21.9.2011 Kehityspolitiikan toimintaympäristö Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys ry:n kommentit KEPO OPEN tilaisuuteen Haluamme kiittää ulkoasiainministeriötä laajasta sidosryhmien kuulemisesta kehityspoliittisen ohjelman teossa. Nähdäksemme uuden kehityspoliittisen toimintaohjelman tulee olla poliittinen linjaus, jossa otetaan kantaa myös muuttuvan toimintaympäristön luomiin haasteisiin. Kehityspolitiikan toimintaympäristö on muutoksen tilassa. Toimintaympäristön muutokset näkyvät niin maailmantalouden ja -politiikan painopisteessä, toimijoissa kuin uusissa rahoitusmuodoissakin luoden erityisiä haasteita tulevaisuuden kehityspolitiikalle. Onkin syytä kysyä, minkälaista kehityspolitiikkaa tulevaisuudessa haluamme? Miten takaamme kyseisen politiikanalan itsenäisen aseman eri politiikanalojen ristipaineessa, jossa kehityspolitiikkaa yritetään usein valjastaa palvelemaan muun muassa kauppa- sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisia intressejä? Nähdäksemme uutta kehityspoliittista agendaa tulee käsitellä mahdollisimman laaja-alaisesti ottaen huomioon kaikki ne politiikanalat, joilla on vaikutuksensa kehitysmaihin. Puhuttaessa kehityspolitiikan toimintaympäristöstä, näemme keskeiseksi seuraavat teemat, joita käsittelemme kutakin alla yksityiskohtaisemmin: Kehityksen paradigmat - kasvuajattelun korostuminen Kehityspolitiikan toimijat Vuosituhattavoitteet ja POST-MDG visio EU:n kehityspolitiikan tulevaisuus Kansalaisten tietoisuuden kasvattaminen globaaleissa kysymyksissä Kehityksen paradigmat - kasvuajattelun korostuminen Globaali keskustelu kehityksen sisällöstä on keskittynyt vahvasti taloudellisen kasvun teemoihin. Tämä on korostunut viime aikoina myös EU:ssa, jossa kehityspolitiikkaa uudistetaan puhumalla osallistavasta kasvusta. Vaikka talouskasvu on tärkeä osa kehitystä, on se kuitenkin vain yksi kehityksen aspekti. Maapallo ei yksinkertaisesti kestä kasvavaa kulutusta, raja tulee vastaan pian. Väestönkasvu, ilmastonmuutoksen vaikutukset, öljyntuotannon hiipuminen ja hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen harvoille ajavat maapallon kestämättömään tilaan. Myös kehityspoliittisen ohjelman tulisi perustua kokonaisvaltaiseen kehityksen käsitteeseen huomioiden erityisesti kehityksen sosiaaliset aspektit, hyvinvoinnin jakautumisen, demokratian, ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvon ja muut inhimilliset arvot. Vain näiden toteutuessa voidaan puhua todellisesta kehityksestä. YK:n inhimillisen kehityksen konseptin tulisi olla kansainvälisen yhteisön kehitysyhteistyön perusta. Myös kehityspoliittisessa ohjelmassa tulisi ottaa vakavasti kantaa vallitsevaan kasvukeskusteluun. Haluamme lisäksi korostaa ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön ja toiminnan merkitystä. Erityisen tärkeää on ihmisoikeustyö, joka pyrkii edesauttamaan heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kuten lasten, naisten, vammaisten henkilöiden, pakolaisten, rodun tai alkuperän vuoksi syrjittyjen oikeuksia.
