Onnistuneen sijoituksen siltaa rakentamassa Lastensuojelun perhehoidon työkirja Toimittaneet: Ritva Mantila Marjo Mikkonen LeenaMaaria Väinölä
Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sijaishuollossa vuosina 2004 2008 toteutettujen perhehoidon kehittämishankkeiden tavoitteina oli painopisteen siirtäminen kriisityöstä sijoitusta kannattelevaan ennaltaehkäisevään työhön. Tässä kirjassa esitellään uudistettua perhehoidon työskentelytapaa sijaisperheen, lapsen, syntymävanhemman ja sosiaalityön prosessien kautta. Eri prosessit kuvataan tarkoin ja annetaan käytännön esimerkkejä lasten osallisuutta lisäävistä menetelmistä sekä syntymävanhempia ja sijaisvanhempia tukevista menetelmistä lapsen perhesijoituksen aikana. Lastensuojelun perhehoidon työkirja Sijaisvanhempien koulutusta kehitettiin prosessinomaiseksi, heille järjestettiin sijoituksen alussa tiivistä alkuvaiheen tukea ja tarvittaessa kriisitukea. Lasten ja nuorten vertaisryhmiä järjestettiin taideterapian keinoin ja heille suunnattu leiritoiminta vakiinnutettiin. Syntymävanhemmille järjestettiin vertaisryhmiä ja yksilöllistä kriisitukea. Lisäksi luotiin kriisi- ja päivystysperheiden koulutuspolku. Kehittämishankkeen tuloksena sosiaalityöntekijöiden valmiudet lasten kohtaamiseen ovat parantuneet ja uudet menetelmät ovat juurtuneet käyttöön. Oppaita ja julkaisuja 2008:6
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Oppaita ja työkirjoja 2008:6 Ulkoasu: Vinjetti Ky Valokuvat: Heidi Ojanen s. 42, Erkki Toivio ss. 6, 23, 49, 55, 63 ja 96, muut kuvat LeenaMaaria Väinölä Paino: Savion kirjapaino ISBN 978-952-223-246-5 ISSN 1796-5470 2 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
Onnistuneen sijoituksen siltaa rakentamassa Lastensuojelun perhehoidon työkirja Toimittaneet: Ritva Mantila, Marjo Mikkonen ja LeenaMaaria Väinölä L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A 3
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Sisältö Esipuhe 6 Lukijalle 9 OSA 1 Johdanto 10 Kehittämistyön taustaa 11 Kehittämishanke 2004 2005 13 Kehittämishanke 2006 2008 13 OSA 2 Työkirja 16116 Luku 1. Perhehoidon neljä prosessia 17 Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi 23 Sijaisvanhemmuuden haasteet 23 Tiivis alkuvaiheen tuki 28 Sosiaalityöntekijöiden arviot työskentelystä 35 Sijaisvanhempien näkökulma 37 Lapsen prosessi perhesijoituksen aikana 42 Kehityspsykologinen näkökulma 42 Lapsen kuulemisen menetelmiä 47 Lasten ja nuorten vertaisryhmät 51 Syntymävanhemman prosessi 64 Sijoituksen aiheuttama kriisi 64 Kriisi-interventiokokeilu 68 Syntymävanhemmat perheleirillä lapsineen 70 Vertaisryhmät syntymävanhemmille 74 Sosiaalityöntekijän prosessi 82 Uudenlaisten työskentelytapojen tarve 82 Erityissosiaalityöntekijän ja psykologin erityistyö 86 Palaute hankkeen työmuodoista 87 Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia 91 4 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
Luku 2. Sijaisperheiden peruskoulutukset 96 Peruskoulutus 1 Uusi, muuttunut perhe 98 Sijaisvanhempien koulutus 98 Lasten ryhmät 100 Peruskoulutus 2 Minun verkostoni 104 Sijaisvanhempien koulutus 104 Lasten ryhmät 106 Peruskoulutus 3 Voimavarat, vahvuudet ja jaksaminen 109 Sijaisvanhempien koulutus 109 Lasten ryhmät 110 Luku 3. Kriisityö pitkäaikaisessa perhehoidossa 111 Kriisityön malli 111 Kriisityö lapsen kanssa 114 Tutkimus kriisityöstä pitkäaikaisessa perhehoidossa 117 Vertaistukityö sijaisvanhempien kesken 119 Luku 4. Kriisiperhetoiminnan kehittäminen 121 Taustaa 121 Koulutuksen kehittäminen 122 Perehdytysmalli 125 OSA 3 Pohdinta 128 Juurruttaminen 129 Kustannukset ja tehtävärakennemuutokset 131 Arviointia ja ajatuksia jatkosta 132 Kirjoittajien esittely 135 Hankkeen hallinnointi ja hankearvioinnin toteuttaminen 136 Liitteet 138 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A 5
