Lähidemokratiaa Lempäälässä. Toimintatutkimuksen raportti

Lähidemokratiaa Lempäälässä Toimintatutkimuksen raportti Anna Kulmakorpi 26.8.2015

s. 1 / 20 Lähidemokratiaa Lempäälässä Toimintatutkimuksen raportti Sisällys Tiivistelmä... 2 1. Johdanto... 3 2. Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet... 4 3. Tutkimusmenetelmä ja -tapa... 4 4. Keskeiset käsitteet... 5 4.1. Lähidemokratia... 5 4.2. Osallisuus... 5 4.3. Kuntalaisvaikuttaminen... 6 5. Lähidemokratia teoriasta käytännöksi -hanke... 6 5.1. Hankkeen tavoitteet... 6 5.2. Hankkeen painopisteet... 8 5.3. Hankkeen toimintoja... 8 6. Havainnot ja niiden analysointi... 10 6.1. Lähidemokratian moniulotteisuuden ymmärtäminen on välttämätöntä... 10 6.2. Luottamus on lähidemokratian toteutumisen perusedellytys... 11 6.3. Lähidemokratiaherkkyys on toimivan kuntalaisosallisuuden kulmakivi... 12 6.4. Vastuu lähidemokratian toteutumisesta kuuluu kaikille... 14 7. Pohdintaa... 15 7.1. Haasteita... 15 7.2. Onnistumisia... 16 7.3 Tutkijan oppimiskokemukset... 17 8. Kehittämisehdotukset... 17 8.1. Toimialat... 17 8.2. Tiedotus... 18 8.3. Kolmas sektori... 18 Lähteet... 20

s. 2 / 20 Tiivistelmä Lähidemokratiaa Lempäälässä Toimintatutkimuksen raportti projektisuunnittelija Anna Kulmakorpi, Lempäälän kunta Lähidemokratian kehittämiseksi Lempäälässä kunnanhallitus perusti lähidemokratiatoimikunnan määräajaksi vuosille 2014 2015. Lähidemokratiatoimikunnan työn ohella kunta toteutti Lähidemokratia teoriasta käytännöksi -hankkeen ajalla 1.4.2014 30.9.2015. Lähidemokratiatoimikunnan ja hankkeen tavoitteena oli vahvistaa lähidemokratiaa ja lisätä kuntalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia päätöksentekoon ja palveluiden kehittämiseen. Lempäälässä lähidemokratia halutaan saada arkiseksi osaksi kunnan toimintaa käsittäen mm. asiakasraadit, sähköiset osallistumismahdollisuudet ja ns. tekemisen demokratian. Paikallis- ja lähidemokratiasta löytyy melko paljon viime vuosina kirjoitettua materiaalia kuten oppaita ja tutkimusjulkaisuja, mm. Suomen kuntaliitolta ja Valtiovarainministeriöltä. Hankkeen taustalla oli ajatus, että teoriaa lähidemokratiasta on riittävästi, mutta käytännön kokemuksia niukemmin. Hanke toteutettiin toimintatutkimuksena, jotta kokemukset ja havainnot erilaisten lähidemokratian käytännön keinojen kokeilemisesta Lempäälässä saataisiin dokumentoitua ja jaettua. Hankkeen aikaisten tilaisuuksien, tapahtumien ja keskusteluiden pohjalta sekä paikallis- ja sosiaalista mediaa seuraamalla tehtiin havaintoja suhtautumisesta lähidemokratia-asioihin tai niihin liittyvien osallistumismahdollisuuksien käyttöönottoon. Havainnot toimivat toimintatutkimuksen aineistona. Lähidemokratian toteutumisen haasteita Lempäälän kokoisessa kuntaorganisaatiossa on ohueen viestintään liittyvä luottamuspula. Lääke luottamuspulan selättämiseen ovat vuorovaikutus, selkeäkielinen viestintä ja asioiden sopiva paketointi. Kuntaorganisaatiolla pitää olla käytössä arjessaan välineet osallistaa, mutta niitä oleellisempaa on tapa ajatella osallisuutta, kuulemista ja kunnan kehittämistä. Kuntaorganisaation oikeus ja toisaalta velvollisuus on toteuttaa ja pikemminkin mahdollistaa lähidemokratiaa. Viranhaltijat koetaan usein vastuullisiksi lähidemokratian toteutumisesta, vaikka sen tulisi perustua kaikkien eri osapuolten väliselle vuorovaikutukselle. Kuntalaisten halukkuutta osallistua on vaikea ennakoida. Kuntaorganisaation tulee kehittää ns. lähidemokratiaherkkyys, jotta se tunnistaisi paremmin asioita, joihin kuntalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa. Oleellinen osa lähidemokratiaherkkyyttä on valmius ottaa vastaan kuntalaisten oma-aloitteinen aktiivisuus, tarttua siihen ja hyödyntää sitä vuorovaikutuksen keinoin.

s. 3 / 20 1. Johdanto Lähidemokratia-sanaa on käytetty viime vuosina niin paljon, että useimmat tunnistavat sen. Mutta kuinka moni on syvällisemmin pysähtynyt pohtimaan sen sisältöä? Ensi alkuun hankalan kuuloista termiä on pyritty myös korvaamaan muilla, paremmin suuhun sopivilla sanoilla. Lopulta se kuitenkin osoittautui mahdottomaksi, sillä lähidemokratia käsittelee niin laajaa asiakokonaisuutta, että sitä ei pysty kuvaamaan yhdelläkään toisella sanalla. Toisaalta tämä juuri on lähidemokratian rikkaus: jokainen voi, tarkemmin sanoen jokaisen pitää määritellä oman lähidemokratiansa sisältö itse. Vaikka lähidemokratia-termiä saattaa moni ensi alkuun vierastaa, kyse on kuitenkin lyhykäisyydessään siitä, että kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa omaa lähiympäristöään ja arkeaan koskevaan päätöksentekoon ja kehittämiseen eri tavoin. Itse päätöksenteko pohjautuu kuitenkin edelleen edustukselliseen demokratiaan, eikä lähidemokratian ole tarkoitus poistaa tai korvata, vaan täydentää ja tehostaa sitä. Suomessa on paljon erilaisia lähidemokratiaa toteuttavia malleja, joista osa toimii hyvin, kuten laajalti tunnettu ja usein esimerkkinä käytetty Rovaniemen aluelautakuntamalli. Rovaniemellä toimii nykyisin kuusi kyläpalvelualuetta, joiden palveluiden järjestämisestä ovat vastuussa kylien edustajista koostuvat aluelautakunnat. (Rovaniemen kaupunki 2015), (Pihlaja & Sandberg 2012, 65 66). Usein lähidemokratiamallit perustuvat tietyn alueen asioiden käsittelyyn, mikä erityisesti liitoskunnissa varmastikin on tarpeellista ja toimivaa. Kunnat ovat kuitenkin erilaisia, ja myös lähidemokratiaa edistävien järjestelmien ja keinojen tulee olla kuhunkin kuntaan sopivia. Lempäälän kunta sijaitsee Pirkanmaalla, Tampereen eteläpuolella. Kunnassa on noin 22 000 asukasta. Kunnan läpi kulkee nauhataajama, joka koostuu kolmesta asuin- ja palvelukeskittymästä; kuntakeskus Lempoinen, Kulju ja Sääksjärvi. Näiden lisäksi kyliä on vajaa kymmenen. Kunnan kompaktin koon ja muodon sekä nauhataajamarakenteen vuoksi ei kaukaisimmistakaan kylistä tule lähimpään taajamaan ja palveluihin matkaa juurikaan 10 kilometriä enempää. Näin ollen Lempäälän kohdalla lähidemokratian päällimmäisenä kehittämiskohteena eivät ole aluelautakuntien tyyppiset palveluiden järjestämiseen liittyvät ratkaisut, vaan kuntaa lähestytään kokonaisena kuntayhteisönä. Lempäälässä lähidemokratia halutaan nähdä koko kunnan kattavana toimintatapana, joka sisältää mm. sähköiset osallistumismahdollisuudet, käyttäjädemokratian ja niin sanotun tekemisen demokratian, jota onkin kunnassa jo pitkään toteutettu yhdistyksille erilaisiin kunnan palveluvarustusta täydentäviin projekteihin myönnettävän omatoimirahan kautta. Tavoitteena on saada lähidemokratiasta pysyvä ja arkinen osa kunnan toimintaa. Tätä varten Lempäälään perustettiin erityinen lähidemokratiatoimikunta, jonka tehtävä oli viedä eteenpäin kuntalaisosallisuutta parantavia asioita. Toimikunta perustettiin ensin määräajaksi vuosille 2014 2015, ja jatkosta päätetään arvioinnin ja kokemusten perusteella. Koska lähidemokratian kehittäminen on nähty niin tärkeänä asiana, päätettiin lähidemokratiatoimikunnan perustamisen lisäksi hakea hanketta. Lempäälän kunta toteutti Lähidemokratia teoriasta käytännöksi -hankkeen ajalla 1.4.2014 30.9.2015. Tästä ajasta kolmentoista kuukauden ajan hankkeessa työskenteli päätoiminen projektisuunnittelija. Nimensä mukaisesti hankkeessa pyrittiin tunnistamaan Lempäälään sopivia kuntalaisvaikuttamisen muotoja, kokeilemaan ja saamaan niitä käytäntöön. Jotta hankkeen ja koko lähidemokratiatoimikunnan työn kautta saatu valtakunnallisesti arvokas ja ainutlaatuinenkin kokemustieto saataisiin dokumentoitua, toteutettiin hanke toimintatutkimuksena.

