SEINÄJOEN TURVALLISUUSKAHVILA 31.5.2016 YHTEENVETO
SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 1 1. JOHDANTO... 2 2. MIKÄ ON TURVALLISUUSKAHVILA?... 3 3. SEINÄJOEN TURVALLISUUSKAHVILA... 5 4. KESKUSTELUJEN JA LOMAKKEIDEN YHTEENVETO... 7 4.1. Kansalaisten kriisivalmius... 7 4.2. Kansalaistaitojen vahvistaminen... 9 4.3. Eri toimijoiden osaamisen systemaattinen hyödyntäminen... 11 4.4. Yhteisöllisyyden merkitys turvallisuudelle ja kansalaisten kriisivalmiudelle... 12 4.5 Kokemukset turvallisuuskahvilasta... 13 4.6. Ydinteemat pelkistettynä... 14 5. ASKELEET ETEENPÄIN... 15 LIITTEET... 16 1
1. JOHDANTO Sähkönjakelun pitkäaikainen keskeytyminen monine kerrannaisvaikutuksineen, laajamittainen maahantulo, vakava kyberhyökkäys ja akuutti sotilaallisen konfliktin uhka - kuinka kansalaisten tulisi toimia tässä tilanteessa? Entä mitä tekevät viranomaiset ja mitä he voisivat tehdä? Tämän kaltaiset turvallisuuteen liittyvät asiat on helppo jättää asiantuntijoiden ja viranomaisten käsiteltäviksi. Yhteiskunnan turvallisuuteen liittyy lähtökohtaisesti monia teemoja ja yksityiskohtia, joita ei suoraan voi tuoda julkiseen keskusteluun. Samaan aikaan jokaisen kansalaisen kriisinkestävyys ja kyky toimia ennakoimattomissa tilanteissa on kuitenkin nähty keskeiseksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Kokonaisturvallisuus-ajatuksen myötä turvallisuudesta ja maanpuolustuksesta halutaan tehdä kansalaisille avoimempaa, näkyvämpää ja tutumpaa. Tässä yhteenvetoraportissa esitetään yksi mahdollinen tapa puntaroivan demokratian mukainen turvallisuuskahvila edetä kohti avoimempaa yhteistä dialogia vaikeissakin yhteiskunnan turvallisuuteen liittyvissä teemoissa. Seinäjoki valittiin yhdeksi Kansalaisyhteiskunnan rooli maanpuolustuksessa -tutkimushankkeen 1 pilottipaikkakunnaksi. Maanpuolustuksen tieteellisen neuvottelukunnan (MATINE) rahoittamassa hankkeessa tarkoituksena on muodostaa uudenlaisia työkaluja viranomaisille olla vuorovaikutuksessa ja reflektoida yhdessä kansalaisten kanssa. Hankkeessa toteutetaan vuoden 2016 aikana kolme turvallisuuskahvilaksi nimettyä kansalaisfoorumia. Seinäjoen turvallisuuskahvila toteutettiin 31.5.2016. Turvallisuuskahvilassa Seinäjoen seudun asukkaat pääsivät kuulemaan ja tenttaamaan turvallisuusviranomaisia, käymään fasilitoituja eli ohjattuja pienryhmäkeskusteluja turvallisessa ympäristössä sekä arvioimaan lukuisia keskusteluissa syntyneitä ideoita. Turvallisuuskahvila kytkeytyy syksyllä pohjalaismaakunnissa järjestettävään PohjaBotten16-valmiusharjoitukseen. Tämän yhteenvetoraportin pääasiallisena tarkoituksena on kuvata Seinäjoen turvallisuuskahvilan keskustelujen sisältö. Raportti tuleekin muodostaneeksi turvallisuuskahvilan osallistujien yhteisen kannanoton, johon eri viranomaistahot antavat aikanaan omat vastineensa. Tavoitteena on saavuttaa aito kansalaisten ja viranomaisten välinen kaksisuuntainen vuorovaikutus. 1 Lisätietoa tutkimushankkeesta: www.uva.fi/turvallisuuskahvila 2
2. MIKÄ ON TURVALLISUUSKAHVILA? Turvallisuuskahvila pohjautuu ajatukseen puntaroivasta demokratiasta. Kyseessä on demokratiakäsitys, joka painottaa muun muassa yhtäläisiä osallistumismahdollisuuksia, toisten näkemysten kuuntelemista ja huomioimista, näkökulmien perustelemista ja kattavaa tiedonsaantia. Tiivistettynä voidaan, että puntaroiva demokratia ilmentää siirtymää äänestyskeskeisestä demokratiasta kohti keskustelevampaa demokratiaa 2. Puntaroivan demokratian mukaisia kansalaisfoorumeita on toteutettu Suomessa jo lukuisia. Näitä ovat olleet esimerkiksi keskimäärin 3-4 päivää kestävät kansalais- tai kuntalaisraadit ja yhden illan pituiset World Café -tilaisuudet. Näissä osallistujat ovat käsitelleet hyvin moninaisia teemoja, kuten esimerkiksi tuulivoimarakentamista, eutanasiaa, ikäihmisten hyvinvointia ja asuinalueiden kehittämistä. Vaikka näillä kansalaisfoorumeilla on eroavaisuutensa, yhdistää niitä kolme keskeistä puntaroivan demokratian piirrettä 3. Ensimmäinen näistä on edustavuus. Tavoitteena on mahdollistaa näkökulmien moninaisuus. Ihanne olisi, että osallistujajoukko muodostaisi kohdeväestön, kuten kunnan, ikään kuin pienoiskoossa. Toisena piirteenä on keskustelujen laadukkuus. Osallistujat saavat monipuolista tietoa keskusteluiden tueksi. Lisäksi keskustelut ovat fasilitoituja, tarkoituksen ollessa muodostaa sellainen keskusteluympäristö, jossa kaikki saavat sanottua mielipiteensä ja tulevat kuulluiksi. Keskeistä on perustelluimman argumentin oikeutus; osallistujien taustan ei tulisi vaikuttaa keskustelujen kulkuun, vaan todellinen painoarvo olisi esitettyjen argumenttien ansioilla. Kolmas piirre painottaa keskustelujen tavoitteellisuutta eli todellista vaikuttamista käsiteltävään teemaan liittyvään päätöksentekoon. Turvallisuuskahvila 4 on nimensä mukaisesti puntaroivan demokratian mukainen osallistumismalli, jossa käsitellään turvallisuuteen liittyviä teemoja hyvässä ilmapiirissä kahvikuppien äärellä. Kyseessä on ketterä tapa osallistaa laaja joukko ihmisiä yhteiseen keskusteluun ja saada monipuoliset ja laaja-alaiset pienryhmäkeskustelut integroitua koko osallistujajoukon yhteisiksi näkemyksiksi 5. Turvallisuuskahvila sisältää kolme vaihetta: 2 Ks. Chambers, Simone (2003). Deliberative Democratic Theory. Annual Review of Political Science 6 (1), 307 326. 