TEKBARO212 Teknologiabarometri 212 Torsti Loikkanen Mika Nieminen Toni Ahlqvist Olavi Lehtoranta Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suuntautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan
TEKBARO212
JULKAISIJA Tekniikan Akateemiset TEK ry ULKOASU Kirsi Pääskyvuori ja Mari Lohisalo KANSI Helena Hagberg PAINOPAIKKA Esa Print, Lahti ISBN 978-952-5633-76-4 TEK 212
Torsti Loikkanen Mika Nieminen Toni Ahlqvist Olavi Lehtoranta TEKBARO212 Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suuntautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan
Sisältö 1. Johdanto 6 2. Teknologiabarometrin keskeiset tulokset 7 2.1. Barometrin rakenne 7 2.1.1. Indikaattorivalinta, laskentamenetelmä ja tulosten luotettavuus 9 2.1.2. Kyselyaineisto 13 2.2. Keskeiset tulokset 14 2.3. Keskustelua 16 3. Indikaattorit 18 3.1. Osaaminen ja tiedon tuottaminen 18 3.1.1. Peruskoulutus 19 3.1.2. Yleissivistys ja osaaminen 22 3.1.3. Tieteellis-teknologinen osaaminen 25 3.2.1. Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen 3 3.2.2. Tieto- ja viestintäteknologia 33 3.2.3. Uuden tiedon soveltaminen 41 3.3. Innovatiivinen yhteiskunta 44 3.3.1. Tiedon ymmärtäminen ja hallinta 44 3.3.2. Yrittäjyys ja uusiutuminen 49 3.3.3. Verkottuneisuus ja kansainvälisyys 52 3.4. Kestävä kehitys 56 3.4.1. Sosiaalinen koheesio 56 3.4.2. Ympäristön suojelu 66 3.4.3. Ympäristön tila 7 4. Kysely 76 4.1. Osaaminen ja tiedon tuottaminen 76 4.1.1. Tieteellis-teknologisen osaamisen näkymät 76 4.1.2. Nuorten kiinnostus tiettyjä ammatteja kohtaan 77 4.1.3. Nuorten kiinnostus yhteiskuntaan, tieteeseen ja teknologiaan 8 TEKBARO 212 6
4.2. Tietoyhteiskunnan kehittyminen 82 4.2.1. Suhtautuminen tutkimustoiminnan ja teknisen kehityksen tasoon Suomessa 82 4.2.2. Suhtautuminen tieteellis-teknologisiin instituutioihin ja organisaatioihin 84 4.2.3. Näkemyksiä tiedon ja tekniikan roolista suomalaisessa yhteiskunnassa 86 4.2.4. Näkemyksiä informaatioteknologian vaikutuksista työelämässä 91 4.2.5. Näkemyksiä julkisen sektorin tuottavuuden kehittämisestä 92 4.3. Innovatiivinen yhteiskunta 93 4.3.1. Investointien suuntautuminen 93 4.3.2. Teknologian kehityksen potentiaaliset vaikutukset elämänlaatuun 95 4.4. Kestävä kehitys 97 4.4.1. Ympäristön uhkatekijät 97 4.4.2. Ympäristön tila ja viranomaistoiminta 99 Liite 1 7 TEKBARO 212
1. Johdanto Teknologiabarometri arvioi Suomen talouden ja yhteiskunnan teknillistieteelliseen osaamiseen ja kehitykseen perustuvaa suorituskykyä. Teknologiabarometrin yksittäisiin ja yhdistettyihin indikaattoreihin perustuva osa vertaa Suomen kehitystä valittuihin vertailumaihin pidemmällä aikavälillä. Barometrin kyselyosa kartoittaa tulevaisuussuuntautuneesti eri väestöryhmien arvoja, asenteita ja näkemyksiä sekä niissä tapahtuvia muutoksia. Indikaattoriosan yksittäiset ja yhdistetyt indikaattorit on koottu neljän aihealueen alle, jotka kuvaavat nyky-yhteiskunnan tyypillisiä kehitys- ja siirtymävaiheita: informaatioyhteiskuntaa, tietoyhteiskuntaa, tietämysyhteiskuntaa ja lopulta kestävään kehitykseen perustuvaa yhteiskuntaa. Kyselyosa noudattelee pääosin indikaattoriosan rakennetta antaen yhteiskunnan kehitysnäkymistä tulevaisuussuuntautuneita näkemyksiä. Teknologiabarometrin tavoitteena on vahvistaa osaamisen kehittämisen tietoperustaa, tukea ja parantaa siitä käytävää yhteiskunnallista keskustelua sekä näiden tietojen ja keskustelujen perusteella tukea opetus- ja tutkimusvoimavarojen suuntaamista koskevaa päätöksentekoa julkishallinnossa ja elinkeinoelämässä. Ratkaisut teknologioita ja osaamisia koskevassa suuntaamisessa, niihin liittyvissä priorisoinneissa sekä voimavarojen kohdentamisessa ovat ydinkysymyksiä Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta. Teknologiabarometrin indikaattoriosa yhdistää talous-, innovaatio- ja yhteiskuntateorioiden perusteella kehitetyn mallin avulla tieteellis-teknologista, taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä kuvaavaa indikaattoritietoa. Kyselyosa antaa indikaattoritietoa syventävää, sen taustalla olevaa, kansalaisten arvoja ja asenteita mittaavaa tietoa. Indikaattoritiedon perusteella on mahdollista luoda indeksilukuja, jotka kertovat millainen kansakunnan tieteellis-teknologinen tila ja yhteiskunnallinen kehitys ovat suhteessa vertailuryhmään. Indikaattorivertailuryhmä koostuu sta ja sta, Alankomaista, sta ja Isosta Britanniasta sekä Yhdysvalloista ja sta. Kohderyhmäkyselyt tuottavat tietoa eri väestöryhmien arvoista, asenteista ja näkemyksistä suhteessa tieteellis-teknologiseen kehitykseen, siihen vaikuttaviin tekijöihin sekä tieteellisteknillisen tutkimuksen asemaan, tasoon ja vaikutuksiin maassamme. Kohderyhmäkyselyjen antama tieto selittää indikaattorivertailun havaintoja ja auttaa ymmärtämään, miksi kansakunnan tieteellis-teknologinen tila on se mikä se on. Kyselyn kohderyhminä ovat nuoret, Tekniikan Akateemisten Liiton TEK ry:n jäsenet, poliittiset päättäjät sekä suurimpien teollisuusyritysten teknologiajohtajat. TEKBARO 212 8
2. Teknologiabarometrin keskeiset tulokset 1 2.1. Barometrin rakenne Teknologiabarometrin indikaattorit on koottu neljän teema-alueen alle, joilla pyritään kuvaamaan nyky-yhteiskunnan tyypillisiä ominaisuuksia ja kehitysulottuvuuksia. Valittuja kohdemaita vertaillaan neljällä ulottuvuudella, joita nimitetään raportissa informaatioyhteiskunnaksi, tietoyhteiskunnaksi, tietämysyhteiskunnaksi sekä kestävän kehityksen yhteiskunnaksi. Monien talouksien ja kansakuntien kohdalla nämä ulottuvuudet ovat seuranneet toisiaan vaiheina, mutta eivät suoraviivaisesti tai lineaarisesti, koska moderni yhteiskunta kussakin tapauksessa sisältää samanaikaisesti elementtejä useista näistä ulottuvuuksista. Myös eri kansakuntien ja talouksien rakenteelliset ominaisuudet, dynamiikka ja osaamisintensiivisyys ovat erilaisia, ja teknillistaloudellisten järjestelmien eri osien kehitysvaiheet poikkeavat toisistaan. Kehitys voi viedä useisiin eri suuntiin, myös negatiiviseksi tai taantumiseksi ymmärrettävään suuntaan. Ajatus kehityksestä informaatioyhteiskunnasta kohti kestävän kehityksen yhteiskuntaa pitää sisällään myös näkemyksen kehityksen toivottavasta suunnasta. Tilastollisista ja muista tietolähteistä on saatavissa näille ulottuvuuksille ominaisia ja niiden tilaa kuvaavia ja niitä luonnehtivia indikaattoreita. Näiden kehitysulottuvuuksien mukaisesti ryhmiteltynä teknologiabarometrin indikaattorit ja niiden yhdistelmät antavat mahdollisuuden tarkastella ja vertailla teknillistaloudellisia sekä sosioekonomisia muutoksia ja dynamiikkaa eri maissa. Kukin teknologiabarometrin neljä osakokonaisuutta sisältää kolme indikaattorirypästä, joita kuvataan Kuviossa 1. Kestävä yhteiskunta! Uuden tiedon soveltaminen Tietoyhteiskunta! Ympäristön hallinta Tietämysyhteiskunta! Tieteellisteknillinen osaaminen! Yrittäjyys! Ympäristön tila! Tutkimus- ja tuotekehitysinvestoinnit Tieto- ja viestintäteknologian käyttö Verkottuneisuus ja kansainvälisyys Peruskoulutus! Yleissivistys ja osaaminen Tiedon ymmärtäminen ja hallinta! Kuvio 1. Teknologiabarometrin sisältö. Kuvio 1:ssä lähdetään liikkeelle paljolti yhteiskunnan osaamispanostuksia kuvaavasta ulottuvuudesta, jota nimitämme informaatioyhteiskunnaksi. Informaatioyhteiskunta ymmärretään yhteiskuntana, jossa informaation tuottamisella, 1 Teknologiabarometrin sisältö on tässä julkaisussa sama kuin julkaisuissa TEKBARO (24), TEKBARO25, TEKBA- RO27 ja TEKBARO21. Käytetyt indikaattorit on lueteltu Taulukossa 1 aihealueittain. Joitakin indikaattoreita on vaihdettu lähinnä aineistojen saatavuussyistä. 9 TEKBARO 212
