Purjehtien kohti uutta elämää lukiossa

Transkriptio

1 Purjehtien kohti uutta elämää lukiossa Koulumme uusi apulaisrehtori Jarno Hautamäki on kokenut opettaja ja pitää koulutusta, perhettä ja harrastuksia tärkeänä osana niin hänen kuin jokaisen muunkin elämää. Hautamäki asuu Järvenpäässä vaimonsa, skotlanninterrierinsä ja kahden viisivuotiaan lapsensa kanssa. Kiireenkin keskellä on tärkeää löytää aikaa perheelle ja harrastuksille Kesälomalla hän muutti uuteen asuntoonsa Järvenpäähän ja kävi ulkomailla, joten kesä sujui verkkaisesti vaikka se olikin tavallista pidempi. Vapaa-ajallaan Hautamäki purjehtii ja metsästää. Vaikka syksy on ollut kiireinen, hän löytää aikaa näille kahdelle rakkaalle harrastukselleen. Miten Hautamäki päätyi kouluumme? Aikaisemmin Jarno on opettanut Nurmeksessa, toiminut vararehtorina ja rehtorina. Hän päätti hakea Järvenpään lukioon töihin ja hänet valittiin apulaisrehtorin virkaan. Ensivaikutelma koulustamme on Hautamäen mukaan hyvä: Hyvin avoin ja vastaanottavainen. Käytävillä on paljon keskustelua ja hälinää, mutta kiusaamista ei ole, mikä on erittäin tärkeä asia hyvän ilmapiirin luomiseksi. Kellot eivät poikkeuksellisesti soi, mutta tämä toimii vararehtorin mielestä hyvin. Mistä työpäivät koululla koostuvat? Hautamäki opettaa matematiikan ja fysiikan ykkös- ja johdantokursseja, yleensä muutaman oppitunnin päivässä. Hän tekee myös paljon hallinnollista työtä, mutta tarkentuva työkuva rakentuu paremmin vasta myöhemmin. Ensivaikutelman mukaan koulumme on hyvin avoin Keväällä hän on yövalvonnassa ja tekee kurssitarjotinta ensi vuodelle. Opettajat ovat Hautamäen mielestä leppoisia ja mukavia, aika samantapaisia

2 kuin muuallakin. Tulevaisuudelta Hautamäki odottaa mukavia ja mielenkiintoisia tehtäviä. Jos Hautamäki saisi muuttaa maailmassa yhden asian, hän takaisi kaikille hyvän koulutuksen. Varmoin polkua Tomi Hoviaro on askelin klassinen esimerkki epävarmaa siitä, kuinka voi saavuttaa unelma-ammattinsa vaikka ei nuorena tietäisikään mitä tekisi isona. Tämä aktiivista elämää viettävä, alun perin Helsingistä kotoisin oleva mies on päätynyt laskento-opin opettajaksi Järvenpään lukioon lukuisten sattumien kautta. Tie ammattiin Lapsuutensa Hoviaro vietti Helsingissä perheensä kanssa. Koulutiensä hän aloitti seitsemänvuotiaana Helsingissä, mutta siirtyi jo 3. luokalla opiskelemaan Järvenpäähän. Ala-asteen käytyään perhe muutti Kellokoskelle ja sieltä löytyi myös yläaste. Peruskoulun jälkeen Hoviaro siirtyi Hyvinkäälle ammattikouluun sähköpuolelle. Tällöin hänellä ei ollut tietoakaan siitä mitä hän haluaisi olla tai tehdä valmistuttuaan. Ammattikoulun loppuessa hän päätti lähteä opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Opiskelun aikana ja muutaman sijaistuksen jälkeen hän löysi kutsumuksensa matematiikan. Järvenpään lukio on ylittänyt odotukseni. Tämä aine oli kulkenut hänen mukanaan koulutien alkuajoista lähtien ja se oli aina kiehtonut Hoviaroa. Nämä tekivät sen opettamisesta loogisen valinnan. Käytyään iltalukion ja valmistuttuaan sieltä huikealla 9.6 keskiarvolla hän pääsi opiskelemaan Helsingin

3 yliopistoon matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. Järvenpään lukioon Hoviaro päätyi sen takia, että asuu lähellä. Muita syitä olivat laatu, lukiolla käydyt työharjoittelut ja niistä saadut hyvät kokemukset. Hoviaron mukaan Järvenpään lukio on ylittänyt hänen odotuksensa. Opettaja vapaalla Vapaa-ajalla Hoviaro opettaa potkunyrkkeilyä Kehäkarhuilla. Urheilu on muutenkin lähellä miehen sydäntä. Hän käy lenkillä ja kuntosalilla niin usein kuin vain lapsiperheen kiireiltä ehtii. Urheilu ja matematiikka eivät ole hänen ainoita intohimojaan, vaan mukaan mahtuu myös musiikki. Hoviaro on soittanut kitaraa suurimman osan elämästään ja haastattelu loppuikin mystiseen toteamukseen: ESP soi paremmin, kuin Fender ilman sähköjä. Maailmanmatkaaja lukioon päätyi Marja Kapaselle opettajan työ on aina ollut yhtenä vaihtoehtona. Kapanen työskenteli Nokialla yritysalalla, mutta kerran sijaistettuaan hän ajautui opettajan hommiin. Tällä hetkellä hän työskentelee kuudetta vuotta opettajana. Yhteiskunnalliset aiheet ihastuttavat Opettajaksi historian, yhteiskuntaopin ja uskonnon saralle Kapanen päätyi kiinnostavan aiheen vuoksi. Hänellä oli alun perinkin taloustieteiden koulutus, joka pohjustaa yhteiskuntaopin tietämystä. Kapanen ilmoittaa myös historian liittyvän tähän vahvasti. Yhteiskunnalliset asiat ovat aina olleet Kapasen sydämessä, ja hän ylistää: Parhaimmillaan