Kehityspolitiikan puitteissa on yhä enemmän valloillaan myös value for money- ajattelu, millä viitataan siihen, että jokaisesta kehitysyhteistyöhön sijoitetusta eurosta tulisi saada selkeä vastine. Tällainen liiketoiminta-ajattelu siirtää ihmiset pois harjoitetun toiminnan keskiöstä. On ehdottoman tärkeää, että kehitysyhteistyön ja politiikan keskiössä ovat ihmiset ja erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö varoja tulisi käyttää tehokkaasti ja tuloksekkaasti ja kehittää niille määrällisiä ja laadullisia mittareita. Kehityspolitiikan toimijat Kehityspolitiikan toimintakentällä on yhä enemmän uusia toimijoita. Nousevat taloudet kuten Kiina ja Brasilia ohjaavat yhä enemmän varoja kehitysmaiden tukemiseen. BRIC-maiden lisäksi myös monet muut nousevat taloudet kuten Turkki, Saudi-Arabia, Venezuela ja Iran tekevät paljon hyväntekeväisyyttä ja ns. kehitystyötä omista intresseistään käsin. Myös yrityksillä, yksittäisillä säätiöillä ja yksityisillä lahjoittajilla on roolinsa tässä kokonaisuudessa. Useat näistä toimijoista ovat jo niin valtavia, että ne voivat yksin säädellä omat toimintonsa kansainvälisistä pelisäännöistä välittämättä. Uudet kehityspolitiikan toimijat luovat monenlaisia haasteita muun muassa kehitysavun tuloksellisuuden näkökulmasta 1. Suomen on kansainvälisillä foorumeilla ja eri kanavia pitkin vaikutettava siihen, että uudet avunantajamaat liittyisivät avun tuloksellisuutta ja laatua koskevaan keskusteluun sekä sitoutuisivat avun tehokkuutta koskeviin Pariisin, Accran ja Busanin julistusten periaatteisiin. Kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen eri puolilla maailmaa on huolestuttava trendi. Järjestöjen toimintaedellytyksiä on viimeisen viiden vuoden aikana vaikeutettu noin 90 maassa esimerkiksi tiukentuneella lainsäädännöllä, kasvavalla byrokratialla sekä kieltämällä ulkomaisen tuen tuominen hankkeisiin samalla kun ihmisoikeusrikkomukset ovat lisääntyneet. Aito demokratia ei ole mahdollista, mikäli toiminnan edellytykset eivät anna tilaa erilaiselle toiminnalle tai ajatuksille. Monipuolinen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on demokratian, jatkuvuuden ja omistajuuden kannalta välttämätöntä. Kansalaisyhteiskunta ei viittaa pelkästään kansalaisjärjestöihin, vaan se pitää sisällään myös eri maiden omat verkostot ja rakenteet kuten heimot, kieliryhmät, uskonnolliset yhteisöt, erilaiset vähemmistöt, ammattiyhdistysliikkeen ja tutkijat. Kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien tilaa eri maissa tulee seurata myös ihmisoikeusinstrumenttien kautta, joista mainittakoon mm. Lapsen oikeuksien sopimuksen raportointijärjestelmä sekä ihmisoikeuksien määräaikaisraportointi (Universal Periodic Review). Ihmisoikeus - ja lapsenoikeus komiteoiden suositusten tulisi ohjata Suomen ja kohdemaan välistä poliittista dialogia ja myös kehityspoliittista ohjelmatyötä. On olennaista, että kansalaisyhteiskunnan kehittyminen nähdään kestävän kehityksen edellytyksenä ja kansalaisjärjestöjen rooli ja pohjoisen ja etelän järjestöjen keskinäinen yhteistyö on tässä työssä keskiössä. Myös Suomen kehityspoliittinen kansalaisyhteiskuntalinjaus pitää kansalaisyhteiskuntien kehittymisen merkitystä erittäin tärkeänä painopistealueena ja siksi on tärkeää, että asia huomioidaan myös uudessa kehityspoliittisessa toimintaohjelmassa. 1 Käsittelemme avun tuloksellisuutta tarkemmin neljännen KEPO OPEN teeman yhteydessä (Kehitysyhteistyön kanavat ja muodot sekä rahoituksen kohdistuminen).
Kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen on ensiarvoisen tärkeää. Tämä on ilmeistä erityisesti viimeaikaisten Pohjois-Afrikan kehityskulkujen valossa. Kansalaisyhteiskunnan tukeminen onkin välttämätöntä demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Kansalaisyhteiskunnalle tulee taata mahdollisuus tulla kuulluksi kehityspoliittisissa prosesseissa sekä varmistaa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ja rahoitus niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Samalla on tuettava aidon, vastavuoroisen kumppanuuden kehittämistä globaalien kansalaisyhteiskuntien välillä. Globaalien ongelmien, kuten köyhyyden tai ihmisoikeusrikkomusten ratkaiseminen vaatii globaalia yhteistoimintaa ja kriittistä analyysia ongelmien todellisista syistä. Vuosituhattavoitteet ja POST-MDG visio Köyhyyden vähentäminen ja vuosituhattavoitteiden saavuttaminen tulee olla Suomen kehityspolitiikan