Pauliina Ikävalko Ohjelmistotuotteen käyttöliittymä, sen suunnittelu ja suunnittelija
2 Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 2 Johdanto... 3 Ohjelmistotuotteen käyttöliittymä... 5 HYVÄ KÄYTTÖLIITTYMÄ... 6 Käyttöliittymäsuunnittelu ohjelmistotuotantoprosessin osana... 9 PAREMPAA KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELUA GUIDE-PROJEKTIMALLIN AVULLA...10 Käyttöliittymäsuunnittelu ammattina... 14 AMMATIN VAATIMUKSET...14 KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELUN KOULUTUS...15 Yhteenveto... 17 Lähteet... 18
3 Johdanto Erilaiset ohjelmistotuotteet liittyvät nykyisin lähes kaikkien ammattiryhmien tehtäviin ja niillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Tekniikka kehittyy niin nopeasti, että vain harvoilla on mahdollisuus ymmärtää näitä muutoksia ja niiden vaikutuksia jokapäiväiseen työhön. Elinkeinoelämän valtuuskunnan parin vuoden takaisen selvityksen mukaan yli puolet kansalaisista uskoo tietotekniikan kehityksen jakavan väestön a- ja b-kansalaisiin 1. Kolmannes uskoo tippuneensa tietotekniikan kehityksen kelkasta 2. Tietoyhteiskunnan tasa-arvoa voidaan edistää suunnittelemalla tuotteet ja palvelut niin, että ne sopivat mahdollisimman monelle. Ohjelmistotuotteet ovat tulleet koko ajan monimutkaisemmiksi ja niiden suunnittelussa tarvitaan entistä monipuolisempaa osaamista. Pelkkä tietotekniikkaosaaminen ei riitä, vaan tarvitaan muun muassa tietoa niistä tehtävistä, joihin käyttäjä ohjelmaa tarvitsee ja ymmärrystä niistä tavoista, joilla ihminen ohjelmistotuotteen toimintaa havaitsee ja oppii. Esimerkiksi terveydenhuoltotyö on usein nopeatempoista ja hoitotilanteet muuttuvia. Työn ja toiminnan kohde on potilas ja hänen hyvinvointinsa. Lääkärit ja sairaanhoitajat eivät istu kukin omien tietokoneidensa äärellä, vaan samaa tietokonetta saattaa saman potilaan hoitotilanteessa tarvita lääkäri ja hoitaja vuorotellen. Suomessa lääkärit ja sairaanhoitajat käyttävät tietotekniikkaa hoitotyön tukena päivittäin, mutta suurin osa heistä pitää tietotekniikkavalmiuksiaan riittämättöminä. 3 Sosiaali- ja terveysministeriön tietotekniikan hyödyntämisstrategian mukaan terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittäminen on pääasiassa ohjelmistoyritysten vastuulla 4. Laadukkaiden ohjelmistotuotteiden suunnittelemiseksi yritykset tarvitsevat tietoa terveydenhuollon tietojärjestelmien erityisvaatimuksista. Terveydenhuollon tietojärjestelmien luonne edellyttää vahvaa tietosuojaa ja tietojen virheettömyyttä. Hoitotilanteessa lääkäri tai sairaanhoitaja haluaa saa- 1 Helsingin Sanomat 29.6.2000. 2 Savon Sanomat 18.10.2003. 3 Immonen, Ruotsalainen, Saranto & Turunen 2003. 4 Sosiaali- ja terveysministeriö 1996.
4 da kulloistakin potilasta koskevat tiedot mahdollisimman helposti ja nopeasti; hän ei pohdi kirjaustensa tilastollista merkitystä tai mahdollista tieteellistä jatkokäyttöä. Mitä havainnollisemmassa muodossa järjestelmän tarjoamat tiedot ovat, sitä paremmin ne tukevat potilaan hoitamista koskevaa päätöksentekoa. Tässä käyttöliittymäsuunnittelulla on merkittävä rooli: Loppukäyttäjän näkökulmasta ajateltuna ohjelmistotuote on sellainen, millainen sen käyttöliittymä on. Tässä tutkielmassa pyrin selvittämään, mikä on ohjelmistotuotteen käyttöliittymä, miten se pitäisi suunnitella ja millaisia tietoja ja taitoja suunnittelijalla tulisi olla.