käsittelyllä, välittämisellä ja hyödyntämisellä on keskeinen rooli kaikilla yhteiskunnan sektoreilla ja tätä ulottuvuutta kuvaavia indikaattoreita ovat mm. väestön koulutus- ja sivistyspanostukset, niiden vaikutuksia kuvastavat peruskoulutuksen ja yleissivistyksen taso sekä tutkimus- ja kehitysinvestointien taso. Tietoyhteiskunnaksi nimittämäämme ulottuvuutta kuvaavat indikaattorit liittyvät tieteellisteknilliseen osaamiseen, tieto- ja viestintäteknologian käyttöön sekä tiedon ymmärtämiseen ja hallintaan. Osaamisen ja erityisesti tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien ymmärtämisellä ja niiden soveltamiskyvyllä on tärkeä merkitys niin yksityisen sektorin kuin koko yhteis-kunnan toimivuuden, tehokkuuden, suorituskyvyn ja tuottavuuden kannalta. Suomen vuoden 1998 kansallisessa tietoyhteis-kuntastrategiassa tietoyhteiskunta määriteltiin yhteiskunnaksi, jossa tieto ja osaaminen ovat sivistyksen perusta ja keskeisin tuotannontekijä ja jossa tieto- ja viestintätekniikka tukee laajasti yksilöiden, yritysten ja muiden yhteisöjen vuorovaikutusta, tiedon välittämistä ja hyödyntämistä sekä palveluiden tarjoamista ja niiden saavuttamista. Määrällisen informaation sijaan korostuu merkityksellisen tiedon rooli. Vuosille 27 214 laaditun uusitun tietoyhteiskuntastrategian mukaan teknologia on sitten 199 lopun kypsynyt laajojen yhteiskunnallisten muutosten mahdollistajaksi, joiden toteuttaminen edellyttää rakenteiden ja toimintamallien uudistamista teknologian käyttöönoton rinnalla. Tiedolla on entistä suurempi merkitys yhteiskunnan keskeisenä voimavarana, jota teknologian avulla voidaan hyödyntää tehokkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Strateginen painopiste onkin siirtynyt tieto- ja viestintätekniikkaa hyväksikäyttävästä yhteiskunnasta tietoperusteiseen kasvuun suuntautuvaan yhteiskuntaan. Teknologiabarometrissa informaatioyhteiskunnan muovautumista tietoyhteiskunnaksi mitataan yleisten kehityspanosten sijasta näiden kohdentumisella tieteellis-teknologisen osaamisen kehittämiseen, tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntämiseen sekä sillä, mitä tuloksia edellä mainituilla investoinneilla saadaan aikaan. Seuraavaa ulottuvuutta kutsumme tietämysyhteiskunnaksi ja tätä kuvaavat indikaattorit liittyvät uuden tiedon soveltamiskykyyn, yrittäjyyteen sekä verkottuneisuuteen ja kansainvälistymiseen. Tietämysyhteiskuntaa määrittelevät siis korostetusti uuden tiedon soveltaminen, yrittäjyys ja talouden kyky uusiutua sekä kansalaisten, yritysten ja julkisyhteisöjen verkottuneisuus ja toimintojen kansainvälisyys. Käsityksemme mukaan menestyneimmät innovaattorit kykenevät ongelmiensa ratkaisemiseksi parhaiten hyödyntämään erilaisia asiantuntemuksen ja osaamisen lähteitä sekä toteuttamaan tavoitteensa tiiviissä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Neljättä yhteiskuntakehitystä kuvaavaa ulottuvuutta nimitämme kestävän kehityksen yhteiskunnaksi. Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Kestävää kehitystä kuvaavat indikaattorit liittyvät laadullista hyvinvointia heijastavaan ympäristön tilaan ja sen hallintaan sekä monipuolisesti yhteiskunnan ja väestön koheesiota kuvaaviin tietoihin kuten tulonjako, sukupuolten välinen tasa-arvo tai työllisyystilanne. Teknologiabarometrin käyttämä modernin yhteiskunnan ulottuvuuksia kuvaava jaottelu on samansuuntainen kuin Ilkka Niiniluodon pohdinta tietoon perustuvien yhteiskuntajärjestysten kehityskulusta. Tietotekniikkayhteiskunnassa tietokoneet ja uudet sähköiset viestintävälineet mahdollistavat datan ja informaation yhä lisääntyvän käsittelyn ja siirtämisen. Taitotietoyhteiskunnaksi voidaan kutsua yhteisöä, jossa on runsaasti taitoon ja osaamiseen liittyvää tietoa. Kolmantena, ymmärrysyhteiskunnaksi tai valistusyhteiskunnaksi voidaan nimittää sivistyksen tai viisauden yhteiskuntaa, jossa tiedolla on välinearvon ohella myös itseisarvo ja jossa tiedon hallintaan ja soveltamiseen liitetään lisäksi moraalinen näkemys hyvän elämän päämääristä. Kestävän kehityksen vaihe sisältää kaikki tämän käsitteen kolme pilaria eli sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden. Teknologiabarometrin tarkastelukehys mahdollistaa rakenteellisia vertailuja niin kokonaistalouden kuin yksittäisillä teollisuuden tasoilla, esimerkiksi innovaatiotoiminnan intensiteetistä, sekä vastaavista sosioekonomisista muutoksista. Kehitysulottuvuuksien sisällyttäminen vertailevaan tarkasteluun lisää ymmärrystämme talouksien ja innovaatiojärjestelmien pitkän aikavälin muutoksista ja niiden dynamiikasta. Lisäksi useat nykyiset suorituskykyvertailut perustuvat pääosin innovaatiojärjestelmien kehittämiseen käytettyihin panostietoihin kuten yksityiset ja julkiset tutkimus- ja kehitysinvestoinnit, vaikka olennaisinta on tieto näiden panostusten tuloksista ja vaikutuksista maiden suorituskyvyn ja hyvinvoinnin kannalta pidemmällä aikajaksolla, esimerkiksi tietotekniikan vaikutuksista yksityisen ja julkisen sektorin tuottavuuden kasvuun. Teknologiabarometrin indikaattori- ja kyselyosion rakenne ja sisältö pyrkivätkin painottamaan talouden ja innovaatiojärjes-telmän panostustietojen ohella monipuolisesti niillä aikaansaatuja tuotoksia ja vaikutuksia. Tietoon ja osaamiseen perustuvan yhteiskunnan kehittymisen rinnalla barometrista voidaan erottaa myös taustalla TEKBARO 212 1
