Ihmeotukset ja niiden olinpaikat Kuluva vuosi on ollut Harry Potter -kirjasarjan kannalta tuloksekas. Faneille on tarjoiltu toinen toistaan kutkuttavampia uutisia: Harry Potter ja kirottu lapsi - näytelmä, kolme uutta miniromaania ja elokuva nimeltä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (engl. Fantastic Beasts and Where to Find Them) sijoittuu 1920-luvulle ja kertoo Lisko Scamanderin saapumisesta New Yorkiin maailmanympärimatkaltaan, jossa hän keräsi tietoa taikaolennoista ja niiden hoidosta oppikirjaansa varten. Amerikkalaisen velhomaailman taikaeläinten vastaisten lakien takia Scamander joutuu kuitenkin ongelmiin heti laivasta astuttuaan. Matkalaukkusekoilun tuloksena osa Scamanderin keräämistä olennoista karkaa kaupungin yöhön, mutta ihmeotukset eivät ole New Yorkin taikapopulaation paljastumisen kannalta ainoa uhka. Elokuvan tyyli ja tunnelma erottavat sen jo alussa Harry Potter -elokuvasarjasta. Juoni tuntuu kevyemmältä, mutta katsoja huomaa sen syvenevän loppua kohti kiihtyvällä tahdilla Scamanderin ja ystävien kompastellessa jatkuvasti uusiin käänteisiin. Elokuvassa olevat motiivit voivat kuitenkin jäädä hämäriksi niille, joilla Harry Potterissa kerrottu historia ei ole lähimuistissa. Taikamaailman luomiseen käytetään paljon vaivaa, ja sen eläinkuntaan on selvästi panostettu. Jopa näkymättömälle taikaolennolle on onnistuttu luomaan persoona! Nimensä mukaisesti ihmeotukset ovat elokuvan parhaimmistoa. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on teknisesti loistava, kuten ohjaaja David Yatesilta voi olettaa. Hän on vastuussa Harry Potter -sarjan jälkimmäisen puolikkaan henkiinherättämisestä, mutta tällä kertaa Yates on päässyt todella toteuttamaan itseään luomalla uudelle mantereelle täysin omanlaisensa
taikayhteisön. Elokuva on kuvattu kauniisti, ja ääni- ja värimaailma tukee tarinaa viimeiseen asti. Kuvaukset pidettiin kokonaan Warner Brosin studioilla Lontoossa, ja vaikka CGItiimi on tehnyt upeaa työtä, joissakin kohdissa Yhdysvaltojen taikamaailma tuntui liiankin keinotekoiselta. Näyttelijät suoriutuivat odotusten mukaan kuitenkaan niitä ylittämättä. Parhaiten mieleen painuivat Eddie Redmaynen näyttelemä Lisko Scamander ja Dan Foglerin esittämä Jacob Kowalski. Muissa rooleissa nähtiin Katherine Waterston (Porpentina Tina Goldstein), Alison Sudol (Queenie Goldstein), Colin Farrell (Percival Vaka) ja Carmen Ejogo (Seraphina Picquery). Ihmeotukset ja niiden olinpaikat tulee ensi-iltaan 23. marraskuuta ja se on kielletty alle 12-vuotiailta. Se kestää 2 tuntia ja 13 minuuttia ja sille on suunnitelmissa neljä jatkoosaa. Vähän erilaista musiikkia Taiteilijanimellä Aksel Palmén elektronista musiikkia tekevä lukiomme toisen vuoden opiskelija on saavuttanut suosiota etenkin YouTuben pelikanavilla. Kipinä konemusiikkiin syttyi yläasteella. Joskus seitsemännellä luokalla sain uusia kavereita, jotka kuuntelivat elektronista musiikkia. Sain kuulla, että yksi heistä tekee musiikkia itse. Palmén latasi demoversion kaverin käyttämästä ohjelmasta, ja heti testaillessaan tajusi konemusiikin olevan se juttu. Tällä hetkellä hän tekee musiikkia harrastuksena, mutta YouTubeen