5 Ohjelmistotuotteen käyttöliittymä Teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytieteen professori Martti Mäntylän mukaan tuotteen ominaisuudet on mielekästä jakaa kahteen tasoon: toiminnallisuuteen ja käyttöliittymään. Erilaisten niin sanottujen älykkäiden tuotteiden (television kaukosäädin, kännykkä, tietokone jne.) toiminnallisuuden ja käyttöliittymän erottaminen toisistaan on suhteellisen helppoa. Esimerkiksi matkapuhelimen toiminnallisuus koostuu sellaisista tekijöistä kuin puheluiden soittaminen ja niihin vastaaminen, tekstiviestien lähettäminen ja vastaanottaminen jne. Matkapuhelimen käyttöliittymä taas koostuu itse puhelinlaitteesta, sen muodosta, näytön ja painikkeiden sijoittelusta, koosta ja väristä ja puhelimen erilaisista käyttömahdollisuuksista. Sama toiminnallisuus voidaan toteuttaa monien erilaisten käyttöliittymien avulla. 5 Toiminnallisuuden ja käyttöliittymän käsitteellisestä erottamisesta huolimatta niitä ei käytännössä voida suunnitella erillään toisistaan. Ei voida ajatella tuotetta tai järjestelmää, jossa olisi pelkkä toiminnallisuus ilman käyttöliittymää. Valmiissa tuotteessa on aina käyttöliittymä, on se sitten harkiten suunniteltu tai syntynyt koodauksen sivutuotteena ilman mitään varsinaista suunnittelemista. Tämän käyttöliittymän perusteella käyttäjä muodostaa käsityksensä tuotteen toiminnallisuudesta ja käyttöliittymän avulla hän tuotetta myös käyttää. VTT:n tutkijoiden mukaan käyttöliittymään kuuluu erilaisten hallinta- ja näyttölaitteiden lisäksi myös kaikki ne tavat, joilla tuote kertoo käyttötarkoituksestaan ja mahdollisuuksistaan. Käyttöliittymä voidaan määritellä tuotteen viesteistä ja käytännöllisistä osatuotteista koostuvaksi kokonaisuudeksi. Siten esimerkiksi käyttöohjekirja ja tuotepakkaus ovat osa käyttöliittymää. 6 Liiketoiminnan näkökulmasta ajateltuna hyvä käyttöliittymä ja tuote on sellainen, jonka asiakkaat haluavat ja voivat ostaa ja joka tekee heidät tyytyväisiksi. Asiakaslähtöisessäkin tuotekehitystoiminnassa on ajateltava myös valmistajan näkökulmaa, ettei tuotteesta tule asiakkaalle liian kallis tai yritykselle liian tappiollinen. Vaikka käyttöliittymän tärkein hyödyntäjä onkin sen loppukäyttäjä, on suunnittelussa otettava huomioon myös kaikkien muiden sen kanssa 5 Mäntylä 2001, 130 131. 6 Vuori, Toivonen ja Kivistö-Rahnasto 1998, 5 9.
tekemisiin joutuvien tarpeet. Erilaisia tuotteen käyttäjiä voivat olla valmistajan ja loppukäyttäjän lisäksi markkinointiyhtiö, maahantuoja, jälleenmyyjä, kouluttajat, huoltohenkilökunta, ostajat jne. Hyvä käyttöliittymä voi olla erilainen esimerkiksi ostopäällikön tai atk-tukihenkilön näkökulmasta tarkasteltuna. 7 Käyttöliittymäsuunnittelulla on ohjelmistotuotteiden suunnittelussa sama merkitys kuin teollisella muotoilulla tai graafisella suunnittelulla muilla tuotannonaloilla. Esimerkiksi jopa sellaisissa perusteollisuuden hankinnoissa kuin Metso-konsernin paperikonekaupoissa muotoilulla on tärkeä tai ratkaiseva rooli yhdessä kaupassa kymmenestä. Nokian puhelimesta tietty kuluttajaryhmä oli valmis maksamaan 1000 kruunua enemmän pelkästään sen takia, että se näytti paremmalta. 8 Kun joku uusi teknologia kehittyy riittävästi, ei tekniikka itsessään enää 6 riitä kilpailukeinoksi, vaan tarvitaan muutakin. 9 Vuoden 2002 teollisen muotoilija Eljas Perheentuvan mukaan ohjelmistotuotannossa muotoilun merkitystä aletaan vasta ymmärtää: Ohjelmistoteollisuus on samassa tilanteessa muotoilun suhteen, kun kovia esineitä valmistava teollisuus oli 20 vuotta sitten. 10 Käyttöliittymäsuunnittelu, jota voitaisiin kutsua myös teolliseksi ohjelmistomuotoiluksi, ei ole taiteellista itseilmaisua eikä ohjelmistotuotteen koristelemista. Kyse on järkevän tuotekehityksen oleellisesta osasta. Käyttöliittymäsuunnittelu auttaa yksinkertaistamaan tuotetta ja sitä kautta pienentää valmistuskustannuksia. Tekesin ohjelmapäällikkö Arto Ruokonen on laskenut, että muotoilijoiden osallistuminen tuotekehitykseen projektin alusta lähtien tarjoaa 5 10 prosentin kustannussäästöt tuotteen valmistuksessa. 11 HYVÄ KÄYTTÖLIITTYMÄ Professori Mitchell Kapor, joka on muun muassa suunnitellut Lotus 1-2-3 ohjelman 1980-luvun alkupuolella, on verrannut ohjelmien suunnittelun työnjakoa rakentamiseen: Ne kriteerit, joiden perusteella asukkaat rakennuksen onnistumista arvioivat, ovat oleellisesti erilaisia, kuin ne asiat, joiden parissa insinöörit työskentelevät. Asukkaat haluavat makuuhuoneen, jossa on niin hiljaista, että siellä voi nukkua. Keittiössä tai sen läheisyydessä pitää olla paikka ruokapöydälle, koska keittiön ideana on, että siellä valmistetaan ruokaa ja ruoan syömiseen tarvitaan 7 Vuori et al. 1998, 16 19. 8 Keinonen 2004. 9 Keinonen 2004. 10 Helsingin Sanomat 14.10.2002. 11 Savon Sanomat 4.2.2004.
