Ikäihmisen arjen voimavarat jatkuvuus ja aktiivisuus - näkökulmat Tarja Tapio, lehtori YTT, Saimaan ammattikorkeakoulu
Kolme ajankohtaista näkökulmaa ikääntymiseen Kun suunnittelemme palveluja, sekä teknologiaa, ikäihmisten käyttöön, emme usein huomioi niitä voimavaroja, joita ikäihmisillä on heidän omista lähtökohdistaan, emmekä niitä perusteita, joiden perustalle voimavaraisuus rakentuu. Huolimatta vahvasta teoriapohjasta ja vakiintumistaan osaksi vanhustutkimusta voidaan väittää, että vuosien aikana sen (sosiaaligerontologian) merkitys vanhuspalveluihin liittyvässä keskustelussa ja toimenpiteissä on ollut rajallinen. Yhä vahvemmin vanhuus on käsitelty medikaalisena ilmiönä. (Seppänen 2006, 33) Nykyään ikääntymisen tarkastelua värittää vahvasti myös 2007 alkaneen talouskriisin vaikutukset ja ikääntymisen myötä kasvava palvelujen tarve; ja ikääntyminen sinällään, nähdään kansantaloudellisena taakkana ja rasitteena. Ikääntyminen on alettu nähdä uhkana. (Tapio 2014)» Silver tsunami
Katse vahvaan teoriapohjaan Tarkoituksena esitellä kaksi ikääntymisen tarkastelun vahvaa ja gerontologisessa tutkimuksessa pitkään vallalla ollutta näkökulmaa/teoriaa:» Jatkuvuus» Aktiivisuus Edelleen oleellisen paljon annettavaa myös sille, miten tarkastelemme ikääntymistä ja mistä näkökulmasta suunnittelemme palveluja ja (geron)teknologisia sovelluksia
Näitä edelsi ajatus ikääntymisestä irtaantumisena.. Ikääntyminen on luopumista, irtaantumista? Irtaantumisteoria (Cumming ja Henry, 1961) oli aikansa valtateoria, joka hallitsi keskustelua 1960-luvulta vielä1980-luvulle Ikääntymiseen liittyvät menetykset ja siitä johtuva marginalisoituminen korostuivat» mm. sosiaaliset roolit, asemat ja identiteetti Kritisoitiin ikääntymisen kielteisiä seikkoja korostavana Vaikka irtaantumista korostava näkökulma sai rinnalleen; ja osittain korvautui myös voimavaroja, jatkuvuutta ja aktiivisuutta korostavilla näkökulmilla, irtaantuminen värittää aika lailla ikääntyneisiin liittyvää ajatteluamme tänäkin päivänä.
Ikääntyminen on tärkeä elämänvaihe, jolla on oma erityinen tehtävä elämänkulussa Positiivnen irtaantuminen: gerotransendenssi Ikääntymisen ymmärtäminen elämänvaiheena, jolla on oma erityinen ja tärkeä tehtävä ihmisen elämässä; myös kehityspsykologiassa. +75 jälkeen ihminen alkaa suuntautumaan yhä enemmän tuonpuoleiseen ja materian merkitys vähenee lähestyvä kuolema ja luopuminen saavat yhä enemmän sijaa ajatuksissa ja puheissa, kuten myös elämän muistelu Ihminen keskittyy tärkeimpiin ihmissuhteisiin ja luopuu ylipäätänsäkin vähemmän merkityksellisistä asioistaan elämässä Sosiaalisten roolien ja pakkojen merkitys vähenee: ihminen vapautuu niistä
Jatkuvuus ikääntymisessä Vaikka jotkin identiteetin osat muuttuvat ja muuntuvat elämänkulun myötä, koemme, että osa minusta pysyy samana koko elämän» Peilistä katsoo joskus minulle vieras ihminen Tutkimuksissa on todettu, että kronologinen ikä ei ole keskeinen tekijä ikäihmiselle itselleen silloin, kun ikäihminen määrittelee itseään (esim. Kauffman: ageless self)» Kronologista ikää ei pidetä vanhuuden kriteerinä ikääntymisen sosiaalisia ulottuvuuksia tarkasteltaessa» Vanhustuminen : prosessin ilmenemismuoto, jossa ikääntymisen sosiaaliset, biologiset ja psykologiset tekijät alkavat vaikuttamaan ja näkymään (ks. )J. Jyrkmä. Tämä tapahtuu eri ihmisille eri aikaan ja erilaisella intensiteetillä.
