HENKISET KUORMITTAVUUSTEKIJÄT RAKENNUSALALLA * Tapio Moilanen Siikaranta-opisto Työelämän asiantuntija 10 helmikuu 2008
Sisältö 1. Johdanto ja tutkimusongelma 1 2. Henkisen kuormituksen kasvuun vaikuttavat tekijät rakennusalalla 1 2.1. Henkisen kuormituksen vähentäminen rakennusalalla 4 2.2. Kuormitus 7 3. Suositeltavia toimenpiteitä henkisen kuormituksen vähentämiseksi 9 4. Johtopäätöksiä 9 5. Lopuksi 10 6. Lähteet 12
1. Johdanto ja tutkimusongelma Työn henkiset kuormittavuus tekijät rakennusalalla on melko uusi aihe. Asia on pitkään kiinnostanut, joten lähdin tutkimaan asiaa lähemmin, oman ja toisten työkavereitten henkisen työhyvinvoinnin kannalta. Henkinen työsuojelu on työolosuhdeiten muokkaamista niin, että työ kuormittaa ihmistä oikein sekä määrällisesti että laadullisesti ja mahdollistaa yhteistoiminnan työssä, sekä turvaa riittävän yksilöllisen itsesäätelyn työtä tehtäessä. Henkinen työsuojelu on myös työyhteisön kehittämistä siten, että luodaan edellytykset työssä viihtymiselle, mahdollistetaan työn kitkaton tekeminen, tarjotaan riittävät vaikutus mahdollisuudet omaan työhön ja luodaan edellytykset hyvin toimiville henkilösuhteille. Projektityön aiheeni keskittyy enimmäkseen henkisen kuormittavuuden puolelle, jolloin tärkeäksi kysymykseksi nousee. Esim. Mitä työhyvinvointi on? Työssä jaksamista, työn hallintaa, vaikuttamisen mahdollisuuksia, sekä yksilön selviytymistä työtehtävistään. Työhyvinvoinnin tekijöitä voidaan olettaa olevan seuraavat tekijät rakennusalalla.- Fyysiset tekijät, psyykkiset vaikutukset, sosiaaliset vaatimukset ja edellytykset. Aihe on melkoisen laaja, tästä löytyisi melkoinen määrä työtä. Tässä projektityössä otan vain olennaisimmat osa-alueet tutkimustyötä tehdessäni. Toivon mukaan tästä projektityöstä olisi hyötyä tulevaisuudessa rakennusalan työntekijöille, työnantajille ja muillekin tahoille, suuntaa antavaa tietoa työn henkisen kuormittavuuden merkityksestä rakennusalalla. 2. Henkisen kuormituksen kasvuun vaikuttavat tekijät rakennusalalla Työhyvinvoinnin panostukset psyykkiselle puolelle. 1
Se voisi olla stressin laukaisemiseen tähtäävää psyykkistä valmennusta. Esimerkkinä voitaisiin yhdessä pohtia työnjohdon, työntekijän ja työterveyshuollon kanssa mitkä keinot olisivat parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi työntekijän kannalta koko rakennusalaa koskien. Se voisi olla motivointia ja ohjausta terveellisiin elintapoihin, esimerkiksi liikuntaa, terveellinen ruokavalio, alkoholin kohtuullinen käyttö esim. ei humala hakuista, eikä myöskään joka päiväistä tissuttelua. Voitaisiin ajatella vapaamuotoisia yhteistilaisuuksia tai matkoja luontoon, joissa voitaisiin keskustella tai vaikkapa vain kuunneella mitä kelläkin on sanottavaa. Se voisi olla mistä aiheesta hyvänsä kunhan puhutaan. Voitaisiin esimerkiksi herätellä keskustelua työn sisällöllisistä asioista, esimerkiksi olisiko työ liiaksi kiireistä tai liiaksi yksitoikkoista tai onko palkkaus työnvaatimuksiin nähden oikeudenmukainen. Mietittäisiin keinoja millä tavoin saataisiin henkisen puolen rasittavuutta vähennettyä, esimerkiksi se voisi olla uusilla työjärjestelyillä hallittavissa, millä saataisiin henkistä kuormitusta vähennettyä rakennusalalla toimivien henkilöiden