YKSI PATA - MONTA HÄMMENTÄJÄÄ Viranomaisyhteistyökumppaneiden käsitykset Perhetukikoti Kinnulan toiminnasta ja yhteistyön toimivuudesta

YKSI PATA - MONTA HÄMMENTÄJÄÄ Viranomaisyhteistyökumppaneiden käsitykset Perhetukikoti Kinnulan toiminnasta ja yhteistyön toimivuudesta Satu Remes Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö

OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU / PIEKSÄMÄEN YKSIKKÖ Remes, Satu YKSI PATA - MONTA HÄMMENTÄJÄÄ. Viranomaisyhteistyökumppaneiden käsitykset Perhetukikoti Kinnulan toiminnasta ja yhteistyön toimivuudesta. Pieksämäki 2001 57s. 4 liitettä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää viranomaisyhteistyökumppaneiden käsityksiä Perhetukikoti Kinnulan toiminnasta ja yhteistyön toimivuudesta. Miten se on koettu ja mitä Kinnulakodilta odotetaan verkoston jäsenenä yhteisten asiakkaiden tiimoilta. Samalla kartoitan lastensuojeluilmoitusten tekoa Varkauden kaupungissa. Milloin ja miksi niitä tehdään tai jätetään tekemättä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli Perhetukikoti Kinnulan tärkeimmät viranomaisyhteistyökumppanit. Tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen ja suoritettiin kyselytutkimuksen muodossa. Kohderyhmänä oli 12 eri työyksikön työntekijöistä 41 henkilöä. Kyselyyn vastasi yhteensä 25 henkilöä. Vastaajista 94 % oli naisia ja loput miehiä. Vastaajien ikä vaihteli 32-vuotiaasta 59-vuotiaaseen, keski-iän ollessa 46 vuotta. Tein syksyllä 2000 työpaikastani Perhetukikoti Kinnulasta työpaikka-analyysin. Tästä ilmeni ettei yhteistyökumppaneillamme ole aina ehkä selkeää kuvaa toiminnastamme. Työyhteisössä heräsi halu tietää laajemmin mitä meistä ajatellaan yhteistyökumppanina ja miten voisimme kehittää työtämme. Tästä nousi esiin tutkimukseni aihe. Tutkimussuunnitelma tehtiin helmikuussa 2001. Huhtikuun aikana suoritin kyselytutkimuksen Kinnulakodin yhteistyökumppaneille. Kesän aikana muotoutui teoriatausta ja syksyllä 2001 työ saatettiin loppuun. Tutkimuksen tulokset olivat varsin positiiviset Kinnulakodin kannalta. Yhteistyö oli koettu yleisesti ottaen hyvin toimivaksi ja riittäväksi. Yhteistyömenetelmiin toivottiin parannusta jonkin verran ja tiedonkulkuun enemmän avoimuutta. Lisäksi toivottiin parannusta nuorten kanssa toimimiseen sekä sosiaalipäivystystä Kinnulakotiin. Monet ehdottivat myös yhteisiä tapaamisia ilman asiakkaita, jossa toisen työskentelytapoihin voisi perehtyä paremmin puolin ja toisin. Tutkimuksen tulosten perusteella suurin ristiriita tuli esiin lastensuojeluilmoitusten teossa. Sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät yhteistyökumppanit tiedä milloin lastensuojeluilmoitus tulee tehdä. Yhteistyökumppaneista taas kahta vaille kaikki tiesivät mielestään milloin ilmoitus tulee tehdä. Oheinen ristiriita kertoo siitä, etteivät työntekijät todellisuudessa tiedä lain kirjaimen ehdottomuutta lastensuojeluilmoitusten teossa. Tiedonkulun avoimuutta rasittaa monesti kiire ja työpaineet. Kinnulakodin resurssit ovat lisäksi rajalliset, tämä vaikuttaa varmasti työskentelyyn nuorten parissa. Asiasanat: lastensuojelu, verkostotyö, verkostoituminen, yhteistyö Säilytyspaikka: DIAK Pieksämäen yksikön kirjasto

ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC / PIEKSÄMÄKI TRAINING UNIT Remes Satu TOO MANY COOKS SPOIL THE BROTH? Authorities thoughts on the function and co-operation with the family support home Kinnula. Pieksämäki 2001 57 p. 4 appendices The goal of this thesis was to clarify co-operating authorities views on how well the family support home Kinnula is run and also what these authorities think of the effectiveness of the co-operation whit the family support home Kinnula. What are the feelings towards this co-operation and what is expected from the Kinnulakoti as a member of a network sharing the same customers whit the regional authorities. At the same time frequency of reports of violation against children s welfare in the city of Varkaus was studied. When and why these are made and when not? The research target group were the most important co-operating authorities of the family support home Kinnula. The research method was qualitative and run in the form of a questionnaire. Target group consisted of 41 employees from 12 different working units. 25 persons answered the questionnaire. 94 % of them were women and the rest were men. The age of the study persons varied from 32 to 59 years - the average was 46 years. The family support home Kinnula was analysed as a working place in the fall of 2000. This study revealed that our collaborators may not always have a clear picture about how we work. The staff wanted to know better how we are received as co-workers and how we could develop our work. The research subject arose from that. The research plan was made in February 2001. The questionnaire was run during April 2001. The theoretical background was made in during the summer and in the fall the work was finished. From Kinnulakoti s point of view the results of the study were very positive. The level of co-operation was felt to be adequate. The authorities expressed their wishes to see some progress in working whit the young. The flow of information could also be more open. Stable social duty in Kinnulakoti was among the wishes as well. Many authorities proposed getting together without the customers, so that it would be possible to study each other s way to work. The major conflict in this study was that; social workers felt that co-operation authorities didn t know how to act in a case on violation against childs s welfare. When all but two of the co-operation authorities did know in their opinion when the report has to be done. A conflict like this tells that the employees may not be aware of how strictly the law determines violations in a child s welfare. Openness in the flow of information is disturbed by lack of time and stress. Resources in the case of Kinnulakoti are also restricted, and this must have major impacts on working whit young people. Key words: child welfare, network, networking, co-operation Deposited in : DIAK, Unit of Pieksämäki library

