SOTE-ENNAKOINTI sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden ennakointi Raija Nurminen NÄKÖKULMA SAIRAANHOITAJAN TULEVAISUUDEN YDINOSAAMIS- JA ERITYISKOMPETENSSEIHIN ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA Artikkelissa kuvataan erikoissairaanhoidon ydinosaamis- ja erityisosaamiskompetensseja määrittävät tekijät, edellisistä johdetut osaamisvaatimukset sekä esitetään näkökulma sairaanhoitajan tulevaisuuden ydinosaamis- ja erityiskompetensseihin. Aineistoina olivat kyselyt, erikoissairaanhoidon strategiset asiakirjat, toimintaa ohjaavat lait sekä kansalliset terveydenhuollon ohjelmat. Tiedonantajina olivat erikoissairaanhoidon henkilöstö ja terveysalan koulutuksen asiantuntijat. Menetelmänä olivat asiantuntijapaneelit. Kehittämistyön tarkoitus oli kuvata sairaanhoitajan tulevaisuuden tarvittavaa osaamista, erityisesti ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa. Kehittämistyötä ohjaavat kysymykset olivat 1) Mitkä tekijät määrittävät ydinosaamis- ja erityiskompetensseja erikoissairaanhoidossa? 2) Mitkä ovat ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä johdetut osaamisvaatimukset? 3) Mitkä ovat sairaanhoitajan tulevaisuuden ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa? Erikoissairaanhoidon ydinosaamis- ja erityiskompetensseja määrittävät tekijät ovat potilaslähtöisyys, laatu ja tuloksellisuus. Ydinosaamiskompetensseja ovat tasa-arvo ja kunnioittaminen, kliinisen hoitotyön perus- ja erityisosaaminen, potilaslähtöinen hoito, yhteistyöryhmät ja toimintamallit sekä tulevaisuuden tarvittava osaaminen. Erityskompetenssi on kliininen hoitotyö erityisasiantuntijuutena. Tässä kuvattavat ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa ovat suuntaa antavia tulevaisuuden ydinosaamis- ja erityiskompetenssivaatimuksille, eivätkä ne ole yleistettävissä laajasti erikoissairaanhoitoon. Johdanto Suomessa valmistaudutaan tuottamaan terveyspalveluja uusilla toimintamalleilla toimintaympäristön muuttuessa. Erikoissairaanhoidolle uudet toimintamallit tarkoittavat koko sairaalan toimintaa, organisaatiota sekä johtamista koskevaa muutosprosessia. Eräissä erikoissairaanhoidon toteuttamismalleissa tavoitteena on hoitolinjoihin perustuva toimintatapa riittävän suurissa, potilaita palvelevissa kokonaisuuksissa. Tehokkaan potilaslähtöisen toiminnan kehittämiskohteet ovat akuuttien hoitoprosessien ohjaaminen sekä tietojärjestelmien tuki hoitoprosessien ohjaamiselle ja toteuttamiselle. Myös organisaation rakennetta, ammattitehtäviä ja johtamista on kehitettävä. Niin ikään ikääntyvän työvoiman erityisosaamisen siirtämistarve, kiihtyvä tietoyhteiskunta- ja tekninen kehitys terveysalalla sekä terveyspalveluiden käyttäjien elämisen monimuotoisuuden korostuminen edellyttävät uudenlaisen ammatillisen osaamisen, erityisesti erityisosaamisen tunnistamista. (Korvenranta 2010.)
Prosessilähtöisessä toimintamallissa sairaalapalvelujen tuotanto järjestetään prosessiajattelun- ja johtamisen periaatteita noudattaen potilaslähtöiseksi, yksilölliset tarpeet huomioon ottavaksi toiminnaksi. Tavoitteena on, että potilasryhmän hoitoon kohdistettu prosessi muodostaa toiminnallisen ja hallinnollisen kokonaisuuden, johon kuuluvat myös tukipalvelut. Prosessien kehittäminen kohdentuu hoitoprosessien sujuvuuteen, prosessissa tarpeettomien odotusvaiheiden vähentämiseen, erikoisalojen välisten raja-aitojen pienentämiseen, toiminnassa tunnistettavien turhien vaiheiden ja päällekkäisyyksien eliminoimiseen, potilaslähtöisyyden lisäämiseen ja potilaan kokeman palvelun laadun parantamiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää optimoitujen hoitoprosessien lisäksi potilaan oikea-aikaista hoitamista ja resurssien sekä osaamisen oikeaa kohdentamista. Painopiste on kokonaisuuden sujuvuudessa. Onnistumista, kuten myös välillisesti osaamista mitataan asiakastyytyväisyydellä, joustavuudella ja läpimenoajalla. Työskentely prosessilähtöisessä organisaatiossa merkitsee muutosta toimintatavoissa ja hoitamisen näkökulmassa, mutta hoitamisen ydin, potilaan ja hoitajan kohtaaminen samoin kuin potilaan ja lääkärin