olevien toimijoiden, organisaatioiden sekä koko yhteiskunnan tasoja kuvaavia mittareita. Jotkut indikaattorit kuvaavat yksittäisten kansalaisten tilaa ja heidän arvomaailmaansa ja ratkaisujaan (peruskoulutus, yleissivistys ja osaaminen, arvopohja), jotkut organisaatioiden toimintaa (t&k-investoinnit, tieto- ja viestintäteknologian käyttö, uuden tiedon soveltaminen, ympäristön hallinta) ja jotkut koko yhteiskunnan tilaa, toimintatapoja ja arvostuksia (tiedon ymmärtäminen ja hallinta, yrittäjyys ja uusiutuminen, verkottuneisuus ja kansainvälisyys, ympäristön tila). Arvopohjalla tarkoitetaan yksilöiden, talouselämän vaikuttajien, poliittisten päättäjien ja koko yhteiskunnan arvovalintoja. Nämä heijastuvat mm. kansalaisten terveydessä, tulonjaossa, työllisyydessä ja sukupuolten tasa-arvossa. Arvovalinnat vaikuttavat myös ympäristön suojeluun ja viimein ympäristön tilaan. Arvovalinnat, eri ammattien nauttima arvostus ja kiinnostus tieteeseen ja teknologiaan ammattina tai yleensäkin uuden tiedon soveltamiseen vaikuttavat myös teknologian kehitykseen ja viimein myös talouden ja hyvinvoinnin kehitykseen. Näitä kysymyksiä tarkastellaan barometrin kyselyosiossa. Teknologiabarometri mittaa lukuisia yhteiskunnallisen kehityksen osatekijöitä, joista hahmottuu yleiskuva vertailtavien maiden kehityksestä toisiinsa nähden. Tätä kehitystä kuvataan yhteiskuntien neljää ulottuvuutta (informaatio-, tieto, tietämys- ja kestävän kehityksen yhteiskunta) kuvaavien indikaattoriryppäiden avulla. Teknologiabarometri kuvaa valittujen kohdemaiden keskinäistä sijoittumista ja tapahtuneita muutoksia käytettävissä olevien tilastollisten ja myös muiden käytettävissä olevien relevanttien tutkimusten tms. tietojen valossa. Tiivistetysti Informaatioyhteiskunnan tilaa kuvataan barometrissa nuorten lukutaitoa, matemaattista ja luonnontieteellistä osaamista (PISA vertailut) sekä koulutus- ja t&k-panostuksia kuvaavilla indikaattoreilla. (Kuvio 1, valkoinen alue). Tietoyhteiskuntaa kuvaavat indikaattorit liittyvät korkea-asteen koulutukseen, korkean teknologian ja osaamisintensiivisten palvelujen osuuteen, tieto- ja viestintäteknologian käyttöön, patentointiin, tieteellisten julkaisujen osuuteen ja bruttokansantuotteeseen (BKT) työtuntia kohti. (Kuvio 1, vaalean sininen alue). Tietämysyhteiskuntaa kuvaavat indikaattorit liittyvät yrittäjyysaktiivisuuteen, aloittavien yritysten osuuteen, innovatiivisten ja innovaatioyhteistyötä tekevien pk-yritysten osuuteen, riskipääomasijoituksiin, yksityisen sektorin investointeihin, ulkomaisiin suoriin sijoituksiin sekä ulkomaankaupan BKT-osuuteen. (Kuvio 1, tumman sininen alue). Kestävän kehityksen yhteiskuntaa kuvaavat indikaattorit liittyvät ympäristön tilaan, ympäristön hallintaan sekä laajasti yhteiskunnan sosiaaliseen koheesioon ja väestön arvopohjaan, joita kuvaavat mm. tulonjakoa, sukupuolten välistä tasa-arvoa tai työllisyystilannetta koskevat indikaattorit. Indikaattorivertailun lisäksi teknologiabarometri sisältää neljälle eri vastaajaryhmälle suunnatun kyselyn. Nämä ryhmät ovat Tekniikan Akateemisten Liiton TEK ry:n jäsenet, lukiolaisnuoret, poliitikot ja elinkeinoelämän edustajat. Kyselyn tavoitteena on täydentää ja monipuolistaa indikaattorivertailun tuloksia vertailemalla näiden neljän vastaajaryhmän näkemyksiä keskenään sekä vertailemalla niitä vuoden teknologiabarometrin tuloksiin. Kysely on jaettu indikaattoritarkastelun mukaisesti neljään osaan: osaaminen ja tiedon tuottaminen, tietoyhteiskunnan kehittyminen, innovatiivinen yhteiskunta ja kestävä kehitys. Ensimmäisessä osassa esitetään vastaajaryhmien arviot tieteellis-teknologisen osaamisen näkymistä sekä nuorten kiinnostuksessa tiettyjä ammatteja kohtaan. Kyselyn toisessa osassa Tietoyhteiskunnan kehittyminen esitetään vastaajaryhmien arvioita suomalaisen tutkimustoiminnan ja teknisen kehityksen tilasta sekä erilaisista yhteiskunnallisista instituutioista, jotka vaikuttavat sekä tutkimustoiminnan että yleensä yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kyselyn kolmas osa tarkastelee innovatiivista yhteiskuntaa. Innovatiivisen yhteiskunnan mittareina arvioidaan investointeja ja yritysaktiivisuutta sekä teknologian kehityksen vaikutuksia elämänlaatuun. Kyselyn neljännessä osassa esitetään arvioita kestävästä kehityksestä, erityisesti ympäristön uhkatekijöistä että ympäristön tilasta ja viranomaistoiminnasta. 2.1.1. Indikaattorivalinta, laskentamenetelmä ja tulosten luotettavuus Tilastoindikaattoreiden tiedot kerätään Suomen ohella seitsemästä maasta: sta, sta, Alankomaista, Isosta Britanniasta, sta, sta ja Yhdysvalloista. Pääasiallisena aineistolähteenä on Euroopan Unionin tilastovirasto Eurostat. Kustakin osaindikaattorista kerätään viimeisin saatavissa oleva kansainvälisesti vertailukelpoinen tilastotieto. Joistakin maista, esimerkiksi sta, tämä tieto saattaa kertyä huomattavasti hitaammin kuin toisista. Tällä on vaikutusta siihen, minkä vuoden tietoihin vertailu perustetaan. 11 TEKBARO 212
Tekbaro212:ssa yli puolet tilastotiedoista on peräisin vuosilta 21 tai 29, noin kolmannes vuosilta 28 tai 27 ja noin 1 prosenttia sitä aikaisemmilta vuosilta. Tuoreimpia tietoja ovat taloudelliset tiedot, kun taas ympäristön tilaa kuvaavia tiedot päivittyvät hitaammin. Pääsääntöisesti maiden suhteellinen sijoittuminen käyttäytyy varsin vakaasti vertailussa mukana olevien tilastoindikaattorien valossa. On tietysti eri asia, kuvaako tämä sijoittuminen riittävästi niitä osatekijöitä, jotka muuttuneessa tilanteessa tulisi ottaa huomioon. Kyse on indikaattorivalinnasta. Talouden rakennetta kuvaavat makrotaloudelliset indikaattorit, kuten koulutusmenojen, tutkimus- ja kehittämismenojen, tietotekniikkamenojen, kiinteiden investointien, korkean teknologian tuotannon ja viennin, suorien sijoitusten, ulkomaankaupan, energian kulutuksen ja ympäristönsuojelumenojen osuudet bruttokansantuotteesta ovat varsin kattavasti mukana tarkastelussa. Mukana on lisäksi myös osuuksia väestöstä tai kotitalouksista kuten työllisyys- ja työttömyysaste, uusien yrittäjien osuus, korkeasti koulutettujen osuus, tieteellisten julkaisujen määrä tuhatta asukasta kohti ja laajakaistayhteyksien yleisyys, tai osuuksia yrityksistä tai palveluista kuten aloittavien yritysten osuus, innovaatiotoimintaa harjoittavien yritysten osuus, verkkokauppaa harjoittavien yritysten osuus ja peruspalveluiden saatavuus verkossa. Tilastoindikaattoreiden pohjalta lasketaan maiden suhteellista sijoittumista toisiinsa nähden kuvaavat indeksit jakamalla maakohtaiset luvut niiden keskihajonnalla tarkasteltavassa vertailuryhmässä. Yhdistelmäindeksin arvona käytetään näiden ns. normalisoitujen lukujen painottamatonta aritmeettista keskiarvoa yli kaikkien käytettyjen osaindikaattorien. Yhdistelmäindeksissä keskimääräinen taso verrokkimaiden ryhmässä antaa tulokseksi nolla. Keskimääräistä parempi luku tuottaa positiivisen indeksiarvon ja keskimääräistä huonompi negatiivisen indeksiarvon. Mitä suurempi indeksiarvo on puoleen tai toiseen, sitä suurempi ero keskiarvoon on. Yhdistelmäindeksit kuvaavat siis maiden suhteellista asemaa muihin vertailuryhmän maihin verrattuna. Tässä indeksissä Suomen sijoittuminen riippuu: 1. Maaryhmästä. Muutoksia arvioitaessa on tärkeää, että maaryhmä pysyy samana eli tietoja on samoista maista kuin viimeksi. Joskus voi tosin sattua, että maaryhmällä ei ole suurta vaikutusta. 