KristAlli Nro 8.10.2009 2 KD Naiset / KD Kvinnorna Naisyrittäjä - sitkeä selviytyjä Naisyrittäjä - sitkeä selviytyjä Kunnan tulevaisuus on aktiivisten ihmisten käsissä Sivu 4 Sivu 5 Sveska sidan 6 Talouskriisi ja naiset Pohjoismaiden naisjärjestöt koolla Islannissa. Sivu 7
2 8.10.2009 Vaikuttamassa KD Naiset, naiset@kd.fi Oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta Kristillisdemokraattien tasa-arvoohjelmassa todetaan, että lahjakkuudella ei ole sukupuolta. Tällä on merkitystä niin nuorten ammatinvalinnassa kuin harrastuksissakin. Euroopan maista Suomessa työelämän jakautuminen ns. naisten ja miesten töihin on suurimpien joukossa. Tämä on tärkein syy siihen, että meillä naisten euro on noin 80 senttiä. Naisvaltaisia hoito- ja palvelualoja ei arvosteta rahassa. Tämä näkyy myös eri alojen opettajien palkoissa. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen opettajilla on samat pätevyysvaatimukset alasta riippumatta. Siitä huolimatta teknisten alojen opettajilla on edelleen korkeammat palkat kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon opettajilla, vaikka korjauksia on jo tehty. Opetusministeri on nyt asettanut työryhmän pohtimaan, miten opetuksen ja koulutuksen avulla voitaisiin vähentää sukupuolten välistä erottelua kouluissa ja työelämässä. Tämä ei kuitenkaan saa johtaa sukupuolineutraaliin opetukseen sillä tavalla, ettei sukupuolella ole enää mitään väliä. Sukupuoli on tärkeä osa omaa identiteettiä ja sille on annettava tilaa. Sukupuolta ei kuitenkaan saa sitoa esimerkiksi ammattiidentiteettiin. Viime keväänä ministeriö järjesti kansalaisjärjestöille kuulemistilaisuuden ennen hallituksen selonteon laatimista naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Kotiäitiys ja -isyys pitää olla aitona vaihtoehtona myös perheen talouden kannalta. Vanhempainvapaiden käyttö nousi siellä yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi. Kirjallisessa lausunnossaan KD Naiset nosti esiin mm. monilapsiset perheet. Näiden perheiden isille on aidosti taattava oikeus isyysvapaiden pitämisen ja molempien vanhempien kotona olemiseen yhtä aikaa ilman, että äidin pitää välillä mennä töihin. Sosiaali- ja terveysministeriö on nyt asettanut työryhmän selvittämään mahdollisuuksia uudistaa vanhempainvapaajärjestelmää. Uudistuksessa pitää huomioida perheiden erilaiset tilanteet ja tarpeet sekä turvata valinnan mahdollisuudet. Kotiäitiys ja -isyys pitää olla aitona vaihtoehtona myös perheen talouden kannalta. On myös parannettava mahdollisuuksia tehdä lyhyempää työpäivää. Siinä tarvitaan asennemuutosta myös työyhteisöissä. Maamme huoltosuhteen heikentyessä tulevina vuosina halutaan nuoret naisetkin mahdollisimman pian vanhempainvapailta työelämään. Sitä ei kuitenkaan saa Saara Ruokonen tehdä lasten ja perheiden hyvinvoinnin kustannuksella. Yrittäjyys ja naisilla myös itsensä työllistävä yrittäjyys on tärkeää. Myös tämä on huomioitava vanhempainvapaauudistuksessa turvaamalla yrittäjille sama sosiaaliturva kuin palkkatyössä oleville. Puheenjohtajiston palsta Kehitysvammaisen unelmatyö tavallisella työpaikalla vai työkeskuksessa? Kehitysvammaisten työllistäminen tukee heidän ihmisarvoaan ja hyödyttää myös työnantajia ja koko yhteiskuntaa. Paula Pennanen-Aitta Lähdin aikoinaan mukaan Suomen ensimmäiseen kehitysvammaisten tuetun työllistymisen hankkeeseen, jolla ryhdyttiin edistämään heidän sijoittumistaan normaaleille työpaikoille. Valtakunnallista Tie auki! -projektia johti Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan laitos vuosina 1995 2000. Hanke oli melkoinen harppaus, joka vaati uskallusta sekä järjestäjiltä että siihen osallistujilta. Ne työtoimintayksiköiden henkilöt, jotka siihen osallistuivat, olivat tienraivaajia. Ennakkoluuloja ja pelkoja oli paljon. Koulutuksessa saimme hyviä välineitä ja rohkeutta valmentaa kehitysvammaisia ja etsiä heille työtä tavallisilta työpaikoilta. Helsingissä meitä alan ihmisiä oli mukana sekä kaupungin omista että yksityisistä yksiköistä, kuten Aulatyökodista, jossa itse työskentelin, ja Kårkulla samkommun:ista. Hankkeen jatkuessa innostuksemme asialle kasvoi, joka ehkä herätti ihmetystäkin, mutta myös kannustusta. Käytännössä saatujen hyvien kokemusten myötä hanketta oli hyvä jatkaa. Lisäksi me helsinkiläiset työvalmentajat kokoonnuimme säännöllisesti johtavan sosiaalityöntekijän vetämiin palaute- ja suunnitteluneuvotteluihin. Hankkesta käytännöksi Nyt voimme iloita siitä, että tuettu työllistyminen tavallisilla työpaikoilla on tullut osaksi kehitysvammaisten työ- ja päivätoimintaa. On Arja Lindberg työharjoittelussa kaupan alalla. palkattu erityisiä työhönvalmentajia ja työhönvalmennusosastoilla annetaan tarvittavia taitoja ja tehdään yksilöllisiä urasuunnitelmia. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on 10 työhönvalmentajaa ja nyt palkkatyössä vapailla työmarkkinoilla 79 kehitysvammaista. Heitä on monella alalla tehden keittiötyötä, siivousta, avustavia toimistotöitä, kahvituksia, kaupan avustavaa työtä jne. Työsuhteet voivat olla lyhyitä tai pitkiä sekä työtä yksi päivä viikossa tai pari tuntia kerran pari viikossa jne. Työtehtävä siis räätälöidään työntekijälle sopivaksi ja työnantajaa palvelevaksi. Koko maata ajatellen noin 30 000 kehitysvammaisesta varsinaista palkkatyötä tekee arviolta vain n. 300 kehitysvammaista. Tavalliseen työhön kykeneviä kehitysvammaisia on kuitenkin reilut 3 000. Palkkaongelma korjattava Kehitysvammaisen ollessa palkkatyössä palkka ei saa ylittää 588,66 euroa/kk. Tämä onkin koettu tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi, koska vammaiselle ei ehkä voida maksaa korotuksia, kuten muille työntekijöille. On jouduttu vähentämään työtunteja tai muuttamaan korotukset vapaa-ajaksi, jota heillä saattaa olla muutenkin riittävästi. Nyt luvassa oleva noin 12 euron lisäys tienattavaan kuukausipalkkaan on todella pieni, joten mm. Vates on esittänyt palkkarajaa nostettavaksi 700 euroon kuukaudessa. Vammainen maksaa veroa saamastaan palkasta ja toisaalta hänen asumistukensa vastaavasti pienenee, joka vähentää taas kuntien sosiaalimenoja. Työnantajat ovat yleensä tyytyväisiä kehitysvammaisiin työntekijöihin. Vain harvoin palkkatulo on kuitenkaan sellainen, että sillä elää, joten eläkettä tarvitaan. Jos taas palkkatulo on riittävä, niin eläkkeen voi jättää lepäämään jopa viideksi vuodeksi. Työnantajat ovat yleensä tyytyväisiä kehitysvammaisiin työntekijöihin. Esimerkiksi erään myymäläpäällikön mielestä tämänlainen toiminta on tulevaisuutta, koska ikäluokat pienenenevät ja vammaiset ovat motivoituneita ja hyviä työntekijöitä, jopa esimerkkinä muille. Tähän liikkeeseen palkattu n. 55-vuotias mies sanoi olevansa toivetyössä. Lisäksi olen huomannut yllätyksekseni, mikä ylpeyden aihe on saada omistaa verokortti. Lainmuutoksen vaikutukset Lainsäädäntöä on uudistettu niin, että kehitysvammalaki on toissijainen 1.9.2009 voimaan tulleeseen vammaispalvelulakiin nähden. Tämän lain mukaan vammaiselle on laadittava palvelusuunnitelma, jossa on otettava huomioon asiakkaan yksilöllinen tuen tarve. Keskeisin muutos on, että vaikeavammaisella on oikeus saada henkilökohtaista apua. Kehitysvammaisten työ- ja päivätoiminta on kunnan harkinnanvaraisesti järjestämää toimintaa. Kehitysvammalain mukaan se on kuitenkin lakisääteistä. Nähtäväksi jää miten tämän uudistetun lain toteuttaminen käytännössä kaiken kaikkiaan toimii. Kaiken uudistetun pitäisi olla parempaa kuin aikaisemmin. Paula Pennanen-Aitta työhönvalmentaja KD Naisten 2. puheenjohtaja KristAlli ISSN 1797-4984 Toimitus ja kustantaja KD Naiset ry Karjalankatu 2 C, 7. krs 00520 HELSINKI naiset@kd.fi www.kdnaiset.fi Päätoimittaja Saara Ruokonen (09) 3488 2226 Painopaikka Lehtikanta Oy, Kouvola
8.10.2009 3 Kristillisdemokraattiset Naiset ry Mikä siinä politiikassa oikeen vetää puoleensa? Edellä mainittuun kysymykseen olen saanut tai joutunut vastaamaan useamman kerran tämän lyhyen poliittisen urani aikana. KD Naiset kutsui ensimmäisen kunniapuheenjohtajansa KD Naisten liittokokous pidettiin Jyväskylän NNKY:n tiloissa 3.10. Paikalla oli lähes 50 naista eri puolilta maata. Puheenjohtajaksi kaudelle 2010 11 valittiin edelleen Marika Visakorpi Jyväskylästä. Toisena puheenjohtajana jatkaa Paula Pennanen-Aitta Helsingistä ja uutena kolmantena puheenjohtajana aloittaa Katri Fältberg Turusta. Liittohallitukseen valittiin erovuoroisten tilalle kaudelle 2010 11 Marjatta Moilanen, Kymi (vara Pirjo Mård, Uusimaa ), Leila Pihlaja, Etelä-Savo (Miina Pietilä, Häme), Salla Liukkonen, Pohjois-Savo (Riitta Kavander, Pirkanmaa) ja Leena Rauhala, Pirkanmaa (Anna-Maria Mattila, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu). Liittohallituksessa jatkavat vuonna 2010 Riitta Luume, Varsinais- Suomi (Hilkka Kiviluoto, Helsinki), Mirja Lauronen, Keski-Suomi (Anne Vertainen-Hiironen, Satakunta) ja Aliisa Tohni, Pohjanmaa (Sirpa Tervahauta, Lappi). Poliittisen tilannekatsauksessa kansanedustaja Leena Rauhala Vastaus on yksinkertainen: heikompien puolustaminen ja oikeudenmukaisuudesta kiinni pitäminen henkeen ja vereen siinä ominaisuuksia, jotka olen saanut syntymälahjana. Nämä ominaisuudet eivät tässä kovassa maailmassa ole aina kaikkein arvostetuimpia, mutta itselleni politiikan tekeminen on juuri näiden luonteenpiirteideni vuoksi helppoa. Vaalien aikaan minun ei tarvitse miettiä mikä on vaaliteemani tällä kertaa ja kuka olisi äänestävin kohdejoukko. Elämä poliitikkona on siis kaiken kaikkiaan hyvin yksinkertaista, vai onko sittenkään. Vanha sanontahan kuuluu, että kun yhdelle kumartaa niin toiselle pyllistää. Varmasti meillä kaikille on omat idolimme, niin myös minulla. Olen saanut tutustua häneen kaiken lisäksi ihan henkilökohtaisestikin. Hän on tehnyt valtavan hienon uran poliitikkona ja terveydenhuoltoalan monitoiminaisena. Hänen kätensä jälki näyttäytyy satakuntalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Toivon, että itsekin voisin olla positiivisena oikeudenmukaisena suunnannäyttäjänä lähimmäiselleni, aivan kuten idolini. Aktiivisena poliitikkona olen noviisi. Teen toista kauttani kunnallispolitiikassa. Piiritasolla olen työskennellyt enemmän ja vähemmän aktiivisena neljän vuoden ajan. Vielä on paljon paljon opittavaa, onneksi! Mikä sai minut lähtemään tälle tielle ja juuri kristillisdemokraatiksi. Olen kasvanut keskiluokkaisessa keskisuomalaisessa perheessä. Isäni äiti oli minulle kuin toinen äiti. Hän oli vahva uskovainen maanviljelijän vaimo. Hänen kaikessa toiminnassaan välittyi toisen ihmisen arvostaminen. Hän siis kasvatti minut kristillisiin arvoihin nojaavaksi. Uskon, että kaikilla asioilla maan päällä on oma tarkoituksensa. Matkasimme Leea Hiltusen kanssa syksyllä 2003 yhdessä työkokoukseen ja smalltalkasimme käsitteli mm. vaalirahoitusta, vanhustenhoitoa ja arvokeskustelun tarpeellisuutta. Koulutusosiossa KTT Mirja Lauronen esitteli väitöskirjaansa Yrittäjämäinen elinkeinopolitiikka, jossa käsitellään kunnan roolia elinkeinopolitiikan ohjaajana. Liittokokous kutsui ensimmäistä kertaa kunniapuheenjohtajan ja hän on Sirkka Salmi Kangasalta. Kunniajäseniksi kutsuttiin Pirkko Alaranta Helsingistä ja Riitta Kavander Tampereelta. mm. politiikasta. Ja tässä sitä nyt ollaan, ei nyt ihan vielä poliittista eliittiä, mutta jotain ihan pientä kuitenkin! Siunattua syksyn aikaa Ystävät! Anne Vertainen-Hiironen KD:n Satakunnan naispiirin puheenjohtaja Liittokokous hyväksyi kaksi julkilausumaa: 1. 