Länsisalmen Länsimetsän luontokatsaus
2 Julkaisija Tekijä Kannen kuva Paino Vantaan kaupunki, Maankäyttö ja ympäristö, Ympäristökeskus Jarmo Honkanen Vanha mänty Länsimetsässä (Jarmo Honkanen) Vantaan kaupungin paino C 3: 2011 ISBN 987-952-443-315-0
3 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 2 Luonnon yleispiirteitä... 6 2.1 Kalliot... 6 2.2 Metsät... 8 2.3 Suot... 8 3 Lajistoa...11 4 Kuluminen ja roskaantuminen...11 5 Kaavatilanne ja maanomistus... 12 6 Lähteet... 12 Liite. Kuviotiedot... 13
4
5 1 Johdanto Länsimetsä on monipuolinen luontoalue Länsisalmessa, Vantaan kaakkoisreunalla Porvoonväylän ja Itäväylän välissä. Kalliomänniköiden lomassa on pieniä suoalueita. Alarinteillä on runsaslahopuustoista kangasmetsää ja lehtoa. Länsimetsä on merkitty Vantaan yleiskaavassa 19,9 hehtaarin laajuiseksi luonnonsuojeluvaraukseksi (SL). Se rajautuu retkeily- ja ulkoilualueeseen (VR) sekä maatalousalueeseen (MT), jonka kanssa Länsimetsän kallioalue ja peltoaukean länsireunalla nouseva Gubbackan kallio muodostavat maisemallisesti arvokkaan alueen. Länsimetsän itäpuolisella retkeily- ja ulkoilualueella on erotettu 5,4 hehtaarin kokoinen luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo). Länsimetsän arvokkaimmat osat ovat laajat kilpikaarnamänniköt ja monimuotoinen kalliomaisema, sekä kallioalueen eteläpuolelta löytyvät luonnontilaisen kaltaiset kangasmetsät, joissa on paljon lahopuustoa. Luonnonsuojeluvaraus ja viereinen luo-alue muodostavat vaihtelevine elinympäristöineen ehyen kokonaisuuden. Alue sopii erinomaisesti ulkoiluun. Rikkonainen maasto on mielenkiintoista ja haastavaa kulkea. Oikean reitin valitseminen polkujen ulkopuolella vaatii harkintaa. Kallion laelta avautuu paikoin mukava näköala ympäristöön. Länsimetsän metsämaisema on koko Vantaata ajatellen harvinaislaatuista. Siellä on laajalti luonnontilaista jäkälikköä ja useiden hehtaarien suuruisia kilpikaarnamänniköitä. pelto, niitty metsä rakennettu alue L lentokenttäalue Tuusulanväylä Hämeenlinnanväylä L Lahdenväylä Kehä III Kehä III Porvoonväylä Itäväylä Pohjakartta-aineisto (c) Vantaan kaupunki 2009 Kuva 1. Länsimetsä sijaitsee Vantaan kaupungin kaakkoiskulmauksessa.
6 2 Luonnon yleispiirteitä 2.1 Kalliot Länsimetsän alueen kallioperä on kvartsi-granodioriittia. Kvartsi-granodioriitti on Suomessa yleinen syväkivilaji, joka on kiteytynyt sulasta kiviaineksesta syvällä maankuoressa. Se on hapan kivilaji ja kasvien kasvualustana vähäravinteinen. Kallion laen tavallisia kasveja ovatkin karuilla kasvupaikoilla menestyvät mänty ja kanerva. - karut laakeat sisämaakalliot - karut valoisat kalliojyrkänteet - karut varjoisat kalliojyrkänteet - karut ja keskiravinteiset valuvesiseinämät - siirto- ja rapaumalohkareet. Karut varjoisat kalliojyrkänteet on Etelä-Suomessa silmälläpidettävä luontotyyppi. Länsimetsän muut kallioiset luontotyypit ovat Etelä-Suomessa yleisiä, joiden luokitus on säilyvä (LC). Vuonna 2008 ilmestyneessä selvityksessä on kuvattu Suomesta tavattavat luontotyypit (Raunio ym. 2008). Teoksessa kuvatuista kallioiden luontotyypeistä löytyvät Länsimetsästä seuraavat: kallio/kalliometsä tuore/lehtomainen kangas lehto suo niitty VANTAA HELSINKI luonnonsuojeluvaraus luo-alue yleiskaavan arvokas maisema-alue Vantaan kaupungin raja Pohjakartta-aineisto (c) Vantaan kaupunki 2009 Kuva 2. Länsimetsän luonnonsuojeluvarauksen ja luo-alueen kasvillisuusalueita.
