Kalliolle kukkulalle: Espoon Soukan geologiset kohteet Kasavuorella ja Hanikan luontopolulla omatoimisia retkeilykohteita Lähigeologiaa kaikille! gtk.fi
Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2016 aineistoa MML ja HALTIK
Espoon Soukan geologiset kohteet Kasavuoren ja Hanikan luontopoluilla omatoimisia retkeilykohteita Jo monen vuoden ajan Geologian tutkimuskeskus (GTK) on järjestänyt opastettuja geologisia retkiä Espoossa osana sen Espoo-, Geologian- ja Suomen luonnon päivän ohjelmaa elokuun viimeisenä lauantaina. GTK:n retkien tarkoituksena on tutustuttaa espoolaisia kaupunkinsa lähiluonnon geologisin kohteisiin. Retkiä on tähän mennessä järjestetty Etelä-Espoossa, Leppävaarassa, Nuuksiossa ja Otaniemi-Tapiolan alueella ja näistä on saatavilla sähköiset oppaat omatoimiseen retkeilyyn (http://www.gtk.fi/geologia/retkeily/). Vuoden 2016 retkikohteeksi valittiin Soukka, missä Kasavuoren jylhä graniittikukkula kohoaa melkein suoraan meren rannasta merkittävänä geomorfologisena yksityiskohtana 44 metrin korkeuteen. Heti Kasavuoren luonnollisena jatkeena on Hanikan luontopolku, missä tavataan lukuisia merkittäviä geologisia ja geologis-historiallisia kohteita. Ne kertovat paljon alueen muinaisesta menneisyydestä. Saapuminen ja parkkipaikat Retkelle osallistujia suositellaan saapuvaksi julkisilla kulkuneuvoilla. Helsingin Kampista ja Espoon Matinkylästä pääsee Soukan rantatielle linjoilla 145 ja 145N. Alueella ei ole parkkipaikkoja muuta kuin Soukan ostoskeskuksessa ja Soukansalmentien päässä, joka on Kasavuoren takana, Hanikan luontopolun alussa. Parkkipaikka Hanikan luontopolku kiertelee Suinonsalmen, Kaitalahden ja Soukansalmen välissä. Polun kokonaispituus on noin 5 kilometriä, ja sen kiertäminen kestää parisen tuntia. Polun varren 14 opastaulua kertovat mm. Kaitalahden runsaasta linnustosta, pronssikautisista hautaröykkiöistä, jääkauden jäljistä sekä metsä- ja rantamaisemista. Lintutornista pääsee tarkkailemaan Kaitalahden vesilintuja. Polkua ylläpitää Espoon ympäristökeskus. GTK:n Espoo-, Geologian- ja Suomen luonnon päivän retkellä ei kuitenkaan kierretä koko reittiä, vaan käydään joillakin alkupään geologisilla ja geologis-historiallisilla kohteilla. Hanikan seudun luonto on moni-ilmeistä: tervalepikoita, kalliomänniköitä ja näiden välissä kuusivaltaisia sekametsiä. Polku kulkee paikoin kalliopinnalla, kosteimmissa paikoissa on pitkospuut. Polku soveltuu parhaiten hyväkuntoisille ja -jalkaisille. Tämä on opas Kasavuoren ja Hanikan luontopolun geologisiin kohteisiin. Kohteita on 8. Tänä vuonna GTK innovoi ja soveltaa retkellään Earth-kätköilyn periaatteita, osallistaen retkeilijät geologisten yksityiskohtien etsimiseen, keskusteluun ja tehtäviin vastaamiseen. Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 2016 aineistoa MML ja HALTIK Bussipysäkki Parkkipaikka Kansikuva: Näkymä Kasavuoren huipulta Suomenlahdelle ja Espoon saaristoon. Kasavuoren kallio on graniittia ja sen huippua on käytetty tähystämiseen ja hälytysjärjestelmän osana viikinkien hyökkäysten varalta. Nykyään se toimii virkistys- ja lintujen bongauspaikkana. Se kuuluu Espoon arvokkaisiin geologisiin kohteisiin.