2. Julkisen liikenteen aikataulut yhteensovitettava paremmin Kaikille oikeus savuttomaan kotiin Työelämän muutokset Vuoden aikana on Suomessa menetetty 100 000 työpaikkaa ja erityisesti nuorten työttömyys on noussut. Kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi olisi nyt tärkeää, että mahdollisimman nopeasti pystytään torjumaan työttömyyden kasvua ja pysyvää työmarkkinoilta syrjäytymistä. Nykyisessä työelämän muutoksessa heikoimmassa asemassa ovat nuoret, maahanmuuttajat, vajaakuntoiset ja muut vaikeasti työllistyvät. Lomautukset ja työttömyysjaksojen pitkittymiset vaikeuttavat uudelleen työllistymistä. Työelämässä kiire ja työpaineet ovat kasvussa. Uusimman työolotutkimuksen mukaan enää 54 prosenttia palkansaajista piti työtä erittäin tärkeänä elämän alueena. Tuottavuusajattelu on tuonut mukanaan sekä myönteistä että kielteistä. Naiset työelämässä Suomi on monessa naisten asemaan liittyvässä asiassa edelläkävijä. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on meille helpompaa kuin muissa maissa. Esimerkkeinä tästä ovat perhevapaat, toimiva päivähoitojärjestelmä tai maksuton lasten kouluruokailu. Tähän myönteisten asioiden sarjaan voi ilolla lisätä, että tytöt yleensä menestyvät hyvin koulussa ja suomalaiset työikäiset naiset ovat jo korkeammin koulutetut kuin miehet. Vaikka naisten asema yhteiskunnassamme on hyvä, on asioita, joita on kehitettävä. Naisten korkeasta koulutustasosta huolimatta kouluttautuminen ei tuota naisille samanlaista hyötyä kuin miehille. Naisten ja miesten palkkaerot ovat kasvaneet Suomessa noin kolmella prosenttiyksiköllä kuluneen kymmenen vuoden aikana. Naisten työurallaan etenemisen tieltä on poistunut monta estettä. Vaikka syrjiminen sukupuolen perusteella on lailla kiellettyä, työnantajan pelko tulevista äitiyslomista, hoitovapaista ja sairaiden lasten hoitamisesta syntyvistä poissaoloista voi vaikeuttaa synnytysikäisen naisen työhön pääsyä. Kuitenkin yhteiskunnan yleinen asenne tukee naisten työssäkäyntiä paremmin kuin muutama vuosikymmen taaksepäin. Perheen ja työn asettamat haasteet on meidän jokaisen yksilönä käsiteltävä, mutta myös lainsäädäntöä tulee edelleen kehittää tasa-arvon toteutumiseksi. Elinkeinoelämän rakennemuutoksesta on seurannut, että teollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on vähentynyt ja vähenee yhä. Sen sijaan palveluiden osuus kasvaa. Palvelualoista onkin tulossa naisille urakehityksen ohituskaista. Miehet toimivat enemmän teollisuusaloilla, kun taas naiset sijoittuvat enemmän palvelusektorille. Palvelualat ovat henkilövaltaisia ja niissä vaaditaan hyviä vuorovaikutustaitoja. Palvelualoilla johtamisella on suuri merkitys työyhteisöjen työhyvinvoinnin turvaamisessa. Yleisin ala, jolla naisyrittäjä toimii on juuri palvelutai myyntityö. Naisten vahvuudet Työelämän muutokset ja eri alojen kansainvälistyminen nostavat sellaisten taitojen ja vahvuuksien arvoa, joita naiset eri tutkimusten perusteella hallitsevat keskimäärin miehiä paremmin, mm. kieli- ja vuorovaikutustaitoja. Näiden tutkimusten äärellä vahvistuu se, ettei meillä naisilla ole aihetta itsemme aliarviointiin. Naiset tarvitsevat kannustusta, johtamiseen ja yrittäjyyteen liittyvien taitojen ja tietojen vahvistamista. Verkostoitumisen merkityksen ymmärrämme varmasti hyvin. Yksin ei voi pärjätä. Vuoden 2008 työolotutkimuksen väitteeseen työssämme on usein tekemisen tuntu vastasi 87 prosenttia, että väite pitää täysin tai jokseenkin paikkansa, naisten kohdalla jopa 88 %. Voidaan todeta, että työllä on tärkeä merkitys ihmiselle. Leena Rauhala Kirjoittaja on Kristillisdemokraattien kansanedustaja Eduskunnasta Leena Rauhala
4 8.10.2009 Naisten elämästä KD Naiset, naiset@kd.fi Naisyrittäjä - sitkeä selviytyjä Yrittäjyys vaatii moniosaamista ja verkostojen tukea. Outi Nikkilä valmistui diplomikosmetologiksi vuonna 1981 ja työllistääkseen itsensä perusti parin vuoden päästä oman liikkeen pieneen varsinaissuomalaiseen kuntaan. Nikkilä tunnettiin myöhemmin trendien edelläkävijänä ja toiminnan laajentuessa hän palkkasi myös työntekijöitä. Vuonna 1995 kaikki sitten loppui. Outi Nikkilä oli yksi niistä pienyrittäjistä, joka maksumiehenä joutui raskaimman kautta kokemaan Suomen rakennemuutoksen. Tilanne oli tuolloin kaikin puolin vaikea ja pienyrittäjiä kohdeltiin huonosti, Nikkilän mielestä jopa lynkkaavasti. Etsittiin vain syyllistä. Mutta siitäkin selvittiin ja nyt Nikkilällä on taas oma yritys, jonka hän perusti vuonna 2004 Lohjan Vivamoon. Tiedot ja taidot tärkeitä Outi Nikkilä korostaa tietojen ja taitojen merkitystä. Yrittäjyydessä tarvitaan sekä ammatillista että yrityksellistä osaamista ja siksi pitää perustietoutta yritystoiminnasta antaa jo ammattikoulutuksessa. Nikkilä painottaa myös neuvonnan tarvetta yrityksen perustamisvaiheessa. Se on niin suuri ja merkittävä asia, että siihen tarvitaan monen alan neuvontaa. Se on oma maailmansa, Nikkilä toteaa painokkaasti. Kirjanpitoa, taloushallintoa ja verotusta ei varmaan koskaan