osalta. Työhyvinvoinnin toiminnot. Esimerkiksi se voisi olla, panostamista ammattitaitoa edistävään koulutukseen rakennusalalla. Esimerkiksi se voisi olla erilaisia kurssimuotoisia, teoriapuoleen ja käytännön ammattitaitoon liittyvää koulutusta. Jos esimerkiksi rakennusalalle tulevia nuoria työntekijöitä tulee oman alansa töihin, työnjohto esittelisi luottamushenkilöt ja työsuojeluvaltuutetut tuleville ammattilaisille ja annettaisiin heille työhön opastusta ja perhdyttämiskoulutusta työturvallisuus asioista, sekä omaan ammattiin liittyvistä asioista. Myöskin oman alansa ammattiosastoista ja sen rakennusliiton organisaatiosta, toiminnoista ja koulutus mahdollisuuksista. Se voisi olla omaehtoista opiskelun tukemista ja kannustamista tiedon ja ammattitaidon kehittämiseen lisäävää toimintaa. 2
Se voisi olla oiketta esimiestukeen, sillä esimiehen tuki on keskeinen voimavaratekijä työhyvinvoinnin kannalta katsottuna. Jokaisella työntekijällä tulisi olla oikeus esimieheen ja tämän antamaan tukeen ja ohjaukseen rakennusalalla. Rakennusalalla näkee usein puutteellisia työvälineitä. Työnjohdon tulisi yhdessä työntekijöiden kanssa selvittää millaisia työkaluja kulloinkin tarvittaisiin työn suorittamiseen turvallisesti ja oikeaoppisesti. Esimerkiksi se voisi olla opastusta uusien laitteiden käyttöohjeistusta, sekä nostolaitteiden ja henkilönostimien käyttöopastusta, että työ voitaisiin suorittaa turvallisesti vaarantamatta itsensä ja toisten työntekijöiden turvallisuutta. Työtilojen siisteyteen tulisi kiinnittää huomiota ja työskentely tilojen toimivuuteen, esimerkiksi voiko tiloissa suorittaa tulitöitä, kokoonpanotöitä ja onko työskentelytilat riittävän isot sekä hyvin valaistut, esimerkiksi LVI-alan työntekijöille ne ovat useimmiten puutteelliset. Useimmiten, varsinkin pienemmillä rakennustyömailla varastot ja kokoonpanotilat, joko ne ovat etäällä toisistaan tai ne ovat kylmiä ja huonosti valaistuja. Tähän asiaan työnjohdon olisi kiinnitettävä huomiota tai vaikkapa jo suunnittelija laittaisi työselitykseen maininnan kyseisistä tiloista, jotta saataisiin parannusta aikaiseksi. Varsinkin urakkatyössä aikaa menee hukkaan tarvikkeitten haeskelussa ja tulos on sen mukaista. Työhyvinvoinnin toimintoihin voisi työmailla pitää taukojumppaa ja vaikeissa työasennoissa työskenneltäessä voitaisiin välillä venytellä, sekä pitää pieniä taukoja tai vaikkapa riisua jalkineet jaloista ja nostaa jalat ylös. Vapaa-ajalla työnantaja voisi olla mukana eri harrastusmuotojen tukemisessa, kuten kulttuuritoimintaa, vapaamuotoisia yhteistilaisuuksia, liikunnallisia toimintoja, jotka osaltaan motivoivat terveisiin elintapoihin ja sitä kautta työhyvinvointiin rakennusalalla. 3
Se voisi olla lämpimän aterian järjestämistä työmaille, sekä siistit ja kunnolliset ruokailutilat ja pesumahdollisuudet, mikä tänä päivänä on melko harvinaista ainakin pienemmillä työkohteilla. Näihinkin seikkoihin työnjohdon tulisi kiinnittää huomionsa ja tukea työntekijöitään parempaan elämään rakennusalalla. Sillä nämä jos mitkä lisäävät henkistä ja fyysistä työhyvinvointia ja parhaan lopputuloksen saamista rakennusalan työsuorituksissa. Se voisi myöskin olla, yhteistyön ja yhteishengen luomista ja sen merkityksestä