Aktiivisuusteoria Aktiivisuus ei ole yksittäisiä aktiviteetteja, toimintoja Yhteydessä aikaisempaan elämään ja sen piirissä omaksuttuihin mielekkäisiin toiminnankokonaisuuksiin: metsästäminen, käsityöt, taide, politiikka Toimintojen domainit säilyvät, vaikka yksittäiset toiminnot muuttuvat ja niitä sopeutetaan: Mikä oli mielekästä silloin, on mielekästä myös tänään ja huomenna» kovasta urheilumiehestä penkkiurheilijaksi» tanssijattaresta ahkeraksi balettiyleisön jäseneksi. Näin ollen aktiivisuus tarkoittaa jotakin syvempää rakennetta kuin yksittäiset aktiviteetit ja toiminnot Aktiivisuus on tästä näkökulmasta aina yhteydessä aikaisempaan elämään ja jatkuvuuteen
Elämänkulku puitteena ja jatkuvuutena Eletty elämä puitteistaa ja ohjaa toimintaamme ja valintojamme, odotuksiamme ja sitä mitä pidämme vältettävänä sosiaalisen rakenteen tavoin (ks. esim. Settersten) Emme ole vapaita suhteessa elämänkulkuumme, vaan se määrittelee elämäntapaa, elämäntyyliä, toiveitamme ja valintojamme» Elämänkulku on kuin rakenne, joka puitteistaa valintojamme, toiveitamme ja asioita joita haluamme välttää Ihmisen voimavaraisuus tulee esille vain yhteydessä hänen elämänkulkuunsa: jatkuvuus, aktiivisuus
TOIMIJUUS (esim. J. Jyrkämä) Toimijuudessa ikääntyvää ihmistä lähestytään ajallis-paikallisessa sijainnissa valintoja tekevänä Elämänkulku on läsnä siinä, miten tähän päivään suhtaudutaan, millaista tukea voidaan ottaa vastaan ja mitä tulevaisuudelta odotetaan. Mennyt on läsnä tämän päivän toiminnassa ja mennyttä tuodaan tämän päivän yhteyteen esim. muistelemalla; yhdessä tai yksin. (Tapio 2016, 2010) Osa sopeutumista itsessä ja ympäröivässä maailmassa tapahtuviin muutoksiin.» Mennyttä hyvää verrataan nykyiseen, joka on usein mennyttä huonompaa
Kolmas ikä ja uudet valinnat Ikääntymisen ja kuluttamisen myötä erityisesti nk. 3:ssa iässä, voidaan määritellä itse uudelleen, esimerkiksi uusien harrastusten tai vapaa-aikaan liittyvien kulutusvalintojen kautta Tämä on mahdollista vain osalle ikääntyvää väestöä, koska kuluttaminen perustuu varallisuuteen ja sen myötä mahdollistuviin valintoihin. Tässä iässä voidaan omaksua myös uusia teknologisia hyödykkeitä ja palveluja, jos niistä katsotaan olevan hyötyä ja jos ne ovat mielekkäitä. Elämäntavasta kumpuava arvomaailma muuntuu kuitenkin hitaammin, kuin elämäntyylit, joissa kuluttaminen on tärkeä elementti
Jatkuvuus, aktiivisuus ja teknologia Jatkuvuudet näkyvät myös esimerkiksi siinä, miten teknologian haltuunotto on sukupolvittunut Mitä vanhemmasta sukupolvesta on kysymys, sitä laimeammin he ottavat teknologiset ratkaisut osaksi arkeaan Kysymys ei ole sittenkään kognitiivisista taidoista tai kyvyistä
Aktiivisuus on jatkuvuutta ja yhteyttä aikaisemmin elettyyn elämään Ei ole saman tekevää, millaisia palveluja teknologisia ratkaisuja suunnittelemme ikäihmisten arjesta itsenäisenä selviytymisen ja osallisuuden tukemiseksi. On käytettävä aikaa ja nähtävä vaivaa, jotta ikäihmisten oma näkemys siitä, mitä hyvää huomiseen kuuluu, tulee huomioiduksi. Passiivisesta palvelujen käyttäjästä toimijaksi, joka itse toivoo ja toimii sekä tekee valintoja arkielämänsä helpottamiseksi tai siitä selviämiseksi.
lähteitä Atchely R.: 1989 Coleman P.: 1993; 2005 Cumming & Henry: 1961 Koskinen S.: 2004 Jyrkämä J.: Tapio T.: 2016; 2012 Tornstam, Lars: 1994
Kiitokset!