S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A PIHTIPUTAAN KUNTA Niemenharjun matkailualueen asemakaavan luonnon nykytila Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P26156
Raportti 1 (10) Kärkkäinen Jari Sisällysluettelo 1 Johdanto... 2 2 Maisemarakenne, maisemakuva... 3 3 Luonnonolot... 3 3.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia... 3 3.2 Kasvillisuus ja eläimistö... 4 3.3 Luonnon monimuotoisuus... 7 3.4 Pienilmasto... 7 3.5 Vesistöt ja vesitalous... 7 3.6 Maa- ja metsätalous... 8 3.7 Luonnonsuojelu... 8 3.7.1 Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet... 8 3.7.2 Muut kohteet... 9 4 Lähteet... 9 FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Microkatu 1, PL 1199, 70211 Kuopio Puh. 010 4090, fax 010 409 6601, www.fcg.fi Y-tunnus 2474031-0 Kotipaikka Helsinki
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (10) Niemenharjun matkailualueen asemakaavan luonnon nykytila 1 Johdanto Pihtiputaan kunta on laatimassa Niemenharjun matkailualueelle asemakaavaan. Kuvassa 1 on esitetty sijainti ja kaava-alueen rajaus. Tässä raporttiin on koottu olemassa oleva luontoa koskeva lähtöaineisto. Raportissa esitetään alueen ympäristöolosuhteiden, maisema- ja luontoarvojen nykytila sekä tiedossa olevat maisema- ja luontokohteet. Työstä on vastannut FM, biologi Jari Kärkkäinen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Kuopion toimistosta. Kuva 1. Selvitysalue. 1.1 Lähtöaineisto Tärkeimmät lähtöaineistot ovat olleet: - GTK: kallio- ja maaperäkartta. - Keski-Suomen Liitto 2011: 2. vaihemaakuntakaava: Maa-aineshuolto ja luontoarvot. Kaavaselostus.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (10) - Kivelä, R:2000; Keski-Suomen perinnemaisemat, Alueelliset ympäristöjulkaisut, Nro 175. Keski- Suomen ympäristökeskus. - Pihlaja, T. 2013: Keski-Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet. Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry. - Ristaniemi, O. 1985. Keski-Suomen muinaisrannat. Keski-Suomen seutukaavaliitto. Julkaisu nro 73, sarja B. - Ristaniemi, O. 1987. Itämeren korkein ranta ja Ancylusraja sekä Muinais-Päijänne Keski-Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C:59. - Silén, S. 2007: Muinaisuuden metropolista nykypäivään. Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma. - Välivaara, R. 2009: Keski-Suomen harjukohteet - Harjukohteiden luonto- ja maisema-arvot. Keski- Suomen POSKI-projekti. Keski-Suomen Ely-keskukselta on tarkistettu onko selvitysalueella METSO-kohteita ja Keski-Suomen Metsäkeskukselta metsälain 10 :n kohteita. 2 Maisemarakenne, maisemakuva Selvitysalue sijoittuu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa itäisen Järvi-Suomen, Keski-Suomen järviseudun pohjoisosaan, jossa maisemamaakunta vähitellen vaihettuu Suomenselän karuksi vedenjakajaseuduksi. Keski-Suomen järviseutua hallitsevat laajat järvialtaat, polveilevat vesireitit ja luode-kaakko suuntaiset moreeniselänteet. Niemenharju on Koliman rannalla oleva morfologialtaan selväpiirteinen harjuselänne ja maisemallisesti merkittävä kohde. Metsät harjulla ovat mäntyvaltaisia, mutta kuusi on vallitsevana harjun rinteen alaosilla. Lylynlammen pohjoisrannalla puusto on lehtipuuvaltaista. Motellin ympäristö on avointa peltomaisemaa. Motellin ja Lylylammen välissä on vanhaa peltoa, joka on jo osin metsittynyt. Lylynlammen etelärannalla, selvitysalueen ulkopuolella, on Lylyn talo, jonka pihamiljöö on maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. 