s. 4 / 20 2. Tutkimuksen tarkoitus ja tavoitteet Toimintatutkimuksen tarkoituksena oli kerätä kokemuksia lähidemokratian sisäänajamisesta keskisuureen kuntaan sekä kirjata ja levittää niitä valtakunnallisesti. Tavoitteena oli siis hankkeessa koettujen haasteiden ja onnistumisten myötä kuvata muutosprosessia niin, että kaikki voisivat hyötyä siitä. Tässä tutkimusraportissa ei enää juurikaan käsitellä sitä, miksi lähidemokratiaa pitäisi kehittää tai toteuttaa, sillä sen tarpeellisuus lienee jo itsestäänselvyys tänä heikon kuntatalouden, rakennemuutosten ja ns. asioiden monimutkaistumisen aikana paitsi Lempäälässä, myös muualla Suomessa. Sen sijaan raporttiin on kirjattu pohdintaa siitä, mitä lähidemokratia oikeastaan on, sillä kysymys on toistunut usein hankkeen aikana eri tilanteissa. Tämän peruskysymyksen lisäksi kuvataan hankkeen toimenpiteiden kautta saatuja kokemuksia ja havaintoja sekä analysoidaan niitä. 3. Tutkimusmenetelmä ja -tapa Lähidemokratiatoimikunnan ja -hankkeen työskentelyn tuloksia sekä tavoiteltua muutosta koko kunnan tasolla haluttiin dokumentoida valtakunnalliseksi tietolähteeksi. Mahdollisimman laajan hyödyn saamiseksi hankkeen toteuttamistavaksi valittiin toimintatutkimus, jonka avulla tulokset ovat helposti jaettavissa. Toimintatutkimuksessa tutkija ei ole neutraali sivustaseuraaja, vaan aktiivinen toimija. Tässä toimintatutkimuksessa tutkimusaineistoa ovat projektisuunnittelijan havainnot tilaisuuksien, erinäisten viranhaltijoiden, kuntalaisten, yhdistystoimijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa keskustelujen ja tapahtumien, sekä lähidemokratiatoimikunnan ja ohjausryhmän kokouksissa käytyjen pohdintojen ja keskusteluiden pohjalta. Aineiston analysointi ja tulkinta tähtää ymmärryksen lisääntymiseen organisaation ja siihen kuuluvien ihmisten ja ilmiöiden toiminnasta. Asioita lähestytään myös ihmisten päämäärien ja motiivien kautta, eli ei pyritä löytämään vain syy-seuraussuhteita. (Heikkinen 2007, 16 21.) Toimintatutkimuksen analyysia tehdään tässä tapauksessa organisaatiotasolla. Kunnan tavoitteeksi on asetettu siis lähidemokratian sisäänajo kunnan toimintaan eli kehittää, kokeilla ja käyttöönottaa lähidemokratian välineitä oikeissa reaalimaaliman olosuhteissa. Vaikka aikataulua tälle ei olekaan suoraan määritelty, on lähidemokratiatoimikunta asetettu kahden vuoden määräajaksi, ja hankkeen varsinainen toteutusaika on noin vuoden. Toimintatutkimukselle tyypillistä on syklisyys, jossa vuorottelevat suunnittelun ja toiminnan vaihe sekä arvioinnin ja reflektoinnin vaihe, jolloin pohditaan saatuja kokemuksia ja oppeja. Seuraavan syklin suunnittelussa ja toiminnassa hyödynnetään opittua ja siirretään sitä käytäntöön. (Heikkinen, Rovio & Kiilakoski 2007, 79 81). Näin lyhyessä hankeajassa, organisaation koko ja muutoksen mittakaava huomioiden, useiden syklien toteutuminen on haasteellista. Koska toimintatutkimuksen tutkijan rooli on aktiivinen ja tutkimusaineisto on pääosin tutkijan omia havaintoja ja kokemuksia, on myös tutkimusraportti luonnollisesti subjektiivinen näkemys asioista. Näin ollen tutkimusraportin tekstin kertojana on ainakin osin projektisuunnittelija minä-muodossa.

s. 5 / 20 4. Keskeiset käsitteet 4.1. Lähidemokratia Lähidemokratialla tarkoitetaan asukkaiden ja yhteisöjen paikallisia osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia aluetta koskevassa päätöksenteossa (Kattilakoski & Backa 2013, 11). Sähköinen sivistyssanakirja antaa lähidemokratialle määritelmän oikeus olla päättämässä työ-, asuin- tm. lähiympäristöä koskevista asioista (SuomiSanakirja.fi 2015). Lähidemokratiasta puhuttaessa oleellinen käsite on myös edustuksellinen demokratia, eli vallalla oleva järjestelmä, jolle perustuu Suomen paikallishallinto. Kuntalaiset valitsevat joka neljäs vuosi edustuksen kunnanvaltuustoon äänestämällä kunnallisvaaleissa. (Suomen Kuntaliitto 2015). Päätöksenteko perustuu edustukselliseen demokratiaan, ja lähidemokratian keinoin tuetaan sitä mm. tuottamalla paikallista tietoa päätöksenteon taustalle ja selvittämällä kuntalaisten tahtotilaa heitä koskevissa asioissa. Ottamalla kuntalaiset huomioon päätöksenteossa jo valmisteluvaiheessa saadaan yleisesti ottaen myös tehdyille päätöksille laajempi hyväksyntä. Yksiselitteistä ja kaiken kattavaa määritelmää lähidemokratialle ei ole helppo löytää, koska se on asiana niin moniulotteinen. Lähidemokratia sisältää paikallisen demokratian eli mm. alueelliset demokratiaa edistävät tahot kuten foorumit ja kyläneuvostot, tekemisen demokratian kuten kolmannen sektorin paikallinen kehittämistyö sekä käyttäjädemokratian, johon liittyvät asiakasraadit ja muu palveluiden kehittämiseen tähtäävä kuntalaisvaikuttaminen. Oleellinen osa lähidemokratiaa on myös toiminta, joka liittyy edustuksellisen demokratian tukemiseen ja päätöksenteon avoimuuteen. Näin ollen lähidemokratia -termiä ei voi korvata täysin sanoilla kuntalaisvaikuttaminen tai osallisuus. 4.2. Osallisuus Lähidemokratiasta puhuttaessa käytetään paljon sanaa kuntalais- tai asukasosallisuus sekä pohditaan, kuinka kuntalaisia voitaisiin osallistaa. Kuntalaisosallisuus tai -vaikuttaminen on terminä ehkä luonnikkaampi kuin lähidemokratia, vaikka ei suoraan synonyymi olekaan, kuten edellä lähidemokratian moninaisuudesta on todettu. Vallakas - kuntalaisen vaikuttamisopas määrittelee osallisuuden periaatteeksi, jonka mukaan kuntalaisella on voitava olla mahdollisuus sekä saada tietoa päätöksenteosta että päästä vaikuttamaan siihen. Osallistuminen taas tapahtuu alhaalta, ruohonjuurelta ylöspäin, se on mahdollisuuksien hyödyntämistä eri tavoin. Osallistamisesta puolestaan todetaan, että se on osallisuuden rinnakkaismuoto, osallistumismahdollisuuksien tarjoamista kuntalaisille. Osallistaminen on ylhäältä alaspäin, hallinnosta kuntalaisille päin tapahtuvaa toimintaa. (Suomen kuntaliitto 2009.) Oppaassa on myös nimetty erilaisia osallisuuden lajeja. Tieto-osallisuus käsittää mm. tiedottamista ja kuntalaisten kuulemista, suunnitteluosallisuus on vuorovaikutusta valmisteluun liittyen esim. foorumien kautta. Päätösosallisuudella tarkoitetaan osallistumista vaikkapa palvelutuotantoa tai lähialuetta koskevaan päätöksentekoon. Usein tämä tapahtuu erillisten elimien kautta, joissa on asukkaiden suoraan valitsema edustus, ja joille on kunta delegoinut päätäntävaltaa. Toimintaosallisuus on kuntalaisten omaa toimintaa oman lähiympäristönsä eteen esimerkiksi talkoilemalla. (Suomen kuntaliitto 2009.)