rakennusalalla. Yhteistyön ja samaanhiileen puhaltamista eri alojen työyhteisöjen kesken olisi lisättävä, silloin ei syntyisi ristiriita tilanteita kovin helposti ja pystyttäisiin helpommin selvittämään hankalat tilanteet. Joskus tulee rakennusalalla ristiriitaisuuksia erialojen urakoitsijoiden kesken, jotka johtaa joskus vakavastikin otettaviin selkkauksiin, joihin tulisi välittömästi puuttua. Voitaisiin vaikkapa ajatella yhteishengen luomiseksi saunailtaa, jossa olisi esimerkiksi jotain purtavaa ja vaikkapa muutamat oluet alkujännitteiden poistamiseksi ja hyvän fiiliksen löytämiseksi. Työnjohto voisi olla tukemassa kyseistä asiaa esimerkiksi taloudellisesti tai olla mukana muuten vain yhteishengen luomisessa. 2.1. Henkisen kuormituksen vähentäminen rakennusalalla Työn henkisen kuormittavuuden vähentämiseksi työyhteisöjen kannattaa: 1. Lisätä ymmärrystä työolojen ja henkilökohtaisen ominaisuuksien merkityksestä. Tämä tarkoittaa työolojen muokkaamista sellaiseksi, että työympäristössä viihtyy ja henkilökohtaiset ominaisuudet otetaan huomioon. Olisi hyvä selvittää, suoriutuuko kyseinen henkilö työtehtävästä, riittävätkö voimavarat esim. raskaitten taakkojen siirtoihin silloinkin, kun nostolaitteita ei voida käyttää. LVI-alalla törmää usein, että nostolaitteita ei voida käyttää tilan ahtauden vuoksi, jolloin henkilökohtaiset voimaominaisuudet korostuvat. 4
2 Lisätä työn hallintaa, erityisesti yksilöiden mahdollisuuksia hallita omaa työtään. Tämä takoittaa sitä, että panostetaan koulutukseen, työhön liittyvään työmenetelmien opastukseen, asennusohjeisiin työturvallisuusasiat huomioiden. Olisi annettava myönteistä palautetta onnistuneesta työsuorituksesta ja kannustettava ja rohkaistava työntekijää uusiin työmenetelmiin ja työhaasteisiin. Koulutukseen panostetaan rakennusalalla melko vähän, noin seitsemänkymmentä prosenttia jää vaille rakennusalan ammattiin ja ammattitaitoa ylläpitävään liittyvään koulutukseen. Tämä on hyödyntämätön resurssi koko rakennusalaa koskien. 3 Parantaa työyhteisön sisäistä tukea erityisesti hankalissa tilanteissa. Tätä työnjohdon taholta tulevaa tukea kaivattaisiin erimielisyyksien ratkaisemisessa. Riitatapauksissa työnjohdon olisi hyvä tarkastella tilannetta myös työntekijän näkökulmasta ja antaa tarvittaessa tukensa työntekijöille erimielisyyksien ratkaisemisessa. Esimerkiksi tukea tarvitaan tilanteissa, joissa aliurakoitsija tekee laskutettavaa työtä ja pääurakoitsijan kanssa tulee erimielisyyttä laskutettavista tunneista, joita päääurakoitsija olettaa olevan liikaa. Tällaiset tapaukset ovat rakennusalalla melko yleisiä. Tämä kohta koskee myöskin työyhteisön sisäisiä ristiriitoja, joiden selvittelemistä varten työnjohto ja työyhteisö voisi kokoontua yhteiseen palaveriin keskustelemaan ongelmista ja koettaa ratkaista ongelmat siten, etteivät riitaisuudet halvaannuta koko työyhteisöä. Työntekijöiden mielestä yhteisiä palavereita on liian vähän. Hyödyllistä olisi esimerkiksi kaikkien aliurakoitsijoiden etumiesten keskinäiset neuvottelut työjärjestyksestä, aikatauluista ja turvallisista työmenetelmistä rakennustyömailla silloin, kun toimijoita ja aliurakointia on paljon. Esimerkiksi ilmastointi- ja putkimiesten kesken tulee toisinaan ristiriitatilanteita. Monta kertaa on käynyt siten, että ilmastointimiehet ovat käyttäneet putkimiehille tarkoitettuja asennusreittejä ja läpimenoreikiä. Tällaisissa tilanteissa työjohdon sovitteleva ja tukeva rooli olisi tärkeää. 5