1 JOHDANTO Tämän tutkimuksen aiheena on selvittää miten eri viranomaisyhteistyökumppanit ovat kokeneet yhteistyön ja sen toimivuuden Perhetukikoti Kinnulan kanssa. Kinnulakoti on Varkauden kaupungin omistama 8-paikkainen lastensuojelun toimintayksikkö. Työskentelen Perhetukikoti Kinnulassa ohjaajan toimessa. Tutkimukseni aihe on noussut esiin puhtaasti arjen kokemuksista ja tuli esiin syksyllä 2000 tekemästäni työpaikkaanalyysistä Perhetukikoti Kinnulasta. Siinä ilmeni, ettei Kinnulakodin yhteistyökumppaneilla ole ehkä aina selkeää kuvaa toiminnastamme. Työyhteisössä heräsi keskustelua siitä, miten meidät koetaan laajemmin yhteistyökumppanina ja miten voisimme kehittää yhteistyötämme. Se, että halusin tutkia lastensuojeluilmoitusten tekoa, heräsi myös esiin puhtaasti arjen kokemuksista. Monissa kaupungin koulutustilaisuuksissa ja keskusteluissa on yhä uudelleen tullut ilmi, ettei ilmoituksia aina tehdä silloin kuin pitäisi. Aiheelle tuntui olevan tilausta. Verkostotyö on vielä varsin uusi työmuoto lastensuojelun kentällä. Verkostoitumisesta eli yhteistyön organisoitumisesta alkoi muodostua 90-luvulla vastaus yhä moniogelmallisempien lastensuojelun asiakasperheiden tilanteisiin. Lastensuojelun ongelmat ovat edelleen sidoksissa aika sektoroituneeseen järjestelmään, missä asiakkaan kokonaistilanteesta ei aina ehkä ole selkeää kuvaa. Yhteistyötä eri verkoston jäsenten välillä tulee edelleen parantaa, kaikesta kiireestä ja työpaineesta huolimatta, onhan tavoitteena asiakkaan paras. Perhetukikoti Kinnula on ollut mukana monissa tutkimuksissa. Varkauden kaupungissa on tehty lastensuojelun ohjelma; Lapsen etu vuonna 1999. Siinä kartoitettiin lastensuojelun nykytilaa, siinä esiintyviä puutteita ja kehittymisnäkymiä kyselyn muodossa. Kyselyssä Kinnulakoti sai ihan hyvää palautetta lastensuojelun asiakkailta. Lisäksi Kinnulakodista on tehty opinnäytetyö, jossa tutkittiin yhdistymistä vuorohoitokodin kanssa samaan taloon. (Koponen, Nikkarinen & Salmi 1999.) Toisessa opinnäytetyössä taas tutkittiin minkä verran yhteistyötä tehdään kunkin eri toimintaayksiköiden välillä Varkauden kaupungissa. (Hammar 1999.) Verkostotyön näkökulma oli alue, jota ei oltu vielä laajemmin tutkittu Kinnulakodin näkökulmasta käsin. Niinpä tutkimusongelmaksi

muotoutui miten eri viranomaisyhteistyökumppanit ovat kokeneet yhteistyön ja sen toimivuuden Perhetukikoti Kinnulan kanssa. Miten se on koettu ja mitä Kinnulakodilta odotetaan verkoston jäsenenä yhteisten asiakkaiden tiimoilta. Samalla kartoitin lastensuojeluilmoitusten tekoa Varkauden kaupungissa. Milloin ja miksi niitä tehdään tai jätetään tekemättä. Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen kyselylomakkeen muodossa. Samantapainen tutkimus on tehty mm. Kuopiossa. (Lyytinen, Miettinen & Niskanen 2001.) Toivon, että lukija herää miettimään työn kautta verkostotyön laajoja mahdollisuuksia ja voi tätä kautta kehittää työtään toisten verkoston jäsenten kanssa entistä paremmaksi. Jokainen voi myös pohtia miksi lastensuojeluilmoituksia ei aina tehdä, vaikka lain kirjain sitä ehdottomasti vaatii.

2 LASTENSUOJELU Lapsipolitiikan ja myös lastensuojelun lähtökohta on käsitys lapsesta itsenäisenä subjektina. Käsitys lapsuudesta on muuttunut ratkaisevasti viime vuosikymmeninä ja lapsuutta on alettu arvostaa itsenäisenä elämänvaiheena, eikä vain kasvamisena aikuisuuteen. Tämä käsitys on ollut lähtökohtana Suomen lapsilainsäädäntöä tehtäessä sekä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, johon lainsäädäntömme pohjaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 4.) Lastensuojelulla tarkoitetaan mm. lasten elinympäristön kehittämiseen ja kotihoidon tukemiseen sekä perhe- ja yksilökohtaiseen avohuoltoon tai sijaishuoltoon liittyvien tehtävien, palveluiden ja toimenpiteiden kokonaisuutta. Lastensuojelulain mukaan alle 18-vuotias on lapsi. Lastensuojelun järjestäminen on kunnan sosiaalitoimen tehtävä, mutta toisaalta se ulottuu myös muille yhteiskunnallisen ja inhimillisen toiminnan alueille (Kyrönseppä & Rautiainen 1993,15.) Lastensuojeluun voidaan myös laajemmin ajatella kuuluvan esim. yleinen asuntopolitiikka sekä Suomessa vallitseva palvelu- ja tukijärjestelmä. 2.1 Lastensuojelulain keskeiset tavoitteet ja periaatteet Lastensuojelulain keskeisin tavoite on ehkäistä lastensuojelun tarve jo ennalta. Koska tarve kuitenkin on olemassa realiteettinä, lailla pyritään lisäämään erityisesti ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä sekä kehittämään yleisiä lapsiperheille suunnattuja palveluja. Palveluja pyritään kehittämään siten, että niissä havaitaan varhain lastensuojelulliset ongelmat ja ryhdytään tarvittaviin toimiin pikaisesti. Tavoitteena on lain mukaan tukea lapsiperheitä niiden kasvatustehtävässään ja ehkäistä sosiaalisia ongelmia. Lastensuojelutyössä huoltajia tuetaan ensisijaisesti avohuollon tukitoimin, mutta tarvittaessa taataan lapselle oikeus kodin ulkopuoliseen turvaan ja vakiintuneisiin oloihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 9.) Lastensuojelu ei ole irrallinen yhteiskunnallisen toiminnan alue. Lastensuojelulain 1 korostaa lapsen oikeutta kasvuun, kehitykseen ja erityiseen suojeluun. Säännöksellä pyritään siihen, että lasten ja nuorten oikeudet ja edut otetaan huomioon myös yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 9.)

