Työkriittiset näkökulmat on jätetty pois. Onko työ ylimääräistä ympäristöä tuhoavaa toimintaa? Tuottaako työ onnellisuutta itse vai siinä kohdatut työtoverit? Lukekaa työtä ei tarvita, vaan arvoa - kirjoitus. Jäin kaipaamaan myöhemmän 2000-luvun muutosteorisointeja. Luennoitsijan mainitsemat teorisoinnit ylsivät vain vuosituhannen vaihteeseen. Olisiko nyt paraikaa meneillään juuri muutos onnellisuuden käsityksissä?

Joku asia on silloin pielessä, jos kotona istumalla voi saada enemmän rahaa kuin työssä käymällä. Ovatko tuet liian hyviä vai palkat liian pieniä? Ihmiselle, joka on tehnyt monta kuukautta työkokeilua eli ilmaista työtä ja joka kerran on saanut hyvää palautetta työnantajalta ja haluaa tehdä palkkatyötä, sanotaan yleensä, ettei ole rahaa palkata. Onko tässä tapauksessa ihminen itse syrjäytynyt vai johtaako nykypolitiikka syrjäytymiseen?

Vastikkeeton rahanjako syrjäyttää. Tekemätöntä työtä riittää ja kaikki osaavat jotakin. Siis toimeentulojonosta kaikki työllistettävä. Miksi tätä ei tehdä esimerkiksi Jyväskylässä? Onko mietitty myös paikallisrahan käyttöä, jolla voisi maksaa myös veroja? Silloin ei tarvitsisi rahojen puutteen vuoksi olla ottamatta ihmisiä töihin eikä oltaisi maailmantalouden armoilla. Parempihan on se, että valtaan äänestetyt valtuustolaiset päättävät siitä, mitä palveluja on saatavilla ja millä eettisillä perusteilla ne on tuotettu kuin se, että rahanahneet yritykset tuottavat kulutustavaraa kaatopaikalle. Sveitsissä on laajasti käytetty paikallisraha ja se on vaikuttanut toimivan ainakin siellä.

Työmarkkinatuella elävän työttömän nettotulot ovat noin 500 e/kk. Pienet lisätulot eivät saisi leikata työmarkkinatukea. Suojaosuus voisi olla n. 500 e/kk. Verotus pitää huolen oikeudenmukaisuudesta. Oppilaitokset tulisi ottaa vahvemmin mukaan kuntakokeiluun Jyväskylässä.

Tosiasioiden tunnustaminen. Työttömyyden kova ydin olisi ehkä enemmänkin terveydenhuollon ja sosiaalihuollon mukaisen työtoiminnan piirissä. Työttömien ja opiskelijoiden tuet voisi vaihtaa päikseen. En pääse kuntoutukseen, kun ei ole selkeää ammattia eikä riittävästi sairautta. Selkä- ja niskavaivojen hoito menee taloudellisesti omaan piikkiin. Syönkö vai hoidanko itseäni?

Kannattaako maksaa työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja terveysmenoja vai sillä rahalla työllistää kaikki työttömät? 60-luvulla Suomesta lähti puoli miljoonaa ihmistä Ruotsiin ja silloin kaikki päättäjät olivat huolissaan työvoimapulasta. Eli 50 vuotta sitten oli sama huoli kuin nytkin. Työvoimasta ei ole pulaa. 50 vuotta siitä on puhuttu eikä mikään ole muuttunut.

Perustulon hyväksyminen poistaisi nykyisen ongelman toimeentulotuen ohella saatavien pienten lisätulojen aiheuttavasta toimeentulotuen leikkurista. Kriittinen vastaus aiempaan kommenttiin oppilaitosten mukaan ottamisesta: Jos on osallistettava jotakuta, se pitäisi tehdä demokraattista yhdenmukaisuusperiaatetta rikkomatta. Kansalaisraadit, satunnaisotannat, kansanäänestykset, yleisötilaisuudet, jne. olisivat kaikki osallistamisen tapoja, jotka eivät syrjisi ketään. Ei ole pakko aina käyttää sidosryhmämenettelyjä.

Kuntakokeilu keskittyy ongelman korjaamiseen, mistä saataisiin yhtä paljon resursseja ennaltaehkäisyyn? Ensin tulee saada tulonjako, jotta kaikilla on ostovoimaa. Se virittää kaupan, yritysten kannattavuuden, työpaikkojen syntymisen ja verotulojen kasvun. Myös eläkeiän nostaminen tekee nuorisotyöttömyyttä.