Alueen geologia Alueen kallioperä on melko homogeenistä ja monotonista vaaleanpunaista mikrokliinigraniittia, mistä Kasavuorikin on koostunut. Graniitti on piirikasta kiveä, joka kestää hyvin rapautumista ja eroosiota ja siksi se yleensä kohoaa ympäristössään korkeina kukkuloina. Kasavuoren ympäristöä reunustavat syvemmälle rapautuneet ja kuluneet gneissit ja metamorfoituneet vulkaaniset kivilajit (ks. kartta). Mikrokliinigraniitti on n. 1830 miljoonaa vuotta vanhaa muinaista kivisulaa, joka jäähtyi hitaasti maankamaran uumenissa kymmenien kilometrien syvyydessä muinaisen vuorijonon juuriosassa. Vuosimiljardien aikana syvällä muodostunut kallioperä kohosi hiljalleen vuorijonon kuluessa päältä pois, paljastaen sen juuriosan. Syvällä syntynyt graniitti asettui alttiiksi maan pinnalla vallitseville voimille ja vesi, tuuli, jää ja eliöt ovat vaikuttaneet siihen jo vuosimiljoonien ajan. Toisiaan seuranneiden jääkausien aikana jäätikkö irrotti kalliosta kiviainesta ja suuria lohkareita. Jääkauden loppuvaiheessa jäätiköstä irtautuneet ja sulavat jäävuoret tiputtelivat mukanaan kuljettamiaan lohkareita. Jääkauden päätyttyä alue oli veden alla, mutta maa nousi hitaasti merestä jäätikön sulamisen jälkeen. Kasavuoren rannanpuoleinen jyrkkä graniittiseinämä (Kuva Toni Eerola, GTK).
Kohteet ja reitti Kohde 1: Soukan rantatien kallioleikkaus (60 07 52.6 24 39 49.8 ) Retki alkaa Kasavuoren juurelta Soukan rantatieltä. Kallion juurella Soukan rantatiellä voidaan havainnoida vaaleanpunaisessa graniitissa olevia pitkiä tummia kappaleita, jotka ovat juonia, eli graniitin halkeamiin tunkeutuneita kivisulia. Kallioperän liikunnoissa juonet ovat vääntyilleet ja venyneet moniin eri osiin vuorijonopoimutuksen aikana. Kalliossa on myös nähtävissä vaaleanpunaisia pegmatiittijuonia. Ne ovat karkearakeisia ja ovat syntyneet graniittisulan kiteytymisen loppuvaiheessa, jolloin sulan neste- ja kaasurikkaat osiot purkautuvat jo kiteytyneen kallion halkeamiin. Pegmatiiteissa voidaan tavata harvinaisia mineraaleja ja maametalleja ja ne voivat olla radioaktiivisia niiden sisältämien uraanimineraalien ansiosta. Kasavuoren graniittikalliota on louhittu tietä varten. Mitä on mahtanut tapahtua siitä louhitulle kivelle? Tumma juoni Kasavuoren graniitissa. Juonet olivat kuumaa basalttista kivisulaa, joka tunkeutui kallion halkeamiin (Kuva Toni Eerola, GTK).