2.2 Ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön laaja kirjo Lastensuojelulakiin on otettu kolme yleissäännöstä, joihin ennaltaehkäisevä lastensuojelu paljolti pohjautuu. Niistä ensimmäinen (6 ) painottaa, että lasten ja nuorten suotuisten kasvuolojen kehittäminen on tärkeä lastensuojelullinen tehtävä. Toinen yleissäännös edellyttää (7 1mom.), että lastensuojelutyötä tehdään myös yleisten palvelujen esim. neuvolan ja päivähoidon piirissä. Kolmas yleissäännös taas edellyttää (7 3 mom.), että järjestettäessä hoitoa aikuisille henkilöille tulee aina selvittää heidän huollossaan olevien lasten hoidon ja tuen tarve. (Mikkola & Helminen 1994, 39.) 2.2.1 Lasten ja nuorten kasvuolojen seuranta ja kehittäminen Sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden viranomaisten on seurattava ja kehitettävä lasten ja nuorten kasvuoloja sekä poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä. Tämä on laaja tehtäväkenttä ja edellyttää yhteistyötä kaikkien kunnan oloja kehittävien tahojen kanssa. Yhteistyöllä on mahdollista kehittää palvelurakennetta niin, että palvelut ovat riittävät ja tarkoituksenmukaiset. Kasvuolojen kehittäminen ja epäkohtien ennaltaehkäisy tapahtuu parhaiten vaikuttamalla kaavoitukseen ja rakennuslupien myöntämiseen. Yhdyskuntatyö, maankäytön suunnittelu ja terveellinen ympäristö vaikuttavat kasvuoloihin. Sosiaalilautakunnan on myös välitettävä tietoa sekä annettava asiantuntija-apua lasten ja nuorten kasvuoloista sekä sosiaalisista ongelmista muille kunnan jäsenille. (Varkauden lastensuojelutyön ohjelma 1999, 2.) Lasten ja nuorten elinympäristöön tulee myös kiinnittää huomiota asumisviihtyvyydellä. Asuntojen tulisi olla hyvä kuntoisia, toimivia ja koko asuinalueen tulisi olla terveyttä ja sosiaalista toimivuutta edistävä. Myös tuoteturvallisuudella, tapaturmien ehkäisyllä ja nuorten työsuojelulla on tärkeä osansa ennaltaehkäisevässä lastensuojelussa. Tuoteturvallisuuslain lain tarkoituksena on suojella kuluttajien terveyttä ja omaisuutta kulutustavaroiden aiheuttamilta vaaroilta. Noin puolet myyntikieltoon asetetuista tavaroista ovat vaarantaneet lasten tai nuorten terveyttä. Kuluttajavirasto tutkii esim. lastenrattaiden,

lelujen ja värien turvallisuutta. Lapsille ja nuorille sattuu usein tapaturmia varsinkin kotona tai sen lähiympäristössä sekä liikenteessä. Tapaturmia ennaltaehkäisevällä tiedottamisella onkin tärkeä merkitys ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä. Nuorten työsuojelun tärkein tehtävä on valvoa, ettei työ ole haittana nuoren terveydelle, kehitykselle tai koulunkäynnille. Nuorille sallitut työajat onkin määritelty laissa tarkkaan. Mukana on myös moraalinen kysymys lapsuuden säilyttämisestä ja lapsityövoiman väärinkäytön ja riiston ehkäisemisestä. (Mikkola & Helminen 1994, 41-48.) 2.2.2 Yleiset palvelut vanhemmuuden tukemiseksi Lastensuojelulaissa edellytetään, että lastensuojelun ongelmat pyritään havaitsemaan riittävän varhain ja mahdollisimman pitkälle korjaamaan yleisten palvelujen piirissä eli neuvoloiden, päivähoidon ja koulun toimesta. Nämä palvelut koetaankin yleensä vähemmän leimaaviksi kuin sosiaalihuolto. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta ehkäisee lastensuojelun tarvetta ja voi myös havaita tarpeen riittävän varhain. Toiminta tukee riskioloissa elävien lapsiperheiden elämänhallintaa. Terveydenhuollolla on velvollisuus järjestää päihdeongelmaisille äideille tukea ja palveluita syntymättömän sikiön suojaamiseksi alkoholin ja päihteiden liikakäytön seurauksilta. Laki edellyttää myös, että aikuisille tarkoitetuissa sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoyksiköissä otetaan huomioon aikuisasiakkaan hoidossa ja huollossa olevan lapsen tarve saada hoitoa tai tukea. Kouluterveydenhuolta on tärkeä lastensuojelun yhteistyökumppani, johon oppilaiden ja vanhempien on helppo turvautua. Koulujen psykososiaalista oppilashuoltotyötä tulisi entuudestaan lisätä lisäämällä koulupsykologien ja kuraattorien virkoja. (Virtanen 1995,62-63.) Päivähoidolla on myös suuri merkitys ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä. STM:n selvityksen mukaan 65 % kunnista arvio päivähoidon kysynnän lisääntyneen myös lastensuojelullisista syistä (Virtanen 1999, 12 ). Taloudellisesti lapsiperheitä tuetaan monin eri tavoin. Näistä lapsilisä, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha sekä -loma ovat yleisimpiä. Lisäksi vanhemmalla on oikeus lapsen hoitovapaan ajalta saada kodinhoidontukea. Myös asumistuki kuuluu monen lapsiperheen tuloihin. Vanhemmuutta tuetaan lisäksi neuvolajärjestelmällä ja äitiyspakkauksella. Kotipalvelun apu voi monelle olla myös tärkeä tuki esim. lapsen sairastaessa. Myös