s. 6 / 20 Samantyyppistä jaottelua on esitellyt Ritva Pihlaja, mutta puhuu kuntalaiskumppanuudesta, jossa kuntalainen on tasavertainen toimija. Kumppanuutta voi olla monenlaista, mm. keskustelu-, suunnittelu-, palvelu- tai budjettikumppanuutta (Pihlaja 2015). 4.3. Kuntalaisvaikuttaminen Kuntalain (27 ) mukaan valtuuston on pidettävä huolta siitä, että kunnan asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on edellytykset osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Kunta voi vapaasti päättää siitä, miten se tämän velvollisuutensa käytännössä toteuttaa. (Suomen Kuntaliitto 2015.) Kuntalaisvaikuttaminen on olennainen osa lähidemokratiaa. Kuntalaisten keinoja vaikuttaa ja osallistua ovat esimerkiksi erilaiset alueelliset toimielimet (esim. aluelautakunnat, kyläneuvostot), keskusteluforumit, käyttäjä- ja asiakaskyselyihin vastaaminen, palautteen antaminen, yhteydenotot viranhaltijoihin ja luottamushenkilöihin, kunnan järjestämiin tilaisuuksin osallistuminen (vanhempainillat, kaavoitustilaisuudet ym.), kunnanosa- ja kyläyhdistysten toimintaan osallistuminen, talkootyö, yleisönosastokirjoitukset ja sosiaalisen median kautta osallistuminen, vetoomusten ja kuntalaisaloitteiden allekirjoittaminen sekä valitusten ja oikaisuvaatimusten tekeminen. 5. Lähidemokratia teoriasta käytännöksi -hanke Lempäälässä on tahtotila lähidemokratian kehittämiseksi ja se on kirjattu myös kuntastrategiaan. Kunnanhallitus perusti lähidemokratiatoimikunnan määräajaksi 2014 2015 ja sen tehtäväksi annettiin vahvistaa kuntalaisten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kunnan päätöksentekoon ja palveluiden kehittämiseen. Lisäksi toimikunnan tuli pyrkiä vakiinnuttamaan kuntaorganisaatioon lähidemokratiaa kehittävä ja vahvistava kulttuuri, jonka myötä kuntalaisille avataan uusia vaikuttamisen väyliä heitä koskevissa kysymyksissä. Resursseja työhön haettiin hankkeen muodossa. Lähidemokratia teoriasta käytännöksi -hanke oli Lempäälän kunnan toteuttama kehittämishanke, joka toteutettiin ajalla 1.4.2014 30.9.2015. Hanketta rahoitti Työ- ja elinkeinoministeriö maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän esityksestä. Hankkeeseen palkattiin kokoaikainen projektisuunnittelija ajalle 4.8.2014 31.8.2015. Lähidemokratiatoimikunnan ja hankkeen päätavoitteiden ollessa hyvin pitkälle samat, toimi projektisuunnittelija alusta alkaen kiinteässä yhteistyössä toimikunnan kanssa ja osallistui myös sen kokouksiin. Lähidemokratiatoimikunnan voidaankin ajatella toimineen hankkeen seuranta- ja tukiryhmänä. Hankkeelle nimettiin myös ohjausryhmä, jonka jäsenet edustivat Lempäälän kuntaa, Maaseudun Sivistysliittoa, Suomen Kylätoiminta ry:tä, Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulua ja Maaseutupolitiikan yhteystyöryhmää (YTR). 5.1. Hankkeen tavoitteet Tavoite Ihmisten ja yhteisöjen omatoimisuus lisääntyy. Näytöt tavoitteen toteutumisesta Omatoimirahan myöntöperusteet päivitettiin, mikä mahdollisti omatoimirahan käytön entistä laajemmin ja rahaa myös haettiin uudenlaisiin kohteisiin.

s. 7 / 20 Yhdistykset haastettiin järjestämään talkoita omilla alueillaan Lempäälän yhteisenä talkoopäivänä 16.5.2015. Tapahtuman yhteydessä kunnassa tehtiin 1500 tuntia talkoita, minkä johdosta Lempäälä sai Vuoden talkoohenkisimmän kunnan palkinnon Talkoopäivä ry:ltä. Kunnan ja yhteisöjen konkreettiselle yhteistyölle löydetään uusia muotoja. Asukasilloissa käytiin läpi yhteistyön mahdollisuuksia. KOMO eli Kasvatus- ja opetuspalveluiden osallistumismahdollisuuksien selvittämiseksi koottu työryhmä kehittää uutta mallia koulujen ja kotien sekä yhteisöjen yhteistyölle korvamaan mahdollisesti nykyiset johtokunnat. Talkoopäivän tapahtuma toteutettiin yhteisöjen ja kunnan eri toimialojen yhteistyönä. Yhteisökoordinaattori-hankeaihion yhtenä mahdollisuutena on yhdistysstrategian laatiminen. Kuntalaiset asukkaina, asiakkaina ja yhteisön jäseninä saavat uusia kanavia vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä ja he myös kokevat pääsevänsä vaikuttamaan siihen. Kunnan palvelujen tuotannon ja muiden toimintojen toimintatavat kehittyvät paremmin kuntalaisten tarpeita vastaaviksi ja siten myös vaikuttavammiksi. Edustuksellista demokratiaa täydentävät osallistumisen muodot ja kuntalaisten toimijoina aktivoituminen edesauttavat myös edustuksellisen demokratian vahvistumista, mikä ajan myötä näkyy mm. kuntavaalien äänestysprosentissa. Päivähoidon osallisuusfoorumi ja suunnitteilla oleva TK-sairaalan asiakasraati. Osallisuusfoorumi-toiminnasta on hyviä kokemuksia ja vastaavia asiakasraateja tullee käyttöön enemmänkin. Kuntalaisaloite.fi, Otakantaa.fi, Facebook. Kunnanvaltuusto on linjannut aloitteisiin vastaamisajaksi 3 kk, ja muutenkin palautteisiin reagointiin on kiinnitetty huomiota. Toimialoilla on tehty uusia avauksia kuntalaisnäkökulman huomioimiseksi laajemmin ja myös aikaisemmassa vaiheessa (esim. kaavoitus, kirjasto, tiedotus). Osallisuusfoorumi/asiakasraatitoiminta KOMO-ryhmän aikaansaama malli hyväksytyksi tulleessaan voi parantaa koulu-koti-yhteistyötä Valtuuston kokousten videointikokeilu toi päätöksentekoa avoimemmaksi kuntalaisille. KOMO-ryhmä ja sen monipuolinen edustus eri tahoista ja sen myötä syntyvä uusi malli on täydentävä osallistumisen muoto Äänestysprosentin nousu jää nähtäväksi, ainakin edustuksellisen demokratian ja lähidemokratian suhteesta ja limittäisyydestä on herännyt paljon keskustelua. Taulukko 1. Hankkeen tavoitteet.

s. 8 / 20 5.2. Hankkeen painopisteet Hankkeen painopisteitä tarkennettiin perustuen loppukeväästä 2014 toteutettuun toimialakyselyyn, kesällä 2014 toteutettuun yhdistysselvitykseen sekä lähidemokratiatoimikunnan kanssa käytyihin keskusteluihin. Painopisteet olivat 1) kunnan toimialojen sparraaminen, 2) kolmannen sektorin aktivointi ja 3) tiedotuksen kehittäminen. Ohjausryhmän kokouksessa 25.2.2015 linjattiin, että hankkeen loppuaikana panostetaan enemmän kolmannen sektorin aktivointiin, hankkeen alun keskittyessä pääosin toimialoihin, joille kunnassa tehtävä työ jakaantuu. Lempäälän kunnan toimialat ovat yleishallinto, sosiaali- ja terveystoimi, sivistystoimi ja tekninen toimi. Toimialojen alla toimivat erilaiset tehtävä- ja vastuualueet, esim. sivistystoimeen kuuluvat opetuspalvelut, vapaa-aikapalvelut, kirjasto- ja kulttuuripalvelut sekä sivistystoimen hallintopalvelut. Kunnan toimialojen sparraaminen käsitti mm. tapaamisia viranhaltijoiden kanssa johtoryhmissä että yksittäin. Tapaamisissa käytiin läpi toimialojen osallistavia käytänteitä ja kannustettiin uusiin avauksiin (mm. asiakasraadit, sähköisten sovellusten kokeileminen, palautteen kerääminen ja kyselyt). Kolmannen sektorin aktivoinnissa keskityttiin hyvin pitkälti asukas-, omakoti- ja kyläyhdistyksiin. Kesällä 2014 toteutettu yhdistysselvitys kyselyineen kohdistettiin ko. yhdistyksille, samoin kuin yhdistystapaamiset. Toukokuussa 2015 järjestettiin Lempäälän yhteinen talkoopäivä, eli tapahtuma, jossa lempääläläisiä yhdistyksiä ja muita tahoja haastettiin järjestämään erilaisia talkoita omilla alueillaan. Tiedotuksen kehittämisessä keskityttiin pääasiassa sähköisen viestinnän tehostamiseen ja sosiaalisen median hyödyntämiseen. Lähidemokratia-asioiden tuomiseksi keskusteluun tehtiin yhteistyötä paikallismedian kanssa, joka teki useita juttuja liittyen lähidemokratiateemoihin. 5.3. Hankkeen toimintoja Hankesuunnitelmassa oli toistakymmentä toimenpidettä, joilla pyrittiin tavoitteiden toteutumiseen. Osa toimenpiteistä toteutettiin sellaisenaan, osaa jalostettiin edelleen niitä käytäntöön tuotaessa sekä edellä mainittujen painopisteiden mukaan. Erityisesti toimialojen kannustaminen osallistamiseen oli enemmänkin niiden omien ideoiden tukemista kuin valmiiden asioiden tarjoamista.

