Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. ESITYS Varastokatu 3 A 14.12.2010 33100 Tampere pirkanmaa@sll.fi p. (03) 213 1317 HÄMEENKYRÖN SEURAKUNTA Asia Pinsiön Kaitajärvenvuorten alueen metsätilaa koskeva esitys Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri sai 1.12.2010 Aamulehdessä julkaistun uutisen välityksellä tietoonsa, että Hämeenkyrön kunta on luovuttanut vaihtomaana Hämeenkyrön seurakunnalle 25,5 hehtaarin kokoisen metsätilan Pinsiön Kaitavuoren alueelta. Otaksumme, että uutisessa tarkoitetaan Kaitajärvenvuorten aluetta, jossa kunnalla on ollut metsäomistuksia. Kaitajärvenvuorten alue on tunnettu luonnoltaan monimuotoisena ja kiinnostavana tienoona, jota käytetään paljon myös virkistäytymiseen. Aluetta suosivat mm. marjastajat, sienestäjät ja metsästäjät. Kyrön Luonto ry. laati alueesta kunnalle suojelualoitteen vuonna 1999, mutta kunnassa ratkaisua ei tuolloin syntynyt. Kesällä 2010 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri kartoitti kuntien omistamia metsäalueita eri puolilla Pirkanmaata. Kartoitusten tarkoituksena oli edistää arvokkaimpien metsäkohteiden suojelua Etelä- Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n kautta. Lupaavien ennakkotietojen perusteella kartoitimme myös Kaitajärvenvuorten metsän, joka osoittautuikin luontoarvoiltaan merkittäväksi. Emme kuitenkaan ehtineet olla Hämeenkyrön kuntaan yhteydessä ennen metsän omistussuhteiden muuttumista. Päätimmekin lähestyä asiassamme nyt suoraan uutta omistajaa, seurakuntaa. Esitämme, että Hämeenkyrön seurakunta tarjoaisi Kaitajärvenvuorten metsäaluetta suojeltavaksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:ssa. Metsäalue täyttää suurelta osin METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Lisäksi metsä täyttää luonnonsuojelulain 10 :ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisedellytykset mm. harvinaisten lajien ja elinympäristöjen sekä erikoisten luonnonmuodostumien ja luonnonkauniin maiseman nojalla (luontoarvoista tarkemmin luvussa 2). Seurakunnan on mahdollista saada luonnonsuojelulain mukaisesta suojelusta joko rahallista korvausta tai vaihtomaata. METSO-ohjelman korvausperusteena on puuston käypä arvo, joten suojelu ei aiheuttaisi seurakunnalle taloudellisia tappioita. Huomautettakoon, että vuonna 2009 ympäristöjärjestöt esittivät Kaitajärvenvuorten länsipuolisen metsätilan suojelua sen omistajalle UPM Kymmenelle. Metsäyhtiön palsta rajautuu suoraan seurakunnan omistukseen siirrettyyn palstaan. Jos kummankin tilan omistajat kiinnostuisivat suojeluajatuksesta, olisi tienoolle mahdollista muodostaa hieno, rauhoitettu luontokokonaisuus. 1. Metsiensuojelun taloudelliset ja imagolliset hyödyt seurakunnalle Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:a toteutetaan Suomessa vuosina 2008 2016. Ohjelman tarkoituksena on turvata metsäluonnon monimuotoisuutta, joka tätä nykyä on Suomessa vähenemässä. Metsänomistajat voivat tarjota metsiään suojeltavaksi, ja valtio korvaa kustannukset, joita puuntuotannon tulonmenetyksistä koituu.