lapsen elatukseen ja huoltoon kuuluvat asiat kuuluvat ennaltaehkäisevän lastensuojelun piiriin. (Mikkola & Helminen 1994, 50-58.) 2.3 Avohuollon tukitoimet ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön osana Lastensuojelulain 12 säätelee sosiaalilautakunnan velvollisuutta ryhtyä avohuollon tukitoimenpiteisiin viipymättä 1)jos kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa lapsen tai nuoren terveyttä tai kehitystä; taikka 2)jos lapsi tai nuori käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Pykälä on tärkeä, koska se määrittelee, vaikkakin joustavasti, lastensuojelullisen puuttumisenrajat, myös siksi, että se on eräänlainen portti lastensuojelulain piiriin. (Mikkola & Helminen 1994,130-131.) 2.3.1 Avohuollon tukitoimenpiteisiin johtavat syyt Avohuollon tukitoimien tarve voi syntyä varsin monesta syystä. Viimeistä vuosikymmentä leimaa taloudellisen laman ja yhteiskunnallisen muutoksen mukanaan tuomat ongelmat näkyvät yhä usempien päivittäisinä selviytymishankaluuksina. Lastensuojelun asiakkuutta leimaa pitkittynyt työelämän ulkopuolisuus ja sosiaalisen tukiverkon vähäisyys. Myös yksinhuoltajuus on hyvin yleistä. Erilaiset riskitilanteet ja huono-osaisuus ovat kasvaneet lastensuojelun asiakkaiden piirissä. Lastensuojeluvanhempien mielenterveysongelmat ja päihteiden käyttö on nykyisin yhä useammin avohuollon tukitoimenpiteisiin johtanut syy. Ongelmana on, että taloudellisen laman myötä palvelujärjestelmä muuttui. Asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ei pystytä ehkä vastaamaan riittävän hyvin ja tarpeeksi ajoissa. (Kivinen 1994, 139-140.) Vanhemmuus on nykypäivänä muuttunut ja kyky toimia vanhempana on entistä useammin hukassa. Niinpä avohuollon tukitoimen piteisiin johtaneita syitä voivat olla myös esim. lapsen ja vanhemman välisen kanssakäyminen puuttuminen kokonaan tai

siinä esiintyvät ongelmat, johtuen esim. vanhempien puutteellisesta kasvatuskyvystä. Vanhemmat voivat kasvattaa lastaan epäoikeudenmukaisesti, he alistavat lasta hänen persoonallisuuttaan tuhoavasti, lapsella ei ole rajoja ollenkaan tai lapsen tarpeet sivuutetaan olennaisesti. Lisäksi lapsen kasvuympäristö voi olla virikkeetön. Myös perheen avioerosta tai sairaudesta johtuva kriisi voi muodostua uhkatekijäksi lapsen kasvatukselle ja hoidolle. (Mikkola & Helminen 1994, 130.) 2.3.2 Avohuollon tarjoamat palvelut yksilön ja perheen tueksi Avohuollon tavoitteena on asettaa etusijalle palvelut, jotka mahdollistavat henkilön asumisen kotona ja jotka tukevat omatoimista selviytymistä. Lastensuojelulain mukaisia avohuollon tukitoimenpiteitä voivat olla tukiperheen, -henkilön ja tarvittavien terapiapalvelujen järjestäminen, koulunkäynnin ja harrastustoiminnan tukeminen ja asunnon hankinnassa avustaminen. Lisäksi lapsia ja nuoria voidaan tukea loma- ja virkistystoiminnan avulla. Äärimmäisissä tapauksissa myös lastensuojelun perhe- ja laitoshoidon palveluja on käytettävä nk. avohuollollisena toimenpiteenä. (Virtanen 1995, 63.) Yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että sosiaalitoimen lastensuojelun avohuoltopalveluilla tarkoitetaan laajasti ottaen kaikkia muita lapseen tai hänen perheeseensä kohdistettuja huoltotoimenpiteitä kuin sijaishuoltoa (Kyrönseppä & Virtanen 1993, 16). Avohuollon tukitoimenpiteenä voidaan taloudellista tukea myöntää toimeentulotuen muodossa edellyttäen, että lastensuojelun tarve johtuu oleellisilta osiltaan ko. taloudellisesta ongelmasta. Toimeentulotukea voidaan myöntää myös ennaltaehkäisevästi. Riittävän ajoissa annetulla ehkäisevällä tuella voi olla merkittävä vaikutus henkilön omatoimisuuden ja perhekokonaisuuden turvaamiseksi. Avohuollon tukitoimenpiteisiin kuuluu myös kunnan velvoite korjata puutteelliset asumisolot tai asunnon puuttuminen. Lisäksi kunnan on myös järjestettävä asunto sellaiselle itsenäistymässä olevalle nuorelle, joka muutoin kuin tilapäisesti on ollut lastensuojelutoimenpiteiden kohteena. (Sosiaali- ja terveysministeriö1995, 17.) Sosiaalityöntekijä on sosiaalityön avainhenkilö. Hänellä on lakiin perustuva toimivalta toimia lapsen edun ajajana, kuitenkin samalla perhekeskeisesti ja yhteistyössä toisten