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Esipuhe Perhehoito on ollut kehittämisen keskiössä Helsingin sosiaaliviraston Lasten sijaishuollossa useita vuosia. Perhehoitoa on haluttu sijaishuollon muotona laajentaa tiedostaen, että voidakseen laajentua perhehoito vaatii kehittämistä. Avohuollon työmuodot ovat kehittyneet, ja kotiin voidaan tarjota erilaisia tukimuotoja. Sijaishuoltoa tarvitsevien lasten ja perheiden tilanteet ovat entistä pulmallisempia ja lasten oireilu monimuotoista, mikä tuo sijaishuoltopaikoille uusia haasteita. Myös perhehoidon omat selvitykset ovat nostaneet esille kehittämisen kohteita. Etelä-Suomen lääninhallitus myönsi kehittämisrahaa perhehoidon hankkeille vuosille 2004-2005 ja 2006-2008. Hankkeiden tavoitteena on ollut kehittää työmenetelmiä sijoitetun lapsen, sijaisvanhempien ja syntymävanhempien tukemiseksi, sosiaalityön kehittäminen lisäämällä työntekijöiden valmiuksia lasten kohtaamiseen ja sijaisvanhempien kanssa tehtävään tuki- ja kriisityöhön sekä kriisi- ja päivystysperhetoiminnan kehittäminen. Hankkeiden työtavaksi valittiin tietoisesti työn tekeminen arjessa, perustyön yhteydessä, lisäapuna hankkeeseen palkatut työntekijät. Valittu työtapa on ollut työntekijöille vaativa. Se on kuitenkin mahdollistanut hankkeen aikana opitun siirtämisen arjen työksi ja muuttanut työkäytäntöjä. Tietoomme on tullut erilaisissa hankkeissa kehitettyjä hyviä työtapoja, joista ei hankkeen päätyttyä arkeen jäänyt 6 L 6 A S T L A E N S T S E U N O S J U E L O U J N E L P U E N R P H E R H H O E I D H O N I D T O Y N Ö T K Y I R Ö J K A I R J A
juurikaan tavoiteltua muutosta jäljelle. Haasteena on ollut myös työntekijöiden vaihtuvuus hankkeen aikana. Se on tuonut mukanaan vaateen miettiä hankkeen arkeen juurruttamista vielä perusteellisemmin. Tämän vuoksi johto asetettiin vastaamaan hankkeen avulla kehitettyjen työmuotojen ylläpitämisestä ja jatkokehittämisestä. Tämä laaja työkirja on työntekijöiden valinta hankkeen aikaisen tiedon kokoamiseksi, ja juurruttamiseksi arjen työhön vaihtuvien työntekijöiden kentässä. Hankkeessa on ensi kertaa selkeästi hahmoteltu perhehoidon työn monien prosessien kokonaisuus: sijaisvanhemmuuteen kasvaminen ja siinä toimiminen, sijoitetun lapsen prosessi, syntymävanhemman prosessi sekä sosiaalityön prosessi. Prosessien nykymuoto kuvattiin, suunniteltiin kehittämiskohteet ja toteutettiin kehittämistoimet eri osa-alueilla. Kehittämistoimista osa on toteutunut, ja osa vaatii vielä kehittämistyötä. Merkittävää hankkeessa on ollut eri prosessien samanaikainen kehittäminen. On myös mietitty, millä edellytyksillä uudenlaisen työskentelytavan käyttö jatkossa on mahdollista. Perhehoidon kehittämishankkeen tavoitteet ja kehitetyt työmuodot vastaavat hyvin vuoden 2008 alusta voimaan tulleen lastensuojelulain vaatimuksia lapsen kuulemisen ja eri osapuolten asiakassuunnitelmien tavoitteiden mukaisen työskentelyn osalta. Tämänkaltaisen hankkeen läpiviennin on mahdollistanut Helsingin sosiaalitoimen valitsema linja, että perhehoito on yksi kokonaisuus. Perhehoidossa olevien lasten ja sijaisperheiden sekä perhehoidon työntekijöiden määrä on mittava, joten kehittämistyölle on ollut edellytykset. On ollut riittävä asiakaskunta pohjatiedolle sekä laaja kokemus ja mahdollisuus erityisten työmuotojen kehittämiseen suuren asiakaskunnan tarpeisiin. Hankeaika on ollut työyhteisölle haastavaa, mutta myös antoisaa aikaa. Perhehoidon työntekijäjoukko hanketyöntekijöineen on tehnyt todella arvokasta työtä. Hankkeeseen on saatu myös arvokas sijaisvanhempien osuus. Sosiaaliviraston kehittämispalvelun työpanos on ollut merkittävä. Hankkeen merkittävyyttä kuvaa hyvin se, että vaikka työntekijöitä, ja myös johtotason työntekijöitä on vaihtunut, niin jokainen on löytänyt nopeasti paikkansa ja hanke saatiin onnistuneesti viedyksi läpi. Suuri kiitos kaikille hankkeeseen osallistuneille. Työ hankkeen pohjalta jatkuu Helsingin perhehoidossa. Kulukoon tämä työkirja myös muiden sosiaalialan työntekijöiden ja päättäjien käsissä, ja olkoon tämä työkirja myös osaltaan vaikuttamassa perhehoidon laajamittaiseen kehittämistyöhön valtakunnallisesti. Pirjo Rissanen lasten sijaishuollon päällikkö Helsingin kaupungin sosiaalivirasto L A S L T A E S N T S E U N O S J U E O L J U E N L U P N E R P H E R H H O E I H D O I N D O T N Y Ö T K Y I R Ö K J A I R J 7 A 7