Metsän suojelemisesta saatava korvaus vastaa tuottoa, jonka maanomistaja saisi metsän hakkaamalla. Tapauskohtaisesti suojelukorvaus voi olla jopa taloudellisesti kannattavampi kuin hakkuut: suojelukorvaus on veroton (toisin kuin hakkuutulot), ja lisäksi maanomistaja säästyy metsänuudistuksen kustannuksilta. Ohessa (liite 1) vertaillaan metsän suojelemisen sekä puukaupan tuottoa. METSO-ohjelman mukainen suojelu voidaan toteuttaa kahdella tavalla: - metsä rauhoitetaan ja alue jää omistajansa haltuun, ja valtio maksaa suojelusta korvauksen (ns. yksityinen luonnonsuojelualue) - tai omistaja myy metsänsä maapohjineen valtiolle luonnonsuojelualueeksi. Molemmat suojelumahdollisuudet korvauksineen ovat avoinna myös seurakunnan kaltaiselle julkiselle maanomistajataholle (Pirkanmaan ely-keskuksen METSO-vastaava Auli Suvanto, suullinen tiedonanto 14.12.2010). Lisätietoja METSO-ohjelmasta: www.metsonpolku.fi Kaitajärvenvuorten metsäalueen suojelemalla Hämeenkyrön seurakunta saisi taloudellisen hyödyn lisäksi myös hyvää julkisuutta. Ympäristömyönteisiä tekoja arvostetaan nykyisin erittäin paljon. Seurakunnan oma metsiensuojelualue sopisi mielestämme erityisen hyvin juuri Hämeenkyröön, joka tunnetaan kauniista luonnonmaisemistaan. Todettakoon, että pirkanmaalaisilla seurakunnilla ei tiettävästi vielä ole METSO-ohjelmassa suojeltuja metsiä; Hämeenkyrön seurakunnalla on oiva tilaisuus toimia tässä tiennäyttäjänä. Metsiensuojelulle annetaan arvoa myös kirkon ympäristödiplomin käsikirjassa 2005. Ympäristödiplomin voivat saada seurakunnat, jotka täyttävät ympäristöasioissa tietyt minimikriteerit ja lisäksi keräävät vapaaehtoisin lisätoimin vähintään sata pistettä. Kirkon ympäristödiplomin käsikirjan mukaan luonnonsuojelualueen perustamisesta seurakunta saa varsin korkeita pistemääriä. Mikäli Hämeenkyrön seurakunta on lähiaikoina suunnitellut pyrkivänsä ympäristödiplomiseurakunnaksi, luonnonsuojelualueen perustaminen auttaisi taipaleella huomattavasti. 2. Kaitajärvenvuorten metsäalueen luontoarvot Kaitajärvenvuorten alue sijaitsee Hämeenkyrön kunnan itäosassa, Pinsiön ja Sasin kylien välisellä kallioisella metsäalueella. Kaitajärvenvuoret on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi, mikä on huomioitu Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa (merkintä ge2-003). Kaitajärvenvuoret kuuluu myös maakuntakaavan laajaan, luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeään vyöhykkeeseen (luo 1). Seurakunnan omistukseen tulleessa 25,5 hehtaarin kokoisessa metsässä vuorottelevat pienet kalliomäet ja niiden väliset notkelmat. Alueella on myös kaksi laajempaa kalliomäkeä. Suurin ja korkein on noin hehtaarin laajuinen, jäkälikköinen kallionlaki Vähä-Kaita -lammen pohjoiskoillispuolella. Myös lammen länsi-lounaispuolella on laajahko ja melko jyrkkärinteinen kalliomäki, josta osa kuuluu Hämeenkyrön seurakunnan omistamaan tilaan. Etenkin lammen pohjois-koillispuoleisella kalliolla on laajalti jäkälikköä ja vanhoja, osin kilpikaarnaisia mäntyjä. Muutamia kelojakin näkyy, samoin kuin hiiltynyttä puuta muistona menneistä metsäpaloista. Huomionarvoinen on myös kallion etelään, Vähä-Kaidan suuntaan, antava jyrkänne, jolla esiintyy harvinaistakin sammallajistoa: jyrkänteeltä on löytynyt muun muassa vuorikivisammalen esiintymä.
Laji on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi ja alueellisesti uhanalaiseksi. Muutenkin Kaitajärvenvuorten sammallajisto on poikkeuksellisen edustava: alueen kalliojyrkänteiltä on tavattu yhteensä jopa 70 sammallajia, mikä tekee alueesta yhden Pirkanmaan parhaista sammalkohteista, mitä kallioihin tulee. Alueen sammallajistoa ovat selvittäneet sammalasiantuntija Harri Arkkio ja luontokartoittaja Anni Kytömäki vuonna 2005. Yleistäen voi sanoa, että Kaitajärvenvuorten alueella kallioisemmissa osissa metsätyyppi on kuivahkoa, kun taas notkelmissa tuoretta kangasta. Etenkin Vähä-Kaidan pohjoiskoillispuolisella kalliolla on pienialaisesti myös karumpia metsätyyppejä: kuivaa kangasta ja karukkokangasta. Lehtomaisuutta (lajistossa esim. ahomansikka, kielo, kalliokielo ja kevätlinnunherne) esiintyy puolestaan pieninä laikkuina esimerkiksi Vähä-Kaitaan pohjoisesta laskevassa rinteessä. Metsät ovat koko alueella pääosin varttuneita ja osin vanhojakin. Alueen vanhimmat ja luonnontilaisimmat metsät sijaitsevat Vähä-Kaidan pohjois- ja länsilounais-puolella. Lampeen laskevilla rinteillä on runsaslahopuustoista, kuusivaltaista tuoreen kankaan metsää. Metsä on pääosin erirakenteista, ja ylispuukuuset ovat paikoin erittäin järeitä. Kuusen ohella puustossa on myös koivua ja haapaa sekä etenkin lammen tuntumassa myös järeitä mäntyjä. Lahopuusto koostuu pääasiassa järeästä kuusesta, jota on niin pystyssä kuin maassakin. Maapuita on hiljattain kaatuneista pitkälle lahonneisiin. Vähä-Kaidan ympäristön vanhat metsät täyttävät kirkkaasti METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet (runsaslahopuustoiset kangasmetsät). Kaitajärvenvuorten alueen pohjoisosassa on enimmäkseen varttunutta, mäntyvaltaista kuivahkon kankaan metsää. Lahopuuta ei ole vielä muodostunut paljoa, mutta elävän puuston rakenne on luonnonmukainen. Männyn ohella puustossa on lähinnä koivua ja kuusta. Paikoin näkyy yksittäisiä, selvästi vanhempia mänty-ylispuita. Notkelmissa kuusta on enemmän, ja metsätyyppi on tuoretta kangasta. Kuuset ovat paikoin järeitä, ja kuusilahopuutakin esiintyy yksittäin. Notkelmissa kasvaa myös jonkin verran haapaa (ei vielä järeää). Alueella on myös suuria muurahaispesiä, jotka osaltaan kertovat, että metsässä ei ole tehty voimakkaita metsätaloustoimia vuosikymmeniin. Osalla aluetta on tosin tehty harvennushakkuita arviolta reilut 10 vuotta sitten. Vähä-Kaidan itä- ja koillispuolella metsä on nuorempaa, mutta se on saanut kehittyä pitkälti ilman hakkuita. Metsätyyppi on tuoretta, ehkä pieneltä osin myös lehtomaista kangasta. Puusto koostuu pääasiassa kuusesta ja männystä, mutta myös koivua esiintyy, samoin kuin muita lehtipuita yksittäisinä puina. Kuusi- ja mäntylahopuuta (ei järeää) on muodostunut jo hieman. Lähellä tilan etelärajaa kalliolla on jokusia vanhoja, hiiltyneitä palokantoja. Tila päättyy etelässä rinteen alla korpinotkossa kulkevaan, luonnontilaisen kaltaiseen puroon. Vähä-Kaita -lammen koillispuolelle on tehty kymmenisen vuotta sitten suojuspuuhakkuu alueen halki kulkevan ajouran varteen. Hakkuu on kuitenkin pienialainen, eikä merkittävästi heikennä Kaitajärvenvuorten luontoarvoja. Kaitajärvenvuorten alueella on hieman myös soita. Vähä-Kaita -lammen rannassa on hyllyvää nevaa, tyypiltään lyhytkorsi- ja saranevaa. Lajistosta mainittakoon pitkälehtikihokki ja pullosara. Vähä-Kaidan pohjois-koillispuolisen kalliomäen takana on pienialainen, melko rehevä korpi, jossa kasvaa kuusta, koivua ja jonkin verran tervaleppääkin. Puusto on erirakenteista ja tiheää, riukumaista lahopuutakin on muodostunut jo melko runsaasti. Suotyyppi lienee lähinnä ruohokangaskorpea, vaikka varsinaisia ruohoja ei tiheän puuston alla paljoa kasvakaan. Alueen pohjoisosassa on muutama pienialainen rämelaikku (lähinnä kangas- ja isovarpurämettä) sekä yksi ruohoisen saranevan laikku (koillisosassa). Saranevalla kasvaa mm. raatetta, pullo-, luhta- ja jokapaikansaraa sekä jouhivihvilää. Kaikki Kaitajärvenvuorten suolaikut ovat ojittamattomia ja vesitaloudeltaan käytännössä luonnontilaisia.
Vähä-Kaita -lammella havaittiin 13.7.2010 yksinäinen kaakkuri, ja alueen yläpuolella kierteli kalasääski. Molemmat lajit on luokiteltu silmälläpidettäviksi eli lähes uhanalaisiksi. 3. Yhteenveto Hämeenkyrön seurakunnan omistama Kaitajärvenvuorten alue on luontoarvoiltaan merkittävä kohde. Etenkin Vähä-Kaita -lammen ympäristön vanhat metsät täyttävät METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet selkeästi, toisaalla luontoarvot ovat hyvää vauhtia kehittymässä (puuston ikääntymisen ja lahopuuston muodostumisen kautta). Kalliometsät ja suolaikut sekä Vähä- Kaita elävöittävät aluetta miellyttävällä tavalla ja tekevät siitä monipuolisen luontokokonaisuuden. Jos Hämeenkyrön seurakunnalla on halua, oletettavasti koko aluetta voisi tarjota suojeltavaksi METSO-ohjelmassa kyseessä on yhtenäinen ja hieno kokonaisuus, jonka pilkkominen suojeltavaan ja suojelun ulkopuolelle jäävään osaan olisi ainakin luonnon näkökulmasta on tarpeetonta. Retkeilyalueena suositun ja monimuotoisen luonnonalueen suojeleminen olisi teko, jota varmasti arvostaisivat sekä ihmiset että eliökunnan äänettömät jäsenet. Tampereella 14.12.2010 Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jussi Niinenmaa, puheenjohtaja Kyrön Luonto ry. Jouko Hannu, sihteeri Kyrön Luonto ry. LIITTEET 1. Suojelun ja puukaupan tuoton vertailu 2. Aluerajaus karttakopiolla 3. Valokuvia (otettu 13.7.2010)
LIITE 1. Suojelun sekä puu- ja tilakaupan tuoton vertailua Taulukossa esitetään metsänomistajan saama tuotto pysyvästä suojelusta verrattuna puukauppaan ja tilan myyntiin. Laskelmat perustuvat todellisiin tarjouksiin. Esimerkkitilan pinta-ala on 5 ha ja puusto noin 300 kuutiometriä/ha. (Lähde: Pirkanmaan metsäkeskus) Puukauppa euroa Kantorahatulo 72 000 Myyntivero vähennysten jälkeen noin 20 % -14 400 Uudistamiskulut -5 000 Nettotulot 52 600 Yksityinen pysyvä suojelualue euroa ELY-keskuksen tarjous ei veroa 54 000 Nettotulot 54 000 Kuten taulukosta ilmenee, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen korvaus suojelusta on verotonta tuloa, toisin kuin puukaupan tuotto. Suojeluvaihtoehdossa säästyy myös uudistamiskuluilta.
LIITE 2.
LIITE 3. Näkymä Kaitajärvenvuorten kalliomänniköstä Vähä-Kaita -lammelle.
Kaitajärvenvuorten alueella on paikoin runsaasti eri-ikäistä lahopuuta. Kuvan vuosikymmeniä maassa maannut kuusi kertoo alueella olevan myös luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää lahopuujatkumoa. Suomen metsissä on jopa 5000 eliölajia, jotka ovat riippuvaisia lahopuusta lintuja, hyönteisiä, sieniä, sammalia ja jäkäliä.
Kaitajärvenvuorten alueella on muutamia ojittamattomia korpi- ja rämepainanteita, jotka rikastuttavat metsäluontoa ja ilahduttavat kulkijan silmää. Kuvassa ruohoista sarakorpea.