kohtaaminen säilyvät ennallaan. Uusi toimintamalli ei muuta hoidon ja hoitamisen ydintä, potilaan ja hoitohenkilökunnan välistä kohtaamista eikä vuorovaikutusta. (Iire & Tanttu, 2011, Korvenranta 2010.) Tulevaisuuden tarvittavaa osaamista, tässä ydinosaamis- ja erityiskompetensseja voidaan tarkastella, mikäli on riittävä käsitys toimialan ja palvelukokonaisuuden muutoksia ohjaavista tekijöistä, kehittämishaasteista sekä muutoksen mahdollistajista. Tulevaisuuden osaamista on tarkasteltava palvelutoiminnan edellyttämistä tulevaisuuden laadullisista osaamistarpeista, tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen sekä tarvittavan osaamisen kehittämisen visionäärisestä näkökulmasta. Tarkastelu on tehtävä suhteessa asetettuihin palvelutuotannon lähitavoitteisiin ja tulevaisuuden muutoshaasteiden kautta syntyviin palvelutuotannon tavoitteisiin. Erityisesti on tunnistettava toiminnan kriittiset menestystekijät sekä kyettävä palvelutoiminnan strategiajohtoisuuteen. (Nonaka & Takeuchi, 1995, Otala 2008, Virkkunen 2002.) Tulevaisuuden erityisosaaminen erikoissairaanhoidossa on Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallinnoiman sekä Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) ja Opetushallituksen (OPH) rahoittaman Ennakoiva sosiaali- ja terveysala (SOTE ennakointi) -hankkeen tutkimus- ja kehittämisprojekti. www.sote-ennakointi-esh.turkuamk.fi Projektin käynnistämänä kuvataan kliinisen hoitotyön perus- ja erityisosaaminen kaikista Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) toimialueiden prosesseista. Toimialueita ovat TULES, Sydän, Vatsa, Neuro, Medisiininen, Operatiivinen toiminta ja syövän hoito, Naistentaudit ja synnytykset sekä Lastentaudit. Toimialueille määriteltyjä prosesseja on tällä hetkellä yhteensä 116. Vastaavat osaamiskuvaukset ovat käynnistyneet ja tietyiltä osin valmistuneet Vakka-Suomen alueellisessa erikoissairaanhoidossa. Sairaanhoidollisten palvelujen laboratorion ja kuvantamisen tulosalueilla on määritetty osaamiskartat. Projektin aikana on käynnistetty 15 eri prosessin kliinisen hoitotyön perus- ja erityisosaamisen kuvaus. Projektin aikana valmistui akuutin sepelvaltimopotilaan, triagen sekä korva-, nenä-, kurkku- ja leukakirurgisen prosessin kliinisen hoitotyön perus- ja erityisosaamisen kuvaukset mukaan lukien osaamisen kuvantamisen ja kehittämisen malli sekä valmentavan perehdyttämisen malli. Edellisten lisäksi projektissa on kuvattu vuonna 2012 käynnistyvän yhteispäivystyksen perus- ja erityisosaaminen sekä TULES, Sydän, Vatsa ja Neuro toimialueitten ydinosaamis- ja erityiskompetenssit määrittävät osaamiskartat. Satakunnan keskussairaalassa on kuvattu Selviämishoitoyksikössä (SELMA) edellytettävä erityisosaaminen sekä patologian erityisosaaminen. Projektin aikana on käynnistetty yhteispäivystyksessä edellytettävän vuorovaikutusosaamisen määritykset.
Kehittämistyön lähtökohta ja käsitteet Ydinosaamis- ja erityiskompetenssien tarkastelun lähtökohtana sovelletaan ydinosaamisen ja kyvykkyyden rakentumisen suhdetta opportunistiseen, strategiseen ja visionääriseen näkökulmaan (Vilenius, 2004). Lähtökohtana ei käytetä kyvykkyyden rakentumista, vaan ydinosaamis- ja erityiskompetenssien tunnistamisen prosessia nyt tarvittavan osaamisen, strategisen osaamisen sekä tulevaisuuden visionäärisen osaamisen näkökulmista (Kuvio 1). Säilytettävä ydinosaamiskompetenssi sekä sen tunnistaminen on keskeisin koko määrittelyprosessissa. Kuvio 1 Ydinosaamisen ja kyvykkyyden kehittyminen (Vilenius, 2004). Kompetenssit ovat laajoja tulevaisuuden osaamiskokonaisuuksia, jotka kuvaavat tässä yhteydessä tulevaisuuden uudenlaista pätevyyttä, suorituspotentiaalia ja kykyä suoriutua ammattiin kuuluvista työtehtävistä. Kompetenssien luokittelussa käytetään jakoa ydinosaamiskompetensseihin (core competences) sekä erityiskompetensseihin (subject specific competences). Ydinosaamiskompetenssit ovat terveysalan yhteisiä tulevaisuuden osaamisalueita erityisesti erikoissairaanhoidossa. Niiden erityispiirteet luovat perustan terveysalalla, erityisesti erikoissairaanhoidossa toimimiselle, yhteistyölle ja