2. Maiden tiedoista ja niissä tapahtuneista, vertailukelpoisuuteen vaikuttavista muutoksista. Näiden arviointi on kuitenkin jossakin määrin vaikeaa. Siksi tarvitaan myös erillistä arviota maiden keskinäisestä sijoituksesta. 3. Indikaattorikorista eli siitä, mitä mittareita laskennassa käytetään. Kaikilla käytetyillä, myös samaa asiaa kuvaavilla indikaattoreilla on yhdistelmäindeksissä sama paino. Indeksien painorakenne ei siis muutu. Tuloksia arvioitaessa on syytä huomata, että vaikka Suomen kehitys olisi myönteistä kaikilla käytetyillä mittareilla, voi muiden maiden vielä parempi kehitys aiheuttaa Suomen suhteellisen sijoituksen putoamisen. Indeksin tulos heijastaakin usein sitä, kuinka hitaasti tai nopeasti Suomessa edetään suhteessa vertailuryhmän maihin. Joskus jopa yhden maan nopea hyppäys jättää varjoonsa muiden maiden suotuisan kehityksen. Tällöin oletetaan, että tämä hyppäys ei ole mittausvirhe. Mittausvirheiden mahdollisuus herättää kysymyksen teknologiabarometrin tilastollisen kuvauksen luotettavuudesta ja sen herkkyydestä virheellisille havainnoille. Usein virheelliset tai epäluotettavat havainnot paljastuvat vertailemalla yksittäisten indikaattorien aikasarjoja maiden kesken. Valitettavasti kaikista teknologiabarometrissa käytetyistä tiedoista ei kuitenkaan ole kattavaa tai sisällöllisesti muuttumatonta aikasarjaa olemassa, pikemminkin vain yksittäisiä mittauksia. Tällaisia indikaattoreita ovat mm. PISA-vertailut, GEM-tutkimukset, monet ympäristön tilaa kuvaavat indikaattorit sekä useat muualta kuin Eurostatista kerättävät tiedot (OECD, YK, jne.). Tässä Tekbaro212:ssa muutamia osaindikaattoreita on vaihdettu aineistojen saatavuussyistä. Myös aineistojen sisältö on saattanut muuttua edellisistä kierroksista, esimerkiksi Eurostat on muuttanut takautuvasti useita aikasarjoja. Mainituista syistä myös kahden edellisen kierroksen yhdistelmäindeksit päätettiin tällä kertaa laskea uudelleen. Toisin kuin aikaisemmissa barometreissa edellisiin indeksin arvoihin ei nyt viitata käyttämällä barometrin nimeä vaan viitevuosia. Poikkeuksen tässä tekevät kuvion 2 indeksit, vaikka myöskään niiden pistearvot eivät täysin vastaa edellisten kierrosten tuloksia. Tekbaro212:n yhdistelmäindeksit perustuvat tyypillisesti vuosien 21 tai 29 havaintoihin ja edellisen kierroksen nyt uudelleen lasketut indeksit vuosien 28 tai 27 havaintoihin. Puuttuvat havainnot on joissakin kohdin korvattu aikaisempien vuosien mittaustiedoilla. On nimittäin helppo havaita, että valitulla indikaattorikorilla tiettyjen hitaasti muuttuvien tietojen pitämisellä ennallaan on laskentateknisesti pienempi vaikutus maiden keskinäiseen sijoitukseen kuin sillä, että indikaattori pudotettaisiin pois korista, kun uutta tietoa ei ole saatavilla. Näin menetellen minimoidaan pelkän laskentatekniikan vaikutus vertailutuloksiin. TEKBARO 212 12
Kuitenkin kaikissa, niin yhdistelmäindekseihin kuin niiden osaindikaattoreihin perustuvissa vertailuissa on syytä muistaa indikaattoriarvoihin liittyvä mahdollinen mittausvirhe. Tästä syystä lukijaa kehotetaan tutustumaan myös osaindikaattorien aikasarjoihin eikä pelkästään yhden tai kahden piste-estimaatin pohjalta laskettuihin maiden suhteellisiin sijoituksiin tai muutoksiin niissä. Katsomme kuitenkin, että sekä nämä sijoitukset että muutokset niissä ovat käytettyjen indikaattorien ja niiden viitevuosien osalta todellisia muutoksia kuvaavia. INFORMAATIO TIETO Peruskoulutus Nuorten lukutaito Nuorten matemaattinen osaaminen Nuorten luonnontieteellinen osaminen Yleissivistys ja osaaminen Aikuisten asiatekstien lukutaito Aikuisten dokumenttien lukutaito Aikuisten kvantitatiivinen lukutaito Koulutusmenojen osuus BKT:sta (%) Osallistuminen elinikäiseen oppimiseen (% 25 64 ikäluokasta) T&k-investoinnit Yritysten t&k-menojen osuus BKT:sta (%) Julkisten t&k-menojen osuus BKT:sta (%) Julkisen rahoituksen osuus t&k-menoista (%) Tieteellisteknologinen osaaminen Korkea-asteen koulutuksen saanut osa (% 25 64 ikäluokasta) Uudet tiede- ja teknologia-alan korkea-asteen tutkinnot (% 25 29 ikäluokasta) Tiede- ja teknologia-alan tohtorin tutkinnot (% 25 34 ikäluokasta) Tutkimus- ja kehittämistoiminnan henkilöstön osuus (% työvoimasta) Naisten osuus tutkijoista (%) Työvoima korkean ja keskikorkean teknologian teollisuudessa (% työvoimasta) Osaamisintensiivisten palvelualojen työllisyys (% työvoimasta) Tieto- ja viestintäteknologia Tietotekniikkamenojen osuus BKT:sta (%) Viestintätekniikkamenojen osuus BKT:sta (%) Internet-yhteyden yleisyys kotitalouksissa (% kotitalouksista) Internetin käyttöaste koko väestön keskuudessa (%) Kotitalouksien laajakaistayhteyksien yleisyys (% kotitalouksista) Matkapuhelinten yleisyys koko väestön keskuudessa, liittymiä per 1 asukasta Lähipuhelujen hinnat (1 min 3 km) Kaukopuhelujen hinnat (1 min 2 km) Yrityksillä verkkosivut (% kaikista yrityksistä) Peruspalveluiden saatavuus verkossa (% 2 peruspalveluista) Verkko-ostoksia tehneiden Internet-kättäjien osuus väestöstä (%) Sähköisesti ostavien yritysten (pl. mikroyritykset) osuus (% yrityksistä) Sähköisen myynnin osuus yritysten liikevaihdosta (%) 13 TEKBARO 212
TIETÄMYS KESTÄVÄ KEHITYS Tiedon ymmärtäminen ja hallinta EPO:on tehdyt patenttihakemukset miljoonaa asukasta kohti UPSTO:n myöntämät korkean teknologian patentit miljoonaa asukasta kohti Tieteellisten artikkelien määrä tuhatta asukasta kohti Työn tuottavuus (BKT työtuntia kohti) Korkean teknologian alojen tuotannon arvo, osuus BKT:sta (%) Korkean ja keskikorkean teknologian alojen arvonlisäys, osuus BKT:sta (%) Korkean teknologian vienti, osuus koko viennistä (%) Markkinaehtoiset osaamisintensiiviset palvelut, osuus BKT:sta (%) Uuden tiedon soveltaminen Pk-yritysten osuus julkista t&k-rahoitusta saaneista yrityksistä (%) Innovaatiotoimintaa harjoittaneiden pk-yritysten osuus kaikista pk-yrityksistä (%) Innovaatioyhteistyötä tehneiden pk-yritysten osuus kaikista innov. pk-yrityksistä (%) Yrittäjyys Yrittäjyysaktiivisuus, osuus aikuisväestöstä (%) Yritysten aloitusvaiheen pääomasijoitukset, osuus BKT:sta (%) Yritysenkelien osuus aikuisväestöstä (%) Aloittavien yritysten osuus aktiivisista yrityksistä (%) Yksityisen sektorin investointiaste (%) Verkottuneisuus ja kansainvälisyys Maahan tulevien ja maasta lähtevien ulkomaisten