3/2011 AMMATTI - SOTILAS
Ammattisotilas 3/2011 Aliupseeriliitto ry 24.vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Vuosina 1988-2001 Puol väli. Aikakauslehtien Liiton jäsen. Vuositilaus 20,-/vuosi. ISSN 1459-0565 Julkaisija: Aliupseeriliitto ry Ratamestarinkatu 11, 7.krs 00520 Helsinki Puh: 050 336 4550 Fax. 09 278 7854 etunimi.sukunimi@aliupseeriliitto.fi www.aliupseeriliitto.fi Päätoimittaja: Petteri Leino 040 735 4987 petteri.leino@aliupseeriliitto.fi Toimitussihteeri: Asta Ruuskanen 050 447 1102 asta.ruuskanen@aliupseeriliitto.fi Toimituskunta: Jukka Klemetti, 040 858 7872 Mika Tiitinen, 0299 462 746 Jari Jauni, 040 528 8078 PÄÄKIRJOITUS... 3 Natosta hallitusneuvottelujen kuuma peruna... 4 Mitä joukkoja supistetaan?... 6 Mistä säästetään ja kuinka paljon... 8 Kriittinen puheenvuoro Suomen puolustuksen tulevaisuudesta.. 10 Vapaudenmitalit 2011... 12 Vuoden rauhanturvaaja - Turvallisuusalan ammattimies... 14 Huoltokoulu - Huollon ja logistiikan asiantuntijoita... 16 Ruotsalaiset hävittäjät sodassa... 18 Kenen puolella työnantaja seisoo?... 20 4.6. ylennetyt sotilasmestarit ja väääpelit/pursimiehet... 21 Lumiaura - Pelote vai pidäke... 23 Nälkä pärjätä on kova... 26 Hole-in-one!... 28 Oikea sotilaslaji... 30 Uutisia... 32 Maailmanluokan harvinaisuuksia Parolassa... 34 Kirja-arvostelu... 36 - Jari Rinne: Lentoupseeri. Kahta machia ja taisteluhelikoptereita Panssarikillan akvarellisarja sai jatkoa... 37 Lottanen: Sodat ja niiden syyt... 39 Lippujuhlapäivänä palkitut aliupseerit... 40 Toimisto tiedottaa... 44 Liiton toimisto: Pj Petteri Leino 040 735 4987 Plm Lassi Majamaa 0299 500 785 Plm Mika Oranen 0299 500 786 Järjsiht Asta Ruuskanen 050 447 1102 Tstosiht Jaana Pakarinen 050 336 4550 Painopaikka: KS-Paino Oy Lönnrotinkatu 4 87100 Kajaani Puh: (08) 613 4867 Fax: (08) 613 4847 Ilmoitusasiat: Ilpo Pitkänen Oy Insinöörikatu 7 00880 Helsinki Puh: (09) 586 8300 Fax: (09) 5868 3099 Kirjoittajat esittävät lehdessä omia mielipiteitään. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Kansikuva: Ylivääpeli Pekka Jylhä Afganistanissa keväällä 2010. Kuva: Petteri Leino Pääkirjoitussivun kuva: Petri Asikainen Ammattisotilaan aikataulu 2011 Numero Aineisto toimituksessa Lehti ilmestyy 1/2011 2/2011 3/2011 4/2011 5/2011 6/2011 24.1.2011 25.3.2011 23.5.2011 1.8.2011 12.9.2011 1.11.2011 17.2.2011 14.4.2011 16.6.2011 25.8.2011 6.10.2011 24.11.2011 2 Ammattisotilas 3/2011
Palkka on pyhä Puolustusvoimat otti käyttöön uuden SAP-pohjaisen henkilöstöalan tietojärjestelmän kevään aikana. Hanke on ollut mittava ja kallis. Uudesta tietojärjestelmästä odotettiin koko hallinnon mullistajaa ja uudistajaa, josta napin painalluksella saadaan tieto kuin tieto. Kuten niin monesti ennenkin, käyttöönottoa siirrettiin useaan otteeseen. Kevään aikana Pääesikunnan toimesta järjestettiin uuden järjestelmän esittely kenttäkierroksena. Kriittiset toimijat epäilivät järjestelmän toimivuutta. Hiekka tiimalasissa valui ja lopulta oltiin tilanteessa, että Pääesikunta päätti ottaa uuden järjestelmän käyttöön palkanmaksun osalta. Kävi mitä ei toivottu, mutta mitä niin monet pelkäsivät. Toukokuun kuukausipalkkojen maksu takkusi pahan kerran. Äärimmillään osa jäi kokonaan ilman palkkaan. Yleisempiä olivat lukuisat virheet muun muassa peruspalkan, veroprosentin, sairasvakuutus- ja työeläkemaksujen sekä liittojen jäsenmaksujen osalta. Osa palkoista maksettiin suorina tilisiirtoina. Ongelman syvyyttä lisäsi vastuun siirtäminen yksittäisille virkamiehille tarkastaa oman palkkansa oikeellisuus. Samaan aikaan käyttöönotettu verkkopankkiin toimitettu sähköinen tilinauha on kuitenkin niin vaikeasti tulkittava, ettei siitä selviä edes laskentatoimeen erikoistunut kauppatieteen maisteri. Maksujakso kuuden lisäpalkkojen maksatus siirrettiin toukokuun viimeiseen päivään. Kävi kuten monet pelkäsivät ja jotkut tiesivät. Osa sai lisäpalkkansa oikein, mutta toisella puolella maksuissa oli virheitä. Eräille maksettiin tuhansia euroja enemmän kuin kuului ja toiset jäivät kokonaan ilman heille kuuluvaa palkkaa. Kyseessä ei ole vain palkansaajille tulevista ongelmista, sillä yhtä lailla ongelmat rassaavat palkanmaksua hoitavia henkilöitä. Tämän kaaoksen alla heistä osaa palaa loppuun. Palkan maksaminen virkaehtosopimuksen mukaan ja oikein, on niin pyhä asia, ettei sillä sovi leikkiä. Aliupseeriliitto edellyttää, että puolustusvoimat järjestää palkanmaksunsa virheettä ja ajallaan. Mikäli se tarkoittaa, että pitää ottaa takaisin entinen tietojärjestelmä, niin tehtäköön niin. Siirrytään uuteen järjestelmään vasta sen jälkeen, kun se on oikeasti valmis. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa tapahtuneiden virheiden selvittäminen edellyttää todella paljon lisätyötä. Toisilla on palkkasaatavia, kun toinen osa on saanut liikaa palkkaa ja näin ollen joutuu palauttamaan väärinperustein saamansa ylimääräiset rahat. Ongelmaa pahentaa, että palkasta perittäviä maksuja on laskettu väärin perustein. Tilanne aiheuttaa tuhansille ihmisille aiheetonta huolta ja murhetta. Väärin maksetut palkat ja niistä perittävät maksut on korjattava välittömästi. Nämä korjaukset on tehtävä työnantajan toimesta. Pääesikunnan on huolehdittava, ettei vastaavaa tapahdu jatkossa. Tämän lehden ilmestyessä on pitänyt maksaa kesäkuun palkat ja lomarahat. Tätä kirjoittaessa toivon hartaasti, että kaikki menee virheettä. Ammattisotilas 3/2011 3
Natosta hallitusneuvottelujen kuuma peruna Hallitusneuvotteluja käytiin toukokuussa Kokoomuksen johdolla. Alexander Stubbin johdolla valmisteltiin muodostettavan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Kokoomus nosti valtaosalle yllätyksenä Suomen Nato-linjauksen. Eduskuntavaalien alla kaikki puolueet Kokoomusta myöten välttivät ottamasta kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen. Yhteinen toteamus oli, ettei Nato-kysymys ole ajankohtainen seuraavalla hallituskaudella. Mikä muuttui kuukaudessa? Ei mikään. Kokoomuksessa on pitkään nähty Nato-jäsenyyden vahvistavan Suomen turvallisuutta. Kokoomuksen tukena on puolustushallinnon ylin johto, sillä 70 prosenttia kenraalikunnasta kannattaa Nato-jäsenyyttä. Puheenjohtaja Jyrki Katainen esikuntansa kanssa näki mahdollisuuden koittaneen. Kokoomus saisi vaalivoiton myötä pääministerin paikan 20 vuoden tauon jälkeen. Täysin mahdollista on, että Kokoomus on saamassa koko ulkopoliittisen suoran haltuunsa hallituksessa pää- ja ulkoministerin sekä ensi keväänä presidentin paikan. Osa kuuden puolueen hallitusneuvotteluihin osallistuvista puolueista vastustaa Nato-jäsenyyttä henkeen ja vereen. Heille tärkeimpiä kysymyksiä ovat kestävyysvajeen umpeen kurominen, perusturvan parantaminen sekä ympäristökysymykset. Jokainen hallituspuolue joutuu antamaan periksi omista reunaehdoistaan. 4 Ammattisotilas 3/2011
PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUS Tässä tilanteessa Kokoomuksessa arvioitiin olevan mahdollista kirjata hallitusohjelmaan Nato-jäsenyyden mahdollistava kirjaus. Ilman hallitusohjelmassa olevaa linjausta, Naton jäsenyyshakemusta ei postiteta seuraavalla hallituskaudella. Näin Naton ovi olisi suljettu neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Toisaalta Kokoomus joutui puolustamaan Vanhasen hallituksen linjaa, jonka ohjelmassa todettiin Suomen kehittävän rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttävän mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä. Samaisen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa todettiin, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Natojäsenyyttä. Nato-jäsenyys ja puolustusvoimauudistus Nato-jäsenyys kytkeytyy tiukasti puolustusvoimien uudistamiseen. Sodan ajan joukkojen raju supistaminen, korkean teknologian puolustusmateriaalihankinnat sekä Naton turvatakuut antavat suuntaviivat puolustusvoimien tulevaisuudelle. Kokoomuksen konkaripoliitikko Pertti Salolainen totesi Ylen A-Studion haastattelussa 23.5.2011, että puolustusvoimien voimakas uudistaminen liittyy Suomen Nato-jäsenyyteen. Ja tästä syystä puolustusvoimauudistus on pakko tehdä. Todellisuudessa puolustusvoimauudistuksen jälkeen Suomen on pakko liittoutua. Jäljelle jää niin pienet sodan ajan joukot, ettei Suomen puolustaminen ole Aiemmat Nato-kirjaukset Hallitusohjelma 2007-2011 Sotilasliittoon kuulumaton Suomi ylläpitää ja kehittää kansallista puolustusta ja uskottavaa suorituskykyä, osallistuu täysipainoisesti EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ja kriisinhallintayhteistyöhön, kehittää rauhankumppanuutta Naton kanssa ja säilyttää mahdollisuuden hakea Naton jäsenyyttä. Selonteko 2009: On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätöntä ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä. realistista ilman Naton suojaa. Nykyistä pienemmät puolustusvoimat voidaan varustaa entistä kehittyneimmillä aseilla. Näin yhtälö pysyy tasapainossa huimasti kallistuvan sotateknologian vauhdissa. Päätös on jo tehty? Suomen kansallista puolustusta on kehitetty koko 2000-luvun Natoyhteensopivaksi. Asia on verhottu termin avun vastaanottokyvyn sisälle. Onko siis Suomi viety hivuttamalla Naton iholle ja onko edessä pakkojäsenyys? Tuskin. Tilanne on enemmänkin sen kaltainen, että lopullinen valinta liittoutumisen tai kansallisen puolustuksen kehittämisen osalta on tehtävä pikaisesti. Ei ole järkevää jatkaa kahdella jakkaralla istumista. Sotilaat näkevät parhaiten tilanteen vakavuuden. Nykyisellä tiellä jatkettaessa puolustuksen rahoitus ei yksinkertaisesti riitä. Verkostopuolustuksen tai ilmasta maahan kyvyn hankkeet imevät loputtomilta näyttäviä summia, kauas vaikuttavilla asejärjestelmillä on kyettävä korvaamaan Ottawan sopimuksen aukot ja seuraava torjuntahävittäjähankinta odottaa kulman takana. Valinta Naton ja puhtaasti kansalliseen puolustukseen perustuvan järjestelmän välillä on tehtävä. Suomen taloudelliset resurssit eivät enää riitä sekä Nato-option että pelkästään omiin resursseihin pohjaavan alueellisen puolustusjärjestelmän ylläpitoon. Kenraalit ovat saaneet viestin parhaiten perille Kokoomuksen suuntaan, sillä kenraalit ja Kokoomuksen poliitikot puhuvat kuin yhdestä paperista. Näin on ymmärrettävää, että Kokoomus ajoi uuteen hallitusohjelmaan Nato-jäsenyyttä vahvistavaa kirjausta. Teksti: Petteri Leino Suomen strategiset stepit 1991-2020 Kylmän sodan päättyminen Strategisen iskun torjuntakyky Avun vastaanotto kyky Nato jäsenyys 1991 1997 2004/9 2015 2020 550.000 350.000 250.000 150.000 60.000 Suomen puolustuksen doktriinit ja turvallisuusympäristön muutokset voidaan kuvata kolmen vuoskymmenen janalla. Sodan ajan joukkojen (punainen luku) pudotus kylmän sodan päättymisestä on huima. Mikäli lopputuloksena on kuvatun kaltaiset joukot, ne voidaan saavuttaa ammattiarmeijalla. Ammattisotilas 3/2011 5
Mitä joukkoja supistetaan? Periaatteessa Suomen sodan ajan joukkojen vahvuus on 350.000 sotilasta. Julkisessa keskustelussa on noussut merkittävät supistukset sodan ajan joukkojen määrässä. Sotilaiden määrää ollaan pudottomassa ainakin sadalla ellei peräti kahdella sadallatuhannella. Lopputuloksena voi olla peräti 60.000 sotilaan sotaväki. Sodan ajan joukot PE ja alaiset laitokset Rajavartiolaitos Maavoimat Operatiiviset joukot Alueelliset joukot Merivoimat Ilmavoimat Sotilasta 6 200 11 600 240 000 62 000 178 000 28 000 38 000 Puolustusvoimien rauhan ajan koulutusorganisaatio eli varuskuntarakenne on olemassa sodan ajan joukkojen tuottamista varten. Näin ollen tuotettavien sodan ajan joukkojen sotilaiden määrä antaa perusteet siitä, kuinka monta petipaikkaa rauhan aikana tarvitaan. Suomalainen miesikäluokka on tällä hetkellä noin 32.000, josta vuosittain astuu palvelukseen noin 27.000 miestä. Tälle joukolle on löydyttävät petipaikat rauhan ajan varuskunnista. Palveluksen suorittaneista miehistä 80 % eli noin 20.000 sijoitetaan sodan ajan joukkoihin. Reserviläisten 15 vuoden sijoituksessa olo ajalla saavutetaan noin 300.000 sotilaan sodan ajan joukot. Matematiikkaa Jos palvelukseen astuvien miesten määrä rajusti laskee taikka asepalveluksen keskeyttämiset kasvaa, niin ei enää tarvita nykyistä määrää petipaikkoja. Näin varuskuntien määrää voidaan vähentää. Mikäli reserviläisten sijoitusaikaa sodan ajan joukkoihin lasketaan nykyisestä 15 vuodesta vaikkapa 10 vuoteen, tarkoittaisi se sadantuhannen sotilaan laskua sodan ajan joukoissa. Yhteensä 358 000 Virallisesti sodan ajan joukkojen vahvuudet ovat ylläkuvatut, mutta todellisuudessa riittävä ja ajanmukainen varustus riittää enää pienemmälle määrälle. Jos nämä molemmat toteutuu samaan aikaan, niin silloin sodan ajan joukkojen määrä putoaa vielä rajummin. Silloin lopputuloksena ollaan lähempänä 150.000 sotilaan joukkoja. Raha ratkaisee Koko jutun juoni ei ole näin yksinkertainen, vaan kaiken perustana on puolustusvoimien sotilaalliseen toimintaan käytettävissä oleva rahoitus. Mikäli rahaa on vähemmän, niin sodan ajan joukkojakin voi olla vähemmän. Sodan joukkojen rahoituskustannukset muodostuvat kahdesta kokonaisuudesta, koulutus- ja varustamiskustannuksista. Tällä hetkellä puolustusvoimien budjetti on kaikkiaan noin 2,4 miljardia euroa. Siitä asevelvollisten koulutuksen osuus on vain kymmenesosa ja materiaalihankinnat kolmasosa. Eli puolet puolustusvoimien kuluista menee muualle kuin suoraan sodan ajan joukkojen tuottamiseen. Asevelvollisten koulutuksesta on kuitenkin helpompi etsiä säästöjä kuin muista toiminnoista. Täten sodan ajan joukkoja voidaan pienentään perustellen niitä taloudellisilla syillä. Juuri kuten nykyisin tehdään. Sen vastakohtana on, että samaan aikaan muilla toimilla hankitaan riittävä pelote- ja pidäkevaikutus, jotta Suomen puolustus on jatkossakin uskottava. Uskottava puolustus Keskustelussa ovat vastakkain sotilaiden määrä ja huipputeknologiaan perustuva aseistus. Valtaosa lähes kahdensadantuhannen maavoimien alueellisista joukoista uskotaan korvattavan ilmavoimien ilmasta maahan kyvyllä. Suomen aiemmin suureen reserviin perustunut alueellinen puolustusjärjestelmä 6 Ammattisotilas 3/2011
PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUS Maavoimien sodan ajan joukot OPERATIIVISET JOUKOT Valmiusprikaatit Jääkäriprikaatit Mekanisoidut taisteluosastot Moottoroidut taisteluosastot Helikopteripataljoona Erikoisjääkäripataljoona ALUEELLISET JOUKOT Jalkaväkiprikaatit Erilliset pataljoonat/taisteluosastot Paikallispuolustusyksiköt, maakuntajoukot Määrä 3 2 2 2 1 1 6 14 26 Seuraavassa vaiheessa vähennetään niin maavoimien operatiivisia kuin merija ilmavoimien joukkoja. Naton jäsenenä Suomi tarvitsisi ehkä noin 60.000 sotilaan sodan ajan joukot. Niiden tuottaminen voidaan hoitaa ammattiarmeijalla. Lopulta puolustusvoimauudistuksessa on siis kaikkiaan kyse siitä, kuinka paljon Suomi on valmis uhraamaan sotilaallisen puolustuksen kuluihin, millainen on uhka-arvio sekä millainen pelote ja pidäke halutaan ylläpitää. Ratkaisun vaihtoehdot ovat käsillä ja niiden osalta päätökset on tehtävä pikaisesti. Oli ratkaisu mikä tahansa, se heijastuu rauhan ajan organisaatioon. Teksti ja kuvat: Petteri Leino Maavoimien sodan ajan joukot jakautuu kahteen osaan, hyvin varustettuihin operaativiisiin ja puutteellisemmin varustettuihin alueellisiin joukkoihin. uskotaan korvattavan Nato-jäsenyyden mukanaan tuomalla pelote- ja pidäkevaikutuksella. Pelotteen ja pidäkkeen osalta kyseessä on uskomuksesta, jossa pelote- ja pidäkevaikutus vastaa uhka-arvioon. On uskottava ennalta, että rakennettu ja ylläpidettävä suorituskyky muodostaa riittävät pelotteen ja pidäkkeen. Pelotteen