Kohde 2: Kasavuoren huippu (60 07 51.9 24 39 54.1 ) Kasavuoren lounaiskulmasta lähtee polku kallion laelle. Saapuessa Kasavuoren huipulle, huomio kiinnittyy suureen siirtolohkareeseen Se on samaa kivilajia kuin Kasavuori ja juuttunut sen halkeamaan. Se on luultavasti lähtöisin samasta kalliosta ja jäätikkö on raahannut sitä mukanaan vain muutamia metrejä. Kasavuoren huipulta avautuu upea näköala Suomenlahdelle ja lounaisen Espoon rannikolle. Kasavuori kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kallioalueisiin ja se on yksi Espoon merkittävistä geologista kohteista. Graniitissa voi nähdä vaalenpunaista granaattia hajarakeina (porfyroblasteina), jotka ovat kasvaneet metamorfoosissa muita rakeita kookkaammiksi. Granaatit ovat merkki siitä että graniitti sai alkunsa hiekka- ja saviperäisten kivilajien sulamisesta syntyneen kivisulan kiteytymisestä korkeassa lämpötilassa ja paineessa syvällä maankuoressa. Geologiansa lisäksi kohteella on myös historiallista ja biologista merkitystä. Kallion huipulta on tähyilty viikinkien hyökkäyksiä ja se on toiminut muinaisen hälytysjärjestelmän osana. Paikka on myös suosittu kohde lintujen bongaukseen. Geologisen ja geomorfologisen merkityksensä lisäksi nämä tekijät olivat merkittäviä kun Espoon kaupunki päätti suojella Kasavuoren huipun rakentamiselta. Huipulta itään lähtevällä polulla tavataan kaksi rapakivigraniittilohkaretta, jotka ovat kulkeutuneet Viipurin alueelta jäävuoren mukana. Mieti luonnonvoimien kuten tuulen, jään, veden ja eliöiden aiheuttamia rapautumis- ja eroosiovoimia ja kivilajien erilaista kulumista maiseman tuottajina. Miksi Kasavuori on muusta ympäristöstään koholla? Voiko tähän vaikuttaa jokin muukin seikka? Graniittinen magmasäiliö syvällä maankuoressa. Piirros Harri Kutvonen, GTK
Kohde 3: Muinaisranta (60 07 56.7 24 40 20.8 ) Kasavuorelta länteen johtavalta polulta pääsee Soukansalmentielle, jolta alkaa Hanikan luontopolku. Luontopolun 1. kohde on muinaisranta. Muinaisranta koostuu lohkareröykkiöistä, joka ympäröi metsäistä kalliota. Meren pinta oli Itämeren Litorina-vaiheen aikana tässä ja sen laineet huuhtoivat hienomman aineksen pois, jättäen raskaammat lohkareet. Jäätikön paino oli painanut maankamaran alemmas ja jäätikön sulaminen aiheutti maankohoamisen, jonka seurauksena muinaisranta on nykyisellä korkeudellaan. Kallioisia kukkuloita ympäröiviä jääkauden jälkeisiä geologisia muodostumia (Piirros Harri Kutvonen, GTK) Pohdi ilmaston ja ympäristön muutoksia ajassa ja peilaa niitä nykytilanteeseen. Mitä vaikutuksia näkemääsi ympäristöön tuottaa ilmastonmuutos jota paraikaa elämme? Muinaisrantavyöhyke opastauluineen Hanikan luontopolun alussa (Kuva Toni Eerola, GTK). 115 000 v. sitten 20 000 v. sitten 13 000 v. sitten Nykyään Viimeisin, Veiksel-jääkautena tunnettu kylmä vaihe alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Laajimillaan jäätikkö oli noin 20 000 vuotta sitten, jolloin useamman kilometrin paksuinen mannerjäätikkö painoi maankuorta alaspäin. Jäätikön taas sulettua maankuori alkoi kohota entiselleen. Kohoaminen jatkuu yhä, ollen pääkaupunkiseudulla noin 2 mm vuodessa. Itämeren allas Litorinameren aikaan n. 8 000 vuotta sitten. (M. Saarniston mukaan)
Kohde 4: Gneissi-silokallio (60 07 51.2 24 40 00.0 ) Luontopolku nousee kukkulalle ja polun varrella on jäätikön uurtamaa ja hiomaa kalliota. Kalliossa nähtävissä tummaa metamorfoitunutta liusketta, jota lävistävät vaaleanpunaiset graniittijuonet muodostaen gneissi nimisen kivilajin. Kivilaji muodostui kovassa paineessa ja lämpötilassa, eli metamorfoosissa, missä kiven alkuperäinen koostumus ja rakenne muuttuivat. Tarkastele kallion uurteista pintaa. Pystyykö siitä päättelemään mihin suuntaan jäätikkö on kulkenut ja mikä uurteet on aiheuttanut? Minkälainen on aikaväli kallion kivilajin muodostumisen ja jäätikön uurteiden välillä miljardin vuoden tarkkuudella? Raitaista gneissistä silokalliota Hamikan luontopolulla (Kuva Toni Eerola, GTK). Metamorfisten kivilajien muodostuminen kasvavassa paineessa ja lämpötilassa. Piirros Harri Kutvonen, GTK.