s. 9 / 20 Kuva 1. Hankkeen toimintoja. Toimialoille tehdyssä kyselyssä kartoitettiin jo käytössä olevia osallistamistapoja ja kannustettiin ideoimaan uusia. Hankkeen aikana aloitti mm. jo aiemmin ideoitu varhaiskasvatuksen osallisuusfoorumi, johon saivat kaikki halukkaat vanhemmat ilmoittautua. Foorumista saatujen hyvien kokemusten perusteella toimintaa on päätetty jatkaa ja kehittää mm. tapaamisten määrää lisäämällä. Terveyskeskussairaalaan on suunnitteilla asiakasraati käyttäjäkokemusten keräämiseksi. Säijän kylän osayleiskaavan laatimisen yhteydessä otettiin käyttöön sähköinen karttasovellus tiedonkeruuta varten, kuin myös otakantaa.fi -palvelu. Viranhaltijoille järjestettiin myös tilaisuuksia. Some -koulutus järjestettiin joulukuussa 2014 kunnan Facebook-sivujen perustamisen yhteydessä ja tammikuussa 2015 infotilaisuus otsikolla Kuntalaisosallisuus mitä ja miksi? Työpajatyyppiseksi suunniteltu tilaisuus otsikolla Kuntalaisosallisuutta käytännössä siirrettiin toukokuulta ja tullaan järjestämään syyskuussa 2015. Yhdistysselvityksen myötä yhdistysten yhteystiedot saatiin ajan tasalle, samoin kuin tietoa niiden toiminnasta ja tarpeista. Yhdistystapaamisia järjestettiin kolme, ja niissä aiheina olivat mm. yhteistyö ja omatoimiraha, joka on kunnan myöntämä tukea yhdistysten omille projekteille. Omatoimirahan myöntöperusteet päivitettiin hankkeen aikana. Rahoitusinfon avulla pyrittiin kannustamaan yhdistyksiä hyödyntämään Leader-rahoitusta. Lempäälän yhteiseen talkoopäivään osallistui yli kolmekymmentä yhdistystä erilaisilla talkootapahtumillaan eri puolilla kuntaa. Talkootunteja kertyi toukokuun aikana yhteensä n. 1500.

s. 10 / 20 Kunnalle perustettiin oma Facebook -sivu, joka otettiin innokkaasti vastaan. Otakantaa.fi:n lisäksi myös Kuntalaisaloite.fi -palvelu otettiin käyttöön ja asukaat ovat hyödyntäneet sitä jo useamman aloitteen teossa. Kunnan sivujen Osallistu ja vaikuta -osiota on kehitetty, ja sinne on mm. lisätty näkyviin tehdyt aloitteet vastauksineen. Valtuuston videointikokeilu toteutettiin tammi-kesäkuussa 2015 ja jatkoa valmistellaan. Vuonna 2010 valmistuneen Lempäälän ja Vesilahden yhteinen maaseudun kehittämisohjelma päivitettiin Lempäälän osalta. Päivitykseen sai antaa kommentteja mm. asukasilloissa, joita järjestettiin kolme vuoden 2015 alussa. Asukasiltojen teemat olivat Kulttuuri ja vapaa-aika, Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä Keskustan kehittäminen ja maankäytön suunnittelu yleisesti. 6. Havainnot ja niiden analysointi 6.1. Lähidemokratian moniulotteisuuden ymmärtäminen on välttämätöntä Yleisesti ottaen yhteistyön, yhteisen kehittämisen ja keskustelun pohjana on oleellista, että kaikki osapuolet - tässä tapauksessa viranhaltijat, luottamushenkilöt ja kuntalaiset - puhuvat samasta asiasta. Lähidemokratia on terminä hyvin moniulotteinen ja ihmiset voivat ymmärtää sen hyvin eri tavoin. Samoin sanasta heräävät mielikuvat voivat vaihdella paljonkin. Lähidemokratia -sanan ohella paljon käytetty osallisuus, osallistaminen ja osallistuminen voidaan nekin käsittää eri tavoin. Lähidemokratia-sanan käsittämisen moninaisuus tuli esille jo lähidemokratiatoimikunnan työskentelyn alussa tehdyssä toimialakyselyssä, jossa kartoitettiin osallistavia toimintatapoja eri toimialoilla. Kyselyyn vastasivat luottamustoimielimet. Pääosa vastauksina annetuista osallistavista toimintatavoista oli eriasteista tiedotusta ja tilaisuuksia. Suuressa roolissa olivat myös lakisääteiset kuulemismenettelyt. Uusia ideoita osallistamisen suhteen kysyttäessä, tarjottiin useimmiten jotain tiedotukseen liittyvää. Niin oleellinen osa - suorastaan edellytys - kuin toimiva viestintä onkin lähidemokratian toteutumisen kannalta, kertovat kyselyn tulokset, että kaksisuuntainen vuorovaikutus ja kuntalaisen osallisuus ovat vielä selkeästi vähäisemmässä roolissa kuin asioista kuntalaiselle tiedottaminen. Vastausten taustalta pystyy hieman hahmottamaan myös ajattelutapaa, että kuntalaista ei ainakaan kyselyn tekohetkellä vielä kokonaisvaltaisesti osattu nähdä osallistuvana osapuolena ja kumppanina. Kyselyn vapaamuotoisessa palautteessa tuli myös esille, että vastaajat olisivat kaivanneet hieman termistön ja asian alustamista ennen kyselyä ymmärtääkseen paremmin, mitä heiltä odotetaan. Mitä lähidemokratia sitten on? Tätä kysymystä on pohdittu moneen kertaan hankkeen aikana sekä lähidemokratiatoimikunnassa ja ohjausryhmässä, että erinäisissä muissa kokoonpanoissa. Monien keskusteluiden perusteella on päällimmäiseksi noussut ajatus, että se on toimintaa, joka tukee edustuksellista demokratiaa. Tällä toiminnalla taas on monia eri muotoja kuten käyttäjädemokratia, tekemisen demokratia ja alueellinen demokratia, joka lienee sekoitus molempia edellisiä ja edustuksellista demokratiaa. Käytännössä lähidemokratian keinoja ovat sähköiset vaikuttamismahdollisuudet (mm. otakantaa.fi ja kuntalaisaloite.fi), tilaisuudet kuten asukas- ja kyläillat, asiakasraadit ja foorumit, kyselyt ja kartoitukset, osallistuva budjetointi, yhdistystoiminta, muu vapaaehtoistoiminta, talkoot ja niin edelleen. Ehkä asiaa pitääkin lähestyä pohtimalla ensin, mikä on lähidemokratian tavoite? Päätöksenteko yhteisistä asioista tai ainakin mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, yhteisten ja yhteiskunnallisten asioiden edistäminen ja/tai parantaminen? Tällaista tavoitteiden asettelua seuraakin luontevasti kysymys, mitä kaikkea lähidemokratia on?