4 oppiaineet ovat todella paljon keskustelua herättäviä. Kapanen pyrkiikin luomaan mahdollisimman paljon faktaperäistä keskustelua sekä pohdintaa oppitunneillaan, mutta painottaa asioiden tärkeysjärjestystä: perusasioiden sisäistäminen tulee ennen keskustelua. Oppilaat ovat hiljaisempia Järvenpäähän Kapanen päätyi, kun hän huomasi haussa olleen historian opettajan paikan. Hän asuu Helsingissä, joten matkakaan ei ole rasitteeksi. Aikaisemmin Kapanen on opettanut yläkoulussa sekä ammattikoulussa, joten lukio on hänelle uusi kokemus. Oppilaat ovat hiljaisempia kuin yläkoulussa ja heidän kanssaan pääsee paremmin itse asiaan, toteaa Kapanen reilun kuukauden lukioelämän jälkeen. Opiskelijat ovat Kapasen sanoin olleet kivoja ja työskentely mukavaa. Peukaloiden pyörittelyyn hänellä ei ole jäänyt vielä aikaa, sillä hyppytunnitkin kuluvat oppitunteja suunnitellessa ja uuteen oppimateriaaliin tutustuessa. Toimistotyöhön verrattuna opettajan työ antaa paljon enemmän, sillä vuorovaikutus oppilaiden kanssa tuo jokaiseen päivään jotain uutta. Kapanen ei ole työskennellyt aikaisemmin näin suuressa koulussa. Erityismaininnan Kapaselta sai koulumme areena, joka hänen mukaansa on paljon mukavampi paikka katsoa aamunavauksia sekä muita esityksiä kuin sali. Hän odottaa, että pääsee tutustumaan oppilaisiin ja opettajiin paremmin. Maailmanmatkaajasta opettajaksi Vapaa-aikansa Kapanen käyttää lenkkeillen sekä pesäpalloa pelaillen. Se on semmoista höntsäilyä, mutta voitamme kuitenkin kaikki pelit, naureskelee Kapanen. Harrastuksiinsa hän lisää matkustelun, jota hän onkin harjoittanut niin vaihto-oppilaana Pohjois-Amerikassa, au pairina Englannissa kuin vapaaehtoistyöntekijänä Nepalissa, missä hän toimi opettajana. Tämä vastuutehtävä saikin hänet inspiroitumaan tästä urasta.

5 Vaikka kielitaito pääsee välillä hieman ruostumaan, sujuu Kapaselta sekä ruotsi että englanti. Sujuvan ruotsin kielen hän omaksui ollessaan Ruotsissa vaihto-oppilaana. Tämän kaiken lisäksi Kapanen on matkustellut myös ympäri Eurooppaa, Intiassa, eri puolilla Afrikkaa sekä Australiassa. Lupa soittaa virheitä ja tehdä Eräs viidesluokkalainen poika paloi halusta soittaa rumpuja. Joka musiikintunti hän pyysi päästä soittamaan ja vaikka rytmit eivät aina osuneet, annoin hänen mennä. Yhdeksännellä luokalla hän esiintyi koulumusikaalin pääroolissa, lauloi ja soitti rumpuja. Musikaalikokemuksen myötä hän haki taidelukioon, ja uskoisin että hän aikoo hakea (ellei ole jo hakenut) teatterikorkeakouluun. Nyt hän on ylioppilasteatterissa ja näytellyt esimerkiksi mainoksissa ja Mustat lesket-televisiosarjassa. Hän kävi lukioaikanaan kiittelemässä meitä kannustuksesta, ja silloin tuli kyllä tippa linssiin, Järvenpään lukion uusi musiikinopettaja Anne Tanskanen muistelee. Hänelle oppilaiden onnistumiset, niin suuret kuin pienetkin, ovat syy siihen, miksi hän työskentelee opettajana. Monenlaista osaamista Tanskanen on harrastanut musiikkia pienestä asti, ja kahdeksannella luokalla hän päätti hakea Sibelius-lukioon. Siellä hän kävi ensin sinfoniaorkesterissa, mutta päästyään kamarikuoroon vaihtoi viulun lopullisesti lauluun. Lukion jälkeen hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä SibeliusAkatemiaan. Onnenkantamoisten kautta Tanskanen on työskennellyt musiikin maisteriksi valmistumisestaan asti

6 opettajana, ja keikkaillut säännöllisen epäsäännöllisesti bändinsä Lupa Soittaa kanssa. Laulu on vuonna 2007 tangoprinsessan tittelin voittaneelle ja vuonna 2012 tangofinaaliin päässeelle Tanskaselle henkireikä ja rentoutumistapa. Hän toivoo oman innostuksensa tarttuvan myös oppilaisiin. Tosissaan tekemisen rinnalla pitää olla myös veikeää iloa taustalla! Peruskoulusta lukioon Ennen Järvenpään lukioon siirtymistä Tanskanen työskenteli musiikinopettajana Vantaalla Kartanonkosken peruskoulussa. Idea lukiomaailman näkemisestä opettajan silmin oli jo ehtinyt muhia hetken hänen päässään. En pelkää uusia asioita. Olin kuullut etukäteen paljon hyvää lukiolaisista. Ennakkooletuksena olivat mukavat oppilaat enkä ole joutunut pettymään! Omien sanojensa mukaan Tanskanen on opettajana innostava, positiivinen, kannustava, hullu ja heittäytyvä. Yhtenä mottonaan hän pitää lausahdusta moka on lahja, sillä virheistä oppii eikä ilman mokailua voi kehittyä. Tähän ja kannustamisen tärkeyteen hän viittaa tarinassaan rumpuja soittavasta pojasta. Vaikka välillä ryömitään mudassa, oppilaiden oivallukset, onnistuminen ja tekemisen meininki ovat parasta opettamisessa Tanskanen kertoo. Lukiossa opettamisen ehdoton paras puoli on se, että lukiolaiset ovat täällä vapaaehtoisesti. Tunneilla saa keskittyä enemmän asiaan, kun taas peruskoulussa tunneilla on usein paljon muuta mihin pitää keskittyä.