korosteta liikaa. Yrittäjällä voi olla Harkinnalla voi säästyä monelta harmilta. erittäin hyvät visiot ja innovaatiot kuinka toimia, mutta ne pitäisi saada tuottamaan. Eikä verkostojakaan pidä unohtaa, Outi Nikkilä muistuttaa. Yrittäjän arkea Nikkilä kuvaa yksin yrittämisenä ja eteenpäin selviämisenä oppimalla erilaisista, kovistakin koettelemuksista. Aivan kaikki meni kantapään kautta, Nikkilä toteaa. Maaseudulla tämän alan yritystä aluksi vierastettiin ja matkalla oli monenlaisia vaiheita. Liityin toki Yrittäjäjärjestöön, mutta tältä alalta ei ollut ketään toista. Siellä olin hyvin yksinäinen pieni naisyrittäjä. Tänä päivänä Yrittäjänaiset on vienyt merkittävästi eteenpäin naisyrittäjien toimintaedellytyksiä ja lujittanut yhteisrintamaa. Tunnista vahvuutesi Outi Nikkilä halusi nuorena yrittäjänä vastata tinkimättömästi kaikkiin asiakkaiden toiveisiin. Tämä edellytti lisätyövoiman palkkaamista, mikä myöhemmin koitui hänelle virhearvioinniksi. Nyt hän harkitsee erittäin tarkkaan mihin lähtee ja siihen voi mennä useampiakin kuukausia. Harkinnalla voin säästyä monelta harmilta. Hän haluaa pitää kiinni juuristaan eli itsensä työllistämisestä. Yksin yrittäminen on Nikkilän kivijalka, onnistumisen ja menestyksen mahdollisuus. Ainoa mitä mikroyrittäjä voi hallita, on pyrkiä koko ajan katsomaan kriittisesti kaikkia sisään ostoja ja mainonnan tarkoituksenmukaisuutta, kanavoimaan sitä ja pyrkiä löytämään lähteitä, missä mainonnasta ei muodostuisi suuria kustannuksia. Nykyisen laman kohtaamiseen Nikkilä on nyt valmiimpi. Toimipistekin on toki erilainen ja monella tavalla asiat myös itsellä ovat eri lailla. Outi Nikkilä näkee yrittäjyyden mikrosta globaaliin Suomen voimavarana ja siihen kannattaa panostaa. Hänen omat elintärkeät voimavaransa löytyvät kiinteästä perheyhteydestä ja seurakunnasta. Sirkka Warvas yrittäjä, Lohja Sirkka Warvas perheyrittäjä, toimitusjohtaja, tradenomi SIPA (yrittäjän sijainen) näyttötutkintomestari (AT) markkinatutkija vapaa toimittaja Kotiäidin työ - näkymätön näkyväksi Kotiäidin työ ansaitsee suuremman arvostuksen yhteiskunnalta. Talo on hiljainen, on päivälevon aika. Isoimmat tulivat koulusta ja ovat läksyjen teossa. Pyykkikone odottaa tyhjentäjää, tiskiallas samoin. Lattialle levitetyt cd:t olen kerännyt aamulla jo kolme kertaa, laatikosta tyhjennetyt keittiötarvikkeet sen sijaan siirtelen vain askelten tieltä syrjään. Olen oppinut, että työtä on niin paljon kuin sitä vain jaksan tehdä, joten se mikä ei ole kiireellistä saa odottaa. Lasten hyvinvointi ja heidän tarpeensa ovat ensisijaisia. Yhteiskunnallisesti kotiäidin työ on piilotyötä. Sen arvoa ei lasketa bruttokansantuotteeseen ja rahallinen korvaus, jolla yhteiskunnassamme työn arvo mitataan, on surkean pieni. Vapaa- tai lomapäiviä ei ole eikä niistä saa erillistä korvausta Eikä työhyvinvoinnistakaan huolehdi kukaan. Monien kuntien neuvolapalvelut on minimoitu. Kerhot ovatkin monien äitien jaksamisen pohja. Kotiäidille kun koti on sekä asuinpaikka että työpaikka, kahvi- ja wc-taukoja eskoteeraavat pienet jälkeläiset. Ansiotyön ja perheen yhteensovittamisen vaikeus Kotiäitejä on Suomessa erään arvion mukaan 75 000 85 000. Pienten lasten hoivakysymykset ovat nousseet monissa Euroopan maissa tämän vuosituhannen alussa sosiaalipolitiikan keskiöön. Suomen osalta Stakesin vertaileva tutkimus (2006) osoittaa perhevapaalainsäädännön työnja perheen yhteensovittamisessa joustamattomaksi. Monen kotiäidin töihinpaluu olisi helpompaa, jos todellisesti olisi mahdollista lyhentää työaikaa ja edelleen olla oman lapsensa kehityksen keskiössä. Poliittiset intohimot ovatkin ajoittain ajamassa kotiäitejä hellan edestä työelämään. Uusien kansalaisten synnyttäminen on kyllä toivottavaa, mutta ei se, että hoitaa itse lapsensa. Kotiäiti joutuu määrittelemään oman työnsä arvon ja samalla oman arvonsa itse. Onneksi työn pienet ja suuremmatkin tulokset ovat omin silmin nähtävissä. Suurin palkinto kaikista on kaulaan kiertyvät pienet käsivarret ja olkapäälle painettu pörröpää. 8, 10...0 sekuntia, nyt tää lähtee kuuluu viereisestä huoneesta. Miekat viuhuvat ja jedit jatkavat taisteluaan. Äiti jatkaa kodin loputtomia askareita. Elämä on onnellista, olenhan itse tehnyt valinnan vaikka töihinkin olisin voinut palata. En koe luopuneeni mistään enkä jääneeni mistään paitsi. Kotiäidin 24h jatkuu. Salla Liukkonen Kirjoittaja on viiden lapsen kotiäiti Kuopiosta, lastentarhanopettaja, kasvatustieteiden opiskelija ja KD Naisten hallituksen jäsen
8.10.2009 5 Kristillisdemokraattiset Naiset ry Aikaa itselle? Kello soi, painan torkkukytkimen päälle useampaan kertaan. Maanantaiaamu jälleen. Lapset herätettävä, puettava, kyydittävä hoitoon ja esikouluun. Itsellekin olisi löydettävä jotakin päällepantavaa. Miten tässä taas kaiken kerkiää? Ajan töihin, keitän kahvit, kahdeksan tuntia vierähtää nopeammin kuin piti. Kello on neljä. Onneksi mieheni on hakenut lapset, joten ajan suoraan kotiin. Kello on seitsemän. Lapset iltapesulle, iltapalalle, hammaspesulle ja nukkumaan. Sitten ruuanlaittoa, pyykinpesua, kaupassakäynti, yleistä järjestelyä. Kello on kuusi. Lapset on ruokittu, koti siistitty ja koittaa ensimmäinen hetki edes ajatella jotakin. Entäpä minä? Ostamani jäsenkortti kuntokeskukseen on luvattoman vähäisellä käytöllä. Milloin viimeksi olen käynyt kuoroharjoituksissa? Sauvakävelyllekin olisi mukava mennä. Mutta minua väsyttää päivän jälkeen niin paljon, että ainoa ajatukseni on: Ehkä sitten