Työn ja pääoman välinen eli funktionaalinen tulonjako metalliteollisuudessa

Transkriptio

1 Työn ja pääoman välinen eli funktionaalinen tulonjako metalliteollisuudessa Jorma Antila Syyskuu 21 Metallityöväen Liitto ry, tutkimustoiminta

2 1(12) Työn ja pääoman välinen eli funktionaalinen tulonjako metalliteollisuudessa Peruskäsitteitä Työn ja pääoman välisessä tulonjaossa tarkastellaan taloudessa luotavan arvonlisäyksen jakaantumista palkansaajille ja yrityksille. Arvonlisäys tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen ja mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. Bruttoarvonlisäys jakautuu seuraaviin osiin: Kiinteän pääoman kuluminen Palkat ja palkkiot Työnantajan sosiaaliturvamaksut Muut tuotantoverot Muut tuotantotukipalkkiot Toimintaylijäämä Kun bruttoarvonlisäyksestä poistetaan kiinteän pääoman kuluminen, saadaan nettoarvonlisäys, mikä siis kuvaa jaettavissa olevia tuloja. Kiinteän pääoman kuluminen kuvaa sitä osuutta arvonlisäyksestä, joka on käytettävä olemassa olevan pääomakannan ylläpitämiseen. Työn ja pääoman välistä tulonjakoa tarkasteltaessa työn osuudeksi nettoarvonlisäyksestä lasketaan palkat ja palkkiot sekä työnantajan sosiaaliturvamaksut. Pääoman osuudeksi lasketaan toimintaylijäämä. Tuotantoverot menee julkiselle sektorille ja tuotantotukipalkkiot tulee julkiselta sektorilta. Työn ja pääoman väliseen tulonjakoon vaikuttavat monet tekijät: tuotannon kasvu, työn ja pääoman käytön suhteen muutokset, talouden rakenteen muutos, tuottavuuden kasvu, palkkakehitys, työllisyyden kehitys ja hintakehitys. Eri tekijöiden vaikutus vaihtelee talouden eri toimialoilla. Palkkanormi Ammattiliittojen tavoitteena on ollut pitää palkansaajien osuus arvonlisästä oikeudenmukaisella tasolla. Mitään yksikäsitteistä tavoitetasoa oikeudenmukaiselle osuudelle ei ole olemassa, mutta käytännössä tavoitteena voidaan pitää sitä, että palkkojen osuus pysyy pitkällä aikavälillä suunnilleen ennallaan, jos toimialan tuotantorakenteessa (pääomavaltaisuudessa) ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Pääomavaltaisuus vaihtelee eri toimialoilla ja se voi muuttua myös jollakin tietyllä toimialalla. Siten myös palkkojen oikeudenmukaisen osuuden taso vaihtelee toimialoittain ja toimialan sisällä, jos tuotanto pääomavaltaistuu. Mitä enemmän toimialalla käytetään pääomaa suhteessa työhön sitä pienempi on työn osuus. Lyhyellä aikavälillä työn ja pääoman osuudet vaihtelevat suhdannekehityksen mukaan. Palkkojen osuus nousee tyypillisesti laskukautena ja laskee nousukautena. Karkea normi työn ja pääoman tulonjaon pitämiseksi ennallaan on, että työvoimakustannukset (sopimuskorotukset ja liukuma, sotumaksut, työajan lyhennyskorvaus) nousevat yhtä paljon kuin tuottavuuden ja inflaation summa. Tätä on kutsuttu palkkanormiksi. Jos sotumaksuja ei muuteta ja työaikaa ei lyhennetä, niin edellä mainittu normi voidaan ilmaista siten, että työn ja pääoman tulonajon pitämiseksi ennallaan on reaalipalkkojen noustava yhtä paljon kuin tuottavuus kasvaa. Palkkanormia ei ole tarkoituksenmukaista yrittää noudattaa joka vuosi, vaan tarkastelu on syytä tehdä usean vuoden aikajaksolla.