3 Ks. Carson, Lyn & Hartz-Karp, Janette (2005). Adapting and Combining Deliberative Designs. Teoksessa John Gastil & Peter Levine (toim.). The Deliberative Democracy Handbook. Jossey-Bass: San Francisco, CA, 120 138. 4 Deliberatiivisen demokratian instituutti ja Koneen Säätiö ovat toteuttaneet vastaavankaltaisia malleja nimellä vaikuttamiskahvila, ks. http://www.deliberaatio.org/~delibero/wordpress/?page_id=1117 5 Menetelmää on kuvattu yksityiskohtaisemmin esimerkiksi artikkelissa Raisio, Harri & Lindell, Juha (2013). Demokratiaa täplittämällä : Dotmocracy-prosessi kahdessa deliberatiivisessa foorumissa. Kansalaisyhteiskunta 4(1): 61 73. 3
1. Tiedonsaanti: Turvallisuuskahvilan aluksi osallistujat saavat tietoa keskusteluiden tueksi. Yleensä tämä tapahtuu asiantuntija-alustusten kautta. Joukko teeman kannalta relevantteja asiatuntijoita pitää kukin lyhyen (noin 10 minuuttia) esityksen, jonka jälkeen turvallisuuskahvilan osallistujat pääsevät kysymään alustajilta tarkentavia kysymyksiä. Toisena vaihtoehtona on laatia osallistujille jaettava monipuolinen kirjallinen tietopaketti, jonka keskeinen sisältö esitellään tilaisuuden aluksi. 2. Fasilitoidut pienryhmäkeskustelut: Suurin osa illasta vietetään pienryhmissä keskustellen. Osallistujat jaetaan etukäteen noin 6-8 hengen heterogeenisiin pienryhmiin. Jokaisessa ryhmässä on koulutettu fasilitaattori, joka varmistaa toimivan keskusteludynamiikan sekä aiheessa ja aikataulussa pysymisen. Fasilitaattori toimii neutraalina tahona, joka ei ilmaise omia mielipiteitään teemaan liittyen. Fasilitaattori voi tehdä muistiinpanoja tai keskustelut voidaan nauhoittaa, jolloin kaikki näkemykset ovat tallessa keskusteluiden yhteenvedon kirjoittamista varten. Tärkeimmän aineiston muodostaa kuitenkin osallistujien keskusteluiden lomassa täyttämät idealomakkeet (ks. liite 3). Aina kun pienryhmässä muodostuu jokin idea tai väite, jonka osallistujat haluavat koko osallistujajoukon arvioitavaksi, kirjaavat he sen lomakkeelle. 3. Idealomakkeiden arviointi: Pienryhmäkeskusteluiden lopuksi kaikki täytetyt lomakkeet asetetaan pöydille/seinille osallistujien arvioitavaksi. Kukin osallistuja saa kirjata mielipiteensä kunkin lomakkeen osalta sekä kirjoittaa lomakkeen ideaan liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita. ESIMERKKI TURVALLISUUSKAHVILAN AIKATAULUSTA 16.00-16.15 Ilmoittautuminen ja kahvi 16.15-16.45 Tervetuloa ja taustoitus iltaan 16.45-17.45 Alustukset ja kysymyksiä alustajille 17.45-19.45 Pienryhmäkeskusteluja 19.45-20.20 Idealomakkeiden arviointiprosessi 20.20-20.30 Illan yhteenveto 4
3. SEINÄJOEN TURVALLISUUSKAHVILA Seinäjoen turvallisuuskahvilan toteuttivat yhteistyössä Vaasan yliopisto, Maanpuolustuskorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Mukana toteutuksessa olivat myös Pohjanmaan poliisilaitoksen, Puolustusvoimien Pohjanmaan aluetoimiston ja Etelä- Pohjanmaan pelastuslaitoksen edustajat. Lisäksi suunnitteluun toi kansalaisnäkökulmaa kolme Pirkka14-kansalaisraatiin osallistunutta raatilaista. Suunnittelupalavereiden myötä turvallisuuskahvilan päätettiin fokusoituvan kansalaisten peruskäsityksiin turvallisuudesta ja varautumisesta sekä viranomaisten ja kansalaisten rooleihin ja tehtäviin erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Käsiteltäviä tarkempia asiakysymyksiä olivat tällöin muun muassa seuraavat: Mikä osallistujia erityisesti mietityttää turvallisuuteen ja varautumiseen liittyen? Miten osallistujat ymmärtävät eri viranomaistahojen roolit ja tehtävät ja millaisia odotuksia osallistujilla on viranomaistoimintaa kohtaan? Kuinka osallistujat kokevat nykyisen varautumisen tilan Suomessa? Millaisia kokemuksia osallistujilla on viranomaisviestinnästä kriisitilanteissa? Millaiseksi osallistujat näkevät kansalaisten roolin erilaisissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa? Seinäjoen turvallisuuskahvilan markkinointi alkoi 9.5.2016. Markkinointi tapahtui pääasiallisesti lehtimainosten, julisteiden sekä sosiaalisen median ja sähköpostiviestinnän kautta. Tavoitteena oli saada laaja joukko ilmoittautuneita, joista olisi valittu lopullinen 30 hengen monipuolinen osallistujajoukko. Turvallisuuskahvilaan ilmoittautui lopulta 32 henkilöä ja heistä 30 osallistui turvallisuuskahvilaan. Osallistujajoukon tausta on kuvattuna alla taulukossa 1. Osallistujajoukon ikäjakauma painottui selkeästi yli 50-vuotiaisiin kansalaisiin. Suurin osa mukana olleista myös kertoi osallistuvansa aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan ja lähiyhteisönsä toimintaan. Lisäksi kaikki osallistujat näkivät uhkatilanteisiin varautumisen ja valmiussuunnittelun positiivisena asiana. Turvallisuuskahvila järjestettiin Seinäjoen kaupungintalon valtuustosalissa (ks. kuvia liitteessä 2). Tilaisuus kesti yhden illan, klo 16.00-20.30. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston pelastustoimi ja varautuminen -vastuualueen johtaja Tarja Wiikinkoski avasi turvallisuuskahvilan toivottamalla osallistujat tervetulleeksi tilaisuuteen ja taustoittamalla lyhyesti turvallisuuskahvilan teemaa. Tämän jälkeen Vaasan yliopiston tutkija Harri Raisio kertoi illan taustoista ja etenemisestä. Seinäjoen turvallisuuskahvilassa oli kolme alustajaa: everstiluutnantti Mika Piiroinen, palopäällikkö Juha Turkulainen ja ylikomisario Erkki Kerola. Kukin heistä piti kymmenen minuutin alustuksen, jonka jälkeen osallistujilla oli noin puoli tuntia aikaa kysyä heiltä kysymyksiä. 5
Alustusten jälkeen osallistujat jakautuivat viiteen etukäteen määriteltyyn pienryhmään. Lisäksi paikalla olleet viranomaiset olivat sijoitettuna omaan pienryhmäänsä. Fasilitoidut pienryhmäkeskustelut kestivät noin kaksi tuntia. Fasilitaattorit pyrkivät ohjaamaan keskustelua mahdollisimman vähän. Puntaroivan demokratian ihanteen mukaisesti osallistujia kannustettiin osallistujalähtöiseen avoimeen keskusteluun ja punnintaan. Osallistujilla oli pienryhmäkeskusteluiden aikana mahdollisuus kysyä vielä kysymyksiä paikalle olleilta viranomaisilta. Keskusteluiden lomassa turvallisuuskahvilan osallistujat täyttivät 21 idealomaketta (ks. liitteet 3 ja 4). Lisäksi viranomaiset täyttivät omassa pöydässään kolme lomaketta. Pienryhmäkeskusteluiden päätyttyä kaikki lomakkeet levitettiin pöydille ja osallistujat pääsivät kirjaamaan näkemyksiään kunkin lomakkeen väitteestä. Tilaisuuden päätti sotilasprofessori Mika Hyytiäisen (ev.) loppupuheenvuoro. Sukupuoli Nainen 10 Mies 20 Ikä <20 1 20-34 2 35-49 7 50-64 11 65+ 9 Koulutus Peruskoulu tai kansakoulu - Lukio, ylioppilas tai ammatillinen tutkinto 3 Opistotasoinen tutkinto 8 Alempi korkeakoulututkinto 7 Ylempi korkeakoulututkinto 7 Tutkijakoulutus 5 Osallistutko aktiivisesti yhteiskunnan ja/tai lähiyhteisösi toimintaan? Kyllä 27 Ei - 3 Taulukko 1. Osallistujajoukon taustatekijöitä. 6
4. KESKUSTELUJEN JA LOMAKKEIDEN YHTEENVETO Tämän yhteenvedon kokoamisessa on analysoitu sekä kahvilan aikana syntyneet idealomakkeet että ryhmäkeskustelujen nauhoitukset, joita kertyi viidestä pienryhmästä yhteensä noin kymmenen tuntia. Ryhmäkeskusteluja ei litteroitu, vaan kuuntelun yhteydessä niistä kirjoitettiin sisällölliset muistiinpanot. Muistiinpanojen ja nauhojen kuuntelun avulla syvennettiin idealomakkeille kirjoitettujen väitteiden sisältöjä sekä nostettiin lomakkeiden ulkopuolelle jääneitä ryhmäkeskusteluissa esiinnousseita ajatuksia mukaan yhteenvetoon. Yhteenveto perustuu puhtaasti turvallisuuskahvilan osallistujien näkemyksiin ja kokemuksiin, eikä esitetyissä yhteenvetoteemoissa ole sisällä tutkijoiden tulkintaa tai päätelmiä. Idealomakkeiden ja ryhmäkeskusteluiden analyysi perustui turvallisuuskahvilan alkuperäisiin keskusteluteemoihin (ks. luku 3, s. 5), ja analyysissa yläteemoiksi pelkistyivät 1) kansalaisten kriisivalmius, 2) kansalaistaitojen vahvistaminen, 3) eri toimijoiden osaamisen systemaattinen hyödyntäminen sekä 4) yhteisöllisyyden merkitys turvallisuudelle ja kansalaisten kriisivalmiudelle. Eri teemojen esiintyminen ja sisältö ryhmäkeskusteluissa oli polveilevaa, laajaa sekä osittain päällekkäistä. Viimeisen raportoidun teeman muodostavat itse turvallisuuskahvilaan menetelmänä liittyvät osallistuja-arviot. Idealomakkeiden sisältö on otsikkotasolla koottuna liitteessä 4. Sekä kahvilaan osallistuneet kansalaiset että paikalla olleet viranomaiset esittivät omat arvionsa idealomakkeilla olleista väittämistä ja ideoista. Näitä molempia tuodaan esiin yhteenvedossa, niiden yhteneväisyyttä sekä eroja huomioiden. Liitteessä 4 viranomaisvastaajien määrä kussakin idealomakkeessa on esitetty suluissa. 4.1. Kansalaisten kriisivalmius Seinäjoen turvallisuuskahvilan osallistujat keskustelivat runsaasti siitä, mikä on tällä hetkellä yksittäisen suomalaisen kriisivalmius ja kriisinkestävyys. Yhtä oltiin siitä, että kansalaisia tulisi jollain tasolla herätellä varautumistietoisuuteen, kuten käy ilmi esimerkiksi idealomakkeesta #5, jossa ehdotettiin kotitalouksiin jaettavaksi toimintaohjeet kriisitilanteisiin sekä ohjeet kotivarasta. Kaksikymmentä väitteeseen kantaa ottaneista osallistujista oli siitä samaa ja ainoastaan kolme suhtautui siihen neutraalisti. Kotivaran merkityksen koettiin lähikauppojen pitkien 7
