ENSIHOITAJIEN TRAUMAATTISET KOKEMUKSET Esa Vauhkonen Juha Laukkanen Opinnäytetyö Toukokuu 2012 Hoitotyön koulutusohjelma
Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet: Selvittää Keski-Suomen pelastuslaitoksen ja Sydän-Hämeen Ensihoito Oy:n ensihoitajien kriisiavun tarpeellisuus henkisesti kuormittavien hälytystehtävien jälkeen. tutkia ensihoitajien työssä jaksamista ja selvittää, millaisten hälytystehtävien jälkeen he kokevat tarvetta kriisiavulle sekä miten se tulisi järjestää?
Tutkimuksen taustaa: Tilaaja; Keski-Suomen Pelastuslaitos ja Sydän-Hämeen ensihoito Oy. Tutkimusryhmä: Keski-Suomen pelastuslaitoksen ensihoitopalvelun ensihoitajat (2 hlö) ja Sydän-Hämeen ensihoito Oy:n ensihoitajat (2 hlö)
Tutkimuksen teoria 1. Kriisi: Kasvuun ja vanhenemiseen liittyvät elämänmuutosvaiheet tuovat mukanaan kehityskriisejä = normatiivisia kriisejä, joihin ei yleensä liity haitallisia oireita ja joiden hallinta johtaa persoonallisuuden kasvuun ja edelleen parempiin mahdollisuuksiin kohdata uusia ongelmatilanteita. (Lönnqvist 2005.)
2. Traumaattinen kriisi: Reaktiota johonkin poikkeukselliseen ulkoiseen tapahtumaan, joka on määrältään ja laadultaan niin iso uhkatekijä, että oma turvallisuus, sosiaalinen identiteetti, elämän tarkoitus tai jopa koko elämä koetaan vakavasti uhatuksi. (Hammarlund 2010, 91, 100 101; Koponen, Sillanpää 2005, 32 33.)
3. Psyykkinen kuormittavuus: 3.1 Välittömät tilanteisiin liittyvinä reaktiot: vatsavaivat, vapina, kiihtynyt pulssi ja koordinoimattomat liikkeet. avuttomuuden tunne, pelko ja surullisuus heikentynyt huomiointikyky, muistamisongelmat, keskittymiskyvyn heikkeneminen, ajattelukyvyn hidastuminen. käyttäytyminen voi olla liiallista, puutteellista tai aktiivista, syrjään vetäytymistä tai liioiteltua huumorin viljelemistä tilanteeseen nähden. (Kuisma, Holmström & Porthan 2008. 555.)
3. Psyykkinen kuormittuvuus 3.2 Tilanteiden jälkeen ja pitkän aikavälin reaktiot: tilanteen jälkeen voi ilmetä ns. jälkireaktioita; ahdistusta, levottomuutta ja rauhattomuutta, vihanpuuskia ja ärtyneisyyttä. itsesyytöksiä ja syyllisyydentunteita. unihäiriöt, väsymys sekä keskittymiskyvyn puutetta. (Kuisma, Holmström & Porthan 2008. 555.)
4. Jälkipurku eli defusing Defusing eli jälkipurku on jälkipuinnin lyhennetty versio. Jonkun asian vaarattomaksi tekemistä, pommin purkamista Osallistujina ovat onnettomuudessa mukana olleet pelastus- ja ensihoitohenkilöstö. Henkilömäärä on useimmiten 6-8 ihmistä Tilaisuuden kestoaika on 25 45 minuuttia Paras ajankohta on pian tapahtuman jälkeen, viimeistään 8 tunnin kuluessa tapahtuneesta. Se tulisi järjestää mahdollisimman neutraalissa ympäristössä, jossa ei ole häiritseviä ulkopuolisia tekijöitä.
4. Jälkipurku eli defusing Vetäjänä koulutettu henkilö omasta organisaatiosta tai mielellään toimintaympäristöä tunteva henkilö. Hän tuntisi jälkipuinnin menetelmät ja olisi siihen itse motivoitunut (Kuisma ym. 2008. 559.)