tärkeimmät tavoitteet. Vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan konkreettinen toimintasuunnitelma, jossa huomio tulisi ihmisoikeuksien ohella olla genderkysymyksissä ja marginaalisten ryhmien kuulemisessa. Suunnitelman tulee keskittyä sosiaaliseen ja inhimilliseen kehitykseen, ja sen tulee käsitellä kaikkia kahdeksaa tavoitetta kokonaisvaltaisena kokonaisuutena, jossa kaikkien tavoitteiden välillä on yhteisvaikutuksia. Vuosi 2015 lähestyy vauhdilla, joten on ryhdyttävä muodostamaan visiota siitä, mitä tapahtuu YK:n vuosituhattavoitteiden umpeutuessa. Post-MDG -keskustelu on avattava myös Suomen kehityspoliittisessa ohjelmassa, sillä uusi ohjelma on voimassa vuoteen 2015 asti. Kansalaisjärjestötoimijat ovat jo aloittaneet tämän prosessin perustamalla Beyond 2015 2 - verkoston, jossa myös Kehys ja eurooppalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen yhteenliittymä CONCORD ovat aktiivisesti mukana. Kansalaisjärjestöt eri puolilla maailmaa ovat yhtä mieltä siitä, että tulevan vision tulee perustua ihmisoikeuksien ja sukupuolten välisen tasa-arvon ohella kestävän kehityksen periaatteille. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten, naisten, vammaisten, pakolaisten, rodun tai alkuperän vuoksi syrjittyjen ja köyhimpien ihmisryhmien osallistumismahdollisuuksien varmistamiseen. On ehdottoman tärkeää, että tulevaisuuden paradigmaa muodostetaan eri toimijoita laajasti osallistaen. Uuden viitekehyksen tulee vastata nimenomaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien tarpeisiin ja heidän äänensä on kuuluttava siinä selkeästi. Beyond 2015 prosessissa on osallistettava ja voimaannutettava kansalaisyhteiskuntaa niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen että POST- MDG visiointiin tulee varata riittävästi resursseja kansallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla. Prosessin tulee olla nimenomaan YK:n johtama eikä esimerkiksi G20:n, G8:n tai OECD:n. Pidämme yleisemminkin tärkeänä, että YK:n roolia vahvistetaan kansainvälisesti tärkeimpänä monenkeskisenä toimijana ja yhteistyön viitekehyksenä. Beyond 2015 verkosto korostaa myös ympäristökysymysten vahvempaa huomioonottamista uutta visiota muodostaessa. Kestävän kehityksen RIO +20 kokous ensi keväänä tulee olemaan mahdollisuus myös post-mdg- vision näkökulmasta. Kestävää kehitystä ei tulisi kuitenkaan 2 Beyond 2015 on globaali kansalaisjärjestöjen verkosto joka kokoontui syyskuun alussa Montrealiin pohtimaan vuoden 2015 jälkeistä globaalia visiota kehityksestä.
tarkastella vain vihreän talouden näkökulmasta. Onkin erityisen tärkeää muistaa myös kestävän kehityksen sosiaaliset puolet. Jotta hyvinvointia voitaisiin mitata, tarvitaan uudenlaisia indikaattoreita, jotka ottavat huomioon myös inhimillisen hyvinvoinnin ja ympäristökysymykset. On selvää, että myös EU-jäsenmaiden on sitouduttava kestävän kehityksen periaatteisiin ja myötävaikutettava siihen, että RIO+20 kokouksessa saadaan aikaan konkreettinen suunnitelma kestävän kehityksen kannalta olennaisten kysymysten ratkaisemiseksi. Kansalaisjärjestöjen 3 mukaan näitä kysymyksiä ovat ruokaturva, seksuaalioikeudet ja seksuaaliterveys, metsät, meret ja ylikalastus sekä henkisen omaisuuden suoja. Tavoitteena tulee olla hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä sekä sukupuuttoaallon pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä. Vuosituhattavoitteiden saavuttamispyrkimyksissä sekä post- MDG visiota pohdittaessa tulisi erityistä huomiota kiinnittää myös hauraisiin valtioihin, sillä yksikään hauras valtio ei ole kyennyt saavuttamaan vuosituhattavoitteita. Hallitusohjelmaan kirjattu hauraiden valtioiden tukemisen strategia on tässäkin mielessä tärkeä avaus. EU:n kehityspolitiikan tulevaisuus EU on maailman suurin kehitysavun antaja, mikä tuo unionille myös paljon globaalia vastuuta. Suomen on toimittava aktiivisesti Euroopan unionissa. EU on parhaillaan uudistamassa kehityspolitiikkaansa. Olemme tyytyväisiä siihen, että hallitusohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota EU:n kehityspolitiikkaan sekä sen vaikuttavuuden ja johdonmukaisuuden lisäämiseen. Olemme huolissaan kehityskomissaari Andris Piebalgsin vihreässä kirjassa esittämistä näkemyksistä EU:n kehityspolitiikan uudistamisesta. Emme kannata komission vihreän kirjan viestiä osallistavan kasvun keskeisimmästä roolista kehityksessä (ks. kehityksen paradigmat - kasvuajattelun