aukiolojen täyttämässä urbaanissa yhteiskunnassa unohtuneen: moni elää liian kädestä suuhun. Myös ruokahuollon keskittymisen ja omavaraisuuden vähentymisen koettiin heikentävän kansalaisten kriisivalmiutta. Kansalaisten kriisitietoisuutta ehdotettiin nostettavaksi myös esimerkiksi keskellä kaupunkia järjestettävällä valmiusharjoituksella, johon kaikki kuntalaiset saisivat osallistua (idealomake #1). Omaan kokemuspiiriin osuvan valmiusharjoituksen koettiin lisäävän tietoisuutta kriisitilanteiden mahdollisuudesta ja sen myötä aktivoivan kansalaisia ottamaan aiempaa suurempaa vastuuta omasta ja läheistensä turvallisuudesta. Keskusteluissa kyseltiin onko tässä nyt tuudittauduttu siihen, että mitään ei voi tapahtua ja todettiin, että ei ole tunnetta, että tämä kuuluisi minun elämääni. Idealomakkeen väitteeseen kantaa ottaneista osallistujista ainoastaan yksi oli siitä eri ja kaksi suhtautui siihen neutraalisti. Muutoin väite sai turvallisuuskahvilan laajan kannatuksen. Suurta saman mielisyyttä herätti myös se, että ellei kansalainen syystä tai toisesta pysty suorittamaan asevelvollisuutta, olisi hyvä jollain muulla tavoin osoittaa valmiudet kriisi- tai poikkeustilojen oloihin varautumiseen (idealomake #4). Ainoastaan yksi osallistuja oli väitteestä eri selkeästi suurimman osan kannattaessa ehdotusta. Osallistujat olivat kahtiajakautuneita mielipiteissään siitä, vaatiiko kansalaisten aktivoituminen turvallisuuskysymyksissä todellisen akuutin, kriisin (idealomake #3). Kaksitoista osallistujaa oli samaa, että vaatii, kun taas seitsemän osittain eri. Pienryhmäkeskusteluissa tuotiin esiin sitä, että pitkään jatkunut seesteinen rauhan aika on saanut kansalaisten turvallisuustietoisuuden laskemaan. Kuitenkin viime vuosien tapahtumat Euroopassa ja sen lähialueilla, kuten Krimin miehitys ja Syyrian kriisi, ovat herättäneet kansalaiset miettimään myös kotimaan turvallisuutta. Torniossa aktualisoitunutta Euroopan laajuista turvapaikanhakijakriisiä pidettiin esimerkkinä siitä, että kaukainen Suomikaan ei enää ole maailman kriisien ulottumattomissa: perhosefekti voi tulla, yksi siivenisku liikaa, niin kaikki voi lähteä sortumaan. Sähkönjakelussa myrskyjen seurauksena ilmenneet ongelmat ovat osaltaan herättäneet kansalaisia siihen, kuinka sabotaaseille altis ja haavoittuva nyky-yhteiskunta on. Kuten eräässä keskustelussa todettiin yhteiskunnan halvaannuttaminen on järkyttävän helppoa. Kriisitietoisuuden lisäämisessä ei kuitenkaan haluta mennä äärimmäisyyksiin. Kriisitietoisuutta jatkuvilla tietoiskuilla vaaroista ja niiden torjunnasta lisäävä uutisointi ei saanut turvallisuuskahvilan osallistujien kannatusta (idealomake #2). Väitteeseen kantaa ottaneista kuusi oli siitä samaa ja 14 osallistujaa eri. Neljä osallistujaa suhtautui asiaan neutraalisti. Keskusteluissa 8
nostettiin esiin, että tarvittaisiin eväitä siihen, miten me voisimme asiallisesti ja kiihkottomasti levittää kriisitietoutta omissa yhteisöissämme. Kriittisenä pisteenä nähtiin myös se, että tietoa kyllä on, mutta kuinka saada ihmiset haluamaan sitä. Pienryhmissä huomautettiin myös, että monilla on huomattavasti enemmän valmiuksia kriisitilanteiden varalle kuin he arkipäivässä huomaavatkaan, joten kysymyksessä ei välttämättä ole taitojen puute, vaan kriisitietoisuuden puuttuminen. Erilaiset harrastukset, kuten kalastus, metsästys, partio ja retkeily koettiin jokaisen kansalaisen kriisinsietokykyä lisääviksi. Kotivaraakin pitkittyneen sähkön jakelun keskeytymisen yhteydessä alkoi löytyä, kun sitä pysähdyttiin ajattelemaan lähes kaikilla on kynttilöitä, monilla edelleen takka, leivinuuni tai puulämmitteinen sauna, myös kaasugrilli huomattiin löytyvän useasta kotitaloudesta ja retkikeitin auttaa myös. Se, millä tavalla turvallisuudesta ja varautuisesta puhutaan ja keskustellaan yhteiskunnassa tällä hetkellä, herätti turvallisuuskahvilassa laajemminkin keskustelua. Pitää uskaltaa, että pahaakin on, että ei silotella tätä maailmaa liikaa. Toisaalta nyt puhutaan hyvin pitkälle puolustusvoimien nimikkeillä ja tulee aika karkeaa ja vankkaa tekstiä. Idealomakkeella #6 osallistujat ottivatkin kantaa siihen, karkottaako kovan turvallisuuden ja maanpuolustuksen kieli kuntalaisia, koska he eivät ymmärrä, mistä oikeastaan puhutaan tai miten se liittyy omaan itseen. Yksitoista osallistujaa ilmaisi olevansa samaa siitä, että kovan turvallisuuden ja maanpuolustuksen kieli karkottaa osallistujat, kun taas yhdeksän oli tästä väitteestä eri. Neljä osallistujaa suhtautui väitteeseen neutraalisti. Keskustelua kriisivalmiudesta ja varautumisesta käytiin myös suhteessa yhteiskunnan heikommassa asemassa oleviin, kuten vanhuksiin ja eri tavalla vammaisiin tai vammautuneisiin. Turvallisuuskahvilan osallistujat toivat esiin, että erityisryhmien asemaan häiriötilanteissa ei ehkä ole tällä hetkellä kiinnitetty riittävästi yleistä huomiota. 