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi 8 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
Lukijalle Työkirja soveltuu käytännön oppaaksi perhehoitoon ja evästykseksi perhehoidon organisointiin ja jatkokehittämiseen. Työkirja pohjautuu Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sijaishuollossa toteutettujen perhehoidon kehittämishankkeiden ja muiden perhehoidon toimijoiden kokemuksiin sekä tutkimustietoon. Osa 1: Johdanto Esitellään johdatteluna kehittämistyön taustaa ja kerrotaan vuosina 2004 2008 toteutettujen hankkeiden tavoitteista ja toimintatavoista. Osa 2: Työkirja Luvussa 1 esitellään perhehoidon neljän prosessin kronologinen kulku, konkreettisia työmenetelmiä ja käytännön kokemuksia sekä niiden arviointia. Prosesseja ovat sijaisperheen, lapsen, syntymävanhemman ja sosiaalityöntekijän prosessit. Luvussa 2 kuvataan sijaisperheiden koulutusten tavoitteet ja toteutustavat. Luvussa 3 esitellään kriisityön malli pitkäaikaisessa perhehoidossa ja kerrotaan sijaisvanhempien vertaistuesta. Luvussa 4 keskitytään kriisiperheiden koulutuksen kehittämiseen ja hankkeessa luodun perehdytysmallin esittelyyn. Osa 3: Pohdintaa Lopuksi pohditaan toimintamallin juurruttamista ja sen vaatimia resursseja. Lisäksi arvioidaan toimintamallin toteutusta ja annetaan evästyksiä kehittämistyön jatkolle. L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I I D O N T Y Ö K I I R J A 9
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi 1Johdanto OSA 10 10 L A S L T A E N S T S E U N O S J U E L O U J N E L U P E N R P H E R H H O E I D H O N I D T O Y N Ö T K Y I R Ö J K A I R J A
Kehittämistyön taustaa Helsingissä lastensuojelun asiakkaiden määrä on 10 vuodessa lisääntynyt lähes 2000:lla. Lasten huostaanottojen määrä ja sijaishuollon tarve ovat pysyneet korkealla tasolla jo pitkään. Suurimpana ikäryhmänä ovat 7-12-vuotiaat, mutta erityisesti nuorten yli 13-vuotiaiden osuus on ollut kasvava. Perhehoidon hoitovuorokaudet ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan, 2003-2006 muutos on ollut seitsemän prosenttia. Sijaishuollon järjestämiseksi on kuitenkin jouduttu jatkuvasti ostamaan runsaasti palveluja ja niiden määrä on lisääntynyt 16 prosentilla. Perhehoidon osuus sijaishuollosta on pysytellyt noin 42 prosentissa. Helsingissä perhehoidon asiakkaana vuoden 2007 lopussa oli 787 lasta. Helsingin sosiaaliviraston palvelustrategian yhtenä keskeisenä tavoitteena on palvelurakenteen keventäminen ja oman palvelutuotannon monipuolistaminen. Helsingin sijaishuollossa se tarkoittaa mm. perhehoidon osuuden lisäämistä erityisesti 0-8-vuotiaiden kohdalla. Tavallisen perhehoidon lisäksi lastenkotien yhteyteen perustetaan ohjaajatyövoimalla vahvistettuja perhekoteja. Perhehoidon osuuden lisääminen on asetettu sosiaaliviraston strategiseksi tavoitteeksi vuodelle 2008. Tämä vaatii panostamista paitsi perheiden hankintaan, myös perhehoidon laadun ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Sijoitusten onnistunut ja riittävä tukeminen on tärkeä edellytys sijoitusten jatkumiselle ja lapsen asiakassuunnitelman mukaisen sijaishuollon toteutumiselle. Perhehoitoliiton tutkijan Tarja Janhusen Helsingin aineistosta vuosilta 2004-2005 tekemän tutkimuksen mukaan sijoitusten ennakoimattomat katkeamiset ajoittuivat usein kahden ensimmäisen sijoitusvuoden ajalle. Useimmiten katkeamisen syynä