ennalta ja pidäkkeen mahdolllisen hyökkäyksen sattuessa. Suomessa on havaittavissa selvästi kaksi koulukuntaa, perinteiseen alueelliseen puolustukseen uskova ja Naton kaikkivoipaisuuteen luottava. Ero näiden kahden koulukunnan välillä on suuri, eivätkä ammattisotilaatkaan ole tässä yksimielisiä. Mistä joukoista voidaan luopua? Vastaus on kiinni isosta strategisesta valinnasta - uskottava kansallinen aluepuolustus vai sotilaallinen liittoutuminen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei voida luopua juuri mistään, päinvastoin. Sotilaallisen liittoutumisen vaihtoehdossa ensimmäisessä vaiheessa voidaan luopua suurimmasta osasta maavoimien alueellisia joukkoja sekä joistakin merivoimien rannikkojoukoista ja vanhentuneista aluksista. Puolustushaarajoukot MERIVOIMAT Taisteluosastot (jopo + ohjusvene) Miinantorjuntalaivueet Miinalaivat Miinalautat Päätukikohdat Rannikkojääkäripataljoonat ja erilliset yksiköt Rannikko-ohjuskomppaniat Meritorjuntaohjuspatterit Rannikkopatterit ja tykistöpatterit ILMAVOIMAT Hävittäjälaivueet Koulutuslentolaivue Tukilentolaivue Määrä 2 + 8 3 3 3 3 2 + 6 2 4 12 + 4 Meri- ja ilmavoimien sodan ajan joukot perustuvat rauhan ajan organisaation ympärille, joten sodan ajan joukkoihin tehdyt muutokset näkyvät suoraan rauhan ajan organisaatiossa. 3 1 1 Ammattisotilas 3/2011 7
Mistä säästetään ja kuinka paljon? Puolustusvoimauudistusta perustellaan määrärahojen riittämättömyydellä. Puolustusvoimien perustelujen mukaan viime vuosina toimintaa on supistettu, mutta siitä huolimatta kulut ovat kasvaneet. Puolustushallinnon johdon viesti on: Ellei mitään tehdä, niin vuosikymmenen lopulla rahat eivät riitä kuin toimintakuluihin. Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Kokoomuksen johdolla valmisteltiin kuuden puolueen hallitusta toukokuussa. Hallitusneuvotteluissa Kokoomuksella oli noin 200-300 miljoonan euron säästölista puolustusmenoihin. Kyse on ns. siltateoriasta, jolla turvataan puolustusvoimien uudistaminen vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Säästöjä alkaa kertyä sen jälkeen. Puolustusvoimat on viestittänyt, että viime vuosina lento- ja alustoimintaa on jouduttu supistamaan sekä harjoitusmääriä pitänyt vähentää. Keskimääräiset maastovuorokausimäärät, lentotunnit ja alusvuorokaudet ovat laskeneet koulutustasovaatimusten minimitasolle. Kaikkiin näihin syyt löytyvät Puolustusvoimien omista temppusäästöistä. Ollaan tekevinään toimia, joiden tehtävänä on säästää, mutta aiheutetaan kuitenkin lisäkustannuksia. Tämä on tuttua pitkältä ajalta. Säästetään kustannuksista piittaamatta. Lentotuntimäärien laskun syynä on lennonopetuksen ulkoistaminen. Alustoiminnan supistumisen syinä ovat aluspalveluksessa olevan henkilöstön vähentyminen ja viivästyneet alushankinnat. Harjoitusvuorokausien vähentymisen taustalla on puolustusvoimien omiin päätöksiin perustuvat säästötoimet. Vuoden 1939 eduskuntavaaleissa Kokoomus kampanjoi vahvasti Puolustusvoimien kehittämisen ja rahoituksen puolesta. Nykyään Kokoomuksen johtavat poliitikot kertovat halustaan leikata puolustusmäärärahoja. Sotaväki käytti budjetoitua vähemmän Keskustelu puolustusmäärärahoista on hankalaa, elleivät osapuolet käytä samoja perusteita ja samoja lukuja. On täysin eri asia lähestyä asiaa talousarvion kuin tilinpäätöksen kautta, taikka käsitellä koko hallinnonalan tai vain puolustusvoimien menoja. Satojen miljoonien siirtomäärärahat ovat tottumattomalla äkkiä vaikeasti hahmotettavissa. Valtion toimintakertomus vuodelta 2010 antaa viimeisimmän totuuden. Sen mukaan puolustushallinto jätti viime vuonna käyttämättä lähes 500 miljoonaa euroa käytettäviä olevia varoja. Puolustushallinnolla oli käytettävissä vuonna 2010 talousarvion perusteella 2,766 miljardia ja aiempien siirtomäärärahojen perusteella 0,476 miljardia eli yhteensä 3,242 miljardia euroa. Tuosta yli kolmesta miljardista puolustushallinto käytti viime vuonna vain 2,599 miljardia euroa. Tämä ero selittyy materiaalihankintojen ongelmilla. Puolustushallinto ei ole vuosiin kyennyt hankkimaan uutta materiaali siihen varattujen määrärahojen edellyttämällä määrällä. Jos käytettyjä varoja tarkastellaan vain Puolustusvoimien osalta, niin huomataan sotaväen käyttäneen vain 2,211 miljardia euroa. Se on lähes 90 miljoonalla euroa vähemmän kuin edellisvuotena. Tämä siitäkin huolimatta, että toiminta- ja henkilöstökulut kasvoivat 50 miljoonaa viime vuonna. Käytetyn rahoituksen pienentymiseen on syynä materiaalihankinnoissa olevat ongelmat. Puolustusvoimien hankintatoimi kangertelee pahan kerran, eikä suunniteltuja asejärjestelmiä kyetty hank- 8 Ammattisotilas 3/2011
PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUS kimaan. Edelliseen vuoteen verrattuna Puolustusvoimat käytti materiaalihankintoihin 150 miljoonaa euroa vähemmän. Hankinnat takkuavat Käytettävissä olleista puolustusmateriaalin hankintamäärärahoista siirtyi vuodelle 2011 noin 200 miljoonaa euroa. Kaikkiaan siirtomäärärahat kasvoivat 432 miljoonaan euroon. Siirtyvien erien määrään vaikuttivat muun muassa toimitusten viivästyminen alkuperäisestä toimitusaikataulusta. Syitä on monia. Viime vuoden osalta merkittävimmät syyt olivat viiveet merivoimien Katanpää-luokan miinantorjunta-alusten toimituksissa sekä yleensä ulkomaisten kauppojen sopimusten toimitusaikatauluissa. Erityinen murhe ovat NH90- helikopterit, joiden varaosien ja vaihtolaitteiden toimituksissa on jatkuvasti viiveitä. Lisäksi niiden kustannukset ovat nousseet rajusti. Ongelmia oli myös AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän, raskaiden raketinheitinten ja keskikantaman ilmatorjuntaohjusten hankkeissa. Tilinpäätöksessä todetaan, että puolustushallinnon rahoitussuunnittelussa on parannettavaa, jotta hankintojen rahoitus olisi oikein ajoitettu. Materiaalisen valmiuden keskeisenä ongelmana on myös varaosien ja vaihtolaitteiden riittävyys. Tämä kokonaisvaje on tällä hetkellä satoja miljoonia. Mihin rahat hukkuvat? Yleinen asevelvollisuus tulee halvaksi, sillä asevelvollisten koulutukseen käytettiin vain 300 miljoonaa euroa. Vertailuna sotilaallisen kriisinhallinnat kulut olivat yli sata miljoonaa euroa, vaikka sillä saatiin maailmalle vain muutama sata sotilasta. Puolustushallinnon arvonlisäverokulut nousivat 40 miljoonaa euroa, ollen viime vuonna kaikkiaan lähes 280 miljoonaa euroa. Tämä kertoo ulkoistettujen tukipalvelujen rajusta kasvusta. Sama kasvu on havaittavissa kiinteistömenoissa, jotka nousivat jo 220 miljoonaan eli 13 prosenttiin toimintaan käytettävistä kuluista. Strategisen suunnittelun mukaan Puolustusvoimien piti jatkaa henkilöstörakenteen kehittämistä painopisteen ollessa aliupseeriston muodostamisessa. Tosiasiassa Puolustusvoimat ei noudattanut henkilöstöstrategista linjausta, vaan lisäsi upseerien sekä suunnittelu- ja asiantuntijatehtävissä olevien siviilien määrää. Henkilöstökulujen hallitsematon kasvu johtuu juuri upseerien ja ESJA-siviilien määrän kasvattamisesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana puolustusvoimien henkilöstömäärä on pudonnut kahdella tuhannella. Samaan aikaan upseerien määrää on lisätty 25 prosentilla sekä suunnittelu- ja asiantuntijatehtävissä olevien siviilien määrää myös. Opistoupseerien määrä pudonnut noin 1 200 henkilötyövuodella, mutta sitä on paikattu lisäämällä aliupseerien määrää vain 700 henkilötyövuodella. Tämä siitäkin huolimatta, että puolustusvoimilla oli mahdollisuus lisätä aliupseerien määrää etupainoisesti opistoupseeripoistumaa varten. Puolustusvoimien omin toimin henkilöstökokoonpanoa on muutettu siten, että johtotehtävissä määrää on lisätty ja suorittajaporrasta on vähennetty. Tämä rakenteellinen muutos selittää henkilöstökulujen kasvun palkkakehitystä korkeammin. Kymmenen säästöteesiä Ensimmäinen