3 Luonnonolot 3.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia Pihtipudas sijoittuu Keski-Suomen granitoidikompleksin ja karjalaisten liuskeiden rajalle. Pihtiputaan peruskallio muodostuu pääosin syväkivialueesta, jonka kivilajeihin kuuluvat graniitit, granodioriitit ja kvartsidioriitit. Nämä kililajit keskittyvät kunnan pohjois- ja eteläosiin. Pihtiputaan länsi- ja keskiosiin ulottuu liuskejakso, joka muodostuu mm. kvartsimaasälpäliuskeista, kiilleliuskeista, amfiboliiteista ja metamorfoituneista vulkaniiteista. Niemenharjun alueella kallioperä on vulkaniittia ja granodioriittia. Niemenharju on osa luode-kaakkosuuntaista Pieksämäen-Pihtiputaan-Reisjärven harjujaksoa. Harju on kapea. Harjun keskiosa on selännemäinen ja luoteisosalla tasainen ja matala. Harjun maaperä on pääasiassa hiekkaa ja hiekkaista soraa. Harjun laiteiden maaperä on hienoa hiekkaa ja hietaa. Hiesua on Lylylammen rannalla.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (10) Kuva 2. Alueen maaperä (GTK 2015). 3.2 Kasvillisuus ja eläimistö Pihtiputaan keskustan ympäristö sijaitsee eteläboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä, Järvi-Suomen kasvi-maantieteellisellä alueella (2b). Alueen kasvupaikat on esitetty kuvassa 3. Aluetta luonnehtivat kuivat ja kuivahkot mäntykankaat. Mäntykankaita reunustaa tuoreet kuusikankaat. Rehevimmät metsät ovat Lylylammen luoderannalla. Nämä metsät ovat lehtipuuvaltaisia tai kuusisekapuumetsiä. Niemenharjun länsipuolella on metsitettyä peltoa ja peltoa. Lylylammen rannalla on pieni suo. Lylynlampi on luonteeltaan rehevähkö ja siellä esiintyy vaateliasta vesilinnustoa. Tiirahavaintopalvelun mukaan pesimälajistoon kuuluvat mm. laulujoutsen, tukkasotka ja mustakurkkuuikku. Lammella tavataan myös kaakkureita, mutta lampi ei ilmeisesti ole pesimäpaikka. Viime vuosina havainnointi alueella on ollut satunnaista ja tiedot yleisemmistä pesimälajeista puuttuvat lähes kokonaan.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (10) Kuva 3. Alueen kasvupaikat (METLA 2015).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (10) Kuva 4. Ilmakuva alueesta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (10) 3.3 Luonnon monimuotoisuus 3.4 Pienilmasto Selvitysalueelta ei ole ympäristöhallinnon tietokannoissa tietoja luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista (Keski-Suomen Ely-keskus 2015). Tiira-havaintopalvelun mukaan Lylynlammella esiintyi vuonna 2014 pesimäaikaan mustakurkkuuikkuja, joita havaittiin enimmillään 5 yksilöä. Määrä on maakunnallisesti merkittävä. Lisäksi lammelta on pesimäaikaisia havaintoja tukkasotkista. Nämä lajit on luokiteltu vaarantuneiksi. Lajien pesintöjen tarkempi sijoittuminen lammella ei selviä lähtötiedoista. Paikallisilmastoon vaikuttavat ennen kaikkea maanpinnan ja vesistöjen jakautuminen alueella, pinnanmuodot, kallio- ja maaperä sekä vallitseva kasvillisuus. Topografia vaikuttaa erityisesti ilmavirtausten suuntiin ja voimakkuuksiin sekä alueen saaman säteilyn määrään. Eniten säteilyä saavat etelärinteet, pohjois- ja koillisrinteillä lämpötilat ovat yleensä alhaisimmat. Maaston korkeus vaikuttaa lämpötilaeroihin. Kasvillisuuden peittämillä alueilla kasvillisuus ehkäisee ulossäteilyä, jolloin yölämpötilat eivät laske yhtä alas kuin aukeilla. Kaava-alueen pienilmasto vaihtelee. 