ladatut kappaleet löytävät usein tiensä promootiokanaville ja sitä kautta esimerkiksi pelivideoihin. Palmén kertoo naurahtaen, että musiikki on hänen elämässään pääroolissa. Jos hän ei tee tai kuuntele musiikkia, hän kiinnittää huomiota ympäröiviin ääniin, joista voi saada inspiraatiota. MIKÄ? ELEKTRONINEN MUSIIKKI on nostanut päätään tekniikan kehittyessä jo 1900- luvun lopulta, tosin nykymääritelmän mukaisia elektronisia kappaleita on luotu 1970 90-luvuilta lähtien vaihtelee kokonaan koneella tuotetusta sähköisillä instrumenteilla soitettuun musiikkiin alalajeja on kymmeniä ja niitä kehittyy koko ajan lisää EDM (elektroninen tanssimusiikki) on ollut jo useamman vuoden todella suosittua nuorison keskuudessa Ikinä ei tiedä mihin suuntaan biisi menee, kun sen aloittaa, usein se menee juuri vastakkaiseen suuntaan kuin oli ajatellut. Voisin tehdä iloista musiikkia kas, tuli surullista musiikkia. Palménin tulevaisuudensuunnitelmat musiikin saralla ovat vielä hänen omien sanojensa mukaan hataralla pohjalla. Suomessa konemusiikista on vaikeaa tehdä itselleen uraa, mutta Palmén toivoo saavansa toteuttaa tulevaisuudessa unelmaansa musiikin parissa.
Ronja Suokivi opk:n uudeksi puheenjohtajaksi Opiskelijakunnan toiminnan tulisi muuttua rennommaksi opiskelijakunnan uuden puheenjohtajan Ronja Suokiven mielestä. Toista vuottaan lukiossa opiskelevalle Suokivelle on tärkeää, että jokainen vähänkin opiskelijakunnasta kiinnostunut voi heittäytyä mukaan toimintaan, vaikka ei tietäisikään mitään opiskelijakunnasta tai politiikasta. Alkuvuodesta pidetyssä puheenjohtajaäänestyksessä ehdolla olivat Suokiven lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelija Joakim Nyberg ja abiturientti Henrik Räinä. Kaikki toimintaan mukaan haluavat ovat aina lämpimästi tervetulleita. Oli ihannoitavaa, kuinka paljon Joakimilla oli rohkeutta tulla pjehdokkaaksi, vaikka onkin vasta ensimmäisen vuoden opiskelija. Henrik tuli vitsillä mukaan, ja siitäkin olen erittäin iloinen. Se toi kokoukseen omanlaisensa tunnelman ja rentoutti kaikkia. Viime vuoden toimintavastaavana kokemusta kerryttänyt Suokivi vei kuitenkin voiton. Puheenjohtajuudesta hänellä ei ole suoraa kokemusta, mutta hän kiittelee edellistä puheenjohtajaa Olli Puumalaista saamastaan hyvästä esimerkistä. Aion ylläpitää samanlaista rentoutta ja positiivisuutta. Sitä meidän koulu tarvitsee. Haasteita ja mahdollisuuksia Suokivellä on paljon ideoita siitä, kuinka opiskelijakunnan toiminta saataisiin helpommin saavutettavaksi lukiolaisille. Isolle osalle lukiolaisista ei edes ole selvää, mikä kuuluu opiskelijakunnan tehtäviin ja mikä taas on toimikuntien tehtävä. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin
mennään. Haluaisin luoda selkeämpää pesäeroa toimikuntien ja opk:n toiminnan välille. Opk:n työ on lukion asioihin vaikuttamista ja niiden ylläpitämistä, ja toimikunnat järjestävät bileet. Haasteena on myös sellainen negatiivinen palaute, josta on mahdotonta lähteä kehittämään asioita. Kritiikki olisi tehokkaampi toiminnan vaikutin. Suokivi painottaa, että kyseessä on kuitenkin lukio, ja kaikki haluavat saada sieltä hyviä muistoja. Opiskelijakunnan toiminnan pitäisi siksi olla rennompaa, jotta useampien olisi helpompaa osallistua. En halua, että kenenkään mielipiteitä kokouksissa sorretaan, sillä kaikilla on omat näkemyksensä asioista ja elämästä. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Sinne mekin mennään. Ex-suurlähettiläs haluaa lisää luovuutta Yhdysvaltojen entinen suurlähettiläs Bruce Oreck piti Areenalla puheen peloista ja riskinotosta. Yleisen kysymystuokion jälkeen keskustelu jatkui vielä opettajanhuoneen kahvipöydän ääressä. Suurlähettilääksi Oreck päätyi kerättyään Barack Obaman vaalikampanjaan yli 500 000 dollaria, jolloin Obama nimitti hänet Suomeen. Oreck itse toivoi pääsevänsä tänne Suomen energiatehokkuuden ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämistyön takia.