4 Pitää aisoissa kilpailu, kiire ja täydellisyyden tavoittelu. Työ olisi syytä tehdä rauhallisesti ja kiireettömästi, koska kiireetön työ vähentää kuormittavuutta henkisesti ja fyysisesti. Tavoitteena tulisi olla kohtuullinen kiire, jolloin pysytään stressirajan alapuolella ja ihminen jaksaa parhaiten selvitäkseen työtehtävistään ja parhaan tuloksen saavuttaakseen. Täydellisyyyspyrkimys kuormittaa henkisesti, jos siinä ei onnistukaan, mikä taas johtaa siihen, että onnistumisen ilo jää kokematta. Työn määrällisen ja laadullisen tavoitetasonkin pitää siis olla kohtuullinen. 5 Arvostaa ja kunnioittaa erilaisuutta, poikkeavuuttakin. Jos esimerkiksi rakennustyömaille tulee töihin ulkomalaistaustaisia työntekijöitä, otettaisiin heidät vastaan tasavertaisina kotimaisiin työntekijöihin nähden. Tarkoitus on se, että arvostettaisiin heitä työntekijöinä eikä heidän erilaisuuden takia syrjittäisi heitä. Ulkomaalaistaustaisille työntekijöille tulisi järjestää riittävästi koulutusta työmenetelmistä, työturvallisuudesta, kultturista ja työehdoista, sekä myöskin aytoiminnasta rakennusalalla. Tämä periaate kohdistettaisiin myöskin kotimaisiin työntekijöihin. Ei tulisi arvostella ulkoisten olemuksien perusteella, vaan kiinnitettäisiin huomio osaamiseen ja tasavertaisena ihmisenä toisten työntekijöiden kanssa. 6. Työn haasteellisuus Teoksessaan Menestys ja jaksaminen (Mauno Niskanen&Kari Murto&Jouko Haapamäki) s. 23-25 Työn tulisi olla haasteellista. Työ tulisi rakentaa sellaiseksi, että työntekijä joutuu ajoittain työskentelemään kapasiteetin ylärajoilla. Sen tulisi tarjota ainakin ajoittain ihmiselle uusia työskentelytapoja, ajattelumalleja, vaikutusmahdollisuuksia ja omien rajojensa testaamista. Työn pitäisi tuottaa jollakin tapaa mitattavissa tai havaittavissa olevia tuloksia. Käsityövaltaisissa töissä, kuten rakennusalalla, työn tulokset ovat konkreettisia ja silmin nähtäviä. Niiden avulla työntekijöden on ollut helpompi havaita työnsä tuloksia. 6
Työstä pitää saada tunnustusta, sellainen työ, josta saa palautetta, motivoi ja suuntaa työn tekemistä. Palaute voi tulla suoraan työn tuloksen havaitsemisesta tai näkemisestä, jolloin palautteen tai tunnustuksen lähde on työntekijä itse. Huomattava osa kokeneitten työntekijöiden saamasta palautteesta tuleekin itsearvioinnin kautta. Se ei aina kuitenkaan pelkästään riitä, vaan erityisesti ulkoapäin tuleva positiivinen palaute motivoi ja innostaa työhön sitoutumista. Työstä tulee harvemmin ulkoista palautetta. Tämä on eräs työmotivaatioon liittyvä ongelma, jonka jokaisen hyvin toimivan työyhteisön tulisi jollakin tapaa ratkaista kehittämällä palautejärjestelmiään rakennusalalla. Työn tulisi tarjota työntekijälle riittävässä määrin vastuuta. Lisääntynyt vastuu työssä viestii työntekijälle luottamusta ja arvonantoa sekä lisää itseluottamusta. Vastuun lisääminen työssä lisää myös työmotivaatiota. Myöskin palkkausta voitaisiin tarkastella oikeudenmukaiseksi tai ainakin riittäväksi työmäärään nähden, mikä osaltaan voisi lisätä motivaatiota työhön ja kohtalaiseen tulokseen koko rakennusalaa koskien. 