oli sijaisvanhempien väsyminen tai sijaisperheen muuttunut tilanne, harvemmin lapsen vaikea oireilu. Tämän vuoksi on tärkeää, että sijoituksen alkuvaiheen tukeen kiinnitetään erityistä huomiota. Erityissosiaalityöntekijä Marjo Mikkosen tutkimuksessa Helsingin sosiaaliviraston perhehoidon asiakkaista vuonna 2007 ja vertailussa aiempiin vuosikymmeniin havaittiin, että lasten huostaanoton syyt olivat pysyneet melko samoina kolmella vuosikymmenellä. Yleisin huostaanoton syy liittyi vanhempien päihteidenkäyttöön, seuraavaksi yleisimmät vanhempien sairauteen ja perheen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Lapset olivat tulleet kaikkina vuosikymmeninä sijaisperheisiin pieninä, yleensä alle kouluikäisinä. Lapset ja nuoret näyttäisivät tulleen vuosikymmenien aikana yhä vaurioituneemmiksi ja vaativahoitoisemmiksi. Sairauksissa painottuivat psyykkisen hyvinvoinnin häiriöt ja neurologiset sairaudet. Peruskouluikäiset lapset kävivät koulua erityisluokalla useammin kuin aiemmin. Perhesijoitukset olivat edelleen olleet pitkäkestoisia, puolet niistä oli kestänyt yli viisi vuotta. Suurin osa perhesijoituksista päättyi edelleen lapsen itsenäistymiseen ja jälkihuol- L A S L T A E S N T S E U N O S J U E O L J U E N L U P N E R P H E E R H O E I H D O I N D O T N Y Ö T K Y I Ö R K J A I R J 11 A 11
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi toon, vain pieni osa kotiutumiseen syntymävanhemmille tai sijoituksen purkautumisen kautta toiseen sijaisperheeseen tai siirtymiseen lastenkotiin. Lapsille pitkät perhesijoitukset tarjosivat korjaavia kokemuksia ja mahdollisuuden normaalin elämänmallin oppimiseen. Aikuistuttuaan he olivat useimmiten työkykyisiä ja kykenivät itsenäiseen elämään Helsingin perhehoidon sosiaalityötä on kehitetty jo pitkään. Noin kymmenen vuotta sitten perustettiin sosiaalityön kehittämisryhmä, joka kehitti työmenetelmiä ja välineitä sekä järjesti koko henkilökunnalle koulutusta ja kehittämispäiviä. Aiemmin kehittäminen kohdistui yksittäisiin osa-alueisiin, muun muassa perheselvitystyöhön ja sijoitusprosessiin. Perhehoidossa järjestettiin myös laadukasta sosiaalityötä koskeva prosessikoulutus. Sosiaalityön kehittämistyöryhmä keskittyi 2000-luvun alussa sosiaalityön prosessien ja tehtävien määrittelyyn ja jäsentämiseen. Prosessiin liittyviä osa-alueita olivat dokumentointi, ammatillisuus, asiantuntijuus, eettisyys, arvot sekä työmenetelmät. Konkreettisimmin työryhmän tuotokset liittyivät kotikäynteihin ja parityöhön. Kotikäyntien osalta pohdittiin käyntien luokittelua ja sisältöä. Samanaikaisesti mietittiin kotikäyntien jatkuvuutta ja tiheyttä, etukäteissuunnittelua, sosiaalityöntekijän roolia kotikäynneillä, kotikäyntien rakennetta ja tavoitteita sekä sitä, mitä asioita käynneillä seurataan ja miten ne dokumentoidaan. Tarkasteltiin myös muita sosiaalityöntekijän yhteydenpitotapoja ja tukimuotoja. Parityön tarvetta eri tilanteissa tutkittiin ja kokeiltiin työparikäytäntöä. Perheselvityksissä parityöskentely on vakiintunut työkäytäntö. Työryhmässä pohdittiin myös kriisitilanteita ja niissä tarvittavaa apua. Työryhmä kehitti lapsen ja nuoren kanssa työskentelyä tukevat havainnointilomakkeet. Lasta koskevat havainnointilomakkeet ovat kokeiluvaiheen jälkeen tulleet vakiintuneeksi käytännöksi perhehoidossa. Nuorisoikäistä koskeva lomake on vielä kehittelyvaiheessa. Sosiaalityötä ovat tukeneet perhehoidon järjestämät perheleirit sekä lasten leirit, joita on hankkeen myötä edelleen kehitetty ja lisätty. Jo ennen hankkeen tuomaa sijaisvanhempien koulutuksen uudistamista on perhehoidossa järjestetty sijaisvanhemmille vuosittain alueellisia koulutuspäiviä sekä erilaisia teemakoulutuspäiviä. Periaatteena on ollut, että jokaisella sijaisvanhemmalla on oikeus osallistua koulutukseen vähintään kerran vuodessa. Kehittämishankkeen käynnistyttyä sosiaalityön kehittämistyö organisoitiin uudelleen hankkeen osaksi. Samassa yhteydessä jo aloitettuja kehittämistehtäviä siirtyi hankkeen neljän prosessin jäsennyksen myötä joko lapsen, sijaisvanhempien tai syntymävanhempien prosessien ja sosiaalityön prosessin kehittämistyöksi. Hanke on mahdollistanut näiden eri osa-alueiden kokonaisvaltaisen kehittämisen. 12 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