4.2. Kansalaistaitojen vahvistaminen Koska turvallisuuskahvilan osallistujat lähes yksimielisesti kokivat suomalaisten kriisinkestävyyden ja kriisivalmiuden selkeästi heikentyneen, nousee seuraavaksi luonnolliseksi teemaksi kansalaistaitojen vahvistaminen. Kansalaisvalmiuskoulutus (idealomake #7) ja peruskoulusta alkaen aloitettava keskustelu kansalaistaidoista ja yhdessä toimimisesta (idealomake #8) koettiin tär- 9
keiksi. Kansalaisvalmiuskoulutuksen tuomista selkeästi osaksi peruskoulua kannatti 19 osallistujaa, yhden ollessa siitä eri ja viiden suhtautuessa ideaan neutraalisti. Kaksikymmentä osallistujaa kannatti peruskoulussa aloitettavaa keskustelua kansalaistaidoista, eikä kukaan ollut väitteestä eri. Kouluihin ehdotettiin nuorisofoorumeita, joissa käsiteltäisiin turvallisuuteen liittyviä asioita (idealomake #9) ja tämänkin tarpeellisuudesta oltiin hyvin samaa. Keskusteluissa peräänkuulutettiinkin kolmen K:n merkitystä: kansalaiskasvatus, kansalaistaito ja siitä seuraisi kansalaistoiminta. Kansalaisvalmiuskoulutuksen yhteydessä tuotiin kuitenkin esiin se, että kaikkea ei voi jättää peruskoulun ja yhteiskunnan hartioille: Peruskoulun opetussuunnitelmat pullistelevat ilman kansalaisvalmiuskoulutuksen lisäämistäkin. Koulutustarjontaa erilaisista turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvistä teemoista on myös runsaasti, mutta kun ihmiset eivät tule niihin tai kukaan ei osaa mennä minnekään MPK:n sivuille etsimään tietoa ihmiset eivät tiedä, mistä etsiä, he eivät tiedä, että tällaista on edes olemassa. Sosiaalisen median ja sähköisten viestimien maailmassa peräänkuulutettiin turvallisuuteen ja varautumiseen liittyen kriittistä median lukutaitoa (idealomake #10). Tästä kaikki väitteeseen kantaa ottaneet olivat samaa. Median lukutaitoon liittyen viranomaisilta kaivattiin rehellistä tiedottamista ja varautumiseen liittyvien asioiden tekemistä kiinnostavaksi, että tämä on ihan todellista hommaa, eikä mitään pelleilyä. Lehtiä toivottiin mukaan varautumiseen siten, että heillä olisi velvollisuus tehdä juttuja tällaisista asioista, että ei olisi vain tiedotus maksullisten lehti-ilmoitusten varassa. Median lukutaidon koettiin olevan yhteydessä myös kansalaisten kyberturvallisuuteen: mitä jos aletaan manipuloida somessa kansan mielentilaa. Sosiaalisen median käyttäminen osana turvallisuutta ja sen rooli osana kansalaistaitoja jakoi mielipiteitä pienryhmien keskusteluissa. Nuorempi ikäpolvi on tottunut sosiaalisen median läsnäoloon ja sen kautta tuotettuun viestintään, siinä missä iäkkäämmät luottavat perinteisempään uutisointiin. Sosiaalinen media koettiin myös osaltaan turvallisuutta lisääväksi tekijäksi: Voihan lapsilla olla tätä kautta laajempia sosiaalisia verkostoja ja tämä voisi auttaa myös kriisitilanteessa. Paikalla olleet viranomaiset miettivät niin ikään kunnan ja kansalaisen asemaa kyberhaasteessa kysyen kuka heitä tällaisessa tilanteessa tukee tai tiedetäänkö, mihin edes voi olla yhteydessä (idealomake #11). Suurimmalle osalle osallistujia tämä kysymys aiheutti epätietoisuutta, sillä 10
kymmenen ei osannut ottaa siihen kantaa ja kuusi suhtautui kysymykseen neutraalisti. Suuri osa epätietoisuudesta saattaa johtua siitä, että lomakkeen ideassa oli kansalaisella vieraita termejä ja virasta kieltä, kuten mitä ovat KTK tai Alvar. 4.3. Eri toimijoiden osaamisen systemaattinen hyödyntäminen Kolmasosa, seitsemän kappaletta, idealomakkeista käsitteli jollain tavalla eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämistä ja toiminnan koordinaatiota. Turvallisuusyhteistyötä yritysten, kolmannen sektorin ja kuntien kesken toivottiin tehokkaammaksi ja konkreettisemmaksi (idealomake #13). Viranomaisten ja vapaaehtoisen pelastuspalvelun yhteistyötä ja hätäkeskuksen roolia informaatiokanavana toivottiin tehostettavan (idealomake #12). Olemassa olevia organisaatioita, kuten maakuntakomppaniaa (idealomake #14) ja reservin tietojen ja taitojen rekisteröintiä sekä käyttöä (idealomake #18) voitaisiin tehostaa. Näistä neljästä väittämästä yksikään osallistuja ei ollut eri ja neutraalejakin kannanottoja kertyi ainoastaan muutamia. Koulun, kuntien ja yhdistysten välistä yhteistyötä tulisi myös idealomakkeiden perusteella vahvistaa esimerkiksi yhteisin harjoituksin (idealomake #17). 