Kuvat: Heikki Tervanen Oreckin taustoja tutkiessa törmää hieman yllättävään löytöön; verotuksesta useita kirjoja kirjoittanut, bodaava, mineraaleja keräilevä menestynyt lakimies aloitti yliopistouransa Johns Hopkinsin yliopistossa ja suoritti kandidaatintutkintonsa wait for it taiteissa. Kyllä. Tällä miljoonayritys Oreck Corporationin perustajan David Oreckin pojalla ja perijällä on kandidaatintutkinto taiteissa. Toisaalta juuri taidekoulutus antaa Oreckin puheille pohjan. Lähes jokaisessa antamassaan haastattelussa hän nimittäin painottaa tarinankerronnan merkitystä yrittäjyydessä. Kommunikaatiotaitojen puute on Oreckin mukaan joidenkin teollisuuteen liittyvien asioiden ohella tärkein syy sille,the twenty-first century belongs to the quick-witted. miksi Suomen talous laskee, vaikka maa listautuu kilpailukyvyssä maailman neljänneksi parhaaksi. Yrittäjän pitää osata kertoa tarina, sillä ne vetoavat ihmisiin kaikkialla maailmassa. Suomalaiset voisivat oppia yhdysvaltalaisilta myös optimismia, joka on kaiken luovuuden polttoainetta, Oreck sanaili Aaltoyliopiston nettisivuilla tämän vuoden elokuussa julkaistussa uutisessa. Hän aloitti muun muassa tarinankerronnasta luennoinnin Aallossa tänä syksynä. Kysyttäessä tärkeintä asiaa mitä lukio voi oppilailleen opettaa, Oreckin vastaus tulee kuin suoraan apteekkarin hyllyltä: The best ideas in the world kept in a closet don t have an impact. luovuutta. Kouluissa opetetaan
edelleen liikaa mitä ajatella, kun pitäisi opettaa kuinka ajatella. Yhdysvalloissa lapsille opetetaan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien tarinankerrontaa sen eri muodoissa. Oreckin mielestä se tulisi saada myös suomalaisiin kouluihin osaksi normaalia lukujärjestystä. Finland is a country that was actually founded by storytellers. The whole consept of Finland was founded by architects, musicians, poets, painters and writers, all of whom are storytellers. So along all of the modern nations Finland alone has the right to claim, as part of its DNA, your skills as storytellers, because that s where modern Finland comes from. But somewhere in the last century that skill and that passion for it has gone to sleep somewhere. It s not that you can t. It s just that you simply put it in the closet and misplaced it. Now is the time go rummaging through closet and find it and shake it out of its slumbers and reclaim it. Now is the time to wake up. Älä jää homehtumaan Syksy on selkeästi täällä! Kotona ei tarvitse peseytyä, sillä rankkasateet ajavat saman asian. (Jos olit extremeliikan mukana suunnistamassa tai muuten vain extremeulkoilemassa