s. 11 / 20 Asian avaamiseksi ja ajatusten herättämiseksi järjestettiin hankkeessa 8.1.2015 tilaisuus otsikolla Kuntalaisosallisuus - mitä ja miksi? Alustajana toimi tutkija ja erityisasiantuntija Ritva Pihlaja, joka alustuksessaan kävi läpi termistöä, valotti asian taustalla vaikuttavia ilmiöitä ja esitteli Suomessa toimivia lähidemokratian toimintamalleja. Tilaisuuteen osallistui viisikymmentä henkilöä, pääosin viranhaltijoita ja kunnan työntekijöitä, mutta joukossa oli myös muutamia luottamushenkilöitä. Keskustelun vähyys, joka johtui varmasti osittain tilaisuuden hieman epäonnistuneesta rakenteesta, yllätti järjestäjät, ja sitä jäätiin kaipaamaan myös yleisön puolelta, kuten tilaisuuden palautteista selvisi. Kuitenkin peräti 29/35 palautteen antajasta piti tilaisuutta melko tai erittäin hyödyllisenä. Selkeä enemmistö oli myös kokenut saaneensa jotain eväitä omaan työhönsä jonkin verran tai melko paljon. Palautteen perusteella voi siis sanoa, että tilaisuus onnistui tarkoituksessaan. Myöhemmin tuli esille, että se toimi myös innoittajana opinnäytetyölle, jossa terveyskeskussairaalaan suunnitellaan ja toteutetaan asiakasraati. Moni lähidemokratiatoimikunnan jäsen on kertonut saaneensa oivalluksia lähidemokratian olemuksesta joko Pirkanmaan liiton 25.9.2014 järjestämässä Osallisuusillassa tai Kuntaliiton Demokratiapäivässä 14.10.2014. Asian avautumisen lisäksi tilaisuudet olivat monelle myös voimaannuttava sekä myös lohduttava kokemus ymmärrettyään, että emme ole ainoita tämän asian parissa painivia. Oikealla asialla ollaan, kuten eräs mukana ollut totesi. Lähidemokratiatoimikunnan ja hankkeen ansiosta lähidemokratia on noussut jokapäiväiseen keskusteluun ja sen sisältöä on käsitelty eri näkökulmista. Useiden ihmisten on täytynyt pohtia asiaa sen tullessa eteen käytännön kautta (esimerkiksi valtuuston videointikokeilu ja sosiaalinen media). Keskustelu on askel oikeaan suuntaan. Asiaa prosessoitaessa ymmärrys lisääntyy ja nämä oivallukset lienevät suorastaan välttämättömyys ajattelutavan ja asenteen muutokselle. Keskustelu lähidemokratiasta ja sen sisällöstä edesauttaa paitsi henkilökohtaisia oivalluksia, myös ymmärtämään toisten näkökulmia asiaan. Pohtimalla lähidemokratian tavoitetta voidaan hyväksyä myös sen monet erilaiset merkitykset eri ihmisille. Tämä on välttämätöntä, kun aletaan pohtia lähidemokratian edistämistä käytännössä, sillä lähidemokratian keinot ovat monet ja kokemus sen toteutumisesta on subjektiivista. Lähidemokratiaan kuuluu kunnan osallistamistapojen lisäksi kuntalaisten ja järjestöjen omaehtoiset tavat toteuttaa kuntalaisosallisuutta. Kuntaorganisaation tulisi olla tämänkin osallisuuden mahdollistaja, tai se ei ainakaan saisi rajoittaa sitä. 6.2. Luottamus on lähidemokratian toteutumisen perusedellytys Toimintatutkimuksen toimintatavan mukaisesti olen hankkeen aikana tehnyt muistiinpanoja havainnoista, jotka pohjautuvat keskusteluihin, tapaamisiin, tilaisuuksiin sekä paikallislehden ja sosiaalisen median uutisvirtaan. Lähidemokratian eri osapuolten välillä voi sanoa vallitsevan jopa luottamuspulaa. Muun muassa luottamushenkilöt voivat kokea, että viranhaltijat antavat ajankohtaisista, valmistelussa olevista asioista tietoa valikoidusti ja omaa näkemystään korostaen. Tämä voi johtaa kokemukseen, että päätöksenteko luottamustoimielimissä on vain muodollisuus, koska asiat ovat niin pitkälle valmisteltuja. Viranhaltijoiden näkemys taas saattaa olla, että luottamushenkilöt eivät ymmärrä asioita kokonaisuuksina vaan tarttuvat yksityiskohtiin, mikä vääristää kokonaiskuvaa. Luottamushenkilöt puolestaan saattavat kyseenalaistaa kuntalaisten tiedot ja ymmärryksen kuntalaiskeskustelun taustalla. Lisäksi kuntalaiskeskustelua seuraamalla mm. sosiaalisessa mediassa saa kuvan, että ainakin osa kuntalaisista kokee viranhaltijat kovin byrokraattisina, jopa ikään kuin nimettöminä ja kasvottomina henkilöinä, joiden

s. 12 / 20 toimintaa voi arvostella joskus kovinkin sanakääntein. Sanaa poliitikko tunnutaan myös vierastavan jossain määrin, ja sen vuoksi luottamushenkilöiden persoonat saattavat kuntalaisten silmissä joskus hämärtyä puoluekannan taakse. Tällaiset havainnot saavat epäilemään, onko luottamuksen taso riittävä, jotta lähidemokratian vaatiman vuorovaikutuksen on mahdollista toteutua. Keskustelua on käyty myös osallistamisen problematiikasta, pohdittaessa asioiden keskusteluttamista ja avaamista kommentoinnille valmistelun eri vaiheissa. Erityisesti viranhaltijan näkökulmasta keskeneräisyys voi tuntua haastavalta, koska keskeneräisen asian käsittely voi aiheuttaa liian nopeita johtopäätöksiä ja tilanteen, jossa asiaan kohdistuu liiallisia odotuksia. Ehkäpä väärinkäsitysten välttämiseksi ja asioiden sujuvoittamiseksi niitä mielellään valmistellaan hyvin pitkälle ennen kuin ne alistetaan keskustelulle ja kommentoinnille. Jotta keskeneräisen asian keskusteluttaminen olisi mielekästä paitsi valmistelijalle, myös kommentoijalle, se pitäisi osata paketoida sopivasti. Siis pilkkoa riittävän pieniin ja ymmärrettäviin osiin, ja toisaalta tuoda riittävän selkeästi ilmi, mihin kokonaisuuteen se kuuluu. Hyvä olisi myös selventää, missä valmistelun vaiheessa ollaan menossa, mitä asiassa on jo tehty ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Asiaan osallistuvan kuntalaisen tulisi paneutua asiaan riittävässä määrin ennen kommentointia. Toimivan vuorovaikutuksen myötä mahdollistetaan sujuva kehittämistyö ja paikalliset innovaatiot. Toimiva ja selkeäkielinen viestintä on yksi avain avoimeen ja aitoon vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Lempäälän KOMO-ryhmän eli Kasvatus- ja opetuspalveluiden matalankynnyksen osallistumistavat -työryhmän työskentely on esimerkki siitä, kuinka luottamuspulasta voidaan päätyä toimivaan yhteistyöhön. Lempäälässä on pitkään keskusteltu koulujen johtokuntien tulevaisuudesta ja keskustelu on johtanut jo lähes umpikujaan, jossa oltiin joko puolesta tai vastaan. Kun asian ympärille koottiin mahdollisimman hyvin eri sidosryhmiä kattava työryhmä, jossa luovuttiin vastakkainasettelusta ja asetettiin tavoitteeksi luoda yhteinen uusi näkemys, ilmapiiri muuttui ja umpikujasta päästiin pois. Työryhmän työskentely on ollut sujuvaa, suorastaan liekeissä, kuten eräs ryhmän jäsen totesi erään ilmeisen tuotteliaan kokouksen jälkeen. Kuntalaisten tulisi voida luottaa, että heillä on mahdollisuuksia vaikuttaa ja osallistua asioihin riittävän ajoissa. Päätöksentekoprosessia avaamalla tulisi kenties selkeämmin esille, että kuuleminen on tärkeä osa prosessia, vaikka päätös ei suoraan olisikaan kuntalaisten toivon mukainen. Tähän voi monia syitä, kuten erinäiset lain asettamat reunaehdot (mm. kaavoitukseen, palveluiden laatuvaatimuksiin ja henkilötietosuojaan liittyen). Viranhaltijat tarvitsisivat lisää luottamusta siihen, että kuntalaisnäkökulma tuo lisäarvoa asioiden valmisteluun. Varhaiskasvatuksen osallisuusfoorumin ja KOMO-ryhmän kaltaisten positiivisten kokemusten jakaminen muille toimialoille voisi edesauttaa tässä. Tiedonkulun tehostaminen lisäisi myös luottamushenkilöiden luottamusta viranhaltijatyöhön. Luottamukseen perustuu myös kuntalaisten ja päättäjien suhde - kuten termi luottamushenkilökin jo kertoo. Lähidemokratialla ei ole samalla tavalla laissa säänneltyä rakennetta tai tehtävää kuin edustuksellisella demokratialla. Sitä ei voi mitata, mutta jokaisen subjektiivinen kokemus kertoo omakohtaisesti, toteutuuko lähidemokratia. Siksi on erityisen tärkeää, että osapuolten välillä vallitsee luottamuksen ilmapiiri. 6.3. Lähidemokratiaherkkyys on toimivan kuntalaisosallisuuden kulmakivi Lähidemokratiatoimikunnan perustamisvaiheessa todettiin, että sen tulisi tehdä itsensä tarpeettomaksi. Muun muassa tämän optimistisen lausahduksen myötä nousi pohdintaa siitä, mistä tietäisi, koska tuo tilanne