5.Jälkipuinti eli debriefing: käytetään traumaattisten tapahtumien jälkeen; arvaamattomien, yllättävien ja ihmisiä järkyttävien suuronnettomuuksien ja katastrofien, työtoverin kuoleman tai vaikean vamman ja läheltä piti tapahtuman jälkeen. tarkoitus on vähentää mahdollisia terveysriskejä, ehkäistä jälkireaktioita, helpottaa paluuta työhön sekä auttaa ihmisiä ymmärtämään omia reaktioitaan paremmin. reaktiovaiheen menetelmä ja siksi jälkipuinti järjestetään 24-72 tunnin kuluessa traumaattisen tapahtuman jälkeen. Vetäjänä tulee olla ihmissuhdetyön ammattilainen.
6. Tutkimuksen toteutus: 6.1 Laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus; lähtökohtana on jonkin ilmiön kuvaaminen ja ymmärtäminen todellisessa elämässä. Tutkimusongelmat ovat yleensä mitä, millainen ja miten kysymyksiä. kohdetta pyritään tutkimaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aineisto kerättiin teemahaastatteluna, yksilöhaastatteluna ja molemmissa työyksiköissä työaikana. Tutkimusjoukko koostuu eri-ikäisistä ja eripituisen työkokemuksen omaavista ensihoitajista. Haastateltavia oli neljä ensihoitajaa yhteensä, kaksi molemmista yksiköistä.
Tutkimusluvat saatiin molemmista yksiköistä maaliskuussa 2012 ja haastattelut toteutettiin maaliskuun aikana. Haastattelut toteutettiin molemmissa työyksiköissä ja sama tutkija haastatteli ko. työyksikön ensihoitajat tutkimusta varten. Haastattelut tallennettiin nauhurille. Purettiin tietokoneelle kirjoitettuna tekstinä. Analysoitiin teemoittain tutkimuskysymysten mukaan (Metsämuuronen 2005, 213 214)
6.2 Tutkimuksen toteutus: Litterointi; 19 sivua tekstiä Aineiston lukeminen ja yhdistäminen; yleisestä erillisiksi osiksi teema-alueittain. Pelkistäminen ja ryhmittely. Vastaus tutkimuskysymyksiin!! (Hirsjärvi, Hurme 2000. 142; Tuomi ym. 2009,109.)
7. Tutkimuskysymykset: Millaiset hälytystehtävät kuormittavat ensihoitajaa työssään? Miten ensihoitajien henkinen tuki (jälkihoito) tulisi järjestää?
8. Tutkimuksen tulokset: 8.1. Hälytystehtävien kuormittavuus: Suuronnettomuudet ja yllättävät tragediat, jossa useita ihmisiä menehtyy. Lapsen, nuoren ihmisen kuolema ja tilanteet jossa lapsi tai nuori on vakavasti loukkaantunut Väkivaltaiset tilanteet tai väkivallan uhan olemassaolo Monipotilas onnettomuudet (traumapotilaat) koska potilaiden vammojen arviointi on vaikeaa onnettomuustilanteessa.
( Tutkittavan kommentti) Semmonen jo pitkän kokemuksen jälkeen eteen tulevana tehtävänä oli isohko tieliikenneonnettomuus, jossa potilaita menehtyi useita ja se on aina jäänyt mieleen ja se on seisauttanut aika lailla miettimään sitä olisinko voinut tehdä jotain toisin, olisiko jokin mahdollisesti voinut vielä pelastua?