asiantuntijuuden kehittymiselle tulevaisuudessa. Erityiskompetenssit muodostavat tulevaisuuden uudenlaisen spesifien asiantuntijuusalueiden perustan erityisesti erikoissairaanhoidossa. Kompetenssit ovat selkeästi toisistaan erottuvia, mutta eivät toisiaan poissulkevia sekä ovat arvioitavissa olevia osaamiskokonaisuuksia. Tässä käytetään myös käsitettä ammatillinen perusja erityisosaaminen. (vrt. Boyatzis, 2008. Otala, 2008.) Tämä osaaminen sisältää tulevaisuudessa tarvittavan uudenlaisen ammatillisen osaamisen sekä säilytettävän osaamisen (Kuvio 2). YDINOSAAMIS- KOMPETENSSI ERITYIS- KOMPETENSSI AMMATILLINEN PERUS- JA ERITYISOSAAMINEN Kuvio 2 Osaamiskäsitteet (soveltaen Otala, 2008)
Ammatillista perusosaamista tarvitaan hoitoprosessin kaikissa eri vaiheissa, ammatillista erityisosaamista hoitoprosessin tietyissä vaiheissa. Nämä muodostavat toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävän, kaikille yhteisen osaamisperustan. Ydinosaamis- ja erityiskompetenssit voivat sisältää ammatillisen perus- ja erityisosaamisen osaamisalueita. Osaamistasoja ei kuvata, mutta ydinosaamis- ja erityiskompetenssien osaamistasot ajatellaan muodostuvan sanallisina 4-tasoisina kuvauksina, jotka tukevat osaamisen tavoitteellisen kehittämisen ja etenemisen tasolta toiselle. Kehittämistyön tarkoitus ja kysymyksenasettelu Kehittämistyön tarkoitus oli kuvata sairaanhoitajan tulevaisuuden tarvittavaa osaamista, erityisesti ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa. Kehittämistyötä ohjaavat kysymykset olivat 1) Mitkä tekijät määrittävät ydinosaamis- ja erityiskompetensseja erikoissairaanhoidossa? 2) Mitkä ovat ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä johdetut osaamisvaatimukset? 3) Mitkä ovat sairaanhoitajan tulevaisuuden ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa? Kehittämistyön toteutus Kehittämistyö toteutettiin Delfoi tekniikalla monivaiheisena tiedonkeruun ja analysoinnin kehittämistyöhön osallistavana prosessina. Ensimmäinen kierros toteutui tietokoneperustaisena kyselynä (= 85) erikoissairaanhoidossa toimiville kliinisen työn tekijöille, lähijohtajille ja koulutuksen asiantuntijoille. Toinen kierros toteutui haastatteluna erikoissairaanhoidon palveluja tuottavien organisaatioiden johtajille/esimiehille (n=10). Kolmas kierros muodostui asiakirja-aineistosta: erikoissairaanhoidon palveluja tuottavien organisaatioiden strategia-asiakirjat ja toimintaa ohjaavat ohjelmat, kansalliset kehittämisohjelmat, erikoissairaanhoidon toimintaa ohjaavat lait sekä kansalliset ja kansainväliset osaamisen johtamisen kompetenssiperustaiset mallinnukset (n=22). (Burns & Grove, 2001.) Kierrokset toteutettiin vaiheittain 1.3.2010 5.4.2011 välisenä aikana. Kysely- ja haastatteluaineistot analysoitiin sisällön analyysilla (Elo & Kyngäs, 2007). Asiakirja-aineisto tulkittiin osaamisperustaisesti kysymällä aineistolta, mitä kuvattu asia tarkoittaa osaamisena. Viitenä kierroksena verkkosovelluksina sekä istuntoina toteutetut asiantuntijapaneelit (8 eri paneelia/80 jäsentä) määrittivät erikoissairaanhoidon ydinosaamis- ja erityiskompetenssit. Määrittely toteutui vertaamalla kyselyn, haastattelun tuloksia ja asiakirja-analyysin tuloksia aineistosta laadittuihin ydinosaamis- ja erityiskompetensseja määrittäviin tekijöihin sekä niistä johdettuihin osaamisvaatimuksiin. Paneeleissa määriteltiin ydinosaamis- ja erityiskompetenssit sekä ammattispesifinen osaaminen ammatillisena perus- ja erityisosaamisena. Lopuksi terveysalan opetus-, kehittämis- ja johtotehtävissä olevat asiantuntijat (n=4) arvioivat tulokset hyödyntäen Englannin perusterveydenhuollon kompetenssipohjaiseen osaamisen hallintaan ja johtamiseen perustuvaa mallia (The NHS Knowledge and Skills Framework and the Development Review Process [NHS], 2004). Delfoi kierroksia ohjasi visionäärinen tulevaisuuden näkökulma (vrt. Vilenius, 2004). Prosessi eteni lähiaikoina tarvittavan ydinosaamiskompetenssin tarkastelusta strategiseen näkökulmaan tavoitteena edetä visionääriseen tulevaisuuden ydinosaamiskompetenssin näkökulmaan. Lopuksi määriteltiin erityiskompetenssit.