ja ratkaisevin toimi on erottaa toiminta- ja henkilöstökulut toisistaan. Nyt hallintoyksiköt paikkaavat kasvaneita toimintakulujaan säästämällä henkilöstökuluista. Tilanne on saanut koomisia ja ikäviä piirteitä, jotka eivät poistu kuin vahvoilla Pääesikunnan johtamistoimilla. Toiseksi tehdyt kumppanuusratkaisut on tarkasteltava uudelleen ja mikäli Menoalue 2008 2009 20100 Toiminta ja henkilöstö 1 456,8 1 558,9 1 608,5 Puolustusmateriaalihankinnat 644,5 734,3 588,9 Hawk Mk 66 10,1 1,1 11,5 Vapaaehtoinen maanpuolustus 2 2,2 2,2 Yhteensä 2 114,2 2 297,2 2 211,2 niiden kokonaiskustannukset osoittavat palveluiden tulleen kalliimmaksi, niin kumppanuusratkaisut on purettava ja toiminnat otettava takaisin osaksi omaa toimintaa. Puolustusvoimien ruokahuollon yhtiöittäminen tulee ehdottomasti estää. Kolmanneksi puolustushallinnon on neuvoteltava vuokrasopimukset Senaattikiinteistöjen, Kruunuasuntojen ja muiden toimijoiden kanssa uusiksi. Puolustusvoimille tarpeettomista tiloista on voitava luopua kustannuksitta. Neljänneksi puolustusvoimien henkilöstökokoonpanoa on kehitettävä aiempien suunnitelmien mukaisesti. On järjestelmän kannalta täysin kestämätöntä, että opistoupseerien ja duunariportaan siviilien poistumaa korvataan kahdella kalliimmalla henkilöstöryhmällä eli upseereilla ja ESJA-siviileillä. Viidenneksi johtamis- ja hallintorakennetta voidaan oikeasti keventää. Puolustusvoimien tuottavuuden kannalta vakavimmat ongelmat ovat johtamisja hallintorakenteessa sekä näitä tukevien tietojärjestelmien toimimattomuudessa. Kuudenneksi puolustusvoimien hankintatoimi on uudistettava. Se edellyttää myös lainsäädännöllisiä toimia, sillä sääntely julkisista hankinnoista ei tue taloudellisesti ja toiminnallisesti järkeviä tapoja. Seitsemänneksi virheelliseksi osoittautuneet materiaalihankkeet tulee keskeyttää. Tällainen on mm. NH90 kuljetushelikopteri, jonka kustannusten kasvulle ei ole rajaa. Helikoptereja tarvitaan, mutta maailmalta löytyy halvempia vaihtoehtoja. Kahdeksanneksi ei pidä käynnistää pienelle maalle soveltumattomia materiaalihankintoja. Esimerkkinä tästä on mm. taistelijan tietokone, joka tulee järkyttävän kalliiksi eikä sillä saavutettavasta suorituskyvystä olla lainkaan yksimielisiä. Yhdeksänneksi vedetään suomalaiset Afganistanista vuoden loppuun mennessä. Operaation asetelma on muuttunut kymmenessä vuodessa ja toisaalta Suomessa ei löydy riittävästi halua hankkia siellä palveleville sotilailla tarpeellista suojaa eikä vastata siellä aiheutuneista vahingoista Kymmenes ja viimeinen toimenpide on, että tehdään vaan sellaisia säästötoimia, joilla oikeasti saavutetaan taloudellisia säästöjä. Ja tuottavuuden tehostamisessa ymmärretään, että työhön käytetyn ajankäytön tehostaminen on tärkein tuottavuutta tehostava toimenpide. Teksti ja kuva: Petteri Leino Ammattisotilas 3/2011 9
Kriittinen puheenvuoro Suomen puolustuksen tulevaisuudesta Suomen sotilaallisesta doktriinista ja strategisista valinnoista ei käydä kriittistä vuoropuhelua. Ammattisotilaat hiljennetään lojaliteettivelvollisuudella ja muu yhteiskunta vakuutetaan vallitsevasta linjasta maanpuolustuskurssiinstituution välityksellä. Näin valtalinjasta poikkeavat näkökulmat ovat aina tervetulleita. Talvisodan alla syksyllä 1939 ilmestyi Wolf Halstin pamfletti Suomen puolustaminen (Otava, 1939). Kyseessä oli nuoren yleisesikuntakapteenin puheenvuoro siitä, että miten Suomen sotilaallinen puolustus tulee järjestää. Halstin kirja joutui poliittisen ennakkosensuurin kouriin. Hän antoi liian suoran ja rehellisen kuvan siitä, miten sotaa käytäisiin Suomessa. Kuva poikkesi poliittisen ja sotilaallisen eliitin julkisuuteen luomasta käsityksestä. Sotien jälkeen Halstin kirja nousi profeetallisiin mittasuhteisiin, koska talvi- ja jatkosodan taistelut toteutuivat Halstin kuvaamalla tavalla. Jotain samaa on havaittavissa tämän vuoden huhtikuussa ilmestyneessä eversti evp. Erkki Nordbergin uusimmassa kirjassa Arvio ja ennuste Suomen puolustuskyvyn kehittymisestä vuoteen 2039 mennessä (Art House, 2011). Nordbergin maalaama kuva poikkeaa vallitsevasta linjasta. Koska sensuurin keinoja ei enää ole käytettävissä, niin tästä syystä se unohdetaan vaikenemalla. Nordberg arvostelee kirjassaan kovin sanoin viimeisen vuosikymmenen aikana tehtyjä ratkaisuja ja erityisesti aluepuolustusjärjestelmän romuttamista. Kokeneen ja arvostetun yleisesikuntaupseerin ammattitaidolla hän perustelee omat teesinsä. Vaikka Nordbergin tapa lähestyä asioita on kriittinen, hänen esittämänsä asiat ovat todellisia ja Suomen puolustusjärjestelmään kiinteästi kuuluvia. Näin Arvio ja ennuste on yhtä lailla aikansa perusteos suomalaiseen puolustusjärjestelmästä kuin edeltäjänsä Halstin Suomen puolustaminen. Lukemalla Nordbergin Arvio ja ennuste, tulee käyneeksi joka miehen maanpuolustuskurssin kirjekurssina. 10 Ammattisotilas 3/2011
PUOLUSTUSVOIMAUUDISTUS Naton tulevaisuus Eversti Nordbergin kritiikin kärki osuu Suomessa vallitsevaan Naton apuun luottavaan linjaan. Erkki Nordberg ennustaa, että Nato kuihtuu sotilasliittona. Pahimmassa tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi liittyy Naton jäseneksi juuri siinä vaiheessa, kun sen kyky auttaa jäsenmaitaan heikkenee. 2000-luvulla Nato on ajautunut pitkään rajattomaan sotaan. Sitä sotaa käydään ääri-islamilaista maailmaan vastaan romahtaneissa valtioissa. Nordbergin ennustuksen mukaan Suomenkin painopiste sotilaallisessa kriisinhallinnassa siirtyy seuraavaksi Afrikkaan. Mennään Savannille että nuppi tutisee, kuten hän ilmaisee. Afrikan suunnasta meillä on jo kokemuksia. Suomalaiset ovat käyneet isommalla joukolla Tshadissa ja Somalissa, sotilastarkkailijoita ja mentoreita on ollut ainakin Kongossa, Liberiassa, Sudanissa ja Ugandassa. Nordbergin ennustuksen mukaan juuri Afrikan suunta on yksi Naton yhtenäisyyttä murentava tekijä. Naton eurooppalaiset jäsenmaat eivät kestä sitä rasitusta, jota jatkuvat Afrikan kriisinhallintaoperaatiot jatkossa edellyttävät. Nordbergin kritiikki osuu arkaan paikkaan, sillä Suomessa puuttuu ajankohtainen ja riittävän uskottava arvio Naton (ja EU:n) tulevaisuudesta. Ulko- ja puolustusministeriön toimesta tilattiin jokunen vuosi muutama raportti Naton tulevaisuudesta ja Suomen mahdollisen jäsenyyden vaikutuksista. Molemmat raportit olivat kiistanalaisia ja kevyitä. Venäjä aina sotilaallinen suurvalta Venäjän sotilaallinen voima kärsi lamauttavan iskun Neuvostoliiton viimeisinä vuosina, kun Mihail Gorbatshovin johdolla se suostui ydin- ja tavanomaisten aseiden rajoittamisiin. Kriisi paheni 1990-luvulla, mutta viimeinen vuosikymmen on tuonut muutoksen tuulet. Putinin hallintokaudella Venäjän sotilaallista suurvalta-asetta on palautettu järjestelmällisesti. Nordberg kuvaa kirjassaan Venäjän asevoimien kehittämistä hyvin kansantajuisesti. Modernisoinnin uskotaan pääsevän todelliseen vauhtiin vuonna 2020. Tämän uudistuksen tavoitteena on tuottaa Venäjälle sellainen sotilaallinen suorituskyky, että se kykenee suojelemaan kansalaistensa intressejä niin sen omalla alueella kuin ulkopuolella. Venäjän puolustusbudjetti on tällä hetkellä noin 35 miljardia euroa, kun koko Suomen valtion budjetti on noin kymmenen miljardia suurempi. Suurvallalla on aina suurvallan rajattomat resurssit. Venäjän asevoimien uudistaminen ei ole yksinkertainen juttu. Tällä hetkellä sen asevoimien kokonaisvahvuus on 1,34 miljoonaa sotilasta ja siviiliä. Tavoitteena on laskea henkilöstömäärä miljoonaan ensi vuoteen mennessä. Suomessa ei saa sanoa ääneen, että Venäjä on Suomelle sotilaallinen uhka. Kyseessä on YYA-kauden tabu, josta saa kuiskailla vain ikkunattomissa huoneissa. Sitä vastoin Natoon kuuluvan Viron merkittävin sotilaallinen uhka on Venäjä ja virolaiset sanovat sen ääneen. Juuri siitä