7 ruokapöytää: Sellaisten tilojen, joiden käyttötarkoitukset ovat tekemisissä keskenään, pitää olla myös fyysisesti lähellä toisiaan. Tämänkaltaiset seikat liittyvät arkkitehdin eivät insinöörin ammattitaitoon. Vastaavasti tietokoneohjelmissa sovelluksen eri komponenttien ja osien valinnan pitää perustua älykkääseen ja tietoiseen suunnitelmaan. On otettava huomioon yleiset käyttöolosuhteet ja käyttäjän tarpeet. Kuinka tämä on toteutettavissa? Ohjelmasuunnittelijoiden toimesta. Suunnittelijoiden tehtävänä on huolehtia, että erilaiset artefaktit soveltuvat ihmisen käyttöön. Arkkitehti työskentelee rakennusten kanssa, graafikko lehtien ja muiden painotuotteiden parissa, teollinen suunnittelija massatuotantoon tarkoitettujen esineiden ja laitteiden parissa ja ohjelmasuunnittelija ohjelmien parissa. Ohjelmasuunnittelijalla pitäisi olla kokonaisvastuu niin ohjelman suunnittelusta kuin toteuttamisestakin. Roomalainen arkkitehtuurikriitikko Vitruvius esitti aikanaan sellaisen edistyksellisen mielipiteen, että hyvin suunnitellut rakennukset ovat lujia, hyödyllisiä ja miellyttäviä. Samaa voidaan sanoa hyvistä ohjelmista. Lujuus: Ohjelmassa ei pitäisi olla mitään sen toimintaa haittaavia vikoja. Hyödyllisyys: Ohjelman pitäisi sopia siihen tarkoitukseen, mihin se on ajateltu. Miellyttävyys: Ohjelman käyttämisen pitäisi olla mukavaa. Tässä meillä on alkeet ohjelmasuunnittelun teoriasta. 12 Näitä hyvän ohjelman ominaisuuksia on sittemmin totuttu nimittämään käytettävyydeksi. Suuri osa niistä on nimenomaan käyttöliittymän ominaisuuksia. Käytettävyyden käsite on syntynyt tietotekniikan kehittymisen myötä. Aluksi sitä käytettiin vain tietokoneohjelmien tarkastelun yhteydessä ja se on sieltä levinnyt myös muiden tuoteryhmien tarkasteluihin. Taideteollisen korkeakoulun tutkija Turkka Keinonen on määritellyt käytettävyyden nykyisin olevan sekä oppisuunta, suunnittelunäkökulma, tuotteen ominaisuus että laadun mittari. 13 Käytettävyyden uranuurtajina tunnetaan amerikkalaisen Jakob Nielsen ja Donald A. Norman. Jakob Nielsenin mukaan käytettävyys oli ennen Internet-vallankumousta vain vaivoin siedetty tietokonealan kummajainen. Hänen mukaansa alan yritykset ovat aina kieltäytyneet ottamasta käytettävyyttä tuotekehityksensä pääkriteeriksi ja vasta Web on muuttanut tilanteen: Verkon käyttäjät joutuvat käytettävyyden kanssa tekemisiin jo siinä vaiheessa, kun he vasta harkitsevat yrityksen kanssa asioimista. 14 Käytettävyyden osa-alueiksi Nielsen luettelee opittavuuden, tehok- 12 Kapor 1996. a Software Design Manifesto. Teoksessa Bringing Design to Software. Toim. Winograd. Addison-Wesley. Kirjoittajan vapaasti suomentamana. 13 Keinonen 12.12.2002 14 Nielsen 2000.