viranomaisten kanssa. Sosiaalityöllä pyritään auttamaan yksilö- ja perhekeskeisten menetelmien avulla kokonaisvaltaisesti riskioloissa eläviä lapsia, nuoria ja lapsiperheitä. Sosiaalityö nähdään monesti vain korjaavana työnä. Yhtä lailla ovat tärkeitä ovat myös ne sosiaalihuollon suorittamat toimenpiteet, jotka lisäävät henkilön mahdollisuuksia ongelmien aktiiviseen, riittävän varhaisessa vaiheessa tapahtuvaan selvittämiseen. (Mikkola & Helminen 1994, 31, 139.) Todella merkittävä osa lastensuojelutyössä, erityisesti avohuollon tukitoimena, on kasvatus- ja perheneuvontatyöllä. Sosiaalihuoltolain mukaan kasvatus- ja perheneuvonnalla tarkoitetaan asiantuntija-avun antamista kasvatus- ja perheasioissa. Lisäksi kunta on nykyisin velvollinen järjestämään avohuollon asiakkaana olevalle lapselle tai nuorelle riittävät terapiapalvelut. Tällä tavoitellaan mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville nuorille uudenlaisia yksilö- ja ryhmäterapian muotoja. Myös kotipalvelun tehostettu perhetyö on merkittävä osa lastensuojelun avotyötä. (Sosiaali- terveysministeriö 1995, 16-17; Virtanen 1995, 61-63.) 2.3.3 Perhehoito ja laitoshuolto avohuollon tukitoimina Perhehoito ja laitoshuolto on perinteisesti liitetty huostaanottoon, mutta nämä hoitomuodot saattavat tarjota myös hyvän avohuollollisen tuen. Edellytyksenä on lapsen huoltajan suostumus tähän menettelyyn. Samoin edellytyksenä on, että 12 vuotta täyttänyt lapsi antaa suostumuksensa menettelyyn. Huostaanotto merkitsee aina voimakasta puuttumista perheen oikeuteen huolehtia lapsistaan. Avohuollon tukitoimet sitä vastoin ovat luonteeltaan kevyempiä, väliaikaisia ja vanhempien kasvatustehtävää tukevia. (Mikkola & Helminen 1994, 143.) Perhehoidon ja laitoshuollon käyttö avohuoltona on perusteltua silloin, kun sen avulla on mahdollista tukea tarkoituksenmukaisesti kasvatusta. Myös perheen kriisitilanteessa tämä toimenpide on mahdollinen. Käytännössä toteuttaminen tulee tapahtua erityisesti valmennetussa perheessä tai laitoksessa, kuten turvakodissa tai ensikodissa. Perhe- tai laitoshuollossa voidaan kaikkia perheenjäseniä yhdessä tukemalla lisätä huoltajien kasvatusmahdollisuuksia ja lasten tarpeiden huomioonottamista. Perhehoitoa ja laitoshuol-

toa voidaan järjestää esim. siten, että lapsen huoltajat ja lapsi voivat olla viikonloppuisin perhe- tai laitoshuollossa. (Mikkola & Helminen 1994, 144.) Monet lastensuojelulaitokset tekevät myös perheissä avotyötä. Keskeisenä tavoitteena on tällöin vanhemmuuden tukeminen. Perheestä riippuen työntekijät käyvät asiakasperheiden kotona hyvinkin tiiviisti tai vain kerran viikossa. Osalle riittää lyhyt aikainen tuki, toisten luona voidaan käydä jopa vuoden ajan. Käytäntöjä on olemassa monia laitoksesta riippuen. (Jaakkola 2001, 4-6.) Alle 12- vuotiaalle yksin kohdistuvana perhe- tai laitoshuoltoa voidaan järjestää enintään kolmen kuukauden ajaksi. Erityisestä syystä tätä voidaan jatkaa vielä toisella kolmen kuukauden jaksolla. 12- vuotta täyttänen lapsen on suostuttava huoltajansa kera lapseen yksin kohdistuvaan perhe- tai laitoshuoltoon. Toimenpiteellä ei ole aikarajaa. Edellytyksenä molemmissa tapauksissa on, että lapsen huolenpitoa ei voida järjestää hänen huoltajansa sairauden vuoksi tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi. Muu rinnastettava syy voi olla esim. syvä ristiriitatilanne perheessä, ilman että huostaanoton edellytykset kuitenkaan olisivat olemassa. (Virtanen 1995, 40.) 2.4 Huostaanotto lastensuojelun viimesijaisena keinona Lastensuojelun raskain puuttuminen perheeseen toteutuu lapsen huostaanoton muodossa. Siinä yhteiskunta ottaa huolehtiakseen lapsesta. Vanhempien sijasta sosiaalilautakunta tekee merkittävimmät lasta koskevat päätökset; esim. päätöksen siitä, missä lapsi asuu. Kun huostaanotto tehdään, liittyy siihen aina myös päätös lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle. Lastensuojelulain 16 edellyttää huostaanotolta seuraavien kolmen edellytyksen käsilläoloa (A1+B+C tai A2+B+C): A1 puutteet lapsen huolenpidosta tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä A2 lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään B avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia taikka ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja

C sijaishuollon arvellaan olevan lapsen edun mukaista. Huostaanottomenettelyn tarkoituksena on varmistua siitä, että toimenpide on lapsen edun mukainen. Lapsen huoltajille ja 12 vuotta täyttäneelle lapselle tulee varata tilaisuus tulla kuulluksi huostaanotto hetkellä. Jos jompi kumpi osapuoli vastustaa huostaanottoa, tulee päätös viedä alistettavaksi lääninoikeuteen. Joissakin tapauksissa huostaanotto voidaan tehdä kiireellisenä asianosaisia kuulematta. (Kyrönseppä & Virtanen 1993, 20; Virtanen 1995, 41-42.) 2.5 Sijaishuolto Sijaishuollolla tarkoitetaan lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Sijaishuoltoon voidaan sijoittaa vain sosiaalilautakunnan huostaanottama lapsi. Sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Laitoshuoltona tulevat kysymykseen lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat laitokset. Laissa on tarkemmin määritelty mm. millaiset laitoksen toimitilat, välineistö, koulutettujen työntekijöiden lukumäärä suhteessa hoitopaikkojen lukumäärään jne tulee olla. Perhehoidossa lapsi sijoitetaan yksityiskotiin, jossa tavoitteena on antaa mahdollisuus perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä edistää henkilön perusturvallisuutta ja sosiaalista kehitystä. Myös perhehoitoa säätelevät monet lait. Laissa säädellään mm. perhehoitajalle maksettavasta palkkiosta ja kulukorvauksesta. Lisäksi perhekodin koko ja sopivuus olosuhteiltaan ko. paikaksi on määritelty laissa. (Virtanen 1995, 46.) 2.6 Jälkihuolto lapsen edun takaajana Sijaishuollon päättymisen jälkeen sosiaalilautakunnan on aina järjestettävä lapselle tai nuorelle jälkihuolto. Jälkihuoltona tulee tukea lasta tai nuorta sekä hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa lapsi tai nuori on. Jälkihuoltovelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 21 vuotta. (Virtanen 1995, 48.) Jälkihuoltoon kuuluu lapsen tai nuoren tukeminen avohuollon tukitoimin eli lapsen edun valvominen, vanhemmuuden tukeminen ja lapsen kuuleminen ovat edelleen tärkeitä. Lisäksi esim. terapiapalve-