7 Järki-gurun jäähyväiset Kun eläköityvä päätoimittaja Henry Hedborg tuli mukaan tekemään Järkeä, harva edes tiesi, että koululla ilmestyy oma lehti. Nyt, tulevan ylioppilaan suunnatessa lukion penkiltä kohti elämää, taakse jää kehitystyön tulos, jota voi jo verkkolehdeksi kutsua. Miltä tuntuu jättää taakse kaikki Järjen järkevät ihmiset ja päätoimittajan pesti? Tuntuu todella helpottavalta ja luottavaiselta, sillä tiedän Järjen jäävän hyviin käsiin. Hieman haikeakin on olo. Mikä on ollut raskainta päätoimittajuudessa? Entä helpointa? Ei tätä kyllä helpoksi voi sanoa; lehtikurssi on kuluttavin ja haastavin kurssi, jonka lukio voi tarjota! Kaikki on ollut enemmän tai vähemmän raskasta, mutta eniten ärsyttänyt yksittäinen asia on ollut se, kun jossain projektissa joku ei ole hoitanut hommiaan ja kyseisen sluibaajan perään on sitten saanut soitella. KUKA? HENRY HEDBORG Henry Hedborg aka Hedo, Henkka tai Double H Kirjoitti ylppäreissä äidinkielen, englannin, ruotsin ja yhteiskuntaopin Selviytynyt mediadiplomista ja puheviestinnän päättökokeesta Vapaa-ajalla pyöräilee, ulkoilee, lukee, seuraa mediaa, kokkaa ja leipoo Tulevaisuudensuunnitelmat: suomen kieli yliopistossa; kenties tuleva toimittaja, äidinkielenopettaja tai sosiologi Humanisti, wannabe-fennisti, kaakaon suurkuluttaja ammattimainen tuoleilla pyörijä Miten potkia ihmisiä töihin, jos hommat eivät etene? ja

8 Soittelemalla ja viestittelemällä perään sekä tietenkin käyttämällä kolmea kovaa keinoa: uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Ei tätä kyllä helpoksi voi sanoa: lehtikurssi on kuluttavin ja haastavin kurssi, jonka lukio voi tarjota! Onko vanhalla gurulla käytännön vinkkejä uudelle päätoimittajalle? Yritä nukkua ja pidä puhelin sopivasti saatavilla. Tee aina Bsuunnitelma kaiken varalle ja ajattele pitkän kaavan mukaan, sillä jos joku projektissa mukana oleva ei pysty, jaksa tai saa kohtauksen, sinulla pitää olla mietittynä seuraava uhri, jolle homma nakitetaan. Kannattaa myös perehdyttää kurssikaverit hyvin asioihin ja heitellä ideoita niiden kanssa, jotta kaikille löytyy mieluisaa tekemistä. Mikä on ollut kivointa päätoimittajuudessa? Kivointa on ollut lukijoiden ja opettajien positiivinen palaute ja se, kun on nähnyt muidenkin antavan kaikkensa ja onnistuvan. Kurssilla on ollut mukana mukavaa porukkaa, jonka kanssa on saanut tehdä töitä ja nauraa. Kivointa on ollut lukijoiden ja opettajien positiivinen palaute ja se, kun on nähnyt muidenkin antavan kaikkensa ja onnistuvan. Miten ja miksi päädyit lehtikurssille? Olen kirjoittanut lapsesta asti. Yläkoulussa mielessä kypsyi sellainen ajatus, että olisi hienoa olla joskus toimittaja. Osallistuin Nuoren Voiman Liiton silloisen nettikirjoittajakoulun Journalistisen kirjoittamisen selviytymiskurssille, jota veti Helsingin Sanomien toimittaja. Yhteishaussa hain tietenkin media- ja tiedonhakutaitoisena Järvenpään lukioon, jota mainostettiin modernina oppimisympäristönä. Tämä koulu tarjosi paljon mielenkiintoisia kursseja, ja Järkikin kiinnosti. Ekana vuonna olin liian ujo tullakseni mukaan, mutta toisena rohkaistuin ja tälle tielle

9 jäin. Kuinka paljon Järki on muuttunut toimestasi? Paljon olen ainakin yrittänyt viedä sitä eteenpäin! Lehtikurssille tullessani silloinen julkaisuformaatti oli aika epämääräinen blogiviritelmä bittiavaruudessa, jota kukaan ei silloin oikein kehittänyt. Ajattelin sitten itse tarttua toimeen, päädyttiin rakentamaan nettijulkaisu vähän niin kuin uudestaan siten, että se tehtiin nyt kunnolla. Kyllä minä uskallan tätä nykyistä Järkeä jo ihan verkkolehdeksi kutsua. Lehti, erityisesti tämä vuosi päätoimittajana, on opettanut paljon asioita elämästä. Mitä päätoimittajuus on antanut sinulle? Lehti, erityisesti tämä vuosi päätoimittajana, on opettanut paljon asioita elämästä ja ihmisistä. Olen oppinut paljon eri ihmisluonteista ja kehittynyt ryhmätyöskentelijänä. Organisointi, johtajuus hahmottaminen ja kasassa ja suurten pitäminen on kokonaisuuksien tullut tutuksi. Sanoisin, että tässä on muuttunut järkevämmäksi ihmiseksi itsekin. Eli lehtikurssista on hyötyä tulevaisuudessa? Kyllä! Päätoimittajuus ja lehtikurssi ylipäätään ovat parhaat eväät työelämään, jotka olen tästä laitoksesta saanut. Vaikka monesti sanotaan, että lukio ei valmenna työelämään, niin kaikki se stressi, paineessa tekeminen ja tiimityöskentely, joita olen Järjessä saanut kokea, ovat parhaat elämän eväät, jotka olen saanut kerättyä täältä reppuuni. Olen näistä kokemuksista kiitollinen. HENRYN 8 VALINTAA Säätila? Raikas vesisade. Kieli? Suomi ilman muuta.