toissa viikolla, tiedät mitä tarkoitan ) Luonnon suihkussa on tosin huonotkin puolensa; Jos jää liian pitkäksi aikaa ulos, voi homehtua märässä ilmassa. Onneksi lukiolaisilla on paljon tekemistä sisätiloissa: abit aloittivat viime viikolla ylioppilaskirjoitukset ja muut hermoilevat lähestyvästä koeviikosta. Myöskään Järjen toimitus ei pääse homehtumaan. Ennätysmäärä toimittajia puhkuu ja puhisee koneidensa ääressä kirjoittaen enemmän tai vähemmän järkeviä sisältöjä teille lukijoille. Viime viikolla toimituksesta pukattiin ulos Järvenpään lukion uusien opettajien haastattelut, ja tulossa on vielä paljon lisää laadukasta luettavaa: Kirjeenvaihtajamme Anniina ja Julie kertovat ensi viikolla kuulumisiaan ja heidän vaihtovuottaan voi seurata myös somen kautta hakusanalla #unelmienvuosi. Pientä esimakua saamme jo huomenna, kun haastattelu heistä ilmestyy lehden sivuille. Myös kouluumme täksi lukuvuodeksi saapuneista vaihtareista on luvassa esittely. Viihteellistä sisältöä on tulossa paljon. Niin horoskoopit, elokuva- ja kirja-arvostelut kuin pohdiskelevat kolumnitkin tulevat olemaan keskeisessä roolissa alkusyksyn juttutarjontaa. (Psst! Paina mieleesi avainsana kenkä!) Laita siis kumisaappaat hetkeksi nurkkaan ja lue jotain järkevää! Lupa soittaa ja tehdä
virheitä Eräs viidesluokkalainen poika paloi halusta soittaa rumpuja. Joka musiikintunti hän pyysi päästä soittamaan ja vaikka rytmit eivät aina osuneet, annoin hänen mennä. Yhdeksännellä luokalla hän esiintyi koulumusikaalin pääroolissa, lauloi ja soitti rumpuja. Musikaalikokemuksen myötä hän haki taidelukioon, ja uskoisin että hän aikoo hakea (ellei ole jo hakenut) teatterikorkeakouluun. Nyt hän on ylioppilasteatterissa ja näytellyt esimerkiksi mainoksissa ja Mustat lesket-televisiosarjassa. Hän kävi lukioaikanaan kiittelemässä meitä kannustuksesta, ja silloin tuli kyllä tippa linssiin, Järvenpään lukion uusi musiikinopettaja Anne Tanskanen muistelee. Hänelle oppilaiden onnistumiset, niin suuret kuin pienetkin, ovat syy siihen, miksi hän työskentelee opettajana. Monenlaista osaamista Tanskanen on harrastanut musiikkia pienestä asti, ja kahdeksannella luokalla hän päätti hakea Sibelius-lukioon. Siellä hän kävi ensin sinfoniaorkesterissa, mutta päästyään kamarikuoroon vaihtoi viulun lopullisesti lauluun. Lukion jälkeen hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä Sibelius- Akatemiaan. Onnenkantamoisten kautta Tanskanen on työskennellyt musiikin maisteriksi valmistumisestaan asti opettajana, ja keikkaillut säännöllisen epäsäännöllisesti bändinsä Lupa Soittaa kanssa. Laulu on vuonna 2007 tangoprinsessan tittelin voittaneelle ja vuonna 2012 tangofinaaliin päässeelle Tanskaselle henkireikä ja rentoutumistapa. Hän toivoo oman innostuksensa tarttuvan myös oppilaisiin. Tosissaan tekemisen rinnalla pitää olla myös veikeää iloa taustalla! Peruskoulusta lukioon Ennen Järvenpään lukioon siirtymistä Tanskanen työskenteli