TULOSTEN KUVAUS Ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavat tekijät Erikoissairaanhoidon ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat erikoissairaanhoidon palvelutuotannon tavoitteina olevat potilaslähtöisyys, laatu ja tuloksellisuus/vaikuttavuus (Kuvio 3). Vaikuttavia tekijöitä näyttävät olevan myös kyky ennakoida tulevaisuuden laadullisia henkilöstötarpeita sekä tulevaisuuden tarvittavaa osaamista ja sen kehittämistä suhteessa asetettuihin palvelutuotannon tavoitteisiin, kiihtyvään tietoyhteiskunta- ja tekniseen kehitykseen terveysalalla sekä terveys- ja sairaalapalveluiden käyttäjien sairastavuuteen ja elämisen monimuotoisuuden korostumiseen. Edelleen vaikuttavia tekijöitä näyttävät olevan toiminnan tavoitteina olevat asiakkaan/potilaan valinnanvapaus, innovatiivisuuden ja monimuotoisuuden tukeminen palvelutuotannossa sekä oikeudenmukainen ja turvallinen hoito. Erityisesti yhteistyön ja yhdessä tekemisen saumattomuutta, johtamisen ja tarvittavan osaamisen kehittämistä sekä toiminnan tuloksellisuutta ja parantamista korostavat strategiset linjaukset näyttävät välillisesti olevan yhteydessä ydinosaamis- ja erityisosaamisen kompetenssien määrittelyssä. Kuvio 3 Ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavat tekijät. Kompetenssien määrittämiseen vaikuttaviin tekijöihin näyttävät välillisesti liittyvän koko organisaation kyky ennakoida palvelun kysynnän ja tarjonnan kehittymistä sekä kyky tunnistaa kriittisiä menestystekijöitä. Välillisesti kompetenssien määrittämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat kyvykkyys strategiajohtoisuuteen, toiminnan läpinäkyvyyteen, päätöksentekoon sekä kyvykkyys ennaltaehkäisevään toimintaan ja tehokkaisiin toimintamalleihin. Näyttää siltä, että tulevaisuuden henkilöstötarpeiden erilaisuuden tunnistamisen tarpeellisuudesta sekä uusien roolien ja toimenkuvien ja yhteistyöryhmien uudelleenmuotoutumisen haasteista keskustellaan. Erittäin vähän tuodaan esille tarvetta ydinosaamiskompetensseista sekä roolikohtaisista (ei profession mukaisia) erityiskompetensseista koostuvan osaamiskartan määrittämiseen. Edelliselle pohjautuva jatkuvan osaamisen kehit-
tämisen mallintaminen ja tulevaisuuden henkilöstöohjelma, jonka lähtökohtana on kompetenssipohjaisuus ja urakehitysmahdollisuus tulevat esille satunnaisesti. (Vrt. NHS 2004.) Ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä johdetut osaamisvaatimukset ovat tasa-arvo ja kunnioittaminen, ennaltaehkäisevä toiminta, sairauksien ja terveyskäyttäytymisen monimuotoisuus, moniammatillinen yhteistyö ja verkostot, uudet toimintamallit, tietoyhteiskunnan ja teknisen kehityksen sovellukset sekä tulevaisuuden osaamisen kehittäminen (Kuvio 4). Kuvio 4 Ydinosaamis- ja erityiskompetenssien määrittämiseen vaikuttavista tekijöistä johdetut osaamisvaatimukset. Sairaanhoitajan tulevaisuuden ydinosaamiskompetenssit erikoissairaanhoidossa Sairaanhoitajan tulevaisuuden ydinosaamis- ja erityiskompetensseista (taulukko 1) tasa-arvo ja kunnioittaminen muodostavat arvoperustan. Kliininen hoitotyö ammatillisena perus- ja erityisosaamisena sisältää tulevaisuudessa tarvittavan uudenlaisen ammatillisen osaamisen sekä säilytettävän osaamisen. Perusosaamista tarvitaan hoitoprosessin kaikissa eri vaiheissa, erityisosaamista hoitoprosessin tietyissä vaiheissa. Nämä muodostavat toiminnalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen kannalta merkittävän, kaikille yhteisen osaamisperustan. Sairaanhoitajan ydinosaamiskompetenssi on potilaslähtöinen hoitotyö, ja sitä mahdollistavat sekä tukevat ydinosaamiskompetenssit ovat yhteistyöryhmät ja toimintamallit sekä tulevaisuuden tarvittava osaaminen. Ydinosaamiskompetenssi on kaikille yhteistä kriittistä osaamista, jonka katsotaan erityisesti tukevan toiminnan tavoitteiden saavuttamista, tässä potilaslähtöisen hoitotyön tavoitteiden saavuttamista. Ydinosaamiskompetenssit muodostavat kriittisen osaamispääoman. Tästä johtuen nimettyjen kompetenssien merkitystä halutaan korostaa ydinosaamiskompetensseina. Ydinosaamiskompetenssit sisältävät ammatillisen perus- ja erityisosaamisen osaamisalueita.