10 TV-sarja? Major Crimes. Ruoka? Äidin cannelloni. Lempibiisi? The Script Hall of Fame. Paras paikka? Stadi. Kahvimukin väri? Sininen. Eläin? Kissa. Neljä vuotta kiikarointia koulukirjojen viidakossa Suomen lukioissa on varmasti opiskelijoita, jotka menevät opinnoissaan sieltä, missä aita on matalin. Sitten on heitä, jotka ottavat ilon irti kouluvuosistaan kaikilla mittareilla. Abiturientti Joonas Mustonen kuittaa tänä keväänä päättötodistukseensa yli 120 suoritettua kurssia, kaksitoista ylioppilaskoetta ja neljä vietettyä vuotta. Monet ylioppilaiksi valmistuvat suorittavat opintoja lähes puolet vähemmän. Mistä moinen tiedonjano oikein kumpuaa? Olen vähän sellainen ihmettelijätyyppi, jonka näkökulmasta monenlaiset asiat voivat kääntyä mielenkiintoisiksi, Mustonen vastaa. Eksistentiaaliseen elämäntapaani kuuluu rajojen kokeilu. KUKA? JOONAS MUSTONEN Syntynyt vuonna 1995 Aloitti opiskelun Järvenpään lukiossa vuonna 2011 ja

11 valmistuu keväällä 2015 Toiminut opiskelija- ja oppilaskunnissa, Järvenpään nuorisovaltuuston varapuheenjohtajana ja tuutorina lukiossa Hakee opiskelemaan geofysiikkaa ja teoreettista filosofiaa yliopistoon Harrastaa pöytälaatikkorunoilua ja saunomista Yhtiömies kahden hengen konsulttiyrityksessä, joka tuottaa nuorison aktivoimiseen liittyviä hankkeita Mustosen mukaan humanistiset aineet ja luonnontieteet eivät sulje pois toisiaan. Jokaisessa tieteessä on oma twistinsä. On hienoa voida ajatella laajasti: mitä tästä asiasta ajattelee fyysikko, entä mitä historioitsija? Mustonen kertoo. Valkolakki on vuosien väärti Peruskoulussa Joonas Mustonen koki itsensä kovin teoreettiseksi ihmiseksi, joten lukioon hakeminen tuntui luonnolliselta. Kotia lähellä sijaitsevasta Järvenpään lukiosta luotiin jo tuolloin mielikuvaa nykyiaikaisena oppimisympäristönä ja edelläkävijänä. Onko lukio ollut oikea valinta, vai valuvatko vuodet hukkaan? Täällä on oppinut parkkiintunutta diplomaattisuutta Lukio on kyllä ollut hyödyksi, Mustonen kiteyttää. Täällä on oppinut monien projektien myötä sellaista parkkiintunutta diplomaattisuutta, ja koulutyö on opettanut hoitamaan asiat tehokkaasti. Paljon nähneellä abiturientilla on vinkki opintojaan aloittaville: Antakaa tsäänssille mahdollisuus, ja uskaltakaa ajatella lainatakseni Esa Saarista ja Kantia. Kannattaa kokeilla erilaia polkuja suorittaa lukio, ja katsoa minne langat lähtevät viemään.

12 Lukio ei käy lintukodosta Lukiokoulutus kohtaa lähivuosina muutoksia, kun sähköiset ylioppilaskokeet tulevat todeksi ja opetussuunnitelma uudistuu. Mustosen mukaan opinahjo ei kuitenkaan nytkään ole samanlainen kuin vuosikymmenen alussa. Kehitys on ollut pääosin myönteistä. Tänne on esimerkiksi tullut paljon uusia projekteja, joista monissa minulla on ollut kunnia olla mukana, ja toiminta on kansainvälistynyt. Laudaturin papereita laitos ei Mustoselta kuitenkaan saa. Kritiikki kohdistuu lisääntyneeseen opettajien vaihtuvuuteen ja heikentyneeseen sananvaihtoon opettajien ja opiskelijoiden välillä. Täällä on aika konservatiivinen ilmapiiri, ja tuntuu siltä, ettei opiskelijoiden uusia ideoita oteta tuoreeltaan vastaan. Lukiolaisen avaimilla on hankala käydä vaikka Kelan tiskillä sekö on yleissivistystä? Usein kuulee puhuttavan, että lukiosta ei saa eväitä työelämään. Mustonen on osittain samaa mieltä, ja toteaa, että jopa yhteiskuntaopin kursseilla käsitellään varsin vähän arkeen liittyviä asioita. Vaikka olisi kirjoittanut ylioppilastutkinnossa yhteiskuntaopin, on lukiolaisen avaimilla hankala käydä vaikka Kelan tiskillä sekö on yleissivistystä, johon lukio pyrkii? abiturientti pohtii ja toteaa suomalaisen lukiojärjestelmän kaipaavan kehitystä. Tulevaisuus on avoin Minne mahtaa tulevan ylioppilaan tie viedä lukion ovista? Mustonen ei ole varma. Korkeakouluhaussa hakemukseen päätyi tutun kaavan mukaan liuta toisistaan erilaisia aineita. Myös oman yrityksen pyörittämisessä riittää puuhaa. Firman kautta ja omalla aktiivisuudella saa niitä eväitä Kelan luukullekin täydennettyä, Mustonen heittää. Neljän vuoden kiikarointi lukiossa ei välttämättä valaissut

13 Joonas Mustosta tulevaisuudesta, mutta paljon ajateltavaa se on varmasti antanut. Lukiossa luetaan enemmän, ja luullaan vähemmän. MUSTOSEN 10 VALINTAA Vuodenaika? Kevät. Ruoka? Karjalanpaisti. Kirja? Dovlatovin Matkalaukku. Säätila? Kunhan on plussan puolella. Kieli? Saksan kieli. Eläin? Mopsi. Juotava? Pannukahvi. Väri? Turkoosi. TV-sarja? Serranon perhe. Kulkuväline? Auto, mutta ei ranskalainen. Järkeilyä pilke silmäkulmassa Abiturienttien lukuloma on hyvässä vauhdissa, ja ensimmäinen eväsretki on jo takanapäin. Järjenkin toimittajista muutama painaa valkolakin keväällä päähänsä ja on näin ollen päättänyt matkansa koulun lehdessä. Jasmine Leppä, Järjen pitkäaikainen kolumnisti ja horoskooppiguru, kertoi lehdelle taipaleestaan toimittajana. Järkeen Jasmine muistelee päätyneensä oikeastaan puolivahingossa puolisentoista vuotta takaperin. Jos muisti pelaa oikein niin seurailin silloista lehden päätoimittajaa