Kehittämishanke 2004-2005 Sosiaali- ja terveysministeriön rahoitus saatiin ensimmäiseen perhehoidon kehittämishankkeeseen vuosina 2004-2005. Hankkeessa työskentelivät tuolloin kehityspsykologi, sosiaalityöntekijä-taideterapeutti sekä perhehoidon henkilökunnasta erityissosiaalityöntekijä. Hankkeen tavoitteina oli: 1. Lapsen havainnointilomakkeen käyttöönotto sijaisvanhempien täytettäväksi (ensimmäisenä sijoitusvuonna 3-4 kertaa, toisena vuonna 2 kertaa, sen jälkeen vuosittain asiakassuunnitelman yhteydessä) 2. Lapsen kanssa -materiaalikansion kokoaminen, ja siihen liittyvän sisäisen koulutuksen järjestäminen 3. Leirimuotoisten työtapojen (sijoitettujen lasten leiri, perheleiri) ja erilaisten prosessoivien ryhmien (esim. syntymävanhempien ryhmät) kehittäminen 4. Kriisityöskentelymallin kehittäminen 5. Kotiuttamisen työskentelymallin kehittäminen Joulukuussa 2005 tavoitteita oli saavutettu osittain. Havainnointilomaketta oli kehitetty ja sen käyttöä kokeiltu muutamissa perheissä. Lapsen kanssa -materiaalikansio oli koottu, hankittu toimintamateriaalia, esimerkiksi kortteja lasten kanssa työskentelyyn, sekä toteutettu 13 koulutusiltapäivää sosiaalityöntekijöille. Sekä perheleirin että lasten leirin kehittäminen ja niihin osallistuminen, nuorten ja syntymävanhempien ryhmät sekä ammatillisten perhehoitajien opintopiiri olivat toteutuneet. Kriisityöskentelyn mallia oli kehitetty, mutta käytäntöön vakiinnuttaminen oli kesken ja painopiste haluttiin ennaltaehkäisyyn. Kotiuttamisen työskentelymallia ei ollut kehitetty. Kehittämistyö oli päässyt hyvään alkuun ja nostanut esille tärkeitä kehittämistarpeita. Tuolloin perhehoitopäällikkönä toiminut Aila Kukkonen päätti hakea hankkeelle jatkorahoitusta vuosille 2006-2008. Kehittämishanke 2006-2008 Jatkohakemuksen keskeisiksi tavoitteiksi oli asetettu: 1. Sosiaalityön kehittäminen lisäämällä työtekijöiden valmiuksia lasten kohtaamiseen ja sijaisvanhempien kanssa tehtävään tuki- ja kriisityöhön: perhehoidon sosiaalityöntekijöiden sisäinen kouluttaminen ja työtaitojen lisääminen 2. Sijaisvanhempien tuen kehittäminen 3. Sijoitettujen lasten ja nuorten vertaisryhmätoiminnan sekä keskilapsuudessa oleville lapsille tarkoitetun leiritoiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen työmuotona 4. Sijoitettujen lasten syntymävanhempien kriisituen kehittäminen 5. Kriisi- ja päivystyskotitoiminnan laajentaminen ja kehittäminen. L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I I D O N T Y Ö K I I R J A 13
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Hankehakemuksessa hankkeen toteutustavat määriteltiin seuraavasti: Sosiaalityön kehittäminen Kehityspsykologi ja sosiaalityöntekijä-taideterapeutti jatkavat aloittamaansa koulutusta sosiaalityöntekijöille ja seuraavat käytännössä työmenetelmien vakiinnuttamista. Tuloksena odotetaan lapsen kanssa työskentelyn ja sijaisvanhempien ohjauksen lisääntymistä. Sijaisvanhempien tuen kehittäminen Sijaisvanhempien koulutusta kehitetään prosessinomaiseksi yhdessä Perhehoitoliiton sijaiskotiyhdistysten kanssa. Tuloksena on sijaisvanhempien koulutuspolun kehittäminen valtakunnallisesti. Sijoitettujen lasten vertaisryhmätoiminnan kehittäminen Lasten ja nuorten vertaisryhmiä järjestetään taideterapian keinoin. Tuloksena on ehyemmän minäkuvan rakentuminen, oman elämän haltuun ottaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Syntymävanhempien tuen kehittäminen Syntymävanhempien vertaisryhmiä