8.2. Hälytystehtävien herättämät reaktiot: 8.2.1 Somaattiset reaktiot koettiin fyysisinä tuntemuksina: - Hengitys kiintyi, sydämen syketaajuus nousi, ilmeni vatsaoireita, kädet hikoilivat ja ne saattoivat täristä - Somaattiset reaktiot saattoivat kestää pitkään, mikäli ensihoitotehtävä oli vaativa ja henkisesti kuormittava - Reaktiot kuvattiin selvästi havaittavina ja melko voimakkainakin tuntemuksina. Reaktiot ajoittuvat erityisesti hälytyksen alkuvaiheeseen liittyvinä tuntemuksina ja saattoivat kestää siihen asti, kunnes potilaan ensihoitotoimen aloitettiin. 8.2.2 Kognitiiviset reaktiot - tehtävän aikana ilmenivät näön ja kuulemisen alueella. - näkökenttä saattoi kaventua (putkinäkö) - kuulemisen alueella niin ettei ensihoitaja kyennyt kuulemaan hänelle viestitettyjä asioita tarkasti tai ne menevät häneltä ohi.
8.2.3 Emotionaaliset eli tunnekokemukset: Vihan tunteet kohteessa olevia ihmisiä kohtaan, väsymys tehtävien jälkeen, puhumisen tarve, yksinäisyyden tarve, Muistamisen heikkeneminen ja keskittymiskyvyn puute ilmeni näiden tilanteiden jälkeen esiin tulevina reaktioina. Kuormittavien työtehtävien aiheuttamat tuntemukset saattoivat olla niin suuria, että ne veivät sisäistä energiaa ja tärkeistä perusasioista huolehtiminen oli joskus ylivoimaista
Tutkimuksen tulokset: Kun keikka kilahtaa siihen puhelimeen niin kun sitä katsoo sitä hälytystietoa niin siinä adrenaliinia tulee aikalailla ja tavallaan sitä alkaa keskittymään sitä tulevaa tehtävää, joka kohteessa odottaa (Tutkittavan kommentti) Ihminen, kun ottaa kaiken irti itsestään ja adrenaliinia erittyy niin tulee putkinäkö. Olen itse kiinnittänyt siihen huomiota, kun sinä oikein käyt täysillä, niin sinä et näe oikein mitään. (Tutkittavan kommentti)
8.4 Kriisiavun tarve hälytystehtävien jälkeen: kriisiapua tulee pyytää itse ja se ei ole mihinkään tehtävä luokkaan sidottu, milloin sitä ei voisi pyytää ja saada. Tarve perustuu yksilön tai työryhmän kokemukselle tilanteen kuormittavuudesta ja kriisiavun tarpeesta. (Tutkittavan kommentti) Työkaverin rooli ja esimiehen rooli korostui myös mikäli huomattiin että kaikki ei ole kunnossa ensihoitajalla, henkisesti raskaan ensihoitotehtävän jälkeen.
Tutkittavan kommentti: Me ollaan kaikki yksilöitä ja joillekin joku pahempi juttu ei tunnu juuri missään ja taas joku pienempi juttu toiselle kaverille voi olla tosi rankka kokemus. Siihen ei voi vetää oikeastaa viivaa mun mielestä, milloin sitä annetaan ja milloin olisi hyvä saada sitä henkistä tukea ja milloin ei
8.5 Toteutunut kriisiapu hälytystehtävien jälkeen: Vastaajat olivat saaneet vähän ulkopuolista kriisiapua työuransa aikana. Silloin kun apua oli järjestetty, kyseessä oli todellinen tarve kriisiavulle. Suuronnettomuudessa oli kaksi jälkipuintikeskustelu tilaisuutta, joka järjestettiin 3 vrk:n päästä onnettomuudesta. Kyseessä oli kahden vertaistukihenkilön antamaa keskusteluapua työryhmälle sekä kaupungin oman organisaation järjestämä tilaisuus. Traumaattisessa tapahtumassa jälkipuintia oli saatavilla päivittäin työvuoron päätteeksi ja jälkipurkutilaisuuksia järjestettiin muutaman kerran tapahtuman jälkeen.