huomenna. Kello on seitsemän. Lapset iltapesulle, iltapalalle, hammaspesulle ja nukkumaan. Nukutamme mieheni kanssa lapset vuoroilloin. Tänään on minun vuoroni. Kello on yhdeksän, kun lapset nukahtavat. Kuntosali olisi vielä auki, maalaustarvikkeet odottaisivat keittiössä, lukemattomia kirjoja olisi hyllyt pullollaan, puhelimessa olisi lukuisia ystävien numeroita joihin voisi soittaa, kylpyhuoneessa odottaisi vielä kolme koneellista pyykkiä. Mutta... voimat eivät riitä ja päätän mennä nukkumaan. Kello soi, painan torkkukytkimen päälle useampaan kertaan. Tiistaiaamu jälleen... Tämä on minun elämääni. Jatkuvia valintoja. Kuinka paljon voin ottaa aikaa itselleni tuntematta kamalaa syyllisyyttä? Onko minulla oikeus työpäivän jälkeen lähteä suoraan omiin menoihin? Onko kaksi kertaa viikossa vielä kohtuuden rajoissa? Onko neljä kertaa viikossa jo liikaa? Ehkä tästä tekee niin vaikeaa se jatkuva ristiriita missä elän. Ikävöin lapsiani joskus työpäivän aikana niin paljon, että tekee ihan kipeää. Odotan sitä hetkeä, että saan sulkea kaksi ihanaa tytärtäni syliini, halata ja rutistaa. Olen käynyt mielessäni suurinpiirtein kaikki eri vaihtoehdot miten voisin samalla olla töissä ja samalla kuitenkin viettää enemmän aikaa lasteni kanssa. Tulen aina samaan lopputulokseen; vuorokaudessa ei ole niin paljon tunteja, että voisin tyydyttävällä tavalla yhdistää kahdeksan tuntisen työpäivän ja riittävästi aikaa perheen kanssa. Tämä on tätä elämän vaihetta, se menee nopeasti ohi. ovat useat tuttavani sanoneet. Kuitenkin osa ystävistäni on jo hypännyt tästä oravanpyörästä ulos. Suoraan sanottuna, niin minunkin tekisi välillä mieleni tehdä! Miina Pietilä Hämeen naispiirin pj. Ammattiyhdistysliike naisten asialla Ammattiyhdistyksillä on ollut ja on edelleen oma tärkeä roolinsa naisten aseman parantamiseksi työmarkkinoilla. Naisten ja perheiden asema ja tasa-arvokysymykset ovat usein olleet mukana laajoissa tulopoliittisissa sopimuksissa. Naisia koski erityisesti 1970-luvun alun vähimmäispalkan määrittäminen ja matalapalkkaerät. Seitsemän kuukauden äitiysloma saatiin 1974 ja 12 päivän isyysloma 1978. Parannuksia on sen jälkeen tehty useaan otteesen. Vanhempien oikeus jäädä hoitamaan sairastunutta lastaan saatiin ensin työehtosopimuksiin ja vasta myöhemmin lakiin. Sukupuolten välistä tasa-arvoa koskeva edunvalvonta kuuluu kaikkien ammattiliittojen edunvalvontaan - ainakin ohjelmateksteissä. Toinen asia on, kuinka paljon ne loppupeleissä saavat sijaa sopimusneuvotteluissa. Paikallisen sopimisen lisääntyessä paineet kohdistuvat luottamushenkilöihin ja neuvottelijoihin. Onko heillä esimerkiksi riittävää osaamista ja halua selvittää mahdolliset palkkaerot samanarvoisessa työssä. Tasa-arvosuunnitelma pitää laatia työpaikoilla, joissa on vähintään 30 työntekijää. Sen laatimiseen tarvitaan osaamista. Lisäksi on varmistettava, että siitä tulee oikeasti työkalu henkilöstösuunnittelussa, työhönotossa jne. Kristillisdemokraatit mukaan ammattiyhdistystoimintaan Jotta naisia koskevat asiat eivät jäisi toissijaisiksi edunvalvonnassa on tärkeää, että naisetkin ovat aktiivisia ammattiyhdistyksissä. Ja varsinkin niillä aloilla, joilla miehet tuntuvat hallitsevan. Perheiden edun ajaminen pitäisi olla yhteinen asia. Jotta kristillisdemokraattien arvot ja tavoitteet tulisivat mukaan edunnvalvontaan, pitää myös meidän mennä mukaan ammattiyhdistystoimintaan. Saara Ruokonen ammattiyhdistysaktiivi Kunnan suhde valtioon, markkinoihin ja yhteiskuntaan on voimakkaassa muutoksessa. Kunnan tulevaisuus on aktiivisten ihmisten käsissä Kuntasektorin toiminnan markkinaehtoistuminen, tiukka talous ja tehokkuusvaade edellyttävät toimintatapojen uusimista. Mirja Lauronen Kunnallisten päättäjien olisi kyettävä tarkastelemaan nykyisyyttä avarin silmin, näkemään muutokset ja niiden suunnat, muutoksissa uhat ja mahdollisuudet, luomaan yhteinen tahtotila arvoiksi ja valitsemaan keinot halutun tulevaisuuden tekemiseksi. Tämä edellyttää tietoa, osaamista, luovuutta ja innovaatioita. Tutkimuksessani Yrittäjämäinen elinkeinopolitiikka nostin tarkastelun keskiöön suomalaisen kunnan elinkeinopolitiikan. Pohdin myös, mitä on tapahtunut, tapahtumassa ja tulee tapahtumaan, kun kunnan rooli ja yrittäjyys kohtaavat. Avasin kunnallisen elinkeinopolitiikan kehityspolun tulevaisuuksien tutkimuksen näkökulmaan ja rakensin sen tulevaisuuden menneisyyden ja nykyisyyden aihioista. Mallinsin ja toteutin uuden tavan hahmottaa kunnallista päätöksentekoa. Tutkimus tarjosi tieteen tekniikkana avuksi käytännön ongelmaan ja tulevaisuuksien tutkimuksen menetelmän päätöksenteon työkaluksi. Nykyisyydessä elinkeinopolitiikka sai laajennetun roolin kunnan tehtäväkentässä. Tuloksena syntyi yrittäjämäinen elinkeinopolitiikka. Tulevaisuus piirtyi pyrkimyksenä kohti yritysmäistä kuntaorganisaatiota ja yrittäjämäistä poliittis-hallinnollista organisaatiota. Tutkimus nosti vaikuttamisen keskiöön yrittäjämäisen yksilön, aktiivisen, omaehtoisen toimijan. Tulevaisuudessa yksilön rooli vahvistuu. Yhä enenevässä määrin yksilöiden ryhmät, vähemmistöt, näyttävät käyttävän valtaa. On oletettavaa, että kunnan poliittis-hallinnollinen rakenne demokratian kantajana muuntuu. Mirja Lauronen, KTT Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Business and Economics numerona 73, 193 s., Jyväskylä 2009, ISSN 1457-1986, ISBN 978-951- 39-3471-2. Sitä saa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä, puh. (014) 260 3487, myynti@library.jyu.fi.