lujen järjestäminen on merkittävää jälkihuollossa. Jälkihuolto velvoittaa myös varsin laajaan taloudelliseen tukeen ja asunnon järjestämiseen tai asumiseen liittyvien puutteiden poistamiseen. Jälkihuollon on velvollinen järjestämään se kunta, joka on ollut vastuussa sijaishuollon järjestämisestä. (Mikkola & Helminen 1994, 237-238.) 2.7 Ilmoitusvelvollisuuden tärkeys Lastensuojeluongelmien ilmoittamisen suhteen on laissa määritelty varsin ehdottomasti milloin ilmoitus tulee tehdä; sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen ja seurakunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevan henkilön on ilmoitettava viipymättä sosiaalilautakunnalle saatuaan tietää ilmeisestä perhe- tai yksilökohtaisen lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta tai nuoresta. Lain ehdoton säännös tekee ilmoittamisesta ko. henkilön virkavelvollisuuden. Virkavelvollisuuden laiminlyönti puolestaan on eräin edellytyksin laissa kriminalisoitu. Eri viranomaisten salassapitovelvollisuuskaan ei ole este sosiaalitoimen selvittäessä lastensuojelun tarvetta. (Virtanen 1995, 48.) Tämä asia on usein monelle epäselvä, vaikka laki on tässä kohdin varsin selkeä. Meidän olisi hyvä muistaa, että asioiden salaaminen asiakkaan luottamuksen säilyttämiseksi, ei usein ainakaan paranna hänen tilannettaan. Avoimuus eri viranomaisten ja perheen kanssa on ehdoton edellytys lastensuojelutyössä. Näin varsinkin kun tavoitteena on aikaan saada kokonaisvaltainen ja pysyvä muutos perheessä parempaan suuntaan. Reilua on myös sanoa ikävät asiat asiakkaalle suoraan ja korrektisti. Tietääpähän asiakaskin missä mennään. 2.8 Asiakkaan asema lastensuojelutyössä Jotta lapsipolitiikan ja lastensuojelun lähtökohta, käsitys asiakkaasta itsenäisenä subjektina toteutuisi, on asiakkaan asemalla siinä varsin keskeinen merkitys. Asiakkaan kuulumisen turvaamiseksi on laissa monia eri kohtia. Lain lisäksi tulee meidän jokaisen myös kohdella asiakasta kunnioittavasti, tasavertaisesti ja hänen asemansa tunnustaen. Asiakas on elämänsä paras asiantuntija. Vain näin toteutuu käsitys asiakkaasta itsenäisenä subjektina. Lastensuojelutyön lähtökohta on aina lapsen etu. Lapsen, myös pienen,

mielipide ja toivomukset tulee ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti, kun lapsen etua selvitetään. Täysi puhevalta lastensuojeluasioissa on säädetty 15 vuotta täyttäneelle. Myös 12-14-vuotiaan mielipide tulee ottaa huomioon varaamalla tilaisuus hänen kuulemiseensa. Jos 12-vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottamista tai sijoittamista on päätös alistettava lääninoikeuden vahvistettavaksi. Lapsen edun entistä monipuolisempi selvitys edellyttää myös lapsen läheisten osallistumista päätöksentekoon. Huoltajien lisäksi tulee kuulla esim huollosta erotettua vanhempaa sekä sijais- ja kasvatusvanhempia. Laissa on myös määritelty aikarajat avohuollon sijoituksessa ja kiireellisessä huostaanotossa lapsen edun turvaamiseksi. Lapsen edun tärkein valvoja on aina hänen asioitaan valvovan sosiaalityöntekijän tehtävä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 12-13.) Vuoden 2001 alusta tuli voimaan laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Lain tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja osallistumista sekä edistää asiakaslähtöisyyttä, asiakassuhteen luottamuksellisuutta ja asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun. Laissa velvoitettiin kunnat nimittämään sosiaaliasiamiehet tehtävää hoitamaan. Sosiaaliasiamiehen tehtävänä on tiedottaa asiakkaan oikeuksista ja neuvoa asiakkaita sosiaalihuollon asiakaslain soveltamiseen liittyvissä asioissa. Tarvittaessa hän myös avustaa asiakkaita ao. laissa mainitun muistutuksen tekemisessä. Sosiaaliasiamiehen tulee toimia muutenkin asiakkaiden oikeuksien edistämiseksi ja toteutumiseksi sekä seurata asiakkaiden oikeuksien asemaa ja kehitystä kunnassa ja antaa siitä vuosittain selvitys kunnan-/kaupunginhallitukselle. (Varkauden kaupungin palveluesite, 2001)