Tasa-arvo ja kunnioittaminen osaamisena tarkoittavat toimintaa ohjaavan arvoperustan varmistamista. Osaamista kuvaavaa ovat turvallinen, tasa-arvoinen, oikeudenmukainen, ihmisarvoa ja potilaan valinnan vapautta kunnioittava sekä vastuuta ja eettisiä periaatteita noudattava toiminta. Päätöksenteko on toiminnan kannalta kriittistä osaamista. Osaamiseen liittyvät myös potilaan ja hänen läheisensä riittävä tiedon saanti sairaudesta, hoidosta ja potilaan oikeuksista hoitopolun eri vaiheissa. Osaamiseen kuuluvat elämäntilanteen tunnistava, elämänkatsomusta ja kulttuuritaustaa kunnioittava ja päätöksentekoon osallistava toiminta sekä potilaan yksityisyyden säilyminen ja tietosuojasta huolehtiminen. Tasa-arvo ja kunnioittaminen ovat perusta työyhteisön, sen eri jäsenten sekä eri verkostojen yhteistyölle. Ydinkompetenssi on perusta monialaiselle yhteistyölle. Ydinkompetenssista korostuvat erityisesti oikeudenmukaisen ja turvallisen hoidon sekä potilaan valinnan vapauden ja vastuun tietoisuuden varmistaminen sekä päätöksenteko. Ydinkompetenssi on perusta monialaiselle yhteistyölle. Taulukko 1. Sairaanhoitajan ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa YDINOSAAMISKOMPETENSSI POTILASLÄHTÖINEN HOITOTYÖ Sairauden monimuotoisuuteen perustuva ja terveyden edistämistä tukeva hoito ja hoitotyö. Elämänhallintaa (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, hengellinen) tukeva tiedollinen ja psykososiaalinen tuki potilaan hoitopolun eri vaiheissa (aika ennen sairautta ja diagnoosia, diagnoosin vaihe, hoito, sen toteutus ja hoidon päättyminen sekä seuranta ja kuntoutus). ERITYISKOMPETENSSI KLIININEN HOITOTYÖ ERITYISASIANTUNTI- JUUTENA Sairauden monimuotoisuuteen perustuvat ja terveyden edistämistä tukevat sekä osallistaviin menetelmiin, näyttöön ja potilaslähtöisyyteen perustuvat prosessit ja toimintamallit kliinisen hoitotyön kehittämissä, käyttöönottamisessa ja arvioimisessa. YHTEISTYÖRYHMÄT JA TOIMINTAMALLIT Kriittinen ja systemaattinen tiedon analysointi, tutkitun tiedon sekä hyvien käytäntöjen soveltaminen uusien toimintamallien ja yhteistyömuotojen kehittämiseen ja arviointiin verkostoituneessa asiantuntija-, tutkimus- ja kehittämisyhteistyössä. Viestintä ja vuorovaikutus ovat perusta työyhteisön ja verkostojen yhteistyölle. TULEVAISUUDEN TARVITTAVA OSAAMI- NEN Jatkuvan osaamisen arviointi ja kehittäminen suhteessa palvelutuotannon tavoitteisiin. KLIININEN HOITOTYÖ AMMATTISENA PERUS- JA ERITYISOSAAMISENA Eettisyys ja kunnioittaminen, sairauden monimuotoisuuden ja hoitotyön tietoperusta, hoidon tarpeen määrittäminen, toteutus, arviointi ja hoidon jatkuvuus, kliininen tarkkailu ja seuranta, perushoito ja aseptiikka, lääkehoito, kivunhoito, laite- ja tietotekniikka, turvallisuus, terveyden edistäminen, ohjaus ja opettaminen, viestintä, sähköinen dokumentointi, informaatioteknologian sovellukset, yhteistyö ja vuorovaikutus, kulttuurisuus, päätöksenteko, tiedottaminen, hoitopolut, -ketju ja -prosessit sekä laadunvarmistus, työyhteisötoiminta ja muutoksen hallinta, osaamisen arviointi, jakaminen ja kehittäminen.
TASA-ARVO JA KUNNIOITTAMINEN Tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen toiminta, kunnioittava kohtelu, yksityisyyden säilyttäminen ja tietosuojan varmistava, eettisesti kestävä päätöksenteko, yksilölliset terveystarpeet huomioiva, henkilökohtaisen tiedon ja tuen tarpeen sekä elämäntilanteen tunnistava, elämänkatsomusta ja kulttuuritaustaa kunnioittava sekä päätöksentekoon osallistava. Perusta työyhteisön, sen eri jäsenten sekä eri verkostojen yhteistyölle. Kliininen hoitotyö ammatillisena perus- ja erityisosaamisena on terveyttä ja hyvinvointia edistävän ja sairauden hoitamisen sekä tuloksellisen hoidon/hoitotyön toteutumisen varmistaminen yhteistyössä moniammatillisen työryhmän kanssa sekä konsultaatiota hyödyntäen. Edellytyksenä on erityisalan ja hoitotyön tietoperusta sekä sairauden hoidon, hoitotyön ja terveyden edistämisen osaaminen. Osaamista ovat potilaan yksilöllisiin terveystarpeisiin sekä sairauden aiheuttamiin tarpeisiin perustuvan hoidon/hoitotyön tarpeen määrittäminen, suunnittelu, toteutus, arviointi ja hoidon jatkuvuus. Hoito/hoitotyö toteutuu yhteistyössä potilaan ja hänen läheistensä sekä eri asiantuntijoiden kanssa potilaan elämänkatsomuksen ja kulttuuritaustan huomioiden. Hoitoprosessissa varmistetaan potilaan