KIRJALLINEN KYSYMYS 125/2003 vp Eronneen aviopuolison perhe-eläketurva Eduskunnan puhemiehelle Voimassa olevan työeläkejärjestelmän nojalla eronneella aviopuolisolla on oikeus perhe-eläkkeeseen entisen aviopuolisonsa kuoleman jälkeen vain siinä tapauksessa, että tämä oli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin suorittamaan elatusapua entiselle puolisolleen. Tällöin entisen puolison perhe-eläkkeen suuruus määrätään siten, että sen osuus pääsäännön mukaisesti laskettavasta leskeneläkkeestä on sama kuin mitä 60 % elatusavun määrästä on edunjättäjän eläkkeestä. Nykyinen järjestelmä ei riittävästi turvaa eronneen aviopuolison toimeentuloa siinä tapauksessa, että hän on käyttänyt merkittävän osan elämästään yhteisen perheen ja kodin hyväksi palkatta tehtyyn työhön ja tätä kautta antanut toiselle puolisolle mahdollisuuden mittavaankin työuraan. Se, että entisen puolison perhe-eläkeoikeus on sidottu elatusapusopimuksen tai -päätöksen olemassaoloon, jättää merkittävän määrän entisistä puolisoista kokonaan perhe-eläketurvan ulkopuolelle. Silloinkin, kun perhe-eläkeoikeus on olemassa, sen määräytymistavasta johtuen eronnut puoliso on huonommassa asemassa voimassa olevan avioliiton leskeen verrattuna. Kuitenkin näissä tilanteissa henkilön oma työeläketurva on jäänyt vähäiseksi kotona tehdyn työn vuoksi. Vuonna 2005 voimaan tuleva työeläkeuudistus parantaa jonkin verran kotona lasta hoitaneen henkilön omaa eläketurvaa, mutta ei tuo riittävää parannusta edellä kuvatuissa tilanteissa. Kotona yhteisen perheen hyväksi tehty työ on arvokasta sekä lasten että laajemminkin yhteiskunnan myönteisen kehityksen kannalta, eikä se saisi johtaa sosiaaliturvan hekentymiseen. Perheeläkesäännöksiä tulisikin tarkistaa siten, että eronneen puolison asema tulisi nykyistä paremmin turvatuksi entisen puolison kuolemantapauksessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä tavalla hallitus aikoo toimia perhe-eläkejärjestelmän kehittämiseksi siten, että pitkään kotona perheen hyväksi työskennelleen entisen aviopuolison toimeentulo on nykyistä paremmin turvattu entisen puolison kuolemantapauksessa? Helsingissä 23 päivänä toukokuuta 2003 Esko Kiviranta /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esko Kivirannan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 125/2003 vp: Millä tavalla hallitus aikoo toimia perhe-eläkejärjestelmän kehittämiseksi siten, että pitkään kotona perheen hyväksi työskennelleen entisen aviopuolison toimeentulo on nykyistä paremmin turvattu entisen puolison kuolemantapauksessa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Lakisääteisten perhe-eläkkeiden tarkoituksena on turvata omaisten toimeentulo perheenhuoltajan kuoltua. Lakisääteinen perhe-eläketurva muodostuu kahdesta rinnakkaisesta järjestelmästä. Työeläkelakien mukaisen perhe-eläkkeen tarkoituksena on korvata sitä ansiotulonmenetystä, joka perheelle aiheutuu huoltajan kuolemasta. Kansaneläkejärjestelmään kuuluvalla yleisellä perhe-eläkkeellä puolestaan turvataan lesken ja lasten vähimmäistoimeentulo. Työeläkelakien mukainen perhe-eläke määräytyy kuolleen perheenhuoltajan työstään ansaitseman eläkkeen perusteella. Leski ja lapset jakavat perhe-eläkkeen siten, että lesken osuus edunjättäjän eläkkeestä on 17 50 prosenttia sen mukaan, kuinka monta lasta on edunsaajina. Lesken omat työeläkkeet voivat eläkesovituksen kautta vaikuttaa vähentävästi leskeneläkkeen määrään. Siten ne kotiäidit, joilla