14 Hannaa käytävällä, kun hän puolileikkisästi kysäisi, haluaisinko tulla mukaan koulun lehteen. Se oli tokan vuoden alussa, ja ajattelin vain, että mikäs siinä, kun samalla luvattiin, että saisin toteuttaa itseäni ihan rauhassa. Totta kai sellaisella myyntipuheella lähdin mukaan. Järki on lähivuosina kokenut suuria muutoksia, kun printtilehti vaihtui verkkoversioon. Jasminen aloittaessa lehti oli monimutkaisessa siirtymävaiheessa, ja tunnelmakin oli sen mukainen. Alku oli aikalaista säätöä, Jasmine myöntää. Parempaa päin on kuitenkin menty. Jasmine kertoo nykyisen Järjen olevan hienompi ja selkeämpi. Toimittajien ja näin ollen myös juttujen määrä on kasvanut, ja ilmapiiri on rennompi. Viekö lehdessä oleminen paljon aikaa? Jasmine vastaa tämän riippuvan paljolti henkilöstä ja priorisoinnista. Hänen kohdallaan horoskoopit tuntuivat usein mielenkiintoisemmalta puuhalta kuin matematiikan läksyt (ymmärtäähän sen). Näin ollen lehdessä oleminen söi jonkin verran aikaa koulutyöltä. Jasmine kuitenkin myöntää, ettei tekemättömien läksyjen takia ole katkeria katumuksen kyyneleitä tarvinnut vuodattaa. Kohokohdiksi omalta taipaleeltaan Jasmine nostaa Järjen kaoottiset kokoukset, joissa huhun mukaan kartoitetaan, mitä toimittajat ovat tai eivät ole saaneet aikaiseksi. Etenkin lehden kokoonpanon kasvettua näissä tapaamisissa on vallinnut eloisa tunnelma, jota Jasmine jää kaipaamaan. Jasmine kertoo arvostavansa myös sitä, että toimittajilla on vapaus valita juttujensa aiheet omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Hän löysikin itsensä melko nopeasti ja helposti kolumnien, leffaarvostelujen ja pilke silmäkulmassa kyhättyjen horoskooppien parista. Jutuissa sekoittuivat viihteellisyys ja elämään kyllästyneen lukiolaisen henkimaailma. Horoskooppeja Jasmine ehti väsätä lehteen useampia. Ne olivat yllättävän työläitä, mutta eivät osaltani vaatineet kristallipalloon tuijottelua. Ne olivat enemmänkin viihdettä itselleni, kun kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia.

15 Kirjoitin kavereiden horoskooppien kohdalle manauksia. Koulun lehteä ei kannata ottaa liian vakavasti, on Jasminen kullanarvoinen vinkki Järjessä jatkaville toimittajille. Jos kirjoittamisesta ottaa kaiken ilon pois, se on samanlaista kuin esseiden kirjoitus tunneilla, ja en ainakaan itse tarjoilisi lukijoille ihan samanlaista mössöä kuin opettajaraukoille. Jasmine kehottaa toimittajia myös rohkeasti toteuttamaan itseään siihen Järjessä toden totta pystyykin, kun juttujen aiheille ei kovin tiukkoja raameja ole. Minne tiesi vie nyt? Jasmine kertoo aikovansa graafiseksi suunnittelijaksi. Muitakin vaihtoehtoja toki on, kuten kadulla asuminen, Saksaan kaverin kellariin muuttaminen ja oman linnan ostaminen Skotlannista. Tulevaisuus on usein suuri sekä tuntematon. Kai elämä jonnekin kuljettaa. Tai niin voi ainakin pelokas abi toivoa. Vuosi opiskelijakunnassa puheenjohtajan silmin Järvenpään lukion opiskelijakunnassa on eletty viimeisen vuoden aikana vaiherikkaita aikoja. On ollut monenlaisia keikkoja, niin ministerien vierailuista aina massiivisiin uudistuksiin hallituksen sisällä. Nyt vallan vaihtuessa sopiikin tavata koko vuoden opiskelijakunnan johdossa toiminutta Sara Niemelää. Kovista kiireistä huolimatta hallituksen puheenjohtaja ehtii pysähtyä miettimään viimeisen vuoden käänteitä. Sara Niemelä aloittaa kertomalla ensivaikutelmista ja ajatuksista opiskelijakuntatoiminnasta ennen puheenjohtajaksi

16 päätymistään. Sara kertoi yllättyneensä aluksi kovasti siitä, että kaikki lukion opiskelijat kuuluvat opiskelijakuntaan. Tämä pieni, mutta merkittävä asia on todellakin monille opiskelijoille täysi yllätys; Suomen lukiolain mukaan kaikki lukiolaiset kuuluvat opiskelijakuntaan. Yllätyin, kun tulin lukioon, että jokainen opiskelija kuuluu opiskelijakuntaan. Opiskelijakunnan hallitus taas tuntui tiiviiltä kaveriporukalta ja olihan se sitä. Vasta päästyäni itse hallitukseen ymmärsin miksi se tuntui siltä. Hallitukseen valitaan usein noin 10 toisilleen tuntematonta tai ei niin tuntematonta ihmistä, Sara kertoo kokemuksistaan. Hän mainitsee myös hallituksen muodostuneen ajan mittaan läheiseksi kaveriporukaksi lukiossa. Yhteistyö on ollut hallituksessa suuri yhdistävä voima, vaikkakin juuri opiskelijakunnan puheenjohtajuuden tuoma työmäärä ja sen priorisointitarve kuulemma ovat yllättäneet. Jokainen opiskelija kuuluu opiskelijakuntaan. Luulin myös, että opiskelijakunnan hallitus ja näin ollen opiskelijakunnan toiminta on vähäistä, eikä siellä paljoa töitä tarvitse tehdä. Yllätyin, sillä hallituksella olisi koko ajan jotain tehtävää tai kehitettävää, jos vain aktiivien varat ja aika riittäisivät koko ajan toimimiseen, Sara vastaa kysymykseen opiskelijakuntatyön tuomasta työmäärästä. Tunteja on mennyt useita, mutta myös tulosta on tullut. Mitä vuodesta jäi mieleen? -Koen OPK:n merkittävimpinä saavutuksina muun muassa toimintapäivän, johon saimme tänä vuonna varoja Lasten ja nuorten ääni hankkeesta. Myös keväällä järjestetty eurovaalipaneeli, sekä syksyllä ulkoministeri Erkki Tuomiojan vierailu lukiossamme olivat merkittäviä tapahtumia. Olemme tällä kaudella korjanneet edellisen hallituksen jättämää mainetta opiskelijakunnasta. Nostimme, ja nostamme, imagoa. Järjestämällä pieniä tapahtumia, mm. pääsiäismuna -jahtia tai