24 osallistujaa oli väitteestä samaa, kahden ollessa siitä osittain eri. Yhteisten harjoitusten koettiin tuovan toimintaan kaivattua konkretiaa, mutta toisaalta huomautettiin, että kouluilla on miljoona muutakin tehtävää ja resurssit usein jo valmiiksi tiukat. Yksittäisenä toimintamallina väestön suojelualuejärjestelmän kehittäminen vuorovaikutuksessa asukkaiden ja viranomaisten kesken (idealomake #16) sekä suojelualuejärjestelmän laajentaminen koko valtakuntaa koskevaksi toimintamalliksi (idealomake #15) nostettiin turvallisuuskahvilassa esiin. Näistä väittämistä oltiin pääosin samaa, joskin neutraaleja kannanottoja kertyi molempiin väittämiin muutamia kappaleita. Suojelualueella viitattiin turvallisuuskahvilassa siihen, kuinka poikkeusolojen toimintaa varten jokainen kunta jaetaan pienempiin suojelualueisiin, jotka edelleen jakautuvat suojeluyksiköihin tai suojelulohkoihin. Suojelualueella on poikkeusoloissa oma paikallinen johtajansa ja johtopaikkansa, joiden kautta esimerkiksi tietoa kunkin alueen oloista voidaan välittää viranomaisille osaksi tilannekuvan rakentamista. Suojelualuejärjestelmä pohjautuu pitkälti kunkin alueen paikallisiin vapaaehtoisiin, jotka toimivat pelastustoimen alaisuudessa. 11
Viranomaiset kiinnittivät huomiotaan samoihin yhteistoiminnan kehittämisen tarpeisiin kuin kansalaisetkin. Viranomaisten idealomakkeella (#19) kysyttiin miten kansan pulssi voitaisiin kriisissä välittä viranomaisille, sillä esimerkiksi opettajat, perushoitajat ja talonmiehet sen tietäisivät, mutta kenelle he voisivat sen kertoa. Tämä heijastelee pienryhmien keskusteluissa esille noussutta kunnan epäselvää roolia osana kokonaisturvallisuutta. Kansalaiset totesivat, että kaikki häiriötilanteethan kuitenkin tapahtuvat kunnissa, mutta kunnan roolia ei heidän näkökulmastaan ollut tunnistettu riittävästi esimerkiksi turvallisuuskahvilan alustuksissa. Kunnissa tehdään mm. sähkönjakelun keskeytymiseen liittyen paljonkin valmiussuunnittelua, mutta tätä ei täysin ole kuntalaisten keskuudessa tunnistettu osaksi kokonaisturvallisuusajattelua. Tarve selkeyttää ja korostaa sekä kunnan että kuntalaisen roolia osana varautumista näkyy myös jo edellä alaluvussa 4.1. esille tulleessa valmiusharjoitus keskellä kaupunkia -ajatuksessa (idealomake #1). Turvallisuuskahvilan osallistujat nostivat myös keskeisenä esiin muiden kuin maanpuolustus- ja pelastusjärjestöjen roolin osana varautumista. Järjestöillä on olemassa laajoja verkostoja ja runsaasti osaamista, myös urheilu-, kulttuuri- sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöillä ja uskonnollisilla yhteisöillä, joka pitäisi saada kartoitettua ja häiriötilanteissa käyttöön. Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistoimintaa varautumisessa voitaisiin turvallisuuskahvilan keskustelujen perusteella vielä runsaasti selkeyttää ja kehittää. 4.4. Yhteisöllisyyden merkitys turvallisuudelle ja kansalaisten kriisivalmiudelle Yhteisöllisyys lisää turvallisuutta (idealomake #22). Kaikki tähän väitteeseen kantaa ottaneet olivat siitä samaa. Myös mahdollisuus kanavoida kansalaisten auttamishalua paremmaksi (idealomake #23) sai turvallisuuskahvilan osallistujien kannatuksen. Ihminen rahan sijasta pitäisi saada myös varautumisessa toiminnan keskiöön (idealomake #24), joskin tämä jakoi osallistujien mielipiteitä siten, että 11 oli väittämästä samaa, kun taas 12 suhtautui siihen neutraalisti. Yhteisöllisyyden näkökulmasta turvallisuuskahvilan osallistujien mielipiteet jakoi selkeimmin väite siitä, että kriisitilanteessa jään kotiin ja turvaan oman perheeni ja kotini, enkä lähde töihin (idealomake #21). Ainoastaan neljä osallistujaa oli siitä samaa. Neljätoista vastaajaa ilmaisi olevansa siitä eri, neljä suhtautui asiaan neutraalisti ja yksi ei osannut. Lomakkeella asiaan otettiin kantaa esimerkiksi siten, että mikäli työ ei liity suoraan yhteiskuntaa ylläpitäviin toimintoihin, jäisin kotiin. Toisaalta perhe ja läheiset on kyllä suojattava, mutta vaatiiko se juuri minut ja jos kaikki jäävät kotiin, niin kuka hoitaa kriisin? 12
Pienryhmien keskusteluissa nousi erittäin vahvasti esiin kaupunki vs. maaseutu dynamiikka. Nämä keskustelut liittyivät ensinnäkin maaseutuun kaupunkia turvallisempana ja toimivampana ympäristönä vakavassa, pitkittyneessä häiriötilanteessa. Selviytymismahdollisuudet maaseudulla koettiin selkeästi kaupunkia paremmiksi ja osa lähtee pois, ne menee mökeille. Kaupunkihan on sitten haavoittuvampi oikeastaan tai rumasti sanottuna helsinkiläiset kuolevat ensin. Maatiloilla on ollut pakko varautua esimerkiksi aggregaatein pitkittyneisiin sähkökatkoksiin, monilla on vielä oma kaivo vedensaantia turvaamassa ja niin edelleen. Sähköomavaraisuus ja sen myötä kriisinkestävyyden lisääntyminen näyttäytyi keskusteluissa myös meneillään olevana kokeiluhankkeena, jossa asuinalueille ollaan kehittämässä omia valtakunnallisesta sähköntuotannosta irrallisia sähköverkkoja. Toisena nousi esiin maaseudulla edelleen kaupunkiseutuja vahvempana säilynyt kyläyhteisömäinen yhteisöllisyyden henki, että yksin me ei kukaan pärjätä, mutta yhdessä pärjätään. Osallistujat kokivat, että edelleen maaseudulla yhteisöllisyys on kaupunkiseutuja vahvempaa kun ei oo siitä naapuriverkostoa, niin kuin kylillä on. Yleisemminkin yhteiseen toimintaan ja yhteiskuntaan osallistumisen kulttuurin rapautumisen koettiin heikentäneen myös turvallisuutta. Yhteiskunta on ulkoistanut monet toiminnot perheyhteisöä ja lähiyhteisöä ei enää oikein ole, olemme vieraantuneet siitä. 