3 2(12) Reaalipalkat ja tuottavuus metalliteollisuudessa Metalliteollisuudessa palkkanormiperiaate ei ole 199-luvulla toteutunut (kuvio 1). Reaalipalkkojen nousu on ollut hyvin hidasta, kun taas tuottavuus on noussut voimakkaasti. Metalliliiton palkkapolitiikkaa ei kuitenkaan voida tuomita tällä perusteella huonoksi. On otettava huomioon kaksi seikkaa. Ensiksi edellä mainittu normi toimii vain täystyöllisyystilanteessa. 199-luvun laman jälkeen metalliteollisuudessa ei ole vallinnut täystyöllisyys, joten se on täytynyt ottaa huomioon palkkapolitiikassa. Palkkoja ei siis ole voitu nostaa normin mukaisesti, koska työllisyyden paranemiselle on täytynyt jättää "tilaa". Toinen huomioitava seikka on se, että metalliteollisuuden tuottavuuden kasvua "vääristää" yhden toimialan eli elektroniikkateollisuuden poikkeuksellisen nopea kehitys (ks. kuvio 13). Kuviossa 2 on metalliteollisuuden tuottavuusluvuista poistettu sähkötekninen teollisuus, josta elektroniikkateollisuus muodostaa valtaosan. Kuviosta nähdään, että 199-luvun loppupuolella on reaalipalkkojen ja tuottavuuden kasvuvauhti jo hyvin lähellä toisiaan. 199-luvun alkupuolella tuottavuus kasvoi paljon nopeammin kuin reaalipalkat, mutta sitä voi pitää perusteltuna siksi, että se mahdollisti tuotannon nopean kasvun ja sitä kautta työllisyyden paranemisen. Metalliteollisuuden tuotanto ja työllisyys Metalliteollisuuden tuotanto laski laman aikana, mutta alkoi kasvaa voimakkaasti vuodesta lähtien. Sähköteknisen teollisuuden kasvu kiihtyi erittäin nopeaksi vuodesta lähtien Nokian huikean menestyksen myötä (kuvio 3). Työllisyyden muutokset ovat seuranneet tuotannon muutoksia. Laman aikana metalliteollisuudesta hävisi yli 4. työpaikkaa. Vuodesta lähtien työllisyys on kasvanut melko nopeaa tahtia. Lamaa edeltänyt työllisyyden taso saavutettiin vuonna ja sen jälkeen työllisyys on yhä noussut (kuvio 4). Eniten työllisyys on parantunut sähköteknisessä teollisuudessa. Suurimmalta osin tämän toimialan työllisyyden paraneminen on ollut Nokian menestyksen seurausta. Pääosa työllisyyden paranemisesta on tällä toimialalla kohdistunut toimihenkilöihin. Työntekijöiden työllisyys on parantunut merkittävästi työvoimavaltaisessa metallituoteteollisuudessa, mutta myös muilla metallin toimialoilla on työntekijöiden työllisyys 199-luvun loppupuolella parantunut (kuvio 5). Funktionaalinen tulonjako Työn ja pääoman välinen tulonjako eli funktionaalinen tulonjako oli Suomessa 198-luvulla varsin vakaa: työn osuus arvonlisäyksestä vaihteli noin 67-7 prosentin tasolla (kuvio 6). Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana työn osuus on sen sijaan vaihdellut varsin voimakkaasti. Suomen syöksyessä lamaan 199-luvun alussa nousi työn osuus vuonna noin 8 prosenttiin, jonka jälkeen se on laskenut noin 57 prosenttiin eli samalle tasolle, jolla se oli 195-luvulla. Funktionaalisen tulonjaon kehitys vaihtelee hieman eri toimialoilla. Päätoimialoista vain majoitusja ravitsemistoiminnassa on funktionaalinen tulonjako pysynyt suhteellisen vakaana. Kaikilla muilla päätoimialoilla työn osuus on laskenut 199-luvulla. Teollisuuden toimialoista työn osuus ei ole laskenut elintarviketeollisuudessa eikä kemian teollisuudessa. Sen sijaan puu- ja paperiteollisuudessa, tekstiiliteollisuudessa sekä metalliteollisuudessa työn osuus on laskenut. (ks. Pekka Sauramo: Funktionaalisen tulonjaon kehitys eri toimialoilla. Talous & Yhteiskunta 3/2. Palkansaajien tutkimuslaitos) Metalliteollisuuden funktionaalisen tulonjaon kehitys on hyvin samankaltainen kuin koko teollisuudessa (kuvio 7). Metalliteollisuuden eri toimialojen kehitys poikkeaa kuitenkin selvästi koko teollisuuden kehityksestä.