musiikinopettajana Vantaalla Kartanonkosken peruskoulussa. Idea lukiomaailman näkemisestä opettajan silmin oli jo ehtinyt muhia hetken hänen päässään. En pelkää uusia asioita. Olin kuullut etukäteen paljon hyvää lukiolaisista. Ennakkooletuksena olivat mukavat oppilaat enkä ole joutunut pettymään! Omien sanojensa mukaan Tanskanen on opettajana innostava, positiivinen, kannustava, hullu ja heittäytyvä. Yhtenä mottonaan hän pitää lausahdusta moka on lahja, sillä virheistä oppii eikä ilman mokailua voi kehittyä. Tähän ja kannustamisen tärkeyteen hän viittaa tarinassaan rumpuja soittavasta pojasta. Vaikka välillä ryömitään mudassa, oppilaiden oivallukset, onnistuminen ja tekemisen meininki ovat parasta opettamisessa Tanskanen kertoo. Lukiossa opettamisen ehdoton paras puoli on se, että lukiolaiset ovat täällä vapaaehtoisesti. Tunneilla saa keskittyä enemmän asiaan, kun taas peruskoulussa tunneilla on usein paljon muuta mihin pitää keskittyä. Tervetuloa lukemaan Järkeä! Järjen toimituksen puolesta toivotan kaikki uudet ykkösluokkalaiset Järvenpään lukioon. Kyllä, taas on se aika vuodesta, jolloin lukio täyttyy ihmettelevistä katseista ja epävarmoista olemuksista. Milloin missäkin joku luokkahuone on hävinnyt, kaikki opettajat näyttävät samalta tai kaveri on hukkunut ihmismereen. Sen oman kaapin löytämisestä puhumattakaan. Jos ryhmänohjaaja ei tiedä missä kaapit sijaitsevat, toivotan onnea yritykseen. Lukion aloittaminen on iso muutos enää ympärillä ei ole tuttuja ja turvallisia luokkatovereita, suuren rakennuksen
käytäville on helppo eksyä, kaikkia opettajia (oppilaista puhumattakaan) ei edes tunnista ulkonäöltä ja kurssit ne vasta eriskummallisia ovatkin. Siis minkälainen tunti kestää oikeasti 75 minuuttia? Uuden lukiolaisen voi olla vaikeaa tottua nopeaan rytmiin ja ensimmäinen koeviikkokin menee helposti vielä ihmetellessä outoja rutiineja, joista pian tulee arkipäivää jokaiselle. Usein muutokset eivät kuitenkaan tarkoita huonompia aikoja. Lukiossa näkee päivittäin uusia ihmisiä, kurssit ovat pääsääntöisesti mielenkiintoisia ja iso määrä opettajia tarkoittaa isoa valinnanmahdollisuutta. Eri puolilta maailmaa tulevat vaihto-oppilaat lisäävät omaa tunnelmaansa lukion käytäville. Ison koulurakennuksen ansiosta lukioon mahtuu paljon oppilaita, ja kun lukioon mahtuu paljon oppilaita, kurssitarjotin on laajempi. Myös koulun lehti Järki tulee kokemaan muutoksia. Lehden eri osa-alueisiin tullaan panostamaan entistä enemmän, toimittajat vaihtuvat ja uusien ihmisten myötä lehtikin kehittyy kohti monipuolisempaa juttutarjontaa. Jos sinäkin haluat itsellesi Järkevää tekemistä, tule mukaan! Ensimmäinen kokous pidetään ma 17.8.2015 klo 14.30 luokassa 3057. Fysiikkaa Kalifornian auringon alla Avaruus- ja teknologiaprojektiin eli kansankielellä Pasadenaprojektiin osallistuneiden opiskelijoiden matkapäiväkirja videomuodossa on nyt kaikkien nähtävillä! Kiinnostuitko projektista? Se järjestetään taas vuonna 2016.