8 kuuden, muistettavuuden, virheiden vähäisyyden (few and noncatastrophic errors) sekä miellyttävyyden. 15 Norman ei liitä käytettävyyttä erityisesti tietokoneohjelmiin, vaan kirjoittaa enemmän sellaisista arkisista esineistä kuin ovista, puhelimista, jääkaapeista jne. Hän määrittelee käytettävyyden muodostuvan tuotteen tarjoamasta hyvästä käsitteellisestä mallista ja näkyvyydestä, jolla Norman tarkoittaa erilaisten säätimien ja niiden käytön välistä ymmärrettävää yhteyttä ja riittävää palautetta. Näyttöpäätteellä tehtävän työn ergonomisia vaatimuksia käsittelevän ISO 9241 standardin mukaan käytettävyydellä tarkoitetaan sitä tehokkuutta, hyötyä ja tyydytystä, jolla määrätyt käyttäjät voivat saavuttaa tietyn päämäärän tietyissä ympäristöissä. 16 VTT:n tutkija Matti Vuoren mukaan tuotteen käytettävyydellä tarkoitetaan sen kykyä tehdä käyttäjän hallitsemana niitä asioita, joita käyttäjä haluaa. Tämän määritelmän mukaan käytettävyys ei ole varsinaisesti tuotteen ominaisuus, vaan tuotteen, sen käyttäjän, käyttötehtävän ja käyttöolosuhteiden muodostaman toiminnallisen kokonaisuuden ominaisuus. Tuotteen käytettävyysominaisuudet ovat kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tähän kokonaisuuteen. Käytettävyyden kriteerit ovat toiminnallisia, eivät rakenteellisia tai teknillisiä. Käytettävyyden voidaan määritelmän mukaan sanoa kuvaavan tuotteen toiminnallista laatua. 17 Teknillisen korkeakoulun professori Martti Mäntylän mukaan käytettävyys on pohjimmiltaan henkilökohtainen, tuotteen käyttöön liittyvä elämys, joka voi olla jokaisella käyttäjällä erilainen. Koettuun käytettävyyteen vaikuttavat mm. käyttäjän fysiologiset ja psyykkiset ominaisuudet, hänen tietonsa ja taitonsa sekä tuotteen käyttämiseen kohdistuvat odotukset ja tavoitteet. Eri tilanteissa käytettävyys voi määräytyä eri tekijöistä: on eri asia opetella kaikessa rauhassa käyttämään uutta matkapuhelinta kuin muistella kiireen keskellä, kuinka välipuhelu otettiinkaan. Tuotteen oppimisen myötä käytettävyyden sisältö ja osatekijät muuttuvat. Mäntylän mukaan tuotteiden valmistajien haasteena onkin tunnistaa ja ymmärtää riittävän laajoja ja yhtenäisiä käyttäjäryhmiä, joiden voidaan olettaa arvottavan tuotteen käytettävyyttä samalla tavalla, kehittää tuotteita sen pohjalta. 18 15 Nielsen 1994, 26 37. 16 SFS-EN ISO 9241-11. 17 Vuori Toivonen 1996. 18 Mäntylä 2001. 128 129.
9 Käyttöliittymäsuunnittelu ohjelmistotuotantoprosessin osana Yleensä käyttöliittymäsuunnittelun ajatellaan olevan jonkunlaista käyttöliittymän koristelemista: värityksen ja kuvakkeiden ulkoasun suunnittelemista. Perheentupa kutsuu tätä muotoilun kosmetiikkaosastoksi: Se on pieni, mutta äärettömän tärkeä asia. Huonolla värillä voi tuhota kaiken tehdyn työn, hyvällä värillä voi pelastaa todella paljon. 19 Käyttöliittymän suunnitteleminen on kuitenkin paljon muutakin kuin tuotteen tekemistä kauniiksi. Suunniteltavana on myös ohjelman rakenne ja toimintamahdollisuudet, itse asiassa koko ohjelman artefaktinen olemus. Siinä ohessa tullaan myös suunnitelleeksi se, kuinka tehokkaasti (nopeasti ja virheettömästi) loppukäyttäjä tehtävistään selviytyy. Käyttöliittymäsuunnittelijan on ymmärrettävä olemassa oleva tekniikka rajoituksineen ja mahdollisuuksineen. Bauhausin perinteelle nojaavassa visuaalisessa suunnittelussa korostetaan vastaanottajan tarpeita. Tämä retorinen näkemys korostaa muotoilun käytännöllisyyttä. Muoto seuraa funktiota eikä intuitio riitä tavoitteen toteuttamiseksi, vaikka esteettisestä näkemyksestä ja taiteenomaisuudesta pidetäänkin kiinni. 20 Hyvä suunnittelu ei ole ilmaista, mutta paradoksaalisesti hyvä suunnittelu tulee lopulta huonoa edullisemmaksi. Ohjelmistotuotannon määrittelyvaiheeseen satsaaminen säästää kustannuksia myöhemmin. Hyvin suunniteltu tuote on pitkäikäisempi ja tarvitsee vähemmän ylläpitoa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa mahdolliset suunnitteluvirheet huomataan, sitä edullisemmaksi niiden korjaaminen tulee. On laskettu, että jos virhe huomataan vasta tuotteen luovuttamisen jälkeen, sen korjaaminen tulee maksamaan 40 1000-kertaisesti määrittelyvaiheessa huomattua virhettä enemmän. Miksi käyttöliittymäsuunnittelun edelleen ajatellaan olevan jonkunlaista ohjelman koristelua, joka voi kyllä olla sinänsä viehättävää, mutta ei erityisen tarpeellista? Miksi käytettävyystestaus on aina se vaihe, josta tingitään, kun aika loppuu? 19 Helsingin Sanomat 14.10.2002. 20 Brusila 2000. 41 47.