17 kurpitsajahtia, OPK:sta yhteinen tunnelma. syntyy opiskelijoille rento ja Viime syksynä opiskelijakunnan sisällä kuitenkin kuohui. Syksyn järjestäytymiskokousten yhteydessä tuli esille varmasti koko nykyistä hallitusta hämmentänyt tapaus: kokoukseen oli kokoontunut suuri määrä opiskelijoita, jotka olivat tyytymättömiä opiskelijakunnan hallituksen toimintaan. Muutaman pitkän ja vaiherikkaan kokouksen jälkeen uusi yhteisymmärrys toiminnasta kuitenkin löytyi. Hallitukseen otettiin tämän jälkeen uusia jäseniä ja sen toiminta muuttui jonkin verran. Kaiketi muutos ei kuitenkaan ollut aivan helpoimmasta päästä, mutta lopputulos on puheenjohtajan mielestä kuitenkin hyvä. Jostain vanhasta täytyy loppua, jotta jotain uutta voi alkaa. Viime syksy sisältää muutaman viikon elämästäni, joita en välttämättä haluaisi muistaa. Kaikesta oppii, onhan se totta. Siltikin minusta tuntuu, että monen monet opiskelijat eivät edes tienneet, että opiskelijakunnassa pohdittiin vallankaappausta. Monen muun tavoin pidän viimesyksyistä ylilyöntinä ja aivan tarpeettomana. Toki hallitus sai lisäbuustia tekemiseen, eli siinä määrin se oli hyödyllinen, mutta se tapa, jolla viimesyksyinen tapahtui, oli mielestäni asiaton. Tätä vuotta ja kaikkea, mitä se on opettanut, en kuitenkaan vaihtaisi mihinkään, eikä samaa voi mistään kirjasta oppia. Koen onnistuneeni. Kuten sanonta sanoo, jostain vanhasta täytyy loppua, jotta jotain uutta voi alkaa. Jokaisella on oikeus vaikuttaa, ei vain muutamalla hassulla hallituslaisella. Nyt tammikuun lopussa väistyvän puheenjohtajan ajatukset opiskelijakunnan tulevaisuudesta ovat avoimet. Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä, eikä se ikinä oikeastaan lopu. Opiskelijakunta on kuitenkin jäänyt hieman varjoon monien lukiolaisten keskuudessa. Syyksi tähän puheenjohtaja esittää nimenomaisesti tiedostamattomuuden siitä, että kaikki lukiolaiset kuuluvat tasavertaisesti opiskelijakuntaan. Tämä

18 vie opiskelijakunnan kauemmas opiskelijoista. Jokaisella on oikeus vaikuttaa, ei vain muutamalla hassulla hallituslaisella. Opiskelijakunnan kokoukset ovat kaikille avoimia, mutta toiset kokevat sinne tulemisen olevan vaikeaa. Näkyvämpi toiminta ja yhteisöllisyyden lisääminen luovat opiskelijakunnasta varmasti läheisemmän toimijan. Seuraavan hallituksen on hyvä jatkaa tästä ja nostaa vielä opiskelijakunnan imagoa lisää! Maahanmuuttaja tai Suomessa syntynyt: ihmisiä kaikki Mitä maahanmuuttajista tulee mieleen? Pakolaisia, jotka elävät sosiaaliturvan tuella tai kiusaavat paikallisia viemällä näiden työpaikat ja naiset? Näin voisi ehkä ajatella kyyninen syntysuomalainen. Oikeasti maahanmuuttajat eivät juuri eroa niistä, jotka ovat alun perin syntyneet Suomessa. Väestöliiton mukaan työn ja opiskelun takia tulevaa maahanmuuttoa tapahtuu eniten ja toiseksi eniten maahanmuuttajia tulee perhesiteiden, kuten avioliiton kautta. Humanitäärisin syin tulevia maahanmuuttajia oli vuonna 2011 koko summasta vain noin kahdeksan prosenttia. Kun ensimmäiset maahanmuuttajat tulivat 1970-luvulla, harva oli nähnyt valtaväestöstä poikkeavan näköisiä ihmisiä. Vielä 1990-luvulla oli suomalaisia, jotka eivät olleet ikinä nähneet tummaihoista ihmistä. Nyt 2010-luvulla, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä asuu ympäri Suomea ja maahanmuutto on moninaistanut suomalaisuutta. Nykyään myös monet niistä, jotka eivät täysin ulkonäöltään sopeudu normaalisuomalaiseen muottiin, voivat hyvin olla täysin suomalaisia, he ovat

19 voineet syntyä, kasvaa ja käydä koulunsa täällä. Toisaalta maahanmuuttaja voi olla kotoisin esimerkiksi toisesta pohjoismaasta eikä häntä voi ulkonäöllisesti erottaa muista suomalaisista. Alfonso Padilla, yksi ensimmäisistä Suomeen tulleista maahanmuuttajista, kiteyttää asian Iltalehden (Iltalehti ) haastattelussa: Hiukseni ja viikseni olivat silloin vielä tummat. Kun liikuin kadulla, monet tuijottivat minua ja osoittivat sormella. Nykyään Vuosaaren yöbussissa puolet meistä on muualla syntyneitä. Millaisia suomalaiset näkökulmasta? ovat maahanmuuttajien Haastattelin kolmea maahanmuuttajaa saadakseni erilaisia näkemyksiä niin siitä, miten he ovat Suomeen päätyneet kuin siitä, miten sopeutuminen tänne on sujunut. Lisäksi pyysin erästä lukiolaistamme jakamaan tarinansa siitä, miksi hän on muuttanut Suomeen ja kuinka elämä erilaisessa kulttuurissa on sujunut. Mistä olet kotoisin ja mistä syystä muutit Suomeen? Sevda Aliyeva: Olen kotoisin Azerbaidzanista ja muutin Suomeen työn perässä. Mandy Man: Kotimaani on Hong Kong. Tulin Suomeen, koska menin naimisiin mieheni kanssa joka asuu ja työskentelee Suomessa. Olimme vanhoja tuttuja ja tapasimme uudestaan, kun hän oli tullut takaisin Hong Kongiin lomailemaan vuonna Kävimme ulkona ja menimme melko nopeasti naimisiin. Muutimme Suomeen ja olen siitä lähtien asunut täällä. Nigel Keane: Olen kotoisin Irlannista ja muutin Suomeen, koska vaimoni on täältä kotoisin ja halusi muuttaa tänne ja kaipasin itsekin Suomea.