Kohde 5: Siirtolohkare (60 07 46.8 24 40 50.6 ) Erittäin suuri, kulmikas ja noin viisi metriä korkea rapakivisiirtolohkare sijaitsee Hanikan luontopolun varrella, muutaman kymmenen metrin päässä Suvisaarentien ja Soukanniementien risteyksestä. Se on kulkeutunut jäävuoren mukana Viipurin rapakivigraniittialueelta. Kivi on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä vuonna 1986. Mieti isojen siirtolohkareiden merkitystä muinaisille isoisillemme. Minkä selityksen he antoivat niiden alkuperälle? Mikä ero on uskomusten ja tutkitun tiedon välillä asiassa ja miten tutkittuun tietoon on päästy? Hanikan luontopolun kookas siirtolohkare suojeltiin vuonna 1986. Lohkareen rapakivitekstuuria, missä pyöreitä kalimaasälpäkiteitä ympäröivät vaaleat plagioklaasi (maasälpä)-renkaat. (Kuvat Toni Eerola, GTK).
Kohde 6: Isovarpuräme (60 07 49.7 24 41 01.6 ) Hanikan luontopolun opasvihkosen mukaan suopursujen huumaava tuoksu toivottaa retkeiiljän tervetulleeksi suolle. Hanikan alueella kuljetaan pitkospuita pitkin suon yli. Maan kohotessa painanteisiin jäänyt merivesi muodosti pieniä lampia kallioiseen maastoon, joita luultavasti kalliopohjavesi ruokkii. Lammet muodostivat kosteikkoja, jotka soistuivat ja kasvavat hiljalleen umpeen metsittyen. Suomen soissa on merkittäviä turvevaroja ja niiden kerrostumat kertovat hiljaista tarinaansa ilmaston- ja ympäristönmuutosten vaiheista. Järven umpeenkasvu ja eteläsuomalaisen kohosuon synty. Mikä on pitkospuiden tehtävä muuten kuin pitää jalat kuivina? Mitä kasvien hitaan kerrostumisen seurauksena syntyy soilla? Onko se geologinen prosessi?
Kohde 7: Jääkauden jäljet (60 07 52.8 24 41 08.4 ) Etsi jääkauden jälkiä (minkä kivilajin muodostamasta kalliosta?). Apuna voit käyttää alla olevaa kuvaa). Jäätikön eroosion jättämiä jälkiä kalliossa (Piirros Hari Kutvonen, GTK). 1=uurteita, 2=kouru, 3=pirstekaarre, 4=sirppikouru, 5= sirppimurros, 6=simpukkamurros, 7=ristiuurteita. Kohteen 7 mielenkiintoisena yksityiskohtana on kallion halkeama, joka on muodostanut pienen luolamaisen onkalon, johon mahtuu makamaan. Ovatkohan esi-isämme levähtäneet siinä metsästys- tai kalastusretkillään?
Kohde 8: Pronssikautiset haudat (60 07 59.6 24 41 07.2 ) Retki päättyy ihmisen muinaisiin vaikutuksiin, joilla on myös suhteensa geologiaan ja ympäristönmuutoksiin. Korkeimmalla paikalla Sundsbergetin laella kohoaa kaksi pronssikautista hautaa. Pronssikautiset haudat ovat yleisiä rannikkoseuduillamme ja niihin haudattiin yleensä heimopäälliköitä. Näitä muinaishautoja on kutsuttu hiidenkiukaiksi. Lohkareista pinotut haudat on yleensä rakennettu muinaisen merenrannan läheisyyteen. Maankohoaminen on nostanut ne korkeammalle. Tehtävä Mitä geologiaan liittyvää on muinaishaudoissa, mistä luulet lohkareiden olevan lähtöisin ja mitä ne merkitsevät? Mieti esi-isiemme ympäristöä ja elämää tällä seudulla tuohon aikaan. Pronssikautinen hauta Hanikan luontopolulla (Kuva Toni Eerola, GTK). Tehtävien vastaukset löytyvät Espoo-, Suomen luonnon- ja Geologian päivän sivultamme osoitteessa: http://www.gtk.fi/geologia/tapahtumakalenteri/espoo_paiva.html Tämä Lähigeologiaa kaikille opasvihkonen on toteutettu osana Geologian päivän, Espoo-päivän ja Suomen luonnon päivän 2016 ohjelmatarjontaa.