10 Irlannin National Universityn tutkija Michael Langin tutkimuksen mukaan Atk-suunnittelijoiden keskuudessa suosittu näkemys on, että graafinen suunnittelu on epämääräistä luovaa puuhastelua, jonka tärkein tehtävä on tehdä ohjelmista sieviä kunhan niistä on ensin tehty toimivia. Graafiset suunnittelijat puolestaan uskovat atk-suunnittelijoiden olevan teknistä toimivuutta, modulaarisuutta ja huollettavuutta korostavia ominaisuusfriikkejä. Tämän näkemyksen mukaansa atk-suunnittelijoita ei voisi vähempää kiinnostaa miltä asiat näyttävät kunhan koodi on pelkistetyn sujuvaa. 21 Kuitenkin molempien suunnittelijoiden työssä on kyse ongelmanratkaisuprosessista, jonka etenemisestä on erotettavissa samankaltaisia vaiheita 22 ja jonka selvittämiseksi suunnittelijat käyttävät jopa samanlaisia menetelmiä (esim. vuokaavioita ja muita malleja) 23. Erilaisten koulutusperinteiden ja arvomaailmojen aiheuttamat ennakkoluulot ovat johtaneet siihen, että ammattialojen kohtaaminen ei ole sujunut parhaalla mahdollisella tavalla. 24 Mistä eri suunnittelijaryhmien väliset ennakkoluulot johtuvat ja miten niitä voitaisiin ratkaista? PAREMPAA KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELUA GUIDE- PROJEKTIMALLIN AVULLA Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Sari A. Laakson mukaan käyttöliittymäsuunnittelun ongelma on siinä, että monissa nykyään käytössä olevissa projektimalleissa (esim. vesiputous- tai evoluutiomallissa) käyttöliittymäkehitystä ei ole huomioitu juuri lainkaan. Käyttöliittymän suunnittelemiseen päästään hänen mukaansa joko liian myöhään, sitä suunnitellaan liian pienissä paloissa irrallaan kokonaisuudesta tai se syntyy koodauksen sivutuotteena ilman mitään varsinaista suunnittelua. Siksi näiden mallien pohjalta suunnitelluissa järjestelmissä on paitsi tehottomia ja vaikeaselkoisia käyttöliittymäratkaisuja, myös puutteita sekä työtehtävien suorittamisessa tarvittavassa toiminnallisuudessa että tietosisällössä. Soveltuminen työtehtävien suorittamiseen testataan pahimmassa tapauksessa vasta käyttöönoton jälkeen. 21 Lang 2003, 242 244. 22 Suunnitteluprosessin alkuvaiheessa tehdään taustaselvitys (mihin tarkoitukseen, mihin ympäristöön, kenelle ja miksi suunnittelutyö tehdään) ja tarkennetaan suunnittelutehtävä. Sen perusteella käydään käsiksi varsinaiseen suunnittelutyöhön, johon yleensä kuuluu tavalla tai toisella tehtyä luonnostelua, testausta ja ratkaisuehdotusten kokeilemista. Syntyneitä ehdotuksia karsitaan eri tavoin ja kehitellään edelleen, kunnes tulos on riittävän hyvä. Työ etenee spiraalimaisesti ja syvenee kierros kierrokselta. 23 Lang 2003, 253 254. 24 Vertelney ym. 1990. 45 55.
11 Käyttöliittymäongelman ratkaisemiseksi Laakso esittelee oman GUIDemallinsa (Goals User Interface Design Implementation), jonka suurimpana etuna hän pitää käyttöliittymän tietoista ja harkittua suunnittelemista niin varhaisessa vaiheessa, että suunniteltuja käyttöliittymäratkaisuja voidaan vielä helposti muuttaa. Mallin käyttämisen edellytyksenä on, että ohjelmistotuotannossa on mukana tavoitepohjaisten käyttötapausten selvittämisen ja käyttöliittymäsuunnittelun osaajia. Käyttöliittymäratkaisuja pitää myös osata arvioida ainakin jollain arviointimenetelmällä. GUIDe-mallin mukaan työskenneltäessä aloitetaan kenttätutkimusvaiheella, johon kuuluu tyypillisesti käyttäjähaastatteluja ja havainnointia. Niiden perusteella laaditaan tavoitepohjaisia käyttötapauksia (goal-based use case). Käyttötapauksia suunniteltaessa pyritään riittävän korkean tason tavoitteisiin, jotka ovat juuri ja juuri suunniteltavan järjestelmän toimintoja laajempia. Esimerkiksi yliopiston salinvarausjärjestelmässä salivarausten tekeminen ja peruminen ovat toimintoja, koulutustilaisuuden järjestäminen määrätyillä reunaehdoilla voi muodostaa sopivan tavoitepohjaisen käyttötapauksen. Käyttäjien työtehtävien ja käyttötapauskuvausten laatimisen jälkeen työnkulkuja ja muita prosesseja suoraviivaistetaan tarvittaessa (joissain tapauksissa koko järjestelmä voidaan tässä vaiheessa