Loistava Muurame kertoo pitkäaikaistyöttömille olevan ainoastaan yksi työllistymisen muoto. Työpaja, joka tekee Harvialle alihankintaa työttömän terveydentilaa huomioimatta. Kyllä Muuramen tilastot ovat kunnossa! Vapaaehtoistyötä ei pitäisi myöskään haitata vaikkapa sosiaaliturvan jakamisperusteilla. Vapaaehtoisesti tehty työ on juuri kaikkein pyyteettömintä ja mielekkäintä (muuten sitä ei tehtäisi) työtä sen laajennetussa merkityksessä. Se saattaa olla myös merkittävä menojen vähentäjä, koska ihmiset luontaisesti pyrkivät pääsemään mahdollisimman vähällä, jolloin turhaa vapaaehtoistyötä tuskin on paljon. Kannatan aiemmin mainittua perustuloa tämän näkökulman puolesta.

Jatkuva talouskasvun tavoittelu ja loppumaton tehokkuusajattelu puree lopulta omaan nilkkaansa ja ihmisillä ei ole varaa kuluttaa. Tästä seuraa se, että työttömyys vaan lisääntyy ja ostovoima vähenee entisestään. Yläasteikäiset työhön osaksi opintoja yrityksiin oppimaan työntekoa. Kun heillä on selvillä, mitä aikovat isona tehdä, voi jatkaa opiskeluja työn ohessa.

Joka ei HALUA tehdä työtä, vaikka siihen pystyisi, ei pitäisi myöskään saada yhteiskunnan tukia. Vapaamatkustajat kuriin! Kokemus vuodesta, kun minusta tuli pitkäaikaistyötön: Olin kotona 2 viikkoa. Muun ajan kursseilla ja työharjoittelussa. Näiden ohessa hain töitä. Silti minua kohdeltiin taloudellisesti ja yhteisössäni työttömänä, jotenkin laiskana tai kyvyttömänä. Palkkatyö on yksilöllekin oikeaa työtä!

Aktivointi myös leimaa ihmisiä. Ei kukaan yrittäjä työllistä ihmistä, jota on vuosia aktivoitu. Antaa aktivoitavasta passiivisen kuvan, vaikka näin ei olisi. Ns. ryskätöihin ei tahdo löytyä tekijöitä, vaikka töitä olisikin. Asennetta täytyisi pystyä muuttamaan siten, että kaikki työ olisi arvokasta ja tähdellistä.

Myös työnantajien asenteissa on korjaamista: haetaan nuoria työntekijöitä, mutta työkokemusta pitäisi olla vuosikymmeniä. Pitkäaikaistyöttömien ja mamujen hakemukset sivuutetaan, samoin työllistämishankkeiden hakijoiden.

Eräänlainen perustulo meillä on: lapsilisä. Sitä käyttöönotettaessa pelättiin, että kaikki tekisivät lapsia kaiken aikaa, mutta näinhän ei käynyt. Kriitikoille vastakysymys: Miten pystyttäisiin edes erottamaan ne ihmiset, jotka eivät tee mitään hyödyllistä? Ei ole logistisesti järkevää hoitaa vaikka kasvatusta yritysmäisesti. Entäpä taiteelliset arvot? Ei taiteentekijöitä pysty mitenkään tunnistamaan ja antamaan heille joitakin tukia. Omavaraistalous katoaisi myös elinkeinona, jos ihan kaikki työllistettäisiin. Ihmisten hoitaminen, lumitöiden tekeminen, sosiaalinen vuorovaikutus, osallistuminen päätöksentekoon, kaikki nämä pitää ottaa huomioon sosiaaliturvaa muutettaessa. Miten ihmeessä tämä tehdään, ellei vastikkeettomalla perustulolla?

Valitettavasti eri oppilaitosten opot ja etsivän nuorisotyön tekijät törmäävät enenevässä määrin nuoriin, jotka tekevät tietoisia päätöksiä elääkseen vain erilaisten tukien varassa. Heitä siis on, mutta onneksi vielä marginaalinen ryhmä. Toinen ryhmä ovat nuoret, jotka ovat täysin passiivisia työnhaussa. Molemmat ovat potentiaalisia pitkäaikaistyöttömiä.

Rasittavaa on istua kuuntelemassa, kun ei koskaan kerrota, miten sitä duunia on tehty esimerkiksi Töihin!-palvelussa. 450 asiakasta on autettu, mutta mitä asiakkaille siis on tehty? Minimipalkkatason on oltava n. 1500 e/kk, jotta yksin vuokralla asuva selviää työssäkäynnistä ilman asumis- ja toimeentulotukea.