syystä Viro haki ja pääsi Naton jäseneksi 2000-luvun alkupuolella. Olisiko Suomen asema Naton jäsenenä jollakin tavalla erilainen kuin Viron? Uskalletaanko silloin sanoa ääneen, että Suomi haki Naton jäsenyyttä juuri Venäjän sotilaallisen uhkan johdosta? Suomalaisen miehen tulevaisuus Suomen Sotilassosiologisen Seuran aktiivijäsenenä eversti Nordberg lyö lusikkansa sosiologiseen keskusteluun siitä, mikä on suomalaisen miehen tulevaisuus. Kuva ei näytä kovin ruusuiselta. Suomen väestöennuste on negatiivinen ja sen lisäksi kansakunta voi tällä hetkellä huonosti. Hieman alle kymmenen prosenttia alle 18-vuotiaista on joutunut lastensuojelutoimien kohteeksi ja heistä neljännes on sijoitettu asumaan muualle kuin biologisten vanhempiensa luokse. Peruskoulunsa päättävistä nuorista kymmenen prosenttia jää ilman jatkokoulutuspaikkaa. Juuri tämä joukko on vaarassa syrjäytyä. Yhteiskunnan ulkopuolella arvioidaan elävän yli 30.000 nuorta. Heistä valta osa on poikia. Nordberg julistaakin kansallisen hätätilan, sillä Suomessa oli viime vuonna 300.000 masennukseen sairastunutta ihmistä. Joka vuosi 2.000 nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi. Tähän kun lisätään kansakunnan lihavuuden lisääntyminen, niin kuva on synkkä. Nämä kaalimaan kakarat ja sohvaperunat eivät muodosta armeijan iskevintä kärkeä. Nordberg sanoo sen suoraan, ellei mitään tehdä, niin tällaisilla suomalaisilla ja pelkällä ulkomaalaislähtöisellä miespuolisella väestöllä ei Suomea puolusteta vuonna 2039. Teknologia-hype vai lippalakkiarmeija? Puolustusvoimauudistuksen perusteluista jää käsitys, että jäljelle halutaan jättää nykyisestä merkittävästi pienemmät joukot varustettuna sotateknologian viimeisimmillä välineillä. Torjuntahävittäjien ilmasta maahan kyky ja taistelijan tietokoneet korvaavat laajaan reserviin perustuvan alueellisen puolustusjärjestelmän. Teknologiaan luottava koulukunta tietää, että huippumateriaali on huippukallista. Näin puolustusmäärärahoja on siirrettävä toimintakuluista materiaalikuluihin. Suomen puolustuksen rahoituksessa pienillä yksittäisillä tempuilla ei ole suurtakaan merkitystä. Sitä vastoin mm. seuraava torjuntahävittäjähankinta on todellinen strateginen valinta. Eurohävittäjä Typhoon F2 maksaa noin 100 miljoonaa euroa kappale ja jenkkien ylpeys F22 Raptor 350 miljoonaa dollaria kappale. Suomi käyttää puolustusvälinehankintoihin vuosittain noin 700 miljoonaa euroa. Reilun 60 torjuntahävittäjän hankinta se tarkoittaisi kaikkien hankintarahojen sitomista vain hävittäjiin Typhoonin osalta kymmeneksi vuodeksi ja Raptorin osalta yli 20 vuodeksi. Tuona aikana ei ostettaisi mitään muuta. Nordberg nostaa esille mielenkiintoisen vaihtoehdon potkuriturbiinikoneet, joiden hankintahinta on muutamia miljoonia kappale ja lentotuntikustannukset 200 kertaa pienemmät kuin huippuluokan hävittäjillä. Nordberg toteaa pilke silmäkulmassa, että potkuriturbiinikoneiden hankita pitäisi analysoida ja harkita, vaikka se kuinka koskisi ilmavoimien lentopoikien herkkiin suihkumoottorisydämiin. Nordberg toteaa, että Suomessa olisi pysyä kustannuksiltaan huokeammassa yleisessä asevelvollisuudessa ja alueellisessa puolustusjärjestelmässä, Naton ja kotimaisten seireenien houkutuksista huolimatta. Sillä olisi riittävä pelote ja pidäke, mutta edellyttää uskoa perinteiseen suomalaiseen sissitaktiikkaan. Teksti: Petteri Leino Ammattisotilas 3/2011 11
Teksti ja kuva: Petteri Leino 12 Ammattisotilas 3/2011
Vapaudenmitalit 2011 Ylivääpeli Pekka Jylhä haavoittui helmikuussa Afganistanissa, kun hänen ajamansa auton alla räjähti miina. Onnettomuudessa palvelustoveri menetti henkensä. Pekka ja toinen palvelustoveri saivat eriasteisia vammoja. Siitä lähtien tie on ollut tuskien taivalta. Ilonpäivä oli kesäkuun 1. päivä, jolloin Pekka otti vastaan Tasavallan Presidentin myöntämän 1.luokan Vapaudenmitalin tekstillä: URHEUDESTA. Pekka kertoo, että tilaisuus oli ainutkertainen ja jää loppuiäksi mieleen. Vapaudenristin ritarikunnan kansleri kenraali Gustaf Hägglund piti arvokkaassa tilaisuudessa lämminhenkisen puheen, jossa hän kertoi ritarikunnan historiasta ja marsalkka Mannerheimin tahdosta jatkaa ritarikunnan toimintaan. - Siinä tuli esille paljon sellaista, mitä en aiemmin tiennyt, Pekka kertoo. Pekka kertoo olleensa vanhimman pojan kanssa kotona, kun posti toi kirjeen Vapaudenristin ritarikunnalta. Ei sitä ensin ymmärtänyt, että mistä oli kysymys. Kun aukaisin kuoren, niin kyllä siinä silmät kostuivat, Pekka tunnustaa. Hän myöntää, että sillä hetkellä tuntui erittäin hyvältä. Se viikko oli ollut siihen mennessä täynnä ongelmia, kun palkka oli pudonnut pitkään kestäneen sairasloman johdosta ja Valtiokonttorin kanssa oli saanut vääntää hoitoihin pääsystä. Sitä ennen tuntui, ettei mikään liiku ja kaikki menee päin seinää. Pekka myöntää, että huomionosoitus oli kaunis kiitos siitä työstä, jota hän ja muut palvelustoverit tekivät Suomen puolesta Afganistanissa. Täytyy tunnustaa, että liikutuksessa ei ollut rajaa, kun mitalin jakotilaisuudessa näin mitä siinä lukee. Tänä vuonna myönnettiin kaikkiaan 22 Vapaudenristin kunniamerkkiä, joista puolet kotimaan ja toinen puoli sotilaallisen kriisinhallinnan palveluksen perusteella. Pekka kertoo, että kriisinhallintapalveluksen perusteella palkituista puolet palveli hänen kanssaan samaan aikaan Afganistanissa. Odottavan aika on tuskainen Pekka Jylhä on palvellut neljännesvuosisadan Puolustusvoimissa ja sotilaseläkkeeseen olisi jäljellä neljä vuotta. Tämä huomionosoitus pistää kyllä miehen hiljaiseksi, kun muistelee 20 vuoden takaisia aikoja värvättynä, jolloin lokaa tuli niskaan enemmän kuin laki salli. Mutta ei auttanut, kuin niskaa takin kaulukseen ja ylpeästi eteenpäin. Nyt tuntuu tosi mukavalta, että aliupseereja arvostetaan tällä tavalla sotilaina ja ammattimiehinä. Pekan taistelu hoitojen puolesta on malliesimerkki, miten asiat eivät saisi olla. Helmikuisessa räjähdeiskussa Pekalta meni kuulo, polvi vääntyi ja selkärankaan tuli 11 mm siirtymä. Hän antaa kiitosta Puolustusvoimille, mutta Valtiokonttorin toiminnassa ei ole kehumista. Heti kun onnettomuuden jälkeen päästiin Suomeen, niin Porin Prikaati lähetti minut painekammiohoitoon. Kriisinhallintapalvelussuhteen aikana raha ei ollut ongelma ja kahden viikon painekammiohoidolla kuulo saatiin palautettua, mutta tinnitys jäi. Kriisinhallintapalveluksen jälkeen vastuu hoitojen korvaamisesta siirtyi Valtiokonttorille, jolloin alkoi byrokratian hitaiden rattaiden pyöriminen. Vihdoin 12 viikon odotuksen jälkeen Pekka on pääsemässä polvileikkaukseen kesäkuun alussa. Tilanne on kaikkiaan uskomaton, sillä Pekalla oli lähete ja maksusitoumus MRI-kuvaukseen jo helmikuussa. Kanta-Hämeen Keskussairaala ei kuitenkaan suostunut MRI-kuvaukseen. Näin maksusitoumus vanheni ja uuden maksusitoumuksen odottaminen on kestänyt tuskaiset kolme kuukautta. Pekka kiittää omaa joukko-osastoaan Panssariprikaatia. Molemmat komentajat everstit Keijo Suominen ja Pekka Toveri ovat kantaneet kiitettävästi huolta alaisestaan. Se on selvää, ettei Pekasta ole enää sotilaspoliisitehtäviin. Prikaatissa onkin aloitettu työ, johon Pekka kuntonsa puolesta voi sen ajan koittaessa palata. Nuoremmille ammattiveljille ja -sisarille Pekka haluaa antaa neuvona, että hyvä ammattitaito on kaiken perusta ja omasta ammatistaan pitää olla ylpeä. Hän kannustaa nuorempia lähtemään kriisinhallintatehtäviin, sillä ammatillisesti ja elämänkokemuksena sieltä saa sellaista mitä normaali elämässä ei voi hankkia. Vielä helmi-maaliskuun vaihteessa olin itsekin sitä mieltä, että lähden vielä kerran alas. Nyt kuitenkin realismi on palautunut ja ne hommat ovat kohdaltani ohitse. Kotimaan ansioista Toinen Vapaudenmitalilla palkittu palveluksessa oleva aliupseeri oli ylikersantti