Projektissa mukana olivat Anna Ilvesmäki, Anne Parkkinen, Aliisa Rantanen, Arttu Tolvanen, Joonas Yli-Huhtala ja Reetta Schroderus sekä opettajat Pasi Ketolainen ja Titta Hurme. Järki-gurun jäähyväiset Kun eläköityvä päätoimittaja Henry Hedborg tuli mukaan tekemään Järkeä, harva edes tiesi, että koululla ilmestyy oma lehti. Nyt, tulevan ylioppilaan suunnatessa lukion penkiltä kohti elämää, taakse jää kehitystyön tulos, jota voi jo verkkolehdeksi kutsua. Miltä tuntuu jättää taakse kaikki Järjen järkevät ihmiset ja päätoimittajan pesti? Tuntuu todella helpottavalta ja luottavaiselta, sillä tiedän Järjen jäävän hyviin käsiin. Hieman haikeakin on olo. Mikä on ollut raskainta päätoimittajuudessa? Entä helpointa? Ei tätä kyllä helpoksi voi sanoa; lehtikurssi on kuluttavin ja haastavin kurssi, jonka lukio voi tarjota! Kaikki on ollut enemmän tai vähemmän raskasta, mutta eniten ärsyttänyt yksittäinen asia on ollut se, kun jossain projektissa joku ei ole hoitanut hommiaan ja kyseisen sluibaajan perään on sitten saanut soitella. KUKA? HENRY HEDBORG Henry Hedborg aka Hedo, Henkka tai Double H Kirjoitti ylppäreissä äidinkielen, englannin, ruotsin ja yhteiskuntaopin Selviytynyt mediadiplomista ja puheviestinnän päättökokeesta Vapaa-ajalla pyöräilee, ulkoilee, lukee, seuraa mediaa, kokkaa ja
leipoo Tulevaisuudensuunnitelmat: suomen kieli yliopistossa; kenties tuleva toimittaja, äidinkielenopettaja tai sosiologi Humanisti, wannabe-fennisti, kaakaon suurkuluttaja ja ammattimainen tuoleilla pyörijä Miten potkia ihmisiä töihin, jos hommat eivät etene? Soittelemalla ja viestittelemällä perään sekä tietenkin käyttämällä kolmea kovaa keinoa: uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Ei tätä kyllä helpoksi voi sanoa: lehtikurssi on kuluttavin ja haastavin kurssi, jonka lukio voi tarjota! Onko vanhalla gurulla käytännön vinkkejä uudelle päätoimittajalle? Yritä nukkua ja pidä puhelin sopivasti saatavilla. Tee aina B- suunnitelma kaiken varalle ja ajattele pitkän kaavan mukaan, sillä jos joku projektissa mukana oleva ei pysty, jaksa tai saa kohtauksen, sinulla pitää olla mietittynä seuraava uhri, jolle homma nakitetaan. Kannattaa myös perehdyttää kurssikaverit hyvin asioihin ja heitellä ideoita niiden kanssa, jotta kaikille löytyy mieluisaa tekemistä. Mikä on ollut kivointa päätoimittajuudessa? Kivointa on ollut lukijoiden ja opettajien positiivinen palaute ja se, kun on nähnyt muidenkin antavan kaikkensa ja onnistuvan. Kurssilla on ollut mukana mukavaa porukkaa, jonka kanssa on saanut tehdä töitä ja nauraa. Kivointa on ollut lukijoiden ja opettajien positiivinen palaute ja se, kun on nähnyt muidenkin antavan kaikkensa ja onnistuvan. Miten ja miksi päädyit lehtikurssille? Olen kirjoittanut lapsesta asti. Yläkoulussa mielessä kypsyi sellainen ajatus, että olisi hienoa olla joskus toimittaja. Osallistuin Nuoren Voiman Liiton silloisen
nettikirjoittajakoulun Journalistisen kirjoittamisen selviytymiskurssille, jota veti Helsingin Sanomien toimittaja. Yhteishaussa hain tietenkin media- ja tiedonhakutaitoisena Järvenpään lukioon, jota mainostettiin modernina oppimisympäristönä. Tämä koulu tarjosi paljon mielenkiintoisia kursseja, ja Järkikin kiinnosti. Ekana vuonna olin liian ujo tullakseni mukaan, mutta toisena rohkaistuin ja tälle tielle jäin. Kuinka paljon Järki on muuttunut toimestasi? Paljon olen ainakin yrittänyt viedä sitä eteenpäin! Lehtikurssille tullessani silloinen julkaisuformaatti oli aika epämääräinen blogiviritelmä bittiavaruudessa, jota kukaan ei silloin oikein kehittänyt. Ajattelin sitten itse tarttua toimeen, päädyttiin rakentamaan nettijulkaisu vähän niin kuin uudestaan siten, että se tehtiin nyt kunnolla. Kyllä minä uskallan tätä nykyistä Järkeä jo ihan verkkolehdeksi kutsua. Lehti, erityisesti tämä vuosi päätoimittajana, on opettanut paljon asioita elämästä. Mitä päätoimittajuus on antanut sinulle? Lehti, erityisesti tämä vuosi päätoimittajana, on opettanut paljon asioita elämästä ja ihmisistä. Olen oppinut paljon eri ihmisluonteista ja kehittynyt ryhmätyöskentelijänä. Organisointi, johtajuus ja suurten kokonaisuuksien hahmottaminen ja kasassa pitäminen on tullut tutuksi. Sanoisin, että tässä on muuttunut järkevämmäksi ihmiseksi itsekin. Eli lehtikurssista on hyötyä tulevaisuudessa? Kyllä! Päätoimittajuus ja lehtikurssi ylipäätään ovat parhaat eväät työelämään, jotka olen tästä laitoksesta saanut. Vaikka monesti sanotaan, että lukio ei valmenna työelämään, niin kaikki se stressi, paineessa tekeminen ja tiimityöskentely, joita olen Järjessä saanut kokea, ovat parhaat elämän eväät, jotka olen saanut kerättyä täältä reppuuni. Olen näistä
kokemuksista kiitollinen. HENRYN 8 VALINTAA Säätila? Raikas vesisade. Kieli? Suomi ilman muuta. TV-sarja? Major Crimes. Ruoka? Äidin cannelloni. Lempibiisi? The Script Hall of Fame. Paras paikka? Stadi. Kahvimukin väri? Sininen. Eläin? Kissa. Oispas tullut kesä näin talven keskelle Kesäloma. Se kuulostaa kaukaiselta, etenkin jos katsoo ulos. Sohjoa, lunta ja mustaa maata. Viimeisten viikkojen aikana on tapahtunut paljon talveen liittyvää: hiihtoloma, vanhojentanssit, opiskelijakunnan hallituksen vaihtuminen, penkkarit Koulu tuntuu tyhjältä, kun abit ovat poistuneet lukulomalle. (Pssst! Abishowsta voi katsoa videokoosteen ja Opk:sta jutun piakkoin Järjen nettisivuilta!) Jakson loppua kohti kasautuvat kurssityöt, projektit, kokeisiinlukemiset ja läksyt eivät näin talven jälkeen juurikaan nosta opiskelijalle fiilistä siitä, että loma odottaisi nurkan takana. Innolla odotetaan kesää, sen tapahtumia ja uimarantakelejä, mutta supisuomalaiseen tapaansa pohjoinen ilmastomme heittää
kuitenkin jäisen takatalven keskuuteemme huhtikuussa, ja pääsiäisen aikaan kasvatetaankin rairuohon sijaan jäisiä kikkareita. Kun Ruotsin eteläosissa voi käydä uimassa ulkovesistöissä, Suomen järvissä jäätä on enää sentään vain kolme senttiä. Mutta silti: kalenterin mukaan kesäkuun alkuun on enää 95 päivää.