7 Kuva 3. Valuvesiseinämän rahkasammalkasvustoa. Kuva 4. Suuri siirtolohkare luo-alueella.
8 2.2 Metsät Suurin osa Länsimetsän alueesta on luonnontilaisen kaltaista karua kalliometsää, joka kuuluu Natura 2000 -luontotyyppiluokituksessa Kasvipeitteisiin silikaattikallioihin. Boreaaliset luonnonmetsät -luontotyypin piirteitä löytyy Länsimetsän eteläreunan yli 80-vuotiaasta ja viereisen luo-alueen eteläreunan yli 100-vuotiaasta kuusivaltaisesta sekametsästä, jossa lahopuuta on erityisen paljon. Boreaaliset luonnonmetsät on Euroopan unionin erityisen tärkeänä pitämä luontotyyppi. Länsimetsän kallioaluetta ympäröivät laajat savikot. Kallion etelä- ja varsinkin itäpuolella on lehtoa, jossa vaahtera on paikoin huomattavan runsas alikasvoksessa ja aluspuustossa. Suurin osa lehdoista on aikoinaan raivattu viljelysmaaksi, jäljelle jääneiden lehtojen puustoa on hakattu. Osa raivatuista aloista on metsittynyt tai metsittymässä uudelleen. 2.3 Suot Länsimetsän suot ovat enimmäkseen painanteiden pikku rämeitä. Kallioalueen eteläosassa on kuitenkin noin 1,3 hehtaarin laajuinen saraneva, joka erottuu maisemassa selvästi. Pienellä avosuolla on metsäsaareke, jossa kasvaa kilpikaarnaisia mäntyjä. Nevan reunamilla on isovarpurämettä, jossa suomäntyjen katveessa kasvaa erityisesti suopursua. Nevalaikun eteläpuolen loivarinteisen laakson pohjalla puikkelehtii puronoro tiheän kuusikon halki. Puron ympäristön tuoreella kankaalla on laajoja rahkasammalkasvustoja. Paikoin soistuminen on edennyt pidemmälle, ja tuore kangas on muuttunut kangaskorveksi. Kuva 5. Länsimetsässä on paljon miltei täysin luonnontilaisia jäkäläkenttiä.
9 Kuva 6. Kilpikaarnamäntyjä. Kuva 7. Vanhaa kalliometsää.
10 Kuva 8. Lahopuita luo-alueen vanhassa metsässä. Kuva 9. Laajaan kalliopainanteeseen on syntynyt vetinen neva.
11 Kuva 10. Länsimetsän kalliopainanteissa on pienialaisia rämeitä. 3 Lajistoa Alueen eläimistöstä on kerätty jotain tietoa Vantaan luonnonsuojelukohteiden perusselvityksessä vuodelta 1981 (Väre & Kiiski 1981). Havaittuja lajeja olivat esimerkiksi teeri, helmipöllö ja hiirihaukka. Myöhemmissä petolintuselvityksissä Länsimetsän lähistöstä on löydetty pesiviä kanahaukkoja, joiden elinpiiriin Länsimetsäkin kuuluu. Laajemmin Länsimetsän pesimälinnustoa, kuten muutakaan eläimistöä, ei ole kartoitettu. Länsimetsän kääpäselvityksessä (Savola & Wikholm 2005) alueelta löydettiin 28 kääpälajia, joukossa useita vanhan metsän indikaattorilajeja ja valtakunnallisesti silmälläpidettävät ruostekääpä, keltahaprakääpä sekä viherkarhikka, joka on ekologialtaan kääpien kaltainen orakaslaji. 4 Kuluminen ja roskaantuminen Länsimetsän kalliolla risteilee polkuja, mutta huomattavan suuri osa kalliopintojen jäkälä- ja sammalpeitettä on säilynyt jokseenkin turmeltumattomana. Kalliolle ja kallioiden välisiin laaksopainanteisiin on syntynyt polkuja, mutta polkuverkosto on harva. Kallioiden jäkälä- ja sammalpeite on suurimmaksi osaksi luonnontilassa. Roskaantuminen on vähäistä. Metsän eteläosassa lähellä Itäväylää on kyhätty kaksi asumusta, joiden liepeillä on monenlaista roinaa. Tulisijan hiiliä ja tuhkaa on tyhjennetty metsään.