4 3(12) Perusmetallien valmistuksessa työn osuus nettoarvonlisäyksestä on vaihdellut voimakkaasti, mutta siinä on selvä aleneva trendi (kuvio 8). Voimakkaat vaihtelut johtuvat pääosin alalle tyypillisestä lopputuotteiden hintojen suurista vaihteluista ja alenevaa trendiä selittää tuotannon pääomavaltaistuminen. Perusmetallien valmistuksessa työllisten määrä laski suhteellisen tasaisesti vuoteen asti. Sen jälkeen työllisten määrä on aavistuksen lisääntynyt. Vuonna 2 toimiala työllisti vajaa 17. henkeä, joista toimihenkilöitä oli 5. ja työntekijöitä vajaa 12.. Sähköteknisessä teollisuudessa työn osuus nettoarvonlisäyksestä on pitkällä aikavälillä laskenut melko tasaisesti, poikkeuksena vuosi, jolloin se nousi hyvin korkealle (kuvio 9). Vuodesta lähtien työn osuus on laskenut voimakkaasti. Työn osuuden voimakas lasku ajoittuu samaa aikaan kuin Nokian menestys, mikä selittää suurelta osin työn osuuden rajun laskun. Sähköteknisen teollisuuden työllisyys kasvoi 198-luvulla melko hitaasti vuoteen asti. Sen jälkeen työllisyys aleni nopeasti samalle tasolle kuin se oli 197-luvun lopulla. Vuodesta lähtien työllisyys on lisääntynyt hyvin nopeasti. Lamaa edeltänyt työllisyyden taso ylitettiin jo vuonna ja sen jälkeenkin kasvu on jatkunut nopeana. Vuonna 2 toimiala työllisti noin 65. palkansaajaa, joista toimihenkilöitä oli 36.5 ja työntekijöitä Toimialaan kuuluva elektroniikkateollisuus työllisti vuonna 2 noin 38. palkansaajaa, joista toimihenkilöitä oli noin 24. ja työntekijöitä vajaa 14.. Metallituoteteollisuudessa työn osuus nettoarvonlisäyksestä on vaihdellut suhdanteiden mukaan, mutta siinä ole mitään selkeää laskevaa tai nousevaa trendiä (kuvio 1). Metallituoteteollisuuden työllisyys lisääntyi 198-luvulla hieman, mutta laski 199-luvun alussa voimakkaasti, alemmalle tasolle kuin 197-luvun lopussa. Vuodesta lähtien toimialan työllisyys on parantunut varsin nopeasti. Vuonna työllisyys oli korkeampi kuin 198-luvun lopun suhdannehuipussa ja se on siitä yhä hieman noussut. Vuonna 2 toimiala työllisti hieman yli 37. palkansaajaa, joista toimihenkilöitä oli noin 8.5 ja työntekijöitä noin Koneiden ja laitteiden valmistuksessa työn osuus nettoarvonlisäyksestä on myös vaihdellut suhdanteiden mukaan eikä siinäkään ole mitään selkeää laskevaa tai nousevaa trendiä (kuvio 11). Toimialan työllisyys on noussut ja laskenut suhdannekehityksen mukaan, mutta siinä on ollut aleneva trendi. 199-luvun alussa työllisyys heikkeni nopeasti ja voimakkaasti. Vuodesta lähtien työllisyys on parantunut suhteellisen nopeasti, mutta se ei ole saavuttanut 198-luvun lopun tasoa. Vuonna 2 toimiala työllisti vajaa 57. palkansaajaa, joista toimihenkilöitä oli vajaa 23. ja työntekijöitä vajaa 34.. Kulkuneuvojen valmistuksessa työn osuus nettoarvonlisäyksestä on vaihdellut melko paljon vuosittain, mutta keskimäärin se on pysynyt melko vakaana (kuvio 12). Työn osuus on useina vuosina ollut jopa yli sata prosenttia nettoarvonlisäyksestä. Toimialan työllisyys laski 198-luvun alkupuolelta vuoteen asti melko tasaisesti ja nopeasti. Sen jälkeen työllisyys on pysynyt suunnilleen ennallaan. Toimiala työllisti vuonna 2 reilut 23. palkansaajaa, joista toimihenkilöitä oli noin 5.5 ja työntekijöitä vajaa 18.. Metalliteollisuudessa työn ja pääoman välinen tulonjako on siis muuttunut kahdella toimialalla pääoman eduksi. Nämä toimialat, perusmetallien valmistus ja sähkötekninen teollisuus, työllistivät vuonna 2 yhteensä noin 4. työntekijää eli noin 33 prosenttia kaikista metalliteollisuuden työntekijöistä. Kolmella muulla metalliteollisuuden toimialalla työn ja pääoman välinen tulonjako on pysynyt suhteellisen vakaana viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Nämä toimialat työllistivät vuonna 2 yhteensä noin 8. työntekijää eli 67 prosenttia kaikista metalliteollisuuden työntekijöistä. Koko kansantalouden osalta työn osuus nettoarvonlisäyksestä on laskenut 199-luvun alun laman jälkeen eli aikana, jolloin palkkapolitiikan ohjenuorana on ollut työllisyyden parantaminen ja työttömyyden vähentäminen. Metalliteollisuuden osalta harjoitetun palkkapolitiikan tuloksia voidaan