s. 13 / 20 olisi tullut toteen. Koska ja miten lähidemokratia toteutuu, mistä sen voi tietää? Voiko lähidemokratian toteutumista mitata? Yksi johtopäätös on, että vaikutuskanavien määrää, budjettivaltaa ja jatkuvaa kunnallispolitiikan seuraamista oleellisempaa on kokemus siitä, että saa ja on mahdollisuuksia vaikuttaa. Tämä kokemus taas on subjektiivista. Jollekin riittää äänestäminen, toinen taas aktiivisesti seuraa päätöksentekoa esityslistojen ja pöytäkirjojen kautta ja pitää yhteyttä viranhaltijoihin ja luottamushenkilöihin. Osallistumishalukkuus voi olla kaiken tasoista tältä väliltä. Voisiko siis sanoa, että lähidemokratia toteutuu, kun kuntalainen kokee, että hänellä on riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon? Ja kun hän käyttää näitä vaikutuskanavia tärkeäksi kokemaansa asiaan, niillä myös on aidosti vaikutusta. Sana osallistaa on saanut osakseen kritiikkiä muutamissa keskusteluissa, sillä joillekin se luo mielikuvaa holhoamisesta ja siitä, että ylhäältäpäin päätetään ja kanavoidaan, mihin asioihin ja miten voi vaikuttaa. Sillä aidoimmillaanhan lähidemokratia varmaan onkin sitä, että asukkaat oma-aloitteisesti ottavat kantaa niihin asioihin, joihin he kulloinkin kokevat tärkeäksi ottaa kantaa. Tällöin kuntaorganisaation tehtävä olisi mahdollistaa tämä aktiivisuus ja ennen kaikkea olla valmis vastaanottamaan se. Tämä voi olla jopa merkittävämpää kuin se, että viranhaltijat asioista valmistellessaan miettisivät, missä ja miten kannattaisi tai voisi kuulla. Jotta kuntalaisten oma-aloitteinen osallistuminen toteutuisi, korostuu jälleen tiedottamisen merkitys. Osatakseen vaikuttaa asioihin oikea-aikaisesti, kuntalaisten tulee olla tietoisia, mitä asioita milloinkin ollaan valmistelemassa ja minkälaisessa aikataulussa suunnittelu ja päätöksenteko menevät. Lempäälässä on jo vuosia toivottu uimahallia, ja hankkeen aikana asiasta tehtiin myös kuntalaisaloite. Aloitteen myötä olisikin hyvä mahdollisuus käydä suurta osaa kuntalaisia kiinnostavaa keskustelua sekä avata asian taustoja ja tuoda esiin eri näkökulmia. Ottamatta vielä kantaa siihen, koska taloustilanne voisi uimahallin rakentamisen sallia, olisi tässä kuntaorganisaatiolla paikka toteuttaa lähidemokratiaherkkyyttä ja mahdollistaa avoin vuorovaikutus ilman vastakkainasettelua. Yksi keskeinen, hankkeen aikana esiin noussut kysymys on, voivatko kuntalaiset osallistua vääriin asioihin? Uimahalli on eräänlainen esimerkki asioista, joista kuntalaisten on helppo muodostaa mielipide ja siten myös osallistua. Samalla se on kuitenkin niin suuri investointi, että sen ajoittaminen riippuu pääosin muista asioista kuin tahdosta. Kuntalaisten tarve ei välttämättä kohtaa sen kanssa, millaiseen osallistumiseen viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat valmistautuneita. Silti luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden pitäisi olla valmiita vastaanottamaan se ja tarttua keskustelunavaukseen. Antamalla tietoa ja mahdollistamalla keskustelua saadaan päätöksille laajempi hyväksyntä ja vahvistetaan luottamuksen ilmapiiriä. Vaikeampiakin päätöksiä on helpompi hyväksyä, kun ymmärretään riittävästi niiden taustoista. Varhaiskasvatuksen osallisuusfoorumista saadut kokemukset ovat myös tämän suuntaisia, kiitosta osallisuusfoorumin jäseniltä on tullut keskustelusta, mahdollisuuksista kysyä asioista ja kertoa kokemuksistaan. Lempäälään tehtiin keväällä 2015 uusi, kaivattu koirapuisto. Puiston suunnitelma oli monelta osin varsin onnistunut, mutta valmiissa lopputuloksessa oli muutamia elementtejä, jotka saivat aikaan hyvin kriittistä keskustelua koiranomistajien keskuudessa, ja vaatimuksia korjata vaarallisina pidettyjä kohtia. Hyvin yksinkertaisella osallistumismenettelyllä (esim. suunnitelmaluonnoksen kommentointimahdollisuus) olisi voitu suunnitelmaa muokata ja tehdä kerrasta puisto kaikin puolin toimivaksi, säästää mahdollisesti kustannuksia sekä aikaa. Koirapuistoesimerkki kuvastaa sitä, että helposti saattaa jäädä huomaamatta, missä asioissa ja arkipäivän suunnittelussa osallistumista voisi mahdollistaa. Oleellista eivät olekaan välineet ja keinot, vaan tapa ajatella asiaa, mikä ei myöskään vaadi välttämättä sen enempää resursseja.

s. 14 / 20 Osa tehtäväalueista on jo omaksunut sen asian, että kuntalaisten mukaanotto jo valmisteluvaiheessa tuottaa hyötyä koko prosessille aina taustojen selvityksestä varsinaiseen suunnitteluun ja edelleen päätöksentekovaiheeseen, sillä todennäköisesti näin toimien tehdyille päätöksille saa laajemman hyväksynnän. Muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella on useampia asioista, joihin kaivattaisiin asiakasnäkökulmaa ja saatua käyttäjien kokemustietoa osataan myös arvostaa. Haasteena onkin löytää lähinnä toimivia ja kustannustehokkaita käytännön ratkaisuja siihen, kuinka tätä tietoa saataisiin kerättyä jatkuvasti tai säännöllisesti ja koottua jatkojalostusta ajatellen. Toimivan lähidemokratian perusta näiden havaintojen pohjalta olisi niin sanottu lähidemokratiaherkkyys. Kuntaorganisaation tulisi kehittää valppauttaan paitsi tunnistaa asioita arkipäiväisessä toiminnassa, joissa kuntalaisten osallistuminen olisi mahdollista ja hyödyllistä. Oleellinen osa lähidemokratiaherkkyyttä on myös kyky ottaa vastaan kuntalaisten oma-aloitteinen aktiivisuus. Seuraamalla kuntalaiskeskustelua ja aktiivisuutta, kunta voisi oikea-aikaisesti mahdollistaa osallistumista tarjoamalla sopivia vaikutus- ja keskustelukanavia. 6.4. Vastuu lähidemokratian toteutumisesta kuuluu kaikille Lähidemokratian ollessa hyvin laaja-alainen asia, vastuu sen toteuttamisesta ja toteutumisesta tulisi olla kaikilla - henkilöstöllä (johtoryhmä, esimiehet, viranhaltijat, työntekijät), luottamushenkilöillä (kunnanhallitus, valtuusto, lautakunnat, neuvostot, nuorisovaltuusto jne.) ja kuntalaisilla (asukkaat, yhdistykset, yritykset). Se ei siis ole esimerkiksi vain viranhaltijan tiedottamista kuntalaiselle vaan moneen suuntaan toimivaa vuorovaikutusta. Edustuksellinen ja sitä tukeva lähidemokratia toimivat limittäin ja rinnakkain, eikä kukaan voi ulkoistaa itseään asiasta. Kuva 2. Lähidemokratian toteuttajat