12 ET EV EV LR VR MT MT SL VR VL MT EV ET luonnonsuojelualue/-varaus retkeily- ja ulkoilualue lähivirkistysalue maatalousalue suojaviheralue yhdyskuntateknisen huollon alue L EV AT AT P2 kyläalue palvelujen alue Vantaan kaupungin raja LR AT VR MT HELSINKI AT SL VR MT luo SL VL P2 L Pohjakartta-aineisto (c) Vantaan kaupunki 2009 Kuva 11. Ote Vantaan yleiskaavan 2007 kartasta. Länsimetsän luonnonsuojeluvarauksen itäpuolelle on rajattu luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo-alue). Tieliikenteen (L) ja raideliikenteen (RL) alueet kartassa valkoisena. 5 Kaavatilanne ja maanomistus Alueelle on hyväksytty yleiskaava vuonna 2007. Ote yleiskaavasta on oheisessa kartassa (kuva 11). Länsimetsä on suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa. Itäväylän luona on kaistale Vantaan kaupungin omistamaa maata. Kaupungin omistus on merkitty viereisen sivun karttaan (kuva 12). 6 Lähteet Ojala, A. 2005: Vantaan luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet. Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Kaupunkisuunnittelu. 91 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus. Vammalan kirjapaino Oy. Savola, K. & Wikholm, M. 2005: Vantaan kääpätutkimus 2003/2004. Vantaan kaupungin ympäristökeskus. 248 s. Väre, S. & Kärki, S. 1981: Vantaan luonnonsuojelukohteet 1981. Perusselvitykset. Vantaan kaupungin ympäristölautakunta. 212 s.
13 Liite. yleiskaavan luonnonsuojeluvaraus luo-alue 8 Vantaan kaupungin maa Vantaan kaupungin raja 9 11 6 7 5 4 2 3 10 1 HELSINKI Pohjakartta-aineisto (c) Vantaan kaupunki 2009 Kuva 12. Kuviokartta ja Vantaan kaupungin omistus Länsimetsän luonnonsuojeluvarauksella ja luo-alueella. Ala 1 Kaakkoon viettävällä rinteellä kasvaa järeää kuusivaltaista metsää, jossa on sekapuina suuria rauduskoivuja ja mäntyjä. Rinteen alaosassa on paikoin tervaleppiä ja aluspuuston vaahteroita. Alue on lähinnä mustikkatyypin tuoretta kangasta ja lehtomaista kangasta. Metsänpohja on monin paikoin rahkoittunut. Metsän halki mutkittelee puronoro, jossa käy ajoittain reipas virtaus. Vaihtelevan tiheyksinen metsä järeine valtapuineen ja runsaine lahopuustoineen on luonnontilaisen kaltainen. Etenkin kuusimaapuita on paljon, joista osa on pitkälle lahonneita ja sammaloituneita. Suuria kuusia on kuivunut pystyyn. Metsänpohjalla erottuu muutamia pitkälle lahonneita kantoja. Ala 2 Luonnonsuojeluvarauksen itäpuolella on vanha ja käytöstä poistunut sähkölinja ja osittain vesakoitunut kostea niitty. Niityn halki kulkee melko syvä oja, jonka reunamilla erottuvat paikoin ojavallit. Kostealla niityllä kasvaa runsaasti muun muassa hiirenporrasta, mesiangervoa ja korpikaislaa. Niityllä kasvaa myös yksittäisiä suuria lehtipuita. Ala 3 Vantaan luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeän alueen eteläosa on enimmäkseen tiheää kuusivaltaista metsää, jossa kasvaa sekapuina paljon rauduskoivuja ja mäntyjä sekä yksittäisiä haapoja. Valtapuusto on yli satavuotiasta.