terveydentilaa ja hoitoa koskeva toiminta. Tämä edellyttää arviointi- ja päätöksenteko-osaamista, kliinistä osaamista (turvallinen perushoito, kliininen tarkkailu ja seuranta, hoitotoimenpiteet, aseptiikka) lääkehoidon ja kivunhoidon osaamista, laite- ja tietoteknistä osaamista sekä kirjaamis- ja raportointiosaamista. Kliinisen hoitotyön perusosaamiseen liittyvät ohjauksen ja opetuksen asiantuntijuus. Osaamiseen liittyvät potilaan henkilökohtaisen tiedon ja tuen tarpeen varmistaminen hyödyntäen informaatioteknologian sovelluksia. Laajemmin viestintään liittyvät viestinä potilastietojärjestelmissä, eri käyttöjärjestelmissä ja niiden sovelluksissa. Lähemmin tarkasteltuna viestintä- ja ohjausosaaminen edellyttävät sosiaalisia taitoja ja vuorovaikutustaitoja, erityisesti dialogista taitoa (kuuntelemisen ja kuulemisen taito) sekä herkkyyttä havaita asioita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Varmistamisen kohteina ovat potilaan henkilökohtainen tuki omaehtoiseen sairauden hoitoon ja terveyden edistämiseen, erityisesti ennaltaehkäisevään toimintaan. Osaamisen perusta on luottamuksen rakentamisessa sekä kyvyssä tunnistaa eri elämänvaiheiden ja elämäntilanteiden merkitys potilaan kokonaistilanteeseen nähden. Tulevaisuudessa edellytetään yhä enemmän kulttuurisensitiivisyyttä. Osaamiseen liittyvät oman viestintä- ja ohjausosaamisen tunnistaminen ja arvoperustan tiedostaminen. Osaaminen sisältää oman toiminnan rajojen määrittämisen oman osaamisen ja toimenkuvan pohjalta. Osaamisena alueellinen yhteistoiminta, yhteistyömahdollisuuksien tunnistaminen ja moniammatillisuuden hyödyntäminen toiminnassa sekä tieto- ja informaatioteknologian monimuotoinen käyttö viestinnässä ja ohjauksessa korostuvat tulevaisuudessa. Osaamista ovat kyky rajata informaatiota/tietoa, tunnistaa olennainen sekä välittää tieto eri osapuolille. Tulevaisuudessa edellytetään yhä monipuolisempaa tietoyhteiskunnan ja teknisen kehityksen tuottamien sovellusten hyödyntämistä sekä viestinä ja ohjaustilanteita tukevien menetelmien ja laitteiden kehittämistyötä yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa. Erityisen keskeiseksi tulee tiedon ja tuen varmistaminen kattavaksi kokonaisuudeksi potilaan hoitopolun eri vaiheissa. Osaamiseen liittyvät sujuvien, taloudellisten hoitoprosessien sekä kustannus- ja vaikuttavuustietoisen hoidon suunnittelu, toteutus ja arviointi omalla vastuualueella yhdessä vastuuhenkilöiden kanssa. Tulevaisuudessa on osattava tulkita prosessimittarien tulosten merkitystä toiminnan parantamiseen. Hoito- ja toimintoprosessien asiantuntijuuteen liittyvät toiminnan kokonaislaatu, laadun arviointi, laadun kehittäminen sekä yhtenäiset toimintaohjeet ja laatukäsikirja. Turvallisuus liittyy
kaikkiin ydinosaamiskompetensseihin sisältäen potilas-, saattaja-, henkilöstö-, työ-, ympäristö-, sekä organisaatioturvallisuuden liittyen/tietojärjestelmäturvallisuuteen. Työyhteisötoimintaan liittyvät muutoksen hallinta sekä osaamisen arviointi, jakaminen ja kehittäminen. Näyttöön perustuvassa hoitotyön toiminnassa korostuvat monitieteisyys, yhteistoiminnallisuus ja verkostoituminen. Näyttöön perustuvassa hoitotyön toiminnassa tieteellisen tiedon käytön perusedellytys on tiedonhaun osaaminen ja käyttö. Tieteellisen tiedon käytössä on oleellista kriittinen lukutaito. Hyväksi havaittua toimintakäytäntö liittyy asiantuntijuuteen sisältäen toimintakäytännön kuvaamisen, käsitteellistämisen, toiminnallistamisen ja arvioinnin sekä uudelleen kehittämisen. Kliinisen hoitotyön ammatillisessa perus- ja erityisosaamisessa korostuvat kliininen hoitotyön osaaminen sekä terveys- ja sairaalapalvelujen käyttäjien sairastuvuushaasteiden ja elämisen monimuotoisuuden merkitykset yksilöllisten ja potilasryhmäkohtaisten ennaltaehkäisevien toimintojen ja tehokkaiden toimintamallien monialaisessa kehittämis-, toteutus- ja arviointityössä. Kompetenssissa korostuvat myös ohjaus- ja opetus, moniulotteinen turvallisuus, erityisesti riskien hallinta sekä hoitopolku, hoitoketju ja hoitoprosessit, toiminnan laatu sekä näyttöön perustuvuus. Potilaslähtöinen hoitotyö ydinosaamiskompetenssina tarkoittaa sairauden monimuotoisuuteen perustuvaa ja terveyden edistämistä tukevaa hoitoa ja hoitotyötä. Sairauden monimuotoisuus tarkoittaa kykyä tunnistaa terveyskäyttäytymiseen liittyvät riskien sekä sairauteen