Kommentti: Defusing järjestettiin ison tilanteen jälkeen ja sen järjesti onnettomuustutkintakeskuksen tutkija omien kanaviensa kautta. Defusingin vetäjät olivat ulkopaikkakunnalta tulleita alan ihmisiä joilla oli koulutus defusingin vetämiseen (Tutkittavan kommentti)
8.6. Odotukset kriisiavun järjestämiseksi tulevaisuudessa mahdollisimman pian henkisesti kuormittavan tilanteen jälkeen ja sen järjestäminen tulisi olla matala kynnys periaatteella toiminta olisi päivystysluonteista ja nopeasti saatavissa selkeästi johdettua ja organisoitua sekä koulutettujen henkilöiden ylläpitämää toimintaa. kriisiavunvetäjien tulisi ymmärtää ensihoitajien työnkuvaa ja heillä tulisi olla työkokemusta ensihoitajien työtehtävästä On hyvä saada sellainen kokonaistilanne debriefing, jossa on kaikki yhteistyötahot. Sen jälkeen sitä voidaan jakaa pienempiin ryhmiin ja sitten henkilökohtaiselle tasolle, jolloin siitä saadaan kokonaispalettia
Pohdintaa Tämän opinnäytetyön perusteella, kriisiavun tarve on ilmeinen hälytysluonteisessa työssä. Aihetta on tutkittu vähän ja sen vuoksi henkisen hyvinvoinnin merkitystä ei ole riittävästi nostettu esille työyhteisöissä. Traumaattisten hälytystehtävien jälkeen on tarvetta keskustella asioista työparin ja työyhteisössä kollegojen kanssa. Kriisiapua oltiin valmiita ottamaan vastaan silloin kun sitä eniten tarvittaisiin. Mitä asioille voitaisiin tehdä kuormittavuuden vähentämiseksi? Jälkipuinti keskustelut tulisivat olla koulutettujen henkilöiden vetämiä ja johtamia sekä hyvin organisoituja. Jälkipuinti keskustelut tulisivat olla pysyväisluontoisia ja matalakynnyksisiä Joko organisaation omana toimintana tai ulkopuolisen järjestämänä. kuitenkin niin, että sitä olisi saatavissa aina kun tarvittaisiin.
Eettisyys vastaaminen on vapaaehtoista ja tapahtuu anonyymisti. haastattelut hävitetään analysoinnin ja opinnäytetyön valmistuttua. Tulosten raportointi on rehellistä ja avointa. Tämä tarkoittaa sitä, että tuloksia ei muuteta alkuperäisistä ja näkemys perustuu saatuihin vastauksiin. Tutkittavien tietosuojan takaaminen on välttämätöntä. (Paunonen ym. 1997, 31.)
Lähdeluettelo Castren, M. 2009. Päivystyksestä päivystyspoliklinikalle. 2. uud. painos. Wsoy oppimateriaalit. Hammarlund, C. 2010. Kriisikeskustelu. Kriisituki, jälkipuinti, stressin ja konfliktien käsittely. 2.p. Latvia: Jelgava Printing House. Hirsjärvi, S. & Hurme H. 2001. Tutkimushaastattelu Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, S., Remes, P., Sajavaara, P. 1997. Tutki ja kirjoita. Kustannusosakeyhtiö Helsinki: Tammi. Koponen, L. & Sillanpää, K. (toim.) 2005. Potilaan hoito päivystyksessä. Helsinki: Tammi. Kuisma, M. Holmström, P. & Porthan, K. 2008. Ensihoito. Helsinki: Tammi Lönqvist, J. 2005. Traumaattisen psyykkisen kriisin kohtaaminen. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. http://www.ktl.fi/portal/8299. Viitattu 7.3.2012 Metsämuuronen, J. 2005. Laadullisen tutkimuksen perusteet. Jyväskylä. International Methelp. Paunonen, M & Vehviläinen-Julkunen, K. 1997. Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Helsinki: WSOY. Tuomi, J. 2009. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. 5.uud. laitos. Helsinki: Tammi.