suorien sijoitusten osuus BKT:sta (%) Maasta lähtevien suorien sijoitusten kannan osuus BKT:sta (%) Maahan tulevien suorien sijoitusten kannan osuus BKT:sta (%) Ulkomaisen rahoituksen osuus yrityssektorin t&k-menoista, osuus BKT:sta (%) Avoimuus kansainväliselle kaupalle, tavarat Avoimuus kansainväliselle kaupalle, palvelut Terveys Elinajan odote, miehet Elinajan odote, naiset Terveen elinajan odote, miehet Terveen elinajan odote, naiset Tulonjako Tulonjaon suhdeluku Köyhyysriski ennen sosiaalisia tulonsiirtoja (%) Köyhyysriski sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen (%) Työllisyys Työllisyysaste (% 15-64 ikäluokasta) Ikääntyneiden työllisyysaste (% 55-64 ikäluokasta) Työttömyysaste (%) Nuorisotyöttömien osuus (%) Pitkäaikaistyöttömien osuus (%) Ansiotulojen veroaste (%) Sukupuolten välinen tasa-arvo Naisten osuus kansanedustuslaitoksessa (%) Naisten osuus kansallisessa hallituksessa (%) Naisten työllisyysaste (%) Sukupuolten välinen palkkaero (%) TEKBARO 212 14
Ympäristön suojelu Ilmanlaatu Veden laatu Biologinen monimuotoisuus Sijoitukset ympäristönsuojeluun, euroa henkilöä kohden Sijoitukset ympäristönsuojeluun, osuus BKT:sta (%) Kasvihuonekaasupäästöjen määrä henkilöä kohden Energiaintensiteetti, energialähteiden kokonaiskulutus suhteessa BKT:seen Uusiutuvien energialähteiden osuus kokonaisenergian tuotannosta Rikkidioksidipäästöt suhteessa BKT:seen Typpioksidipäästöt suhteessa BKT:seen Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöt suhteessa BKT:seen Alailmakehään otsonia muodostavien yhdisteiden päästöt suhteessa BKT:seen Torjunta-aineiden käyttö pinta-alaa kohden, tonnia Uhanalaisten nisäkäslajien osuus (% tunnetuista nisäkäslajeista) Uhanalaisten pesivien lintujen osuus (% tunnetuista pesivistä lintulajeista) Luonnonsuojelualueiden osuus kokonaispinta-alasta (%) Taulukko 1. Teknologiabarometrin indikaattorit aihealueittain 2.1.2. Kyselyaineisto Nyt käsillä oleva julkaisu edustaa teknologiabarometrien viidettä sukupolvea. Aiemmat versiot ovat ilmestyneet vuosina 24, 25, 27 ja 21 2. Kaikki neljä aiempaa teknologiabarometriä on toteutettu jotakuinkin kahden vuoden välein. Instrumentin perusarkkitehtuuri on koko ajan pyritty pitämään ennallaan vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi, sisällön yksityiskohtia on sen sijaan päivitetty vastaamaan toimintaympäristössä ja lähdeaineistossa tapahtuvia muutoksia. Tämän tutkimuksen kyselyaineisto kerättiin lokakuun 211 ja joulukuun 211 välisenä aikana. Edellisen barometrin tapaan kyselytutkimuksen aineiston käsittely on raportissa erotettu omaksi itsenäiseksi kokonaisuudekseen. Kyselytutkimus on kohdistettu neljälle yhteiskunnan kehityksen kannalta avainryhmäksi arvioidulle vastaajajoukolle: Tekniikan Akateemiset TEKin jäsenille, nuorille, poliitikoille ja elinkeinoelämän edustajille. Ensimmäinen vastaajaryhmä TEKin jäsenet muodostuu järjestön luottamushenkilöistä, valtuuston, hallituksen ja valiokuntien jäsenistä. Tässä vastaajaryhmässä on 81 vastausta. Toinen vastaajaryhmä on nuoret, ja otos kerättiin kuudesta lukiosta eri puolilta Suomea. Lukiot olivat: Savonlinnan lyseon lukio, Eurajoen lukio, Nastolan lukio, Lahden yhteiskoulun lukio, Maunulan yhteiskoulun lukio (Helsinki) ja Laurin lukio (Salo). Oppilaitokset ovat samat kuin viime kyselyssä, ja vastaajat olivat lukioikäisiä opiskelijoita ja abiturientteja. Kysymyksiin vastasivat tämän otoksen kaikki vastaajat. Ryhmän nuoret vastauksia oli yhteensä 282 kappaletta. Vuosiluokkien vaihtumisesta johtuen vastanneet nuorisoa edustavat henkilöt eivät olleet samoja kuin edellisillä teknologiabarometrin kyselykierroksilla. 2 Naumanen (24). TEKBARO. Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suhtautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan. 97 s. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry, Helsinki. Naumanen (25). TEKBARO25. Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suhtautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan. 46 s. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry, Helsinki. Lehtoranta, Pesonen, Ahlqvist, Mononen & Loikkanen (27). TEKBARO27. Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suuntautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan. 8 s. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry, Helsinki. Lehtoranta, Ahlqvist, Loikkanen & Eivola (21). TEKBARO21. Teknologiabarometri kansalaisten asenteista ja kansakunnan suuntautumisesta tietoon perustuvaan yhteiskuntaan. 99 s. Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry, Helsinki. 15 TEKBARO 212
Kolmas ryhmä on poliitikot, jonka perusjoukko muodostuu eduskunnan jäsenistä, maakuntaliittojen johdosta ja seitsemän suurimman kaupungin valtuustojen jäsenistä. Kyselyyn vastasi 28 poliitikkojen ryhmän edustajaa. Kyselyn neljäs vastaajaryhmä on elinkeinoelämän edustajat. Elinkeinoelämän edustajien perusjoukko muodostuu tuotekehitysinvestoinneilla mitattuna sadasta suurimmasta suomalaisesta yrityksestä. Yrityksestä kyselyyn on vastannut kehitys- ja innovaatiotoiminnasta vastaava johdon edustaja. Näistä saatiin 61 yrityksen otos. Eri vastaajaryhmille osoitettiin omat kysymyssarjansa. Aineiston runsauden vuoksi keskitymme tässä esittelemään vastaajaryhmien väliset näkemyserot ja muutokset suhteessa edellisen Teknologiabarometrin tuloksiin. Kuvioissa vastaajaryhmien keskimääräisen vastauksena esitetään keskiarvo. 2.2. Keskeiset tulokset Teknologiabarometrin indikaattorivertailun päätuloksia on koottu kuvioihin 2 ja 3. Kuvio 2 kuvaa maiden sijoittumista neljän nyky-yhteiskunnan tyypillisiä ominaisuuksia ja kehitysulottuvuuksia kuvaavan teema-alueen alle, joita nimitämme informaatioyhteiskunnaksi, tietoyhteiskunnaksi, tietämysyhteiskunnaksi sekä kestävän kehityksen yhteiskunnaksi. Informaatioyhteiskunnan mittareissa (koulutus, t&k-investoinnit) sijoittuu edelleen kärkeen. Tietoyhteiskunnan mittareilla (tiede- ja teknologiaosaaminen, tietotekniikan käyttö, tietotuotokset) sijoittuu toiseksi n jälkeen. Tietämysyhteiskunnan mittareilla (innovaatiotoiminta, yrittäjyys, kansainvälisyys) mitattuna on parantanut sijoitustaan ja on lähestynyt n ja Yhdysvaltojen tasoa, mutta on selvästi jäljessä a ja Alankomaita. n vahva kehitys on seurausta yritysenkelien osuuden kasvusta, Suomessa tässä on pikemminkin tapahtunut vähennystä, mutta ennen muuta maahan tulevien suorien sijoitusten kannan voimakkaasta kasvusta. Suomessa ulkomaisten sijoitusten kannan BKT-osuus on noin puolet n tasosta. Näillä perinteisillä kansainvälisyyden mittareilla mitattuna on kaukana n ja Alankomaiden tasosta, ja pysynyt barometrista toiseen lähes