4.5 Kokemukset turvallisuuskahvilasta Turvallisuuskahvilaa menetelmänä arvioineet idealomakkeiden väitteet olivat järjestäjien ennakkoon muotoilemia ja niillä kerättiin osallistujien kokemuksia itse kahvilasta. Kaikki mielipiteensä ilmaisseet osallistujat olivat sitä, että omia mielipiteitä oli helppo tuoda esiin keskusteluissa (idealomake #29) ja turvallisuuskahvilan pienryhmäkeskusteluja pidettiin miellyttävänä kokemuksena (idealomake #30). Kahta neutraalia kannanottoa lukuun ottamatta kaikki mielipiteensä ilmoittaneet myös osallistuisivat mielellään uudelleen saman tyyppisiin tilaisuuksiin (idealomake #25). Keskustelun koettiin osoittaneen, että omista poikkeavatkin mielipiteet voivat olla perusteltuja (idealomake #28): Oppii huomioimaan muidenkin mielipiteet ja saa ajateltavaa / uusia näkökulmia. Myös siihen, että yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena pitäisi järjestää tavallisille kan- 13
salaisille tarkoitettuja turvallisuuskahvilan tapaisia tilaisuuksia (idealomake #26) ja, että turvallisuuskahvilaan osallistumalla pystyy vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin (idealomake #27), suhtauduttiin suurimmaksi osaksi myönteisesti. Menetelmän haasteina ja heikkouksina tuotiin kuitenkin esiin se, että turvallisuuskahvila tavoittaa todennäköisesti vain asiasta jo muutenkin tietoista väkeä ja että se on ehkä liian raskas tapa saada toimimaan. Lisäksi turvallisuuskahvilan vaikutusten konkretisoituminen mietitytti osallistujia. 4.6. Ydinteemat pelkistettynä Turvallisuuskahvilan osallistujien mielestä suomalaisten kriisitietoisuudessa ja kriisivalmiudessa olisi tällä hetkellä selvästi kehittämisen varaa. Kriisinkestävyyttä voitaisiin osallistujien mielestä parantaa lisäämällä sekä tiedottamista että kansalaisvalmiuskoulutusta. Varautuminen tulisi viedä lähemmäs kansalaista esimerkiksi kaikille avointen valmiusharjoitusten kautta. Eri toimijoiden yhteistyön koordinointia turvallisuuteen ja varautumiseen liittyen tulisi turvallisuuskahvilan osallistujien mielestä parantaa, sillä he näkivät esimerkiksi monilla järjestöillä olevan vielä paljon hyödyntämätöntä osaamista tarjottavanaan. Yhteisöllisyyden merkitys turvallisuuden kokemukselle näyttäytyi turvallisuuskahvilassa erityisesti maaseudun ja kaupunkiseutujen välisissä, koetuissa eroissa yhteiskunnallisessa kriisinkestävyydessä. Turvallisuuskahvila koettiin menetelmänä miellyttäväksi tavaksi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, mutta osallistumisen mahdollisuuksia ja toiminnan todellista vaikuttavuutta epäiltiin jonkin verran. 14
5. ASKELEET ETEENPÄIN Turvallisuuskahvilan yksi keskeinen ulottuvuus on vaikuttavuus. Turvallisuuskahviloissa käyty keskustelu ei siis jää tähän, vaan nyt on viranomaisten ja muiden relevanttien tahojen vuoro antaa omat vastineensa ja kannanottonsa. Tavoitteena on jatkaa sitä laadukasta kaksisuuntaista vuorovaikutusta, joka alkoi jo itse turvallisuuskahvilassa. Vapaamuotoiset vastineet pyydetään kaikilta turvallisuuskahvilan suunnittelussa ja toteutuksessa mukana olleilta toimijoilta sekä myös sellaisilta viranomaistahoilta, joiden toimivaltaan turvallisuuskahvilassa esille tulleet ideat kuuluvat. Kaikki saapuneet vastineet lisätään hankkeen verkkosivuille: www.uva.fi/turvallisuuskahvila. Seinäjoen turvallisuuskahvilassa vaikuttavuus on lisäksi osittain jo sisäänrakennettuna, koska se tuottaa syötettä syksyllä pohjalaismaakunnissa järjestettävään PohjaBotten16-valmiusharjoitukseen. Koska kyseessä on tutkimushanke, tullaan turvallisuuskahviloista keräämään monipuolinen tutkimusaineisto. Jatkossa haastatellaan mukana olleita Seinäjoen seudun asukkaita sekä viranomaisedustajia. Aineistoa täydentää Torniossa 25.5. toteutettu ja Helsingissä alkusyksystä toteutettava turvallisuuskahvila. Analyysiin otetaan mukaan myös vuonna 2014 Pirkka14-valmiusharjoituksen yhteydessä toteutetun kansalaisraadin 6. Tämän kattavan aineiston kautta selvitetään puntaroivan demokratian mahdollisuuksia ja haasteita kokonaisturvallisuuden osana. Hankkeen tulokset kootaan vuoden loppupuolella valmistuvaan tutkimusraporttiin sekä myöhemmin kirjoitettaviin tieteellisiin artikkeleihin. Lisätietoa: Projektitutkija Alisa Puustinen, Vaasan yliopisto Puh. 029 449 8322 Sähköposti alisa.puustinen@uva.fi 6 Pirkka14-kansalaisraadin verkkosivut: http://www.uva.fi/fi/sites/kansalaisraati/ 15