Jarno Kainulainen. Jarnolla ikää on vasta 26-vuotta ja periaatteessa voisi olla ikänsä puolesta Pekka Jylhän poika. Jarno Kainulainen palvelee sotilaspoliisialiupseerina Saaristomeren Meripuolustusalueella. Hän suoritti varusmiespalveluksen saman joukko-osaston alustarkastusyksikössä, missä oli myöhemmin sopimussotilaana. Aliupseeriksi hän astui vuonna 2006. Sen jälkeen hän on suorittanut maavoimien sotilasammatilliset opinnot 1 ja viime talvena palveli ATALANTAoperaatiossa alustarkastusmiehenä. Jarno kotiutui samana päivänä operaatiosta, kun oli Vapaudenrmitalien jakotilaisuus. Se oli hieno ja upea tilaisuus, jonka merkityksen ymmärtää vasta pikkuhiljaa. Jarno kertoo, että oli erittäin yllättynyt kun kotoa ilmoitettiin operaatioon tulevasta palkitsemistilaisuudesta. Hän kertoo, ettei ollut missään vaiheessa osannut odottaa huomionosoitusta. En ole tullut puolustusvoimien palvelukseen näiden takia, ja siksi se lämmittää erityisen suuresti. Vapaudenristin ritarikunta ei kerro palkitsemisperusteluja, ei edes kunniamerkkien saajille. Ylikersantti Kainulainen epäilee, että viime kesäisellä yhdysvaltalaisen aluksen valtiovierailulla on oma merkityksensä. Keskelle kesää sattuneen vierailun järjestelyissä Kainulainen joutui tekemään paljon sellaista, joka ei normaalisti kuulu vartiopäällikön tehtäviin. Näistä ansioista myös yhdysvaltalaiset antoivat hänelle kiitosta. Juuri ATALANTA-operaatiosta kotiutunut Kainulainen on erittäin tyytyväinen mies. Operaatioaika on urani paras kokemus, ehdottomasti! Siellä sai sellaista kokemusta, jota ei voi saada normaalioloissa. Kainulainen hakeutui ATALANTAAN saadakseen juuri kokemusta. Hänestä se oli ainutlaatuinen mahdollisuus, johon jo ennalta liittyi monta viehätystä. Eikä hänen ole tarvinnut muuttaa mieltään operaation jälkeen. Ammattisotilas 3/2011 13
Vuoden rauhanturvaaja: Turvallisuusalan ammattimies 14 Ammattisotilas 3/2011
Ylivääpeli Esa Ek Hattulasta valittiin toukokuussa vuoden rauhanturvaajaksi. Valinnan teki Suomen Rauhanturvaajaliitto. Esa Ek myöntää, että valinta tuli yllätyksenä. Takana oli puolen vuoden ansiokas palvelus Afganistanissa. Sinä aikana ylivääpeli Ekin ajama auto joutui itsemurhaiskun kohteeksi, mutta hänen nopean toiminnan ansiosta ryhmä selvisi tappioitta. Ylivääpeli Ek palvelee Länsi-Suomen Sotilasläänin Operaatiokeskuksessa turvallisuusvalvonta-aliupseerina. Vuonna 2010 suoritettujen mestariopintojen jälkeen hän sai mahdollisuuden lähteä puoleksi vuodeksi Afganistaniin. Tarkoituksena oli, että hän olisi toiminut yhteyshenkilönä MOT:ssa. Vuoden 2010 aikana MOT-konsepti ajettiin alas ja Ekin tehtävä muuttui OMLT-yhteyshenkilöksi. Hänen ryhmänsä oli osa suomalais-ruotsalais-norjalaisesta osastoa, joka toimi Afganistanin kansallisarmeijan 209. Armeijakunnan 1. Prikaatin esikunnassa Maimanassa. Maimanan alue on niin sanottua korkean riskin aluetta ja sijaitsee noin kuuden tunnin ajomatkan päässä Mazir-e- Sarifista, jossa sijaitsee suomalaisten pääleiri Camp Northern Light. OMLTyhteyshenkilöiden tehtävänä on saattaa OMLT-mentorit turvallisesti paikasta toiseen. Viime syyskuussa ryhmä oli palaamassa Mazir-e-Sarifista takaisin Maimanaan. Kuten aina ennen jokaista tehtävää, saattue valmistui siirtymiseen. Tiedustelun kautta he saivat tiedon, että matkan varrella saattoi liikkua itsemurhaiskun tekijä. Ennakkotiedon mukaan iskijä olisi liikkeellä valkoisella Volgalla. Tieto ei ollut epätavallinen, sillä vastaavia varoituksia on Afganistanissa melko usein. Normaalien rutiinien jälkeen saattue lähti liikkeelle Ring Road ia länteen. Ylivääpeli Ek ajoi autoa tarkkaavaisena, jatkuvasti miettien mahdollisesti eteen tulevia tilanteita. Hänen autonsa oli saattueen kolmas ja näin toiseksi viimeinen. Yhtäkkiä vastaantulevasta ajoneuvoletkasta erkaantui sininen Toyota Corolla, joka syöksyi kohti Ekin ajamaa autoa. Sekunnin sadasosissa Ek käänsi ohjauspyörää oikealle ja sai auton kääntymään suoraan vauhdista tien sivuun. Väistöliikkeen ansiosta itsemurhaiskijän auto ei osunut kohdalle, vaan Ekin ajaman auton takakulmaan. Siitä iskuntekijän auto otti kimmokkeen ja kääntyi tiellä poikittain ja räjähti. Saattueen viimeisenä tullut ruotsalaisten panssaroitu maastoauto sai sirpaleosumia, mutta muutoin ryhmä välttyi tappiolta. Sitä vastoin ikävämpi kohtalo oli niillä naisilla ja lapsilla, jotka matkasivat bussilla pois hääpaikalta. Bussi ajoi itsemurhaiskun tekijän takana ja osui juuri sille kohtaan, kun autossa oleva voimakas räjähdelataus laukesi. Tuhoa lisäsi tykistöammusten sirpalevaikutus. On selvää, että ylivääpeli Ekin vaistonvaraisten toimien ja hyvän onnen ansiosta hänen autokuntansa säilyi tappioitta. Tapahtuman johdosta Esa Ekillä oli poikkeuksellinen itsenäisyyspäivän paraati Afganistanissa. Samassa tilaisuudessa, jossa jaettiin Nato-mitalit, ylivääpeli Ek palkittiin Sotilasansiomitalilla. Tämän lisäksi hänelle ojennettiin Puolustusvoimien henkilöstöpäällikön myöntämä Mestarikurssin kurssimerkki. Se oli ikimuistoinen tapaus, Esa Ek sanoo. Sotilaspoliisialan ammattilainen Paljon on kuitenkin tapahtunut Afganistanissa vuoden 2010 itsenäisyyspäivään mennessä. Ammattisotilaan poikana Esa Ek valitsi sotilaan uran 1990-luvun alkupuolella. Va-kersanttina ura lähti liikkeelle Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentistä. Hän palveli sotilaspoliisialiupseerina Panssariprikaatissa 14 vuotta, kunnes kolme vuotta sitten siirtyi perustettuun Länsi-Suomen Sotilasläänin Operaatiokeskukseen. Esa Ek on esimerkillinen aliupseeri monessa mielessä. Hän omaa syvän ammattitaidon ja hän on laajalti esimiesten ja vertaisten arvostama turvallisuusalan ammattilainen. Esimerkkinä uralla menestymisestä on valtakunnallisen sotilaspoliisien taitokilpailun voitto vuonna 2002. Sen jälkeen Esa on toiminut kyseisen kilpailun tuomarina. Afganistanin palveluksen osalta hän muistuttaa, että erityisesti Utissa Sotilaspoliisikoululla saadusta koulutuksesta oli hyötyä. Koulutuksen kautta on tullut perusteet turvallisuusajatteluun ja -suunnitteluun sekä aseenkäyttöön. Ammatillinen kouluttautuminen ei ole ollut hänelle koskaan rasite, sillä harvalta aliupseerilta löytyy samanlaista suoraa: sotilasammattihenkilöiden peruskurssi (1995), sotilasammatillinen opintojakso 2 (2006), sotilasammatillinen opintokokonaisuus 2 (2008-09) ja sotilasammatilliset mestariopinnot (2010). Näiden lisäksi on suorittanut työn ohessa turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon sekä poliisiammattikorkeakoulun järjestämän kehäkurssin. Halu kehittyä ja mennä eteenpäin Ylivääpeli Esa Ek tunnustaa suoraan ja rehellisesti, että hänellä on halu kehittyä työssään ja päästä eteenpäin, vaativampiin tehtäviin. Näin voin parhaiten hyödyntää osaamistani, hän toteaa. Nykyistä tehtävää vaativampia tehtäviä turvallisuusalalta löytyy lukuisia vaihtoehtoja ja opistoupseerien poistuman myötä niitä tulee lisää. Hänelle ei ole mikään ongelma palata takaisin vartiostoon, vartiostonjohtajan tehtävään, siirtyä tuvallisuusaliupseerin taikka valvontajohtajan tehtäviin. Vaihtoehtoja voivat olla myös komendantin taikka sisäisen tutkinnan tehtävät. Olen saanut nykyiseen tehtävääni hyvät perusteet 14 vuoden palveluksesta sotilaspoliisialiupseerina ja kahdesta kriisinhallintapalveluksesta 2002-03 Kosovosta kansainvälisenä sotilaspoliisialiupseerina ja 2010 Afganistanista. Näin ymmärrän hyvin kentän toimintaa ja ongelmia. Sotilaspoliisin taustasta on paljon hyötyä nykyisessä tehtävässä Operaatiokeskuksessa. Lisäksi Afganistanin kokemusten perusteella ymmärrän entistä paremmin Operaatiokeskuksen ja kentän yhteistyön tärkeyden. Teksti ja kuva: Petteri Leino Ammattisotilas 3/2011 15