liittyvien ja hoitotyön toimintaan vaikuttavien tekijöiden (dementoivaa sairautta sairastavat, päihdekäyttäjät) tunnistamista. Osaaminen liittyy ennaltaehkäisevän toiminnan ja tehokkaiden toimintamallien kehittämiseen sekä terveyttä uhkaavien riskien minimointiin. Interventioilla ja hoitokäytännöillä varmistetaan yksilöllinen hoidon tarpeen määritys, suunnittelu, toteutus ja arviointi. Osaamiseen liittyy elämänhallintaa (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, hengellinen) tukeva tiedollinen ja psykososiaalinen tuki yksilöllisesti toteutettuna ja eri menetelmin potilaan hoitopolun eri vaiheissa (aika ennen sairautta ja diagnoosia, diagnoosin vaihe, hoito, sen toteutus ja hoidon päättyminen sekä seuranta ja kuntoutus).ydinkompetenssissa korostuvat sairauden monimuotoisuus ja terveyden edistämistä tukeva hoito ja hoitotyö sekä elämänhallintaa tukeva tiedollinen ja psykososiaalinen tuki potilaan hoitopolun eri vaiheissa. Potilaslähtöinen hoitotyö mahdollistuu yhteistyöryhmien uudelleen muotoutumisen sekä uusien toimintamallien ja hoitokäytäntöjen kautta. Yhteistyöryhmät ja toimintamallit ovat ydinosaamiskompetenssia sisältäen yhteisen toiminnan ja yhteisten toimintakonseptien ja mallien kehittämisen, missä korostuvat jaettu asiantuntijuus (hiljaisen tiedon tunnistaminen, siirtäminen ja toiminnallistaminen). Osaaminen korostaa rajojen ylittävää osaamista niin organisaation sisällä kuin ulospäin. Kysymys on kyvystä ennaltaehkäisevään toimintaan sekä tehokkaiden toimintamallien kehittämiseen (sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto, kolmas sektori, muut keskeiset yhteistyötahot). Onnistuminen perustuu yhdessä tekemisen saumattomuuteen, innovatiivisuuteen, yhteistyön monimuotoisuuteen ja tarvittavan osaamisen kehittämiseen sekä kykyyn varmistaa toiminnan tuloksellisuutta ja parantamista. Yhteistyöryhmät toimivat verkostoissa hoidon tasolla (yhteistyö potilaan, hänen läheistensä sekä hoitotiimin kanssa) organisaatioiden (toimialuetaso), alueellisella (perusterveydenhuolto, sosiaalitoimi, kolmas sektori, yksityiset), yhteiskunnallisella (alueiden yhteistyö, elinkeinoelämä, tutkimuslaitokset, korkeakoulut, ammatilliset oppilaitokset) sekä kansainvälisellä tasolla (toimialan kansainvälinen yhteistyö). Yhteistyöryhmien kriittisen osaamisalueen muodostaa viestintä (vuorovaikutus) suhteessa potilaaseen, läheisiin ja työyhteisön jäseniin yhteisö- että organisaatiotasolla sekä verkostoissa alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Osaamisvaatimus ulottuu palvelukokonaisuuksien ja hoito-
ketjujen, toimialueiden prosessien, hoitotyön prosessien, potilaan ja hänen läheistensä sekä verkostoyhteistyötahojen hallintaan. Viestintä on perusta työyhteisön ja verkostojen yhteistyölle. Ydinkompetenssissa korostuvat yhdessä tekemisen saumattomuus sekä tietoyhteiskunnan ja teknisen kehityksen sovellusosaaminen, jotka tukevat innovatiivisuutta ja monimuotoisuutta palvelutuotannossa sekä tehokkaiden toimintamallien kehittämistyötä monialaisissa tiimeissä, verkostoissa sekä eri toimialojen rajapinnoilla. Kompetenssiin liittyy myös kulttuurinen osaaminen, joka sisältää eri yhteisöjen kulttuurien tuntemuksen, työyhteiskulttuurin sekä oman alan kulttuurin kehittymisen varmistamisen. Kulttuuriin liittyy ajallisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kehittyneen ja yhteisesti tunnistetun ja arvostetun hiljaisen tiedon sekä äänettömän osaamisen varmistaminen ja siirtäminen. Ydinkompetenssissa korostuvat asiantuntijuus suhteessa hoitotyön sekä monitieteiseen tutkittuun tietoon, hyväksi havaittuun käytäntöön sekä potilaan terveystarpeisiin ja näiden merkitykseen näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisessa ja sen kehittämisessä. Tulevaisuuden tarvittava osaaminen on jatkuvaa oman, vertaisen, tiimin ja työyhteisön osaamisen arviointia ja kehittämistä eri menetelmin. Varmistamisen kohteina ovat osaamisen ennakointi suhteessa henkilökohtaisiin, tiimin ja työyhteisön tulevaisuuden laadullisiin osaamistarpeisiin, tulevaisuuden tarvittavaan osaamiseen, tarvittavan osaamisen kehittämiseen suhteessa asetettuihin palvelutuotannon tavoitteisiin, toiminnan kriittisten menestystekijöiden tunnistamiseen sekä oman toiminnan strategiajohtoisuuden kyvykkyyteen. SAIRAANHOITAJAN TULEVAISUUDEN ERITYISKOMPETENSSI ERIKOISSAIRAAN- HOIDOSSA