20 Mikä on synnyinmaassasi paremmin kuin Suomessa ja toisin päin? Sevda Aliyeva: Synnyinmaassani ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja suhteet sukulaisiin ovat paljon läheisempiä. Suomessa taas on hyvät mahdollisuudet työllistyä ja saada hyvää koulutusta. Mandy Man: Hong Kongissa on kätevämpää, sillä se on pieni maa ja melkein kaikki kaupat ja ravintolat ovat auki koko päivän. Jos tuntee itsensä nälkäiseksi keskiyöllä, siellä on silti monia vaihtoehtoja ruokapaikaksi! Suomessa taas ei ole yhtään ilmansaasteita, parasta on raikas ilma ja toiseksi parasta ovat suomalaiset, he ovat todella mukavia ja auttavaisia. Kolmas on koulutusjärjestelmä verrattuna Hong Kongiin, oppilailla on täällä enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän paineita. Nigel Keane: Suomessa on paremmat koulut ja Suomi on muutenkin useita maita turvallisempi. Irlannissa ihmiset ovat paljon sosiaalisempia ja ystävällisempiä kuin Suomessa ja Irlannin maisemia ja ravintoloita kaipaa Suomessa. Mikä koulutus sinulla on ja koulutustasi vastaavaa työtä? oletko saanut Suomesta Sevda Aliyeva: Minulla on yliopistokoulutus, olen opiskellut kotimaani yliopistossa lääkäriksi ja olen saanut töitä Suomesta. Tällä hetkellä työskentelen sairaalassa lääkärinä ja olen erikoistunut sisätauteihin. Tämä kaikki on kuitenkin vaatinut minulta paljon työtä, sillä mitään ei elämässä saavuteta helpolla. Kaiken eteen on tehtävä työtä: minun piti ensin opetella suomen kieltä, joka on täysin erilainen kuin oma kieleni. Pitää vain uskaltaa ottaa haasteita vastaan. Mandy Man: Hong Kongissa ensimmäinen työni oli Cathay Pacific Airlinesilla hotelli- ja ryhmämatkatoiminnan esimiehenä kuuden vuoden ajan ja viimeksi työskentelin Dragonairilla lentoemäntänä. Naimisiinmenon ja Suomeen muuttamisen jälkeen olen saanut kaksi poikaa joista pidän huolta, en puhu suomea hyvin ja olen jo melko vanha, minkä takia minun olisi vaikeaa löytää työtä täältä Suomesta.

21 Nigel Keane: Suoritin Irlannissa peruskoulun ja Suomessa perustin oman rakennusfirmani ja olen saanut hyvin töitä. Kuva: Aliisa Rantanen Maahanmuuttajia on lähempänä kuin luuletkaan Hei, olen Rhesa ja käyn Järvenpään lukiota kolmatta vuotta. Olen kotoisin Virosta ja olen asunut Suomessa kolme ja puoli vuotta. Muutin Suomeen vuoden 2011 kesällä ja aloitin yhdeksännen luokan täällä. Muutin tänne osaltaan siksi, että perheeni oli aikaisemmin muuttanut töiden takia tänne, mutta osaltaan siksi, että koin kutsun tulla. Perhepiirissäni on ollut paljon suomalaisia ystäviä, mutta kieli ei ole silti tarttunut. Pitää paikkansa, että kielen oppii vain sitä puhumalla. En ole kertaakaan katunut muuttopäätöstä. Vaikka Viro ja Suomi ovat hyvin läheisiä kieliä, on kulttuureissa kuitenkin paljon eroja. Mielestäni tähän yhteiskuntaan on vaikea sopeutua. Täällä kaikki liikkuu

22 todella hitaasti liikenteestä postin saapumiseen tai asioiden ajamiseen Kelassa. Ihmiset ovat täällä rauhallisia eikä heillä ole mihinkään kiire, siksi näköjään myöhästyminen on myös yleistä. Tämä oli shokki. Lopulta aloin ymmärtää, miten elämä pyörii täällä. Vapaa-aikaa tuli huomattavasti lisää, enkä osannut tehdä sillä mitään. Olen tottunut tekemään paljon töitä ja olemaan kiireinen. Minulla on tiukka aikataulu ja työskentelen koulun ohessa. Yritin ymmärtää, että elämästä voi nauttia. Aina ei tarvitse olla kiire. Toiseksi huomasin, että ihmiset eivät ole niin avoimia. Läheistä ystävyyttä on vaikea kehittää, koska jos on liian avoin, se usein tulkitaan väärin. On myös aiheita joita yritetään välttää, jos ei olla kovin läheisiä ystäviä. Kielen opin kuitenkin aika nopeasti. Kielioppivirheitä kuitenkin riittää. Nyt jopa ajattelen suomeksi ja usein en enää tiedä, onko sana viroa tai suomea. Tykkään erityisesti Suomen koulujärjestelmästä, koska se jättää paljon valinnanvaraa oppilaille tarjoamalla erilaisia kursseja ja on hyvin käytännöllinen. Virossa pidetään kiirettä, opitaan teoria ja päivät ovat melko pitkiä. Suomen lukion koulujärjestelmää voisi verrata ehkä Viron yliopistoon, jossa voi itse päättää mitä opiskelee ja valintoja riittää. On ollut hetkiä jolloin ajattelen, että kuka minä nyt oikein olen. En osaa enää hyvin viroa eikä suomea. Minä olen kuitenkin matkailija tässä maailmassa. Yritän siis nauttia tästä hetkestä ja ottaa kaikkien paikkojen hyvät puolet ja oppia huonommista. Kun on itse avoin, ei mikään voi estää pyrkimästä eteenpäin. On rikkaus tuntea enemmän kulttuureja kuin vain sen oman. Sen kautta alkaa arvostaa omaa kulttuuria ja näkemään, missä on kehittymisen varaa. #myösihminen Suvaitsevaisuusviikko Järvenpään lukiolla Lue lisää