5 4(12) pitää hyvinä. Palkkapolitiikka on nostanut reaalipalkkoja suhteellisen hitaasti, mutta työllisyys on parantunut merkittävästi. Metalliteollisuuden työllisyys (sekä työntekijät että toimihenkilöt) on vuodesta vuoteen 2 kasvanut noin 62. hengellä. Metalliteollisuus työllisti vuonna 2 noin 199. palkansaajaa. (Kuvion 4 mukaan metalliteollisuuden työllisyys oli vuonna 2 noin 27. henkeä. Ero näiden lukujen välillä johtuu eri lähteistä. Kuviossa 4 lähteenä on Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpito, kun taas edellä mainittu luku on Tilastokeskuksen teollisuustilastosta. Teollisuustilaston etuna on se, että siinä on tehty jaottelu työntekijöihin ja toimihenkilöihin, mitä kansantalouden tilinpidosta ei ole tehty. Teollisuustilaston hyödyllisyyttä taas rajoittaa se, että siitä minulla on tällä hetkellä käytettävissä vain tiedot vuosilta -2, kun taas kansantalouden tilinpidosta on käytettävissä pitkä aikasarja. Siksi olen käyttänyt molempia lähteitä, vaikka ne erilaiset tiedot antavatkin.) Työllisyyden kasvu on pitänyt funktionaalisen tulonjaon ennallaan ns. kypsillä, hitaan kasvun toimialoilla, joita ovat metallituoteteollisuus, koneiden ja laitteiden valmistus sekä kulkuneuvoteollisuus. Pääomavaltaisessa perusmetallien valmistuksessa työllisyyden supistuminen on saatu pysäytettyä, vaikka pääomavaltaistuminen on yhä jatkunut. Nopeasti kasvavalla toimialalla eli elektroniikkateollisuudessa hidas palkkakehitys on jättänyt yrityksille rahaa käytettäväksi tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeihin. Tämä on näkynyt toimialan menestyksenä, mikä on myös merkinnyt toimialan työllisyyden, erityisesti toimihenkilöiden työllisyyden, voimakasta kasvua 199-luvun loppupuolella.

6 5(12) Kuvio 1. Tuottavuuden ja reaalisten tuntipalkkojen muutos metalliteollisuudessa Tuottavuus, koko metalliteollisuus Reaalinen tuntipalkka Kuvio 2. Tuottavuuden ja reaalisten tuntipalkkojen muutos metalliteollisuudessa pl. sähkötekninen teollisuus % Tuottavuus, pl. sähkötekninen teollisuus Reaalinen tuntipalkka

7 6(12) Kuvio 3. Sähköteknisen teollisuuden ja metalliteollisuuden, pl. sähkötekninen teollisuus, tuotanto vuoden rahassa Milj. markkaa Kuvio Sähkötekninen ja elektroniikkateollisuus Metalliteollisuus ilman sähköteknistä teollisuutta Metalliteollisuuden työlliset henkeä

8 7(12) Kuvio 5. Metalliteollisuuden työntekijät toimialoittain vuosina Metallien jalostus Metallituotteiden valmistus Koneiden ja laitteiden valmistus Sähkötekninen teollisuus Kulkuneuvojen valmistus Kuvio 6. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä markkinatuotannossa

9 8(12) Kuvio 7. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä metalliteollisuudessa Kuvio 8. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä perusmetallien valmistuksessa

10 9(12) Kuvio 9. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä sähköteknisessä teollisuudessa Kuvio 1. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä metallituoteteollisuudessa

11 1(12) Kuvio 11. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä koneiden ja laitteiden valmistuksessa Kuvio 12. Palkkojen ja sotumaksujen osuus nettoarvonlisäyksestä kulkuneuvojen valmistuksessa

12 11(12) Kuvio 13. Työn tuottavuuden muutos metalliteollisuudessa vuosina % Perusmetallien valmistus Koneiden ja laitteiden valmistus Kulkuneuvojen valmistus Metalli ilman sähköteknistä Metallituotteiden valmistus Sähköteknisten tuotteiden ja optisten laitteiden valmistus Koko metalli Jorma Antila