Kliininen hoitotyö erityisasiantuntijuutena erityskompetenssi on kriittistä ja systemaattista tiedon analysointia, tutkitun tiedon ja hoitotyön teorioiden soveltamista käytäntöön ja hoitotyön edistämistä sekä kehittämistä tietyllä kohdennetulla kliinisen hoitotyön erityiskysymyksessä (haavahoito, lääketurvallisuus, päihdeohjaus) tai laajemmassa kehittämiskohteessa (terveyden edistäminen, seksuaaliterveys, syöpäpotilaan tiedollinen ja/tai psykososiaalinen tuki hoitopolun eri vaiheissa). Asiantuntijan työn tavoitteena on kehittää hoitotyötä ja terveydenhuollon palveluja lisäämällä laajaalaisen tiedon käyttöä hoitamiseen liittyvissä asioissa. Erityiskompetenssi sisältää sairauden monimuotoisuuteen perustuvat ja terveyden edistämistä tukevat sekä osallistaviin menetelmiin, näyttöön ja potilaslähtöisyyteen perustuvat prosessit ja toimintamallit kliinisen hoitotyön kehittämissä, käyttöönottamisessa ja arvioimisessa. Asiantuntijuus uusien toimintamallien ja prosessien kehittämistyössä mahdollistaa potilaslähtöisen, terveyteen keskittyvän ja kokonaisvaltaisen hoitotyön. Asiantuntija edistää ja yhdistää tietämystä kehittyneestä käytännön hoitotyöstä, taidoista, rooleihin liittyvistä kliinisen hoitotyön, koulutuksen, tutkimuksen, organisaation johtamisen ja ammatin harjoittamisen ulottuvuuksista. Osallistumalla terveydenhuollon kehittämisprosesseihin luodaan käytännön ympäristöjä, jotka tukevat asiantuntijaroolien kehittymistä. (vrt. Bryant-Lukosius & DiCenso 2004.) Lopuksi Sairaanhoitajan ydinosaamis- ja erityiskompetensseja erikoissairaanhoidossa määrittävät tekijät tämän kehittämistyön tuloksena ovat potilaslähtöisyys, laatu ja tuloksellisuus. Osaamisen perustan muodostavat tasa-arvo ja kunnioittaminen sekä kliinisen hoitotyön perus- ja erityisosaaminen.
Ydinosaamiskompetenssit ovat potilaslähtöinen hoito, yhteistyöryhmät ja toimintamallit sekä tulevaisuuden tarvittava osaaminen. Erityskompetenssi on kliinisen hoitotyön erityisasiantuntijuus. Ydinosaamis- ja erityiskompetenssit tunnistettiin ensisijaisesti nyt tarvittavan osaamisen sekä strategisen osaamisen näkökulmista, niukemmin tulevaisuuden visionäärisen osaamisen näkökulmasta. Säilytettävä ydinosaamiskompetenssi sekä sen tunnistaminen muodostui keskeisemmäksi määrittelyprosessissa. Osaamista on selkeämmin kyettävä tarkastelemaan visionäärisesti tunnistamalla uudenlainen ammatillinen osaaminen, ennakoitavissa oleva sekä uudenlainen ydin- ja erityisosaaminentässä kuvattavat ydinosaamis- ja erityiskompetenssit erikoissairaanhoidossa ovat suuntaa antavia tulevaisuuden ydinosaamis- ja erityiskompetenssivaatimuksille, eivätkä ne ole yleistettävissä laajasti erikoissairaanhoitoon. Lähteet Boyatzis, R.E. 2008. Competencies in the 21st century. Journal of Management Development. 27 (1), 5-12. Burns, N. & Grove S.K. 2001. The Practice of Nursing Research. Conduct, Critique, & Utilization. 4 th Edition. Philadelphia. W.B. Saunders Company. Bryant-Lukosius D. & Dicenso A. 2004. A framework for the introduction on evaluation of advance of practice nursing roles. Journal of Advanced Nursing 48(5): 530 540. Iire, L., Tanttu, K. 2011. Muutospolku hoitolinja- ja prosessilähtöiseen toimintaan Turun ammattikorkeakoulu. Terveys ja hyvinvointi. Jätetty julkaistavaksi 8.4.2011. Korvenranta, H. 2010. Tulevaisuuden sairaala. Sairaalan tärkein investointi on sen intellektuaalinen pääoma. Duodecim 126 (8), 44 5. Elo, S. & Kyngäs, H. 2007. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced Nursing 62 (1), 107 115. Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The knowledge-creating company: How Japanese companies create the dynamics of innovation. Oxford: Oxford University Press. Otala, L-M. 2008. Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. WSOY. Helsinki. The NHS Knowledge and Skills Framework (NHS KSF) and the Development Review Process. 2004. Agenda for Change Project Team. Department of Health Publications. London. Virkkunen, J. 2002. Konseptien kehittäminen osaamisen kehittämisen haasteena. Teoksessa Virkkunen, J. (toim.) Osaamisen johtaminen muutoksessa. Ideoita ja kokemuksia toisen sukupolven knowledge managementin kehittelystä. Raportteja 20. Työelämän kehittämisohjelma. Työministeriö, Helsinki, 11 49 Wilenius, M. 2004. http://www.tukkk.fi/tutu/osaamisalueet/wilenius/markkuosaamistarp.pdf 3.5.2004