todeta tarpeettomaksi). Sen jälkeen vaatimusmäärittelyvaiheessa selvitettyjen työtehtävien ja käyttötapausten perusteella suunnitellaan käyttöliittymä, joka konkretisoi tulevan järjestelmän sekä asiakkaille että järjestelmän toteuttajille. Merkittävä osa valmiin järjestelmän muutospyyntöjen tarpeesta katoaa, kun asiakas voi ottaa kantaa ikään kuin koko järjestelmän pienoismalliin ja sen toimintalogiikkaan jo projektin alkuvaiheessa. Käyttöliittymää päästään myös testaamaan niin varhaisessa vaiheessa, että muutosten tekeminen on helppoa ja nopeaa. Käyttöliittymäsuunnittelija aloittaa työnsä suunnittelemalla ratkaisun (tarvittavat toiminnot ja käyttöliittymäratkaisut) yhteen korkeimman tason käyttötapaukseen. Suunnittelija välttää tarkasti lisäämästä mitään sellaista, mikä ei ole tarpeen juuri tämän käyttötapauksen suorittamisessa. Sen jälkeen hän integroi suunnitelmaan ratkaisut muille tehtäville yksi kerrallaan. Suunnittelun edetessä käyttöliittymän toimintaa simuloidaan tehtävä kerrallaan, jotta mukaan otetut uudet tehtävät eivät hankaloita aikaisemmin suunniteltujen tekemistä. Tällä tavalla suunniteltavaan järjestelmään ei Laakson mukaan voi syntyä tarpeettomia toimintoja, koska jokaisen käyttötapauksen kohdalla suunnitellaan
12 vain siinä tarvittavat ratkaisut. Jos suunnitteluryhmälle tai asiakkaalle tulee projektin aikana mieleen muita potentiaalisia hyödyllisiä toimintoja, ne annetaan käyttöliittymäsuunnittelijoiden tutkittavaksi: Onko löydettävissä jokin huomiotta jätetty tavoitepohjainen käyttötapaus, jossa tätä uutta toimintoa tarvittaisiin? Jos ei ole, toiminto dokumentoidaan tarpeettomaksi. Jos taas huomiotta jätetty käyttötapaus löytyy, se lisätään vaatimusmäärittelyyn ja otetaan suunnitteluun mukaan, mistä yleensä seuraa käyttöliittymään muitakin muutoksia kuin ehdotetun toiminnon lisääminen. Kun koko käyttöliittymäsuunnitelman ensimmäinen versio on valmis, suunnittelija laatii käyttöliittymäkuvauksen (user interface specification). Siinä näytetään kuvasarjojen avulla vaihe vaiheelta, kuinka käyttäjä saa tehtävänsä tehdyksi. Tätä käyttöliittymäkuvausta arvioidaan ikään kuin valmista järjestelmää. Ensin varmistetaan käyttöliittymäratkaisujen toiminta ja tehokkuus; sen jälkeen voidaan ryhtyä korjaamaan mahdollisia opittavuuteen ja intuitiivisuuteen liittyviä ongelmia. Jokaisen arviointikierroksen jälkeen löytyneet ongelmat korjataan ja käyttöliittymäkuvausta päivitetään. Käyttöliittymäratkaisu on edelleen olemassa vain kuvina, joiden muuttaminen testitulosten perusteella on nopeaa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole iteroida vain iteroinnin vuoksi, vaan tavoitteena on luoda heti ensimmäisestä käyttöliittymän versiosta niin hyvä, ettei sitä tarvitsisi kovin paljon korjata enää testauksen yhteydessä. Testauksen jälkeen alkaa toteutusvaihe, joka sisältää ainakin toteutuksen suunnittelua, koodausta ja testausta sekä monissa tapauksissa myös mm. käsiteanalyysia ja tietokantasuunnittelua. Toteutus voidaan tehdä monilla eri tavoilla, mutta kaikissa vaihtoehdoissa jo suunnitellun käyttöliittymäkuvauksen noudattaminen on yksi vaatimus. Jos käyttöliittymään joudutaan toteutuksen aikana tekemään muutoksia (esimerkiksi joku ratkaisu on liian työläs toteuttaa valituilla välineillä), toteutuksen suunnittelija tai ohjelmoija kuvaa ongelman käyttöliittymäsuunnittelijalle, joka suunnittelee uuden ratkaisun. Tämä työnjako varmistaa, etteivät ohjelmoijat joudu oman työnsä ohella tekemään käyttöliittymäsuunnittelua, josta heillä ei välttämättä ole kokemusta. 25 GUIDe-mallin käyttämisen etuna on paitsi sen tuoma mahdollisuus saada parempia käyttöliittymiä vähemmällä koodaamisella, niin myös eri suunnitteluosapuolten tehtävien selkeyttäminen. Se lisännee eri suunnitteluosapuolten ym- 25 Laakso 2003. http://www.cs.helsinki.fi/u/salaakso/papers/guide-suomeksi.html.
13 märrystä toistensa työtä kohtaan ja vähentänee kilpailua (yleensä niukoista) resursseista. Tämä kaikki auttaa osaltaan myös vähentämään osapuolten välisiä ennakkoluuloja.