2.2. Kuormitus Menestys ja jaksaminen (Mauno Niskanen&Kari Murto&Jouko Haapamäki) teoksessan seuraavasti, voidakseen ihminen hyvin hän tarvitsee myöskin psyykkistä kuormitusta.tilanteissa, joissa kuormitustekijöitä on keinotekoisesti pyritty minimoimaan, osoittivat selvästi, että ärsykkeitten ja kuormituksen puutteellisuus aiheuttivat henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Koehenkilöitten deprivaatiokokeissa eri aisteille tehtyjen tulevien ärsykkeitten määrää vähennettiin keinotekoisesti, jo viikon mittaisen eristyksisssä oleminen tuottivat hyvin vahvoja reaktioita, kuten ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja lievää harhaaistineisuutta todettiin koehenkilöillä. Myöskin samankaltaisuutta on todettu pitkäaikaisen työttömyyteen liittyvissä tutkimuksissa, joissa henkisen kuormituksen taso on oleellisesti laskenut aiempaan työssäoloon verrattuna. Henkisen kuormituksen tarve luonnollisesti vaihtelee yksilöstä toiseen, jokainen ihminen kuitenkin sitä tarvitsee. 7
Jokaisen ihmisen henkisen kuormittavuuden tekijöitä voidaan tarkastella useista eri näkökohdista käsin. Kuten voitaisiin puhua ali- ja ylikuormittavuudesta, kasautuvasta kuormituksesta ja tarkastella kuormitustekijöitä sisällöllisesti suhteessa ihmisen perusolemukseen. Millaista kuormitusta ihminen tarvitsee voidakseen hyvin. Esimerkiksi, voidakseen hyvin, ihminen tarvitsee sopivaa fyysistä, kognitiivista, sensomotorista, emotionaalista ja sosiaalista kuormitusta. Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee myöskin lihaksistonsa kuormitusta. Ihminen on koko lajikehityksensä ajan joutunut käyttämään monipuolisesti lihaksistoaan. Nykyisenkaltaisen työelämän fyysinen kuormitus on joko hyvin vähäistä tai erittäin yksipuolista kohdistuen pelkästään joihinkin elin- ja lihasryhmiin. Kuormitusoireiden pitkittyminen, kun ihmisen kuormitustila on kestänyt pitkään ja oireet ovat vahvoja, vie niistä toipuminen yleensä kauan. Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia ja saadulla hoidolla on suuri vaikutus toipumisjakson pituuteen. Neljä viikkoa on yleensä minimi, useimpien ihmisten kohdalla kesto voi olla jopa neljä kuukautta. Sairauslomien pituudet saattavat vaihdella muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Sairausloman jälkeenkään ihminen ei yleensä ole täysin päässyt oireistaan eroon. Niinpä hoitoa olisi syytä jatkaa työhön paluun jälkeenkin. Myöskin useimmiten rakennusalan työntekijöllä ovat epämukavat työskentely asennot, useasti toistuvia työliikkeitä, joissa lihaksia joudutaan toistuvasti tai jatkuvasti jännittämään, vaikuttavat olennaisena osana myöskin henkistä kuormittavuutta lisäävänä tekijänä. Näihin voisi jokainen työntekijäkin vaikuttaa itse, esim. taukojumpan muodossa, venytellä lihaksistoaan hankalien työasentojen jälkeen. Ja työnjohdonkin tulisi suhtautua myönteisesti taukojumppaan ja ottaa itsekin osaa kyseiseen tapahtumaan. Ja siitä voitaisiin tehdä päivittäinen sosiaalinen tapahtuma. Tämäkin voisi olla yhtenä vähentävänä tekijänä henkistä kuormittavuutta ajatellen rakennusalalla. 8