ja yksilöllistä kriisitukea järjestetään. Tuloksena on helpotus häpeän ja syyllisyyden tunteisiin, sijoituksen hyväksyminen, lapsen tarpeiden näkeminen, rakentava yhteistyö ja ennakoimattomien sijoitusten katkeamisten väheneminen. Kriisiperhetoiminnan kehittäminen Päivystysperheiden koulutusta jatketaan ja luodaan traumatyöskentelymalli sekä lisätään päivystysperheiden konsultaatiomahdollisuuksia. Kirjallisuus Janhunen, Tarja (2007): Sijoitusten purkautuminen pitkäaikaisessa perhehoidossa. Perhehoitoliitto ry. Mikkonen, Marjo (2008): Helsinkiläistä lastensuojelun perhehoitoa kolmelta vuosikymmeneltä. Helsingin sosiaaliviraston tutkimuksia (2008:1) Kuuden suurimman kaupungin lasten sijaishuollon palvelujen ja kustannusten vertailu 2005. Lastensuojelun Kuusikko -työryhmä 19.6.2006. Kuuden suurimman kaupungin lasten sijaishuolto 2006. Lasten sijaishuollon työryhmä 14.6.2007. Lisätietoa hankkeen hallinnoinnista ja arvioinnin toteuttamisesta työkirjan lopussa. 14 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
Tavoitteet Toteutustapa Ajankohta 1. Sosiaalityön kehittäminen lisäämällä työntekijöiden valmiuksia lasten kohtaamiseen ja sijaisvanhempien kanssa tehtävää tuki- ja kriisityöhön: perhehoidon sosiaalityöntekijöiden sisäinen kouluttaminen ja työtaitojen lisääminen. 2. Sijaisvanhempien tuen kehittäminen 3. Sijoitettujen lasten ja nuorten vertaisryhmätoiminnan sekä keskilapsuudessa oleville lapsille tarkoitetun leiritoiminnan kehittäminen ja vakiinnuttaminen työmuotona. Koulutusta sosiaalityöntekijöille ja työmenetelmien vakiinnuttamista: tuloksena lapsen kanssa työskentelyn ja sijaisvanhempien ohjauksen lisääntyminen. Sijaisvanhempien koulutusta kehitetään prosessinomaiseksi: tuloksena sijaisvanhempien koulutuspolun kehittäminen. Lasten ja nuorten vertaisryhmien järjestäminen taideterapian keinoin: tuloksena ehyemmän minäkuvan rakentuminen, oman elämän haltuun ottaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Sosiaalityöntekijöille kehittämispäiviä vuosina 2006-08 yhteensä neljä; prosessinohjausryhmiä vuonna 2007 viisi kahdeksan tapaamisen ryhmää, vuonna 2008 kolme kuuden tapaamisen ryhmää; lapsen kanssa työskentelyn iltapäiviä vuosina 2006-08 yhteensä seitsemän. Koulutusviikonloppuja uusille sijaisperheille vuosina 2007-08 yhteensä yhdeksän; sijaisvanhempien vertaisryhmä vuonna 2007. Sijoitettujen tyttöjen vertaisryhmät vuosina 2006-08; lasten vertaisryhmä vuonna 2007; lasten leirit vuosina 2006-08; perheleirin lasten ryhmät vuosina 2006-07; itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten leirit vuonna 2008. 4. Sijoitettujen lasten syntymävanhempien kriisituen kehittäminen Syntymävanhempien vertaisryhmien ja yksilöllisen kriisituen järjestäminen: tuloksena helpotus häpeän ja syyllisyyden tunteisiin, sijoituksen hyväksyminen, lapsen tarpeiden näkeminen, rakentava yhteistyö ja sijoitusten katkeamisten väheneminen. Syntymävanhempien ryhmät vuosina 2006-07; perheleirit syntymävanhemmille ja heidän sijoitetuille lapsilleen vuosina 2006-07; syntymävanhempien kriisituki vuonna 2008. 5. Kriisi- ja päivystyskotitoiminnan laajentaminen ja kehittäminen Päivystysperheiden koulutuksen jatkaminen sekä traumatyöskentelymallin luominen ja perheiden konsultaatiomahdollisuuksien lisääminen. Päivystysperheiden koulutuspolun luominen; kymmenen koulutuspäivää vuosina 2006-08. L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A 15
OSA Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi 2 OSA Työkirja 16 16 L A S L T A E S N T S E U N O S J U E O L U J E N L U P N E R P H E R H H O E I D H O N I D O T Y N Ö T K Y I R Ö J K A I R J A