6 8.10.2009 På svenska Äldreomsorg och politik i ett! litiker från andra partier upplevde mig som för kunnig och använde ofta ordet jäv för att sammanfatta min kunskap. Jag minns att jag några gånger själv sökte hjälp hos juristen på Kommunernas förbund för att få klarhet i skill- Kolumnen Förändringar i arbetslivet KD KD Kvinnorna, Naiset, naiset@kd.fi Under ett år har Finland förlorat 100 000 arbetsplatser och speciellt ungdomsarbetslösheten har stigit. Med tanke på medborgarnas välfärd skulle det nu vara viktigt att så snabbt som möjligt sätta stopp för den ökande arbetslösheten och utslagningen från arbetsmarknaden. När arbetslivet förändras är de unga, invandrare och de med nedsatt arbetsförmåga mest utsatta och har svårast att få nytt arbete. Permitteringar och långa arbetslöshetsperioder gör det svårare att komma in på arbetsmarknaden. I arbetslivet stiger stressen och man har allt mer bråttom. Den senaste arbetsplatsundersökningen menar att endast 54 % av löntagarna anser att arbetet är en mycket viktig del av livet. Produktionstänkandet har fört med sig både positivt och negativt. Kvinnorna i arbetslivet Här har vi politiker ett stort ansvar: sociala frågor är minsann politik! Finland är en föregångare i många avseenden vad beträffar kvinnornas ställning. Det är lättare att samordna arbets- och familjeliv än i många andra länder. Som exempel på det är familjeledigheter, en fungerande dagvård och avgiftsfri skolmat. Till den listan med positiva saker kan tilläggas att flickorna klarar sig bra i skolan och att de finländska kvinnorna i arbetslivet redan är högre utbildade än männen. Marina Bock Marina Bock Till vardags arbetar jag som ledare inom äldreomsorgen och är politiskt aktiv i min hemkommun. Jag är andra perioden med i kommunfullmäktige och kommunstyrelsen. Den här perioden fungerar jag som styrelsens viceordförande. I mitt arbete så kommer jag kunderna väldigt nära, nästan inpå livet ibland. Jag kan se hur våra beslut som vi gjort i fullmäktige ter sig i verkliga livet och jag hör ofta hur kommunens kunder ser på våra beslut. Det gäller allt från centraliseringen av våra många skolkök till plogningsavgifter på invånarnas privata vägar. En politikers viktigaste uppgift är att vara påläst och speciellt på de frågor som känns främmande. Där hade jag ett försprång då jag blev invald: jag visste hur de kommunala processerna fungerar och jag hade ett bra och naturligt kontaktnät till kollegor som kunde ge mig information i vissa komplicerade frågor. Alla politiker har samma möjlighet att skaffa sig information om ett ärende av tjänstemän utöver det som finns att läsa, men det används kanske inte så flitigt som det skulle behövas. Po- naden på information, kompetens och jäv. Att vara kvinna inom politiken kräver arbete och vill man sträva uppåt så krävs det ännu mera engagemang. Det är tur att den lagstadgade könskvoteringen finns så att kvinnor deltar i nämnder och styrelser. Däremot så består många av kommunernas mindre officiella ledningsgrupper av män. Jag anser att kvinnor har lika stor potential som män bara vi tillåts nå höga poster. Jag värnar om den som behöver vård och omsorg: därför var valet av KD-partiet ganska klart när jag ställde upp första gången i kommunalvalet. Diskussionen om bristerna inom åldringsvården är ett måste och bör inte avslutas förrän förbättringar sker. Vi har ännu mycket att förbättra och det gör vi med kompetent och tillräcklig mängd vårdare. Oberoende på vilken nivå man vårdas i vårdkedjan så ska god vård kunna ges. Här har vi politiker ett stort ansvar: sociala frågor är minsann politik! Marina Bock, Äldreomsorgsledare, Fullmäktige/styrelseledamot Ledamot i KD Svenska organisationens styrelse Trots att kvinnornas ställning i vårt samhälle är bra, finns det områden som måste utvecklas. Trots att kvinnornas utbildningsnivå är hög, hämtar inte utbildningen samma förmåner till kvinnan som för mannen. Löneskillnaderna mellan kvinnor och män har ökat med cirka tre procent de senaste tre åren. Många hinder har röjts undan för kvinnornas frammarsch i arbetskarriären. Även om det är förbjudet att diskriminera någon på grund av kön, påverkar arbetsgivarens rädsla för framtida moderskapsledigheter, vårdledigheter och sjuka barn kvinnans möjligheter att få arbete. Attityden är ändå bättre nu än vad den var för några år sen. Utmaningarna i familje- och arbetslivet måste var och en av oss tackla som individer, men också lagstiftningen borde utvecklas så att jämställdheten förverkligas bättre. Strukturomvandlingen i näringslivet har lett till att industrins andel av BNP har minskat och fortsätter att minska. Servicens andel ökar däremot. Servicebranschen visar sig vara en omkörningsfil för många kvinnor i arbetslivet i och med att många män jobbar inom industrin. Den vanligaste branschen där kvinnan fungerar som företagare är just service- eller försäljningsbranschen. Arbetslivets förändringar och internationaliseringen i olika branscher lyfter upp nya krav på arbetstagaren och de kraven är enligt olika undersökningar ofta sådana som kvinnor lever upp till bättre än män. Exempel på ökande krav kan vara t.ex. språk- och interaktionskunskaper. De här undersökningarna visar på att vi kvinnor inte har orsak att undervärdera oss själva. Kvinnor behöver uppmuntran och stärkta kunskaper i ledarskap och företagsamhet. Vi förstår säkert hur viktigt det är att bygga nätverk. Ensam klarar man sig inte. I arbetslivsundersökningen från 2008 svarade 87 % och 88 % av kvinnorna att det ofta är en bra känsla i att jobba. Man kan konstatera att arbete har en viktig betydelse för människan. Leena Rauhala riksdagsledamot Tillväxtföretagen förbättrar sysselsättningen I Finland är vi mycket positiva till företagsamhet, men trots det är företagens antal per invånare bland de lägsta i Europa. Orsaker till det har sökts bland utbildnings-, social- och skattesystemen och ibland ifrågasatt hela folkets egenskaper som företagare och risktagare. Trots det är andelen kvinnoföretagare förhållandevis många internationellt sett, över en tredjedel eller 73 000 personer. Merparten av kvinnoföretagarna fungerar i sektorn för små- och medelstora företag, dryga hälften i servicebranschen, en femtedel i handel och en del i förädlingsbranscherna. Tillväxt i ekonomi och sysselsättning förutsätter alltid en ökning i företagsamhet, för en marknadsekonomi utan företagare har inga arbetsplatser. Det är inte ett självändamål att ha ett stort antal företag utan målet borde vara att framför allt skapa sysselsättande tillväxtföretag. Internationella