Huoltokoulu Huollon ja logistiikan asiantuntijoita Ev Risto Kosonen, evl Mauri Etelämäki ja kapt Juha Haavisto haluavat edistää aliupseerien pitkäjänteistä koulutusta. Huollon tarkastaja eversti Risto Kosonen pitää tärkeänä, että huollon osaamista siirretään tulevina vuosina koulutuksen kautta suunnitelmallisesti opistoupseereilta aliupseereille. Opistoupseerit siirtyvät lähivuosina reserviin erittäin vaativista tehtävistä erityisesti huollosta. Heidän mukanaan poistuvat myös monet pätevyydet ja tarkastusoikeudet muun muassa aseille, ajoneuvoille ja elektroniikka-alan materiaalille. Tämä kriittinen osaaminen tulisi kyetä siirtämään koulutuksen ja harjaantumisen kautta aliupseereille, Kosonen linjaa Kososen mukaan tilanne on erityisen hankala niissä tilanteissa, joissa käsitellään vaativaa kalustoa ja osaaminen on yksissä käsissä. Huoli pitkäjänteisestä koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta on yhteinen sekä työnantajalle että työntekijöille. Huoltokoulu kartoittaa vuosittain joukkoosastojen koulutustarpeet ja ne toimivat pohjana koulutuksen toteuttamiselle. Joukko-osastojen osaamistarpeen ennakointi kahden tai neljän vuoden päähän on Kososen mukaan todellinen haaste. Jotta osaaminen saadaan hallitusti siirrettyä henkilöltä toiselle, tulee joukkojen tarpeet ja sen myötä Huoltokoulun koulutus saada suunniteltua riittävän etupainotteisesti. Joukko-osastoilla on kyllä suunnitelma koulutustarpeesta, mutta yltääkö se riittävän pitkälle. Monen oikeuden ja pätevyyden saavuttaminen kestää viisi-kuusikin vuotta, Kosonen pohtii. Kosonen korostaa, että koulutukseen hakeutuminen tapahtuu ensisijaisesti esimiehen ja alaisen yhteisymmärryksessä. Työnantajalla on tarve ja työntekijällä halu. Virkamies voidaan toki myös käskeä koulutukseen. Hän peräänkuuluttaa kuitenkin sotilaiden oma-aloitteisuutta asiassa. Haluan kannustaa aliupseereita hakeutumaan koulutukseen kehittämään osaamistaan ja pätevöittämään sitä kautta itseään yhä vaativimpiin tehtäviin. Aliupseerit ovat ja tulevat olemaan Kososen mukaan yhä tärkeämpi henki- 16 Ammattisotilas 3/2011
löstöryhmä huolloin ja logistiikan tehtävissä. Heidän onkin hyvä tehdä omaa, pitkäjänteistä koulutussuunnittelua ja ottaa koulutushalukkuus esille vuosittaisissa kehityskeskusteluissa. Tarpeet ja resurssit antavat puitteet koulutukselle Huoltokoulun johtaja everstiluutnantti Mauri Etelämäen mukaan Huoltokoulun päätehtävänä on kouluttaa puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palkattua henkilöstöä logistiikan ja huollon tehtäviin. Huoltokoulu hallinnoi ja toteuttaa huollon koulutuksen puolustusvoimissa. Vaikka kumppani, kuten Millog, toteuttaisikin jonkun huollon koulutuksen osion, Huoltokoulu vastaa koulutuksen tavoitteiden asettamisesta ja hallinnoi koulutusta. Sekä virkaurakurssit että henkilökunnan täydennyskoulutus toteutetaan Huoltokoulussa. Etelämäki korostaa, että palkatun henkilöstön koulutus ja osaaminen luo pohjan myös varusmiesten koulutukselle. Siksi puolustusvoimien henkilöstön koulutuksen ja osaamisen tulee olla päivän tasalla. Huoltokoulu järjestää tänä vuonna noin 60 erilaista kurssia ja koulutustapahtumaa. Opiskelijoita on noin 350 vuodessa. Huoltokoulun koulutuskalenterissa on kurssien tarkemmat sisällöt ja kohderyhmät. Etelämäki korostaa, että joukko-osastojen tarpeen lisäksi myös ylhäältä annetut raha-, tila-, kalusto- ja henkilöresurssit vaikuttavat siihen, missä määrin koulutusta järjestetään. Myös koulutuksen sisältöjen linjaukset tulevat ylhäältä käsin. Huoltokoulun toimeksiannot ja resurssit tulevat monista suunnista. Pääesikunta, Maavoimien esikunta, Maanpuolustuskorkeakoulu, Maasotakoulu ja monet muut tahot asettavat vaatimuksia koulutuksen sisällöille. Samoin resurssit annetaan ylhäältä. Kursseille on myös asetettu henkilömäärätavoitteita. Liian pieniä kursseja ei pidetä ja toisaalta osa koulutuksesta vaatii pienehkön oppilasryhmän. Pääsääntöisesti emme järjestä alle viiden henkilön kursseja. Ymmärrämme kuitenkin asiakkaidemme joukko-osastojen tarpeet. Jos asiakkaalla on todellinen tarve saada esimerkiksi oikeudet jollekin henkilölle, voimme järjestää täsmäkoulutusta myös pienemmälle joukolle tai vaikka yhdelle henkilölle. Jokaiselle kurssille määritellään koulutus- ja kokemusvaatimukset. Kaikki halukkaat eivät automaattisesti pääse kurssille, eivätkä kaikki läpäise kurssia. Se on osa koulutuksen laadun valvontaa. Huollon sotilasammatilliset mestariopinnot käynnistyvät vuonna 2012. Kartoitamme ensin, minkälaisiin tehtäviin mestarit omissa joukoissaan sijoittuvat. Sen jälkeen koulutus suunnitellaan henkilökohtaisiin opintosuunnitelmiin pohjautuen. Huoltokoulu on saanut aliupseeriston keskuudesta palautetta lääkintäkoulutuksen puuttumisesta aliupseerien koulutustarjottimelta. Etelämäki muistuttaa, että lääkintäkoulutusvastuu on Lääkintäkoululla. Siellä ei kouluteta aliupseereita lääkintähuollon tehtäviin. Huoltokoulussa annamme lääkintähuoltoon liittyen yleistaktista koulutusta. Koulutukseen kuuluu esimerkiksi lääkintähuoltopaikkojen pystyttäminen. Ottakaa yhteyttä! Aserjärjestelmäosaston kurssinjohtaja kapteeni Juha Haavisto kertoo, että opintosuunnan painopiste on erilaisissa aseissa, ampumatarvikkeissa ja räjähteiden käsittelyssä tarvittavissa oikeuksissa ja pätevyyksissä. Hän toivoo, että esimiehet ovat huolellisia tehdessään opiskelijaesityksiä. Kapt Juha Haavisto kannustaa aliupseereita ottamaan häneen yhteyttä koulutusasioissa. Oppilasvalinnat tehdään paperien perusteella. Jos esitykset ovat puutteellisia, hyväkin hakija saattaa jäädä valitsematta. Joukko-osastojen tulisi täyttää mahdollisimman tarkkaan pyydetyt tiedot esitettävästä henkilöstä. Erityisesti aikaisemmat oikeudet ja työkokemustiedot ovat tärkeitä. Kehotan myös tutustumaan kurssikohtaisiin esitietovaatimuksiin. Asepuolen kursseille on tulossa enemmän opiskelijoita kun sinne voidaan ottaa. Näiden kurssien suurin oppilasmäärä on 12 oppilasta. Oppilasvalinnat tehdään Haaviston mukaan tasapuolisesti huomioiden eri joukko-osastojen tarpeet. Haavisto nostaa esille tyytyväisyytensä Maasotakoulussa sotilasammattillisia opintoja suorittaneiden aliupseerien osaamiseen. Huomaa selvästi jos tänne opiskelemaan tuleva aliupseeri on suorittanut SAMOJ1:n. Hänellä on selvästi paremmat johtamis- ja kouluttajavalmiudet kuin muilla. Ensi vuoden koulutuskalenteri julkaistaan syyskuun aikana. Oppilasesitysten tulee olla Huoltokoulussa lokakuun loppuun mennessä. Aliupseerit voivat ottaa yhteyttä minuun, jos heitä on esitetty koulutukseen ja asiasta herää jotakin kysymyksiä. Koska valinnat tehdään papereiden pohjalta, saan samalla henkilöltä itseltään täydentävää tietoa esityksen tueksi. Teksti ja kuvat: Asta Ruuskanen Ammattisotilas 3/2011 17
Libyan ilmatilassa lentää Ruotsin ilmavoimien ylpeys Jas 39 Gripen. Ruotsalaiset hävittäjät sodassa: Todelliset tilanteet opettavat Ruotsalaiset Jas 39 Gripen hävittäjät osallistuvat ilmaoperaatioon Libyaa vastaan. Ruotsalaiset hävittäjät eivät ole ensimmäistä kertaa maailmalla. Vuonna 1961 Ruotsi lähetti Kongoon YK:n pyynnöstä viisi J29 hävittäjiä. Lentäväksi tynnyriksi kutsuttu Saab J29 oli ensimmäinen täysin Ruotsissa valmistettu hävittäjä. Historia toistaa itseään. Lähtökohdiltaan Kongon ja Libyan selkkaukset ovat samanlaiset. Kansa haluaa demokratiaa vallanpitäjät eivät. Vaikka yhteisiä nimittäjiä löytyy, niin aivan samalla periaatteella eivät Jas 39 Gripen hävittäjät lentäneet Libyaan, kuin millä J29 hävittäjät lensivät Kongoon. Kylmän sodan aikana Ruotsi ei halunnut korostaa sotilaallisia tehtäviä. J29 hävittäjien kylkiä eivät koristaneet Ruotsin kruunut, vaan niiden kyljissä oli YK:n tunnukset. Libyaan lentäneiden hävittäjien kyljissä on Ruotsin kruunut. Enää Ruotsi ei salaile operaatioon osallistuvien hävittäjien kotimaata. Libyassa toimineet lentäjät eivät ole vielä ehtineet kertoa kokemuksistaan. Sitä vastoin J29:llä aikoinaan Kongossa lentänyt Johan-Erik Jönsson ei ole kokemustaan unohtanut ja näkee nykyisessä ja silloisessa tilanteessa yhtäläisyyksiä. Hyökkäyskäsky annettiin 29. joulukuuta 1961 kello 03.00. Kohteena oli Kolven lentokenttä. Viisi J29 hävittäjää lensi kohteeseen 700 km tuntivauhdilla. Pelivaraa oli 50 metriä pilvien ja viidakon välissä. Rako tuli ja kohde oli 18 Ammattisotilas 3/2011
