Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 602/2003 vp Pitkäaikaisen laitoshoidon maksun vaikutus aviopuolison toimeentuloon Eduskunnan puhemiehelle Lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista on tänä vuonna tullut muutos, jonka mukaan puolisolle maksettavaa elatussopimukseen perustuvaa elatusapua ei enää otettaisi huomioon hoidettavan tulojen vähennyksenä silloin, kun laitoshoidosta perittävä maksu määrätään puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Hallitus perusteli lakiin tehtyä muutosta sillä, että aviopuolisoiden väliset elatusapusopimukset olivat eräs maksujen määräytymisessä yhdenvertaisuusongelmia aiheuttanut tekijä. Hallituksen pääasiallinen tarkoitus oli edistää pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun määräytymistä siten, että maksun taso on kohtuullinen laitoshoidossa olevan henkilön perheen toimeentulon kannalta ja että samaa tulotasoa edustavien perheiden asema muodostuu yhdenvertaiseksi. Tavoitteena oli luoda yksinkertainen ja helposti sovellettava sääntö, jonka avulla edellä mainittu tarkoitus toteutuu mahdollisimman hyvin. Koska pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun merkitys hoidettavan ja hänen perheensä talouteen on usein tuntuva, ehdotettiin, että säännökset maksun määräämisen perusteista siirretään asetuksesta lakiin. Lakimuutos tuli voimaan Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (7 c ) todetaan, että "jos pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleva on välittömästi ennen laitoshoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa ja hänen kuukausitulonsa ovat suuremmat kuin puolison kuukausitulot, maksu määräytyy puolisoiden yhteenlaskettujen kuukausitulojen perusteella. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta perittävä maksu voi olla enintään 40 prosenttia edellä mainituin perustein yhteenlasketuista kuukausituloista. Laitoshoidossa olevan henkilökohtaiseen käyttöön tulee kuitenkin jäädä vähintään 80 euroa kuukaudessa." Lakimuutos on aiheuttanut tilanteita, joissa hoitomaksut ovat nousseet jopa useita satoja euroja kuukaudessa. Syynä tähän on ollut elatussopimuksen vähennysoikeuden poistaminen. On syntynyt tilanteita, joissa kotona asuvat puolisot ovat joutuneet vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen maksujen noustua lainmuutoksen vuoksi. Näiden puolisoiden osalta toimeentulo on vielä entisestäänkin heikentynyt. Koska lakimuutoksen tarkoitus oli nimenomaan kohtuullistaa laitoshoidon maksun tasoa henkilön perheen toimeentulon helpottamiseksi, on ristiriitaista, että uudistuksen johdosta joissakin tapauksissa kotona yksin asuvien puolisoiden toimeentulo on heikentynyt huomattavasti. Heidän kohdallaan olisi kohtuullista ottaa huomioon ennen lain voimaantuloa ollut tilanne ja palauttaa oikeus vähentää laitosmaksusta elatussopimukseen perustuva elatusavun määrä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0

2 Onko hallitus tietoinen perusteluissa esitetystä ongelmasta ja millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä niiden kotona asuvien puolisoiden aseman parantamiseksi, joiden toimeentulo on lain voimaantulon myötä pitkäaikaisen laitoshoidon maksujen noustua huomattavasti heikentynyt? Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 2003 Anne Holmlund /kok Paula Risikko /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 602/2003 vp Anne Holmlund /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Anne Holmlundin /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 602/2003 vp: Onko hallitus tietoinen perusteluissa esitetystä ongelmasta ja millaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä niiden kotona asuvien puolisoiden aseman parantamiseksi, joiden toimeentulo on lain voimaantulon myötä pitkäaikaisen laitoshoidon maksujen noustua huomattavasti heikentynyt? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Lakiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992, jäljempänä asiakasmaksulaki) on tehty pitkäaikaisen laitoshoidon maksuja koskeva muutos, jonka mukaan eräissä tilanteissa maksun perusteena ovat pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan ja hänen puolisonsa yhteenlasketut tulot. Maksu määrätään yhteenlaskettujen tulojen mukaisesti, jos laitoshoidossa oleva oli välittömästi ennen hoidon alkamista elänyt yhteistaloudessa avioliitossa tai avioliiton omaisissa olosuhteissa ja jos hänen tulonsa ovat suuremmat kuin puolison tulot. Maksu voi olla enintään 40 prosenttia yhteenlasketuista kuukausituloista. Muutoksen jälkeen ei puolisolle maksettavaa elatusapua enää oteta hoidettavan tulojen vähennyksenä huomioon silloin, kun laitoshoidosta perittävä maksu määrätään puolisoiden yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Uudistuksen tavoitteena on ollut luoda yksinkertainen ja helposti sovellettava sääntö, jonka avulla edistetään maksun määräytymistä siten, että maksun taso on kohtuullinen laitoshoidossa olevan henkilön perheen toimeentulon kannalta. Tavoitteena on myös ollut luoda sääntö, jonka avulla samaa tulotasoa edustavien perheiden asema muodostuu yhdenvertaiseksi. Jo ennen lakiuudistusta kuntien on ollut mahdollista ottaa harkinnanvaraisesti huomioon palvelun käyttäjän perheen taloudellinen asema pitkäaikaisen laitoshoidon maksua määritettäessä. Harkinnanvaraisuuteen perustuva järjestelmä ei kuitenkaan johtanut tyydyttävään tulokseen kotiin jääneen puolison ja perheen toimeentulon kannalta. Tekemällä elatussopimuksen perheet saattoivat myös itse vaikuttaa pitkäaikaisesta laitoshoidosta määrättävän maksun suuruuteen. Käytäntö johti eriarvoisuuteen perheiden kesken. Ne, jotka tunsivat oikeutensa, saattoivat vahvistuttaa olosuhteisiin nähden kohtuuttoman korkean elatusavun laitoshoidon maksun pienentämiseksi. Samalla kun lakiuudistuksen yhtenä tavoitteena on ollut se, että tarvetta maksujen kohtuullistamiseen tapauskohtaisen harkinnan perusteella esiintyisi entistä harvemmin, on lakiuudistuksessa varmistettu myös se, että maksu jätetään perimättä tai sitä alennetaan silloin, kun maksun täysimääräinen periminen vaarantaisi palvelun käyttäjän tai hänen perheensä toimeentulon edellytyksiä. Lakiuudistuksen yhteydessä muutetun voimaan tulleen asiakasmaksulain 11 :n mukaan, jos yksittäinen maksupäätös johtaa tilanteeseen, jossa maksun periminen vaarantaa henkilön tai hänen perheensä toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista, on maksu jätettävä perimättä tai sitä on alennettava. Lakimuutoksen jälkeen maksun alentaminen tai perimättä jättäminen ei enää ole täysin kunnan harkinnassa, 3