3. Suositeltavia toimenpiteitä henkisen kuormituksen vähentämiseksi Riskien tunnistamisen lisäksi pyritään lisäämään työn hallintaa, vaikutusmahdollisuuksia, työn vaihtelevuutta, osallistumismahdollisuuksia, sosiaalista tukea, työhön liittyvien perustehtävien selkeyttä ja houkuttelevuutta rakennusalalla. Alkaa suhde työvaatimuksiin muuttua ja terveysriskit pienentyä. Työssä jaksamisen tunne ja työvaatimusten tulkitsiminen kiinnostaviksi haasteiksi vahvistuu. Monissa tutkimuksissa osoitettu hyvän työilmapiirin olevan yhteydessä vähäiseen sairastavuuteen, eläkekynnyksen suuruuteen ja työn tuottavuuden kasvuun. (Lindström, 1994 ja Kalimo 1994). Henkiseen työsuojeluun kannattaa satsata. Silloin, kun ihminen pystyy puhumaan asioistaan jollekin toiselle, esim. työkaverilleen, ystävälleen tai puolisolleen, on yksi tärkeä kynnys ylitetty. Tämä edellyttää puhujan ja kuuntelijan luottamuksellista suhdetta ja sitä, ettei kuuntelija tyrkytä omia ratkaisumallejaan puhujalle. Mikäli kuuntelija jaksaa ja osaa kannustaa puhujaa miettimään ongelmien syitä, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tai tunteitten realistiseisuutta, puhuja saattaa vähitellen löytää ratkaisuja ulospääsyyn tilanteestaan. 4. Johtopäätöksiä Psyykkiset vaatimukset rakennusalan työntekijöillä koostuvat työstressiperäisistä rasituksista. Tieto, tiedon hallinta, vastuu, kiire, monipuolisuus ja sosiaaliset vaatimukset, kuten vuorovaikutus ovat esimerkkejä näistä rasituksista. Myös erilaiset työn tekemisen edellytykset tai niihin liityvät puutteet ovat yhteydessä työstressiin, mm. työmenetelmät, työvälineet ja minkälaisessa työympäristössä työskennellään. 9
Jos pelkän riskien tunnistamisen lisäksi pyritään lisäämään työn hallintaa, vaikutus mahdollisuuksia, työn vaihtelevuutta, osallistumis mahdollisuuksia,sosiaalista tukea, perustehtävien selkeyttä ja houkuttelevuutta, alkaa suhde työvaatimuksiin muuttua ja terveysriskit pienentyä. Työssä jaksamisen tunne ja työvaatimusten tulkitseminen kiinnostavaksi haasteeksi vahvistuu. Lopputuloksena on työhyvinvoinnin tila, sen sijaan että sairastuisi, alkaa voida hyvin, oppia uutta ja tehdä parempaa tulosta. Työhyvinvointi syntyy yksilön ja yhteisön ja työympäristön tekijöistä. Se näkyy yksilön suoriutumisesta työtehtävistään.taustalla vaikuttavat myöskin työsuhde, palkkaus, perhe, elämänmuutokset, yksityisasiat ja elämäntavat. Kyse on monien tekijöitten summasta. 5. Lopuksi MITEN HENKISTÄ KUORMITUSTA VOI ENNALTA EHKÄISTÄ RAKENNUSALAN TYÖNTEKIJÖILTÄ? Rehellistä ja ajantasaista tietoa olisi saatava, esim. olisi hyvä jos ilmoitettaisiin saunailloista tasapuolisesti kaikille työntekijöille ja edistettäisiin tasapuolista palkkausta samankaltaisista työsuorituksista. Olisi myöskin huolehdittava riittävän laajasta perehdyttämisestä rakennusalaa koskevista työtehtävistä. Otettaisiin huomioon työturvallisuusasiat kokonaisuudessaan, esim. kenen vastuualueeseen kuuluu työturvallisuus, tulitöitä varten tulityöluvan myöntäjä ja tulityöpaikan suojaukseen ja vartiointiin liittyvistä käytännön asioista. Olisi myöskin hyvä esitellä luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut, sekä keitä kaikkia työmaalla toimii, esimerkiksi kenen vastuualueeseen kuuluu hoitaa raskaitten tavaroiden nostot ja siirrot. 10