3 VERKOSTOTYÖ 3.1 Verkostotyö yhteistyön muotona lastensuojelutyössä Verkostoituminen on lastensuojelutyössä melko uusi ajatus, sillä lastensuojelun toimintatavat ovat pitkään olleet sidoksissa sektoroituneeseen järjestelmään, joka on viime vuosina perustunut tiukasti yksin- tai parityöskentelyyn. Eri organisaatiot ovat toimineet toisistaan melko erillään. Monet yhteiskunnalliset tekijät toivat muutospaineita sosiaalija terveydenhuoltoon 1990-luvulla. Taloudellisen laman myötä asiakkaiden ongelmien syvyys ja moniongelmaisuus tulivat entistä yleisimmiksi. (Virtanen 1999, 33-34.) Sosiaalityössä herättiin miettimään uusia työskentelytapoja 90- luvun alkaessa myös ihan käytännön tarpeestakin. Työntekijät törmäsivät yhä uudelleen sukupolvesta toiseen samoihin asiakasperheisiin. Huomattiin, että työskentelytavat ja lopputulos ovat olleet aina samat. Herättiin huomaamaan kuinka eri viranomaiset toimivat tahoillaan asiakkaan selän takana ja asiakas oli käytännöllisesti katsoen pihalla omasta tilanteestaan. (Sosiaali- ja terveyshallitus 1991.) Monet työntekijät moniauttajajärjestelmässä huomasivat, että yhteistyön organisoituminen ja sen näkyväksi tekeminen oli varsin käyttökelpoinen keino vastata koko ajan lisääntyviin haasteisiin. Verkostotyöstä alkoi muodostua vastaus asiakkaan kokonaisvaltaisen elämän tilanteen huomioimiseen. Lisäksi se nosti asiakkaan oman elämänsä parhaaksi asiantuntijaksi. Ongelmien vatvomisen sijasta alettiin etsiä entistä enemmän asiakkaan/asiakasperheen voimavaroja. (Karjalainen 1996, 31-32.) Verkostotyö on tänä päivänä hyvin tärkeä osa lastensuojelutyötä. Sen avulla lastensuojeluperheiden tarpeisiin voidaan vastata entistä tehokkaammin ja nopeammin. Eri viranomaisten moniammatillisuus on perheen käytettävissä ja kokonaistilanne voidaan hahmottaa paremmin. Verkostotyö on monesti oiva keino ehkäistä huostaanotto ja löytää perheen voimavarat arjesta selviytymiseen ja kyllin hyvään vanhemmuuteen.

Kun verkostosta puhutaan lastensuojelutyön yhteydessä, sillä tarkoitetaan pääsääntöisesti lapsen ja perheen lähiomaisia, muita sukulaisia, naapureita ja ystäviä sekä perheen kanssa työskenteleviä viranomaisia (Virtanen 1999, 36). Verkostoja voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta, jolloin puhutaan eri viranomaisista koostuvista moniammatillisista tiimeistä ja poikkihallinnollisista työryhmistä. Moniammatillisiksi työryhmiksi verkostoituminen on hyväksi koettu tapa tehdä yhteistyötä. Työryhmissä työntekijöillä on mahdollisuus kehittyä asiantuntijoina sekä saada kokonaisvaltainen kuva tarvittavista palveluista ja niiden laaduista. Työryhmissä myös kuormittavuutta voidaan jakaa. Työryhmä voi vastata jonkun maantieteellisesti määritellyn alueen palveluista ja niiden kehittämisestä. Tällainen työryhmä voi olla esim. kaupunki- tai kuntakohtainen. (Lehtonen, Perttu 1999, 87.) Moniammatilliset työryhmät ovat tehokkaita varsinkin kehittäessä jonkin alueen tai tietyn väestön osan, esim. nuorten palveluja. Lisäksi moniammatillisten työryhmien kautta voidaan jotakin työskentelytapaa viedä tehokkaasti eteenpäin koko palvelurakenteessa. 3.2 Verkostotyön lähtökohdat Verkoston rakentava yhteinen teema on siis moniongelmainen asiakas. Hänen ympärilleen eri auttajatahoista muodostuu verkosto, jonka eri tahot eivät välttämättä ole tietoinen toisistaan, ellei asiakas sitä itse kerro tai joku huomaa kysyä muita tahoja häneltä. Kartoittamalla asiakkaalle tärkeät ihmiset ja ottamalla nämä mukaan auttamistyöhön, voidaan löytää toimivampia tapoja auttaa asiakasta selviytymään vaikeuksistaan. Näin voidaan myös kohdata asiakkaan arki toisin kuin perinteisen palvelujärjestelmän mallissa, jossa hänet ohjataan eri ongelmien perusteella eri luukulle. (Eriksson & Arnkil 1995, 292.) Läheisneuvonpito on sosiaalityön uusimpia työtapoja. Siinä vahvistetaan asiakkaan asemaa ja järjestetään asiakkaalle mahdollisuus yhdessä läheistensä (ystävät, sukulaiset) kanssa käsitellä asiaa ja ehdottaa siihen ratkaisua. Viranomaiset antavat asiantuntemuksensa läheisverkoston käyttöön. Työmuoto ei ole vielä kovin yleinen, mutta se on oivallinen esimerkki verkostotyöstä asiakkaan kanssa parhaillaan. (Heino 2000, 7.)

Verkostotyön lähtökohtana on se, että on selvillä oman työn perustehtävästä. Omaa ja toisten tekemää työtä tulee myös arvostaa, jotta voisi työskennellä verkostossa. Lisäksi on tärkeää hahmottaa oma asema verkostossa. Siihen vaikuttavat keskeisesti sekä erilaisten säädösten määrittämä hallinnollinen asema että omat ja muiden tulkinnat perustehtävästä. Tulkinnat taas muodostuvat ja kehittyvät jatkuvasti toiminnan kautta. Oma perustehtävä ja asema verkostossa tulee selvittää myös asiakkaalle ja muille verkoston jäsenille. Toisen työn tunteminen on äärimmäisen tärkeää verkostotyössä. Näin tiedetään mitä toinen voi ammattitaidollaan tarjota, eikä kuvitella turhia. (Eriksson & Arnkil 1995, 71.) Viranomaisten yhteistyötilanteet sisältävät paljon erilaisia tunnelatauksia, toimintakulttuureita sekä ristiriitaisia ammattipuhe- tai tulkintaongelmia, joiden käsittely saattaa olla välillä vaikeaa. Verkostoitumisen mukanaan tuoma avoimuuden edellytys on näissä tilanteissa tarpeen, sillä turhan usein lastensuojelutoiminta jumiutuu vaitiolovelvollisuuden taakse. Tiedon välittäminen onkin yleensä yksi verkoston keskeisimmästä tehtävästä. (Virtanen 1999, 37.) Verkostoitumisen lähtökohtana on myös se, että osalliset pystyvät löytämään sen yhteisen hyötyjen alueen, jonka eteen kaikki haluavat tehdä työtä tiedostaen, mihin yhteistyöllä pyritään. Verkostotyö tarvitsee päämäärän, mutta se ei saa olla liian tarkkaan määritelty. Verkostotyö edellyttää tekijöiltään aina sitoutumista sekä kykyä uusitua ja tuulettaa vanhoja ajatusmalleja. Parhaimmillaan moniammatilliset työryhmät ja verkostot tarjoavat oivan foorumin erilaisten yhteistyöongelmien avoimeen keskusteluun. Verkostojen rikkaus ovat juuri työntekijöiden väliset jännitteet, asiakkaiden ja työntekijöiden toisistaan poikkeavat käsitykset ja osallisten erilaisuus. Niiden kautta on mahdollista avata yhteistyön solmuja ja löytää tie kehitykseen ja asiakkaan elämäntilanteen parantumiseen. (Virtanen 1999, 37.)