14 Käyttöliittymäsuunnittelu ammattina Ohjelmistotuotanto on nuori ala. Ammattiroolit saati nimikkeet eivät ole vielä kovin vakiintuneet. Tässä tutkielmassa käyttöliittymäsuunnittelijan työ määritellään Työministeriön ammattialakuvauksen mukaisesti: Käyttöliittymäsuunnittelija suunnittelee, miten vuorovaikutus ihmisen ja tietojärjestelmän välillä toteutuu. Suunniteltava tuote voi olla esimerkiksi ohjelmisto tai tietokanta, web-palvelu, matkapuhelimen tai pankkiautomaatin toimintavalikko tai teollisuuden prosessinohjaus. Suunniteltavaa tai kehitettävää tuotetta lähestytään aina käyttäjän näkökulmasta ja työnkuvaan kuuluvat myös erilaiset käyttäjätutkimukset. Käyttöliittymäsuunnittelijan ammattinimikkeenä saattaa olla myös esimerkiksi vuorovaikutus- tai käytettävyyssuunnittelija. 26 Vaikka monien käyttöliittymäsuunnittelijoiden tausta on graafisessa suunnittelussa ja ohjelmistotuotteen graafinen ilme on tärkeä osa käyttöliittymää, niin ohjelmistotuotantoprosessissa näiden kahden roolit ovat kuitenkin erotettavissa toisistaan. Käyttöliittymäsuunnittelijan tehtävänä on suunnitella ohjelmistotuotteen artefaktinen perusolemus; se miten ohjelmistotuote kommunikoi käyttäjänsä kanssa. Graafisen suunnittelijan vastuualueena on ohjelmistotuotteen visuaalinen ilme, jolla on suuri merkitys esimerkiksi käyttöliittymän tyylilajin muodostumisessa. AMMATIN VAATIMUKSET Käyttöliittymäsuunnittelijaksi ei voi valmistua vielä mistään suomalaisesta oppilaitoksesta. Käyttöliittymäsuunnittelijoilla on yleensä takanaan vaihtelevia korkeakouluopintoja ja työkokemusta. Ammattitaidon kannalta hyödyllisiä ovat taideteolliset ja teknilliset opinnot sekä esimerkiksi psykologia ja kognitiotiede. 27 Työministeriön mukaan käyttöliittymäsuunnittelijan työssä vaaditaan hyviä tietoja ihmisen käyttäytymisestä ja toimintatavoista. Tietoteknisen osaamisen tulee olla hyvä ja englannin kielen taito on tarpeen. Käyttöliittymäsuunnittelija tarvitsee hyvää visuaalista hahmotuskykyä, kirjoitustaitoa, ongelmanratkaisu- ja ryhmätyötaitoja sekä kykyä hahmottaa nopeasti kokonaisuuksia ja asioiden väli- 26 Työministeriö 2004. 27 Työministeriö 2004.
15 siä riippuvuussuhteita. Kärsivällisyydestä ja tarkasta, mutta joustavasta luonteesta on hyötyä. 28 Suunnittelujohtaja Robert Reimannin (Cooper Interaction Design) mukaan käyttöliittymäsuunnittelijan pitää työstä selviytyäkseen oppia nopeasti uusia asioita, osata ratkaista ongelmia sekä luovasti että analyyttisesti, osata visualisoida ja yksinkertaistaa monimutkaisia systeemejä, suhtautua empaattisesti käyttäjiin ja heidän tarpeisiinsa ja pyrkimyksiinsä sekä ymmärtää sekä teknologian että ihmisten heikkouksia ja vahvuuksia. Käyttöliittymäsuunnittelijalla pitää olla intohimoinen tarve suunnitella eettisiä, merkityksellisiä, käytännöllisiä ja elegantteja tuotteita, joiden avulla maailmasta tulee entistä parempi paikka elää. Parhaat käyttöliittymäsuunnittelijat ovat kiinnostuneita niin ihmisistä kuin melkein kaikesta muustakin. 29 KÄYTTÖLIITTYMÄSUUNNITTELUN KOULUTUS Käyttöliittymäsuunnittelu on mitä suurimmassa määrin visuaalista suunnittelua ja lähestymistapa eroaa oppialana luonnontieteistä tai insinöörikoulutuksesta. Koska ala on uusi, ei vielä ole muotoutunut yhtenäistä käytäntöä siitä, mitä opetussuunnitelmaan pitäisi kuulua. Taidekouluissa käyttöliittymäsuunnittelua lähestytään ilmaisun näkökulmasta pikemminkin kuin pyrkimyksenä ratkaista tuotteen määrittelyn tai käytettävyyden ongelmia; teknillisissä oppilaitoksissa tutkitaan välineitä ja tekniikoita pikemminkin kuin ratkotaan inhimillisiä tarpeita. Ihmisen ja koneen vuorovaikutuksen tutkiminen taas keskittyy kognitiotieteeseen ja käyttäjätutkimuksiin pikemminkin kuin suunnittelumetodeihin tai käytäntöön (suunnittelutaitoon). 30 Mitchell Kapor luonnosteli jo kymmenkunta vuotta sitten käyttöliittymäsuunnittelijoille sopivaa koulutusta vertaamalla sitä arkkitehtikoulutukseen. Molemmissa on kysymys ihmisille sopivien artefaktien suunnittelemisesta ja molempien suunnittelutyön toteuttamisessa tarvitaan suunnittelusta erillistä teknillistä osaamista. 31 Esimerkiksi Tampereen teknillisen yliopistossa arkkitehtiopintoihin kuuluu arkkitehtuurin historiaa, rakennusten suunnittelun perusteita, taideilmaisua, erilaisten rakennustyyppien suunnittelua, rakenteiden, rakennusmateriaalien ja 28 Työministeriö 2004. 29 Reimann 2001. 30 Reimann 2001. 31 Kapor 1996.