LIITTEET LIITE 1. Seinäjoen turvallisuuskahvilan mainos 16
Liite 2. Valokuvia Seinäjoen turvallisuuskahvilasta 17
Liite 3. Esimerkkejä idealomakkeista (huom. viranomaisten kommentit punaisella) 18
Liite 4. Idealomakkeet otsikkotasolla (Viranomaisvastaajien määrä sulkujen sisässä.) 1. Järjestetään valmiusharjoitus (esim. ratapihalla matkustajajuna ja ammoniakkivaunut törmäävät, Kyrkösjärven patovalli murtuu, laajakestoinen sähkökatko jne.) keskellä kaupunkia, johon kaupunkilaiset saavat osallistua. Samassa yhteydessä erilaisia infopisteitä missä tiedotetaan esim. kotivarasta, yleisestä vaaran merkistä, suojautumisesta kaasuvaarasta jne Herätetään kansan tiedonjano!! 7 (1) 11 (1) 2 (1) 1 2. Kriisitietoisuuden lisääminen (tv lehti internet) jatkuvilla tietoiskuilla vaaroista ja keinoista niiden torjunnasta ja niihin varautumisesta hyvissä ajoin ja säännöllisesti ennalta varmuuden vuoksi 1 5 4 (1) 11 (1) 3 3. Kansalaisten aktivoituminen turvallisuuskysymyksissä vaatii todellisen, akuutin kriisin. 8 5 (1) 7 4. Ellei asevelvollisuutta suorita/voi/pysty -> jotenkin muulla tavoin osoittaa valmiudet kriisi- tai poikkeustilojen oloihin varautumiseen / hallintaan 13 (1) 5 3 1 5. Kotitalouksiin tulisi jakaa: - Toimintaohjeet kriisitilanteisiin (a4): tiedottamiskäytännöt taajamittain - Kotivara-ohjeet 15 5 (1) 3 (1) 19
6. Kovan turvallisuuden ja maanpuolustuksen kieli karkottaa osallistujan kuntalainen ei ymmärrä, mistä puhutaan tai miten se liittyy minuun. 3 (1) 8 4 3 6 7. Kansalaisvalmiuskoulutus on tuotava selkeäksi osaksi peruskoulua. 12 6 5 1 8. Peruskoulusta lähtien aloitettaisiin opetusryhmässä kansalaistaidosta keskustelu ja yhdessä toimiminen, joka lisäisi halua toimia muiden ihmisten (yhteiskunnan) hyväksi. 14 6 2 9. Kouluissa järjestettävä nuorisofoorumeita, joissa mm. turvallisuuteen liittyviä asioita käsitellään. 16 (3) 6 (1) 2 10. Median kriittistä lukutaitoa on opetettava kaiken ikäisille. 9 14 (3) 11. Viranomaislomake: Kuka tukee kansalaista tai kuntaa kyberhaasteessa? V. KTK, moniko tietä mihin ottaa edes yhteyttä. Ja mikä on Alvar? 2 6 1 10 12. Viranomaisten & vapaaehtoisen pelastuspalvelun yhteistyö tehokkaammaksi jo kriisin alkuvaiheessa. Hätäkeskus informaatiokanavana. 17 (1) 6 1 20
13. Turvallisuusyhteistyö (yritysten, 3. sektorin, kuntien) tehokkaammaksi, konkreettisemmaksi ja yhteisöllisemmäksi yhteistoiminnan & tietojen jaon ja toiminnan kartoituksen kautta. Koordinointi kuntaan. 9 (2) 9 3 (1) 14. Olemassa olevia organisaatioita tulee hyödyntää paremmin (esim. maakuntakomppaniat) 15 (1) 10 (1) 2 15. Alueelliselta pohjalta asukkaita mukaan varautumissuunnitelmiin ja kriisiajan tehtäviin osallistava suojelujärjestelmä pitäisi saada käyttöön koko maassa. 6 (1) 11 5 16. Väestön suojelualuejärjestelmän kehittäminen vuorovaikutuksessa asukkaiden sekä viranomaisten kesken. 17 (2) 5 3 17. Koulun & kuntien / yhdistysten yhteistyötä tulisi vahvistaa: harjoitukset, erilainen osallistuminen tutustuttaa toimintaan. 15 (1) 9 (2) 2 18. Reservin tietojen/taitojen rekisteröinti tulisi olla tehokkaampaa & reserviä tulisi kouluttaa myös häiriötilanteisiin vastaamiseen 17 (3) 8 19. Viranomaislomake: Miten välitetään viranomaisille kansan pulssi kriisissä opettaja, perushoitaja, talonmies tietäisi, mutta kenelle kertoisi? 3 (2) 8 8 1 21
20. Viranomaislomake: Uskallus antaa valmistautumiskäsky ja peruuttaa se tarvittaessa: kuka saa pyytää ja voiko valmistautua, vaikkei (virallisesti ) pyydetä? 5 14 1 21. Kriisitilanteessa jään kotiin ja turvaan oman perheeni ja kotini en lähde töihin! 4 4 (2) 7 (1) 7 1 22. Yhteisöllisyys lisää turvallisuutta 18 (4) 6 23. Mahdollisuus kanavoida kansalaisten auttamishalua paremmaksi 11 8 2 24. Ihminen keskiöön, ei raha 6 5 12 (2) Järjestäjien valmiiksi tekemät, turvallisuuskahvilaan menetelmänä liittyvät idealomakkeet: 25. Osallistuisin mielelläni uudelleen samantyyppisiin turvallisuuskahviloihin. 13 3 2 26. Yhteiskunnallisen päätöksenteon tukena tulisi järjestää tavallisille kansalaisille tarkoitettuja turvallisuuskahviloiden tapaisia keskustelutilaisuuksia. 10 5 3 22
27. Turvallisuuskahvilaan osallistumalla pystyn vaikuttamaan itselleni tärkeisiin asioihin. 5 14 1 28. Keskustelu osoitti, että myös omista poikkeavat mielipiteet voivat olla perusteltuja. 9 9 29. Minun oli helppo tuoda omia mielipiteitäni esiin keskusteluissa. 5 15 30. Pienryhmissä keskusteleminen oli miellyttävä kokemus. 16 3 23