Hyökkäys aloitettiin sumussa, vanhojen ilmakuvien perusteella. Ilmakuvat olivat niin vanhoja, että niihin oli vaikea luottaa. Sumu oli niin sakea, että joka viides ammus oli valoammus. alapuolella. Raketit jäivät ampumatta, sillä olimme liian lähellä toisiamme. Koneiden vahingoittuminen sirpalevaaran vuoksi oli liian suuri. Ammuimme automaattitykeillä, muistelee John-Erik Jönsson. Yhtäläisyyksiä Kongon ja Libyan välillä on ehkä enemmän kuin ajatellaan. Alkuperäinen tarkoitus oli, että me olemme Kongossa vain tarkkailemassa. Sama koskee nyt Jasin lentäjiä Libyassa. Kaikki liittyy kaikkeen. Varmasti nykyisillä hävittäjälentäjillä on lähdössä samat ajatukset kuin itselläni aikoinaan. Sitä haluaa käyttää taitojaan todellisessa tilanteessa. Kokea sen, että harjoitukset ovat tuoneet tuloksen ja kaikkia oppimaansa osaa myös käyttää todellisessa tilanteessa. Tämän lisäksi todellisissa taistelutilanteissa oppii uutta ja ennen kaikkea oppii tuntemaan itseään lentäjänä paremmin. Miten pää kestää eri tilanteissa, toteaa Jönsson. Opeista parhain todellisuus Johan-Erik Jönsson on oppinut kokemuksensa kautta erottamaan jyvät akanoista. Hän tietää, että monen Kongossa olleen YK-sotilaan arkeen palaaminen oli vaikea. Vaikeinta oli maajoukoissa olleilla sotilailla. He joutuivat näkemään läheltä sodan todelliset kasvot, sanoo Jönsson. Kongon selkkauksesta on 50 vuotta. Vanhat hävittäjät, kuten J29 ovat muistoja museotavaraa. Libyan ilmatilassa lentää Ruotsin ilmavoimien ylpeys Jas 39 Gripen. Hävittäjä, jota Ruotsin on ollut vaikea saada kaupaksi. Sodat eivät ole loppuneet, mutta hävittäjistä on tullut teknillisempiä ja tarkempia. Nykyisissä sodissa ja aseellisissa selkkauksissa lentävä tynnyri J29 ei pärjäisi. Miten ensimmäinen hyökkäys J29:ltä sitten onnistui? Hyökkäys aloitettiin sumussa, vanhojen ilmakuvien perusteella. Ilmakuvat olivat niin vanhoja, että niihin oli vaikea luottaa. Sumu oli niin sakea, että joka viides ammus oli valoammus. Piti nähdä mihin ammutaan. Pari päivää hyökkäyksen jälkeen kävimme paikanpäällä. Olimme onnistuneet tuhoamaan jokaisen maalin, joiden tuhoamisesta olimme saaneet käskyn. Sota vaatii uhrinsa. Johan-Erik Jönsson on saanut monta kertaa vastata kysymykseen ihmisuhreista. Joka kerta vastaus on sama. En tiedä. En ole koskaan pommittanut tai ampunut kohti siviilimaalia. Koskaan ei voi varmasti tietää, oliko ihmisiä kohteiden lähellä tai niiden sisätiloissa. Yksikään ammattikoulutuksen saanut sotilas ei halua tappaa tarpeettomasti. Kukaan lentäjä ei tuolloin Kongossa eikä nyt Libyassa tapa tappamisen vuoksi, toteaa entinen lentäjä nykyinen maanviljelijä Johan- Erik Jönsson. Teksti: Maria Palo Kuvat: Saab pressbild Fakta Kongon väliselkkaus Belgian entinen alusmaa itsenäistyi vuonna 1960. Itsenäistyminen johti levottomuuksiin, jonka seurauksena pääministeri Patrice Lumumba murhattiin. YK ja suurvallat USA ja Neuvostoliitto pistivät sormensa peliin. USA ja Neuvostoliitto käyttivät Kongon tilannetta pelinappulana kylmässä sodassa. Kongon kriisi päättyi vuonna 1965, kun armeijan komentaja Joseph Mobutu otti vallan länsimaiden tuella. Saab J29 Saab kehitti J29 koneen hyökkäys- ja vakoilutehtäviin. J29 oli yksimoottorinen kone, jota Ruotsin ilmavoimat käyttivät vuosina 1951-72. Sitä valmistettiin kaiken kaikkiaan 661 kappaletta eri versioina. Kone saavutti nopeusennätyksen lentämällä 977 km/t. J29 oli ensimmäinen Ruotsin itsensä kehittämä hävittäjä. 1960-luvulla J29 korvattiin SK 60 ja J35 Drakenilla. Yli kolmasosa J29 koneista poistettiin käytöstä onnettomuuksien vuoksi. Lento-onnettomuuksissa kuoli 99 lentäjää. Kongossa olleet J29 -koneet tuhottiin paikanpäällä, koska niiden lennättäminen Ruotsiin olisi maksanut liikaa. Ammattisotilas 3/2011 19
Pääluottamusmiehen kynästä Kenen puolella työnantaja seisoo? Maavoimien Esikunta rapauttaa AU-palkkausjärjestelmän perustuksia Eräs korkealle arvostamani kenraalikuntaan kuulunut esimies sanoi minulle kerran kysyttyäni asiaa, että jos työnantajavirkamiesten puolueettomuuteen toimissaan kohdistuu häivähdyksenomainenkin epäilys, ylimmillä esimiehillä on velvollisuus puuttua tilanteeseen. Aliupseeriliiton eri toimijoille on viimeisen kuluneen vuoden aikana viestitetty niin eräiden työantajavirkamiesten kuin mitä tärkeimmissä valmistelutehtävissä olevien valmistelijoiden suulla, että aliupseerien palkkaus perusyksiköissä tuottaa palkkauspoliittisen ongelman. Heille ongelmana näyttäytyy tilanne, jossa aliupseeri saa enemmän palkkaa kuin upseeri. Julkilausumaton kannanotto on tällöin, että upseerin tulee saada parempaa palkkaa kuin aliupseerin. Kyseiset toimijat ovat antaneet näin aihetta häivähdyksenomaiseen epäilyyn työnantajavirkamiesten puolueettomuudesta. Ylimpien esimiesten on siis aika toimia. Ammattiintulotehtävien toimeentulo tärkeää Upseeriliitto on koko alkuvuoden kestäneellä kampanjallaan lanseerannut epäkohtana upseerien alhaista palkkausta perusyksiköissä aliupseerien palkkaukseen nähden. He pitävät itsestään selvänä luonnon lakina, että upseerin tulisi saada parempaa palkkaa. Mihin ja kenen totuuteen kyseinen ajattelu perustuu? Puolustusvoimien eri henkilöstöryhmien palkkausjärjestelmät muodostavat kukin oman sopimusalansa. Tämä tarkoittaa, että kullekin henkilöstöryhmälle tehdään omat, itsenäiset sopimuksensa toisten sopimuksista riippumatta. Aliupseeriliitto on omilla sopimuksillaan pyrkinyt huolehtimaan kaikkien eri työn vaativuustasojen tasapainoisesta kehityksestä eri sopimuskierroksilla. Tärkeänä painopisteenä ovat siis olleet myös ammattiintulotehtävät ja niissä palvelevien palkkaus ja toimeentulo. Valtaosa edellä todetuista tehtävistä on tätä nykyä perusyksiköiden kouluttajatehtäviä. Monet aliupseerit palvelevat näissä alimmissa tehtävissä ja näillä palkoilla koko palvelusuransa. Aliupseeriston tyyppipalkka on tällä hetkellä 2 203,93 euroa kuukaudessa ja monet aliupseerit tienaavat vielä tätäkin heikommin. Tällaisistako palkoista on aihetta kateuteen? Jos näin on, niin silloin pitäisi kadehtijan kysyä omasta liitostaan, mihin ne sopimusrahat aina kohdennetaan, kun omalle kohdalle perusyksikköpäällystöön ei tunnu osuvan koskaan. Itse aiheutettua ongelmaa ei pidä esittää muiden aiheuttamaksi ongelmaksi. Aliupseeriliitto ei hyväksy ajatusta, että rekrytoitavien tai ammatissaan aloittavien palkka olisi vain työnantajan murhe. Työnantajat ja valmistelijat upseerien käsikassarana Upseeriliiton sanoma on uinut luonnollisista syistä myös eri hallintotasojen työnantajavirkamiesten kuin heidän valmistelijoidensa ajatuksiin. Saman liiton miehiä kun ollaan. Erään konkreettisen muotonsa aliupseeriston palkkauksen alentamisyritykset saivat, kun Maavoimien Esikunta antoi huhti-toukokuulla 2011 käskynsä perusyksiköiden kouluttajarakenteeksi ja kouluttajien tyyppitehtäväkuvauksiksi. Kuva: Petri Asikainen Palkkausjärjestelmäsopimuksen näkökulmasta asiaan liittyy lukuisia vakavia ongelmia. Ensiksikin aliupseerien palkkausjärjestelmässä ei ole tyyppitehtävänkuvauksia. Toiseksi. Maavoimien käsky määrittää tehtävät henkilöstöryhmäperusteisiksi. Kolmanneksi. Maavoimien käsky määrittää tehtävät nimikeperusteisiksi. Neljänneksi. Maavoimien käsky määrittää tehtävät kokemusperusteisiksi. Viidenneksi. Maavoimien esikunta sekoittaa tehtävän vaativuuden periaat- 20 Ammattisotilas 3/2011