3.3 Lastensuojelu tarvitsee verkostoitumista Lastensuojelu tarvitsee kipeästi verkostoitumista. Palvelujärjestelmä on hyvin pirstoutunut ja erityisesti tämä näkyy lastensuojeluasiakkaiden kohdalla. Ongelmat ovat monisyisiä, joten eri palveluluukkujakin on asiakkaille riittänyt. Asiakkaiden sosiaaliset verkostotkin ovat yleensä lastensuojeluperheiden kohdalla olemattomat. Joko niitä ei ole ollenkaan tai samat ongelmat kulkevat sukupolvesta toiseen ja esim. isovanhemmista ei ole perheen tueksi. Tilanne pääsee usein turhan pahaksi. Monesti kokonaiskuva asiakkaan tilanteesta on puuttunut. Verkostoituminen luo työntekijälle mahdollisuuden ymmärtää asiakkaan kokonaistilanteen paremmin ja samalla se antaa keinon auttaa asiakasta entistä paremmin ilman turhia välikäsiä. (Virtanen 1995, 66.) Lastensuojelu verkostoi erityisesti myös sen vuoksi, että lastensuojelussa käsitellään tietyllä tavoin hajoavia ja kriisiytyviä ilmiöitä. Pulmat levittäytyvät ja kriiseissä rajaaidat kaatuvat. Tuen ja kontrollin perusproblematiikka elää kaikkialla lastensuojeluverkostoissa. Joku työntekijä voi kokea huolta jostakin lapsesta ja perheestä, mutta kontakti ei ole kovin vahva. Tekisi mieli puutua asioihin tai ainakin ilmaista huoli ja löytää uusia keinoja, miten tukea, mutta ei oikein tohdi ottaa huolta puheeksi tai tehdä muuta aloitetta. Tällainen toiminta on ymmärrettävää, kontaktin vaaliminen asiakkaaseen on ensiarvoista. Lastensuojelun verkostoituminen on tärkeää, jotta eri osapuolet hoitaisivat parhaiten osaamaansa alueen asiakkaan tukemiseksi, eikä kontrollitehtävä vain siirtyisi johonkin eteenpäin, vaan joku ottaisi myös siitä selkeästi vastuun. Asiakkaalle tulee antaa enemmän kokemuksia tukemisesta kuin kontrollista. (Virtanen 1999, 72-75.) Hyvin olennaista verkostotyössä on myös korostaa asiakkaan omaa vastuuta elämästään. Hänellä itsellään on kädessään avaimet muutokseen. Asiakkaan oman vastuun korostaminen on myös olennainen osa verkostotyön tasavertaisuuden ajatusta. (Metteri 1996, 58.)

3.4 Tulkintojen merkitys viranomaisverkoston toiminnassa Ihmisen arjen tulkitseminen sosiaalityössä on asiakkaan elämäntilanteen kannalta hyvin olennaista. Arjen näkökulmassa on yhtä aikaa otettava huomioon erilaiset ihmisen elämässä ja elämäntilanteessa olemassaolevat ehdot ja asiat. Arki on ihmisen kokemuksen ja elämäntilanteen kokonaisuuden huomioon ottava tarkastelutapa. Mietittäessä edellytyksiä esim. hoito- ja kuntoutussuunnitelman toteuttamiselle sosiaalityössä on tilannetta katsottava nimenomaan ihmisen jokapäiväisen arjen ja sen ehtojen kannalta. (Metteri 1996, 144.) Viranomaisverkosto on aina myös tulkintaverkosto. Eri organisaatiot eivät määritä tehtäviään yksin, myös muut määrittävät niitä. Toimipisteiden perustehtävät muuttuvat ja jokaisen osasysteemin tehtävien muutos heijastuu myös toisten tehtävissä. Voi olla, että vaikka organisaatio on itse tiedostanut perustehtävän muutoksensa, muu osa verkostosta tulkitsee tehtävän edeltävän aikakauden tehtävien tai niitä koskevien fantasioiden mukaisesti. Eri ammattiryhmien edustajat saattavat tulkita tilanteen eri tavalla. Mitä enemmän työntekijöillä on siis tietoa toisten työntekijöiden tulkinnoista ja tehtävistä, sitä paremmat edellytykset työntekijöillä on välttyä turhilta kontakteilta ja päästä yhteiseen dialogiin. Toisaalta ristiriita tilanteet voivat olla hyvinkin hedelmällisiä verkostotyössä. (Eriksson & Arnkil 1995, 68-71.) Asiantuntijaryhmiä ei myöskään tulisi nähdä enää pelkästään tiedon tuottajina ja informaation jakajina, vaan sen arvioijina ja näkökulmien yhdistäjänä ( Metteri 1996, 62). Tulkintojen muodostamiseen verkostossa liittyvät kiinteästi myös tunteet ja nonverbaalinen viestintä. Vuorovaikutuskuviot tarttuvat ja samastuminen on ymmärtämisen korvaamaton lähde. Ihmiset eivät kykene ymmärtämään toisiaan, elleivät kykene samastumaan toisiinsa. Nonverbaaliset viestit ovat verkostossa tärkeitä, varsinkin jäsennellessä, ounastellessa vuorovaikutuksen maastoa. Niillä on myös tärkeä merkitys kontrolloitaessa lastensuojelun eri tilanteita. (Virtanen 1999, 77-80.)