paikallaan. On huomattava, että osassa tietämysyhteiskunnan mittaristoa on mittausongelmia, jotka heijastuvat maavertailuissa suhteellisen suurina muutoksina mittauksesta toiseen. Kestävää kehitystä mittaavassa indikaattorikokonaisuudessa on edelleen vertailumaiden keskitasoa. on ylivoimainen ykkönen. Vuonna 21 ssa, ssa ja Hollannissa työllisyysaste oli noin 5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin Suomessa. ssa 55 64-vuotiaiden työllisyysaste oli noin 7 prosenttia kun se Suomessa oli 56 prosenttia. Nämä osuudet heijastavat väestön terveen elinajan odotetta vuosissa. Vuonna 29 ssa väestön terveen elinajan odote oli noin 7 vuotta, Suomessa yli 1 vuotta lyhyempi, 58 vuotta. Suomen energiaintensiteetti on vertailuryhmän korkein. Suomen ympäristön suojelun alhainen indeksiarvo selittyneekin maamme energiavaltaisella tuotantorakenteella, vaikka on selvästi vähentänyt varsinkin rikki- ja typpioksidipäästöjä. Uusiutuvien energialähteiden osuudessa energian tuotannosta on savuttanut n tason mutta on selvästi jäljessä a. Kyselyn mukaan vastaajatahot ovat huolissaan mm. innovaatiojärjestelmän kehitysnäkymistä, tietoyhteiskuntakehityksen verkkaisuudesta erityisesti julkisella sektorilla sekä mm. kansallisten viranomaisten toiminnasta kansainvälisellä tasolla. Indikaattori- ja kyselyosien keskeisiä tuloksia peilataan toisiinsa yksityiskohtaisemmin seuraavassa luvussa 2.3. TEKBARO 212 16
1, Informaatio 1, Tieto,8,6 TEKBaro 27 TEKBaro 21 TEKBaro 212,8,6 TEKBaro 27 TEKBaro 21 TEKBaro 212,4,4,2,2,, -,2 -,2 -,4 -,4 -,6 -,6 -,8 -,8-1, -1, 1, Tietämys 1, Kestävä kehitys,8,6 TEKBaro 27 TEKBaro 21 TEKBaro 212,8,6 TEKBaro 27 TEKBaro 21 TEKBaro 212,4,4,2,2,, -,2 -,2 -,4 -,4 -,6 -,6 -,8 -,8-1, -1, 1, Kokonaisindeksi,8,6,4 TEKBaro 27 TEKBaro 21 TEKBaro 212,2, -,2 -,4 -,6 -,8-1, Kuvio 2. Vertailumaiden suhteellinen sijoittuminen informaatioyhteiskunnan, tietoyhteiskunnan, tietämysyhteiskunnan sekä kestävän kehityksen yhteiskunnan ominaisuuksia ja kehitysulottuvuuksia kuvaavien indeksien 3 mukaan. 3 Indices of information society, knowledge society, knowledge value society and sustainable development, produced and developed by the Finnish Association of Graduate Engineers TEK together with the VTT Technical Research Centre of Finland. 17 TEKBARO 212
Ympäristön suojelu Kestävä yhteiskunta Ympäristön tila Peruskoulutus 2, 1,5 1,,5, -,5-1, -1,5-2, Yleissivistys ja osaaminen Investoinnit tutkimukseen ja tuotekehitykseen TEKBaro 21 TEKBaro 212 Tieteellis-teknologinen osaaminen Verkottuneisuus ja kansainvälisyys Tieto- ja viestintäteknologian käyttö Yrittäjyys ja uusiutuminen Uuden tiedon soveltaminen Kuvio 3. Suomen vahvat ja heikot alueet vertailumaihin verrattuna Tiedon ymmärtäminen ja hallinta 2.3. Keskustelua Suomen innovaatiojärjestelmässä on joitakin vahvuuksia Vuoden 29 PISA-tutkimuksessa on edelleen ylivoimainen. Myös esimerkiksi tiede- ja teknologia-alan tutkintojen osuudessa 2 29-vuotiaiden ikäluokasta on vertailun ykkönen eli koulutusperusta näyttäisi siten olevan kilpailukykyinen. T&k-menojen BKT-osuudessa on edelleen huippua. on edelleen myös leimallisesti korkeaan teknologiaan nojaava talous monin mittarein. Elinkeinoelämä uskoo t&k-investointien suuntautuvan erityisesti valmistus- ja ympäristöteknologioihin sekä uusiin materiaaleihin. Eniten kasvua vuodesta 29 on elektroniikassa sekä tietokoneissa ja viestintäteknologiassa. Myös julkisen sektorin t&k-investointien BKT-osuudessa on kärkimaita. T&k-toiminnan työvoimaosuus on Suomessa pysynyt vertailumaista korkeimpana. Yrittäjyyden ja talouden uusiutumisen indeksissä on kakkonen USA:n, mutta yrittäjyysaktiivisuus mitattuna Yritysenkelien osuudella aikuisväestöstä on Suomessa laskenut. Aloittavien yritysten määrä toiminnassa olevista yrityksistä on Suomessa kuitenkin vertailumaiden korkein. mutta järjestelmä on mittavien haasteiden edessä Kyselyssä oltiin huolissaan innovaatiojärjestelmän kehityksestä. TEKin jäsenten arvio suomalaisen tieteen ja teknologisen tutkimuksen tulevista kehitysnäkymistä on heikentynyt merkitsevästi ja myös esimerkiksi elinkeinoelämän arviot tieteellis-teknologisen tutkimuksen hyödyllisyydestä yhteiskunnan ja talouden kannalta ja samoin tieteestä ja sen tuloksista tiedottamisessa kansalaisille ovat merkitsevästi heikenneet. Elinkeinoelämä myös arvioi t&k-investointiensa alenevan seuraavan vuoden aikana. TEKin jäsenten ja elinkeinoelämän näkemykset ovat muuttuneet merkitsevästi kriittisemmiksi myös korkeakoulujen yhteistyön vaikutuksesta Suomen tutkimustoiminnan kehitykselle. Arvioiden taustalla vaikuttanevat - taloudellisten ohella - mm. Nokia-johtoisen ICT-klusterin laaja-alaiset muutokset, Suomen Akatemian tutkimuksen laatua ja kansainvälistymistä sekä Suomen innovaatiojärjestelmän arviointia koskevat tulokset ja kriittiset päätelmät, Tekesin rahoituksesta käytävä keskustelu samoin kuin epäusko Aalto-yliopiston tulevaan kehitykseen sekä SHOKkien kykyyn vastata talouden rakenteiden uudistamiseen. on lisäksi edelleen silmiinpistävän heikko verkottuneisuudessa ja kansainvälistymisen mittareissa erityisesti in verrattuna. Suorissa sijoituksissa ulkomailta ja yrityssektorin t&k -investoinneissa on selkeästi Suomen edellä samoin kuin maasta lähtevissä suorissa ja yritysten t&k-investointien ulkomaisessa rahoitusosuudessa. TEKBARO 212 18
Suomen tietoyhteiskuntakehitys edelleen verkkaista Suomen tietoyhteiskuntakehitys aikaisempien teknologiabarometrien mukaan hiipunut vertailumaihin nähden ja sijoittuu nyt vertailumaiden keskitason alapuolelle. Taustalla ovat mm. Internetin ja laajakaistayhteyksien muita vähäisempi levinneisyys kotitalouksissa, kaukopuhelujen suhteellinen kalleus sekä ennen muuta sähköisen kaupankäynnin alhainen taso muihin nähden. on kuitenkin hieman parantanut asemaansa, kun mm. peruspalvelujen saatavuus verkossa on lisääntynyt. Tietoyhteiskuntakehityksellä on merkitystä erityisesti julkisen sektorin tehostamistarpeiden osalta ja kiintoisasti liki 6 prosenttia poliitikoista näkeekin tietotekniikan ja sähköisten palveluiden lisäämisen julkispalveluissa tehokkaimpana keinona julkissektorin tuottavuuden parantamisessa. Poliitikoista pääosa, 82 prosenttia, arvioi hallinnonalojen yhteistyön esteiden poistamisen ja yhteistyön tehostamisen kaikkein tehokkaimmaksi tavaksi julkissektorin tuottavuuden parantamiseksi ja runsas puolet arvioi kuntien yhdistämisen olevan tehokas keino. Julkistaustaisten sektorikohtaisten organisaatioiden yhdistämistä ja organisaatioiden siirtoa paikkakunnalta tuki vain alle 2 prosenttia poliitikoista. ja sillä on kytkentänsä myös sosiaaliseen koheesioon Julkisen sektorin kehityksellä