Luku 1. Perhehoidon neljä prosessia Sijoitettujen lasten perhehoito on luonteeltaan erityisen monimuotoista. Verrattuna perusmuotoiseen perhetyöhön, perhehoidossa työskennellään useamman perheen ja perhekulttuurin kanssa. Sijaisperhe muodostaa sijoitetun lapsen kasvukulttuurin. Siellä saattaa asua useista eri perheistä kotoisin olevia lapsia. Myössijoitetun lapsen omia juuria ja suhteita alkuperäiseen perheeseen ja sukuun tulee vaalia. Perhehoidon kehittämishankkeessa jaettiin tätä monimuotoista kokonaisuutta ja kaikkien osapuolten lapsen sijoituksen aikana läpikäymää prosessia osaprosesseiksi, jotta kaikkien näkökulma saataisiin paremmin näkyväksi ja kuuluvaksi. Usein koettuna vaarana on ollut jonkun osaprosessin unohtuminen toisen kustannuksella. Lapsen prosessin esiin nostamisella haluttiin korostaa, että lapsi on keskiössä ja hänen vuokseen toimitaan. L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A 17
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Pitkäaikaisen perhehoidon prosessit Sijaisperheen prosessi Lapsen prosessi Syntymävanhemman prosessi Sosiaalityön prosessi Sijoituksen alkuvaihe (0-2v) oooooo pk1 pk2 pk1 pk2 # # # # # x x x x x x x +++++++ Perhehoidon kehittämishankkeessa on työskentely perhehoidossa jaettu neljään prosessiin: 1. sijaisperheeksi kasvamisen ja sijaisperheenä toimimisen prosessi 2. lapsen prosessi huostaanoton ja sijoituksen kuluessa 3. syntymävanhemman kriisi ja jaettuun vanhemmuuteen kasvamisen prosessi 4. sosiaalityön prosessi kaikkia kolmea muuta prosessia ohjaten. Kaikki neljä prosessia jakaantuvat kolmeen vaiheeseen: alkuvaiheeseen (0-2 vuotta), keskivaiheeseen ja päättymisvaiheeseen. Kukin vaihe sisältää erilaisia haasteita kussakin kohderyhmässä, ja edellyttää omanlaistaan tukea. Kehittämishankkeen haasteena on ollut kokeilla ja juurruttaa niitä tukimuotoja, joita perhehoidon olisi mahdollista jatkossakin tarjota perheille sijoituksen eri vaiheissa. 18 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
pk3 tk4 Sijoituksen keskivaihe pk3 tk4 tk5 tk6 x x x tk5 Sijoituksen päättymisvaihe pk1 = peruskoulutus 1, teemana uusi, muuttunut perhe pk2 = peruskoulutus 2, teemana lapsen verkosto ja yhteydenpito pk3 = peruskoulutus 3, teemana sijaisvanhemman jaksaminen, voimavarat ja vahvuudet tk4 = täydennyskoulutus 4, sijoitettujen lasten leiri (lasten kesäleiri, jota edeltää koko sijaisperheen viikonloppu keväällä, ja jonka jälkeen on koko sijaisperheen viikonloppu syksyllä) tk5 = täydennyskoulutus 5, perheleiri (johon osallistuvat sijoitetut lapset ja syntymävanhemmat) tk6 = täydennyskoulutus 6, sijoitettujen itsenäistymisvaiheessa olevien nuorten leiri (erikseen tytöille ja pojille), mahdollisesti koulutuspäivä sijaisvanhemmille o = intensiivinen ensimmäisen vuoden työskentely (kuusi kotikäyntiä sijaisperheeseen) # = syntymävanhemman kriisituki sijoituksen alussa (yksilötapaamiset) x = syntymävanhempien ryhmät (kymmenen kertaa kokoontuva ryhmä) + = prosessinohjausryhmät sosiaalityöntekijöille (kuudesta kahdeksaan ohjausryhmätapaamista) L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A 19
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Sijaisvanhemman prosessi Sijaisvanhempana toimiminen on kasvuprosessi, jota voi verrata sekä tavalliseen vanhemmuuteen kasvamiseen että joiltain osin ammatin (esim. sosiaalialan käytännön ammatin) oppimiseen. Sijaisvanhemmuuteen kasvamisessa voidaan ajatella olevan läsnä kaikki vanhemmuuden osatekijät (vrt. vanhemmuuden roolikartta): perushoidon antaminen (ruoka, juoma, lepo, siisteys) rakkauden antaminen (hellyyden antaja, lohduttaja) rajojen asettaminen (rajat, säännöt, suojelu) kulttuurin ja tapojen opettaminen ihmissuhdeosaaminen (tunteiden ilmaisu). Lapsen syntyessä vanhemmuudessa korostuvat perushoidon ja rakkauden antajan roolit, ja jotkut osarooleista tulevat vasta myöhemmin. Sijaisvanhemmuudessa sen sijaan kaikki roolit tulevat usein haastetuiksi samaan aikaan. Sijaisvanhemmaksi kasvamisen prosessiin kuuluu myös selkeän roolin omaksuminen suhteessa sosiaalityöhön, lastensuojelulakiin ja lapsen syntymävanhempiin. Osaamisalueita ovat myös salassapitovelvollisuus, erilaisten papereiden täyttäminen, taloudelliset asiat ja lapsen huoltajuuteen liittyvät yhteistyökysymykset. Sijaisvanhemman ensimmäisten vuosien prosessiin kuuluu ideaalilapsesta luopuminen ja realistiseen lapseen tutustuminen. Keskeisiä kysymyksiä ovat lapsen herättämät tunteet ja lapseen kiintyminen. 20 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A