korostuminen) emmekä tue ehdotusta siitä, että kyseisellä dokumentilla tultaisiin täydentämään kehityspolitiikkaa koskevaa eurooppalaista konsensusta. Nähdäksemme EU:n kehityspolitiikkaa tulee kehittää nimenomaan kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 4 periaatteiden pohjalta ja Suomen kehityspoliittisen ohjelman tulisi tukea tätä tavoitetta. Konsensus on merkittävä kehityspoliittinen linjaus ja siinä ilmeneviä periaatteita tulisi ennemminkin vahvistaa entisestään. Konsensus painottaa köyhyyden vähentämistä ja vuosituhattavoitteiden saavuttamista EU:n kehityspolitiikan ensisijaisina tavoitteina. Sitä täydentäviä tavoitteita ovat hyvän hallinnon edistäminen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Keskeisiä periaatteita ovat omavastuu, kumppanuus, syvennetty poliittinen vuoropuhelu, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, sukupuolten tasa-arvo ja pysyvä sitoutuminen valtioiden epävakauden ehkäisemiseen. Kehys ry kokosi viime vuoden lopulla suomalaisten järjestöjen kannat Piebalgsin esittämään visioon. Kehityspoliittiseen konsensukseen verrattuna uusi linjaus nähdään erittäin teknisenä ja kapean näkökulman paperina, jossa kehitys tarkoittaa ainoastaan kasvua. Ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon ja muiden inhimillisten arvojen edistäminen mainitaan lähinnä välineenä tukea taloudellista kehitystä. Kansalaisyhteiskunnan tekemän työn ja kansainvälisyyskasvatuksen merkitystä ei myöskään tunnusteta riittävästi. 3 Lähde: http://www.kepa.fi/tiedostot/kansalaisjarjestot-kommentti-rio20.pdf
Globaalin toimintaympäristön muuttuessa on erityisen tärkeää, että myös EU muodostaa visionsa siitä, minkälaisena globaalina toimijana se tulee vastaamaan uusiin haasteisiin. EU:n uusi ulkosuhdehallinto tarjoaa unionille mahdollisuuden yhtenäiseen toimintaan sekä kehityspolitiikan vahvistumiseen osana unionin ulkosuhteita. Toistaiseksi uudet rakenteet eivät ole kyenneet tuomaan yhtenäisyyttä EU:n toimintaan. EU on merkittävä viitekehys Suomelle kehityspolitiikassa ja ulkosuhteissa laajemmin. Näin ollen uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa on tärkeää korostaa EU:n merkitystä suomalaisen kehityspolitiikan viitekehyksenä erityisesti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden näkökulmasta. Suomella on keskeinen merkitys myös Euroopan unionin kehityspolitiikan uudistuksessa ja tulevaisuudessa. Kansalaisten tietoisuuden kasvattaminen globaaleissa kysymyksissä Kansalaisten tukea ja aktiivista osallistumista tarvitaan kehitystavoitteiden saavuttamiseksi kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Kansalaisten todellinen demokraattinen omistajuus kehitysyhteistyöstä edellyttää, että heillä on tarpeeksi tietoa, kiinnostusta ja mahdollisuuksia osallistua kehityspoliittiseen keskusteluun. Kansainvälisyyskasvatuksella on merkittävä rooli suuren yleisön tavoittamisessa. Kansalaisjärjestöt yhteistyössä kansainvälisten, valtiollisten ja kunnallisten toimijoiden kanssa ovat avainasemassa kansainvälisyyskasvatuksen toteuttajin ja kehittäjinä. Kansainvälisyyskasvatus auttaa ymmärtämään riippuvuussuhteita Suomen ja muun maailman välillä. Sen tavoitteena on ohjata yksilöitä, niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin vastuullisiksi ja aktiivisiksi kansalaisiksi, joiden arvopohja perustuu globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Vaikka kansainvälisyyskasvatusta on tehty Suomessa 1960-luvulta lähtien, tuskin koskaan sen tarve on ollut yhtä ajankohtaista kuin nyt, maailman globaalistuessa, maahanmuuton lisääntyessä, yhteiskunnan ilmapiirin kovetessa ja suvaitsemattomuuden lisääntyessä. Kansainvälisyyskasvatuksen vahvistamiseksi on tärkeää turvata riittävät resurssit laadukkaalle ja tuloksekkaalle kansainvälisyyskasvatukselle, jota toteutetaan formaalin opetussektorin, nuorisotyön, vaikuttamistyön ja kampanjoinnin avulla. Myös tiedonvälitystä globaaleista kehityskysymyksistä tulee vahvistaa ja tarjota kansalaisille vaikuttamismahdollisuuksia esimerkiksi kehityspoliittiseen johdonmukaisuuteen liittyen. Eri toimijoiden välisen yhteistyön tukemisella on tässä erityinen merkitys. Muun muassa kansalaisjärjestöt, kunnat, puolueet, elinkeinoelämä, AY-liike, vapaa sivistystyö, media ja kulttuurialat voisivat tiivistää yhteistyötään ja tavoittaa tehokkaammin suuremman joukon ihmisiä. Kunnioittaen, Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen