Kasvuteorian perusteista Matti Estola 2013
Solowin kasvumallin puutteet Solwin mallista puuttuu mikrotason selitys kasvulle, sillä mikrotasolla yritykset tekevät tuotantopäätökset kannattavuusperiaatteella Solowin mallissa kasvu on seurausta panosten määrän tai tuottavuuden kasvusta. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, että osa panoksista on käyttämättä (työttömät + muu vajaa tuotantokapasiteetti). Solowin malli ei myöskään selitä sitä, miksi yritykset tietoisesti parantavat panostensa tuottavuutta ja investoivat tuotekehittelyyn. Em. syitä on pyritty korjaamaan ns. endogeenisen kasvun teoriassa, joka nimensä mukaan pyrkii selittämään talouskasvua sisäsyntyisesti. Talouskasvun syy on varmasti sekä panosten tuottavuuden että pääoman määrän kasvussa yhtä työntekijää kohti. Hyvän teorian pitäisi kuitenkin pystyä selittämään talouden kasvu yritysten tietoisesti tekemän kehitystyön ja yhteiskunnan koulutuksen kehityksen kautta. Jonkinlainen rooli talouskasvussa on myös yritysten ulkoisvaikutuksilla toisiinsa, sillä paremmat tuotteet mahdollistavat niiden jäljittelyn ilmaiseksi toisilla aloilla.
Endogeenisen kasvun teoria Endogeenisen kasvun teoria kehitettiin 1980- luvulla Paul Romer, Robert Lucas ym. toimesta vastauksena eksogeenisen kasvun mallien saamaan kritiikkiin. Eksogeenisen kasvun malleista poiketen endogeenisen kasvun teoria pyrkii kuvaamaan kasvuprosessin siten, että keskeiset kasvuun vaikuttavat taloudelliset tekijät määräytyvät mallin sisällä, eikä niitä oteta annettuna mallin ulkopuolelta. Tärkeä rooli mallissa on inhimillisellä pääomalla eli human capitalilla.
Human Capital talouskasvun syynä Oletetaan seuraava makrotason tuotantofunktio: Y(t)=F ), ), ) Missä Y on kansantalouden reaalinen BKT, K makrotason pääomakanta, L makrotason työpanoskäyttö ja H kansantalouden osaamistasoa mittaava inhimillinen pääoma. Tämän teorian edustajat eivät kuitenkaan ole osanneet määrittää yksikäsitteisesti, miten yhteiskunnan human capital tulisi mitata, ja mistä tekijöistä se koostuu. Onko human capital oppilaitosten aikaansaamaa vai yritysten tekemää työntekijöidensä kouluttamista, onko se koneisiin ja laitteisiin sitoutunutta teknistä tietoa vai mitä se on (tämä on minun kritiikkini endogeenista kasvuteoriaa kohtaan.) Pelkistettynä teorian idea on seuraava:
Human capitalin oletetaan kertyvän sitä nopeammin, mitä enemmän sitä on olemassa. Siis mitä enemmän osaamista on, sitä suurempi on osaamisen kehitysnopeus. Esimerkiksi mitä enemmän meillä on tutkijoita kehittämässä uutta tietoa, sitä nopeammin tieto kehittyy. Suurten yritysten tuotekehittelyssä on esimerkiksi tuhansia koulutettuja tutkijoita. Yksinkertainen matemaattinen muoto human capitalin kertymiselle on seuraava: H:n kasvunopeus H (t) riippuu positiivisesti H:n määrästä, eli H (t)=b H(t), > 0,. Kyseessä on 1. kertaluvun differentiaaliyhtälö H:lle, jonka ratkaisu on:, ä. Näin siis inhimillinen pääoma kehittyy itsenäisesti rajatta ajan myötä. Koska inhimillinen pääoma on yksi makrotason tuotantofunktion tuotannontekijä, inhimillisen pääoman kasvu selittää kansantalouden teknisen kehityksen ja tuotannon kasvun.
Inhimillisen pääoman kehitystä on selitetty myös yritysten tietoisina investointipäätöksinä human capitaliin, eli että yritykset palkkaavat osan työvoimastaan tuotekehittelyyn, joka kehittää osaamista. Toisissa endogeenisen kasvuteorian malleissa human capitalin kehittymistä selitetään ulkoisvaikutuksilla siten, että esimerkiksi kouluissa opetettava uusi tieto ja parempi opetus tuottavat osaavampia työntekijöitä, ja siten yritykset saavat tuottavampia työntekijöitä ilman, että joutuvat investoiman human capitalin tuottamiseen. Vastaavasti toisten yritysten paremmat tuotteet synnyttävät positiivisia ulkoisvaikutuksia yrityksille. Vaikka endogeenisen kasvun teoriassa selitetäänkin se, miksi osaaminen kasvaa kansantaloudessa ajan myötä, ko. teoriassa ei ole yritetty kunnolla määritellä mitä human capital oikeasti on, miten sitä tulisi mitata ja osoittaa lisäksi se, että H:n kasvulla on tilastollisesti merkitsevä osuus kansantalouksien kasvun selittäjänä. Endogeenisen kasvun teorian merkittävin anti on mielestäni se, että talouskasvua ei enää selitetä panosten määrän kasvulla eikä eksogeenisella teknisellä kehityksellä, vaan sisäsyntyisesti ihmisten tietoisten päätösten seurauksena.