undersökningar visar att 3-5 % av nya tillväxtföretag skapar nästan 75 % av arbetsplatserna. Med andra ord bör Finland i mitten av ressessionen stöda företagsamhet med tyngdpunkten på potentiella tillväxtföretag för att förbättra sysselsättningen. I kvinnodominerade serviceyrken finns ännu mycket tillväxtpotential, för servicens andel av produktionen är ännu internationellt sett förhållandevis låg hos oss. Ett populärt uttryck är att man kan inte leva på att tvätta varandras skjortor. Något lågprisland kommer vi inte att bli så våra produkter och den service vi producerar bör ha en hög förädlingsgrad. Det är beräknat att 60-70 % av framtida innovationer sker i servicebranschen. Det räcker ändå inte bara med nya idéer, man måste också klara av att förädla dem till produkter i handeln. Det här är en av våra akilleshälar. Vid sidan av teknologikunnande för nystartade företagare bör man få affärskunskap så som kunskap om marknadsföring, logistik, nätverks- och samarbetskunnande och ekonomiska kunskaper. Till all lycka har det de senaste åren startats egna stödprogram och mentorskap för kvinnor. Sari Essayah Euroopan parlamentin jäsen sari.essayah@europarl.europa.eu
8.10.2009 7 Kristillisdemokraattiset Naiset ry Naiset maailmalla Pohjoismaiden naisjärjestöt koolla Islannissa Talouskriisi ja naiset Kasvuyrityksillä työllisyystalkoisiin Suhtautuminen yrittäjyyteen on Suomessa myönteinen, silti yritysten lukumäärä asukasta kohden on meillä Euroopan alhaisimpia. Syitä on etsitty milloin koulutus-, sosiaalija verojärjestelmistä ja milloin epäilty koko kansanluonteen sopivuutta ja riskinottokykyä. Sen sijaan naisyrittäjien määrä on meillä kansainvälisesti vertaillen korkea, yli kolmannes eli noin 73 000 henkilöä. Naisyrittäjien enemmistö toimii pk-yrityssektorilla; reilusti yli puolet palvelualoilla, noin viidennes kaupan alalla ja osa jalostusaloilla. Talouden ja työllisyyden kasvu edellyttää aina yritystoiminnan kasvua, sillä markkinataloudessa ilman yrittäjiä ei ole työpaikkojakaan. Yritysten suuri lukumäärä ei sinällään ole itsetarkoitus, vaan päämääränä tulisi olla ennen kaikkea työllistävien kasvuyritysten synnyttäminen. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että 3-5 % uusista nopeakasvuisista yrityksistä synnyttää lähes 75 % työpaikoista. Taantuman keskellä työllisyystilanteen parantamiseksi tulisi siis Suomessakin yritysten tukeminen kohdentaa nykyistä tarkemmin potentiaalisiin kasvuyrityksiin. Pohjoismailla on paljon yhteistä, mutta myös opittavaa toisiltaan, joten tiedonvaihto on tärkeää. Norja on selvinnyt suhteellisen hyvin taloudellisesta kriisistä eikä valtion ole tarvinnut tehdä suuria leikkauksia. Koska naisia on paljon hoivatyössä, ei talouskriisillä ole liiemmin ollut vaikutusta naisten työllisyyteen. Gunhild Ramm Reistad kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan naisten sairastavuus on kasvanut 20 vuodessa. Hoitotyö on raskasta ja lisäksi naiset tekevät myös kotityöt. Miesten osallistuminen kotitöihin ei kuitenkaan ole kasvanut toivotulla tavalla. Wiveca Holst Ruotsista onnitteli puheensa aluksi Norjaa ja Islantia siitä, että nekin olivat saaneet seksin oston kriminalisoitua. Työttömyys on Ruotsissa nousut ensin miehillä ja naiset tulevat perässä. Kun kunnat leikkaavat kuluja, niin naisiin sillä on kaksinkertainen vaikutus: ensin moni nainen menettää työnsä ja sitten kunnan palvelujen heikkenemisen vuoksi naisiin kohdistuu suurempi vastuu lasten ja vanhusten hoitamisesta. Tanskalainen Charlotte Kirkegaard kertoi, että heillä on samoja ongelmia kuin Ruotsissa. Hän kertoi myös, miten Tanskassa voidaan sanoa miesten olevan huipulla ja tosi pohjalla ja naisten taas siellä välissä. Naisten vaikutusmahdollisuudet ovat nyt heikentyneet ja sitä perustellaan sillä, että kriisin hoitamiseen tarvitaan vahvoja miehiä. Tähän naiset ovat vastanneet kysymällä, etkä ketkäs ne kriisin aiheuttivat. Tanskassa prostituutio on sallittua. Talouskriisin myötä sinne on ilmestynyt uusi ryhmä, jota kutsutaan naiset 40+. Heidän joukossaan on paljon yksinhuoltajia. Islannin malli - hyvässä ja pahassa Islannin Margrét Sverrisdóttir kertoi, miten siellä tarvitaan naisia siivoamaan jälkiä. Maassa on syvä talouskriisi, jonka korjaamiseen tarvitaan uudenlaista otetta. Hallituksessa naisia on yksi vähemmän kuin miehiä ja eduskunnassa naisia on 42,7 prosenttia. Tämän toivotaan tuovan kokonaisvaltaisempaa ajattelua maan talouden hoitoon. Jo vuonna 2000 tuli vanhempainvapaissa voimaan malli 3+3+3 Saara Ruokonen ja Ida Løvgreen kuukautta jossa sekä äiti että isä saavat kolme kuukautta ja kolme kuukautta he voivat valita, kumpi sen pitää. Siitä on hyviä kokemuksia ja yhä useampi isä pitää oman osuutensa. Äiti ja isä voivat myös olla yhtä aikaa, jolloin kumpikin saa yhteensä 4,5 kuukautta. Rahaa maksetaan 80 prosenttia palkasta. Aluksi sille ei ollut kattoa, mutta nyt se on noin 2 500 euroa. Katto jouduttiin laittamaan, kun nousukauden huumassa varsinkin pankkialalla palkat nousivat huimasti. Vanhempainvapaakauden palkka maksetaan valtion budjetista ja Margrét kertoi tapauksesta, jossa valtionvarainministeriössä kauhistuttiin ja pelättiin kassakriisiä, kun yhteen maan rikkaimmista perheistä alettiin odottaa kolmatta lasta. Pohjoismaisista itsehallintoalueista oli paikalla Färsaarten ja Grönlannin edustajat, muttei ketään Ahvenanmaalta. Ida Løvgreen Grönlannista kertoi, miten eskimonaiset ovat aina olleet vahvoja, vaikkeivät olekaan saaneet koulutusta. Yhteiskunta muuttuu ja naisillakin on nyt mahdollisuus päästä ansiotyöhön. Moni nainen ei kuitenkaan osaa tanskaa, ja se estää ammattikoulutukseen pääsyn. Sukupuolten työnjako on selvä varsinkin pohjoisessa, jossa eletään kalastuksesta ja metsästyksestä. Muutosta siinäkin on tapahtumassa. Ilmastonmuutos näkyy jo Grönlannissa ja perinteiset elinkeinot ovat vaikeuksissa. Se vaikuttaa kokonaisten perheiden elämään. Färsaarelaiset Anetta Saltá ja Helen Højgaard Jacobsen kertoivat, että heillä finanssikriisi on aiheuttanut lainanannon kiristymistä ja lainojen kallistumista. Se on vaikuttanut myös, että ihmiset ovat varovaisempia rahankäytössään. Muuten vaikutukset ovat vähäiset, joten heillä puhutaan vain pienestä taantumasta. Työttömyys on noussut nyt noin neljään prosenttiin ja heilläkin miesten työttömyys on noussut ensin. Saara Ruokonen NYTKISin hallituksen jäsen Naisvaltaisissa palveluyrityksissä lepää edelleen paljon kasvupotentiaalia, sillä palveluiden osuus niin tuotannosta kuin työllisyydestäkin on meillä vieläkin kansainvälisesti katsoen alhainen. Suosittu