Lapsen prosessi Lapsen prosessin alkuvaiheeseen kuuluu kuherrusvaihe, jolloin lapsi pyrkii tuomaan esille sopeutuvat puolensa ja varmistamaan sen, että aikuinen tarjoaa hänelle perustarpeiden tyydyttämisen. Lapsi tuntee surua kodin ja perheen menettämisestä, pelkoa siitä, menettääkö vanhemman kokonaan, pitääkö hän yhteyttä, minkälainen suhteesta tulee. Lapsen prosessiin kuuluvat myös pelko vanhemman puolesta, vääristyneet tunteet, väärä syyllisyys, kiinnittyminen uuteen perheeseen, uuden roolin löytäminen ja uusien suhteiden muodostaminen. Lisäksi lapsen prosessiin kuuluvat kaikki iänmukaiset tehtävät ja uudelleen aloittaminen, taantumisella kehityksen kiinni kurominen, traumojen ja menneisyyden kokemusten uudelleen jäsentäminen ja ymmärtäminen iänmukaisesti. Itsenäistymisvaiheessa nuori pohtii, millaiset yhteydet säilyvät sijaisperheeseen, onko sidettä, kun ei ole velvollisuutta, mitä perintöä hän on saanut syntymävanhemmalta, mitä sijaisperheeltä ja millaisen aikuissuhteen hän muodostaa syntymävanhempaansa. Syntymävanhemman prosessi Sijoitetun lapsen syntymävanhempi käy sijoituksen ensimmäisten vuosien aikana läpi huostaanoton kriisiä. Hänen kehitystehtävänsä on päästä eteenpäin reaktiovaiheesta, löytää surun kautta hyväksyminen tilanteeseen sekä antaa lupa lapselle kiintyä sijaisperheeseen. Hänen prosessiinsa kuuluu oman toimivan etävanhemmuuden löytäminen, mustasukkaisuuden ja syyllisyyden tunteiden työstäminen, omien ongelmien kohtaaminen ja suostuminen sosiaalityön mukanaoloon. Hän voi saavuttaa kiitollisuuden tunteen lapsen itsenäistyessä ja valitsee millaisen aikuissuhteen muodostaa lapseensa. Sosiaalityön prosessi Sosiaalityön tehtävä on tukea sekä lasta, syntymävanhempaa että sijaisvanhempaa erityisesti sijoitusprosessin alkuvaiheen vaativissa tehtävissä. Sosiaalityön tulee tukea sekä tunneprosesseissa että ohjata osapuolia toimiviin käytäntöihin. Sosiaalityön tehtävä on toimia syntymävanhempien ja sijaisperheen välillä ja ohjata sujuvan yhteistyön etsimisessä. Sosiaalityön prosessiin kuuluu myös tutkia, millaista tukea tarvitaan erityisesti kahden ensimmäisen vuoden aikana ja kriisitilanteissa, millaiset käytännöt ovat toimivia ja helpottavat osapuolten prosesseja sekä millaista erityistä ja yksilöllistä tukea eri osapuolet tarvitsevat. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on kuulla erityisesti lapsen tarpeita ja kehittyä herkkyydessä toimia optimaalisesti syntämävanhempien ja lapsen välillä sekä reflektoida omaa työtään. L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A 21
Sijaisperheeksi kasvamisen prosessi Kirjallisuus Broberg, Almqvist, Taus (2005): Kliininen lapsipsykologia. Edita. Cleve, Elisabeth (2005): Pidä isää kädestä. Helsinki: WSOY Cleve, Elisabeth (2003): Kaaoksesta kohti eheyttä, ADHD-lapsen tarina. Helsinki: WSOY Haaramo, Soili (toim.) (2003): Trauman monet kasvot. Pieksämäki: RT-Print Oy. Hughes, DanieI (2006): Tie traumasta tervehtymiseen.tampere. PT-kustannus. Saari, Salli (2003): Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Keuruu: Otava. Sinkkonen, Jari., Kalland, Mirjam (toim.) (2001): Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen. Helsinki: WSOY. Terr, Lenore (1994): Suden lapset, lukitut muistot. Juva: WSOY-Kirjapainoyksikkö Vanhemmuuden roolikartta (2001): Toim. Rautiainen, Mari. Helsinki: Suomen kuntaliitto,. 22 L A S T E N S U O J E L U N P E R H E H O I D O N T Y Ö K I R J A