Määriteltäisiin työtehtävät työntekijöiden työkykyjen mukaan, mitkä työmenetelmät ja osaaminen kullakin työntekijällä on, esim. riittääkö työntekijöillä fyysiset voimavarat raskaitten komponenttien asentamiseen ja riittääkö ammattitaito vaativissa työkohteissa. Esmerkiksi, sellaisilla rakennusalan toimialoilla, missä vaadittaisiin luokkahitsaajia, vesieristetyössä vaadittavat työ menetelmät ja sellaisissa työmenetimissä, jotka luokiteltaisiin luvan varaisiin töihin, kuten esim.asbesti purkutyöt ja öljypoltiasennukset. Oikea resussointi työmaille, riskikartoituksesta tietoa. Esim. se voisi olla riittävä työntekijä määrä työmäärään nähden, ettei tulisi ylikuormitteneisuutta. Asioista puhuminen yhteisissä palavereissa ja selvitettäisiin jos työ on ollut pitkäkestoisesti rasittavaa tai yksitoikkoista. Mietittäisiin millä tavalla työ itsessään saataisiin tasapainoon, jotta voitaisiin nauttia työnteosta ja tuntea työn-, että onnistumisen iloa. Työnjohdolta voitaisiin vaatia avoimmuutta, esim. juteltaisiin tulevista työtehtävistä ja yhteistyöstä työnjohdon ja työntekijöiden välillä. Osattaisiin myöskin kuunnella, mitä kaverilla on sanottavaa ja osattaisiin auttaa häntä, jos hänellä olisi ongelmia. Puututtaisiin välittömäst tilanteisiin jos huomattaisiin, että joitakin työntekijöistä syrjittäisiin tai kiusattaisiin hänen ulkoisen olemuksensa takia. Huomioitaisiin myöskin kiusaaja, hänelläkin saattaisi olla työpahoinvointia ja ottaa asia esille ja aloittaa kehittävät keskustelut mistä ongelmat johtuvat ja yritettäisiin päästä jonkinlaiseen ratkaisuun ongelmien poistamiseksi. Työnjohdoltakin voitaisiin odottaa myönteistä palautetta työntekijöille. Olisi hyvä jos esimiehet ja työkaverit osaisivat arvostaa osaavia työntekijöitä, eikä kadehdittais osaavien työntekijöiden saavutuksista, vaan annettaisiin heille kuuluvaa arvostusta ja myönteistä palautetta. 11
Työmaaitten porukkahenkeä pidettäisiin yllä, jotta työt etenisivät toivotulla tavalla hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi ja saataisiin tätä kautta myöskin riittävä toimeentulo tehdystä työpanoksesta. Koti ja perheasiat olisivat kunnossa, sekin olisi yhtenä tekijänä henkiseen työhyvinvointiin koko rakennusalaa koskien. Myöskin henkinen kuormitus saattaa johtaa fyysisiin sairauksiin,siksi olisi hyvä satsata myös fyysisen kunnon ylläpitämiseen. Esimerkiksi voitaisiin ajatella työnantajat ja työntekijät keskenään miettisivät millä tavoin voitaisiin ryhtyä myöskin fyysisen kunnon parantamiseen. Esimerkiksi se voisi olla TYKY ja TYHY toimintaa tai vapaa-aikana työnantajien tukemaa virkistäytymis ja elpymistoimintaa erimuodoissa, kuten esimerkiksi mitkä toiminnot kulloinkin kenellekin sopisivat. Se voisi olla terveelliset aamuateriat ja lämpimät lounas ateriat päivittäin, mitkä osaltaan vaikuttaisivat merkittävästi henkiseen työhyvinvointiin raskaissa rakennusalojen erilaisissa työtehtävissä, joihin lukeutuisi kaikkien rakennusalalla toimivat henkilöt. 6. Lähteet LEL Työterveystukimus 3 T etera 3/2005 NCC työhyvinvointikoordinaattori Taina Tuhkanen ja tuurvallisuuspäällikkö Juha suvanto. Etera-lehti 3/2006 Työterveyslaitos www.ttl.fi/kirjakauppa Menestys ja jaksaminen, miten toteuttaa henkistä työsuojelua. Mauno Niskanen Kari Murto Jouko Haapamäki. Jyväskylän Koulutuskeskus Oy 12