Liite. 14 Eteläreunassa on tervaleppiä. Aluspuustossa on paljon vaahteroita. Alue on suurimmaksi osaksi lehtomaista kangasta. Rinteen alaosassa on lehtoa. Kuusivaltaisen alan reunassa erottuu lehtipuumetsikkö, jossa valtapuina ovat rauduskoivut ja tervalepät. Lahopuuta on erittäin paljon. Maassa makaa järeitä kuusia ja koivuja. Maisemassa erottuu koivupökkelöitä. Kokonaisuudessaan metsä on luonnontilaisen kaltainen. Metsikön länsireunassa on näyttävä kalliomuodostuma, joka on muodoltaan kuin valtava muurahaiskeko. Ala 4 Jyrkkärinteisen kallion laella on harvaa männikköä. Puut ovat vanhoja, monet jo kilpikaarnaisia. Lisäksi löytyy muutamia keloja. Mäntyjen lomassa on yksittäisiä katajia sekä koivu- ja pihlajatiheikköjä. Kallioiden laet ovat hyvin rikkonaisia. Jäkälä- ja sammalpeitteisten huippujen ympärillä on paikoin kivikkoa ja siirtolohkareita. Kallion laella ja jyrkällä länsirinteellä on paljon heinittynyttä alaa. Mäntykelojen lisäksi muuta lahopuustoa on vähän. Ala 5 Jyrkkärinteisen kallion ympärillä on lehtomaata, jota peittää nuori lehtipuusto. Erityisesti haapoja on paljon. Tiheän puuston katveessa kasvaa muun muassa vuohenputkea ja mesiangervoa. Maastossa erottuu suuria kantoja merkkinä metsänhakkuusta. Ala 6 Laajan kallion edustalla on järeää lehtokuusikkoa, jossa puut kasvavat harvassa ja maanpintaa peittää yhtenäinen sammalpeite. Aluspuustossa on muutamia suurehkoja vaahteroita. Alikasvoksessa vaahteroita on huomattavan paljon. Ala on ollut joskus viljelysmaata, ja maastossa erottuvat vielä vanhat ojat. Kuva 13. Noin 80-vuotiasta tuoreen kankaan metsää Länsimetsän eteläosassa.
15 Liite. Puustoa on harvennettu, mutta alalla on myös runsaasti järeää lahopuustoa, kun suuria kuusia on kaatunut juurineen. Sammalpeitteiset puut ovat melko pitkälle lahonneita. Ala 7 Kallioharjanteen alarinteitä peittää harvakseen järeitä rauduskoivuja ja haapoja kasvava lehtimetsä. Aluspuustossa on koivujen ja haapojen lisäksi harmaaleppiä, vaahteroita ja tuomia. Ala on enimmäkseen lehtomaista kangasta, joka vaihettuu rinteen juurella lehdoksi. Valtapuustoa on harvennettu, aluspuusto on paikoin hyvin tiheää. Ala 8 Laajan kallioalueen itärinteellä on tiheää kuusimetsää. Puut ovat eri-ikäisiä, mutta vanhoja järeitä puita on harvassa. Vain kuusimetsän reunaalueet yltävät luonnonsuojeluvarauksen puolelle. Ala 9 Länsimetsän kalliomassiivin länsirinteillä on kapeana vyöhykkeenä nuorta metsää. Hakkuissa on jätetty yksittäisiä koivuja ja mäntyjä, jotka kohoavat ylispuina muun puuston ylle. Pääpuulaji vaihtelee niin, että alan pohjoisosassa on paljon pihlajaa ja vaahteraa, paikoin on haavikkoa ja koivikkoa ja alan eteläosassa myös nuorta männikköä ja mäntyjä, kuusia ja koivuja kasvavaa sekametsää. Ala 10 Kilpikaarnamäntyjä kasvavien jäkäläkallioiden keskellä avautuu yllättävä suomaisema: kallioiden ympäröimään matalaan laakioon on syntynyt useiden aarien laajuinen vetinen saraneva. Nevan länsipuolella avosuon ja kallioseinämän väliin jää isovarpurämeen vyöhyke. Ala 11 Suurin osa Länsimetsän luonnonsuojeluvarauksesta on upeaa vanhaa kalliometsää. Kilpikaarnaisia mäntyjä kasvaa koko alueella. Länsimetsän kilpikaarnamänniköt ovat Vantaan puitteissa poikkeuksellisen hienoja. Kallion pinnanmuodot vaihtelevat paljon. Kalliomuodostelman reunoilla on paahteisia ja varjoisia jyrkänteitä sekä valuvesiseinämiä. Paikoin on siirtolohkareita, silokallioita ja rosoisia kallionhuippuja. Painanteissa on pieniä soita, jotka voivat olla hyvinkin vetisiä. Kalliolla on harvakseltaan polkuja, mutta maaston kuluminen on melko vähäistä. Alueella on edelleen laajalti tallaantumattomia jäkälä- ja sammalkallioita. Kuva 14. Järeitä kilpikaarnamäntyjä.
Vantaan kaupunki Maankäyttö ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja 5, 01510 Vantaa