23 Älä unohda vaihtareita! Poseeraamassa vasemmalta Akira (Japani), Minori (Japani), Caio (Brasilia), Liz (Kanada), Bélen (Honduras) ja Michelle (Saksa). Kuvat: Henna Mäkiaho. Onko vaihtarin arki pelkästään museoihin tutustumista ja kosteita kotibileitä? Tarvitseeko läksyjä tehdä ja ovatko kotityöt pakollisia? Lue niin tiedät. Koulumme seitsemän vaihto-opiskelijaa ovat viettäneet jo Suomessa yli sata päivää. Päätimmekin kysyä heidän kuulumisiaan. Saksalainen Michelle, 17, on kotoisin asukkaan kylästä Berliinin läheisyydestä. Suomessa hän asuu Mäntsälässä Hirvihaarassa, joten bussimatkat vievät valitettavan paljon aikaa koulupäivästä. Telinevoimistelua Saksassa harrastavana tyttönä hän mainitsee kaipaavansa liikuntaa, mutta vielä sitä

24 oikeaa lajia ei ole löytynyt. Toimitus aikookin tutustuttaa Michellen Järvenpään hiihtolatuihin ja ulkojäille kunhan kelit sen vain sallivat. Sanasta Suomi Michellelle tulevat mieleen ujot suomalaiset ja kylmät talvet. Saksaa hän mainostaa suomalaisille maana, jossa on sijaa erilaisuudelle, braatvursteille ja juhlimiselle. Going often to parties onkin asia, jonka Michelle olisi ehdottomasti ottanut mukaan Saksasta, sillä hänen kotimaassaan useimmat yökerhot ja baarit avaavat ovensa jo 16 vuotta täyttäneille. 16-vuotias Liv on asukkaan Bielefeldistä kotoisin oleva viulunsoittoa harrastava toinen saksalainen vaihtarimme. Hän on huomannut lähes kaikkien suomalaisten tyttöjen olevan ujoja blondeja, joten hänellä on mielestään hyvät mahdollisuudet sopeutua joukkoon. Liv muistuttaa, että vaihtarille juttelu ei ole oikeasti niin jännittävää kuin millaisena jotkut ykköset ovat sen kokeneet. Hevirokkia ja mustikkapiirakkaa Minori on Järvenpään kokoisesta japanilaisesta kaupungista kotoisin oleva heavy metal -fani. Yksi syy juuri Suomen valitsemiseen olikin palava rakkaus heviin. Lukion Art Caféssakin esiintynyt Minori on löytänyt myös uuden suomalaisen lempibändin: Apulannan. Suomesta Minorille tulevat ensimmäisenä mieleen Muumit ja saunominen. Japanista hän mainitsee näkemisen arvoiseksi Fuji-vuoren ja kirsikkapuut niiden kukkiessa kirkkaan pinkkeinä. Lopuksi Minori lähettää terveisiä lukiolaisille selkeällä suomella: Minä en puhu kovin hyvää suomea tai englantia, mutta minä haluan oppia puhumaan paremmin suomea.

25 Akira ja Minori. Vasta vähän aikaa sitten Japanista kouluumme saapui myös toinen vaihto-oppilas, 17-vuotias Akira. Pari viikkoa Suomessa oleillessaan hän on tykästynyt kovasti suomalaiseen mustikkapiirakkaan ja kuvailee Suomea joulupukin ja saunojen maana. Omasta maastaan hän haluaa nostaa esille maukkaat ruoat, edistyneen tegnologian sekä monet hienot nähtävyydet kuten Tokion Sky Tree. Samba evästää Järvenpään yöhön Caio, 18-vuotias brasilialainen, on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jalkapallofani. Brasiliassa karnevaalit ja sambatanssi ovat näkyvä osa kulttuuria, mutta Suomessa vastaavia asioita Caio ei ole vielä löytänyt. Syksyssä päällimmäisinä ajatuksina pyörivät vain viileys, pimeys ja joulupukin odotus. Reipas täysi-ikäinen odottaa innolla tulevaa vuotta, jonka tarkoituksena olisi oppia lisää eurooppalaisesta kulttuurista ja englannin kielestä. Brasiliasta matkalaukkuun Caio olisi ottanut mukaan niin perheensä, maukkaat ruoat, kuin myös maailman kauneimmaksi rankatut tytöt. Toimitus vinkkaa Caioa tutustumaan Järvenpään yöelämään, josta löytyvät niin maukkaat rullakebabit, kulttuurin ilmentymä grillijonossa ja RT:n tanssilattialta ne maailman oikeasti kauneimmat vaaleahiuksiset tytöt.

26 Belén ja Caio. Kaikkea kannattaa kokeilla Hondurasista kotoisin oleva 17-vuotias Belén päätyi Suomeen isänsä työkaverin suosittelemana. Belén on jo kotimaassaan valmistunut high schoolista, ja ajatteli hakea elämänkokemusta Euroopasta päätyen Suomeen. Hondurasin kuumuuteen tottuneena hän kertoo Suomen olevan kylmä maa, jossa ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, mutta paljon hiljaisempia kuin hänen kotimaassaan. Eteläamerikkalaisille kulttuureille tyypillisesti myös Honduras koostuu jalkapallofaneista ja tummatukkaisista sekä hyvin sosiaalisista ja ulospäinsuuntautuneista henkilöistä. Lukiomme opiskelijoille Belén haluaa sanoa, että elämässä tulee tarttua rohkeasti kaikkiin vastaan tuleviin mahdollisuuksiin saavuttaakseen ja kokeakseen jotain erityistä, ja näin voi todeta ainakin kaikkien kouluumme päätyneiden vaihtareiden tehneen. Yllä olevista lyhyistä esittelyistä puuttuu omaa palstaa lehdessämme kirjoitteleva Liz. Käykäähän kurkkaamassa Liz s Adventures osiota ja näin pääsette tutustumaan syvemmin mielenkiintoiseen vaihtariarkeen

27 Suomessa.