16 rakennusten teknisten järjestelmien tuntemusta sekä yhdyskunta- ja maakuntasuunnittelua. 32 Käyttöliittymäsuunnittelijan tulisi ymmärtää erilaisten representaatiomenetelmien ilmaisukeinoja mutta myös ohjelmistotuotannon teknillistä puolta ja ihmisen tapoja oppia ja käyttää erilaisia järjestelmiä. Erityisen tärkeänä Kapor pitää taideteolliselle alalle tyypillistä tekemällä oppimista, jota hän nimittää studiotyöskentelyksi ja johon kuuluu oleellisena osana tehtyjen harjoitustöiden kriittinen arviointi. Harjoitustöissään opiskelijoiden pitäisi päästä kokeilemaan käytännössä niin ohjelmistotuotteiden osien, kokonaisten tuotteiden kuin tuoteryhmienkin suunnittelemista. 33 Reimannin mukaan käyttöliittymäsuunnittelun opetuksen pitäisi olla synteesi perinteisestä visuaalisesta suunnittelusta, psykologiasta ja teknologiasta. Hänen mukaansa kysymyksessä on artefaktien, ympäristöiden ja systeemien (= tuotteiden) toiminnan suunnittelu. Käyttöliittymäsuunnittelijan tulee määritellä tuotteen muoto ja toiminta; se, miten tuote kohtaa ihmisen tarpeet ja vaikuttaa ihmisen ymmärrykseen sekä vuorovaikutus tuotteen, ihmisen ja ympäristön (fyysisen, kulttuurisen ja historiallisen) välillä. 34 32 Tampereen teknillinen korkeakoulu 2004. 33 Kapor 1996. 34 Reimann 2001.
17 Yhteenveto Monesti kiireisissä hoitotilanteissa lääkärin tai sairaanhoitajan on saatava tarvitsemansa tieto mahdollisimman nopeasti ja tiedon oikeellisuuteen on voitava ehdottomasti luottaa. Mitä havainnollisemmassa muodossa järjestelmän tarjoamat tiedot ovat, sitä paremmin ne tukevat potilaan hoitamista. Tässä käyttöliittymäsuunnittelulla on merkittävä rooli. Käyttöliittymäsuunnittelu, jota voitaisiin kutsua myös teolliseksi ohjelmistomuotoiluksi, on järkevän tuotekehityksen oleellinen osa. Kun käyttöliittymä suunnitellaan määrittelyvaiheen osana, saadaan entistä parempia (käytettävämpiä, taloudellisempia ja helpommin ylläpidettäviä) ohjelmistotuotteita vähemmällä työllä. Toiminnallisuutta ja käyttöliittymää ei voida suunnitella toisistaan erillään. Vaikka käyttöliittymäsuunnittelija työskentelee tiiviissä yhteistyössä muiden ohjelmistotuotteiden suunnittelijoiden ja käyttäjien kanssa, on kysymyksessä oma asiantuntemuksen alueensa, joka eroaa niin graafisesta suunnittelusta kuin ohjelmistotuotteen teknisestä suunnittelustakin. Käyttöliittymäsuunnittelijan ammattitaitoon kuuluu vahvan visuaalisen osaamisen lisäksi hyvät tietotekniset tiedot ja taidot sekä ymmärrys ihmisen tavoista toimia.
18 Lähteet Brusila 2000. Graafinen muotoilu on kommunikaatioarkkitehtuuria. Teoksessa visuaalinen viestintä: Monialainen tulevaisuus. Toim. Koskinen. WSOY 2000. Helsingin Sanomat 14.10.2002. Helsingin Sanomat 14.10.2002. Helsingin Sanomat 29.6.2000. Immonen, Ruotsalainen, Saranto ja Turunen 2003. Terveydenhuollon ammattilaisten tietotekniikka- ja tietoturvavalmiudet. Suomen lääkärilehti 58/2003. 195 197. Kapor 1996. A Software Manifesto. Teoksessa Bringing Design to Software. Toim. Winograd. Addison-Wesley. Keinonen, Turkka. Nokia tekee tulosta hallitus miettii veroja. A-plus 22.1.2004. Yleisradio. TV1. Laakso 2003. Hyvän käyttöliittymän varmistaminen GUIDe-projektimallilla. http://www.cs.helsinki.fi/u/salaakso/papers/guide-suomeksi.html (25.2.2004). Lang 2003. Mäntylä 2001. Nielsen, Jacob 1994. Nielsen, Jacob 2000. Reimann 2001. Savon Sanomat 18.10.2003. Savon Sanomat 4.2.2004. SFS-EN ISO 9241-11, 1998. Näyttöpäätteillä tehtävän toimistotyön ergonomiset vaatimukset. Osa 11: Käytettävyyden määrittely ja arviointi. Sosiaali- ja terveysministeriö 1996. Tietotekniikan hyödyntämisstrategia. Tampereen teknillinen yliopisto 2004. Työministeriö 2004. Vertelney, L, Arent, M ja Lieberman, H 1990. Two Disciplines in Search of an Interface: Reflections on a Design Problem. Teoksessa Art of Human-Computer Interface Design. Addison-Wesley. Vuori, Toivonen 1996.
Vuori, Toivonen ja Kivistö-Rahnasto 1998, 5 9. 19