on läheinen yhteys sosiaalisen koheesion kehitykseen, jota koskevassa vertailussa sijoittuu alle keskitason vaikka sijoitus on hieman parantunut. Kansalaisten terveydessä ja työllisyydessä sijoittuu keskiarvon alapuolelle ja erityisesti väestön elinajan ja terveen elinajan odote miesten kohdalla on Suomessa edelleen selvästi useimpia muita maita alhaisempi. Nuorisotyöttömien osuus oli vuonna 21 Suomessa edelleen toiseksi korkein n jälkeen. Energia- ja ympäristövertailussa vaihtelua ja petrattavaa Ympäristökysymyksissä energiaintensiteetti on Suomessa vuonna 29 edelleen vertailumaista korkein, mutta uusiutuvien energialähteiden osuus kokonaisenergiatuotannosta on korkea, yli 3 prosenttia. ssa se on kuitenkin mm. vesivoiman takia noin 56 prosenttia. Biodiversiteettiä koskevassa vertailussa (mitattuna uhanalaisten nisäkäslajien ja pesivien lintulajien määrällä sekä luonnonsuojelualueiden laajuudella) kuuluu vertailumaiden kärkeen. Ympäristösuojelun kokonaisindeksissä sijoittuukin alle keskitason. Poliitikoiden huolestuneisuus ympäristökysymyksistä kehityksestä oli merkitsevästi kasvanut uhanalaisten eläinten ja kasvilajien häviämisen osalta ja jonkin verran muidenkin ympäristökysymysten osalta. Yhtenä vakavimmista ympäristöuhkista poliitikot pitivät öljyn ja kivihiilen käyttöä polttoaineena, vaikka arvio oli merkitsevästi parantunut. Merien ja järvien saastumisen osalta poliitikkojen arvio oli edellistä merkitsevästi myönteisempi. Vakavana uhkana he pitävät myös kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen, joskin arviot olivat merkitsevästi aiempaa parempia. Myös autojen tuottamien ympäristösaasteiden osalta poliitikkojen arviot olivat merkitsevästi aiempaa myönteisempiä. Poliitikkojen usko viranomaisten toimintaan paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla on selvästi palautunut sitten edellisen kyselyn. TEKin jäsenten usko puolestaan on pysynyt ennallaan tai erityisesti sekä EU:n että maailmanlaajuisella tasolla heikentynyt vieläpä merkitsevästi. Muutoksia ammatti- ja kiinnostuspreferensseissä kiintoisia muutoksia Nuoria kiinnostavat eniten liikemiehen tai -naisen, lääkärin ja insinöörin ammatit, mikä johtuu sekä mielenkiinnosta että hyvästä palkasta. Mielenkiinto toimittajan ja sisällöntuottajan ammattiin on kasvanut merkitsevästi ja taiteilijan ammattiin merkitsevästi vähentynyt. Vaikka nuoret arvioivat työskentelyn itsenäisenä yrittäjänä edelliskierroksen tapaan vähiten työalan valintaan vaikuttavana seikkana, sen suosio kasvoi merkitsevästi. Ammatteja priorisoidaan ehkä enemmän mielikuvien ja palkan kuin työolosuhteissa vaikuttavien tekijöiden perusteella. Nuorten luottamus tiedeyhteisöihin ja Suomen Akatemiaan on lisääntynyt merkitsevästi. Myös luottamus poliittisiin puolueisiin on kasvanut merkitsevästi, vaikka poliisiin taas merkitsevästi vähentynyt. Nuorten mielenkiinto talouteen ja yrityksiin sekä Euroopan yhteisöön sekä työhön on kasvanut merkitsevästi, mihin on saattanut vaikuttaa mediaa näkyvästi hallinnut Eurooppaa uhkaava talouskriisi. Sanoma- ja yleisaikakauslehtien merkitys nuorten tietolähteenä on lisääntynyt merkitsevästi. Elinkeinoelämä ja poliitikot uskovat, että nuorten vähäinen kiinnostus tekniikkaan uhkaa yhteiskunnan ja talouden kehitystä, mutta nuoret eivät jae tätä käsitystä. Samoin kiinnostavasti nuorten usko tieteen 19 TEKBARO 212
kykyyn ratkaista demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon kysymyksiä on kasvanut merkitsevästi samoin kuin heidän uskonsa tieteen ja teknologian kykyyn lisätä henkistä hyvinvointia ja onnellisuutta. Toisaalta nuorten usko tieteen ja teknologian kykyyn hidastaa ilmastonmuutosta on heikentynyt merkitsevästi. samoin jäsenten luottamuksessa instituutioihin Kysely tuotti myös muita kiintoisia tuloksia kuten TEKin jäsenten luottamuksen merkitsevä väheneminen puolustusvoimiin mikä palautunee jo pidempään käytyihin ja viime aikoina konkretisoituneihin keskusteluihin puolustusvoimien resurssien vähentämissuunnitelmista. Samoin jäsenten luottamus kirkkoon on alentunut merkitsevästi mihin on saattanut vaikuttaa kirkkoa koetelleet separatistiliikkeet. Jäsenten luottamus mediaan on alentunut merkitsevästi. 3. Indikaattorit 3.1. Osaaminen ja tiedon tuottaminen Koulutuksen merkitys korostuu jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Keskeisiä koulutukseen vaikuttavia muutostrendejä ovat globalisaatio, työelämän muutos sekä samanaikaisesti tapahtuva väestön demografinen muutos. (Koulutus ja tutkimus 27-212, Kehittämissuunnitelma). Taloudellinen globalisaatio vaikuttaa elinkeinorakenteeseen mm. siten, että osa tuotannosta siirretään halvempien tuotantokustannusten maihin. Tämä muuttaa puolestaan kotimaisen työn luonnetta ja organisointitapoja. Kilpailukyvyn säilyttämiseksi yritykset organisoivat uudelleen toimintojaan, jolloin myös ammattira-kenteet, toimenkuvat ja osaamisvaatimukset muuttuvat. Samanaikaisesti työelämästä poistuvien ikäluokkien koko on ollut jo vuodesta 25 suurempi kuin työelämään tulevien ikäluokkien. Myös koulutukseen siirtyvien ikäluokkien koko pienenee. Kaikki nämä tekijät asettavat haasteita sekä koulutuksen laadulle että mitoitukselle. Osaamisen tasoa on nostettava ja samalla osaamisen ja työpaikkojen kohtaanto pyrittävä varmistamaan, jotta työvoiman saatavuusongelmista ei muodostu estettä talouden kilpailukyvylle ja julkisten palveluiden järjestämiselle. Sekä peruskoulutukselle että ammatilliselle koulutukselle asettuu näin merkittäviä kehittämishaasteita tulevina vuosina. Suomalaisen koulutuksen tasoa on viime vuosien kansainvälisten vertailujen valossa totuttu pitämään erinomaisena. Äskettäisessä Opetusministeriön kehittämissuunnitelmaluonnoksessa (Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, luonnos 13.9.211) on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, että kaikilta osin käsitys ei pidä paikkansa. Suunnitelmassa todetaan, mm. että suomalaiset nuoret aikuiset olivat vuonna 1991 OECD-maiden kärjessä korkea-asteen tutkinnon suorittaneissa, mutta vuonna 21 sijalla 6 ja vuonna 29 vasta sijalla 18. Niin ikään vuosina 1999 29 työikäisen suomalaisen korkeakoulutetun väestön kasvuprosentti on ollut keskimäärin 1,8 prosenttia vuodessa kun suurimmassa osassa vertailumaita koulutustason nousu on ollut nopeampaan kuin Suomessa. Kaiken kaikkiaan OECD maiden keskinäisessä vertailussa sijoittuu perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneen väestön osuudella mitattuna vasta sijalle 9 yhdessä Itävallan ja Israelin kanssa (82% 25-64 vuotiaista) (Education at a Glance 211: OECD Indicators). Haasteisiin pyritään vastaamaan merkittävillä jo käynnissä