisiin tekstinkäsittelyohjelmiin. Myös muotoilu tulee automaattisesti kuntoon, ja tarvittaessa sitä on helppo muuttaa. Jokainen TKK:n 9

opiskelija on törmännyt LaTeXilla tuotettuun tekstiin esimerkiksi matematiikan peruskurssien laskuharjoituspapereissa. Latexissa teksti kirjoitetaan normaalisti millä tahansa tekstieditorillla, mutta esimerkiksi kaavat kirjoitetaan kuvauskielellä, jota voisi verrata vaikkapa html-koodiin. Kun koodi on valmis, se käännetään dvi-muotoon, joka on välivaihe lopputuloksen ollessa.ps- tai.pdftiedosto Esimerkiksi seuraava koodi \begin{equation} \label{eq:photodiode} h\nu=\frac{hc}{\lambda}\ge E_g\,, \end{equation} tuottaa seuraavan näköisen kaavan: Koodissa aluksi siirrytään equation-ympäristöön (\begin{equation}), sitten annetaan kaavalle nimi (label{}), seuraavalla rivillä on itse kaava. h on h, seuraavaksi ν (\nu), sitten yhtäsuuruusmerkki. \frac-komennolla tehdään jakoviiva, tässä {hc} tekee hc:n viivan yläpuolelle ja {\lambda} tulostaa λ:n viivan alapuolelle. LaTeXissa jokaiselle objektille (kaavat, kuvat, taulukot...) annetaan nimi (edellisessä esimerkissä \label{eq:photodiode}), jota käytetään viitattaessa kyseiseen objektiin. Kun LaTeX-koodi käännetään, kääntäjä numeroi objektit automaattisesti ja laittaa oikeat numerot myös tekstiin. Tämä on vain yksi esimerkki Latexin käytöstä. LaTeX-ohjeita löytyy runsaasti verkosta. Hyvä alku on Pitkänpuoleinen johdanto LaTeX 2ε käyttöön [6] (alkuperäisteos englanniksi The Not so Short Introduction to LaTeX 2ε [7]). Lisäksi CSC-lehdessä on ilmestynyt kokoelma Juha Haatajan kirjoittamia artikkeleita [8], joista on myös varmasti apua. TKK:n ATK-keskuksesta saa Antti-Juhani Kaijanahon kirjoittaman oppaan [9]. Myös Googlesta voi olla apua, sillä todennäköisesti kysymyksesi on jo kysytty ja siihen on myös vastattu. Googlen uutisryhmähaku kannattaa myös pitää mielessä. LaTeX on ilmainen, ja se tulee käytännössä kaikkien Linux-distribuutioiden mukana. Se ei kuitenkaan välttämättä ole mukana oletusasennuksessa. Allekirjoittanut on havainnut Kile-editorin [10] toimivaksi graafiseksi käyttöliittymäksi Linuxiin. Macille LaTeXin voi asentaa i-installer-ohjelmalla [11], ja hyvä editori on TeXShop [12]. Windowsille taas on olemassa MiKTeX [13]. Graafinen käyttöliittymä edelliselle on esimerkiksi TeXnicCenter [14]. HUOM! Tulee muistaa, että varsinainen LaTeX on komentoriviltä toimiva kääntäjä, jolla voidaan kääntää millä tahansa tekstieditorilla kirjoitettu LaTeXdokumentti. Jos haluaa, voi käyttää jotain tähän tarkoitukseen suunniteltua graafista käyttöliittymäohjelmaa, joka sisältää tekstieditorin sekä yleensä erilaisia oikoteitä muotoiluun, kaavojen kirjoittamiseen tai kuvien lisäämiseen. Varsinkin dokumentin kääntäminen ja.ps- tai.pdf-tiedoston tekeminen helpottuu graafisella ohjelmalla huomattavasti. 10

3 Johtopäätökset Tutkimusraportin loppuun on tapana kasata johtopäätökset. Tässä voi hieman kerrata avainkohtia, joita tutkimuksessa tuli ilmi, ja vaikkapa arvioida homman onnistumista. Älä kerro kovin paljoa tulevaisuuden mahdollisuuksista. Näistä voi saada kuvan ettei homma oikein onnistunutkaan tai tullut valmiiksi. Tieteellisissä artikkeleissa on tapana kertoa onnistumisista ja siitä mihin esitellyt menetelmät pystyvät. Lukijoiden taas on opeteltava lukemaan rivien välistä ne asiat, joihin menetelmä ei pysty. Tulevaisuuden suunnitelmat ja puutteet voi antaa ohjaajalle erillisellä ruutupaperilla. Lyhyehköihin töihin, joihin vielä diplomityökin kuuluu, ei yleensä kannata laittaa yhteenvetoa ja johtopäätöksiä. Toinen on turha, joten yhteenveto kannattaa jättää pois. Mikäli raportti on lyhyt ja suoraviivainen, ei johtopäätöksiäkään välttämättä tarvita. 4 Viiteluettelo [1] Timo Laakso, Näin kirjoitan diplomityön, http://www.sahko.tkk.fi/opiskelijat/lomakkeet/diplomityoohje.pdf. [2] http://metrology.hut.fi/courses/literature_review.html [3] J. Hovila, M. Mustonen, P. Kärhä ja E. Ikonen, Determination of the diffuser reference plane for accurate illuminance responsivity calibrations, Appl. Opt. (in press). [4] P. Toivanen, F. Manoochehri, P. Kärhä ja E. Ikonen, Method for characterization of filter radiometers, Appl. Opt. 38, 1709-1713 (1999). [5] E. Häkkinen, K. Fallström, A. Haapalinna ja P. Kärhä, Häiriökysymykset - Häiriöt mittauksissa, 4. korjattu painos (TKK, Espoo, 1999) 36 s. [6] Tobias Oetiker, Hubert Partl, Irene Hyna ja Elisabeth Schlegl, (Suom. Timo Hellgren), Pitkänpuoleinen johdanto LaTeX 2ε:n käyttöön, http://www.tug.org/tex-archive/info/lshort/finnish/lyhyt2e.pdf. [7] Tobias Oetiker, Hubert Partl, Irene Hyna ja Elisabeth Schlegl, The Not so Short Introduction to LaTeX 2ε, http://www.ctan.org/tex-archive/info/lshort/english/lshort.pdf [8] Juha Haataja (toim.) Ohjeita LaTeXin käyttöön (Tieteen tietotekniikan keskus CSC, 2002) 33 s. http://www.csc.fi/oppaat/latex/latexohje.pdf [9] Antti-Juhani Kaijanaho, LaTeX ja AMS-LaTeX: Opus asiatekstin ladonnasta, Toinen korjattu painos (Jyväskylän yliopiston Atk-keskus, 2003) 180 s. [10] http://kile.sourceforge.net/ [11] http://www.rna.nl/ii.html [12] http://www.uoregon.edu/~koch/texshop/texshop.html [13] http://www.miktex.org/ 11

[14] http://www.toolscenter.org/ 12