4 Ministerin vastaus vaan lain sanamuodon mukaisesti kunnalla on ehdoton velvollisuus maksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen toimeentulon edellytysten vaarantuessa. Säännös turvaa viime kädessä myös niiden kotona asuvien puolisoiden aseman, joiden toimeentulo on heikentynyt sen johdosta, ettei maksettavaa elatusapua enää oteta huomioon hoidettavan tulojen vähennyksenä. Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 602/2003 vp Anne Holmlund /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Anne Holmlund /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 602/2003 rd: Är regeringen medveten om det problem som framläggs i motiveringen och vilka åtgärder avser regeringen vidta för att förbättra ställningen för de hemmaboende makar vars utkomst avsevärt har försvagats i och med att avgifterna för långvarig anstaltsvård har stigit? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I lagen om klientavgifter inom social- och hälsovården (734/1992, nedan klientavgiftslagen) har det införts en ändring om avgifterna för långvarig anstaltsvård. Enligt ändringen har grunden för avgiften i vissa situationer varit de sammanräknade inkomsterna för den som är intagen för långvarig anstaltsvård och hans eller hennes make. Avgiften bestäms enligt de sammanräknade inkomsterna, om den som är intagen för anstaltsvård omedelbart innan vården inletts har levt i gemensamt hushåll i äktenskap eller i äktenskapsliknande förhållande och om hans eller hennes inkomster är större än makens. Avgiften kan vara högst 40 procent av de sammanräknade månadsinkomsterna. Efter ändringen beaktas inte underhållsbidrag som betalas till maken som avdrag från den vårdades inkomster, när avgiften för anstaltsvård bestäms enligt makarnas sammanräknade inkomster. Målet med revideringen har varit att skapa en enkel och lättillämpad regel, som främjar bestämningen av avgiften, så att avgiften står i rimlig proportion till utkomsten för familjen till den person som är intagen för anstaltsvård. Syftet har också varit att skapa en regel som ger familjer som representerar samma inkomstnivå en jämlik ställning. Redan innan revideringen av lagen har det varit möjligt för kommuner att enligt prövning beakta den ekonomiska ställningen för serviceanvändarens familj när avgiften för anstaltsvård bestäms. Systemet, som bygger på prövning, ledde emellertid inte till något tillfredsställande resultat för den hemmaboende makens och familjens utkomst. Genom att ingå underhållsavtal kunde också familjerna själva påverka avgiften för långvarig anstaltsvård. Praxisen ledde till ojämlikhet mellan familjerna. De som kände till sina rättigheter kunde få ett, med beaktande av omständigheterna, orimligt högt underhållsbidrag fastställt för att minska avgiften av anstaltsvården. Samtidigt som ett av lagreformens mål har varit att det allt mera sällan skall finnas behov att jämka avgifterna enligt prövning från fall till fall, har man genom lagreformen också säkrat att avgiften efterskänks eller nedsätts då förutsättningarna för serviceanvändarens eller dennes familjs utkomst äventyras, om avgiften tas ut till fullt belopp. Enligt 11 klientavgiftslagen som ändrades vid lagrevideringen och som trädde i kraft skall avgiften efterskänkas eller nedsättas om ett enskilt betalningsbeslut leder till en situation där uppbärning av avgiften äventyrar utkomsten för en person eller dennes familj eller personens lagstadgade underhållsskyldighet. Efter lagändringen är nedsättning eller efterskänkning av avgiften inte längre helt underkastad kommunens prövning, utan enligt lagens ordaly- 5

6 Ministerns svar delse har kommunen ovillkorlig skyldighet att nedsätta eller efterskänka avgiften när förutsättningarna för utkomst äventyras. Bestämmelsen tryggar sist och slutligen också ställningen för hemmaboende makar vars utkomst har försvagats på grund av att underhållsbidrag som skall utbetalas inte längre beaktas som avdrag från den vårdades inkomster. Helsingfors den 19 december 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6