s. 15 / 20 Kuntaorganisaatiossa viranhaltijat ovat osallistamisen suhteen keskeisessä roolissa valmistellessaan asioita päätöksentekoa varten, samoin kuin heidän valmiutensa kuulla ja vastaanottaa kuntalaisten aktiivisuutta. Huomiota tulisi kuitenkin kiinnittää myös luottamushenkilöiden valmiuksiin kuulla ja osallistaa. Mm. lautakunnissa tehdään paljon ns. pienemmän mittakaavan päätöksiä, jotka ovat lähellä kuntalaisten arkea ja lähiympäristöjä, joten tässä voisi olla hedelmällistä maaperää kuntalaiskeskustelulle. Jotta lähidemokratia mahdollisimman hyvin tukisi edustuksellista demokratiaa, tulisi kuntalaisten ja luottamushenkilöiden välistä kosketuspintaa vaalia. Se on kuitenkin lopulta tärkein yhteys kuntademokratian toteutumiselle ylipäätään, luottamushenkilöiden edustaessa kuntalaisia ja kuntalaisten tahtoa tehdessään päätöksiä kunnan asioissa. Luottamushenkilön rooli lähidemokratiassa on monipuolinen, ja hän voikin edustaa samaan aikaa lähes kaikkia lähidemokratian toteuttajatahoja. Lähidemokratia toimii eri tarpeista ja lähtökohdista eri mittakaavassa. Pienen yhteisön, kuten kylän tai yhdistyksen toimintatavat ja yhteisten asioiden hoitaminen on erilaista kuin maakunnan. Kuntayhteisössä lähidemokratia liittyy vahvasti edustukselliseen demokratiaan, ja vaatii toimiakseen uskon edustuksellisen demokratian toimimiseen sekä myös halun osallistua. Jos kuntalaiset eivät halua osallistua, lähes kaikki toimenpiteet lähidemokratian edistämiseksi ovat turhia. 7. Pohdintaa Lempäälän tavoite eli koko kunnan kattava lähidemokratian sisäänajo ja toimintatavan muutos on mittava. Melko kunnianhimoiseksi sen tekee aikataulu, sillä näin ison mittakaavan muutosprosessi vie aikaa. Lähidemokratiatoimikunnan toimintakaudeksi asetettiin kaksi vuotta ja myös vain reilun vuoden mittaiselle hankkeelle ladattiin paljon odotuksia. Hankkeen alussa toimintaa suunnitellessa oli aikatauluun suhtauduttava realistisesti. Koen, että reilun vuoden työrupeaman aikana saatiin paljon asioita aikaan tai ainakin alulle. Päällimmäisenä hankkeesta on kuitenkin tyytyväisyys siihen, mitä on tapahtunut ja mitä itse on matkan varrella oppinut. Tuntui, että loppua kohti asia sai koko ajan enemmän sivujuonteita ja yhteydenottoja toimialoilta eri asioihin liittyen tuli kiihtyvällä tahdilla kevään aikana. Nyt kun asialle syttyneitä ihmisiä Lempäälässä on, he toivottavasti saavat tarvitsemaansa kannustusta ja työkaluja, jotta lähidemokratian eteneminen kuntaorganisaatiossa voi jatkua. 7.1. Haasteita Suurin haaste ovat olleet asenteet sekä lähidemokratia-asiaa, että sen edistämiseksi käyttöön otettavia keinoja kohtaan. Osa ihmisistä on avoimempia uusille asioille ja ajatuksille kuin toiset, ja myös eri tavoin kiinnostuneita. Mielenkiintoista on ollut huomata, etteivät esimerkiksi ikä ja sukupuoli ole kovin merkittäviä ominaisuuksia tässä suhteessa, vaan suhtautuminen riippuu ehkä enemmänkin työnkuvasta ja kokemustaustasta. Muutos edellyttää asenteiden muuttumista, mikä vie oman aikansa. Osallistumisen keinojen lisääminen ja kehittäminen on helpompaa, joskin välillä resurssien puute haittaa kehitystä. Toimiva viestintä on noussut toistuvasti esiin pohdittaessa keinoja lähidemokratian edistämiseksi. Sähköisen tiedottamisen ja sosiaalisen median ansiosta asukkaat saavat monipuolisemmin tietoa kunnan asioista. Vaikka tiedon saatavuus on jossain määrin parantunut, ovat tiedotuksen haasteena edelleen ne kuntalaiset, jotka eivät syystä tai toisesta ole sähköisen tiedottamisen piirissä, eivätkä lue esimerkiksi paikallislehteä.

s. 16 / 20 Ideoita osallistamiskeinoiksi oli paljon, joista osa jäi vaille käytännön toteutusta. Esimerkiksi osallistuvaa budjetointia ei päästy toivotusti kokeilemaan minkään toimialan osalta, eikä siitä saatu oikein syvällisempää keskusteluakaan aikaiseksi. Osallistuva budjetointi olisikin ehkä helpompi lähteä kokeilemaan siten, että valtuusto budjetista päättäessään ohjeistaisi tietyn määrärahan käytössä osallistamaan kuntalaisia. Hankkeessa on kokeiltu ja otettu käyttöön osallistumiskanavia osin onnistuneesti (esim. osallisuusfoorumi, Kuntalaisloite.fi) ja osin huonommalla menestyksellä (Otakantaa.fi, Facebookin keskusteluryhmä). Jotkut ehkä odottivat hankkeen keskittyvän nimenomaan siihen, että saataisiin käyttöön mahdollisimman paljon erilaisia keinoja, kanavia ja muuta ns. näkyvää, joiden kautta osoitettaisiin lähidemokratian lisääntyneen. Sekä hankkeen että lähidemokratiatoimikunnan päällimmäisenä intressinä on kuitenkin ollut, että asiaan päästäisiin käsiksi syvemmällä tasolla eli vaikuttamaan asenteisiin ja ajatusmalleihin. Huomioiden hankkeen mittakaavan, lyhyt hankeaika ehkä aiheutti sen, että toimintatutkimukselle tyypillinen syklisyys ei päässyt parhaiten toteutumaan. Kun hankkeen toiminta ja lähidemokratiatoimikunnan toimintakausi päättyvät, on yksi syklin kierros tullut täyteen. Hankkeen arvioinnin ja lähidemokratiatyön jatkotoimenpide-ehdotusten myötä alkaa seuraava sykli, jossa hyödynnetään saatuja havaintoja ja oivalluksia ja jatketaan kehittämistyötä. Toimintatutkimus tällaisenaan päättyy hankkeen myötä, mutta kehittämisen syklit jatkuvat. 7.2. Onnistumisia Tapa, jolla hanketta lähdettiin toteuttamaan eli toimialojen kautta sparraamalla ja todellisten käytännön asioiden kautta oli onnistunut ratkaisu. Hyvin paljon asioita kuitenkin jollain tapaa kietoutuu toimialoihin. Merkittävää on, että lähidemokratiatoimikunnan ja hankkeen myötä lähidemokratia on ollut pinnalla ja keskustelunaiheena. Keskustelut eri yhteyksissä ovat mahdollistaneet oivalluksia, jotka ovat tarpeellisia asian omaksumisen kannalta. Useamman ihmisen suhtautumisen muuttuminen lähidemokratiamyönteisemmäksi ja sen näkyminen puheissa ja toimissa ovat olleet tärkeitä onnistumisia. Vaikka kaikki ideat ja suunnitelmat eivät saaneetkaan tuulta alleen, paljon on käytännönkin asioita saatu käyttöön, tehty ja järjestetty. Voi siis arvioida, että Lempäälässä asukkaiden osallistuminen ja vaikuttaminen on nyt helpompaa, kuin mitä se oli vielä vuosi sitten, ja toivottavasti kynnyskin siihen on matalampi. Talkoopäivän tapahtuma oli onnistunut ja sai aikaan positiivista liikehdintää monella suunnalla. Se toivottavasti omalta osaltaan edesauttoi kunnan ja yhdistysten välisen vuorovaikutuksen kehittymistä, yhdistykset saivat ansaitsemaansa kiitosta ja arvostusta vapaaehtoistyöstään ja luo Lempäälälle myönteistä julkisuuskuvaa Suomen talkoohenkisin kunta 2015 -palkinnon myötä. Kesäkuussa 2015 lähidemokratiatoimikunnan kanssa käytiin läpi toimikunnan ja hankkeen aikaisia tapahtumia. Tässä kollektiivisessa muistelussa hyödynnettiin aikajanaa, johon kaikki lisäsivät asioita tärkeiksi kokemiaan asioita matkan varrelta. Merkittäväksi koettuja asioita aikajanalle kertyi paljon, mm. toimialakysely ja siitä syntynyt keskustelu, kunnan ja yhdistysten välisen yhteistyön kehittämiseen tähdänneet toimet, varhaiskasvatuksen osallisuusfoorumin aloittaminen ja nuorisovaltuuston aktivoituminen, kun nuvassa vaihtui suuri osa jäsenistä sukupolvenvaihdoksen myötä. Katsellessaan tapahtuneiden asioiden määrää moni totesi, että paljon on lopulta tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa. Isompien asioiden, kuten hankkeen ohella tärkeinä pidettiin myös pieniä askelia ja kokeiluja oikeaan suuntaan.