olevilla ja suunnitteilla olevilla koko koulutusjärjestelmään kohdistuvilla kehittämistoimenpiteillä. Hallitusohjelmassa keskeisenä tavoitteena on väestön koulutustason nosto. Eräänä konkreettisena päämääränä on, että vuoteen 22 mennessä perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus nousee lähes 1 prosenttia vuoden 29 tasosta (79,5 prosentista 88 prosenttiin 25 64-vuotiaista). Osaavan työvoiman saatavuutta pyritään parantamaan myös koulutusjärjestelmän toimintaa tehostamalla ja koulutustarjontaa suuntaamalla. Tavoitteena on mm. se, että koulutukseen käytettävä kokonaisaika ja tutkinnon suorittamisikä laskee ja että koulutuksen läpäisy ja koulutustarjonnan ja työvoiman kysynnän kohtaanto paranee. (Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma, luonnos 13.9.211) Jo käynnissä olevia merkittäviä hankkeita ovat mm. lukiokoulutuksen kehittäminen, perusopetus paremmaksi -ohjelma sekä korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen ja yliopistolaitoksen uudistaminen. Lukiokoulutusta on tarkoitus kehittää laaja-alaisesti niin rakenteellisesti kuin sisällöllisesti ja pedagogisesti. Vuosina 28-11 käynnissä olleen perusopetus paremmaksi ohjelman puitteissa on suunnattu voimavaroja perusopetuksen laadun kehittämiseen. Korkeakoulujen ja yliopistojen kehittäminen on puolestaan tähdännyt korkeakoulujen toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen mm. yhdistämällä korkeakouluyksiköitä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Vuoden 21 TEKBARO 212 2
alussa voimaan tulleella uudella yliopistolailla ja yliopistouudistuksella pyritään parantamaan mm. yliopistojen reagointikykyä toimintaympäristön muutoksiin, monipuolistamaan niiden rahoituspohjaa sekä mahdollisuuksia resurssien kohdentamiseen strategisiin paino-aloihin. (Opetusministeriö, www.minedu.fi) Kuten aiemmissa teknologiabarometreissa, koulutus muodostaa erään keskeisen ulottuvuuden tässäkin barometrissa. Jo 2-luvun alusta kertynyt vertailukelpoinen aineisto mahdollistaa nyt ensimmäisen kerran myös mielenkiintoisen pidemmän aikavälin trenditiedon tarkastelun. 3.1.1. Peruskoulutus Peruskoulutus luo pohjan myöhemmin tapahtuvalle koulutukselle ja oppimiselle, mikä korostaa sen roolia tietoyhteiskunnan perusvalmiuksien antajana. Peruskoulutuksen tason arviointi perustuu teknologiabarometrissa kansainväliseen PISA-tutkimusohjelmaan (Programme for International Students Assessment). PISA on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimus-ohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista kansainvälisessä vertailukehyksessä. PISAohjelmassa arvioidaan kolmen vuoden välein nuorten osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä (www.minedu.fi). Mekaanisen osaamisen sijaan PISA korostaa taitojen soveltamista erilaisissa arkielämän tilanteissa ja lukemisen erilaisia tarkoituksia. Lukutaito on PISAssa määritelty seuraavasti: Lukutaito on kirjoitettujen tekstien ymmärtämistä, käyttöä ja arviointia sekä niiden lukemiseen sitoutumista lukijan omien tavoitteiden saavuttamiseksi, tietojen ja valmiuksien kehittämiseksi sekä yhteiskunta- elämään osallistumiseksi. On hyvä huomata, että vuoden 29 lukutaidon määritelmää on muutettu aiemmista lisäämällä siihen lukemiseen sitoutuminen. Tällä on haluttu korostaa sitä, että lukeminen on oleellinen osa henkilön elämää ja arkipäivää. Vuoden 29 PISAssa myös sähköisten tekstien lukeminen oli arvioinnin kohteena, mutta ei osallistunut tähän valinnaiseen osioon. (Sulkunen ym. 21) Vastaavasti matematiikan testi korostaa tiedon soveltamista: Matematiikan osaaminen tarkoittaa yksilön kykyä havaita ja ymmärtää matematiikan merkitys ympäröivässä maailmassa, tehdä perusteltuja matemaattisia päätelmiä sekä käyttää ja soveltaa matematiikkaa tarpeidensa mukaan elämässään osallistuvana, vastuullisena ja ajattelevana kansalaisena. Luonnontieteelliseen osaamiseen kuuluu puolestaan olennaisesti tieteellisen ajattelun perustaitojen hallinta. Kyse on kansalaistaidosta tieteellis-teknologisessa yhteiskunnassa: Luonnontieteellinen osaaminen määritellään yksilön kykynä hyödyntää tieteellistä tietoa, hankkia uutta tietoa, selittää luonnontieteellisiä ilmiöitä, määrittää kysymyksiä ja tehdä todistusaineistoon perustuvia johtopäätöksiä luonnollisen maailman sekä siihen liittyvien, ihmistoiminnasta aiheutuvien muutosten ymmärtämiseksi ja näitä asioita koskevan päätöksenteon edistämiseksi. Tällöin yksilön tulee myös tietää luonnontieteiden rooli tieteen ja tutkimuksen kehittymisessä, ja ymmärtää, miten luonnontieteet ja teknologia muovaavat aineellisia, älyllisiä ja kulttuurillisia ympäristöjä. (Sulkunen ym. 21) Suomalaisten nuorten lukutaito on edelleen korkealla tasolla kansainvälisessä vertailussa. Vuoden 29 uudessa PISAtutkimuksessa oli toiseksi paras OECD-maa Korean jälkeen ja kolmanneksi paras, jos tutkimukseen osallistunut OECD:n ulkopuolinen Sanghain alue huomioidaan. Suomessa lukutaito on myös hyvin tasa-arvoista, koska suoritusten keskihajonta oli selkeästi pienempi kuin OECD-maissa keskimäärin. Ainoastaan Sanghaissa, Koreassa ja Hongkongissa keskihajonta oli Suomea pienempi. Heikkoja lukijoita Suomessa oli vain 8% testatuista kun esimerkiksi muissa Pohjoismaissa vastaavalle tasolle sijoittuneita lukijoita oli 15-18%. (Sulkunen ym. 21) Sen sijaan muutosten tarkastelu vuodesta 2 vuoteen 29 aiheuttaa huolestumista. Lukutaidon kansallisessa keskiarvossa on tapahtunut 1 pisteen lasku ja erinomaisten lukijoiden osuus on laskenut kahdeksastatoista viiteentoista prosenttiin (tilastollisesti merkittävä ero). PISAn suomalaistutkijat toteavatkin, että tapahtuneet muutokset suomalaisnuorten lukutaidon tasossa on otettava vakavasti, vaikka kansallisen keskiarvon muutos onkin vielä vähäinen. Erityisesti erinomaisten lukijoiden määrän väheneminen sekä tiedonhaun osa-alueella heikkojen lukijoiden lisääntyminen ovat merkkejä siitä, ettemme voi olettaa hyvän suoritustason pysyvän ennallaan itsestään. (Sulkunen ym. 21, 23-25) Tämä lasku suomalaisten nuorten lukutaidon keskiarvopisteissä näkyy myös Tekbaron vertailumaita tarkasteltaessa. Vastaavaa laskua on tapahtunut myös ssa ja vähäisemmässä määrin Englannissa. Suomessa ja ssa lasku johtuu siitä, että sekä parhaiten että heikoimmin lukemisessa suoriutuvat oppilaat menestyvät testissä aiempaa heikommin (PISA 29 Results : Learning Trends, Vol 5, 45). Kiinnostavaa on huomata, että lukutaidon lasku näyttäisi olevan pidempiaikainen trendi ssa. Muissa maissa ja erityisesti ssa lukutaitoa kuvaava pisteytys on kasvanut vuodesta 26. Myös Alankomaissa on tapahtunut hienoista nousua vuosina 23-6 tapahtuneen laskun jälkeen. 21 TEKBARO 212