hokema on, että toistemme paitoja pesemällä emme elä. Halpatyövoimamaata meistä ei tosiaan tule, joten tekemiemme tuotteiden ja palveluiden jalostusarvon pitää olla mahdollisimman korkealla. Tietointensiivisiin palveluihin satsaaminen kannattaa, sillä arviolta 60-70 % innovaatioista syntyy tulevaisuudessa palvelualoilla. Pelkät uudet keksinnöt eivät kuitenkaan riitä; ne olisi vielä osattava jalostaa kaupallisesti. Se on yksi akilleenkantapäämme. Aloittelevan yrittäjän teknologiaosaamisen rinnalle on saatava liiketoimintaosaamista eli markkinoinnin, logistiikan, verkosto- ja yhteistyötaitojen ja taloushallinnon osaamista. Viime vuodet ovat onneksi tuoneet naisyrittäjille omia yritystoiminnan tukiohjelmia ja mentorointia. Yrittäjyyden houkuttelevuuden lisäämiseksi työsarkaa on toki myös lainsäädännön uudistamisessa nimenomaan pienyrittäjän näkökulmasta. Yrittäjällä on edelleen puutteita työttömyys- ja sosiaaliturvassa ja byrokratiassa riittää karsittavaa. Esimerkiksi osittaisen hoitorahan kustantamiseen verovaroin ovat osallistuneet yhtälailla yrittäjät kuin muutkin veronmaksajat, mutta vasta nyt vuosikausien taistelun jälkeen yrittäjävanhemmat saavat saman oikeuden kuin työntekijänsä. Samoin yrityssaneeraus- ja konkurssilainsäädännön pitäisi nykyistä paremmin mahdollistaa elinkelpoisten yritysten jatkaminen, kun yritystoiminta hetkellisesti takkuilee syystä tahi toisesta. Pääomien saanti pienimuotoiseen yritystoimintaan ei ole tänä päivänä yleensä ongelma, kunhan vakuudet ovat kunnossa. Pullonkaula syntyy, kun pääomaa tarvittaisiin reilummin ja korkeamman riskin omaaviin innovaatioyrityksiin, joiden tuottoja päästään jos hyvin käy - korjaamaan vasta vuosien päästä. Kotimainen yksityinen riskipääoma onkin lähes hävinnyt aloittavien innovaatioyritysten rahoituksesta. Yrityksen kasvuhalu ja kyky on aina viime kädessä kiinni omistajan, johdon ja henkilökunnan osaamisesta ja motivaatiosta. Lailla emme voi määrätä yrityksiä kasvamaan ja työllistämään, mutta julkinen sektori voi parhaimmillaan luoda edellytyksiä ja suotuisaa ilmapiiriä yrittämiselle. Sari Essayah Euroopan parlamentin jäsen sari.essayah@europarl. europa.eu
8 8.10.2009 Arjen asioita KD Naiset, naiset@kd.fi Yhteistyöllä lisätään vaikutusmahdollisuuksia Valtuutettuna uudessa Salossa Kristillisdemokraatit ajavat oikeudenmukaisuutta päätöksentekoon. Valtuutetun paikka uudessa, kymmenestä kunnasta muodostetussa Salon kaupungissa on todella kiinnostava. Entiset valtakuviot ovat mennyttä eikä vähiten pienten valtuustoryhmien yhteistyön ansiosta. loton katse tulevaisuuteen ovat tuoneet KD:n pienelle valtuustoryhmälle paljon kiitosta muilta valtuutetuilta yli puoluerajojen. Puoleemme käännytään ja sanojamme siteerataan niissäkin lautakunnissa, joissa meillä ei ole omaa jäsentä. On hienoa nähdä, että vaikutuksemme Salon kaupungin rakentamisessa on suurempi kuin voisi olettaa. Luottamushenkilöiden verkottumisen lisäksi on hedelmällistä olla yhteydessä virkamiehiin, aluetoimikuntiin, kansalaisjärjestöihin ja yksittäisiin kansalaisiin. Kenenkään kosketuspinta kaupungin asioihin ei ole niin laaja, ettei kannattaisi kuunnella muita. Muutoksen paineet Asiantuntijuus ja ennakkoluuloton katse tulevaisuuteen ovat tuoneet KD:n pienelle valtuustoryhmälle paljon kiitosta. Erityinen huolen aihe Salossa oli jo uuden valtuuston alkumetreillä ilmennyt talouden tilanne. Säästöpaineessa on kiusaus säästää henkilökunnan selkänahasta ja vaatia parempaa tehokkuutta. Salossa koottiin yhteen kymmenen kuntaa ja neljä kuntayhtymää, joten kaikilla oli edessään uuden oppiminen. Samalla jo alkuvuodesta alettiin suosittaa, että Vaalien jälkeen muodostimme teknisen vaaliliiton saadaksemme valtaa jaettaessa äänestäjien tahdon paremmin toteutumaan. Lyöttäytymällä yhteen KD, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset ja Vihreät muodostivat ryhmän, jolla on 11 valtuutettua. Tällä saimme ryhmälle kaksi paikkaa kaupunginhallitukseen ja jokaiseen lautakuntaan. Keskinäisessä paikkajaossa noudatimme tarkasti äänimäärien ja valtuutettujen suhdetta eli puhdasta vaalimatematiikkaa. Vaikuttamisen kanavat Yhteistyömme sujuu tosi hyvin, vaikka osa henkilöistä on aivan uusia valtuutettuja. Myös vaalien jälkeen on meillä ollut yhteistyötä siten, että joissain asiakysymyksissä olemme löytäneet tukea toisistamme. Lisäksi olemme saaneet viestimme tehokkaasti eteenpäin sekä kaupunginhallitukseen että lautakuntiin. Jaana Shelby on toinen KD:n valtuutetuista uudessa, kymmenestä kunnasta muodostetusta Salossa. Myös eri asioihin tutustuminen helpottuu, kun voi kuunnella kokemuksia ja saada tietoa laajalta joukolta eri puolella laajaa Saloa asuvia valtuutettuja ja lautakuntien jäseniä. Maantieteellinen näkökulma on korostunut, sillä Salon pinta-ala on nyt noin viidennes Varsinais-Suomesta. Asiantuntijuus ja ennakkoluu- KD:n ryhmälle oli selvää, että uutta oppiessa työn tehokkuus automaattisesti kärsii. sijaisia palkataan ja vapautuvia työpaikkoja täytetään vain harkiten. KD:n ryhmälle oli selvää, että uutta oppiessa työn tehokkuus automaattisesti kärsii. Siksi toimme useaan otteeseen esille kuinka järjetöntä on tehokkuuden ja uuden oppimisen vaatiminen samanaikaisesti. Onneksi tässäkin asiassa on maltti voittanut. Siitä kiitos kuuluu myös luottamushenkilöille. Lapset hyötyivät kuntaliitoksesta Jaana Shelbyn lapset hyötyivät kuntaliitoksesta, sillä nyt he pääsevät lähikouluun. Mussaaren kyläkoulu oli ennen kuntien yhdistymistä naapurikunnan Perniön puolella kun itse asuimme Kiskon kunnan puolella. Nyt on mahdollisuus saada koulukyyti tähän lähikouluksi hakemaamme kouluun, jossa meillä on meneillään kehityshanke: koko koulun luokat 1-6 jäävät neljänä päivänä viikossa ohjattuun kerhotoimintaan ja kaikki koulutaksit lähtevät kouluta klo 15.30. Lapset saavat kokeilla golfia, elokuvan tekemistä, sarjakuvien piirtämistä, sulkapalloa, keksijäkerhoa, kokkikerhoa, ym. Vanhempainyhdistys järjestää ohjelman ja mukana on myös seurakunta. Onpa heillä koulumummi ja kouluvaarikin. Kolme koululaista Ellen, Ester ja Jesaja Shelby odottavat aamulla koulutaksia Salon kaupungin Aijalan kylässä mennäkseen Mussaaren kyläkouluun. Jaanan teesit erityisesti kuntaliitoskuntien valtuutetuille, mutta muutkin saavat toteuttaa: Ota rohkeasti ja ennakkoluulottomasti yhteyttä muihin valtuutettuihin, yli puolue-, ikä- ym rajojen. Vastaanotto ja yhteistyön hedelmät yllättävät sinutkin. Oma ymmärryksesi ja tietosi asioista kasvaa. Teknomusiikkia kuuntelevan nuoren ja viisikymppisen nutturapään maailmat ovat enemmän samanlaiset kuin erilaiset.