s. 17 / 20 7.3 Tutkijan oppimiskokemukset Toimintatutkimukseen kuuluvat myös tutkijan omat oppimiskokemukset. Tavoite ymmärryksen lisääntymisestä on ainakin omalla kohdallani toteutunut. Useasta eri näkökulmasta lähidemokratiaa pohdittuani olen vähitellen ymmärtänyt, kuinka isojen kysymysten äärellä oikeastaan ollaankaan. Joidenkin ihmisten vähättelevä suhtautuminen tuntui alkuun kovin lannistavalta, mutta positiivisten kokemusten myötä löytyi työstä se mielekäskin haasteellisuus. Hankkeen myötä olen oppinut paremmin hyväksymään epäonnistumisia oleellisena osana kehittämistä ja eteenpäin menemistä - jos ei edes yritä, niin ei mitään voi saavuttakaan. Olen myös oppinut valtavasti ihmisistä ja ymmärrän nyt paremmin, kuinka subjektiivista ja toisaalta niin inhimillistä ihmisten reagointi ja tapa tehdä asioita on; ihmiset kuitenkin pääsääntöisesti pyrkivät tekemään niin kuin parhaaksi näkevät, vaikka joku muu näkisi sen parhaan hyvin eri tavoin. Käytännön asioiden kautta tietämys lähidemokratian välineistä ja keinoista on lisääntynyt paljon. Olen myös hankkeen myötä kehittynyt optimistisemmaksi. Suurin syy tähän lienee ihmisten tapa reagoida sosiaalisessa mediassa. Kyllästyin nimittäin siihen, että oli asia mikä hyvänsä, niin ensimmäinen reaktio tai kommentti tuntuu olevan aina negatiivinen, tai sisälsi ainakin jotain spekulaatiota ja paheksuntaa jollain sivujuonteella. Olenkin tämän myötä alkanut kiinnittää huomiota myös omaan tapaani kommentoida asioita. Työ projektisuunnittelijana on ollut oivallinen näköalapaikka kuntaorganisaation toimintaan useasta näkökulmasta. Koen, että ilman aktiivista lähidemokratiatoimikuntaa ja sen asiasta innostuneita jäseniä ei olisi asioita saatu aikaan samalla tavalla. Kiitollisuutta tunnen myös kannustavasti toimineesta ohjausryhmästä sekä toimivasta vuorovaikutuksesta lähimmän esimiehen kanssa. Kaiken kaikkiaan hanke on ollut todella mielenkiintoinen ja opettavainen. 8. Kehittämisehdotukset Kuten edelläkin on tullut jo todettua, vuosi-puolitoista on lyhyt aika tämän mittakaavan muutokselle. Asioita on saatu hyvin alkuun, mutta paljon on vielä tehtävänä ja tehtävissä, että kuntalaisnäkökulman laajempiotteinen huomioiminen vakiintuisi automaatioksi kuntaorganisaation toiminnassa, sekä asioiden valmistelussa että päätöksenteossa. Kiireen keskellä ja niukkojen resurssien aikana huoli lähidemokratian kehittymisen lässähtämisestä hankkeen ja lähidemokratiatoimikunnan jälkeen on todellinen. Vaikka lähidemokratian toteuttaminen käytännössä vaatii enemmänkin asennetta ja uutta ajattelutapaa työvoiman ja rahan sijaan, vaatisi se tämän kokemuksen perusteella vielä kannustajaa, muistuttajaa ja ideoijaa kehittyäkseen toimintatavaksi. Seuraavaan on kirjattu ylös hankkeen myötä nousseita ideoita ja edellä kerrottuihin johtopäätöksiin liittyviä ehdotuksia, kuinka Lempäälässä voitaisiin lähidemokratian edistämistä jatkaa käytännössä. 8.1. Toimialat Toimialoilla tehtyjä uusia avauksia ja ideoita tulee jatkaa ja kannustaa edelleen. Varhaiskasvatuksen osallisuusfoorumista saatuja kokemuksia kannattaa jakaa ja hyödyntää myös muilla tehtäväalueilla. Lisäksi terveyskeskussairaalan asiakasraatia varten tehty selvitys- ja suunnittelutyö kannattaa hyödyntää kunnassa laajemminkin. Paitsi toimialoittain, asiakasraatimallia voi hyödyntää myös erilaisissa projekteissa (esim. uuden

s. 18 / 20 kirjaston suunnittelu) lyhytaikaisemmalla ratkaisulla, koostuen esim. 2-3 tapaamisesta. Raadin tavoitteet kannattaa miettiä etukäteen huolella, vaikkapa teemoittaa tapaamiset ja käyttää erilaisia ryhmätyömenetelmiä, jotta asiaan päästään nopeasti ja tehokkaasti. Tilaa täytyy kuitenkin antaa myös vapaalle keskustelulle, mikäli asia ja raatilaiset sitä tuntuvat tarvitsevan. Toimialoittain tai lautakunnittain voitaisiin järjestää asukasiltoja ajankohtaisista ja valmistelussa olevista asioista säännöllisesti, esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa. Niiden sijasta tai lisäksi ne voisivat myös lähidemokratiaherkkyys-ajatuksen mukaisesti tarjota keskustelumahdollisuuksia joko tilaisuuksien tai verkko-osallistumisen kautta kun tarvetta ilmenee joko kuntaorganisaation tai kuntalaisten puolelta. Videoinnista saadun myönteisen palautteen perusteella valtuuston videointia kannattaisi jatkaa, sillä palautetta antaneet kuntalaiset kokivat, että valtuutetut ja viranhaltijat tulevat tutummaksi kuntalaisille ja voi seurata myös, että äänestys sujuu luotettavasti. Erityisesti kiiteltiin, että liikuntarajoitteiset voivat seurata kokousta kotoa käsin. Videointiin tulisi löytää toimiva ratkaisu etenkin äänen osalta ja sitä voisi kehittää mm. hyödyntämällä kahvitauon ns. Viranhaltijat vastaavat -osiolla tai vaikkapa ajankohtaiskatsauksilla. Kokousten kulkua voisi pyrkiä saamaan katsojaystävällisemmäksi, mikä onnistuu pienilläkin toimenpiteillä, esim. lukemalla päätösehdotukset ääneen kokonaisuudessaan. Hankkeessa tehty yksi havainto on, että toimintakulttuuri ja ilmapiiri tarttuvat hyvin herkästi ja esimerkin voima on suuri. Lempäälässä on juuri aloittanut uusi kunnanjohtaja, joka varmasti on merkittävässä roolissa myös lähidemokratian kehittymisessä tästä eteenpäin. 8.2. Tiedotus Tiedotus, tiedonsaanti ja avoimen keskustelun mahdollistaminen ovat nousseet toistuvasti esiin hankkeen aikana. Ollakseen tehokasta, viestinnän tulisi olla myös ymmärrettävää. Kapulakielinen tiedote ja ns. kansankielellä kirjoitettu lehtijuttu todennäköisesti uppoavat vastaanottajiin eri tavoin, vaikka perusviesti olisikin sama. Kunnan päätoiminen ammattitiedottaja ratkaisisi monta lähidemokratian haastetta. Tiedottaja voisi koota säännöllisesti toimialoilta kuntalaisten näkökulmasta oleellisimmat asiat, muokata ne sopivaan ja ymmärrettävään muotoon ja käyttää viestintään monipuolisesti erilaisia kanavia. Säännöllinen postin kautta jaettava tiedote koteihin esim. 4 krt vuodessa tavoittaisi tehokkaasti myös niitä, jotka eivät lue paikallislehteä tai seuraa asioita verkon kautta. Kattavuuteen nähden kustannukset ovat varsin kohtuulliset. Otakantaa.fi -palvelua kannattaisi ottaa käyttöön laajemmin, sillä se on äärimmäisen helppo ja maksuton tapa mahdollistaa osallistumista. Monipuolisten ominaisuuksiensa ansiosta se taipuu monenlaisiin tarpeisiin ja on myös kuntalaiselle matalan kynnyksen osallistumismahdollisuus. Sitkeästi palvelua käyttämällä asukkaat voisivat ajan myötä omaksua tämän varsin potentiaalisen palvelun käytön. 8.3. Kolmas sektori Kolmannen sektorin aktivoinnissa toimiva vuorovaikutus on merkittävä asia. Keskustelukumppaneiden ja roolien selkeytystä toivovat myös yhdistysten edustajat, joten yhdistysstrategian laatiminen voisi viedä asioita eteenpäin tässä suhteessa. Tekemisen demokratiaa toteuttava talkoopäivän tapahtuma kannattaisi järjestää myös jatkossa ja kehittää sitä edelleen, sillä sitä kautta saatua tukea yhdistykset tuntuivat arvostavan.

s. 19 / 20 Perinteisiä kylä- ja korttelisuunnitelmia voisi päivittää, jotta ajantasainen alueiden ja asukkaiden tahto ja tieto omasta lähiympäristöstään saataisiin taustaksi ja hyödyksi erilaisten suunnitelmien (mm. maankäyttö ja palveluverkko) tekoon. Yksi tapa edesauttaa yhdistyksiä lähidemokratian toimijoina olisi esim. Leader-rahoitteinen hanke, jossa edellä mainitut yhdistysstrategia, talkoopäivä sekä kylä- ja korttelisuunnitelmat voitaisiin toteuttaa. Omatoimiraha on Lempäälässä yli kaksikymmentä vuotta käytössä ollut järjestelmä, jonka avulla yhdistykset voivat toteuttaa omia projektejaan. Omatoimiraha muistuttaa Leader-toimintatapaa pienoiskoossa, mutta vähäisemmällä byrokratialla. Hankkeen aikana omatoimirahan myöntöperusteet päivitettiin. Omatoimirahaa jaettiin uusilla myöntöperusteilla kahdessa haussa keväällä 2015. Haettu kokonaissumma oli pienempi kuin aikaisempina vuosina, joskin hakemusten lukumäärä pysyi suunnilleen samana. Omatoimirahaa haettiin kuitenkin uudenlaisiin kohteisiin, joten siinä mielessä voidaan myöntöperusteiden päivityksen sanoa olleen tavoitellun mukainen. Omatoimiraha on erinomainen tapa edistää tekemisen demokratiaa. Se lienee kuitenkin vieläkin liian heikosti tunnettu muiden kuin kyläyhdistysten keskuudessa, joten tiedotukseen tulee kiinnittää huomiota myös jatkossa.