3.5 Vesistöt ja vesitalous Niemenharjun vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (0960101) kattaa lähes koko kaava-alueen. Varsinainen muodostumisalue sijoittuu Niemenharjulle, jolla on vedenottamo. Alueen kokonaispintaala on 1,74 km 2 ja muodostumisalueen pinta-ala on 0,91 km 2. Pohjavesi virtaa harjun luoteisosassa luoteesta kaakkoon kohti Niemenharjun vedenottamoa. Niemenharjun vedenottamon kaakkoispuolisella alueella pohjavesi virtaa kaakosta luoteeseen kohti vedenottamoa. Kaava-alue rajautuu Kolimaan (14.472) ja pieneen Lylylampeen (14.472.1.025). Kolima on suuri vähähumuksinen järvi, jonka veden laatu on erinomainen. Lylynlammesta on muutama vesilaatutieto 1970- luvulta (1972, 1973 ja 1977). Niiden tietojen perusteella Lylylampi on rehevä lampi. Lylynlammen vesiala on 17,2 ha. Sen kokonaisrantaviiva on 1,8 km ja keskisyvyys 1,6 m. Taulukko 1. Lylylammen vesilaatutiedot pintavedestä vuodelta 1973 ja 1977. Suure Yks. 29.3.1973 19.1.1977 Hapen kyllästysaste kyll.% 23 38 Happi, liukoinen mg/l 2,2 5,2 Kemiall. hapen kulutus mg/l 8,5 8,9 CODMn Kokonaisfosfori µg/l 48,0 22,0 Kokonaistyppi µg/l 1200 330 Lämpötila C 2,2 1,1 ph 6,50 6,80 Sameus FNU 1,0 1,0 Väriluku mg Pt/l 41 60
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (10) Kuva 5. Niemenharjun vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (0960101). 3.6 Maa- ja metsätalous Alueen metsät ovat talousmetsiä. 3.7 Luonnonsuojelu 3.7.1 Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet Kaava-alueella ei ole luonnonsuojelualueita. Kolima Natura-alueen (FI0900072) Putikonlahden osa-alue on noin 1,5 km päässä pohjoisessa ja Koliman osa-alue etelässä noin 1,9 km päässä kaava-alueesta. Lähin luonnonsuojelualue on Ruuskan luonnonsuojelualue (YSA200082). Se sijaitsee Kolima Natura-alueella.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (10) 3.7.2 Muut kohteet Linnustotietojen (vaarantunut tukkasotka ja mustakurkku-uikku) perusteella Lylynlampi on luontokohde. 4 Lähteet BirdLife Suomi: Tiira-havaintopalvelu (Sopimus Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys). GTK: kallio- ja maaperäkartta. Keski-Suomen Liitto 2011: 2. vaihemaakuntakaava: Maa-aineshuolto ja luontoarvot. Kaavaselostus. Kivelä, R:2000; Keski-Suomen perinnemaisemat, Alueelliset ympäristöjulkaisut, Nro 175. Keski-Suomen ympäristökeskus. Kurkinen, I. ja Tikkanen, J. 1978: Soravarojen arviointi TVL :n Keski-Suomen piirissä Geologinen tutkimuslaitos 1971, 1978. Osa II. Pihlaja, T. 2013: Keski-Suomen maakunnallisesti tärkeät lintualueet. Keski-Suomen Lintutieteellinen Yhdistys ry. Ristaniemi, O. 1985. Keski-Suomen muinaisrannat. Keski-Suomen seutukaavaliitto. Julkaisu nro 73, sarja B. Ristaniemi, O. 1987. Itämeren korkein ranta ja Ancylusraja sekä Muinais-Päijänne Keski-Suomessa. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C:59. Silén, S. 2007: Muinaisuuden metropolista nykypäivään. Pihtiputaan kulttuuriympäristöohjelma. Välivaara, R. 2009: Keski-Suomen harjukohteet - Harjukohteiden luonto- ja maisema-arvot. Keski- Suomen POSKI-projekti.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Luonto- ja maisemaselvitys 1 (1) 17.3.2015 Liite 2