ei ole omia työtuloja, hyötyvät työeläkelakien mukaisesta leskeneläkkeestä eniten. On myös huomattava, ettei leskeneläkkeen eläkesovitusta tehdä, jos leskellä on huollettavanaan alle 18-vuotias lapsi. Leskeneläkkeen saamiselle ei ole säädetty takaikärajaa, ja sitä maksetaankin yleensä lesken kuolemaan saakka. Työeläkelakien mukaiseen leskeneläkkeeseen on oikeus myös edunjättäjän entisellä puolisolla, jos edunjättäjä on avioerotilanteessa elatusapusopimuksen tai oikeuden päätöksen nojalla velvoitettu maksamaan elatusapua entiselle puolisolleen. Tällöin entisen puolison leskeneläkeosuus määräytyy hänen saamansa elatusavun perusteella. Entisen puolison leskeneläke voi olla kuitenkin enintään puolet perhe-eläkkeen leskeneläkeosuudesta, jos myös leski on edunsaajana. Yleinen perhe-eläke täydentää työeläkelakien mukaisen perhe-eläkkeen antamaa toimeentuloturvaa, jos perheen tulot ovat pienet. Yleiseen perhe-eläkkeeseen kuuluva leskeneläke päättyy, kun leski saavuttaa 65 vuoden yleisen vanhuuseläkeiän tai hän solmii uuden avioliiton ennen 50:ttä ikävuottaan. Jälkimmäisessä tapauksessa leskelle maksetaan kuitenkin kertakorvauksena kolmen vuoden leskeneläkettä vastaava määrä. Yleisen perhe-eläkkeen leskeneläkkeeseen ei ole oikeutta kuolleen henkilön entisellä puolisolla. Edellä mainitut leskeneläkesäännökset perustuvat vuoden 1990 alusta voimaan tulleeseen perhe-eläkeuudistukseen. Sen valmistelun yhteydessä oli esillä kysymys aviopuolison eläkkeen jakamisesta avioerotilanteessa. Silloin kuitenkin oikeusministeriö ja keskeiset työeläkejärjestelmän kehittämisestä vastaavat työmarkkinaosapuolet katsoivat, ettei eläkkeen jakamiselle ollut riittäviä lainsäädännöllisiä perusteita. Eduskunta on 19.2.2003 hyväksynyt laajan yksityisten alojen työeläkkeitä ja kansaneläkkei- 2
Ministerin vastaus KK 125/2003 vp Esko Kiviranta /kesk tä koskevan uudistuksen, joka tulee voimaan vuoden 2005 alusta. Tässä uudistuksessa ei katsottu tarpeelliseksi muuttaa edellä mainittuja leskeneläkeoikeutta koskevia säännöksiä. Uudistuksessa kuitenkin hyväksyttiin erillislaki, joka muun muassa parantaa sellaisen henkilön eläketurvaa, joka hoitaa alle kolmivuotiasta lastaan kotona. Tältä ajalta eläkettä karttuu 1,5 % vuodessa 500 euron kuukausiansioiden perusteella. Tätä eläkettä ei yhteensoviteta kansaneläkkeen eikä yleisen perhe-eläkkeen kanssa, joten se ei vaikuta vähentävästi näihin eläkkeisiin. Uudessa hallitusohjelmassa todetaan yllä mainitun uudistuksen osalta muun muassa, että eduskunnan 19.2.2003 hyväksymän yksityisalojen työeläke-etuuksia koskevan uudistuksen toimeenpano saatetaan hallituskaudella loppuun. Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2003 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esko Kiviranta /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 125/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att utveckla familjepensionssystemet så att en före detta maka som länge har arbetat hemma för sin familjs bästa får en bättre tryggad utkomst än för närvarande om den före detta maken dör? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Syftet med de lagstadgade familjepensionerna är att trygga utkomsten för de anhöriga efter det att familjeförsörjaren har dött. Det lagstadgade familjepensionsskyddet bildas av två parallella system. Syftet med familjepension enligt arbetspensionslagarna är att ersätta det inkomstbortfall som en familj åsamkas när försörjaren dör. Genom den allmänna familjepensionen som hör till folkpensionssystemet tryggas å andra sidan en minimiutkomst för änkan och barnen. Familjepension enligt arbetspensionslagarna fastställs på basis av den pension som den döda familjeförsörjaren har intjänat med sitt arbete. Änkan och barnen delar familjepensionen så att änkans andel av förmånslåtarens pension är 17 50 procent beroende på hur många barn som är förmånstagare. Änkans egna arbetspensioner kan genom pensionsjämkning ha en minskande effekt på änkepensionens belopp. På detta sätt drar alltså de hemmamammor som saknar egna arbetsinkomster mest nytta av änkepension enligt arbetspensionslagarna. Det bör även märkas att pensionsjämkning av änkepensionen inte görs om änkan har ett barn under 18 år att försörja. Någon bakre åldersgräns har inte fastställts för erhållande av änkepension och den betalas i allmänhet ut ända tills änkan dör. Rätt till änkepension enligt arbetspensionslagarna har även förmånslåtarens före detta maka, om förmånslåtaren vid skilsmässa med stöd av avtal om underhållsbidrag eller domstolsbeslut är ålagd att betala underhållsbidrag åt sin före detta maka. I detta fall bestäms den före detta makans änkepensionsandel på grundval av det underhållsbidrag som hon fått. Den förra makans änkepension kan dock utgöra högst hälften av familjepensionens änkepensionsandel, om även änkan är förmånstagare. Den allmänna familjepensionen kompletterar det utkomstskydd som familjepensionen enligt arbetspensionslagarna ger, om familjens inkomster är små. Den till den allmänna familjepensionen hörande änkepensionen upphör, då änkan uppnår 65 års ålder, vilken är den normala åldern för ålderspension, eller då hon ingår nytt äktenskap före 50 års ålder. I det senare fallet betalas till änkan likväl en engångsersättning till ett belopp motsvarande tre års änkepension. Den döda personens före detta maka har inte rätt till änkepension från den allmänna familjepensionen. De ovan nämnda bestämmelserna om änkepension grundar sig på den familjepensionsreform som trädde i kraft vid ingången av 1990. I samband med beredningen av den togs frågan om delning av makens pension vid skilsmässa upp. Då ansåg emellertid justitieministeriet och de centrala arbetsmarknadsparter som ansvarar för utvecklandet av arbetspensionssystemet att det inte fanns tillräckliga lagstiftningsmässiga grunder för delning av pensionen. 4
Ministerns svar KK 125/2003 vp Esko Kiviranta /kesk Riksdagen godkände 19.2.2003 en omfattande reform av arbetspensionerna och folkpensionerna för den privata sektorn, vilken träder i kraft vid ingången av 2005. I samband med denna reform ansågs det inte nödvändigt att ändra de ovan avsedda bestämmelserna om rätten till änkepension. Vid reformen antogs likväl en särskild lag, som bl.a. förbättrar pensionsskyddet för en sådan person som sköter ett barn under 3 år hemma. För denna tid intjänas 1,5 % per år på grundval av en månadsinkomst på 500 euro. Denna pension sammanjämkas inte med folkpensionen, och inte heller med den allmänna familjepensionen, och därför har den ingen minskande effekt på dessa pensioner. I det nya regeringsprogrammet konstateras bl.a. att beträffande den ovan nämnda reformen kommer verkställandet av den reform av arbetspensionsförmånerna för den privata sektorn som riksdagen godkände 19.2.2003 att slutföras under regeringsperioden. Helsingfors den 18 juni 2003 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5